Viimeinen päivä Nykissä

image

Tässä kohtaa on helppo sanoa, että Nykiin jäi vielä julmetusti nähtävää. Tänne palataan Kristan kanssa, jos ei muuten niin siksi että saan näyttää navigointitaitojani.
Viimeiselle päivälle halusin pois Manhattanilta, Brooklyniin ihmettelemään. Sitä ennen ajattelin käydä moikkaamassa paria CS tuttua ja tehdä jotain heidän kanssa hetken verran. Valitettavasti kun saavuin paikalle toinen ilmoitti olevansa nukkumassa ja toisesta ei kuulunut mitään, eikä häntä saanut kiinni. Näinollen jatkoin suunnitelmallani kohti Brooklyniä. Koska olin menossa panimoon oli syytä syödä jotain pientä oluen tielle ettei tule ihan mahdoton juopumustila, oli aika koittaa kadun kojuja ja dollarin hot dogia. Suosittelen kokemuksena, mutta en minkään muun asian vuoksi. Dollarilla sai taskulämpimän makkaran kylmässä sämpylässä, kahdella kaksi kuten minä otin. Eteenpäin, sanoi mummo hangessa.
Brooklyn tuntui merkittävästi erilaisemmalta kuin Manhattan, se ei välttämättä näytä siltä kuvissa, mutta se tuntui erilaiselta kun siellä tepasteli. Vältsisti en tepsuttelisi pimeän tullen, mutta en varmaksi osaa sanoa koska en ehdi/aio koittaa. Panimo oli aivan täynnä sakkia ja meteli oluen myyntipuolella oli käsittämätön. Seinät ja lattiat kiveä ja petonia, mikään ei imenyt ääntä. Jono tiskille oli 25 minuuttia, jono lyhyelle panimoesittelylle useita sekuntteja. Join 5 oluttani, ihmetellen seiniä koittaen saada jotain tolkkua ihmisistä, jotta voisi liittyä keskusteluun, mutta taustameteli oli niin mahtava että vieressä olevaa ei kunnolla kuullut ellei hän puhunut suoraan päin.
Paluumatkalla bongasin lutuisia rottia! Rotat lähtökohtaisesti on hellyyttäviä, pehmoisia ja ystävällisiä. En päässyt tarkistamaan kuinka lutuisia nämä metrossa asuvat pikku karvakasat olivat, sillä raiteille ei saa mennä. Väritys oli perus mustanharmaa tai ruskea. Mitään silmään pistäviä värejä tai hooded tyyppejä ei näkynyt. Laskin 5 eri rottaa, enkä ollut ainut joka kiinnitti pikku viipeltäjiin huomiota, joskin lienen ainut joka piti niitä söötteinä.
New Yorkin metrossa olen tähän menessä nähnyt pikku lapsen myymässä karkkeja, tavoitteenaan rehellinen elämä pois jengeistä ja huumeista. Olen nähnyt pari eri tanssiesitystä ja tänään näin/kuulin mieskuoron joka meni laulaen läpi eri vaunuja. Metrossa kulkeminen on kuumaa ja mielenkiintoista hommaa 🙂
Brooklynista palattuani metsästin ruokaa menemmällä satunnaiseen ravintolaan ja pyhät pyssyt minkä paikan löysin. 27 dollarin (verot mukana) ateria muodoistui naurettavasta salaatista alkupalana, jumalattomasta pihvistä pääruokana, jonka kyljessä oli lautasellinen spagettia. Ei millään ilveellä, ei ilman ainakn kolmen tunnin istumista olisi se liha uponnut tähän mieheen ja sitten olisi vielä se spagetti. Yritin parhaani, maksoin, kiitin ja poistuin. Suosittelen.
Nyt on laukku pakattu, reitit selvitetty, aamiaispaikka tarkistettuna. Huomenna aamupäivällä tapahtuu siirtymä D.C.:n ja ensimmäisen lähes natiivin ystävän tapaaminen 🙂

3 comments

Sen verran rouheat annoskoot ja edulliset hinnat, että ei ole ehkä ihan maailman suurin ihme, että jenkkilässä asuu maailman ylipainoisin kansa 🙂

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.