juha

2017-08-08

Faktat
Ajoaika: 1h 25 min
Keskikulutus:  13.3 l/100km
Keskinopeus:  30 km/h
Kokonaiskilometrit: 5749  km

Heräsimme jylhiin maisemiin. Aamulla oli todella upean näköistä parkkipaikallamme. Minun aamiaisen aikana paikalle alkoi ilmestyä Italian kanootti/kajakki maajoukkue (?). Heitä kasaantui melkoinen läjä siihen. Kun me poistuimme he aloittelivat treenejä. Me poistuimme lähimmälle huoltoasemalle ottamaan suuntaa ja pohtimaan miten lähestyä Livingoa.

Minä nohevana miehenä huomasin trangian polttoainetta olevan myynnissä kohtuu hintaan, joten ostin sitä samantein varuille yhden pullon. Eiköhän tuolle jotain käyttöä keksi…

Krista löysi vaellusreittitaulun, joten päätimme lähteä lyhyelle vaellukselle. Valitsemamme reitti oli siinä mielessä huono, että sitä ei enää ollut. Onneksi meitä oli kaksi paria koittamassa löytää sitä reittiä. Kävelimme pari tuntia hyvin kaltevaa vuoren syrjää pelotellen murmeleita. Niitä se koko vuoren syrjä oli täynnä. Päästyämme tielle vaihdoimme kuulumisia sen toisen vaeltajaparin kanssa. He päättivät lähteä ylöspäin etsimään reittiä. Heidän tarkoitus oli käyttää sitä mennääkseen läpi jostain solasta. Me taasen olimme vaeltaneet tarpeeksi ja lähdimme alas pitämään lounastaukoa joen (puron) äärellä. Lähtiessämme lounastauolta se vaeltajapari tuli alas. Sitä reittiä ei löytynyt ylhäältäkään.

Lounaan jälkeen siirryimme Livignon kauppakadulle ikkunashoppailemaan ja ostamaan viskiä. Täältä sitä saa verovapaasti, mutta vain EU rajoitteiden verran eli kaksi pulloa (yks per nenä). Pari tuntia paloi liikkeitä kiertäessä ja sisältöä ihmetellessä.

Livignosta lähdimme Bormioon. Livignon rajalla oli italialainen tulli. Pysähdys rajalla, ikkuna auki.

Tullimies: “Hello”
Minä: ”Hello”
Tullimies: "What did you buy?”
Minä: “Two bottles of whisky”
Tullimies: “Any cigarettes?”
Minä: “No”
Tullimies: “OK. Goodbye”

Ei vilkaisua autoon, ei mitään tarkistuksia. Naama oli vakuuttava, niin kuin kaikilla muillakin tässä autojonossa…

Bormiossa shoppailun oli tarkoitus jatkua, mutta ensin piti ottaa torkut. Menimme parkkipaikalle, joka oli täynnä. Sen vieressä olevalla samanlaisella alueella oli autoja parkissa, joten vedimme tyylikkäästi sinne ja otimme torkut autossa. Kun tuntia myöhemmin koitimme poistua autosta meille paljastui että olemme pysäköineet autokorjaamon varikolle. Tähän ei saa pysäköidä. Tämän meille kertoi työntekijä toimittaessaan autoa asiakkaalle. Hyppäsimme autoon ja ajoimme pois. Löysimme keskustan autoparkkihallin, josta oli helppo lähteä taas shoppailemaan. Krista metsästi uutta takkia, sillä hänen nykyinen takkinsa on rikki ja nyt viimeisellä reissulla. Juhan suunnattomaksi onneksi uusi takki löytyi vain tunnin ponnistelulla.

Olimme etukäteen katsoneet hotellin, jonne mennä yöpymään täksi yöksi. Hotellilla suunnittelimme loppureissua. Alpit on nyt nähty, joten voisimme siirtyä etelämpään. Hyvän suunnittelusession jälkeen pitsaa alakerran ravintolasta (josta saa alueen parhaat pitsat…)

Kaikki kuvat: https://goo.gl/photos/G5r9irTsqVRWfMP39

2017-08-07

Faktat
Ajoaika: 1h 46 min
Keskikulutus: 16.1 l/100km
Keskinopeus: 33 km/h
Kokonaiskilometrit: 5706  km

Eilisen aamun toisto! Puolet hereillä ennen seitsemää, hiljaa huoltorakennukseen ja sitten aamiaista. Maanantai on sääennusteiden mukaan ainut aurinkoinen päivä tällä viikolla, joten vaellusta oli luvassa. Valmistauduimme tekemällä lounaan valmiiksi ja hankkimalla lisää vettä. Selvitimme mahdollisuuksia palata suihkuun tänne leirintäalueelle, mutta se ei heidän vapaapäivän vuoksi ollut mahdollista. He suosittelivat toista leirintäaluetta, jossa on kolikkosuihkut.

Ajoimme yhdelle kylän monista (vaellukseen tarkoitettuista) parkkipaikoista ja lähdimme polkua ylöspäin ajatuksenamme mennä osa etukäteen katsottua 16 kilometrin lenkkiä. Ylhäällä tosin havaitsimme vielä paremman lenkin, lenkin nro neljä. Se olisi kolme tuntia pitkä ja kääntöpiste olisi linnan rauniolla! WOOO!

Vaellus rauniolle oli pääosin metsäpoluilla ja reitti takaisin oli 100% teitä pitkin. Rauniot oli mahtavat. Joukkue meni heti pois normaalilta polulta ja kiipesi linnaan sisään. Paikka, jonne kiipesimme osoittautui erinomaiseksi valinnaksi, sillä sinne ei päässyt mitenkään kuin kiipeämällä. Kiltit partiolaiset eivät kiipeilleet vaan parveilivat linnan “normaaleilla” osilla, niillä mihin pääsi ilman että kiipesi muuria ylös. Tämän ansiosta lounaamme ja Kristan torkku oli häiriövapaata. Kristan torkkuessa joukkuen tiedusteluosasto nuohosi koko linnan raunion läpi ja kirosi vaelluskenkien huonoutta kiipeämisessä. Jäi pari paikkaa ainakin koluamatta, minne olisi five fingersien kanssa päässyt.

Vaelluksen jälkeen kävimme läheisellä leirintäalueella suihkussa ja sen jälkeen ajoimme kaupungin ekokauppaan. Ostimme lounastarpeet sieltä ja vietimme muutaman tunnin heidän piharavintolassa syöden ja juoden. Illalla oli tarkoitus ajaa Sveitsiin ja koittaa onneamme sen miniviskibaarin kanssa. Se olisi auennut kello yhdeksän illalla silloin lauantaina, joten ajattelimme olla kello yhdeksän siellä tänään.

Kun kello oli sopivan myöhä lähdimme Sveitsiin. Rajatarkastuksia ei muuten ole ollut, kun olemme menneet Sveitsin ja Italian rajan yli, meille aina näytetään “menkää eteenpäin”. Olimme alunperin Highglen tislaamolla kun bongasimme heidän viskibaarin. Luulimme sen olevan siellä, mutta se ei ollut siellä. Siellä oli vain maistelubaari (joka sekään ei ollut auki). Se miniviskibaari oli muutama sata metriä kaupunkiin päin. Huomasimme sen kun olimme ajamassa parkkipaikalle. Kävimme tutkimassa paikan ja saimme nyt selville, että se on auki vain lauantaisin klo 21 –> . Perkule. Baariin ei mennä.

Mukauduimme tilanteeseen ja lähdimme ajamaan iltahämärää vasten Livignoon. Vuoristoteillä ajo illan hämärtyessä on sopivasti jännittävää. Yksin tuntemattoman pitkään tunneliin ajo on jännittävää. Livignoon saapuminen ilman mitään majapaikkatietoakaan jälkeen yhdeksän on jännittävää. Jälleen kerran majapaikka löytyi saumattomasti. Massiivisen järven päässä on ilmainen majoitusparkkipaikka. Ajoimme sinne asuntoautojen viereen ja aloimme nukkumaan.

Kaikki kuvat: https://goo.gl/photos/eS9MCv5ve1LZTxF37

2017-08-06

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 5642 km

Puolet joukkueesta heräsi seitsemältä pirteänä ja siirtyi hiljaa lähirakennuksiin aamutoimille. Tuntia myöhemmin kun loputkin joukkuesta oli hereillä autolla tehtiin aamiaista. Sääennustetta tutkittiin kovasti, pohdittiin lyhyttä vaellusta, sillä sade alkaisi ehkä vasta yhdeltä. Olin vähemmän kuin innoissani mahdollisesta sateessa vaeltamisesta. Krista koitti ottaa kuvaa minusta synkkä ilme naamalla niin, että takana näkyisi vuorien välistä tuleva yhtä synkkä saderintama. Valitettavasti en pystynyt olemaan vakavana Kristan kameran edessä.

Sade alkoi jo kymmeneltä, minuutteja kuvien ottamisen jälkeen, joten vaellussuunnitelmat vaihtuivat toisiksi. Krista jutteli naapureiden kanssa ja heiltä saatuja ideoita lähdettiin toteuttamaan.

Lähellä on linna, joka löytyy kartasta nimellä Coira, mutta esitteistä Churburgin linnana. Linna oli mielenkiintoinen pikku linna ja siellä tuli vietettyä tunti saksankielisellä linnakierroksella. Kielirajoitteiset miehet saivat englanninkielisen esitteen käteen. Lopputulos oli hyvä . Linann pihalla tuli kastuttua hieman, jota Krista koitti kuvastaa ilmeellä.

Linnan jälkeen menimme Glorenza Glurns kylään syömään lounasta. Kelin ollessa heikko emme tulleet kiertäneeksi kaupunkia. Ravintola oli ihan täynnä koko ajan ja uutta asiakasta oli jonossa. Ravintola lienee yksi niistä harvoista, jotka oli auki tänä sunnuntaina. Sadekeli ajoi ihmisiä sisään odottamaan pitkänkin tovin vapaata pöytää.

Iltapäivä ja ilta on tullut luettua kirjoja ja blogeja autossa sadetta pitäen. Kumpikin torkkui omat pätkänsä, mutta vain toinen kuvasi torkuntaa . Täällä on aika rentoa ja kotoisaa sateen ropistessa auton kattoon.

2017-08-05

Faktat
Ajoaika: 1h 15 min
Keskikulutus: 11.5 l / 100 km
Keskinopeus: 44 km/h
Kokonaiskilometrit: 5642 km

Heräsimme rauhassa seitsemän aikaan. Nautimme hotelliaamiaista kahdeksan aikaan. Aamiaisella suunnittelimme reittiä kohti Italiaa ja Punin tislaamoa. Suunnittelun jälkeen lähdimme kaupungille ostamaan päivän lounaan ja ostosten jälkeen hyödynsimme hotellin kylpyammetta. Teimme checkoutin tasan kahdeltatoista ja lähdimme ajamaan kohti Punin tislaamoa.

Maisemat oli taas todella todella jylhät ja pysähdyimme ruokatauolle sopivan näköiseen paikkaan. Siellä oli toinenkin pariskunta syömässä, joten Krista kävi tarjoamassa heille punaviiniä. Heiltä ei löytynyt lasia, joten yksi, sillä hetkellä ylimääräinen, lasipurkkimme toimi heidän lasina. . Viini maistui myös heille .

Matkalla Puniin törmäsimme myös maailman pienimpään viskibaariin! Valitettavasti se aukesi vasta yhdeksältä illalla, joten se jää väliin meiltä – ainakin tänä iltana Samalla paikalla oli myös tislaamo, mutta valitettavasti omistaja oli Skotlannissa..

Punin tislaamo on kovin erikoisen näköinen rakennus. Se on tiilikuutio. Sen muotoilu pitää sisälämpötilan hyvin kohtuullisena. Tislaamossa tuli maistettua kaikkia neljää heidän tuotettaan. Niistä eilen maistamani Nova oli yhä paras ja se tuli lopulta ostettuakin. Tein yhden heräteostoksen ja ostin vielä kolme ampullia viskiä – lähinnä ampullien vuoksi. Istuimme Punin sohvilla ja pongasimme illan majapaikan hyvin läheltä.

Tämä leirintäalue on parasta A-luokkaa. Halvin tähän mennessä ja pitää sisällään parhaimmat fasiliteetit tähän mennessä – aivan heittämällä. Leirintä paikan nimi on Campingpark Gloria Vallis.

Illalla kävimme tepastelemassa paikallisessa kylässä ja heidän ekokaupassa. Meidän nauttiessa virvokkeita kaupan pihassa olevasta baarista täällä alkoi sataa. Pummasimme kyydin leirintäalueelle baarin toisilta asiakkailta ja kastuimme vain kohtalaisesti juostessamme omalle paikallemme.

Googlekuvat: https://goo.gl/photos/TyYFXaGa9DfiY3rg7

2017-08-04

Faktat
Ajoaika: 2h 15 min
Keskikulutus: 17.2 l/100 km
Keskinopeus: 35 km/h
Kokonaiskilometrit:  5,556 km

Heräsimme kumpikin ennen kuutta aamulla. Se lienee hyvä merkki siitä että ollaan palauduttu täydellisesti. Aika siirtyä seuraavaan toimintaan. 

Sain pari päivää sitten Tiinalta linkin sikakalliin viskin juomisesta Sveitsissä. Devils bar näyttää olevan kunnon viskivalikoimalla varustettu ja iskuetäisyydellä meistä. Krista varasi hotellin St Moritzilta ja lähdimme matkaan. Heti kättelyyn tuli pysähdyttyä lähimmässä kaupassa ostamassa halpaa viskiä (laproaigh 10v, 35€) mukaan kotiin tuomiseksi. 

Olimme hyvin ajoissa liikkeellä, johtuen heräämisestä, joten pysähdyimme matkan varrella kahville ja tekemään lounasta vesiputouksen äärelle. Toinen kahvitauko pidettiin jylhissä vuoristomaisemissa. 

St Moritzissa rentouduimme hetken hotellissa. Krista bongasi fondue ruokaa, mutta ravintola ei ollut vielä auki. Käppäilimme kaupungilla tappaen puoli tuntia aikaa. Kävelyn aikana löysimme Coop-kaupan, josta löytyi suodatinpapereita! Kahvihetket on pelastettu. Fondue illallisen jälkeen siirryimme Devil’s baariin viskejä nauttimaan. Baarista ei valitettavasti löytynyt Bowmoren 8 vuotiasta, mutta löytyi kauan metsästämäni Swissky! Sveitsiläinen aika mitään sanomaton viski, josta olin kuullut vuosia sitten. Puhuin siitä vuosia ihmisille, mutta kukaan ei tiennyt siitä. Vuosien varrella tutustuin pariin sveitsiläiseen eikä hekään tienneet siitä. Nyt on metsästys ohi :D. Toinen iloinen yllätys oli Italialainen viski! Hyvin nuorta viskiä tislaamolta Puni. Paluu hotellille tapahtui pitsapaikan kautta, jossa juttelimme myyjän kanssa pitemmän tovin. Tästä läheltä löytyy verovapaa alue, josta voisi saada viskiä halvalla. 

Kuvat: https://goo.gl/photos/uNv4LbzGA179j3uS7

2017-08-03

Faktat
Ajoaika: N/A  
Keskikulutus: N/A  
Keskinopeus: N/A  
Kokonaiskilometrit: 5477 km

Heräsimme aamulla kahdeksan aikaan. Krista lähti lenkille, minä aloitin venyttelyt ja härväämisen. Aamiainen ja kuppi kahvia tuli tehtyä yhteistyössä Kristan kanssa. Aamiaisen jälkeen blogasin. Totesimme kumpikin, että blogaus pitää saada takaisin iltaan. Nyt se vie liikaa aikaa. Blogauksen jälkeen suunnittelimme kaupassa käynnin. Läheinen kaupunki Colico Piano sisältää kaiken mitä tarvitsemme. Ruuan lisäksi kriittisenä listalla oli kahvisuodattimet.

Leirintäalueelta sai lainaan polkupyörät, joten siirtyminen Colicoon oli helppoa. Colicossa minä tapoin aikaa ja Krista shoppaili. Lopputulos oli hyvä. Suodatinpaperin ostaminen jäi minun huoleksi. Olin valmistautunut hommaan googlaamalla paikan supermarketit. Ensimmäinen niistä oli liian pieni, siellä ei ollut kahvisuodattimia, toisessa olisi ollut, mutta ne oli loppu! PERSE! Jäljellä on vain yksi kahvisuodatin. Samalla huomasin jotain kriittisen tärkeää. Täällä viski on halpaa – halvempaa kuin Leinissä. Sitä pitää ostaa pullo tahi kaksi kotiin varastoihin.

Iltapäivä kului ruokaa laittaessa, torkkuessa rannalla, lukien kirjaa ja välillä uiden. Myöhäisiltapäivää varten, päivällisen jälkeen, palasimme takaisin Colicoon kahvilaan. Minun säätöhammasta kolotti, joten päädyin koventemaan tämän webbipalvelimen asetuksia kahvilassa. Krista luki blogejaan ja varasi huomiselle hotellin. Maisemat oli upeat, vuoria ja silleen. Huomenna matkaamme Sveitsiin – täällä Comojärvellä kun on niin perkeleen kuuma.

Google kuvat: https://goo.gl/photos/xYJYKFDc6KyvWaH19

2017-08-02

Faktat

Ajoaika: 1 h 15 min
Keskikulutus: 13.6 l/100km
Keskinopeus: 18 km/h
Kokonaiskilometrit: 5477 km

Heräsimme ilman herätyskelloa, varmaan jälkeen kahdeksan. Krista oli eilen illalla bongannut vaellusreitin, joten lähdimme aamulenkille sille vaellusreitille. Aamulenkki muuttui itseasiassa kävelyksi vuorta ylöspäin. Puolen tunnin kohdalla heikoimmat miespuoliset heittivät hanskat tiskiin ja lähtivät takaisin päin. Seurueen urheimmat jatkoivat ylösmenoa uskoen, että se seuraava harjanne on vuoren huippu – ei se ollut, eikä sitä seuraavaakaan . Alleoleva kuva on puolivälistä matkaa ylöspäin. Hyvällä mielikuvituksella näette mustan auton tien vasemmassa laidassa.

Lenkin jälkeen tankkasimme tyhjät vesipullot auton perästä. Kaadoin vahingossa väärästä viskipullosta nestettä Kristan vesipulloon. Onneksi huomasin tämän hyvin nopeasti. Paikkasin virheen heittämällä viskit vesipullosta ykkösellä naamaan. Käytämme siis yhtä (tyhjää) viskipulloa vesipullona . Aiemmin se oikea viskipullo on ollut minun repussa, mutta nyt se on siirretty keittiölootaan. Pitää olla tarkempi viskipullojen kanssa toimittaessa.

Aamiaisen teko tyssäsi nopeasti. Hankkimamme kaasupullo on liittimeltään oikea, mutta kiinnitykseltään väärä. Tarvitsemme kierteet, kaasupullossamme on pikakiinnitys. GRRR! Käytimme armeijan Adapt, improvise and overcome –tekniikkaa. Mukauduimme muuttuneeseen aamiaistilanteeseen menemällä lähimpään kahvilaan syömään aamiaista. Ranta, uiminen ja rentoutuminen oli kovasti mielessä joten aamiaisen jälkeen ratkaisimme tätä ongelmaa. Leirintäalue järven äärellä! Bongasimme sopivan leirintäalueen läheltä ja siirryimme sinne. Uituamme järvessä ja rentouduttamme lähdimme ratkaisemaan viimeistä isoa ongelmaa – kaasua. Ajattelin kysyä leirintäalueen pitäjiltä mistä kaasua saisi ostettua. Vastaus kysymykseen oli iloinen yllätys. Heiltä sai kaasua oikealla liittimellä ja kierteellä, joten  kaasuongelmatkin olivat ohi!

Loppupäivä meni järvessä kelluen, auton perässä kirjaa lukien ja rentoutuen.

2017-08-01

Faktat
Ajoaika: 3 h 39 min
Keskikulutus: 13.4 l/100km
Keskinopeus: 47 km/h
Kokonaiskilometrit: 5454

Päivä alkoi vauhdikkaasti klo 06.00 Intrassa hotellilla. Pakkaus, aamiainen ja raikas liikkeellelähtö kohto Comoa. Olimme menossa Comolle, koska ystäväperhe on tullut Italiaan viettämään lomaa Como-järven rannalla. Emme olleet valmistelleet asiaa etukäteen lainkaan. Niinpä ajattelimme ajaa Comon kaupunkiin ja sitten suunnistaa ystäviemme asunnolle. Sen on pakko olla 30 minuutin päässä Comosta eiks je?

Saavuimme Comolle vähän jälkeen yhdentoista. Saavuttuamme Comon juna-asemalle aloimme aloimme katsomaan paljonko meillä on aikaa luonasteluun ennen kuin pitää lähteä kohti uusia kavereita. Tässä kohtaa huomasimme, että ystäviemme asunto on puolessa välissä Como järveä sen itäpuolella. Sinne ajaa vähintään puolitoista tuntia. Käytimme OODA menetelmää muuttuneessa tilanteessa . Katsoimme uutta dataa kriittisin silmin (Observe), orientoiduimme muuttuneeseen aikatauluun (Orient), päätimme jättää yhteisen lounaan väliin (Decide) ja hyvästeltyämme vieraamme lähdimme McDonalsin kautta kohti toisia ystäviä (Act).

Otimme Kristan kanssa suuntiman kohti uusia kavereita ja katsoimme lähimmän McDonalsin siltä suunnalta. Se oli kaupungin jalankulkualueen sisällä, joten parkkeerasimme italialaisittain lähelle aluetta. Minä juoksin hankkimaan ruokaa ja Krista jäi autoon. Ruuan tilaus oli taas uusi kokemus. Ruokaa ei tilattukaan tiskiltä. Tiskille vain maksettiin, jos ei pystynyt maksamaan automaatille. Kaikki tilaustoiminta tehtiin automaatilla. Jonotin ensin turhaan kassalle, jossa minulle kerrottiin että tilaus tehdään automaatilla. Automaatin korttitoiminta oli taasen erikoista. Lähimaksu ei käynyt, sirukortti sisään ja näytölle piti allekirjoittaa – PINiä ei ikinä kysytty. Sain lopulta ruuat ja matka pohjoiseen jatkui mukavasti.

Iltapäivä tuli vietettyä ystävien asunnolla ihaillen Comon upeita maisemia, vaihdellen kuulumisia ja leikkien lasten kanssa. Illalla kävimme aikuisten kesken syömässä vuorelta löytyvästä ravintolasta. Ruokailun jälkeen meidän oli ajatus ajaa eteläänpäin kohti leirintäaluetta missä yöpyisimme. Illallisen jälkeen kiinnitimme huomiota siihen kuinka viileää siellä ylhäällä ravintolan korkeudella oli verrattuna vuoren juurella / alapäässä missä automme oli. Tältä lämpimältä korkeudelta löytyisi myös ne leirintäalueet. Niinpä lopulta päätimme ajaa ylös vuorta ja nukkua tien varrella ylhäällä ja viileässä.

2017-07-31

Faktat
Ajoaika: 1h 56 min  
Keskikulutus: 13.9 l/100km  
Keskinopeus: 33 km/h   
Kokonaiskilometrit: 5282 km

Herätys klo 06.00. Lenkkeilyä, venyttelyä, blogaamista. Aamiaiselle karvan ennen kahdeksaa. Tänään päivän ensimmäisenä kohteena oli kondooliajo. Matkasimme suoraan takaisin Stresaan. Vaikka olimme erittäin hyvissä ajoin kondooleilla, jouduimme silti jonottamaan ehkä pari kymmentä minuuttia. Jonottaminen meni jutellessa näppärästi. Matka ylös kestää kaksikymmentä minuuttia Maisemien nauttimisen katkaisi aina välillä kirkaisut, jotka aiheutti vaijerien tukitolpat. Niitä ohittaessa vaunu heilahti kivasti, mikä aiheutti kirkaisuja osassa matkustajista.

Raskaan matkaamisen jälkeen vuoren päällä pysähdyimme latamaan reissaajia. Osa nautti kahvista, osa otti torkut ja osa vain oli. Tilauksemme oli cappuchino, kahvi ja “niente”. Tarjoilia otti kahvitilauksen vastaan ja kysyi Kristalta “Medio o grande niente?” Krista päätyi ottamaan “Grande nienten”, mikä oli kohtuu hintainen.

Kahvitauon jälkeen matka ylös jatkui hiihtohisseillä. Ylhäällä näkymät olivat juuri niin jylhät kuin voi kuvitella. Panoramakuvat antaa hieman käsitystä siitä, miltä maisemat näyttävät, mutta ei sille oikeutta tehdä (puhelimen) kameralla.

Koko alakerran jonon ajan seurueen miespuoliset olivat hehkuttaneet jo ylhäällä olevaa kelkkarataa. Ylhäällä olisi mahdollisuus mennä kelkkarataa vuorenrinnettä alaspäin.Oikea vuoristorata! Niinpä kuvaamisen ja pällistelemisen jälkeen koko seurue päätyi koittamaan vuoristorataa.Meidän vaunussa jarruttajana toimi Krista. Jälkimmäisessä vaunussa jarruttajana toimi Maria ja pelkääjänä Mirja. Meidän vaunusta ei vauhtia puuttunut ja kameramiehen kyky ottaa kuvia päättyi kuvaan, jossa kiskot kaartuvat alas vasemmalle pois näkyvistä. Sitten mentiin!

Paluumatka ylös oli rentouttava, mutta jyrkkä.

Virkistävän vuorikokeilun jälkeen lähdimme kohti Lago D’Ortaa. Siellä oli pikku saari, joka oli reissun tähtäimenä.Saarelle pääsee vain Orta San Giuliosta, joten sinne suuntaan vei auton nokka. Matkan varrella Orta San Giuliooon oli Alessin tehdasmyymälä, joten sinne oli pakko poiketa. Sieltä itseasiassa löytyi uskottavat teräsmukit minun keittiökaappiini, mutta ne toistaiseksi jäi sinne. Pettymyksissäni en ottanut niistä edes kuvaa. Design keittiökamojen jälkeen edessä oli lounas ja sen jälkeen päivän päätepysäkki Orta San Giulio.

Pikku kaupunki oli kovin nättiä katsottavaa ja sen rannalla oleva pikku puisto oli todella kutsuva. Päätin jättää saaren väliin nähdessäni puiston. Kirja, maisemat ja puisto tulisi olemaan minun iltapäiväni. Niinpä jätskien jälkeen kerroin naisille, ja he pääsevät menemään saarelle ilman minua. Minä jään lepäämään puiden varjoon ja nauttimaan maisemista. Krista päätyi samaan tulokseen, joten vieraamme lähtivät kahdestaan katsomaan saarta.

Saari osoittautui ilmeisesti pieneksi pettymykseksi. Se on lähes täynnä yksityisasuntoja, joten saarella pääsee kiertämään sen keskellä olevan ison rakennuksen ja kirkon. Muut tiet on suljettuja yksityisteitä. Illan viimeinen tehtävä oli syödä ennen hotellille palaamista ja se tuli tehtyä Orta San Giuliossa. Ruokailuun meni tällä kertaa kaksi ja puoli tuntia, koska vaikka paikka aukesi klo 18.00, keittiö aukesi vasta klo 19.00. Tapoimme tunnin ottamalla aperitiivit ja niiden kanssa napot.

Google kuvat: https://photos.app.goo.gl/KJMOr8wejA2rKPlV2