juha

2018-07-03

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  3675 km

Aamulla keli oli vielä hieman inha, joten jätimme lenkin väliin. Ainut iso katastrofi oli patongin puute. Aloittelin työt hyvissä ajoin puoli kahdeksan aikaan.

Päivä on mennyt hyvin rauhallisesti töitä tehden. Töiden jälkeen kävin kaupassa hakemassa ruokaa ja Krista rentoutui kotosalla. Päivä on hyvin, hyvin arkinen :).

Käsi on hyvässä kunnossa, joten huomenna on luvassa Magaa. Lähestymme hetkeä, jolloin blogaaminen on hyvä siirtää “viikonloppumoodiin”. Nyt kun arki on tasoittunut elämästä ei ole niin kummallista kerrottavaa. Viikonloppuisin reissu jatkuu, jolloin blogauskin jatkuu.

2018-07-02

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  3675 km

Yöllä tuli herättyä enemmän kuin kerran. Ukkonen ja salamointi herätti Kristan ja Juhan, joka kävi ensimmäisellä kierroksella irrottamassa kaikki omat IT-laitteet. Sitten taas sammui valot Juhan yläkerrasta ja nukkuminen jatkui onnellisesti. Ovikello soi myöhemmin yöllä ja taas herättiin tekemään asialle jotain. Juha käveli eteiseen ja veti ovikellon seinästä irti. Ovikellomme on sellainen langaton härdelli, minkä sisäyksikkö on pistorasiassa oleva mokkula. Sen jälkeen Juha kömpi takaisin sänkyyn ja melkein ehti nukahtaa siinä muutamassa sekunnissa, mutta sitten Krista kysyi oliko joku ovella. Ylös, ulko-ovelle ja pää myrskyyn. Piiskaava sade, ukkosta, mutta ei ketään ilmiselvää ovikellon soittajaa. Jos kyseessä oli pila naapurin kakaroiden toimesta, annan 10 pistettä ja jäätelöpaketin asenteesta ja ajankohdasta – sankarit saa ilmoittautua ovella palkintoa varten.

Aamulla koko kämpästä oli virrat poissa. Pistin kyselyä isännälle ja vein trangian keittiöön. Aamukaffeet ja aamiainen paistui trangialla kovin iloisesti. Kristan kammettua itsensä ylös kuuntelimme Ylen uutiset. “Jos myrsky on riittävän paha, siitä on Ylen uutisissa.” Vähemmän yllättäen uutisissa ei ollut mainintaa Dompierre Sur Merin sähkökatkosta. Isännältä saimme infoa kahdeksan aikaan: Koko kaupungista on virrat poikki ja tilannetta koitetaan korjata. Se on korjattuna viimeistään keskipäivään mennessä. Minulla ei töiden suhteen ollut suurta hätää. Kaikissa laitteissa oli akut täysissä, 4G toimii ja etätyöpiste La Rochellen keskustassa on testattu toimivaksi. Onneksi vähän jälkeen yhdeksän kaupunki sai virrat takaisin.

Loppupäivä onkin mennyt sisällä sadetta pidellessä. Kumpikin on tehnyt töitä ja omia juttujaan. Nyt alkakoon se kohta reissusta, jolloin lomailemme, koitamme tylsistä ja nauttia olemisesta 🙂

2018-07-01

Ajoaika: 1 h 30 min

Keskikulutus: 12.6 l / 100km

Keskinopeus: 78

Kokonaiskilometrit:  3675 km

Nousin ylös kuudelta. Vastakkaisessa rakennuksessa öinen biletys lakkasi noin varttia yli kuusi. Siellä oli koko yön hyvin äänekkäät bileet. Saimme biletyksestä huolimatta nukuttua. Majoittuessamme hotelliin muutimme alkuperäistä suunnitelmaa. Näinollen meillä ei ollut mukana repussa kaikkia aamutoimiin tarvittavia tarvikkeita. Krista jatkoi hotellissa nukkumista siinä missä minä otin repun selkään ja lähdin lenkille kohti autoa. Tämä kaikki oli suunniteltua, sillä aamiaiselle pääsee vasta seitsemältä aamulla.

Paikan aamiainen oli iloinen yllätys. Suurin riemu taidettiin repiä toffeekoneesta. Aamiaisella oli lättyäjä – luonnollisesti, mutta myös sellainen kone, mikä jatkuvasti vatkasi toffeeta. Sokerihumala kurkki koneen takaa uhkaavasti.

Norsu oli mielessä heti aamutuimaan, joten matkasimme ensitöiksemme norsulle. Lähestyessämme aluetta näiemme että norsu puuttuu parkkiruudustaan. Juhlimme! Norsu on liikkeellä. Lippujonossa näemme uuden lapun. Norsukyydit on peruttu tältä päivältä mekaanisten vikojen vuoksi. Norsu on varmaan viety jonnekin telakalle kunnolla korjattavaksi.

Merimaailma karuselli on toinen Le Machine -yrityksen nähtävyys siinä nurkalla. Menimme sinne. Peruslippuun kuuluu yksi kierros karusellissä. Me saimme bonuskierroksen ilmaiseksi! Wooo! Kaksi kierrosta! Karusellissä on kolme kerrosta. Niistä meille mielenkiintoisimmat oli alin ja ylin. Alimmassa kerroksessa kolme “ratsua” menee karusellin lattian alle. Se oli ihan pakko nähdä. Niimpä tunkeuduimme yhteen kaloista. En ole iso mies, mutta sen kalan sisällä olin jättiläinen. Pää katossa, mieli täynnä odotusta lähdimme kierrokselle. Hyvin nopeasti selvisi, että kala on kohtuullisen tiivis ja vailla ilmastointia. Nantes on tosi lähellä manalan portteja lämpötilasta päätellen. Se kala vei meidät pykälän lähemmäksi. Maisemat karusellin alla oli mahtavat, mutta niin oli lämpötilatkin. Hikiluukin jälkeen päätimme mennä karusellin yläkertaa virkistäytymään tuulen avulla. Valitsemamme ratsu oli lentokala, joka vei meidät mahdollisimman korkealle.

Karusellin jälkeen oli jo pirunmoinen nälkä. Valitettavasti nälkä oli ranskalaisesta näkökulmasta väärään aikaan, joten pienen hakemisen jälkeen Juha nälkäisenä kuin susi suunnisti lähimpään mäkkäriin ja veti burgeriaterian nassuun. Kristalla oli hieman enemmän kärsivällisyyttä ja hänelle etsittiin burgeriaterian sijaan paikallinen ravintola. Nyt törmäsimme huonoon palveluun. Olimme turistinurkalla, non-stop service ravintolassa ja palvelu oli sopivan tylyä. Non-stop service ravintolat ovat niitä paikkoja, joissa ruokaa saa myös 14-19 välillä. Noita turistimestoja pitää oikeasti varoa.

Päivän toinen päänähtävyys oli Château des ducs de Bretagne. Teimme kierroksen lyhemmän kaavan mukaan ja jätimme väliin modernin näyttelyn. Silti hommaan meni yli pari tuntia. Tämän jälkeen oli taas nälkä, mutta ranskalaisesta näkökulmasta väärään aikaan. Niinpä söimme leivokset kuumien juomien kera ja lähdimme autolle. Auto oli täynnä ruokaa, mitä emme ole syöneet, sillä emme yöpyneet leirintäalueella. Pidimme kunnon ruokatauon päästyämme ulos Nantesista. Maksullisilla tiellä on kohtuullisia taukopaikkoja. Valitettavasti meidän valitsema taukopaikka oli korjauksen alla, mutta siellä sai syötyä hyvin.

Ilta päätettiin Corriganssin sessioihin. Seuranamme oli magatuttavamme. Juttelimme mukavia yhteentoista saakka, jonka jälkeen kirmasimme kotiin. Ehdimme kotiin juuri ennen kuin alkoi sataa ja ukkostaa. Yöstä voi tulla mielenkiintoinen.

[Best_Wordpress_Gallery id=”171″ gal_title=”Nantes, 2018-07-01″]

2018-06-30

Ajoaika: 1h 40 min

Keskikulutus: 12.6 l/100km

Keskinopeus: 76

Kokonaiskilometrit: 3576km

Aamulla heräsimme rivakasti, pakkasimme auton ja lähdimme matkaan. Tavoitteenamme oli olla Nantesissa ennen kuin kaupunki kunnolla herää. Kävimme ostamassa patongin heti ensitöiksemme, ennen kuin poistuimme edes Dompier sur mer:stä. Auton tuulilasi oli eeppisessä kuollut ötökkä tahmassa. En ollut putsannut tuulilasia Le Mansista takaisin ajon jälkeen. JÖSSES siinä oli ötökkää ja paskaa. Onneksi auto piti tankata, joten pysähdyimme ensimmäisellä huoltoasemalla missä tuulilasin pesu oli mahdollista. Krista tankkasi, minä hinkkasin tuulilasia puhtaaksi. Minun maksaessa kassalle laskua Krista hinkkasi tuulilasia puhtaaksi. Pesuoperaation lopputulos oli mahtava, vastoin olettamuksiamme tuulilasi oli taas puhdas.

Nantesissa ensimmäinen stoppi oli kauppa, mistä ostimme sen mitä Juha jätti merkkaamatta kauppalistaan torstaina. Autolle löytyi näppärä parkkipaikka, joten kauppareissun jälkeen pakkasimme repun päivän riessua varten kuntoon ja lähdimme menemään. Juhan listalla oli Machines of the Isle of Nantes ja erityisesti norsulla meneminen. Paikalle päästyämme onnistuimme vahingossa menemään kiinniolevaan ravintolaan sisälle. Kävimme onnistuneesti vessassa ja pyrkiessämme (turhaan) ulos, nyt lukossa olevasta ovesta, ilmestyi paikalle mies joka kertoi paikan olevan kiinni ja osoitti hätäuloskäynnin. Hälytysten saattamana ja vartijan yllättäen poistuimme ravintolasta. Heti kättelyyn selvisi, että tänään ei norsulla mennä teknisten vikojen vuoksi. Tutustuimme silti paikalla olevaan La Galerie Des Machines -näyttelyyn. Saarelle rakennetaan siis eeppisiä mekaanisia juttuja. Niin eeppisiä että niiden rakentaminen vie vuosia. Sillä välin kun sitä kokonaisuutta rakennetaan sen osia on näytillä La Galerie Des Machines -osuudessa. Paikka on Steampunk taivas. Massiivisia mekaanisia tai hydraalisia koneita, jotka näyttävät erinäisiltä eläimillä tai ötököiltä – eeppistä.

Nantesissa oli tänään pirun kuuma ja kostea. Miehistö hyytyi alta-aikayksikön tässä kelissä. Mekaanisten eläinten jälkeen seurue oli sopivan kärttyisä ruokatauolle. Ruokatauon jälkeen nukuimme kauniissa maisemassa meren (?) äärellä. Torkkujen jälkeen oli luvassa kävely ja seikkailu Nantesin vanhassa osassa. Kävimme kääntymässä Galerie du Grand T:ssa. Paikka on nätti, mutta “meh”. Matka tämän jälkeen vie kahvilaan lukemaan kirjoja ja tekemään viikkokatselmointia.

Ranska vastaan Argentiina peli alkoi joskus neljän jälkeen. Kadulta kuuluvasta metelistä voimme päätellä koska Ranska teki maalin. Neljän jälkeen, ennen seitsemää illalla Ranskassa ei saa ruokaa ravintolasta. Sieltä saa juotavaa. Niinpä haimme täytetyt patongit ruuaksemme. Patogit söimme Saint-Pierre-et-Saint-Paulin katedraalin varjoisilla rappusilla. Kävimme samantein katsomassa kirkon ja sen kryptan. Samalla suunnittelimme iltaa. Päädyimme hotellimajoitukseen – kummankin ollessa hyvin väsyneitä. Yksi patonki ei riittänyt nälän taittamiseen, joten otimme vielä toisen patongin samasta liikkeestä matkalla hotellille.

Hotelilla suihku ja lysähtäminen sänkyyn. Päivän kuumuus ja kosteus oli imenyt kaiken mehun seikkailijoista.

[Best_Wordpress_Gallery id=”169″ gal_title=”Nantes, 2018-06-30″]

2018-06-29

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  3416 km

Talossa oli hyvin rauhallista aamulla. Unta urheimmalla herääjällä oli vyön alla vähän yli viisi tuntia. Ei aamulenkkiä tai aamukuntoilua, vain aamiaista ja uutisten tuijottamista. Päivä lähti käyntiin heti aamulla tilannetarkistuspalaverilla. Onneksi kahden tunnin aikana kahvi oli ehditty nauttimaan sen verta paljon, että mies oli täysin hereillä.

Tänään La Rochellessa oli Camacin myyntinäyttely. Se oli Kristan päivän ohjelma. Valitettavasti näyttelystä kertovalla webbisivuilla ei kerrottu mihin aikaan näyttely on auki. Sovimme päivän suunnitelmaksi seuraavaa: Krista lähtee kahdelta liikkeelle, käy tankkaamassa kaikki astiamme erinäisillä tuotteilla roskattomassa kaupassa ja sitten menee Camacin näyttelyyn. Me tapaamme klo 16.00 pitsaperjantai nimissä eilisellä ravintolalla, koska siellä oli mahtavat pitsat.

Noooh, Ranskassa kun ollaan, hommat menee just niin ku halutaan. Camac näyttely alkaa neljän jälkeen, sitä ennen on konsettia ja jotain häslinkiä. Krista kävi ostoksilla ja hengaili kaupungilla kunnes minä saavuin paikalle. Ranskassa ei syödä neljältä, koska ravintolat eivät ole auki – höpsöt turistit ei vaan tiedä tätä. Löysimme läheltä ravintolan jossa oli service non-stop, eli he palvelevat (hitaasti) koko päivän. \o/  Täällä on turistikausi alkamassa, se näkyy mm siinä että tarjoilijat sekä asiakaspalvelijat koittavat puhua englantia! Krista vieraillessa yhdessä ekolaukkuliikkeessä, kesäharjoittelija laitettiin käymään pitkät esittelyt liikkeen toimintaperiaatteista Kristan kanssa englanniksi. Kristan halukkuutta olla kuuntelemassa ei kysytty, se oletettiin. Ravintolassa taasen, tarjoilija hyvin nopeasti vaihtoi englantiin. Krista puhui ranskaa, tarjoilija vastasi hänelle ranskaksi sekä englanniksi ja puhui minun kanssa englantia. Täällä vanhemmat työntekijät pistävät nuoremmat työntekijät puhumaan englantia. Sitä oikein kannustetaan! Wooo! Lähtiessämme reissuun kaikkien saatesanat oli että englannilla ei pärjää. Me taisimme osua siihen ainoaan pikku kaupunkiin, jossa sillä pärjää tai sitten asenteet ja kielitaito on muuttumassa täällä.

Ruokailun jälkeen kävimme ostelemassa ruuat torilta. Juhan oli pitänyt päivittää kauppalista pitämään sisällä muunmuassa Nantesiin sovitut ostettavat ruuat. Juha ei ollut tehnyt sitä, eikä yhtään muistanut koko Nantensiin lähdön valmistautumista. Joten ostimme vakiolistan mukaan. Tässä kohtaa kumpikaan ei huomannut ongelmaa. Toriostosten jälkeen jakaannuimme taas. Krista meni takaisin Camacin myyntiesittelyyn ja Juha lähti ostamaan Bowmoren 9 vuotiasta viskiä.

Kristan saavuttua illalla kämpille alkoi auton pakkaus – tämänkin Juha oli unohtanut aivan täysin. Krista aloitti pakkaamisen, Juha pakkaamisen suunnittelemisen. Tässä kohtaa havaittiin mitä kaikkea jäi ostamatta torilta. Joku paikkaa huomenna Nantesissa virheensä. Tappiot eivät ole aivan mahdottomat, ei mitään mitä raaka käteinen ja hyvin suunniteltu kauppareissu ei pystyisi paikkaamaan 🙂

Yhdeksältä kumpikin on aivan valmiita nukkumaan. Koko päivä on mennyt unentokkurassa sähläten ja välillä tuiskien. Alamme tulla vanhoiksi, jos näin pieni unenpuute, lähes täysin vieraassa maassa, vie kummaltakin yhden päivän.

2018-06-28

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  3416 km

Ylös, aamianen, epäonnistunut patongin noutolenkki, töitä. Aamulla työt alkoivat niin aikaisin, että jouduimme aikaistamaan aamulenkkiä. Olimme leipomon luona seitsemältä, jolloin se aukeaa. Emme tarvinneet patonkia, tarvitsimme kahvipullaa! Valitettavasti, ranskalaiseen tyyliin, seitsemältä aloitettiin kaupan valmistaminen kaupankäyntiin. Tämä tarkoitti sitä, että varttia yli seitsemän, kun meidän oli aivan pakko lähteä juoksemaan takaisin, leivokset eivät olleet vielä tulleet hyllyyn. Niiden hyllyjä vasta putsattiin. Tyhjä purkki kädessä juokseminen edes takas on kovin raskasta sielulle, etenkin kun leivoskin oli jo valittuna etukäteen.

Työpäivä meni vauhdikkaasti ohi ja pitkäksi. Tänään piti lopettaa ajoissa ja mennä toisen maailmansodan aikaiseen bunkkeriin ennen illan uusien tuttavuuksien tapaamista. Valitettavasti työt muuttivat suunnitelmia niin että bunkkeri piti heittää listalta pois. Onneksi illan tapaamiseen ehdittiin ongelmitta. Odotellessamme tapaamispaikalla bongasimme Marimekko hameella varustetun naisen. Perheen menessä ohi tunnistimme tutun kielen – suomalainen perhe! Kunnon suomalaiseen tapaan annoimme heidän mennä ohi sanaakaan sanomatta, joten he eivät välttämättä tunnistaneet meitä. He ovat ensimmäiset tunnistamamme suomalaiset sitten kesän alun. Taisimme viimeksi kohdata muita suomalaisia Köpiksessä.

Vietimme illan kierrellen satama-aluetta, jutellen, syöden ja juoden magassa tutustumani henkilön kanssa. Aika lensi vauhdilla ja “vasta” yhdentoista aikaan tajusimme lopettaa ja lähteä takaisinpäin kämpille nukkumaan.

Pyöräily pimeässä ei ole mikään ongelma, sillä olen korjannut Kristan polkupyörän dynamon. No ei aivan näin. Se lamppu on valovoimaltaan mahdollisesti surullisin polkupyörän lamppu, minkä olen ikinä nähnyt. Pyöräilimme, keskiyön pimeydessä, kännykän ledin valaistessa tietämme. Pääsimme kotiin ongelmitta. Paluumatkalla tosin pysähdyimme viettämään iloisen hetken Lutra Lutria ihastellen. Perheellinen niitä oli poissa vedestä syömässä ruohikolta jotain. Olin parhaimmillaan alta metrin päässä nuoresta saukosta. Että se oli söpö! Melkein yhtä söpö kuin rotta 🙂.

[Best_Wordpress_Gallery id=”167″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-28″]

2018-06-27

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  3416 km

Ylös, aamianen, patongin noutolenkki, töitä. Aamut ovat rutinoituneet kovin ranskalaisiksi. Tuntuu mahtavalta juosta hakemaan patonkia. On tylsä juosta patonki kädessä takaisin. On mahtavaa syödä tuoretta pantonkia kahvin kera. Aamut ovat yhtä vuoristorataa tunteiden puolesta.

Joudun jatkokehittämään työpistettäni. Tämän paikan tuolit ovat OK lyhyt aikaiseen istumiseen, mutta eivät toimi pitkässä käytössä. Lonkkien kanssa on ongelmia. Niinpä tein itselleni seisomapisteen. Se toimii, se korjaa tuoliongelman ja antaa mahdollisuuden kehittää parempaa ryhtiä. Hyvää taukojumppaa tulee aina kun vaihdan takaisin istumaversioon edes hetkeksi.

Täällä lämpötila on lähtenyt hissuukseen karkaamaan lapasesta. Nyt pikku kaupungin mittarit näyttivät 37.5 astetta lämmintä. Asunnon ilmastointi ei pysty enää kompensoimaan tätä kuumutta. Its getting hot in here, so take of all your clothes! Tämä alkaa hetki hetkeltä muistuttamaan enemmän ja enemmän viime kesän Torino reissua.  Raikas, tähän saakka nauttimani, tuulikin on lakannut. Jäljellä on vain tuskainen kuumuus. Postiiviisella puolella on se, että nyt en pala, ei tossa auringonpaisteessa pysty olemaan niin kauaa. Toisaalta Krista koittaa raportoida, että kauppareissulla niskani olisi palanut. Kieltäydyn uskomasta.

Ilta menikin mässytellessä ja tämän viikon teemaa toistaessa. Kristalle konttorihommia, minulle säätöä. Illan aikana pääsimme toistamiseen todistamaan että vuokranantajamme on aloittanut kompostin käytön! Yksi kompostoiva perhe lisää maailmassa 🙂

2018-06-26

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  3416 km

Raikkaasti ylös, aamiaiselle, uutisille ja sitten lenkille. Aamulenkki vei kanaalia pitkin isolle, pimeälle tunnelille. Kävimme ihastelemassa tunnelin alkua, sitten juoksimme läheiselle kuntoilupuistoille. Kuntoilupuistossa tehtiin yleiskuntoilua ja ennen kaikkea minun oikealle kädelle fysioterapeutin ohjeistamia vahvistusliikkeitä. Se pitää kuntouttaa parempaan treenikuntoon kuin mitä se oli ennen leikkausta. Kuntoilun jälkeen ihastelimme paikallisia mopoja. Uskaltauduimme silittämäänkin niitä! Ne pöllyää ! Pöllyää isosti kun niitä rapsuttaa. Ne myös tykkää tosi paljon aidan tältä puolelta löytyvästä ruohosta. Sitä on hyvä syöttää niille.

Työpäivä meni raikkaan vauhdikkaasti ohi. Ruokailut, aamiaista lukuunottamatta, on siirtynyt ulos. Keli on lämmin, mutta tuulinen – niin kovin tuulinen.

Illan ohjelma minulle oli vihdoin sen synkän, pitkän tunnelin läpikävely. Otin mukaan vettä, otsalampun sekä olkalaukun, koska ajattelin tunnelin jälkeen istua ja hengailla toisessa päässä.

Tunneliin meneminen oli hienonen itsensä ylittäminen – kyllä toisen pään valo näkyy, mutta silti. Otin otsalampun käteen ja lähdin kävelemään. Käveltyäni pienen ikuisuuden verran iski pieni jännä päällä. Lampun valovoima hyytyy, selvästi hyytyy – voi perse. Erityisesti kun Krista kysyi ennen kuin lähdin, että “Onhan siinä virtaa?” – “On. on”… Voi perse, perse. Otin kännykän esille ja tarkistin, että sen ledi pystyy näyttämään edes jotain – toimii. Talsittuani muutaman minuutin – pienen iäisyyden – eteenpäin tajusin, että lampun valovoima ei enää laske. Se näennäinen valovoiman laskeminen johtui siitä että olin niin syvällä tunnelissa, että päivänvalo ei enää auttanut. Tunnelissa käveleminen oli teknisesti helppoa, hankalinta oli olla jännittämättä. Matkan varrella tuli vastaan erilaisia viemäreitä, jotka toivat vettä ylhäältä käsin – jokainen niistä oli synkkä vankila sille joka sinne tippuu ylhäältä. Toinen mahdollisuus on että kukin reikä oli reikä jonnekin sanoinkuvaamattomaan ja kalterit olivat suojelemassa meitä niiltä – tai toisinpäin. Loppupuolella vettä tuli useammasta eri suunnasta, sitä tursusi tunnelin reunasta läpi, tippui katosta ja ruiskui seinän alalaidasta. Kaikki tämä oli onneksi hyvin vähäistä.

Tunnelista ulospäästyäni fiilis oli mahtava. Jostain syystä tunnelin sisällä olin hikoillut kuin pistetty sika, vaikka siellä oli viileämpää kuin ulkona. Jäin hengailemaan tunnelin toiseen päähän yläreunalle ja katselin kun paikalle ilmestyi ensin yksi kalastaja, sitten toinen ja ennen poistumistani vielä pari lisää. Rauhallinen hengailupaikkani oli mennyttä. Ilta tuli vietettyä asunnolla säätäen palvelimia. Krista oli tämän koko episodin ajan ollut kotona tekemässä konttorihommia.

[Best_Wordpress_Gallery id=”165″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-26″]

2018-06-25

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  3416 km

Aamu, aamulenkki, maanantaiaamun kauhistukset. Juoksinko turhaan astia kädessä kylälle? – Kyllä! Lihakauppias on lähtenyt kesälomalle, ja vaikka ei ole olisikaan, maanantaisin he pitää välipäivän. Hieromme silmiämme kun suklaaputiikki on jo auki, vaikka kello on 7.15 – eihän se koskaan ole näin aikaisin auki. Jatkamme matkaa kohti meidän vakiopagetteriaa ja ja (!) SE ON KIINNI! Sekin on kiinni maanantaisin! Sen takia! Sen takia se suklaaputiikki on auki. Haemme patonkimme sieltä ja aamu on pelastettu. Otimme samalla, kun kerran suklaakaupassa olimme, itsellemme iltapäivän kahvihetkeen jotkut kivat pikku leivokset – pakko oli! Takaisin ei voi juosta tyhjän astian kanssa eikä patonki sinne mahtunut.

Loppupäivä menikin ilman sen kummempia kommervenkkejä. Töiden jälkeen minä kävin ostamassa lihaa läheisestä ruokakaupasta. Polkupyörän vaiheet toimivat kuin ajatus. Sitten kun saan isännältä jotain millä poistaa rasva satulan varresta saan sen satulan pysymään ylhäällä. Siinä on jostain käsittämättömästä syystä jotain rasvaa, eikä sitä saa kiristettyä millään pysymään missään korkeudessa tai olemaan kääntymättä. Krista teki konttoritöitä koko illan ja minä, minä säädin kotona olevien palvelimien turvakopiointia kuntoon. Pihalla on tajuntaa sulattavat 29 astetta lämmintä, kun tulee. Kun ei tulee hattu sulaa päähän. Onneksi talossa on ilmastointi.