juha

Heräsimme klo 8.00… 8.30… 8.50… tuntuu kuin jokin kuvio olisi syntymässä. Ripeästi aamiaiselle ja sen jälkeen tavaroiden pakkaukseen. Bussimme lähtee bussiasemalta 11.30 ja on noin 11.38 pysäkillä josta me koitamme nousta kyytiin.
Bussi saapui 11.43 ja oli aivan liian pieni tavaratiloiltaan meidän tarpeisiin. Kuski kertoi, että seuraava bussi lähtee asemalta 12.35 ja se on todennäköisesti isompi bussi. Päätimme käyttää luppoajan läheisellä huoltoasemalla. Asemalle päästyämme totesimme, että meidän on syytä syödä jotain aamiaisen lisäksi jos aiomme jaksaa loppupäivän. Maksettuamme 7,00 euroa kahdesta lihapiirakasta, kupista kahvia ja 4 desistä jaffaa aloimme kuluttaa aikaa. Minä seurasin seiniä ja sen sellaista ja Krista alkoi lukea lehteä. Pohjolan Sanomien sivulla 7 tuli yllätys vastaan, sivulla on juttu teltoista ja kuvassa on meidän teltta ja tandemi! Koitamme saada jostain käsiin tämän lehden :). Olemme ilmeisesti olleet kuvanoton aikaan Haaparannassa joten missasimme mahdollisen haastattelun (kyynel).
Seuraavaan bussiin mahduimme loistavasti ja Kristan käytyä epämääräinen keskustelu kuskin kanssa jättöpisteestämme pääsimme matkaan. Matkan aikana aloimme epäilemään päätepistettämme, se saattaisi olla liian kaukana ja kuinka ollakaan kun tuli päätepisteen aika, se oli liian kaukana. Bussipysäkiltä yöpymispaikallemme oli kartan mukaan noin 30 kilometriä, pyörän mittari täällä perillä näyttää 28 kilometriä. Poljimme matkan neljällä, kolmella ja kahdella jalalla. Matka meni ihan mukavasti, eikä minun jalkaani vihlaissut kuin pari kertaa oikein kunnolla 🙂 Ehkäpä voisimme jatkaa matkaa näin? Tuskin sentään.
Majapaikkamme on mitä ihanin järven rannassa oleva mökki. Isäntäperheemme asustelee itse isommassa mökissä, jossa on muuten paikan ainut sisävessa :). Iloisempana uutisena voin kertoa että Krista onnistui vihdosta viimein karistamaan talviturkkinsa pois. Minähän olen tehnyt sen jo useampaan kertaan ja jouduin nyt näyttämään mallia miehisenä miehenä.
Suunnitelmissa on pysyä täällä tämän yön lisäksi vielä yksi yö lisää ja sen jälkeen suunnistaa jotenkin Ouluun ja sieltä kohti Närpiötä ja tulisimme mielellämme käymään kylässä Jalasjärvelle. Jos Jalasjärvi lukee tätä, olisi kiva kuulla taas se puhelinnumero, minä olen onnistunut sen hukkaamaan.

Tänään heräsimme kun siltä tuntui ja lähdimme tekemään aamiaista mukavaan sisäkokkauspisteeseen. Saimme myös selville, että Tornion tuttumme eivät voi meitä majoittaa joten nukumme toisenkin yön teltassa.
Päivän tavoitteisiin kuului kahvin juonti ruotsalaisessa kahvilassa. Ensin suunnistimme kaupungin bussiasemalle selvittämään bussiaikatauluja huomisen siirtymistä varten ja sitten lähdimme ruotsiin. Päivä oli lämmin ja kostea, ukkosta enteilevä. ruotsin puolella löysimme infopisteen josta katsoin lähimmän kahvilan jonne menimme. Kahvila oli kaamea yllätys. Myyjänä oli vanha naisihminen joka (yllätys, yllätys) puhui suomea, jota ensitöikseni koitin. Heille kävi myös eurot, vaikkakin hinnat olivat kruunuissa. Otimme kahvia, kaakaota, munkin ja piirakan palan. Kaikki tämä maksoi 40 kruunua, eli minun laskuvoimillani (koska myyjä pyysi) 4 euroa. Maksoimme tämän ja kävimme istumaan. Ilmeisesti kahvila oli jonkin kirkon kahvila, julisteet olivat sen suuntaiset. Ikävin yllätys oli kuitenkin tulematta. Maistoin kahvia ja huomasin että se oli pikakahvia! En siis sitenkään saanut kunnon kahvia, vaan taas pikakahvia. Tämä kertoo varmasti jotain kaikista ruotsalaisista kahviloista. Kun olet käynyt yhdessä, olet nähnyt kaikki, enempää en asiaa todistele.
Epäonnistuneen kahvituokion jälkeen siirryimme takaisin Suomeen, jossa kahvikin on kunnon kahvia, ja menimme taidenäyttelyyn. Näyttely koski jotain ja minä kunnon “taiteenystävänä” en tajunnut suurimmasta osasta tauluista mitään. Taidetuokion jälkeen jalat olivat sen verta väsyneet, että pysähdyimme samassa rakennuksessa olevaan Tornion pääkirjastoon lukemaan hetkeksi. Tämä oli meidän onni, sillä kohta alkoi satamaan ja tuulemaan ennennäkemättömällä voimalla. Salmointia, ukkosta, sähkökatkos joka kesti yli tunnin… Odotimme kirjastossa kelin parantumista ja lähdimme sieltä kohti telttaamme. Nyt olemme syöneet niin hyvin kuin täällä voi syödä ja valmistaudumme viettämään kotoisaa, joskin hieman kosteaa, telttailtaa.

Henkilökohtaista-palsta
Etsimme kahta seikkailunhaluista henkilöä ottamaan osaa koko tai osaan matkastamme autolla. Toivottuja ominaisuuksia on kyky kustantaa omat kulut ja osallistua mahdollisiin polttoainemaksuihin ellei osallistujilla ole mahdollista tarjota neljän hengen kärryjä vetohevosineen. Oma teltta parantaa omia yöpymisoloja huomattavasti, kuten myös kyky puhua suomea.
Aiomme kiertää noin 3 viikkoa järvi-Suomea ja tälle osuudelle takapenkiltä löytyy tilaa, myös toivomukset omiin pysähdyksiin kuunnellaan, toimeenpanosta voidaan keskustella.
Otathan meihin yhtyettä välittömästi!
0700-0994196 (1e/min+pvm) rohkeaa kimppakyytiä.

Herätys 8.00 … Herätys 8.30, aloimme pakkaamaan hitaasti, mutta varmasti. Syötyämme aamiaisen kello oli 10.30 ja olimme valmiita lähtemään. Leikittelimme ajatuksella mennä ruotsin puolta aina Aavasaksalle saakka, mutta jätimme sen sittenkin väliin. En luottanut jalkaani riittävästi. Lähdimme matkaan reippaalla nopeudella, ilman ongelmia. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta kun meidän ei tarvinnut pysähdellä ihmettelemään jotain ääntä joka lähti pyörästä tai kunnostamaan jotain. Noin kahdenkymmenen kilometrin jälkeen polveeni iski raju kipu enkä pystynyt polkemaan. Kristan voimin siirryimme pienen pätkän ja saavuimme Napapiirin taukopaikalle. Taukopaikalla päätimme, ettemme voi jatkaa matkaa enää pyörällä. Jalkaani oli oikeasti särkenyt Rovaniemeltä lähdöstä saakka, mutta olin hampaat irvessä vääntänyt sillä meidät Pelloon ja Pellossa taas jalka tuntui olevan kunnossa. Mitä ilmeisimmin se ei ollut.
Taukopaikalta siirryimme bussilla Tornioon, jossa vietämme päivän tai kaksi tutustuen itse Tornioon ja sitten vielä Haaparantaan. Matkamme tänne leirintäalueelle oli siitä hauska, että bussi toi meidät aivan alueen portille saakka. Koska olimme ainoat matkustajat bussin kyydissä kuski päätti poiketa reitiltä sen verta, että heittää meidät suoraan leirintäalueelle. Bussin kääntyminen leirintäalueen edessä oli aikamoinen show ja meille hymyili moni henkilö 🙂
Nyt siis lakkaa reissumme tandemin kanssa. Pettymys on melkoinen (laimeasti sanottuna), tulimme polkeneeksi vain puolet harjoitellusta matkasta ja palkinnokseni sain rikkinäisen ? polven. Seuraavan viikon aikana todennäköisesti siirrymme hitaasti erinnäisten paikkojen kautta Huittisiin jossa vaihdamme kulkuneuvoa, otamme käyttöön auton. Auton kanssa reissaamme jonkin matkaa ja sitten lopetamme.
Jatkan silti login pitämistä loppuun saakka, vaikka tandem lakkaakin liikkumasta.

Olen viettänyt yön heräten tunnin välein ottamaan kuvan ulkoilmasta ikkunan läpi. Tämän parempaan en tule pystymään missään vaiheessa. Eilisen illan aikana keli parani huomattavasti ja aurinko tuli näkyviin. Valitettavasti huoneemme ikkunasta ei näe aurinkoa, joten en saanut haaveilemaani valokuvasarjaa aikaiseksi. Toisaalta aikaisemmat haaveet ovat muuttuneet matkan varrella haaveeksi päästä reissu kunnialla loppuun. Olen nyt kokenut yöttömän yön, ehkä seuraavalla kerralla pääsen kuvaamaan sen :).
Heräsimme kymmeneltä aamulla ja katsoimme pihalle, keli oli uskomattoman kurja. Ulkona satoi ja tuuli oli niin lujaa, että pisarat liikkuivat melkein vaakatasossa, lämpötilassakaan ei ollut kehumista. Krista kävi kysymässä Riitalta, että oliko tälle päivälle luvassa mitään erikoista ohjelmaa, mutta sai kuulla, että ei ole mitään koska keli on niin kurja. Päätimme palata torkkumaan ja lähteä mahdollisesti myöhemmin. Heräsimme yhdeltä päivällä ja huomasimme, että keli oli yhä kurja. Päätimme tarkistaa sääennustukset ja tehdä niiden pohjalta päätöksemme. Päätöksemme on, huomenna aamupäivällä matkaamme Aavallesaksalle ja leiriydymme sinne. Ylihuomenna matkaamme Tornioon ja leiriydymme sinne. Sääennusteiden mukaan ylihuominen on sateinen osa matkaamme, joten Torniossa aiomme mennä jonnekin sisätilaan nukkumaan. Lopun päivää olemme olleet sisällä lukemassa, joskin kun ilmat paranivat iltaa kohti kävimme pienellä iltalenkillä läheisellä pururadalla.
Nyt saunomisen jälkeen kirjoitan tätä logia ylös ja alan hiljalleen pakkaamaan tarvikkeitamme kasaan huomista lähtöä varten. Pyörä on jo tarkistettu ja vaihdoin etujarrupalat joiden kulutuspinta oli jäänyt jonnekin Rovaniemen tienoille :).

Oli uskomattoman vaikea herätä aamulla ennen kymmentä. Tarkoituksemme oli mennä Poikkinainti-tapahtumaan, joka on Pellon jokakesäinen tapahtuma. Tapahtuman erikoinen nimi tulee hääparista, joista toinen on ruotista ja toinen on Suomesta. Siitä johtuu myös nuo epäilyttävät sydänkyltit. Valitettavasti keli on täällä kurja. Sade verotti jo valmiiksi pientä kävijämäärää todella rajusti, joten väkeä oli vähemmän kuin Huittisten markkinoilla ja se on vähän se. Onnistuin kuitenkin olemaan asiallinen turisti ja mäiskimään muutamia kuvia. Mielenkiintoisin kuvauskohde oli jääveistos, joka tosin oli jääklöntti kun sitä kuvasin.
Iltapäivällä otimme pikku torkut, uni tuntuu jostain kumman syystä maittavan kovin. Menimme torkkujen jälkeen takaisin tapahtumapaikalle, sillä olimme osallistuneet pienimuotoiseen arvontaan jossa oli mahdollisuus voittaa 300 euroa. Osallistujia oli 215 kappaletta, joten voittomahdollisuudet olivat kohtalaiset (verrattuna vaikkapa Lottoon). Valitettavasti emme voittaneet. Nyt jääveistoskin oli hieno lohi (Kristan mielestä delfiini…), mutta minäpoika olin unohtanut kameran majapaikkaamme. Huutava vääryys! Illan (klo 18->) minä kulutin virittäen tuota uskomattoman hienoa kävijälaskuria joka ei muuten toimi, toimii, ei toimi, toimii … ja Krista lukien. Nyt koitamme tappaa aikaa, mitään tapahtumia ei taida olla luvassa enää. Ehkäpä jossain vaiheessa ylitämme rajan ja menemme kahville ruotsin puolelle nähdäksemme osaavatko ne keittää edes kahvia. ruotsia en suostu puhumaan…
Illalla on luvassa joko vuodelta 1940 oleva leffa tai vuodelta 1973 oleva leffa. Taidamme kuluttaa aikaa korttia pelaten, lukien tai nukkuen :).

Update
Minun pölinäni on saanut aikaiseksi sen, että iltapalan jälkeen lähdimme emäntämme kyydissä ruotsin puolelle ajelemaan. Saimme samalla myös pienen esittelykierroksen Pellossa. Kierros oli nopeahko ja opettavainen. Tosin olisin tahtonut mennä pyörällä itse. Olisin voinut olla turisti.
Palattuamme autoreissulta takaisin sain vakuutettua Kristan siitä, että pyöräreissu “keskustaan” olisi hyvä idea. Krista ei tosin halunnut pyöräillä joten minä sain alleni Riitan pyörän ja Krista tuli jalan. Päädyimme kävelemään järvessä, tästä tulee toivottavasti kuvia jossain vaiheesa. Katselimme myös aidan takaa lavatansseja, sillä sisällepääsy maksoi 10 euroa. Minä halusin silti käydä ruotsin rajalla itse ja kuvata tuon kummastuksen, kun Krista taasen halusi jotain muuta. Päädyimme ratkaisuun jossa minä lähdin ruotsiin (~3 km) ja Krista lähti majapaikallemme. Kunnon turistina ja digikameran omistajana kuvasin runsaasti, toivottavasti edes jokin niistä kuvista on julkaisukelpoinen. Nyt kello on taas yli puolen yön ja alan hiljalleen olemaan valmis nukkumaan.
Huomenna matkaamme Saksanmaalle… tai sitten Aavasaksaan, etäisyyttä kylttien mukaan ~50 km.
Epävirallinen lisäys logiin
Jalkani voi loistavasti. Siinä on hädintuskin mainittavaa kipua. Voin kävellä rappusia ongelmitta ylös ja alas, mikä aikaisemmin oli käytännössä mahdotonta. Saattaapi johtua täällä olevista rappusistakin. Ainut missä koin kevyttä särkyä jalassani oli oma-aloitteinen pyöräreissuini ruotsin puolelle. Aina kun jalkaani alkoi edes hieman särkemään lopetin polkemisen ja annoin pyörän hurutella. Huomasin myös, että seisaaltaan polkeminen oli tuskatonta, joten tein sitä jonkin verran.

Heräsimme kymmenen aikaan mukavaan auringonpaisteeseen ja kulutimme pitkän hetken teltassa torkkuen. Tein aamiaista ulkona kun huomasin hyttysten ja mäkäräisten ilmestyvän paikalle. Yhden aikaan kun pakkasimme tarvikkeitamme noita pieniä ***kiaisia oli järjettömästi. Jouduimme välillä kävelemään pois tarvikkeitemme luota jotta näkisi jotain. Niitä meni suuhun, silmiin, kaikkialle ja ne tuntuivat olevan erityisen päällekäyviä peräkärryn luona.
Saimme nauttia koko matkan ajan kovasta auringonpaisteesta ja näimme jotain hyvin hassua. Poroja istumassa/makaamassa keskellä peltoa noin 5 metrin päässä talosta, ei aitoja ei mitään, mutta siinä ne vain möllöttivät. Illemmalla meille kerrottiin, että ne ovat ilmeisesti sen talon poroja tai jotain sellaista. Eivät ne kuulemma karkaa kauas.
Eräällä taukopaikalla meille tuli pari kommenttia heittämään vanhempi, ilmeisesti ruotsalainen, mies. En tajunnut mitään. Hyvä kun kykenin erottamaan sanoja toisistaan. Oli myös hetkiä kun en kyennyt erottamaan mitään. Minun ruotsiani se tuntui kuitenkin ymmärtävän. “Jag förstor ingenting. I N G E N T I N G“. Sitten se heilutteli käsiään ja selitti jotain. Hymyilimme yhdessä ja Krista koitti intergalaktista kieltäkin. Sitä mies ei tuntunut osaavaan lainkaan. Voisin sanoa jotain ruotsalaisista, jätän väliin.
Pello on ihastuttavan oloinen pieni paikka. Täällä on tänä viikonloppuna pari hauskaa tapahtumaakin joista saatan huomenna jotain lätistä. Täällä on myös huolestuttavia sydänkylttejä joissa toinen puoli on Suomen lippu ja toinen puoli on ruotsin lippu.
Epävirallinen lisäys logiin
Aamulla herätessämme kymmenen aikaan minun jalkaani jomotti tasaisesti. Telttapaikkamme ei ollut mainio, maa oli kovinkin kuhmurainen joistakin kohdista. Jalkani ei päässyt lepäämään suorassa, vaan oli koko yön jonkinlaisessa kulmassa, siitä jomotus varmaan johtui. Olin kertonut Kristalle viime yönä, että otan tuplalääkityksen tälle päivälle jotta pääsemme Pelloon. Keskipäivällä aloimme keskustelemaan siitä mitä teemme Pellossa koska jalkani ei selvästikään kestä reissua. Väänsin aikalailla kyyneltä pettymyksestä, minulle viimein alkoi upota se, että reissu ei jatkuisi sellaisena kuin olin haaveillut. Saimme kuitenkin sovittua erilaisia vaihtoehtoja ja lähdimme lopulta liikkeelle. Jalkaani alkoi särkeä lähes välittömästi lähdön jälkeen. Keksin jossain vaiheessa, että vika ei ole voimassa jota käytän vaan jalan liikeradassa. Niinpä ehdotin satulan nostoa, jonka toteutimme poljettuamme alle 20 kilometriä. Tämä teki ratkaisevan muutoksen. Jalkani tuska katosi lähes täysin, aina välillä koin terävän vihlaisun, mutta muuten polkeminen oli tuskatonta ja voimankäyttö oli mahdollista ilman tuskaa.

Heräsimme 10.30 ja lähdimme vähinäänin ulos ja Rovaniemen markkinoille. Emme tahtoneet herättää Mikkoa joka oli tullut kotiin vasta klo 6 aamulla :). Markkinoilla käynnillä oli tarkoitus selvittää tandemin kunto. Kumit olivat hieman tyhjät ja pari paikkaa kaipasi kiristystä, mutta ei muuta. Markkinoilta palattuamme aloin pumppaamaan ilmaa takarenkaaseen. Tämän seurauksena takarenkaaseen tuli reikä ja se tyhjeni. Hieman ärtyneenä kaivoin vararenkaamme esiin. Minusta näytti siltä, että varatakarenkaamme on liian pieni. Pumppasin sen paskaksi, se oli liian pieni. Hieman enemmän ärtyneenä menimme ylös Mikon kämppään aamiaiselle. Mikko valaisi minulle missä on pyöräliikkeet ja lähdin hakemaan uutta paria sisärenkaita. Uuden vararenkaan kanssa homma toimi kuten pitikin. Tein koeajon Mikon kanssa. Mikko on loistava 2. kuski. Sillon kun Mikko ajoi ensimmäistä kertaa täytyi ykköskuskin olla huono, koska Mikossa ei mitään vikaa ole ;).
Päätimme Kristan kanssa lähteä liikkeelle vasta Teho-osaston jälkeen, eli noin 22.00. Koitamme yöpyöräilyä.
Kun pääsimme ulos taajama-alueelta alkoi sataa. Sadetta jatkui vaihtelevana tunnin tai pari. Ohitimme myös Napapiirin, mutta emme jääneet kuvaamaan sitä sateessa. Otin kyllä pari kuvaa keskiyöllä, mutta kamerani laadun tuntien en usko, että ne on kovin laadukkaita.
Tapasimme myös poron joka oli keskellä tietä, mutta digikamerani kieltäytyi yhteistyöstä, juuri oikealla hetkellä. Hätävarmistuksena räimäsin siitä kuvan Kristan kameralla…
Kahden aikaan yöllä taitettuamme 50 kilometriä pistimme teltan pystyyn sateessa ja menimme pikapikaa nukkumaan. Huomenna taittaisimme lopun 50 kilometriä Pelloon.
Epävirallinen lisäys logiin.
Oikeasti minun jalkaani alkoi särkemään noin 20 kilometrin päässä Rovaniemestä. Sitä särki aina telttailuun saakka. Välillä kipu oli todella kovaa. En kertonut asiasta Kristalle mitään. Hän kysyi noin 36 kilometrin kohtaalla kuinka jalkani voi jolloin kerroin hänelle, että sitä on särkenyt jo noin 16 kilometriä. Olin koko sen matkan miettinyt synkkiä, vääntänyt kyyneltä ja ihmetellyt mitä helvettiä teen kun jalkani ei kestä, kaiken tämän valmistelun jälkeen.

29.6.
Heräilimme taas klo 10. Jotenkin herääminen on onnistunut siirtymään tuonne kello 10:n. Se olisi syytä saada takaisin kello 8:n.
Tänään sentään tapahtui jotain. Lähdimme Mikon kanssa käymään Yliopistolla siinä toivossa että heidän paja olisi auki. Pajalla koittaisimme vääntää peräkärryn kiinnikkeen takaisin suoraan, se vääntyi Jyväskylän juna-asemalla millin verran vinoon, jonka seurauksena sokka ei enää sovi paikalleen. Vedimme vesiperän yliopistolla, osasto oli yhä kiinni eikä lähimaastossa ollut ketään joka voisi auttaa. Paluumatkalla kämpälle mietimme vääntömahdollisuuksia, jolloin huomasimme DAS:n huoltomiehiä. Mikko meni kysymään löytyisikö heiltä vasaraa tai jotain jolla saisimme korjattua peräkärryn. Yksi mies otti vaitonaisena jakoavaimen ja tuli luokseni. Mikko ja minä pidimme kärryä paikallaan kun mies vaitonaisena ja selvällä taidolla väänteli noin 10 sekunnissa kärryn kuntoon. Kiitimme ja poistuimme iloisina. Mielenkiintoista oli se, että tuona koko aikana mies ei sanonut mitään. Ei mitään, missään vaiheessa.
Toinen edes etäisesti mielenkiintoinen tapahtuma oli se kun kävimme kirjastossa. Matkalla kirjastoon todistimme naiskuskin nokkakolaria liikennemerkin kanssa. Tyylikäs törmäys, ei siinä mitään. Liikennevalot eivät kolauksesta ollut moksiskaan, mutta naisen auton etupuskuri meni uuteen uskoon, samoin osa nokkapeltiä.
Siinäpä tämä päivä kaikessa tylsyydessään. Nukuttaa penteesti, ehkäpä menemme nukkumaan ennen keskiyötä.

30.6.
Heräämme systemaattisesti kello 10, mutta menemme nukkumaan jälkeen keskiyön. Tämä häiritsee minua. Toisaalta, nyt olemme kohtalaisen valmiita yön yli polkemiseen. Se on yksi hassuista tavoitteistamme :).
“Aamupäivällä” katselin Stanley Kubrickin filmiä Hohto, mutta en koskaan saanut sitä valmiiksi. Kävimme konepyykillä. Kyllä pesukone on hieno asia, samoin kuivaushuone.
Iltapäivän ohjelmaamme kuului tavaroiden uudelleenpakkaus ja turhien poisto. Häpeäkseni myönnän, että minä olen se kummalla oli enemmän turhaa tavaraa mukana. Saimme kevennettyä kuormaa kiitettävästi. Poistamamme tavarat eivät välttämättä keventäneet kuormaa merkittävästi, mutta pienensivät tilantarvetta merkittävästi.
Illalla lähdimme Micken luo katselemaan kuvia hänen reissuistaan Japanissa. Sen jälkeen lähdimme Comicoon kuuntelemaan jatzia. Illan päätteeksi kävimme Mäkkärissä^TM kuluttamassa aikaisemmin hankkimamme kupongit. Minä vetelin pikku ranet ja puolitoista Big Maciä. Turhan tuhti annos siihen aikaan illasta. Mikko ja Micke lähti eteenpäin ja Krista ja minä könysimme takaisin Mikon kämppään nukkumaan.
Huomenna kohti Pelloa, etäisyyttä on noin 100 kilometriä, mutta jaamme sen kahteen osaan. Eli huomenna etenemme noin 50 kilometriä. Kyllä se tästä taas.

Tämä päivitys tulee pyynnöstä, mutta kuten arvaatte mitään sisältöä tässä ei ole 🙂

25.6.
Mikko lähti aamulla aikaisin viettämään Juhannusta kavereidensa kanssa. Minä ja Krista jäimme tänne. Heräsimme todella myöhään ja vietimme päivän lähes täysin paikallaan ollen. Kävimme tutustumassa lähialueeseen. Ja palasimme kämpille tavoitteenamme tehdä tikkupullia. Etsiessämme sopivia tikkuja tikkupullien tekemiseen laiskistuimme ja lopulta roudasimme tikkumme ylös huoneistoon, missä ne yhä ovat, teimme pullataikina ja paistoimme pullat uunissa. Mikko saattaa ihmetellä noita tikkuja eteisessä. Yöllä katselimme elokuvia ja lopulta menimme nukkumaan.

26.6.
Heräsimme jälleen myöhään. Vietimme karvan vajaa koko päivän sisällä pelaten korttia, katsoen televisiota, lukien kirjaa jnpp. Yritimme kerran mennä ulos pelaamaan korttia, mutta mäkäräiset löysivät meidät välittömästi. Niitä ötököitä oli niin tuhottomasti, että luovuimme ideasta ja palasimme takaisin sisälle kökkimään. Illalla korkkasimme kuohuviinipullomme ja pelasimme korttia :D.

27.6.
Heräsimme myöhään, emme tehneet mitään hyödyllistä. Korjaan, kävimme kaupassa ostamassa ruokaa. Siinä päivän jaloittelu. Mikko saapui kotiinsa siinä kahdeksan aikaan illalla. Pakotimme hänet pelaamaan kanssamme korttia. Mikko painui aikaisin nukkumaan, joten minä pelasin Heroes Of Might and Magic III:sta ja Krista luki kirjaa. Minä lopettelin siinä yhden aikaan yöllä ja menin nukkumaan, Krista lopetteli siinä kolmen jälkeen yöllä…

28.6.
Heräsimme jo kymmenen aikaan. Mikko lähti lukemaan ja me katsoimme leffan. Mikon palattua lähdimme kauppaan ostamaan ruokaa ja reissun jälkeen kokkasimme. Tämän jälkeen pakotimme Mikon taas pelaamaan korttia kanssamme. Katsoimme jonkinlaisen Kung fu -leffan ja tämän jälkeen opettelin tekemään paperikärpäsiä! Wippii! Yhdestä A4:sta saa tehtyä 7 kappaletta eri kärpäsiä. Pienimmät ovat aika pieniä. Kuva tulossa jossain vaiheessa.