Reissun toiseksi viimeinen päivä

Aloitimme aamun aikaisin itkien, potkien ja laahustellen. Päästyämme ulos etsimme aamiaista, jonka söimme bussipysäkin penkillä aamuhälinää katsellen. Päivä suunnitelma oli käydä eläintarhassa ja sitten shoppailla, illan huipunnuksena olisi käynti Manlyllä syömässä.

Junamatka eläintarhaan vie yllättävän kauan. Tekniikan ihmeiden avulla vältimme busseja ja mainoslehtisen opastettua reittiä. Kunnon reissaajina kävelimme tuon kahden kilometrin matkan. Juhalla oli suuria toiveita eläintarhasta. Kohde oli valittu niin että kengujen haalaamismahikset ovat maksimoituna. Tarha oli Juhan mielestä yllätävän pieni. Sydän täynnä toivoa astuimme tarhaan.

Ensimmäinen pettymys tuli lähes välittömästi. Sisääntulijoita tervehti kyltti joka sanoi että eläimiä voi vain silittää. Toinen karvas pettymys tuli lähes välittömästi kyltin jälkeen. Kengurut (wallabit) viettivät päivälepoaan omassa turvapaikassaan, jonne ei saanut mennä. Tarhan sisällä ei ole aitoja kenguruja ja ihmisiä erottamassa, joten ne voivat liikkua vapaasti ihmisten seassa. Nämä kengurut olivat päättäneet jättää sen riemun väliin. Pettyneenä katsoin karvaisia kavereita. Niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana. Aikamme heitä pällisteltyämme päätimme jatkaa matkaa ja katsoa koko tarha läpi. Seuraavassa aidatussa tilassa odotti iloinen yllätys! Kenguruita ihmisten seassa ihmisten ruokittavana! Varovainen lähestyminen, silittäminen ja suunnaton riemu! Kyltin varoituksen muistaen vain vähän ja etäältä halin kengurua. Kristakin pääsi kameran takaa kenguruja silittämään. Usean silityksen ja parin tassun kättelyn jälkeen rohkaistuin halaamaan lähemmin. Valitettavasti karvaiset vieterit olivat kiinnostuneempia ruuasta kuin halaamisesta. Niinpä halaukset jäivät oudoiksi häiriöksi heidän ruokatauollaan. Iloisen kengukohtaamisen jälkeen tapasimme Koalan jota pääsime silittelemään. Ystävällinen eläintarhan työntekijä otti meistä jopa kuvia. Koalakohtauksen jälkeen vaihdoimme taas aitausta ja LISÄÄ KENGURUJA! Oi sitä riemua, silittelyä, kuvausta ja yhtä halausyritystä! Kengujen ihastelun jälkeen kävimme tutkimassa tarhan muun tarjonnan. Wombatit, jättikrokotiili, läjäpäin lintuja, piilossa nukkuvan tasmaanialaisen paholaisen pää, dingo ja moni muu tuli nähtyä. Vielä lopuksi palasimme takaisin kengujen luokse silittelemään ja kuvaamaan heitä.

Tuon valtavan upean kokemuksen jälkeen alkoi tunteja (ikuisuuden) kestänyt ostoskaupparumba. Kävelimme takaisin lähimpään ostoskeskukseen (2 kilometriä), jossa söimme ja katselimme ympäriinsä. Koitimme myös selvittää mistä saisi ostettua Australialaisia viskejä. Lopputulos oli että ei mistään. :-(. Tasmania tai itse tislaamot olisi se oikea ostospaikka, paikalliset liikkeiden työntekijät olivat sitä mieltä että aussit eivät edes tee viskejä. Näiden selvitystöiden jälkeen siirryimme DFO:n ostoskeskukseen junilla ja jalan (taas 2 km per suunta). About näillä main (kello 18 illalla) Juhan vieterin veto alkoi loppua. Tunnin mittaisen ruokapaikan metsästyksen jälkeen päätimme että Manly-keikka pitää jättää väliin. Keli on kauhea (salamoi ja sataa) sekä kumpikin on penteleen väsynyt. Niinpä palasimme keskustaan ostoskaduille tekemään LISÄÄ samaa! Lopetimme ostosjuoksun kymmenen aikaan illalla. Lopputulos on melkoisen laiha käytettyyn aikaan nähden :).

Ja näin päättyy viimeinen ilta Australiassa. Juhan puolesta tavoitteet on saavutettu. Asioita jäi näkemättä, palata pitää.

We started the last morning early kicking, screaming and dragging our selves of the bed. Once we got out we searched for a breakfast. We ate our breakfast on a buss stop looking at the morning traffic. Our plan for the day was to visit a zoo and the shop. To finalize the evening we would go to Manly to eat our dinner.

The train to the zoo took very long. With the aid of technical wonders we managed to avoid busses and the suggested route. Since we were proper backpackers we walked that two kilometers. Juha had very high hopes about the zoo. The target was chosen so that the probability for hugging a kangaroo was maximized. The zoo was surprisingly small according to Juha, but sill hearts full of hope we stepped in to the zoo.

Our first disappointment came almost instantly. There was a sign greeting the visitors telling us that you can only pet the creatures. Another bitter disappointment came right after that sing. The kangaroos (wallabies) were taking a nap in their sanctuary where visitors are not allowed to enter. The zoo is build so that there is no fence separating the kangaroos from humans, so they can roam among the humans freely. But now it seems that they had decided to sleep. Disappointed we looked at those furry little friends. So close but still so far. After looking at them for a while we decided to move on and see rest of the zoo. In the next caged area we were greeted with a happy surprise! Kangaroos among the humans being fed by the humans! A careful approach, petting and enormous JOY! Remembering the sign Juha hugged just a little bit and from a distance. After a while Krista was released from her camera duty to pat the kangaroos. After a lot of patting and some hand-paw shaking Juha engaged in a more intimate hugging. Unfortunately the kangaroos were more interested in the food than in the hugging. So the hugging was one sided disturbance during their lunch. After this happy kangaroo encounter we met a koala which we go to pet also. A friendly zoo worker even took some pictures of us. After the koala moment we moved one fence forward and MORE KANGAROOS! Ou the joy, the patting, the hugging and the photo taking! After admiring these kangaroos we went through the rest of the zoos offerings. We’ve now seen wombats, giant crocodile, lost and lots of birds, a sleeping (and hiding) Tasmanian devil’s head, dingos and many other creatures. Before we walked out we spend a couple of moments with the kangaroos.

After that magnificent experience we started a shopping run which lasted hours (eternity). We walked back to the nearest shopping mal (that 2 kilometers) where we ate and had a look around. We tried to find out where we could get some Australian whisky’s. The result of that search was that we can’t get them from anywhere :-(. Tasmania or the distilleries them selves would be the correct shopping place. Local liquor store keepers thought that Australia doesn’t make whisky’s. After these chats we headed to DFO shopping center by train and walking (again that 2 kilometers distance per direction). Around this time (18 o’clock) Juha started to run our of steam. After an hour long hunting for food we decided that we must skip Manly adventure. The weather was horrible (raining and lightning) and we were both very very tired. So we returned back to the central and to the shopping street to SHOP SOME MORE. We stopped shopping around ten. Our shoppings were very slim if you compare the time we spent.

And so ends our last evening in Australia. Juha met his goals. Things were seen and lots were not seen. We need to return one day.

Eka kyltti tarhassa, ARGH! Niin lähellä, kuitenkin niin kaukanaOudosti nukkuva kenguruVapaiden kengujen kohtaaminen ensimmäisen kerranEka hali, etähaliPICT7823 (Custom)KengukättelyKättely Harvinainen masun raaputuskuvaToka haliyritys Cookaburra elvistelemässä ja poseeraamassa    Kengu Äiti ja Joey Wallabi!Kolmas ja viimeinen haliyritys Albiinokenguja Wombatti herra ruokatauolla Wombatti herra mökissään  Lunki harmaa kenguru Krista, koala, apina     Krist ja Pan koala   Echidna

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.