juha

Heräsimme hiljaa klo 8.00 ja aloimme tekemään aamutoimiamme syvässä hiljaisuudessa. Koitimme kovasti olla herättämättä Jukkaa ja hänen perhettä ja he koittivat kovasti olla heräämättä tai ainakin pysyä teltan sisällä. Olimme valmiina vähän ennen kymmentä, poistuessamme poikkesimme moikkaamaan toisella leirintäpaikalla olleita melojia. Hekin olivat lähdössä sillä eilen kertomani sääennuste lupasi sadetta maanantaille ja ukkosta & pilviä tälle päivälle.
Leirintäkamamme painoivat niin paljon, että päätimme palata vanhaa (tuttua) ja lyhyempää reittiä takaisin autoille ja autoille päästyämme Krista oli ihan naatti. Minä kävin kuluttamassa ylimääräistä energiaani luontopolulla ja tällä polulla minä viimeisen kerra käytin aurinkolasejani. Nyt ne ovat varmassa tallessa paikassa nimeltä “hukassa”.
Poistuimme parkkialueelta ja törmäsimme lossiin, en ole koskaan ajanut lossiin joten hermoilin hieman, mutta se oli yllättävän helppoa :). Lossin jälkeen pistäydyimme läheisellä huoltoasemalla. Huoltoasemalla poikkeamisessa on monta hyvää asiaa kuten kahvi, WC ja päivän lehdet. Se oli tämä huoltoasema jossa huomasin, että aurinkolasini oli hukassa. Palasimme takaisin parkkipaikalle hakemaan niitä, mutta yllättäen lasejani ei löytynyt. Sydän syrjällä lähdin kohti Savonlinnaa.
Savonlinna vakuutti minut välittömästi sinne saapuessani. Ylittäessäni isoa siltää näin Olavinlinna. Todella hieno rakennus, sinne on pakko päästä ja sinne lopulta pääsimme. Hienoa Olavinlinnassa on se, että he ovat huomioineet opiskelijat, pääsimme sisään kohtuullisella 3,5 eurolla sierainpari. Esittelykierros Olavinlinnassa oli hieno ja meidän oppaamme oli hämmästyttävän pirteä, ei liian pirteä, mutta mukavan pirteä.
Olavinlinnan jälkeen pistäydyimme syömään pieneen, mutta mukavaan pitseriaan nimeltä Fiesta. Siellä sai 5 eurolla koko setin, salaatin, pitsan ja kahvin/teen. Pitsan kokokin oli kohtuullinen.
Savonlinnnasta siirryimme eteenpäin ja ajoimme Punkaharjulle jossa pysähdyimme ihmettelemään Luostoa, mutta tulimme sinne 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa ja päätimme että 6 euroa (per jalkapari) lenkistä museossa on liikaa, joten jatkoimme matkaa pysähdellen tienpientareelle ihastelemaan maisemia vähän väliä. Lopulta päädyimme yhä Punkaharjulla sijaitsevalle uimarannalle jonka lähimaastossa oli restauroituja juoksuhautoja. Selvitettyäni kioskin ryöstöhinnat tyydyin ostamaan kupin kahvia lämmittämään itseäni ennen uintia. Uinnin jälkeen kiersimme juoksuhaudoissa ja sen jälkeen lähdimme etenemään kohti Patsaspuistoa.
Patsaspuisto on jonkun henkilön piha, joka on täynnä patsaita. Niitä on todella paljon, niin paljon että Krista hermostui kun kuvasin niitä… Puiston jälkeen kohti Imatraa ja Imatran puroa, sillä koski oli nyt puron veroinen. Koska oli jo hyvin myöhä päädyimme yöpymään Imatralla.

Heräsimme aikaisin aamulla lämpimään auringonpaisteeseen. Tehokkaasti tehty & syöty aamiainen takasi meille lentävän lähdön. Ensimmäinen kohteemme oli Lintulan luostari, mutta matkalla sinne pysähdyimme tankkaamaan ja kävimme läpi kyläpahasen pikku toritapahtuman, siihen kului noin 2 minuuttia.
Lintulan luostarin luona Krista valaisi minua korrektista vaatetuksesta ja muusta huomioonotettavasta asiasta, jotka lopulta nuristen hyväksyin. Luostari oli pienimuotoinen, mutta koin matkamuistomyymälän paikkaa “alentavaksi”. Jätimme paikallisen luontopolun väliin ja lähdimme kohti Rontopuistoa. Rontopuisto oli pieni alue kosken vieressä, jossa oli jonkun sepän tekemiä hahmoja. Hahmot on tehty kettingistä. Otin kuvan jokaisesta, ne olivat todella hienoja. Sieltä suuntasimme kohti Valamon luostaria, joka paljastui todelliseksi turistirysäksi. Koska näin usean miespuolisen henkilön hiihtävän sisään shortsit jalassa vaihdoin itsellenikin moiset, ilma oli todella lämmin. Kun pääsimme portille nunna-vaatteissa oleva vanha naishenkilö pyysi minua pistämään päälleni vaatteita jotka olisivat yli polven… Palasin takaisin autolle vaihtamaan housut jalkaan ja mutisin autolla asiallisen määrän asiallista tekstiä. Valaman luostari oli aikaimoinen pytinki, mutta siitä jäi kovin kaupallinen mielikuva. Poistuimme kohtalaisen kierroksen jälkeen paikalta ja etenimme muutaman satametriä pistääksemme trangian pystyyn. Pikaruokatauon jälkeen lähdimme etenemään kohti Konneveden luonnonsuojelualuetta tavoitteenamme itse alue ja sieltä löytyvät luolamaalauksen.
Paikanpäällä paljastui että alueella on todella tyylikäs (suosittelemme) luontopolku ja aloitustaulut neuvoivat varusteiksi myös kumisaappaat (10 pistettä taulujen tekijöille). Ehdimme matkata polkua alle kilometrin kun kohtasimme miehen joka kysyi meiltä aiommeko leiriytyä alueella. Vastasimme, että emme. Hän sanoi hakevansa leirikamppeita ja heitti, että jos meitä huvittaa voimme auttaa. Kieltäydyimme auttamasta häntä hyvässä hengessä. Matkasimme jonkin verran eteenpäin ja tulimme poikenneeksi leirintäalueelle. Alue näytti niin hyvältä, että päätimme yöpyä siellä ja lähteä auttamaan miestä tavaroidensa kannossa. Hän oli kovin yllättynyt kun saavuimme takaisin parkkipaikalle ja ilmoitimme auttavamme häntä. Siinä kun me pakkasimme omia tarvikkeitamme ilmestyi paikalle pariskunta, joka oli matkalla lukitun portin takana oleville maille. Mies jota olimme tulleet auttamaan, meni juttelemaan heille hetkeksi ja sai järjestettyä meille ja meidän tarvikkeille soutuvenekyydin tänne leirintäalueelle. Otimme kyydin vastaan kiitollisina. Vene paljastui sen verta raskaaksi, että lopulta sitä souti yhteistyössä minä ja mies (joka tästä eteenpäin on Jukka).
Olemme nyt täällä leirintäalueella, keskellä luonnonsuojelualuetta ja valmiina nukkumaan. Huomenna menemme Savonlinnaan ja etenemme sieltä jonnekin.

Tänään heräsimme aikaisin puhelin herätykseen. Olimme liikkeellä jo kello 10, kohteenamme Kuopio. Alunperin tarkoitus oli kiertää yhden nähtävyyden kautta ja sitten ylittää Kallavesi-lautalla, mutta nämä jäivät toteuttamatta sillä koitimme ehtiä katsomaan jotain puhallinsoitinorkesteria johon emme lopulta kuitenkaan ehtineet.
Kouvolassa kävimme ostoksilla ja kävimme myös pienellä kauppakadulla nimeltä Pikku Pietari. Sieltä löytyi myös mielenkiintoinen “pajatso”. Maitotonkan pohjalla oli shottilasi ja tonkka täynnä vettä, tonkan kyljessä oli lupaus siitä että jos saat rahan osumaan lasiin saat kolikon arvon kymmenkertaisena takaisin. Pakkohan tuota oli koittaa, sinne meni 30 senttiä…
Poistuimme Kuopiosta vasta iltapuolella ja koitimme löytää “Luola”-nähtävyyttä, mutta sinne ei ollut kylttejä emmekä jaksaneet näin myöhään lähteä sitä metsästämään.
Huomenna matkaamme luostareille ja läjälle nähtävyyksiä. Tarkoitus olisi möys huomenna herätä aikaisin, sillä luvassa olisi paljon nähtävää. Voisimme myös ensimmäisen kerran tankata auton 🙂

Tulimme sitten nukkuneeksi yhteentoista saakka. Emme olisi edes silloin heränneet ellei minun puhelin (jonka luulin jääneen päärakennukseen) olisi soinut. Kankean ja myöhäisen herätyksen jälkeen päivä sujui saunomisen, syömisen, soutamisen ja shakin pelaamisen myötä nopeasti. Ennen kuin edes huomasimme oli jo ilta ja iltasaunan vuoro.
Tämä logi tulee vasta päivän myöhässä, koska minulta loppui akku kesken.

Heräsimme poikkeuksellisen aikaisin jo puoli yhdeksän aikaan. Syötyämme reippaasti aamiaista lähdimme kohti Konnevettä, tavoitteenamme pari luonnonnähtävyytenä olevaa koskea. Löysimme niistä toisen, mutta toista emme koskaan löytäneet. Näiden hutien jälkeen suuntasimme kohti uimarantaa joka sijaitsi Hankasalmella. Uimarannalla vietimme pari tuntia pelaten shakkia ja ottaen aurinkoa, keli todella helli meitä. Meille selvisi myös, että meidän shakkilauta on väärin tehty. Ruutu H1 pitäisi olla valkea (?), mutta meidän laudassa se on musta! Ajatella! Tämä selvisi meille kun meidän pelatessa shakkia eräs mies tuli katsomaan sitä ja ihmetteli hetken kuningattaren ja kuninkaan asettelua, sanoi että ne on väärinpäin, mutta sitten hän huomasi, että meidän lauta on väärin rakennettu! Tämä oli hänen mielestä kovin kovin harvinainen asia, tämä oli vasta toinen kerta hänen elämässään kun hän löytää moisen laudan. Valitettavasti me emme tienneet missä lauta oli tehty ja mistä se oli hankittu joten menetimme kiinnostavuuden hyvin nopeasti. Syynä saattoi myös olla meidän pelin tasottumuus.
Tänään emme käyneet muilla nähtävyyksillä, sillä emme löytäneet niitä. Jostain syystä reittimme nähtävyydet olivat hyvin piilossa, emme meinanneet löytää edes meidän majapaikkaamme tänne Jäppilän lähimaastoon.
Nyt saunottuamme yövymme kauniin järven rannalla pienessä mökissä. Huomisen pysymme myös täällä. Ylihuomenna matkaamme taas.

Heräsin aamulla vähän jälkeen viiden, oloni oli hassu. Tarkempi tutkinta osoitti, että oloni oli kostea, alushousuni on täysin läpimärät ja makuupussi on märkä… KRISTA! Teltta vuotaa! Pakkasimme kamppeemme ja siirryimme niin nopeasti kuin mahdollista autoon nukkumaan. Autosa nukuimme pyyhkeen ja yhden makuupussin turvin, sillä Kristan varusteet olivat kuin ihmeen kaupalla selvinneet täysin kuivina. Syy siihen, että telttamme kastui läpi oli se, että kumpikaan meistä ei uskonut että yön aikana sataisi, sillä ilta oli niin kaunis.
Pienen takaiskumme jälkeen heräsimme kymmenen maissa ja aamiaista tehdessämme alkoi aurinkokin paistaa. Saimme kuivateltua varusteitamme jonkin verran ennen kuin päätimme palata Tuuriin. Tuuriin palaamisen syynä oli tarvikkeiden puute. Meiltä oli puuro, sprii ja sulatejuusto loppumassa emmekä huomanneet niitä eilen ostaa. Kumisaappaat olivat myös listalla, mutta sopivaa kokoa ei vain löytynyt. Tuurin jälkeen suuntasimme kohti Julmavuorta. Julmanvuoren luokse pääseminen oli enemmän kuin haasteellista. Paikka on merkitty kyllä karttaamme, mutta mitään ohjeistusta paikanpäältä ei löytynyt. Lopulta pysähdyimme syömään ja huomasimme mahtavat kalliot, jotka näkyivät metsän lomasta. Pienen hakemisen jälkeen Krista onnistui löytämään polun kallioiden päälle. Uskomme nyt käyneemme Julmivuorilla. Seuraava tavoitteemme oli Hitonhauta. Hitonhaudan löytäminen oli hieman haasteellista, mutta lopulta löysimme tieviitat ja reitin. Voimme suositella kaikille Hitonhautaa, se on todella todella hieno. Varusteisiin tahtoisimme puuttua kuitenkin sen verta, että kunnon vedenpitävät vaelluskengät olisivat jälleen kerran hyvä varuste. Meillä kului Hitonhaudan perältä poistumiseen 25 minuuttia ja parkkipaikalle palaamiseen vielä ylimääräiset 10 minuuttia, joten tuolle reitille kannattaa varata 1,5 tuntia aikaa. Siellä on paljon kaunista ihmeteltävää.
Illan päätteeksi kävimme Suolahdella kahvilla, minun tavoitteenahan on juoda joka päivä kuppi kahvia uudessa paikassa. Kameralla tuli räiskittyä oikein urakalla kuvia Hitonhaudalla, harmi kun en voi niitä nyt teidän kanssa jakaa.
Huomenna matkaamme Jäppilään, kiertäen ensin parin kolmen luonnonnähtävyyden kautta.

Heräsimme aamulla tyhjään taloon. Isäntäväkemme oli poistunut viettämään arkiviikkoa. Me lähdimme hiljaksilleen liikkeelle, tarkoituksenamme on jatkaa pirullista linjaamme jonka aloitimme eilen. Tämän päivän päämääriin kuuluu mm. Pirunpesä joka on Euroopan suurin hiidenkivi. Valitettavasti Pirunpesään pääseminen maksoi 4 euroa joten päätimme ovelasti lähteä luontopolulle. Mitä me emme tieneet oli se, että “luontopolun” tekijällä oli ollut mennessään pirullinen virne ja kahluusaappaat, sillä tuo “luontopolku” koostui 1,3 kilometristä tietä (!) ja sen tasapainoksi ainakin 1,8 kilometristä (erään kyltin mukaan) puhdasta rämpimistä suopohjaisessa metsässä. Reitin kokonaispituus oli 3,8 kilometriä. Emme voi suositella tuota 3,8 kilometrin “luontopolkua” kenelläkään ja jos sinne menette kumisaappaat kuuluvat pakolliseen varustukseen.
Päästyämme ulos tuosta pirullisesta paikasta lähdimme kohti Yli-Vallia, mutta päätimmekin mennä Keski-Valliin jossa oli kylttejä Valliin, mutta onneksi lopulta päädyimme Ala-Valliin. Kekseliäitä veikkoja nämä eteläpohjanmaalaiset
Toinen pääetapeistamme oli Tuurin Kyläkauppa, jossa kuluikin hyvä aika ostellessa ja kierrellessä. Haaviimme tarttui pari mukia, minulla ei selvästikään ole vieläkään riittävästi erilaisia kahvimukeja, shampoota, ruokaa, Kristalle kengät ja kansio.
Olemme päätyneet Töysän lähimaastoon ja nyt alkaa kello olemaan sen verta että on aika alkaa pystyttämään telttaa.

Saavuin Turkuun 8.25 ja juuri silloin Turussa alkoi satamaan. Tandemimme sai vähän turpaansa kuljetuksessa, olihan se 10 tuntia bussissa. Kämppä näytti olevan hyvässä kunnossa, siistin sitä vielä hieman, sillä pyykkimme oli vielä kuivumassa. Haettuani kaikki mitä tarvitaan uuteen reissumme vaiheeseen, aloin katsomaan bussiaikatauluja ja huomasin, että bussini lähti juuri samalla hetkellä. Seuraava lähtisi 14.30 joten minulla oli noin 4 tuntia aikaa tapettavana. Päädyin lopulta kävelemään Tarun luokse kahville. Taru ystävällisesti tarjosi minulle leipääkin kun infosin, että olen viimeeksi syönyt neljän aikaan yöllä Närpiössä.
Saavuin Huittisiin 15.45 ja täällä satoi kaatamalla. Näyttää siltä, että kelit ovat kurjat kaiken aikaa. Huittisissa nukuin päivätorkut ja kävin kurkkaamassa vanhempiani. Aiomme ottaa lunkisti täällä Huittisissa hetken aikaa.
Aiomme viipyä Huittisissa jonkin aikaa ja suuntaamme täältä autolla sitten eteenpäin. Tämän Huittisissa vietettävän lepoajan verran minä päivitän tätä logia huomattavasti rauhallisempaan tahtiin, samalla tapaa kuin Rovaniemellä levätessämme.

Heräsimme tavallisilla aamutoimilla, eli 1 aikainen herätys ja 1 myöhäisempi herätys. Tavaroiden pakkauksessa käytimme uutta luovuutta sillä tänään on määrä toimittaa tandem Turkuun parkkiin, lopettaa sen liikkuminen kokonaan.
Poljimme Ouluun ilman karttaa ja minä suunnistin Oulussa ilman karttaa. Krista koitti takapenkiltä kertoa että minä menen minne sattuu, eikä minulla tosiasiassa ollut mitään hajua mistään. Minä tosin onnistuin päätymään turisti-infon kohtaalle, kuten oli fantasioinutkin. Kävin hakemassa sieltä kartan ja suuntasin sen avulla bussiasemalle. Bussiasemalla selvitimme tandemimme säilytyksen ja matkajärjestelymme. Porissa tiemme eroavat. Krista suuntaa kohti Huittista kaikkien kamojemme kanssa ja minä suuntaan kohti Turkua tandemin ja peräkärryn kanssa. Ne ketkä ennustivat, että lopussa tandemin polkee Turkuun vain yksi henkilö olivat oikeassa, onneksemme syy ei kuitenkaan ollut vihanpito tai muu vastaava :).
Bussimme lähtee vasta klo 22.00 joten lähdimme shoppailemaan Ouluun. Krista onnistui löytämään vaatteita sieltä useita kappaleita. Minä puolestani kiinnitin tarmoni ja huomioni seiniin. Oulun eri kauppojen seinät ovat nättejä, valkoisia pääasiassa. Jalkaani särkee jonkin verran pelkkä paikallaan olo, taitaa olla käsissä viime hetket lopettaa polkeminen ilman järkyttäviä vammoja.
Bussimatkamme oli kaikkea muuta kuin mukava. Emme saaneet nukuttua kunnolla, minun jalkani vihoitteli useamman kerran, sitä kun ei saa kunnolla suoraan bussissa. Sitten infoksi niille jotka ihmettelevät paikkalippuja busseihin, kyllä niitä saa, ne ovat turhia, turhia. Maksavat 2 euroa ja sillä saat tietyn paikan bussista, mutta ei ne ikinä tule niin täyteen eikä muutkaan niitä hanki joten miksi sinäkään?
Seuraavaksi parkkeeramme itsemme Huittisiin ja olemme siellä muutaman päivän lepuuttamassa itseämme ja sen jälkeen lähdemme autolla jonnekin.