Onkohan tuo elossa? *crack* Tuskin.

Aikainen herääminen, pirusti “maaliskuu kärpäsiä” ovella odottamassa. Ne purevat pikku kärpäset, joista olemme maininneet, ovat nimeltään maaliskuu kärpäsiä. Miksi? Koska niitä on TODELLA paljon silloin. Rennon aamiaisen jälkeen lähdimme suunnistamaan Pebble rannan ohi vesirajaa seuraten. Ajatuksenamme oli matkata kohti seuraavaa rantaa. Matkaa sinne olisi ilmeisesti jonkin verran.

Rantakivikko on hyvin karkeaa, kooltaan vaihtelevaa ja värikästä. Kuvista näkee tilanteen paremmin. Matkasimme tuolle toiselle rannalle liki tunnin verran. Matkalla kohtasimme kiviä ja hyvin säilyneitä rapujen raatoja. Luulimme yhtä niistä elossa olevaksi. Juha halusi testata onko se elossa, mutta järkimiehenä ennen testiä otti kuvan olennosta. Testi oli “tiputa pieni kivi olennon päälle”. Olento hajosi tästä todella pahasti. Mitä tehdään? – Otetaan kuva. 😀

Seuraava ranta oli mitäänsanomaton. Sieltä löytyi kyltti, joka kertoi että ranta on siivottu viime vuonna. Krista löysi myös pulloviestin. Luimme sen yhdessä. Se oli 14 vuotiaan lapsen tekemä pulloviesti. Pistimme sen takaisin pulloon ja jätimme muiden löydettäväksi. Viestin idea oli ketjukirje nääs.

Palasimme takaisin hotellille ja koska reissumme oli kestänyt niin kauan että lounastarjoilu oli ohi, söimme lounaaksi kookoksen ja viimeiset appelsiinimme. Iltapäivä meni kirjoja lukien ja Juhan hartioita polttaen. Näemmä reppu kulutti pois aurinkorasvan olkapäiltä…

Ilta meni Kristan excel kotitehtäviä tehden…. Huomenna tähtäämme taas kävelemään, nyt “back beachin” ohi. Rantakävelyllä rankalle luonnolle joutuu alistumaan sopivan vähän. 😉

Early morning, lots and lots of “march flies” waiting us by the door. Those biting little flies which we’ve mentioned before are called march flies. Why? Because there is SHIT loads of them during march. After a relaxing breakfast we started heading to Pebble beach and past it following the water line. Our goal was to get to the next beach. It should take some time to get there.

The rocky beach is very coarse, the rocks come in all shapes, sizes and colors. See the pictures for better idea. We travelled to the other beach nearly an hour. On our way there we saw lots of rocks and well preserved crab corpses. We though one of them was alive. Juha wanted to test whether it is alive or not. Being a rational person that he is he took a picture of the creature before the test. The test was “drop a small stone on it”. It smashed completely under the stone.  What do you do? – Take a picture 😀

The next beach wasn’t anything worth seeing. We saw a sign that told us that the beach was cleaned last year. Krista found a bottle with a note in it. The message was from a 14 year old kid. We read it and placed it back to the bottle for others to find. The idea of the message was to create a chain letter.

We returned back to the reserve and since our trip took so long that there was no lunch option left we ate a coconut and rest of our oranges for lunch. Afternoon went by reading books and burning Juha’s shoulders. Apparently the backpack had rubbed the sun lotion from his shoulders…

In the evening we did Krista’s excel homework. Tomorrow we’ll plan to walk again, this time past “back beach”. You don’t need to find with the nature so much when you are doing the beach walk. There seems to be less of lethal things there 😀

 

 

Linssilude rantakalliolla Rantakallioita Kuva ennen testiä Kuva testin jälkeen Tältä se rannikko näyttää läheltä katsottuna Rannikkoa Pakollinen kuva siistin kiven edessä Jyrkkä alastulo rannalle

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.