jenkkireissu

Lauantaiaamu alkoi rauhallisesti, ainakin vanhempien henkilöiden toimesta. Kaikilla oli syystä tai toisesta lyhyt yö takana ja aamiaisoptioita ihmetellessä päädyimme baageleihin. Miehet lähtivät ruuan noutoon siis. Neljä taloa alaspäin ja kadun yli ravintolaan baagelia tilaamaan. Baageli näyttää viattomalta ja pieneltä verrattuna esimerkiksi vohveleihin, joita koitin voittaa NYkissä kolme kertaa. Baagel kuitenkin pakkaa penteleesti syötävää pekonin, kananmunien, juuston ja pinaakin avulla. Onneksi baagel oli niin viattoman kokoinen kuin se oli, sen jälkeen ei muuta tarvitse syödäkään muutamaan tuntiin.
Minun piti käydä parturissa juuri ennen matkaan lähtöäni, mutta en lopulta sitten mennyt. Niinpä nyt oli tilanteessa, jossa tukka alkaa olemaan tarpeettoman pitkän. Arvelin että Lasse käy joskus parturissa, joten täällä Buffalossa olisi hyvä käydä parturissa. On parempi käydä parturilla, jota kaveri suosittelee jotta on joku jolle valittaa jos parturi vetelee kampauksen hirveäksi ;). Luottoa kasvatti se, että Lasse lähti itsekin parturoitavaksi. Lassen suosittelema parturi oli miehekäs, miesten parturi. Yksi leikkuutuoli, yksi mies, muutama tuoli seinän vieressä hiljaista jonotusta varten. Hinnasto kattaa kolme kohtaa: leikkuu, leikkuu pesulla ja parran trimmaus. Lähes koko ajan paikassa oli neljä henkeä jonossa, silti tilassa ainoat puhujat olivat minä ja Lasse, kaikki muut lukivat miehisiä lehtiä. Kun vuorosi tulee toiminta on yksinkertaista. Parturille sanotaan hiljaa mitä halutaan, parturi vahvistaa lopuksi hiljaa oliko tämä hyvä ja muun ajan lätty on kiinni. Aikaa tähän toimenpiteeseen ei myöskään kulu liikaa. Lopulta maksetaan ja poistutaan eleettömästi.
Iltapäivä vietettiin ihaillen omaa lyhennettyä tukkaa ja opiskellen CISSP:n ylläpitoa varten. Pihalla satoi, joten etniset karnevaalit jätettiin väliin :), pihalla olisi voinut tanssia salsaa ja kaikkea muuta kivaa sateessa. Illan ohjelmana oli komediaa. Ensiyritys vei improvisaatio-ohjelman luo, mutta paikka oli täysi, joten lähdimme katsomaan standuppia paikallisessa standup mestassa. Ennen liikkeellelähtöä piti ottaa mukaan vähän käteistä. Mikä olisi jenkkimäisin tapa ottaa käteistä mukaan? DRIVE THROUGH ATM. Näiltä löytyy sellainenkin ihmetys ja sen käyttäminen on melkein yhtä näppärää kuin ylipäätään asioiden tekeminen auton ikkunan kautta. Ulottuminen eli oikealle etäisyydelle ajaminen on kriittinen tekijä. Me käytimme tuollaista, enkä silti ole vakuuttunut idean toimivuudesta. Illan standup setti oli hyvä ja pääesiintyjä oli John Heffron.

[Best_Wordpress_Gallery id=”53″ gal_title=”07.09.2013″]

Ensimmäinen päivä Buffalossa alkoi kiertämällä lähialueita ympäri ja tutustuen Buffalon ilmeeseen. Buffalo on täynnä viktoriaaniasia talo ja näemmä hyvin jakautunut. Liikuimme tänään vain hyvillä alueilla :). Miehitykseen kuului 2 vuotias August joka määräsi hieman tahtia. Lähiötarkastelumme kääntöpisteenä oli lasten leikkikenttä, jossa pääsin seuraamaan muunmuassa kersantti Kittyn toimintaa. Lauma pikku lapsia leikki sotaleikkejä ja ainakin yhdellä heistä oli sotilasarvo ja tämä oli pikku tyttö, jolla oli pehmolevy kissa.
Päivän nähtävyytenä oli modernin taiteen museo, jossa myös lounasteltiin. Taidemuseo oli kuten muutkin taide museot, mutta tämän museon mielenkiintoinen yksityiskohta oli että sen vastuullinen henkilö on suomalainen Janne Siren. Paluumatkalla August sammahti, joten me poikkesimme läheiseen kahvilaan. Koska kahvit oli jo juotu modernissa taidemuseossa välitön tarve nesteille oli korvattu, mutta pikku miehen nukahtaminen piti kapitalisoida, joten olutta ja rauhallista keskustelua :).
Illalla tutustuin Lassen ja polkupyörän avulla alueen baareihin. Useita baareja, paaaaljon hipstereitä, musiikki kovemmalla kuin Suomessa ja hyvää olutta tai kuten eräässä paikassa Margaritoja tuopeittain – siellä ei voinut viipyä liian pitkään. Mahtui väliin viskiäkin, mutta alueen tarjonta olis perusbaaritasoa. Eräässä baarissa pyöri myös elokuva tanssilattialla, illan leffana oli from dusk till dawn.

[Best_Wordpress_Gallery id=”52″ gal_title=”06.09.2013″]

Aamulla aikaisin liikkeelle Jukan luota, jotta vältämme aamuruuhkan. Kiitos Jukalle vielä kerran kuskaamisesta! DC:n juna-asemalta ostin itselleni täysmittaisen Subway leivän minimimäärällä nesteitä, näin siksi että eilen valmistaudun reissuun ostamalla pussin pähkinöitä ja pullon viskiä. Minua neuvottiin Christinan ja Lassen toimesta varustautumaan matkaan ruualla, sillä junan tarjoilut ovat heikot, siksi ostin pussin pähkinöitä. Matkustan yli 12 tuntia junassa ja aamulla olin sitä mieltä että pähkinät saattaa olla vähän liian vähän :).
Junamatkan aikana on tullut työstettyä CPE pisteitä CISSP tutkintoa varten ja kuunneltua paljon musiikkia. Maisemiakin on tullut katsottua jossain vaiheessa, mutta mitään kummallista siellä ei ollut ellei huomioida sitä että olen käynyt nyt Amsterdamissa ja Roomassa matkalla Buffaloon… Istuminen on ollut hyväksi jaloille, keho pääsee lepäämään samalla kun nukun huonosti istuen :).
Istuessa on ollut helppo miettiä DC:n ja NY:n eroja. Käynti kummankin juna-asemalla vahvisti näkemystäni. DC on siisti, turvallinen kuin mikä tahansa Euroopan kaupunkin, kuin Helsinki. Kaikkialla elämä on hyvää ja kaunista. NY:n juna-asema on rapistunut, pimeä, haiseva, siellä on kodittomia ja se tuntuu jumalattoman isolta. Siellä alkoi jännittämään 5 minuutin jälkeen, koska en vielä ollut löytänyt tietäni takaisin Amtrakin lähtöpisteille. Seikkailin jossain ihmepaikassa, jonkun toisen junafirman tiloissa, luulisin. NY on jännittävä, pelottava, haiseva, epälooginen siinä missä DC on kaunis, hajuton ja siisti. Nykissä Magatekniikatkin oli epäpuhtaita ;). Nykiin tulen vielä palaamaan toistamiseenkin.

Aamun uutiset oli melko mielenkiintoiset: Microsoft osti Nokian luuripuolen. Median huuto kuului tänne asti, jopa niin hyvin että isäntäni Jukka tiesi kutsua minua Microsoftin työntekijäksi heti aamutuimaan :). Noh, en anna tämän vaikuttaa sentin vertaa menooni täällä.
Päivän suunnitelmana oli Segway turistikierros D.C.:ssä. Sitä ennen otimme sisätilavierailuna Kongressin kirjaston. Sen paikan koristusten kanssa ei ole säästelty, keskiverto italialainen kirkkokin kalpenee kaiken sen koristelun, marmorin ja kattokirjoitusten rinnalla. Löytyi sieltä kirjojakin ja ilmeisesti siellä on myös mahdollista lukea niitä, sillä lukutilassa oli muutama ihminen lukemassa.
Lounas hankittiin autosta ja syötiin ulkoilmassa puun juurella. Lounasseurana toimi myös orava, joka tuli melkein silitysetäisyydelle. Hän kierteli, kaarteli, odotteli ja katseli meitä hyvän aikaa. Meiltä ei kuitenkaan herunut ruokaa hänelle. Tosi lähellä kyllä oli etten antanut :).
Päivän kohokohta Segway rullaus alkoi mielenkiintoisesti, nimenhuudossa ensimmäinen huudettu henkilö on Julia. Minä arvasin sen välittömästi olevan Jukka ja pienen selvittelyn jälkeen selvisi että Jukkaahan sillä haettiin. Jukan ulkomuodosta opas päätteli että hän luki ja lausui nimen väärin… Segwaylla rullaaminen on sikasiistiä, mutta yllättävän raskasta, erityisesti jalkapohjille. Segwaylla näet seisot koko ajan jalkojesi päällä ja se alkaa vähän ajankuluttua tuntumaan. Opas kutsui tätä tunnetta Segfeetiksi. Suosittelen kovasti lenkkiä, lähinnä Segwayllä ajelun vuoksi :). Muuten lenkki on se standardi turistinähtävyyskierros: Mennään kohteelle, kuunnellaan hyvä esitys siitä, otetaan kuva (jos Segwayn päältä uskalsi) ja siirrytään seuraavaan paikkaan.
Illan ohjelmana oli Krav Magaa paikallisen KMG salin kanssa. Vaikka olimme käyneet syömässä Segway ajelun jälkeen ja levänneet istumalla mahtavassa ruuhkassa tunnin verran olin ilmeisen vähillä virroilla liikkeellä salin kohdalla. Tällä salilla onnistui hyvin minun ohjaajastatuksen piilottaminen ja koska nuppi ei toiminut ihan täysillä kierroksilla. Alkulämmöissä tein hassuja juttuja, kuten väärinpäin asioita tai väärään suuntaan. Minua neuvoi tekemään asioita oikein yksi P1 tason kaveri, joka selvästi halusi ottaa minut siipiensä suojaan. Lyöntiharjoittelussa hän huomasi että ehkä hänellä ei olekaan annettavaa alkulämpöjen korjauksia enempää :). Riemukseni varsinaisessa tekniikkaosuudessa minua tultiin korjaamaan tekniikkavirheestä ja ihan syystä. Syyllistyin kyseiseen virheeseen, koitin oikaista tekniikassa saadakseni paremman nopeuden. Liika nopeus on ollut ongelmanani koko reissun ajan.
Ilta oli nopeasti ohi, sillä treenien jälkeen minulla ei ollut suuremmin virtaa. Niin vähäinen oli virran taso, että jätin hattuni salille. Tajusin sen Jukan pihassa. Teimme järjestelyjä ja huomenna illalla saan hattuni takaisin.

[Best_Wordpress_Gallery id=”46″ gal_title=”03.09.2013″]

ps. otsikko viittaa elokuvaan UP.

Olen itseasiassa Leesburgissa, idyllisessä pikku kaupungissa. Lähiö jossa Jukka asuu on klassinen jenkkilähiö. Leesburigin keskustassa on yhä paljon vanhoja rakennuksia, joten kävimme vilaisemassa sitä. Voin sanoa että kontrasti tämän paikan ja New Yorkin välillä ei voisi olla suurempi.
Päivän pääkohteena oli Lentomuseo. Kävi säkä ja osuimme juuri sopivasti esittelykierroksen alkuun. Pari tuntinen esitys vei läpi koko museon ja piti sisällään hyvät esitykset merkittävimmistä koneista. Täytyy sanoa että Black bird, SR-71, ei pelkästään ollut teknisesti hieno vempain vaan se vehje vielä näyttikin pirun tyylikkäältä. Todella tyylikkäältä. Museon kruununjalokivi lienee Discover sukkula. Se oli hieno nähdä läheltä. Valitettavasti tässä museossa ei pääse minkään lentokoneen sisälle, jotta ne eivät kulu puhki. Ymmärrettävää, mutta harmittavaa :). Esittelykierroksen jälkeen latasimme virtaa pienellä kahvitauolla ja otimme toisen kierroksen omaan tahtiin ihaillen mm. Concordea :).
Illalla opiskelin vähän CISSP:tä varten. Olen muutaman pisteen vajaa tarvittavan 120 pisteen rajan, jotta voin uusia tutkintoni kolmeksi vuodeksi ilman tenttimistä. On syytä laittaa lomasta tarvittava määrä aikaa tämän kuukauden aikana pisterajan ylittämiseen.
Ihan illan lopuksi katselimme mainoksia tunnin verran. Olin tunnistavanani mainosten välistä Big Bang theory -TV sarjan pätkiä. Ilmeisesti ne muodosti koherentin jakson. Kuinka paljon mainoksia oikein tuli? Noh, mainosten välissä oli pieni muistutus siitä että Big Bang Theory on se tämän hetken ohjelma. Tämä tapahtui kahdesti. Jos mainosten välissä tarvii muistuttaa siitä mitä tällä hetkellä katsoo, saattaa olla että mainoksia on liikaa…

[Best_Wordpress_Gallery id=”45″ gal_title=”02.09.2013″]

Aamulla tikkana ylös, suihkuun ja viimeiset puhtaat vaatteet päälle. Suunnitelmani oli siirtyä nopeasti Penn Stationin luo, syödä aamiaiseni jossain siinä lähellä ja sen jälkeen mennä takaisin juna-asemalle odottamaan. Aamiaispaikaksi tuli valittua joku paagelpiste, jossa kaikki työntekijät ja hyvä osa asiakkaista olivat italiaisia. Pekoni ja kananmuna pelastaa minkä tahansa paagelin 🙂
Juna-asemalla oli tarjolla ilmainen netti ja erilainen järjestely junaan pääsemiseen. Asemmalla on taulu, joka kertoo mikä on junam numero, koska se lähtee, mikä on päämäärä. Se ei kerro raidetietoja. Asemalla mennään istuskelemaan odotusalueelle, jossa kuuluu kuulutus 10-20 minuuttia ennen junan lähtöä millä raiteella se juna on, sitten liikutaan!  Junassa oli nopein netti mitä siihen mennessä minulla on ollut mahdollisuus käyttää. Onneksi olin käyttänyt 15 minuuttia asemalla kopioiden uutisartikkeleita offline tilaan luuriini.
D.C.ssä minua vastassa oli Jukka, vanha työkaverini.  Otimme Jukan kanssa ensimaistit National Mallista kävelemällä se lähes päästä päähän murhaavassa kuumuudessa. Ilalla suihkussa tuli todettua että näemmä aurinko oli meidän vasemmalla puolella, sillä sen puolen kaula hälyttää punaisena liiasta auringonvalosta. Sitä luulisi että minunkaltainen valkonaama kantaisi mukana aurinkorasvaa ja käyttäisi sitä, mutta yllättäen näin ei ole. National Mall:n alueelle pitää palata vielä kerran tai kaksi ja yksi tavoite on kiskasta kahvit valkoisen talon edessä nurmikolla. Tänään ja maanantaina se ei ole mahdollinen, tiistai tai keskiviikko…
D.C.ssä voi tutustua maisemiin joko omatoimisesti tai ohjatusti. Ohjatut osuudet vaikuttavat mielenkiintoisilta. Omaan silmään pisti Segway kierros, haluan käyttää moista vempainta, joten miksei samantein tutustuisi D.C:hen? Nähtyäni veneen autojen seassa liikenteessä, aloin pohtimaan josko noiden D.C:n esittelykierros olisi makeampi kuin Segwaylla tehty…
Jukka on ystävällisesti tarjoutunut majoittamaan minut täällä D.C:ssä, joten olen iltaisin kaaaukana D.C.n metelistä aidolla jenkkiasuinalueella. Nöyrimmät kiitokset tästä Jukalle. Täällä luonto on lähellä, jopa niinkin lähellä kuin ulkoikkunassa – puusammakot näemmä kiipeävät ikkunaan metsästämään valon houkuttelemia perhosia ja muita yön pikku lentäjiä. Jukalta saamani majoitus on parempi kuin New Yorkissa ollut hotellini. Huone on isompi ja tähän vierashuoneeseen kuuluu oma suihku ja vessa.
Ilta kuluikin kotikutoisen burgerin, oluen ja viskin voimin jutellen viskeistä 🙂

[Best_Wordpress_Gallery id=”44″ gal_title=”01.09.2013″]

Tässä kohtaa on helppo sanoa, että Nykiin jäi vielä julmetusti nähtävää. Tänne palataan Kristan kanssa, jos ei muuten niin siksi että saan näyttää navigointitaitojani.
Viimeiselle päivälle halusin pois Manhattanilta, Brooklyniin ihmettelemään. Sitä ennen ajattelin käydä moikkaamassa paria CS tuttua ja tehdä jotain heidän kanssa hetken verran. Valitettavasti kun saavuin paikalle toinen ilmoitti olevansa nukkumassa ja toisesta ei kuulunut mitään, eikä häntä saanut kiinni. Näinollen jatkoin suunnitelmallani kohti Brooklyniä. Koska olin menossa panimoon oli syytä syödä jotain pientä oluen tielle ettei tule ihan mahdoton juopumustila, oli aika koittaa kadun kojuja ja dollarin hot dogia. Suosittelen kokemuksena, mutta en minkään muun asian vuoksi. Dollarilla sai taskulämpimän makkaran kylmässä sämpylässä, kahdella kaksi kuten minä otin. Eteenpäin, sanoi mummo hangessa.
Brooklyn tuntui merkittävästi erilaisemmalta kuin Manhattan, se ei välttämättä näytä siltä kuvissa, mutta se tuntui erilaiselta kun siellä tepasteli. Vältsisti en tepsuttelisi pimeän tullen, mutta en varmaksi osaa sanoa koska en ehdi/aio koittaa. Panimo oli aivan täynnä sakkia ja meteli oluen myyntipuolella oli käsittämätön. Seinät ja lattiat kiveä ja petonia, mikään ei imenyt ääntä. Jono tiskille oli 25 minuuttia, jono lyhyelle panimoesittelylle useita sekuntteja. Join 5 oluttani, ihmetellen seiniä koittaen saada jotain tolkkua ihmisistä, jotta voisi liittyä keskusteluun, mutta taustameteli oli niin mahtava että vieressä olevaa ei kunnolla kuullut ellei hän puhunut suoraan päin.
Paluumatkalla bongasin lutuisia rottia! Rotat lähtökohtaisesti on hellyyttäviä, pehmoisia ja ystävällisiä. En päässyt tarkistamaan kuinka lutuisia nämä metrossa asuvat pikku karvakasat olivat, sillä raiteille ei saa mennä. Väritys oli perus mustanharmaa tai ruskea. Mitään silmään pistäviä värejä tai hooded tyyppejä ei näkynyt. Laskin 5 eri rottaa, enkä ollut ainut joka kiinnitti pikku viipeltäjiin huomiota, joskin lienen ainut joka piti niitä söötteinä.
New Yorkin metrossa olen tähän menessä nähnyt pikku lapsen myymässä karkkeja, tavoitteenaan rehellinen elämä pois jengeistä ja huumeista. Olen nähnyt pari eri tanssiesitystä ja tänään näin/kuulin mieskuoron joka meni laulaen läpi eri vaunuja. Metrossa kulkeminen on kuumaa ja mielenkiintoista hommaa 🙂
Brooklynista palattuani metsästin ruokaa menemmällä satunnaiseen ravintolaan ja pyhät pyssyt minkä paikan löysin. 27 dollarin (verot mukana) ateria muodoistui naurettavasta salaatista alkupalana, jumalattomasta pihvistä pääruokana, jonka kyljessä oli lautasellinen spagettia. Ei millään ilveellä, ei ilman ainakn kolmen tunnin istumista olisi se liha uponnut tähän mieheen ja sitten olisi vielä se spagetti. Yritin parhaani, maksoin, kiitin ja poistuin. Suosittelen.
Nyt on laukku pakattu, reitit selvitetty, aamiaispaikka tarkistettuna. Huomenna aamupäivällä tapahtuu siirtymä D.C.:n ja ensimmäisen lähes natiivin ystävän tapaaminen 🙂

[Best_Wordpress_Gallery id=”43″ gal_title=”31.08.2013″]

Kaivoin aamiaisella tietoja päivän pääkohteestani, joka oli Museum of natural history. Mielenkiinnokseni huomasin, että reppuja ei suositella kannettavan ja narikka vastaa vain 50$ saakka sinne jätetyistä asioista. Läppärit, kamerat yms arvokkaat esineet mainitaan erikseen ja sanotaan että niitä ei kannata tuoda paikalle. Koska käytän luuriani ihan kaikkeen, kannan koko ajan mukana sen näyttöä ja näppistä, sillä ne antavat lisävirtaa pitkin päivää. Tulin yht’äkkiä kovin epävarmaksi luurini akun kestosta. Pystyn kantamaan siis vain yhden lisäakun, joka riittää 2 kertaa luurin lataamiseen täyteen , riittääkö virta? Jos luuri sammuu olen kuin suomalainen juntti keskellä Nykiä – ei mitään käryä miten päästä hotellille. Siltä ainakin tuntui kun joutui pohtimaan akkuongelmaa. 🙂
Noh, näyttö&näppis hotellille ja matkaan. Matkan varrella oli St. Andrews, joten tarkistin onko siellä yhä hyviä viskejä – oli siellä. Tulin museolle sisään takakautta. Paikan turvatarkastus oli taskulampulla vilaisu reppun sisälle ja sitten ohjeet mistä saa ostaa liput. En nähnyt narikkaa missään, eikä repusta sanottu mitään joten lippuja ostamaan, ehkä homma selkiää siellä. Lipun ostettuani lähdin seikkailemaan, koska repusta ei sanottu vieläkään mitään enkä näe missään narikkaa. Kohteenani oli dinosaurukset! Käytin useita tunteja tepastellakseni dinojen keskellä ja lopulta kun teho alkoi loppua vetäsin nassuun pussin pähkinöitä, koska en nähnyt missään kieltoa olla syömättä ja koska näin toisenkin herrasmiehen tekevän niin. Valitettavasti pähkinöistä ei saanut suunnattomasti tehoja joten päätin poistua 3-4 tunnin ihmettelyn jälkeen paikasta. Poistuminen osoittautui hankalammaksi, kahdesti näin ulkoilman ja olin valmis juoksemaan vapauteen vain kohdatakseni lasiseinän joka ohjaa takaisin sisään… Lopulta löysin sen etuaulan, se on tasan toisella puolen rakennusta ja kerros ylempänä kuin mistä minä tulin sisään. Täällä oli narikka, täällä oli merkit ei ruokaa, ei juomaa paikkaan sisään. Suosittelen lämpimästi menemään autoparkin kautta sisään museoon, meno on vapaampaa siellä :D.
Illan ohjelmaa varten nakkasin viestiä yhdelle CS tuttavalle ja sovimme tapaavamme St Andrewssa. Koska minulla oli aikaa käsissä päätin mennä Wendy burgeriravintolan kautta hotellille. Wendy’s ei ole yhtä hyvä kuin Shake Shack, näin sanoo minä asiantuntija ja testaaja. Alan osaamaan tuon metrokartan jo ulkoa, siksi en tarvinnut luuria kun suunnistin metroilla hotellille. Päättäväisesti vedin väärällä linjalle ja melkein Manhattanin eteläkärkeen saakka koska kyseessä oli pikalinja. Sitten luurin avulla takaisin hotellille…
Ilta meni opettaen uudelle tuttavalle vahvojen alkoholien juomisen taitoa. Kävimme läpi viskin, borbounin sekä laadukkaan vodkan erot. Juttelimme IT:stä j loppuvaiheessa iltaa menimme jo filosofiselle tasolle. Kellon ollessa puoli kaksi päätin poistua takaisin hotellille. Luurilta ohjeet ja metroon. Metroon menoon tuli pieni este, kortti totesi “insufficient funds”. Minulla on 7 päivän kortti, joka mielestäni pitäisi kattaa vielä tämä päivä, mutta en ollut varma enkä tuossa vaiheessa jaksanut alkaa säätämään. Matkaa hotellille on 3.8 kilometriä, on lämmin New Yorkin yö, joten tassua toisen eteen ja ihmettelemään kaupunkia yöllä. Time Square on yhtä kirkas yöllä kuin päivälläkin ainut ero on taivaan väri. Siitä alaspäin mentäessä valotaulut vähenee ja kodittomat tulee tilalle. Ennen kuin valotaulut loppuivat törmäsin tekstiin, joka aiheutti ekana ajatuksen “Ei kai Petri” – mikä on surullinen ajatus saada päähän.
Ihmisiä tulee jatkuvasti vastaan ja olo oli kaikin puolin turvallinen. Kodittomat eivät kerjää eikä kauppiaat huuda, joten voi rauhassa pällistellä ja tepastella – ihan niin kuin Suomessa!  Kahden aikaan hotellilla siirryin blogaamatta nukkumaan 🙂

kuvat museolta ja latauspisteeni 🙂

[Best_Wordpress_Gallery id=”42″ gal_title=”31.08.2013″]