vähän liikaa luontoa

Aamuaurinko herättää täällä vaikka kuolleet. Aamiaisen jälkeen konsultoimme paikallisia työntekijöitä siitä minne kannattaisi mennä. Vaatetusta vahvistimme melkoisesti, lenkkarit, sukat, farkut ja mahdollisesti T-paita. Juotavaksi 5 litraa vettä.

Ohjeistuksen pohjalta Pebble rannan kautta löytyisi helpompi ylösmenoreitti kivelle, josta näkisimme kivasti yli saaren. Koska saari on täysin luonnonsuojelualuetta helpompi reitti tarkoittaisi silti viidakossa rämpimistä. Rohkeina ja hyvin hyvin motivoituneina lähdimme Pebble rannalle. Ensimmäinen ongelma oli että rannalta käsin emme nähneet kohdekiveä. Tämä on ongelma koska puut ovat niin korkeita että itse metsässä ei näe mitään muuta kuin puita. Suuntaminen on kovin vaikeaa heikon näkyvyyden vuoksi. Maalia näkemättä valitsimme kuitenkin entisen kuivuneen puron ja lähdimme kiipeämään ylöspäin.

Viidakko oli uskomaton viidakko. Emme nähneet kovin pitkälle eteen- tai taaksepäin. Maasto oli erittäin rankkaa. Jaloissa oli kymmeniä purevia kärpäsiä. Aloimme nähdä puissa ikävän näköisiä isoja hämähäkkejä. Eräällä juomatauolla Juhan päällä oli yllättäen kymmeniä vihreitä muurahaisia. Hieman ahdistuneena päätimme jatkaa matkaa sillä olimme jo noussee 110 metriä meren pinnasta. Runnoimme tiemme huipulle jossa maasto ja kasvillisuus helpotti. Valitsimme suunnan X josta lähdimme etsimään isoa kiveä jonka päältä näkisimme saaren kauniisti. 5 minuuttia siihen suuntaan ja Juha siirsi kasvia joka poltti kättä ja sen jälkeen osui vatsaan farkkujen yläpuolelle. Karmean poltto ja uskomaton harmistus pukkasi päälle. Otimme pari huonoa kuvaa huipulta ja lähdimme takaisin sillä Juhan iho poltteli melkoisesti. Paluumatkaan kului merkittävästi vähemmän aikaa, mutta olosuhteet olivat yhä huonot. Krista kaatui muutamia kertoja ja sai pieniä naarmuja. Päästyämme takaisin Pebble rannalle Juhan farkut olivat hiestä läpimärät ja jalat aivan uuvuksissa. Nopea siirtyminen hotellille, uima-altaaseen ja syömisen kautta nukkumaan. Ekasta kerrasta jäi käteen fiilis että “pikkasen liikaa luontoa”. 😀

Iltapäivä meni nukkuessa ja ilta tehdessä Kristan excel läksyjä. Yhä 11 tuntia myöhemmin Juhaa polttelee kasvin pistot. Tuska on jo vähenemään päin, punotus sekä jäljet ovat kadonneet. Seuraavaksi koitamme rantakävelyä, emme nouse metsään vaan kierrämme pitkin rantoja. 🙂

The morning sun would wake even the dead. After the breakfast we asked from local workers where we should go. We added up our clothing quite a lot shoes, socks, jeans and a possible T-shirt. We took 5 liters of water with us.

Based on instructions we would have a easier clime in front of us if we would go through the Pebble beach. We were aiming to a rock which would give us a view over the island. Since the island is completely natural reserve even the easier path would mean fighting through the jungle.We were well motivated and feeling brave when we headed out to Pebble beach. Our first problem was that we didn’t see the rock we were aiming at from the beach. This is a problem since the trees are so high that once you are in the forest you can’t see anything else but the trees. Aiming at anything is really hard since you can’t see very far. Even though we didn’t see the rock we chose a dried up creek and started climbing up.

The jungle was a REAL jungle. We could not see very far either forward or backward. Terrain was very rough. Our feed had tens of biting flies. We started seeing big nasty spiders in the trees. On one drinking pause suddenly tens of green ants dropped on Juha. Feeling oppressed we still decided to climb up since we we’ve already climbed 110 meters from the sea level. We made our way to the top where the terrain and the flora started to ease up. We chose direction X and headed that way to find the big rock from which we could see the island beautifully. After 5 minutes of working our way to that direction Juha hit a plant that burned his hand and then hit his stomach little bit over the jeans. Horrible burn and displease was on Juha. We took couple of bad pictures from the top and headed back since Juha’s skin was burning pretty badly. Going down took a lot less time but the conditions were still bad. Krista few few times and got few scratches. Once we got back to the Pebble beach Juha’s jeans were soaking wet sweat and his feet were trembling and tired. We moved quickly to the hotel and jumped to the pool. After the lunch we went to sleep for the afternoon. Our first trip to the wild part of the island was over and we were thinking ”little bit too much of nature”. 😀

Afternoon was spent sleeping and the evening was spent doing Krista’s excel homework. Still 11 hours later the stings from the plant burn Juha’s skin. The pain is less and the read color and the bumps are gone. Next we’ll try the beach walking, we won’t climb up to the forest. Just walk around the beaches.

 

Kyltti ja reitti Pebble beachin. Nyt kun sen tietää se on ilmiselvä, eikö Krista huipulla Kuva huipulta, tämä oli koko kiipeämisen palkinto Kasvi joka polttaa jos siihen koskee. ÄLÄ KOSKE Huomaatko hämiksen Jos pysähdyt kärpäset laskeutuvat Juha ja metsäaukea Tältä se näytti kun lähdimme kiipeämään

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.