Aussi-reissu

Aloitimme aamun aikaisin itkien, potkien ja laahustellen. Päästyämme ulos etsimme aamiaista, jonka söimme bussipysäkin penkillä aamuhälinää katsellen. Päivä suunnitelma oli käydä eläintarhassa ja sitten shoppailla, illan huipunnuksena olisi käynti Manlyllä syömässä.

Junamatka eläintarhaan vie yllättävän kauan. Tekniikan ihmeiden avulla vältimme busseja ja mainoslehtisen opastettua reittiä. Kunnon reissaajina kävelimme tuon kahden kilometrin matkan. Juhalla oli suuria toiveita eläintarhasta. Kohde oli valittu niin että kengujen haalaamismahikset ovat maksimoituna. Tarha oli Juhan mielestä yllätävän pieni. Sydän täynnä toivoa astuimme tarhaan.

Ensimmäinen pettymys tuli lähes välittömästi. Sisääntulijoita tervehti kyltti joka sanoi että eläimiä voi vain silittää. Toinen karvas pettymys tuli lähes välittömästi kyltin jälkeen. Kengurut (wallabit) viettivät päivälepoaan omassa turvapaikassaan, jonne ei saanut mennä. Tarhan sisällä ei ole aitoja kenguruja ja ihmisiä erottamassa, joten ne voivat liikkua vapaasti ihmisten seassa. Nämä kengurut olivat päättäneet jättää sen riemun väliin. Pettyneenä katsoin karvaisia kavereita. Niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana. Aikamme heitä pällisteltyämme päätimme jatkaa matkaa ja katsoa koko tarha läpi. Seuraavassa aidatussa tilassa odotti iloinen yllätys! Kenguruita ihmisten seassa ihmisten ruokittavana! Varovainen lähestyminen, silittäminen ja suunnaton riemu! Kyltin varoituksen muistaen vain vähän ja etäältä halin kengurua. Kristakin pääsi kameran takaa kenguruja silittämään. Usean silityksen ja parin tassun kättelyn jälkeen rohkaistuin halaamaan lähemmin. Valitettavasti karvaiset vieterit olivat kiinnostuneempia ruuasta kuin halaamisesta. Niinpä halaukset jäivät oudoiksi häiriöksi heidän ruokatauollaan. Iloisen kengukohtaamisen jälkeen tapasimme Koalan jota pääsime silittelemään. Ystävällinen eläintarhan työntekijä otti meistä jopa kuvia. Koalakohtauksen jälkeen vaihdoimme taas aitausta ja LISÄÄ KENGURUJA! Oi sitä riemua, silittelyä, kuvausta ja yhtä halausyritystä! Kengujen ihastelun jälkeen kävimme tutkimassa tarhan muun tarjonnan. Wombatit, jättikrokotiili, läjäpäin lintuja, piilossa nukkuvan tasmaanialaisen paholaisen pää, dingo ja moni muu tuli nähtyä. Vielä lopuksi palasimme takaisin kengujen luokse silittelemään ja kuvaamaan heitä.

Tuon valtavan upean kokemuksen jälkeen alkoi tunteja (ikuisuuden) kestänyt ostoskaupparumba. Kävelimme takaisin lähimpään ostoskeskukseen (2 kilometriä), jossa söimme ja katselimme ympäriinsä. Koitimme myös selvittää mistä saisi ostettua Australialaisia viskejä. Lopputulos oli että ei mistään. :-(. Tasmania tai itse tislaamot olisi se oikea ostospaikka, paikalliset liikkeiden työntekijät olivat sitä mieltä että aussit eivät edes tee viskejä. Näiden selvitystöiden jälkeen siirryimme DFO:n ostoskeskukseen junilla ja jalan (taas 2 km per suunta). About näillä main (kello 18 illalla) Juhan vieterin veto alkoi loppua. Tunnin mittaisen ruokapaikan metsästyksen jälkeen päätimme että Manly-keikka pitää jättää väliin. Keli on kauhea (salamoi ja sataa) sekä kumpikin on penteleen väsynyt. Niinpä palasimme keskustaan ostoskaduille tekemään LISÄÄ samaa! Lopetimme ostosjuoksun kymmenen aikaan illalla. Lopputulos on melkoisen laiha käytettyyn aikaan nähden :).

Ja näin päättyy viimeinen ilta Australiassa. Juhan puolesta tavoitteet on saavutettu. Asioita jäi näkemättä, palata pitää.

We started the last morning early kicking, screaming and dragging our selves of the bed. Once we got out we searched for a breakfast. We ate our breakfast on a buss stop looking at the morning traffic. Our plan for the day was to visit a zoo and the shop. To finalize the evening we would go to Manly to eat our dinner.

The train to the zoo took very long. With the aid of technical wonders we managed to avoid busses and the suggested route. Since we were proper backpackers we walked that two kilometers. Juha had very high hopes about the zoo. The target was chosen so that the probability for hugging a kangaroo was maximized. The zoo was surprisingly small according to Juha, but sill hearts full of hope we stepped in to the zoo.

Our first disappointment came almost instantly. There was a sign greeting the visitors telling us that you can only pet the creatures. Another bitter disappointment came right after that sing. The kangaroos (wallabies) were taking a nap in their sanctuary where visitors are not allowed to enter. The zoo is build so that there is no fence separating the kangaroos from humans, so they can roam among the humans freely. But now it seems that they had decided to sleep. Disappointed we looked at those furry little friends. So close but still so far. After looking at them for a while we decided to move on and see rest of the zoo. In the next caged area we were greeted with a happy surprise! Kangaroos among the humans being fed by the humans! A careful approach, petting and enormous JOY! Remembering the sign Juha hugged just a little bit and from a distance. After a while Krista was released from her camera duty to pat the kangaroos. After a lot of patting and some hand-paw shaking Juha engaged in a more intimate hugging. Unfortunately the kangaroos were more interested in the food than in the hugging. So the hugging was one sided disturbance during their lunch. After this happy kangaroo encounter we met a koala which we go to pet also. A friendly zoo worker even took some pictures of us. After the koala moment we moved one fence forward and MORE KANGAROOS! Ou the joy, the patting, the hugging and the photo taking! After admiring these kangaroos we went through the rest of the zoos offerings. We’ve now seen wombats, giant crocodile, lost and lots of birds, a sleeping (and hiding) Tasmanian devil’s head, dingos and many other creatures. Before we walked out we spend a couple of moments with the kangaroos.

After that magnificent experience we started a shopping run which lasted hours (eternity). We walked back to the nearest shopping mal (that 2 kilometers) where we ate and had a look around. We tried to find out where we could get some Australian whisky’s. The result of that search was that we can’t get them from anywhere :-(. Tasmania or the distilleries them selves would be the correct shopping place. Local liquor store keepers thought that Australia doesn’t make whisky’s. After these chats we headed to DFO shopping center by train and walking (again that 2 kilometers distance per direction). Around this time (18 o’clock) Juha started to run our of steam. After an hour long hunting for food we decided that we must skip Manly adventure. The weather was horrible (raining and lightning) and we were both very very tired. So we returned back to the central and to the shopping street to SHOP SOME MORE. We stopped shopping around ten. Our shoppings were very slim if you compare the time we spent.

And so ends our last evening in Australia. Juha met his goals. Things were seen and lots were not seen. We need to return one day.

             

Juhan aamu alkoi aikaisin. Kevyen nettisurffailun jälkeen hän lähti iloisesti kaupungille metsästämään aamiaista. Juhan poistuessa ovesta suihkun raikkaana Krista oli vielä vällyjen välissä. 🙂

Juha nautti aamiaisensa katsellen Sydneyn sataman siltaa ja tappoi viimeisen 10 minuuttia odottelua juttelemalla #asteriski –kanavalla nörttien kanssa :). Lopputulos tästä pikkasen venytetystä juttutuokiosta oli suunnistusvirhe ja melkoinen määrä juoksua. Kiipeilykokemus oli upea. Suosittelen sitä kaikille. Kaksi tuntia sataman sillalla Sydneyn upeita maisemia ihmetellen on rahan arvoinen kokeilu. Paikka oli tuulisuutensa vuoksi myös ensimmäinen mukavan viileä ulkoilma paikka tällä reissulla 😀

Sillävälin kun Juha kiipesi ja ihaili Sydneytä Krista kävi parturissa ja museossa. Kahden museokierroksen jälkeen Juhaa odotteli tapaamispaikalla ihan eri näköinen vaimo! Iloisen tapaamisen jälkeen matkasimme Sydneyn infopisteelle selvittämään hyviä ostospaikkoja. Sydneyn täytyy olla jokaisen himoshoppailijan unelma. Ilmeisesti suurin osa liikkeistä sulkeutuu KLO 17.00?! Näin ollen meille ei jäänyt kovin paljoa shoppailuaikaa tälle päivälle. Kävimme kuitenkin shoppailemassa sen mitä ehdimme ja Juha onnistui löytämään pari tuliaista lisää laukkuunsa.

TIedättehän brittien kahden hanan järjestelmän? Tämä suunnattoman näppärä järjestely mahdollistaa käsien pesun joko kylmällä tai kuumalla vedellä. Toki sen voi tehdä oikeinkin, mutta kenellä on aikaa lutrata sopiva vesisekoitus siihen altaaseen ja sitten pestä kätensä siinä? Aussit ovat hioneet tämän hanatekniikan huippuunsa. Itseäni on aina harmittanut pestä kummatkin kädet yhtä aikaa siinä kylmässä vedessä. Ausseilta löytyy ratkaisu tähän. Hana josta tulee vettä vain jos väännät nuppia jatkuvasti. Heti kun päästät siitä irti veden tulo lakkaa. Tämän järkyttävän yksinkertaisen oivalluksen jälkeen voit pestä näppärästi vain yhden käden kerrallaan kylmän veden avulla! Joko näin tai Juha ja puolen tusinaa muita ei tajua miten niitä hanoja kuuluu käyttää.

Ilta kului taas kulttuurin parissa. Aloitimme syömällä satama-alueella Black Bird -ravintolassa. Illan loppuhuipennukseksi suuntasimme komediaklubille katsomaan avointa stand up –iltaa. Illan aikana näimme hyvän kirjon erilaisia, mutta hyviä, stand up –esityksiä. Esitysten päätyttyä laahustimme hotelille. Toinen meistä pääsi nukkumaan ja toinen … pääsee kohta nukkumaan 🙂

The day started early for Juha. After a light net surfing he went off happily to the city to hunt some breakfast. Krista was still in the bed when Juha exited the room shower fresh.

Juha had his breakfast in the harbor. The location he chose gave him a nice good view of the Sydney harbor bridge. The extra 10 minutes he needed to kill he did by chatting with the nerds on #asteriski channel :). The net result of having a bit too long chat was a navigation error and a lot of running. The climbing experience was magnificent. I recommend it to everybody. Two hours on the harbor bridge looking at the Sydney was well worth the money. Because of the winds the place was the first comfortable cool outside location on this trip. 😀

While Juha was climbing and admiring Sydney Krista went to a barber and to a museum. After two museum tours she was looking good and filled with information. Armed with that she was waiting Juha at the meeting point. After a merry meeting we headed to Sydney info point to find out some good shopping places. Sydney has to be every shoppers dream. Apparently most of the stores CLOSE AT 17.00?! This meant that we had very little time to shop today. We did all the shopping we could with the given time and Juha managed to find couple of souvenirs to his bag.

Do you know the brits two tap system? This incredible useful arrangements allows you to wash your hands with either cold or hot water. SURE you can do it properly, but who has time to mix up a proper pool of water and then wash their hands in it? It seems that aussies have given the finalizing touches to this solution. I’ve always wanted to was only one hand at a time in that cold water. Aussies seem to have a solution for this! They have a tap which gives out water only when you twist the top, as soon as you let go the water stops flowing. This simple solution allows you to wash only one hand at a time! It either is as idiotic as I’ve described it or Juhan and half a dousing other persons didn’t understand how to use these taps.

The evening was spend enjoying culture. We started up by eating in the harbor area in a restaurant called Black Bird. To top of that we headed to a comedy club to see a open mic stand up evening. During the evening we saw a good collection of different, but good, stand up performances. After the laughs we walked back to our hotel. Another one of us got to sleep and the other one …. gets to sleep soon! 🙂

 

 

Nykyinen hotellihuoneemme on melkoisesti parempi kuin missä vietimme viime viikon. Se tarkoittaa siis sitä että meillä on juoksevaa makeaa vettä huoneessamme! Tämän paikan manneraamiainen on kuitenkin merkittävästi heikompi kuin se mitä saimme saarella, kaksi paahtoleipää per nassu ja muroja jos haluat. Aamiaisen jälkeen Juha varasi keskiviikon pääohjelmansa, siltakävelyn. Krista päätti jättää kyseisen tempun väliin. Huomenna, ensimmäistä kertaa tämän matkan aikana, me eroamme toisistamme!

Tiesittekö että 26.01. on Australia päivä? Se tarkoittaa että kaikkialla juhlitaan Australiaa! Tämän vuoksi päätimme kävellä koko päivä pitkin Sydneytä. Niinpä lähdimme kävelemään kohti satama-alueita maalina Sydneyn oopperatalo ja satama-alueet. Ensimmäinen asia mitä kuulimme ulkomaalaisilta, kun tepastelimme satama-alueella, oli “Finlandia vodka” ja jotain keskustelua aiheesta. Voin kertoa että kun kuulee maamme hienoista tuotteista täällä toisella puolen maapalloa siinä nousee ylpeys isänmaasta sydämmeen, kurkkuun ja silmäkulmaan saakka.

Päätimme ekalla kierroksella jättää Oopperatalon väliin, sillä Juhalle iski nälkä. Aamianen ei kantanut kovin pitkälle. Päädyimme piknik-tyyliseen lounasratkaisuun. Paniini, kolmea sorttia salaattia sekä pullo kuohuviiniä toimi lounaanamme. Istuimme the rocksilla pienen esiintymislavan edessä. Kun pullo kuohuvaa oli saatu lärvii alkoi tapahtumaan. Juha oli koko lounaan ajan silmäillyt viereisen seurueen puhallettavaa kengurua. Lopulta hän uskaltautui lähestyä sitä. Ystävälliset aussit antoivat vielä aussilipun selkään kengurun halaajalle.

Kenguruhalin jälkeen lähdimme etsimään homoja. Matkan varrella löysimme Sydneyn vanhimman pubin. Pikku pysähdyksen jälkeen eksyimme ostoksille ja sitten olikin jo nälkä. Päätimme toistaa piknik idean. Saatuamme ruoka mukaaan jatkoimme lesbojen etsintää. Lopulta löysimme Sydneyn homojen ja lesbojen kuoron. Ehdimme juuri heidän viimeiseen kuorolauluesitykseen. Se oli hyvää kuultavaa se. Keikan jälkeen palasimme takaisin ensimmäiselle lavalle pikku piknikille.

Tämän mahtavan musiikkikokemuksen jälkeen suuntasimme vihdoin, tunteja myöhemmin, takaisin oopperataloa ihmettelemään. Matkalla sinne törmäsimme upeaan laukkukauppaan, josta löytyi todella hyvä laukku. Kierreltyämme menimme sisään ja leikittelimme ajatuksella mennä katsomaan oopperaa. Noin varttia myöhemmin kaksi kappaletta kiireisiä reppureissaajia matkusti takaisin laukkukauppaan ostamaan laukun. Sen jälkeen valitsimme junat ja hukkasimme 40 minuuttia aikaa junien odotteluun. Juoksujalkaa suihkuun, paremmat päälle, uusi reitti ja juosten takaisin oopperatalolle. Paluumatkaan kului vain 20 minuuttia. Sydneyn oopperatalossa on pieni jekku opiskelijoille. Heillä on käsite “student rush”. Jos heillä on paljon myymättömiä lippuja viimeisen tunnin ajan ennen esityksen alkua opiskelijat saavat parhaat mahdolliset liput 50$. Niinpä tänä iltana kaksi hieman hikistä opiskelijaa istui premium paikoilla katsomassa Tosca-oopperaa. Nyt on Sydneyn oopperatalokin koettu.

Since Juhas bridge walk is in the morning and todays Opera was so late I won’t be doing the translation this evening!

 

          

Heräsimme laiskasti tänä aamuna. Juha vietti hartaan vartin suihkutiloissa (olisi ollut kauemminkin, mutta Australiassa vettä pitää säästää ja suihkussa sai olla vain 4 minuuttia). Hampaiden pesu, hiusten pesu, parranajo! Oi näitä makean veden mahdollistamia ilon hetkiä!

Olimme viettäneet viime yön 4 hengen huoneessa, joten aamulla tutustuimme huonekavereihimme. He olivat brittejä ja auttoivat meitä suunnistamaan lähimpään "food courtiin” eli ruokanurkkaan aamiaiselle. Aamiaisella kehittelimme päivän sotasuunnitelman.

Aloitimme menemällä läpi kauppakadun. Kauppakatu oli taktisesti valittu, sillä sen toisessa päässä oli jokilauttojen pysäkki. Hallitulla ostoskierroksella tuli reppuun pakattua mielenkiintoisia ja erilaisia tuliaisia ;). Lauttareissulla Krista venytteli saksankielentaitojaan saksalaisten turistien kanssa. Samaan aikaan toisaalla Juha kuvasi onnellisena Brisbanea :). Lauttareissu vei meidät toiseen osaan kaupunkia, lähelle Chinatownia. Siellä teimme vain vähäistä ikkunaostiskelua, jotta emme myöhästyisi päivän tärkeästä tapahtumasta. Yhdeltä lähdimme kohti ruokanurkkaa hakemaan lounaan, sillä kahdelta meillä oli luvassa XXXX panimokierros.

Myöhästyimme junasta, jolla meidän piti mennä panimolle. Onneksi seuraava juna vie meidät vielä nippanappa ajoissa perille. Panimokierros on juuri niin palkitseva kuin panimokierrokset ovat. Ilmeisesti tässä maassa Juha ei osaa juoda oluita, sillä tällä kertaa Krista hoputti juomaan oluen nopeammin, jotta Juha voi hakea seuraavan oluen!

Panimokierroksen jälkeen olikin aika lentää viimeiselle pysäkillemme, Sydneyhin. Lentokoneessa ei ollut kovin paljoa matkustajia. Kuinka ollakkaan lennon ainut yksinäinen suomalainen oli istutettu meidän viereen. Meidän yhteinen matka jatkui jopa viimeiselle junapysäkille saakka. Juttelimme niitä näitä Mein kanssa lähes koko matkan. Sydneyssä yövymme irkkupubin yläkerrassa. Täällä on käsittämättömän hiljaista. Baarin meteli ei kuulu lainkaan ja voin kertoa että siellä oli meteliä!

We woke lasely this morning. Juha spent good 15 minutes in bathroom (he would have been longer, but in Australia you need use water wisely and you’re allowed to shower only 4 minutes). Washing hair, brushing teeth, shaving! Ou the joys the sweet water enables!

We’ve slept our last night in 4 person dorm room so in the morning we got to know our roommates. They were brits and they told us the way to the nearest food court. During our breakfast we developed the war plan for today.

We started by walking to a shopping street. The street was tactically chosen because at the other end of it was a pier for river jets. We found some interesting and different souvenirs to bring home ;). On our trip on the river Krista practiced some Germany with some German tourists. At the same time in a different place Juha took pictures of Brisbane :). Our river trip took us to another part of the town, near Chinatown. We dids some quick window shopping so we wouldn’t be late from our days main event. At one we started heading towards a food court to pick up some lunch. At two we would be having our tour in XXXX brewery.

We missed the train we meant to use to get to the brewery. Luckily we just made it with the next train. Tour around the brewery was just as rewarding as one would think. Apparently Juha don’t know how to drink in this country. This time Krista told him to hurry up and get another beer!

After the tour it was time to fly to our last destination, Sydney. The plane wasn’t very full but somehow the only other finn got places next to us. Our journey together was more then just the plane ride. Our trip ended at the same train station in Kings cross. We had a nice chat with Mei. We are sleeping on top of a irish pub in Sydney. It’s incredible quit in here. You can’t here the bar at all and we can tell you that they really make noise!!

 

Heräsimme vielä viimeisen kerran viideltä aamulla katsomaan, josko auringon nousu olisi mahdollista nähdä. Taivas oli aivan täynnä pilviä, joten jatkoimme uniamme. Aamiaisen jälkeen jäimme juttelemaan muiden vieraiden kanssa ja löimme hynttyyn yhteen erään perheen kanssa. Heillä oli identti paluureissu Brisbaneen luvassa.

Matka saarelta takaisin mantereelle olin hyvin hyvin töyssyinen ja Juha tuli melkoisen pahoinvoivaksi hyökytyksestä. Airlie beachillä meillä oli muutama tunti aikaa, joten shoppailimme hieman ja lopulta menimme syömään. Päivän lounaaksi tuli Kengurua! Ha! Jos moista ei päästä halaamaan ainakin sitä voidaan syödä! Kengu on hieman suolaisen makuista, mutta hyvää syötävää 🙂

Illan lento Brisbaneen ei parantanut Juhan oloa ja siitä syystä tämä merkintä jää hieman lyhyeksi.

Today we woke at five AM the last in hopes to see the sunrise. The sky was full of clouds and very dark so we continued to sleep. After our breakfast we started chatting with other customers and joined our forces with one family. They had identical return trip to Brisbane.

Our trip back to mainland from the island was very pumpy  and Juha became quite seasick. We had some time on our hands at Airlie beach so we ended up shopping and having a lunch. Our lunch was Kangaroo! HA! If I can’t get to hug one at least I can eat one! Kangaroo tastes little bit salty but is good :).

Our evenings flight to Brisbane didn’t improve Juhas situation so that’s why this entry is little bit short.

Heräsimme viideltä aamulla mennäksemme katsomaan auringon nousua. Valitettavasti taivas oli hieman pilvinen ja valitsemamme paikka ei ollut aivan paras mahdollinen. Saimme kuitenkin rauhallisia aamuisia kuvia aikaiseksi. 🙂 Rauhallisen aamuhetken jälkeen palasimme nukkumaan.

Toisen heräämisen jälkeen kävimme aamiaisella. Aamupäiväksi siirryimme huoneeseemme tekemään Kristan excel tehtäviä. Juha oli eilen yöllä sopinut että mahdollisesti tänään kävisimme yhden sakin kanssa heidän veneellään viereisellä saarella. Olimme huoneessamme piilossa kun he lähtivät, joten menetimme sen mahdollisuuden.

Kahteentoista mennessä keli täällä oli muuttunut aamun seesteisestä melkoiseksi tuuleksi ja sateeksi. Meillä kävi siis pienoinen säkä. Jos olisimme menneet veneen kyytiin saisimme aikamoista höykytystä aalloista sekä sadevettä niskaan. Koko päivä on tuullut ja aina välillä satanut. Tälläistä keliä on luvassa seuraavat kaksi – kolme päivää. Onneksemme lähdemme huomenna täältä pois. 🙂

Päivä on tullut vietettyä sisätiloissa lukien, leffoja katsellen ja syöden. Pihalle ei kukaan halua ja eläimetkin on harvassa :).

We woke at five in the morning to see the sunrise. Unfortunately sky was quite cloudy and the place we’ve chosen was not the best possible. We got some nice morning pictures though :). After a peaceful morning moment we went back to sleep.

After our second wake up call we went for breakfast. For the duration of the morning we were in our room doing Krista’s excel homework. Juha had made preliminary agreements about a possible boat trip with couple of natives to the next island. Apparently we were hiding in our room when they decided to leave, so we never got on their boat.

By noon the weather here had changed from the calm morning to heavy wind and some rain. It seems we got a little bit lucky. If we would have been on that boat we would be getting quite a beating from the waves and the rain would be pouring on us. The wind has been up for the whole day and we’ve had some rains. The weather should be like this for the following two – three days. Luckily we’ll leave tomorrow 🙂

So this day we’ve been indoors reading, watching movies and eating. Nobody wants to go outside and even the wild life seems to hiding somewhere. 🙂

Tänään kohtasimme ensimmäisen aamun kun hedelmiä ei ollut tarjolla. Krista tyytyi kookokseen ja teehen. Kun Juha oli saanut syötyään paahtoleipänsä, hän päätti vielä kerran kysyä hedelmiä ja voi lá hedelmiä löytyi :D.Syy aikaisempaan hedelmien puutokseen lienee uusi työntekijä, joka ei halua tarjota niitä aamiaisella.

Juttelimme aamulla toisten matkustajien kanssa ja päädyimme snorkaalaamaan heidän kanssa. He veivät mukanaan leipää merelle ja ruokkivat kaloja sillä. Lopputulos oli snorklausta kalojen täyttämässä meressä. Osuit väistämättä kaloihin sillä niitä oli niin paljon parveilemassa meidän ympärillä. Valitettavasti meillä ei ole vesivarustusta yhdellekään kameroistamme. Näin ollen päivän seikkailusta ei jäänyt yhtään kuvaa, vain muistoja aivojen sopukoihin.

Iltapäivä meni Kristan excel kotitehtävien kanssa, syödessä sekä lukiessa. Illemmalla pääsimme kokemaan myös ensimmäisen sateen. Se ei ollut kovin paha. Ilta on ollut kovin tuulinen ja olemme viettäneet rentoutuen. Olemme muun muassa maistaneet Jim Beam kokista. Emme suosittele sitä vaikka siinä onkin 4.8% alkoholia :). Viime tunnit olemme pelanneet biljardia virolaisten kanssa ja hävinneet.

Eräs Juhan tavoitteista, tylsistyminen, on hyvin lähellä. Kun elämä on kovin kiireistä, jossain kohtaa haluaa vain olla paikallaan ilman mitään tekemistä niin kauan että tylsistyy. Tänään alkoi tylsistyminen pukkaamaan päälle.

Today we were faced with a breakfast without fruits. Krista ended up eating a coconut and drinking some tee. When Juha had eaten his toasts he decided to ask fruits one more time and voi lá fruits were produced :D. Reason for earlier lack of fruits seems to be a new employee who doesn’t want to offer them during the breakfast.

During the morning we had a chat with the other travelers and decided to snorkle with them. They took some bread with them out to the sea and fed the fish with them. The result was a sea filled with fish. You would hit the fish since there were so many of them surrounding us. Unfortunately none of our cameras are equipped for underwater photography so we don’t have any pictures from today’s adventures, only memories in our head.

Afternoon was spent with Krista’s excel homework, eating and reading. In the early evening we experienced our first rain. It wasn’t that bad. The evening has been windy and we’ve spent it relaxing. We tasted, among other things, Jim Beam Coke. We can’t recommend it even though it contains 4.8% alcohol :). Last hour or so we’ve been playing pool with estonians and lost.

One of Juha’s goals, getting bored, is very close. When you life is very busy at some point you just want to be in one place so long that you get bored. Today Juha was close getting bored.

Aikainen herääminen, pirusti “maaliskuu kärpäsiä” ovella odottamassa. Ne purevat pikku kärpäset, joista olemme maininneet, ovat nimeltään maaliskuu kärpäsiä. Miksi? Koska niitä on TODELLA paljon silloin. Rennon aamiaisen jälkeen lähdimme suunnistamaan Pebble rannan ohi vesirajaa seuraten. Ajatuksenamme oli matkata kohti seuraavaa rantaa. Matkaa sinne olisi ilmeisesti jonkin verran.

Rantakivikko on hyvin karkeaa, kooltaan vaihtelevaa ja värikästä. Kuvista näkee tilanteen paremmin. Matkasimme tuolle toiselle rannalle liki tunnin verran. Matkalla kohtasimme kiviä ja hyvin säilyneitä rapujen raatoja. Luulimme yhtä niistä elossa olevaksi. Juha halusi testata onko se elossa, mutta järkimiehenä ennen testiä otti kuvan olennosta. Testi oli “tiputa pieni kivi olennon päälle”. Olento hajosi tästä todella pahasti. Mitä tehdään? – Otetaan kuva. 😀

Seuraava ranta oli mitäänsanomaton. Sieltä löytyi kyltti, joka kertoi että ranta on siivottu viime vuonna. Krista löysi myös pulloviestin. Luimme sen yhdessä. Se oli 14 vuotiaan lapsen tekemä pulloviesti. Pistimme sen takaisin pulloon ja jätimme muiden löydettäväksi. Viestin idea oli ketjukirje nääs.

Palasimme takaisin hotellille ja koska reissumme oli kestänyt niin kauan että lounastarjoilu oli ohi, söimme lounaaksi kookoksen ja viimeiset appelsiinimme. Iltapäivä meni kirjoja lukien ja Juhan hartioita polttaen. Näemmä reppu kulutti pois aurinkorasvan olkapäiltä…

Ilta meni Kristan excel kotitehtäviä tehden…. Huomenna tähtäämme taas kävelemään, nyt “back beachin” ohi. Rantakävelyllä rankalle luonnolle joutuu alistumaan sopivan vähän. 😉

Early morning, lots and lots of “march flies” waiting us by the door. Those biting little flies which we’ve mentioned before are called march flies. Why? Because there is SHIT loads of them during march. After a relaxing breakfast we started heading to Pebble beach and past it following the water line. Our goal was to get to the next beach. It should take some time to get there.

The rocky beach is very coarse, the rocks come in all shapes, sizes and colors. See the pictures for better idea. We travelled to the other beach nearly an hour. On our way there we saw lots of rocks and well preserved crab corpses. We though one of them was alive. Juha wanted to test whether it is alive or not. Being a rational person that he is he took a picture of the creature before the test. The test was “drop a small stone on it”. It smashed completely under the stone.  What do you do? – Take a picture 😀

The next beach wasn’t anything worth seeing. We saw a sign that told us that the beach was cleaned last year. Krista found a bottle with a note in it. The message was from a 14 year old kid. We read it and placed it back to the bottle for others to find. The idea of the message was to create a chain letter.

We returned back to the reserve and since our trip took so long that there was no lunch option left we ate a coconut and rest of our oranges for lunch. Afternoon went by reading books and burning Juha’s shoulders. Apparently the backpack had rubbed the sun lotion from his shoulders…

In the evening we did Krista’s excel homework. Tomorrow we’ll plan to walk again, this time past “back beach”. You don’t need to find with the nature so much when you are doing the beach walk. There seems to be less of lethal things there 😀

 

 

Aamuaurinko herättää täällä vaikka kuolleet. Aamiaisen jälkeen konsultoimme paikallisia työntekijöitä siitä minne kannattaisi mennä. Vaatetusta vahvistimme melkoisesti, lenkkarit, sukat, farkut ja mahdollisesti T-paita. Juotavaksi 5 litraa vettä.

Ohjeistuksen pohjalta Pebble rannan kautta löytyisi helpompi ylösmenoreitti kivelle, josta näkisimme kivasti yli saaren. Koska saari on täysin luonnonsuojelualuetta helpompi reitti tarkoittaisi silti viidakossa rämpimistä. Rohkeina ja hyvin hyvin motivoituneina lähdimme Pebble rannalle. Ensimmäinen ongelma oli että rannalta käsin emme nähneet kohdekiveä. Tämä on ongelma koska puut ovat niin korkeita että itse metsässä ei näe mitään muuta kuin puita. Suuntaminen on kovin vaikeaa heikon näkyvyyden vuoksi. Maalia näkemättä valitsimme kuitenkin entisen kuivuneen puron ja lähdimme kiipeämään ylöspäin.

Viidakko oli uskomaton viidakko. Emme nähneet kovin pitkälle eteen- tai taaksepäin. Maasto oli erittäin rankkaa. Jaloissa oli kymmeniä purevia kärpäsiä. Aloimme nähdä puissa ikävän näköisiä isoja hämähäkkejä. Eräällä juomatauolla Juhan päällä oli yllättäen kymmeniä vihreitä muurahaisia. Hieman ahdistuneena päätimme jatkaa matkaa sillä olimme jo noussee 110 metriä meren pinnasta. Runnoimme tiemme huipulle jossa maasto ja kasvillisuus helpotti. Valitsimme suunnan X josta lähdimme etsimään isoa kiveä jonka päältä näkisimme saaren kauniisti. 5 minuuttia siihen suuntaan ja Juha siirsi kasvia joka poltti kättä ja sen jälkeen osui vatsaan farkkujen yläpuolelle. Karmean poltto ja uskomaton harmistus pukkasi päälle. Otimme pari huonoa kuvaa huipulta ja lähdimme takaisin sillä Juhan iho poltteli melkoisesti. Paluumatkaan kului merkittävästi vähemmän aikaa, mutta olosuhteet olivat yhä huonot. Krista kaatui muutamia kertoja ja sai pieniä naarmuja. Päästyämme takaisin Pebble rannalle Juhan farkut olivat hiestä läpimärät ja jalat aivan uuvuksissa. Nopea siirtyminen hotellille, uima-altaaseen ja syömisen kautta nukkumaan. Ekasta kerrasta jäi käteen fiilis että “pikkasen liikaa luontoa”. 😀

Iltapäivä meni nukkuessa ja ilta tehdessä Kristan excel läksyjä. Yhä 11 tuntia myöhemmin Juhaa polttelee kasvin pistot. Tuska on jo vähenemään päin, punotus sekä jäljet ovat kadonneet. Seuraavaksi koitamme rantakävelyä, emme nouse metsään vaan kierrämme pitkin rantoja. 🙂

The morning sun would wake even the dead. After the breakfast we asked from local workers where we should go. We added up our clothing quite a lot shoes, socks, jeans and a possible T-shirt. We took 5 liters of water with us.

Based on instructions we would have a easier clime in front of us if we would go through the Pebble beach. We were aiming to a rock which would give us a view over the island. Since the island is completely natural reserve even the easier path would mean fighting through the jungle.We were well motivated and feeling brave when we headed out to Pebble beach. Our first problem was that we didn’t see the rock we were aiming at from the beach. This is a problem since the trees are so high that once you are in the forest you can’t see anything else but the trees. Aiming at anything is really hard since you can’t see very far. Even though we didn’t see the rock we chose a dried up creek and started climbing up.

The jungle was a REAL jungle. We could not see very far either forward or backward. Terrain was very rough. Our feed had tens of biting flies. We started seeing big nasty spiders in the trees. On one drinking pause suddenly tens of green ants dropped on Juha. Feeling oppressed we still decided to climb up since we we’ve already climbed 110 meters from the sea level. We made our way to the top where the terrain and the flora started to ease up. We chose direction X and headed that way to find the big rock from which we could see the island beautifully. After 5 minutes of working our way to that direction Juha hit a plant that burned his hand and then hit his stomach little bit over the jeans. Horrible burn and displease was on Juha. We took couple of bad pictures from the top and headed back since Juha’s skin was burning pretty badly. Going down took a lot less time but the conditions were still bad. Krista few few times and got few scratches. Once we got back to the Pebble beach Juha’s jeans were soaking wet sweat and his feet were trembling and tired. We moved quickly to the hotel and jumped to the pool. After the lunch we went to sleep for the afternoon. Our first trip to the wild part of the island was over and we were thinking ”little bit too much of nature”. 😀

Afternoon was spent sleeping and the evening was spent doing Krista’s excel homework. Still 11 hours later the stings from the plant burn Juha’s skin. The pain is less and the read color and the bumps are gone. Next we’ll try the beach walking, we won’t climb up to the forest. Just walk around the beaches.