juha

2018-08-04

Ajoaika: 5 tuntia 5 minuuttia

Keskikulutus:  13.2 l/100km

Keskinopeus: 88 km/h

Kokonaiskilometrit: 5499 km

Torstai ja perjantai meni pakatessa taloa. Valmistauduimme lauantaiaamun vauhdikkaseen lähtöön kohti Pariisia. Perjantaina illalla kävimme vielä kerran La Rochellessa syömässä ja juomassa aivan liikaa. Ei enää sellaisia menuja…

Herätys tuli klo 06.00, kuten perinteisiin kuuluu. Ponkkasimme ylös, söin ja siirsin sen vähän mitä siirtämättä oli autoon. Sitten alkoi harpun ja Kristan muiden työkamojen pakkaus. Kun homma näytti siltä, että se oli hallussa ja autossa tuli mukaan vielä hääpäiväkukka. Sillä on kori, pahvia ja ruukku. Sillä on elämä mahdollisimman hyvin. Ainut tiukka paikka sillä on päivittäinen autossa korventuminen. Aamun lopullinen pakkaus vei odotettua enemmän aikaa joten pääsimme lähtemään hieman aikataulusta jäljessä liikkeelle. Lähimmällä tankkauspisteellä saimme päivän ensimmäinen haasteen. Oikean puoleinen bensapumppu ei hyväksynyt kortteja, joten jouduimme käyttämään vasemman puoleista. Piti pakittaa tankkauspisteelle. Erilainen tankkaus onnistui ongelmitta ja saimme hymyä paikallisilta. Tie Pariisin suuntaan oli liki tyhjä, saimme posottaa 110 tai 130 kilometriä tunnissa nopeusrajoitusten mukaisesti. Katsoimme kauhulla koko matkan vastaantulijoiden kaistaa. Se oli tukossa, liikenne seisoi tai mateli. Huomenna meillä saattaa olla edessä tuota. :-I

Pari pysähdystä, mukaanlukien lounas ja olimme Pariisissa noin viisi ja puoli tuntia myöhemmin. Harpun tiputus meni surutta. Kumpikin oli miettinyt Pariisipäivän valmiiksi. Krista lähti museoon, Juha lähimpään baariin. Juha oli jo luovuttanut Pariisin kanssa, kaikki on nähty, ei jaksa hötkyillä. Turistina pyörimisen sijaan ajatus oli yksinkertainen: Ilmastoituun ravintolaan, viilentävä olut antamaan luovaa ratkaisuvoimaa ja sen jälkeen omien järjestelmien asentamista kunnes läppärin akku loppuu. Lähin baari osoittautui olevan hotellin baari/ravintola. Istuin tiskin reunalla ja naputtelin menemään. Huomasin aika nopeasti lattialla juoksevan lutuisen hiiren. Otin siitä kuvan, jotta voin ilmiantaa sen henkilökunnalle. Ajattelin, että hiiri ravintolassa ei ole ehkä haluttu asia. Hiiri oli hyvin suojamaalattu, se oli hämmästyttävän lähellä maton väriä. Vilautin hiirikuvaa tarjoilijalle, jonka naamalla kiersi yllätys ja järkytys. Hän kysyi minulta “terrible sorry sir, are you scared sir?” – “Minä: No. Its just a mouse” – Tarjoilija poistui. Yhdessä vaiheessa hän tuli kauhealla kiirellä siivoamaan pöydät siitä kohtaa. Hiiren ilmiantoi myös yksi jenkkiasiakas. Hän meni kertomaan siitä jopa vartijalle. Vartija naurahti. Kukaan ei välittänyt asiasta mitenkään. Ennen kuin poistuin ravintolasta bongasin hiiren paskaa sohvalta. A-luokan paikka… Itse tuli rennosti säädettyä liki neljä tuntia.

Kristan Pariisi kokemus oli merkittävästi vähemmän hiirinen. Hän bongasi museosta Eliel Saarisen tuoleja. Krista ehti myös käymään ostoksilla. Hän ehti hankkimaan tuliaisia ja ratkaisemaan kaasuongelmamme. Pariisista löytyi ensimmäinen kauppa, joka myi kaasupulloja oikealla liittimellä. Alkoi jo hieman jännittämään kaasun suhteen.

Kuuden aikoihin tapasimme autolla. Siirryimme leirintäalueelle istumaan iltaa. Tulimme jutelleeksi viereisessä paikassa olevan naisen kanssa. Hän näki meidän istuvan auton takaluukussa ja maassa, jonka jälkeen hän tarjosi meille kolme ylimääräistä tuoliaan. Illallinen tuli syötyä tuoleilla istuen! \o/. Illan toinen suuri voitto oli leffastudion rakentaminen. Sain kiinnitettyä tabletin auton kattoon, joten nyt voimme maata ja nukahtaa katsoen Netflix leffoja! WOOT WOOT! Pariisissa on myös kuuma, ei ihan Suomitason kuuma, mutta yölläkin siellä lähellä 30 astetta. Niinpä koitamme hyödyntää viime viikkojen ulkona nukkumisesta opittuja juttuja. Auton takaosan ovi jää auki, samoin ikkunat. Käytämme hyttyverkkoa vain päänsuojana. Toivomme, että tämä mahdollistaa viilean tuulen, joka jäähdyttäisi edes hieman nukkuvaa kansaa.

Nyt alkoi kahden viikon loma.On aika rauhoittua, rentoutua ja ajaa noin 4000 kilometriä, että pääsee kotiin. 🙂

[Best_Wordpress_Gallery id=”207″ gal_title=”Pariisi, 2018-08-04″]

2018-08-01

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit: 5009 km

Tuli nukuttua liki 11 tuntia. Loppurutistus oli vienyt mehut ja nyt olimme saapuneet pisteeseen, missä univelka piti maksaa. Aamulla patonkilenkki jäi väliin, mutta työpäivä aloitettiin hyvällä energialla.

Työpäivän jälkeen oli edessä viimeinen La Rochelle aktiviteetti. Olemme puhuneet melkein koko matkan ajan, että siihen kanaaliin, minkä viertä menemme aina mennessämme La Rochelleen ja jonka ylitämme joka aamulenkk, pitää päästä melomaan. Niinpä syötyämme lähdimme Kanoottiliikkeeseen. Olimme perillä ehkä varttia yli viisi. Myyjä ei suositellut kanoottireissun ottamista, mutta sanoi myyvänsä meille sen kyllä jos haluamme. He suosittelevat puolitoista tuntista reissua ja he ovat auki vain puoli seitsemään saakka. Me ehtisimme siis menemään vain tunnin. Otimme sen tunnin, sillä tänään on viimeinen mahdollisuus tehdä tämä.

Meloimme isoa synkkää tunnelia(tm) edeltävälle sillalle saakka. Siihen meni puoli tuntia, puolessatoista tunnissa olisimme varmaan ehtineet tunneliin saakka. Sinne meneminen olisi kysynyt isosti pokkaa, sillä sen läpi melominen olisi vienyt aikaa meidän taidoilla. Valitettavasti emme pystyneet suomalaiseen tarkkuuteen vaan myöhästyimme viisi minuuttia palautuksen takarajasta. Takaisin melominen vei muutaman minuutin pitempään. Koitimme bongata Lutra lutria, mutta niitä ei näkynyt yhtään. Niiden sijaan eläinkunnan edustajina näimme yhden rotan (söpö!), linnunpoikasia ja läjän lintuja. Maisemat olivat kohtalaisen mielenkiintoisia ja perspektiivi “päivittäiseen” matkaan mukavan erilainen.

Kajakoinnin jälkeen meillä oli hetki aikaa tapettavana ennen kuin minun viimeiset Magatreenit alkoivat. Kävimme läheisessä leipomossa ostamassa ruokaa, eilisiä leipiä, halvalla kun sai, pari ja leivokset per nenä. Mussutimme näitä iloisena kanaalin rannalla ja seurasimme pikku koiraa joka hyppi kanaaliin uimaan useita kertoja. Paluumatkan takaisin pyöräilimme kanaalin alhaalla vieressä, emmekä ylhäällä pyörätiellä. Siellä oli todella kaunista.

Ennen illan treenien alkua kysyin Tonylta voinko tarjota hänelle oluen tai jonkin juoman treenien jälkeen. Hän suostui olemaan hetken, hänellä oli illallistapaaminen mihin piti ehtiä. Tony englanti ei ole täydellistä, niinpä pieni väärinymmärrys pääsi sattumaan. Tunnin alussa hän piti pienen puhuttelun, jossa mainittiin minun nimi. Minulle tuli hieman jännä fiilis siitä puheesta. Kysyin pariltani mitä Tony sanoi. Hän kertoi, että Tony sanoi tämän olevan minun viimeinen kerta ja että minä tarjoan juotavia treenien päätteeksi. Ah. Tarjoan siis treenaajillekin, ei se mitään. Näinhän mä sen aattelinkin. Ilta tuli silti halvaksi, treenien jälkeen meitä oli kuusi istumassa yhden oluen verran urheilukeskuksen baarissa.

[Best_Wordpress_Gallery id=”205″ gal_title=”La Rochelle, 2018-08-01″]

Työpäivää väritti kasvislounas, talossa ei ollut juuri mitään muuta kuin salaattiaineet jäljellä, joten lounaaksi tuli salaattia, linssejä ja perunaa. Ei patonkia, ei viiniä, ei mitään ranskalaista :(.

Työpäivän jälkeen oli edessä kolmas ja viimeinen La Rochellen kolmesta tornista. Tämä torni oli kesäkuun ajan rempassa, jonka vuoksi kesäkuussa ei myyty kolmen tornin lippusettiä. Me onnistuimme sen kuitenkin ostamaan silloin, joten nyt piti käydä lunastamassa tuo kolmaskin torni.

Kolmas torni osoittautui kovin köykäiseksi. Siellä ei ollut juuri mitään infoa tornista. Torniin tai kaupunkiin liittyvän esittelyn sijaan siellä oli esittely rantaturismin synnystä. Päädyimme lopulta viettämään 15 minuuttia tornissa – niin paljon siellä oli katsottavaa.

Tornin nurkalla on Tapas baari, jonne pääsemistä olemme ihmetelleen jo useampana päivänä. Tänään oli aika selvittää miten sinne pääsee ja onko siellä kivaa. :). Sinne pääsi Chaîne tornin juurelta sisään, mutta siellä ei ollut erityisen kivaa.

Niinpä siirryimme kaupungin konjakkikauppaan “Cognac Only“. Kaupassa katselimme ensin itseksemme ja sitten aloimme kyselemään myyjältä. “Minkä ikäistä tämä konjakki on?” “Ahaa… “”Entäs tämä?” Vaaran merkki oli aina se, että tuotteelle ei ollut tunnettua ikää, vaan sanottiin että se VS, joka tarkoittaa että vähintään 2 vuotta… Kaikki VS, VSOP ja XO konjakit, missä ei sanota ikää on hyvin suurella todennäköisyydellä tärpättiä – jättäkää väliin. Kaupasta tarttui mukaan 15 vuotiasta XO:ta, 10 vuotiasta konjakkia (ei mitään VS, VSOP tai XO merkintää, vain ikämerkintä), sekä jo aikaisemmin maistamaamme Paul Giraudin konjakkia, ikä 25 vuotta. Konjakkivalikoimani alkaa olemaan tyydyttävä näin aloittevalle harrastajalle 😉 .

Krista kävi ostamassa myös itselleen tuliaisia. Hänen tuliainen on 2 kiloa saippuaa, joka näyttää aika pirun vakuuttavalta.

Illan loppuhuipennus oli Magatreenit La Rochellen salilla. Pääsin sanomaan hyvästit yhdelle tutulle treenaajalle ja varmistamaan, että hyvästini välitetään parille, jotka eivät olleet paikalla. Keskiviikkona on vielä mahis tavata heidät, mutta en jää pidättämään henkenäni. Käteni kestää treenaamista taas hyvin! Palatessani Turkuun voin aloittaa harjoittelun taas kunnolla.

[Best_Wordpress_Gallery id=”203″ gal_title=”La Rochelle, 2018-07-30″]

2018-07-29

Ajoaika: 1 h 46 min

Keskikulutus: 12.8 l/100km

Keskinopeus: 39 km/h

Kokonaiskilometrit: 5009 km

Viime illan hyvin myöhäisen nukkumaanmenon vuoksi aamu oli hyvin rauhallinen autossa. Aamiaisen jälkeen koitimme avata kehoa lenkkeilemällä Saint-Martin-De-Re:ssä. Kyseessä on vanha linnakekaupunki, joten laskeuduimme vallihautaan juoksemaan. Se ei ollut kovin mukavaa, joten sitä ei tehty kovin pitkään, mutta tulipahan tehtyä 🙂. Lenkkeilimme myös varsinaisessa keskustassa, katsoen mihin tulla ostelemaan, mitä käydä katsomassa. Oli taas laskuvesi, joten laivat olivat taas merenpohjassa. Tällä kertaa Juhakin meni seikkailemaan normaalisti veden alla oleville palasille. Nyt laivojen pohjakosketus ei tuntunut yhtä surrealistiselta kuin se tuntui eilen yöllä. Ehkä eilen tilanteen yllättävyys ja viini lisäsivät surrealistista tunnetta.

Lenkin jälkeen pitikin jo kirjautua ulos alueelta ja siirtää auto keskustan parkkipaikalle. Eilen hankitusta kukasta saatiin iloa irti. Sen ensimmäinen reissupaikka piristää ohjaamoa, tosin vain pelkääjän näkökulmasta 😄. Kukan paikka ei reissatessa osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi.

Iltapäivällä shoppailimme minulle täydellistä raitapaitaa.

Ensimmäisellä kierroksella löytyi potentiaalinen voittaja, mutta se ei vielä tarttunut mukaan. Kävimme vetämässä kevyen salaattilounaan suklaacrepe jälkkärillä, jonka jälkeen seurue hyytyi enemmän tai vähemmän ja meni autolle. Tämä oli erittäin fiksua sillä

Päivätorkkujen jälkeen kävimme uudelleen kaupat läpi. Ensimmäistä kierrosta parempaa löytöä ei tullut, joten Juhalla on nyt sinisillä raidoilla varustettu T-paita.

Päivätorkkujen aikana keli oli parantunut, joten siirryimme päivän seuraavaan vaiheeseen – rannalle. Matkasimme saaren kärkeen majakalle ja rannalle. Ehdimme olemaan rannalla tunnin tahi kaksi kunnes huono keli ja nousuvesi alkoi hätyyttämään meitä pois.

Päivän lopetimme menemällä The Corriganssiin vielä kerran sessiolle. Tällä kertaa sessiossa oli todella paljon soittajia, seitsemän viulistia, yksi rumpali, yksi hanuri (tms) jamppa, yksi huilisti. Ryhmällä kesti muutama kappale löytää yhteinen rytmi 🙂

Ohitimme tänään 5000 kilometrin rajapyykin tällä reissulla! Wooo! 🙂Tänään ohitettiin muitakin rajapyykkejä. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta ja tänään oli 12. hääpäivä.

Illan suuri riemu tuli talon tontin reunaan tehdystä reiästä! Täällä jokaisella on miehen korkuinen muuri kiertämässä omaa tonttia ympäri. Nyt meidän muuriin oli tehty reikä, joka oikaisee lähikauppareissua aivan sikana! Enää ei tarvi kiertää useita taloja, nyt voi oikaista pellon läpi!

[Best_Wordpress_Gallery id=”201″ gal_title=”Ile de Re, 2018-07-29″]

2018-07-28

Ajoaika: 1 h 9 min

Keskikulutus: 15.6 l/100km

Keskinopeus: 31 km/h

Kokonaiskilometrit: 4941 km

Heräsimme laiskasti leirintäalueella. Yöllä oli satanut hieman, joten maa oli märkää. En halunnut mennä mahtavan yön jälkeen märkään maahan kökkimään, joten tein aamaisen maaten auton perässä. Aamiaisesta tuli erityisen hyvää kun Krista toi leipää leirintäalueen kahvilasta. Se oli aamulla tehtyä, rapeaa ja juuri oikeanlaista. Syötyämme ja virkistäydyttämme riittävästi lähdimme kohti saaren kylää nimeltä Loix.

Olimme etukäteen katsoneet Loixista artesaanialueen, jossa halusimme käydä katselmassa saippuaa. Loix oli hieno pieni kylä, todella kapeita pieniä katuja ja kaikki on kävelyetäisyyden päässä. Jätimme auton kaupan läheltä löytyneesen parkkipaikkaan ja aloimme tallustelemaan. Törmäsimme matkalla kauppahalliin ja toriin. Kauppahallissa oli henkilö myymässä viinejä ja konjakkiaan. Hän ei puhunut englantia, mutta saimme maistelun käyntiin. Tämä on malliesimerkki siitä miksi konjakkia ostetaan vain näiltä myyjiltä.

VS: 5v

VSOP: 10v

Reserve: 25v

XO: 45v(!)v

Maistelimme herran VSOP:n ja Reservin. Kumpikin oli hyviä, todella hyvä. Jälleen kerran parempaa kuin mitään mitä isommilta merkeiltä on tullut maisteltua. Alan uskoa konjakin hyvyyteen ja kiroan merkkivalmistajat alimpaan alelaariin “konjakkeineen”. VSOP oli kovin samanlaista kuin jo hankkimalle, joten tällä kertaa ostimme Reserve pullon kantoon. Kaupan päätteeksi saimme maistella vielä hänen XO:ta, joka oli sekin hyvää – ostamisen arvoista, mutta maltoin mieleni.

Olkalaukku täynnä konjakkia jatkoimme matkaa kohti artesaanikylää. Artesaani kylä oli pienoinen pettymys, kovin autio oli paikka. Ehkä olimme väärään aikaan katselemassa tarjontaa? Päädyimme ihmettelemään saippuakauppaa. Paikan erikoisuutena on aasinmaidosta tehty saippua. Sitä tuli roskaton pala mukaan. 🙂 Artesaanien jälkeen päädyimme kävelemään merenrannalle ja meren pohjalle. Nyt oli laskuveden vuoro, joten merenpohjaa oli hyvä matka näkyvissä. Pompimme kiveltä toiselle hyvän matkan, kunnes kyllästyimme siihen :D.

Palasimme torialueelle syömään. Viereiseen pöytään tuli eläkkeellä oleva pariskunta. Jossain vaiheessa he kysyivät mitä kieltä puhumme, jonka jälkeen jäimme juttelemaan. Mies paljastui entiseksi hävittäjälentäjäksi, joka on käynyt Norjassa, mutta ei valitettavasti Suomessa. Juttelimme NATO:sta, maailmanpolitiikasta ja vaikka mistä. Meidän miettiessä jälkiruokaa, Krista ajatteli ostaa toisen lasin roseviiniä. Eläkepariskunta oli ruokailu jo ohi ja ostanut pullollisen saaren roseviiniä, jota oli vielä pari lasia jäljellä. He näkivät mahdollisuutensa tulleen ja antoivat Kristalle kyseisen pullon loppuroseineen. Krista sai pari lisälasillista roseviiniä, sillä minä kuskina en voinut auttaa yhtään. 😞

Hyvin syötynä ja juotettuna siirryimme heiltä saamalle rannalle. Rannan parkkipaikalla otimme pikaiset torkut, joiden jälkeen siirryimme rannalle lämmittelemään ja virkistäytymään meressä. Ehdimme olla rannalla ehkä tunnin tai puolitoista kun nousuvesi tuli hätyyttämään meidät pois paikaltamme. Jalottelimme pitkin rantaa vielä hyvän hetken ennen kuin palasimme leirintäalueelle valmistautumaan illan ruokailuun.

Leirintäalueelle saavuttuamme teimme Kristalle yllättävän poikkeaman. Lähdimme kukkakauppaan, josta tuli mukaan kukka. Kukka on 12 vuotishääpäiväkukka Kristalle :). Nyt haasteena on saada kukka elossa mukanamme takaisin Suomeen 😄.

Olimme varanneet ravintolan Saint-Martin-de-Ré:n satama-alueelta, kaupungin sydämmestä. Pääsimme istumaan sataman viereen, ihailemaan maisemia. Parin tunnin ruokailun jälkeen ilma oli viilentynyt sen verran, että Krista kävi noutamassa meille ja naapuripöydässä olleelle pariskunnan naiselle viltit. Vilttien antamisen jälkeen Krista kysyi mistäpäin he olivat – me olimme arvuutelleet heidän kieltä jo hetken verran. He paljastuivat belgialaisiksi – Krista oli lähempänä oikeaa veikkausta kuin Juha. He olivat arvuutelleet samaa meidän kielestä. Tästä lähti käyntiin keskustelu, joka kävi läpi pyöräilyn, arjen, matkailun, työt, harrastukset, reissaamisen, eri tarinoita kummankin pariskunnan historiasta, mitä kaikkea nyt neljään tuntiin mahtuu! Meillä lensi juttu niin hyvin, että istuimme loppujen lopuksi kuusi tuntia ravintolassa heidän kanssa jutellen. Matkan varrella he tilasivat viiniä lisää koko seurueelle. Emme ehtineet palauttamaan palvelusta ennen kuin ilta loppui.

Jossain vaiheessa yötä tajusimme viereisen satama-altaan tyhjentyneen! Laskuveden aikaan altaassa ei ole vettä riittävästi ja kaikki veneet laskeutuvat merenpohjaan! Näkymä oli jokseenkin epätodellinen!

Tepastelimme erittäin onnistuneen illallisen jälkeen puoli kaksi yöllä takaisin autolle nukkumaan. Päivä on ollut täydellinen lomapäivä!

[Best_Wordpress_Gallery id=”199″ gal_title=”Ile de Re, 2018-07-28″]

2018-07-23

Ajoaika: 0 h 53 min

Keskikulutus: 13.3 l/100km

Keskinopeus: 36

Kokonaiskilometrit: 4906 km

Herääminen tapahtui … pihalla \o/. Täällä alkaa lämpötilat laskea, sateet lähestyä. Yöllä käytiin jo 18 asteessa. Onneksi pariskuntamakuupussissa oli mukavaa ja lämmintä. Päivä itsessään on ollut arkinen, mitään kummallista ei tapahtunut – kenenkään ulkopuolisen kanssa ei juteltu, minnekään ei menty.

Illan ohjelma oli yksinkertainen: Syötyämme lähdimme lähipastakauppaan ostamaan pastaa illaksi, jonka jälkeen me lähdimme La Rochellen keskustaan Cafe de la Paixiin tekemään viikkokatselmointia. Paperitöiden notkistamiseksi ostimme kahvilasta teetä, kahvia ja jotain makeaa niiden kanssa. Täällä, kuten Italiassa, saa vain espressopohjaisia kahveja, ellei käsittämättömällä säkällä paikalla ole jostain syystä perus filtteröityä kahvia. Hyvää kahvia on löytynyt Le Manssista ja Starbuckista tähän mennessä. OK. Italiassa tilataan Cafe Americano ja saadaan espresso, jota on jatkettu vedellä. Ranskassa lähin sitä vastaava on cafe allonge, eli vedellä jatkettu espresso. Nämä sankarit ei osaa jatkaa sitä vedellä riittävästi, lopputulos on lähes espresson mittainen surullinen suoritus. Italiassa se Cafe americano oli edes kunnolla pitkä. Jälkiruokani oli isompi kuin kahvini, synkkiä ovat ensimmäisen maailman ongelmat

Lähdimme vasta puoli ysiltä ajamaan Ile de Re:lle. Leirintäalueella olimme ennen yhdeksää. Reissun toinen mahtava silta tuli ylitettyä. Täytyy myöntää että Ruotsin ja Tanskan välissä oleva silta on komeampi, mutta oli tämäkin siisti.

Tämä leirintäpaikka oli ensimmäinen paikka, missä saimme sijaintimme varausmaksun myötä. Alue on täysin auki ja respa oli mennyt kiinni seiskalta, niinpä ajoimme omaan ruutuumme ja pistimme murkinaksi.

Murkinoimnin jälkeen olikin jo aika iltarutiinien, Juha blogaa, Krista lukee kirjaa. Huomenna tutustumme saareen.

2018-07-26

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit: 4844 km

Heräsin pihalta, Krista vieressä – en ollut joutunut koiran koppiin nukkumaan. Krista nukkui pitkään, joten minä kävin polkupyörällä noutamassa patonkimme. Nyt vihdoin toteutimme patonkia polkupyörän korissa – haasteen. Okei, raitapaita puuttuu, mutta sellaisen ostaminen Ranskassa on yllättävän vaikeaa – etenkin kun ei shoppaile vaatteita. Patonkikaupan neiti jaksaa hymyilla kuin Naantalin aurinko aina kun ilmestyn paikalle. Patongin ostaminen on myyjän ja ruuan vuoksi aamun kohokohtia 🙂

Työpäivä meni ilmeettömästi töitä tehden ja illan ohjelmaa odottaen.

Lähdimme heti syötyämme polkemaan La Rochelleen, josta lähdimme kahden tunnin laivareissulle kiertämään Fort Boyard. Valitettavasti linnakkeeseen ei pääse sisälle, joten villimpi seikkailu siellä tai kisaaminen (!) jäi väliin. Nautimme silti reissusta. Vene keinui, mutta siedettävästi ja pari tuntia merellä on kovin arjesta poikkeavaa. Fort Boyard on yllättävän pieni. Kun se tuli esiin, sanoin Kristalle, että ei se toi voi olla, mutta olin väärässä.

Enempää hurjaa turisteilua arki-iltaan ei yksinkertaisesti mahdu! Laivasta päästyämme tulimme kämpille varaamaan viikonlopun viihteeseen tarvittavat majoitukset ja ruokapaikat.

Illan toimintaviihdettä tuli polkupyörien kumien täyttämisestä. Pyörissä on auton venttiili, joten niitä saisi täytettyä vaikka huoltoasemalla. Tähän päivään mennessä emme ole löytäneet huoltoasemaa mistään tolkun etäisyydeltä. Bensaa saa kaupan pihalta, mutta ilmaa ei. Vuokranantajallamme on kompressori, joten saavuttuamme kämpille menin koputtamaan hänen ovea pyörän kera. Pariskunta on viettämässä omaa iltaa ja heidän äiti on vahtimassa perheen lapsia. Tämä ihastuttava mummo puhuu vähemmän englantia kuin minä ranskaa. Lähdin silti tavoittelemaan ilmaa pyörän renkaisiin.

Ensimmäisenä koitin pantomiimia, joskin koskin polkupyörään, joten ei se ihan puhtaasti mennyt. Tämä saattoi olla se syy, miksi tällä ei päästy eteenpäin. Mummo höpisi runsaasti ranskaa – en ymmärtänyt sanaakaan.

Seuraavaksi koitin kännykällä kääntää lauseen “polkupyörän renkaat tarvitsevat ilmaa” ranskaksi ja näyttää sen hänelle. Hän luki, puhui ranskaa, ja tunnistin taikasanan “compressor”.  Tähän vastasin heti energisesti ! Oui! Kompressor! Sain vastineeksi runsaasti ranskaa, mistä en tajunnut mitään. Niinpä lähestyin autotallin ovea ja viittelin nostoa. Sain takaisin paljon ranskaa ja mummo katosi taloon. Hetken kuluttua autotallin ovi aukesi ja mummo oli kompressorin kanssa odottamassa. Onneksi osasin käyttää kyseistä laitetta, sillä hän ei osannut. Ensimmäisen pyörän renkaiden täyttö meni mallikkaasi ranskan kielisen höpinän ja kompressorin säestäessä työmiestä. Sitten oli edessä haaste. Mummo piti saada ymmärtämään, että näitä pyöriä on kaksi. Koitin sanaa “Dö” ja pyörän lätkimistä. Mummolta tuli vastineeksi ranskaa, runsaasti ranskaa, ja poistumisen kaltaisia toimia. Tästä hätääntyneenä koitin enemmän Dö:tä, enemmän rengasta sekä sormella osoittamista kohti nurkan takana olevaa pyörää. HA! Viesti meni perille. Toinen pyörä saatiin täytettyä ilman kompressorin pärinää, mutta ranskan kielistä höpinää kuului silti runsaasti taustalla. Lopuksi kiittelin “Merci, Au revoir!” ja poistuin kovasti hymyillen. Hän hymyili ja puhui lisää ranskaa. Lopputulos: pyörän kumit täynnä. Missio oli onnistunut. Suomalainen stereotyyppinen hiljaisuus on saatu näytettyä tuolle mummolle, halusin sitä tai en.

[Best_Wordpress_Gallery id=”195″ gal_title=”Fort Boyard, 2018-07-26″]

2018-07-25

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit: 4844 km

Erilainen aamu! Heräsimme talosta sisältä :D.  Eilisen myöhäisen illan vuoksi nukuimme pitkään ja jätimme väliin mm. patonkilenkin.

Työpäivä meni odotetun mukaisesti, bonuksena kahvitauolla nautittiin jäätelöä.

Nyt oli ensimmäinen päivä, kun saimme pidettyä kiinni suunnitelmistamme. Edessä oli rantailta! Söimme kämpillä ja ruokaillessamme kuuntelimme viime kesänä paljon soittamani Escape -kappaleen. Ennen rannalle pääsyä piti tehdä pikkasen shoppailua La Rochellen keskustassa. Keskustassa sain aivan mahtavan idean. Täällä jossain oli liike mikä myy erinäisiä nesteitä omiin pulloihin – muunmuassa Pina Coladaa! Ainut vaatimus on, että pullossa on sen kapasiteetti kirjoitettuna. Kristan termos/vesipullossa ja minun vesipullossa on kummassakin kapasiteetti pohjassa! Olemme täysin valmiita tähän! Tiesin, että Krista muistaa missä se liikekin on! Okei. Krista vaati jonkin verran ympäri puhumista, mutta onnistuin! Liikekin löytyy kohtalaisen nopeasti ja edessä oli mielenkiintoinen keskustelu ranskaksi

Krista: Voimmeko saada Pina Coladaa tähän termokseen?

Myyjä: Onko sen tilavuus jossain?

Näytetään termoksen pohja, jossa lukee 435 ml

Myyjät juttelevat hetken keskenään

Myyjä: OK, mutta he myy 100, 250 ja 500 ml, joten me maksetaan 500 ml määrästä.

Me: OK!

Myyjä meinasi alkaa avaamaan termosta, kun totesimme “Non, non!”. Aloimme juomaan termosta tyhjäksi myyjän nauraessa vieressä. Tyhjä termos täytettiin Pina Coladalla. Voin sanoa, että tilanne tuntui hieman epätodelliselta, mutta kaikilla, niin meillä kuin myyjillä oli pirun hauskaa.

Rannalla oli tuulista, mikä helpotti mukavasti auringonpaahdetta. Eihän tämä paikka ole Suomen tavoin käristyskupolin alla, mutta on täällä silti sen 30 astetta. Minun tuli jopa käytyä uimassa! Puoli yhdeksän aikoihin Pina Colada ja auringon paahde oli ohi. Rannalla oli hyvin rento olla ilta oli kuin miniloma. Tätä olisi pitänyt tehdä aikaisemmin 🙂. OK – en mennyt Magatreeneihin tänään. Ehdin treenaamaan vielä vuosia, mutta La Rochellessa en välttämättä hetkeen tule iltaa viettämään.

[Best_Wordpress_Gallery id=”193″ gal_title=”La Rochelle, 2018-07-25″]

2018-07-24

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Viime yö oli TODELLA KUUMA. Lämpötila ei laskenutkaan yön aikana, niin kuin se on tähän saakka tehnyt. Makuupussimme ovat mukavia vielä 0 asteessa. Ne on hyvin epämukavia yli 20 asteessa. Normaalisti kuuman peiton alta tullaan ulos tai makuupussia avataan, mutta se ei ollut toimiva vaihtoehto. Heti kun kaivoi säären esiin makuupussin alta siihen hyöryävään raajaan laskeutui pieni armeija hyttysiä ja muita ötököitä valmiina nauttimaan mukavan lämpimän lounaan. Yön pelastukseksi virittelin makuupussimme suut kiinni yläpuolella olevaan naruun, jossa oli päämme suojana oleva hyttysverkko. Tämä mahdollisti jonkinlaisen ilmanvaihdon makuupussien sisällä ja teki yöstä nukuttavan. Nyt kun kerran olimme hereillä ihastelimme tähtiä. Dompierre-sur-mer on niin kaukana kaikesta, että tähtien tarkkailua ei häirinnyt kaupungin valot. Vähän myöhemmin yöllä tuli pilviä ja kuutamo näytti sikaupealta.

Aamulla päivän suunnitelmat muuttuivat samantein. Magaystäväni oli kutsunut meidän hänen luo illalliselle ja viskille. Päätimme samantein jättää illalle suunnitellun kajakoinnin väliin ja mennä hänen luo sanomaan hyvästit ja viettämään hyvä ilta ruuan ja viskin ääressä.

Työpäivä meni mukavasti, niin mukavasti että tulimme syöneeksi kaksi (2) patonkia. Tilapäisesti rikoimme maagisen yhden patongin rajan!

Veimme illan isännelle tuliaisiksi Auchentoshanin viskiä, sillä isäntämme on irkkuviskifani. Pyrimme näyttämään hänelle paremman tien, aloittamalla ensin hyvin irkkumaisella Skottiviskillä 🙂

Ilta meni meni nopeasti ja myöhäiseksi. Illan aikana pääsimme maistelemaan rommipaukkua erotettuna osiinsa. Pohjalla on sokerilitkua, välissä on sitruunamehua ja päällä on 56% valkoista rommia. Juoma juodaan valuttamalla se kurkusta alas rauhalliseen tasaiseen tahtiin, jotta pääsee nauttimaan kaikista eri mauista :). Olimme puolen yön paikkeilla asunnolla. Tällä kertaa simmahdimme nukkumaan sisälle.

[Best_Wordpress_Gallery id=”191″ gal_title=”La Rochelle, 2018-07-24″]