juha

2018-08-14

Ajoaika: 59 minuuttia

Keskikulutus: 13.2 l/100km

Keskinopeus: 44 km/h

Kokonaiskilometrit: 7711 km

 

Heräsin kuuden jälkeen ja hipsin alas viettämään oman rauhallisen aamun, Kristan nukkuessa iloisesti. Puoli yhdeksän maissa Krista oli lenkki valmiina, joten kävimme heittämässä Arnhemissa pienen lenkin. Lenkin jälkeen kävimme yhteisellä (toisella 🙂 ) aamiaisella ja sen jälkeen erosimme tekemään omia juttujamme. Minä istuin hotellin aulassa työpöydällä naputtelemassa tietokonetta ja Krista huoneen ikkunalaudalla tekemässä jotain. Päivä meni uskomattoman nopeasti ohi.

Iltapäivän ohjelmana oli tavata Kristan harppututtu. Menimme hänen luoksi kolmeksi. Hänellä oli pari kissaa, harppujen, aviomiehen ja lapsen lisäksi, joten vietimme iltapäivän kokonaan takapihalla rupatellen niitä näitä. Jossain vaiheessa iltaa sain syliini karvaisen lämpöpatterin, joka nukahti silitykseen. Kivan koti-illallisen ja parin viinipullon jälkeen taistelimme tiemme takaisin hotellille. Onnistuin silittämään karvaista lämpöpatteria niin hyvin, että se seurasi meitä autolle saakka, mutta ei lähtenyt mukaan 🙁

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2018-08-13

Ajoaika: 5 tuntia 6 minuuttia

Keskikulutus: 11.6 l/100km

Keskinopeus: 68 km/h

Kokonaiskilometrit: 7630 km

 

Tiesimme jo illalla että yöllä alkaa sataa, joten valmistauduimme sen mukaiseksi. Säilyimme kuivana ja yö oli kohtalaisen mukava nukkua. Aamulla hyppelin yksikseni tunnin ennen kuin Krista heräsi kosteaan aamuun. Tein aamiaisen autosta käsin, sillä märkä maa on laavaa ja siihen ei kosketa. Positiivista oli lämpötila, toisin kuin viime yönä, tänä yönä lämpötila ei laskenut. Koko aamu oli 20 astetta lämmintä.

Aamiaisen jälkeen lähdimme lenkille / kävelylle vaellusvarusteissa. Aamun ajan on tihkuttanut tai pikkasen ropissut, joten varustauduimme pieneen sateeseen. Kuvia ei tullut otettua kuin pari, sillä puhelin sammui varoittamatta kun akkua oli jäljellä noin 30% . Akku on ilmeisen huonossa kunnossa…

Lenkin jälkeen pakkasimme auton siirtymää varten. Kunnon kaatosade alkoi minun käydessä huoltorakennuksessa. Niinpä vietimme 20-30 minuuttia niin, että Krista oli autossa sateensuojassa ja minä huoltorakennuksessa. Minä katsoin sateelliittikuvia sateesta, jotta tiesin kannattaako odottaa vai lähteä tekemään jotain hyvin märkiä peliliikkeitä. Sateellittikuvien mukaan kannatti odottaa, eikä ne väärässä olleet. 🙂

Ajo Hollantiin vei yllättävän pitkän aikaa ja lähellä Arnhemiä alkoi sataa aivan käsittämättömästi. Moottoritiellä kovapäisimmät ajoivat 70 km/h, monet hyvin hyvin paljon hitaammin. Välillä ei nähnyt mitään ellei hidastanut vauhtia 30 km/h, vettä vaan tuli! Ajoimme auton järkyttävässä kaatosateessa suoraan hotellin autoparkkiin. Harvoin olemme olleet näin kiitollisia sisäparkkitilasta. Hollannissa meillä oli kaksi tavoitetta. Toinen on tavata Kristan tuttavaa, toinen on ostaa hemmetin halpaa viskiä. Löysimme jopa Makron, jossa tuota myydään. Matka liikkeeseen vei yllättävän pitkän aikaa kahdesta syystä.

Ajoimme lätäköstä läpi, kun vaihtoehtoja ei ollut. Koko auton pohja kastui lätäköstä läpimentäessä. Auto toimi sen jälkeen ihan hyvin… Luultavasti pakoputkeen ei mennyt vettä. Liikkeessä meille paljastui, että kyseessä on tukkuliike. Tarvitsisimme tukkurikortin, että voisimme ostaa sen. Miehistöstä ei löytynyt energiaa riittävästi ongelman ratkaisemiseen vaan palasimme hotelllille, josta lähdimme metsästämään ravintolaa. Krista halusi syödä thaikkuruokaa, joten metsästimme thaikkuravintolaa. Ensimmäiseen pääsimme pikku tihkusateen aikana, mutta liike oli kiinni, koska henkilökunta oli lomalla. Emme päässeet kovin kauas tästä ravintolasta kun alkoi järkyttävä kaatosade. Olimme eri liikkeiden markiisien alla suojassa odottelemassa sateen heikkenemistä. Kun sade heikkeni sen verta että ~100 metrin siirtymä minimaalisella kastumisella oli mahdollista, me lähdimme liikkeelle. Sekin paikka oli kiinni, henkilökunta lomalla. Siirryimme seuraavan sadesuojan alle katselemaan mihin mennä. Seuraava thaikkupaikka oli 600 metrin päässä. Katsoimme Facebookista ja Googlesta löytyykö kommentteja ja/tai viestejä kyseisestä paikasta lähiajoilta, jotta tiedämme että he ovat auki. Löytyi viestintää, joten lähdimme liikkeelle. Vaikka sade oli kevyempää olin silti hyvin märkänä ravintolassa. Söimme liikaa hyvää safkaa. 🙂 Ilta päättyi vatsa täynnä hotellin sängyssä Netflixiä katsellen.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2018-08-12

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit: 7285,05 km

Heräsin kuudelta pirteänä kuin peipponen. Näyttää siltä, että itse alan olemana melko hyvin palautunut autokoittelemuksista. Aamukin oli pirteä! Yhdeksän astetta lämmintä. Pääsin kaivamaan laukustani pitkähihaisen ja housut. Ehdin aamulla blogaamaan, lukemaan uutisia todella hyvän pätkän ja tekemään viikkokatselmoinnin ennen kuin Krista heräsi. Krista heräsi vasta kun aloin tekemään aamiaista puoli yhdeksän aikaan. Vatsani ei kestänyt yhtään enempää odottamista.

Aamiaisen jälkeen kävimme lenkkeilemässä Monthermessä. Kävimme hieman eri suunnalla kuin eilen ja pääsimme toteamaan kylän olevan “yllättävän iso”. Todellisuudessa kylä on hyvin pieni – ei vaan niin pieni kuin oletimme.

Aamupäivällä huomasimme, että pari päivää parkissa + jatkuva laitteiden latailu taitaa syödä auton akun varauksen. Lakkasimme lataamasta laitteita, mutta käynnistys saattaa silti vaatia apuvirtaa… Kroonisen virtapulan vuoksi pyysimme, ensimmäistä kertaa ikinä, leirintäalueella sähkökytkentää. Auton vieressä oli kaikki akut ja laitteet latauksessa. Onneksi otin La Rochellessa hankkimani jakajan mukaan, sen USB-pistokkeet tuli todella tarpeeseen.

Päivän isoon ohjelmaan kuului pyykin pesu, osa 2. Me kumpikin rakastamme Five fingers kenkiä ja käytämme niitä aina kun on mahdollista, mikä tarkoittaa että ne kengät on jalassa hyvin paljon. Kenkien ainut haittapuoli on niiden ominaisuus toimia YK:n kieltämänä kemiallisena joukkotuhoaseena muutaman päivän käytön jälkeen. Kenkiä voisi verrata sukkiin, mitkä hikoilevat useita päiviä kengän sisällä, mutta mitä ei vaihdeta. Haju muuttuu pahasta, järkyttävän kautta silmiä kirvelevään muutaman päivän käytön jälkeen. Kenkiä on pakko pestä säännöllisesti, jalkoja joka ilta. Autoepisodin vuoksi meidän kengät eivät olleet päässeet pesuun riittävän aikaisin. Eilen kengät oli jo YK:n kieltolistalla, josta päästiin päivän isoon ohjelmaan – pyykin pesuun, joka on siis kenkien pesu + jos jotain muuta ylimääräistä sattuu olemaan vielä pesemättä ekalta kerralta.

Seurue vietti päivän muut osuudet jakautuneena kahteen leiriin. Toinen leiri käytti aurinkosuojana autoa ja toinen makasi auringossa. Lopputulos oli kaksi rentoa lomalaista. Niin rentoja, jopa että illalla lähdimme kävelemään Monthermeniin. Kävelimme aikaisemmin bongaamamme rappuset ylös mäen puoleen väliin, jossa istuimme ja katselimme maisemia hyvän hetken. Virkistävän kävelyn jälkeen palasimme leiriin pistämään kamoja kasaan. Yöllä on luvassa sadetta, joten kaikki on pitää pakata auton sisälle.

[Best_Wordpress_Gallery id=”219″ gal_title=”Montherme, 2018-08-12″]

2018-08-11

Ajoaika: 3 minuuttia

Keskikulutus: 15.6 l / 100 km

Keskinopeus: 3 km/h

Kokonaiskilometrit: 7285,05 km

Heräsimme ehkä lähempänä kahdeksaa. Virittelimme aamiaisen puisen pöydän ääressä.  Toisessa päässä oli saksalaisia vanhempia miehiä moottoripyöräreissullaan tekemässä samaa. Aamiaisen jälkeen röhnötimme autolla. Krista halusi lähteä lenkille kartoittamaan läheisen kaupungin, joten lähdin mukaan. Montherméssä ei ihan kauheasti ole kierrettävää, mutta kiersimme suurimman osan. Lenkin tiukka paikka tuli paluumatkalla. Krista oli ajatellut juosta ympyrämäisen lenkin, mutta hän jotain oli nähnyt sillan siellä missä siltaa ei ole. Niinpä lenkkimme puolessa välissä, yhä väärällä puolella jokea, katsoimme karttaa. Vaihtoehdot olivat:

Luonnollisesti valitsimme vaihtoehdon 2, muut vaihtoehdot oli liian paljon työtä. Lenkin jälkeen ostimme lisäöitä tälle leirintäalueelle ja siirsimme autoa 50 metriä, uuteen parempaan paikkaan. Päivä on kulunut auton ympärillä leirintäalueella rentoutuessa niin paljon kuin on inhimillisesti mahdollista. Illalla söimme iltapalaa viinin kerta katsellessamme auringon laskevan. Auringon laskettua täällä tulee melkoisen viileä. Nyt ollaan löydetty loma 🙂

[Best_Wordpress_Gallery id=”217″ gal_title=”Montherme, 2018-08-11″]

[Best_Wordpress_Gallery id=”215″ gal_title=”Ajopäivä läpi Ranskan, 2018-08-10″]

2018-08-09

Ajoaika: 2 tuntia 58 minuuttia

Keskikulutus: 14.3 l / 100 km

Keskinopeus: 37 km/h

Kokonaiskilometrit: 6453 km

Kahdelta yöllä oli kriisipalaveri. Kumpikin oli hereillä, stressaamassa. Kävimme tilannetta läpi loogisesti, pahimmillaankin auton hajotessa, otamme julkiset käyttöön ja lennämme takaisin Suomeen. Pahinkaan ei ole mahdoton. Auto kuitenkin toimii, pakoputki on toistaiseksi riittävässä kunnossa tankki on tunnettu paholainen. Neljältä yöllä palaveri on ohi ja jossain vaiheessa aamuyötä kaikki onnistuvat nukkumaan taas.

Nousimme kahdeksan aikaan. Aika rakentaa rutiinit takaisin kasaan. Tiimihengen kautta voittoon. Lähdimme lenkille Montpellieriin. Lenkin jälkeen aamutoimet ja hotelliaamiaiselle – pitkälle hotelliaamiaselle. Aamiaisen jälkeen huoneessa blogausta, lukemista, rentoutumista kunnes lähdimmme noutamaan Janikaa ja hänen opastuksella tutustumaan paikalliseen pikku kaupunkiin nimeltä Saint-Guilhem-le-Désert. Lähtiessämme hotellillta melkein paskoimme housuun kuullessamme tiukassa mutkassa autoja väistellessämme uuden jännittävän äänen auton takaa. Äänen lähteeksi paljastui hyvin nopeasti takaa mennyt ratikka. Kumpikin hengähti vapautuneena. Moinen reaktio kertoo kuinka tiukalla kummankin luotto autoon on. Saint-Guilhem-le-Désert oli kovin ihastuttava pieni kaupunki, jossa kävimme syömässä ja kävelemässä. Matka sinne oli mielenkiintoisen kiemurainen ja samalla hyvä stressitesti autolle. Kaikki toimii, pakoputken äänenvoimakkuus vaihtelee kovemmasta hiljaisemmaksi. Logiikkaa tai syytä tuolle äänen vaihtelulle ei ole vielä löytynyt. Kaupunki oli täynnä pikkukujia ja vuoristomaisemia sekä erilaisia vaelluspolkuja. Kaupunkivierailu jäi kuitenkin harmittavan lyhyeksi, sillä tarvitsimme illan huomiseen reissuun valmistautumiseen ja hyvissä ajoin nukkumaanmenemiseen.

Kävimme kahdestaan illalla Montpellierissä kävelemässä ja nauttimassa yhdet drinksut. Kertasimme vielä pahimman / parhaimman tilanteen. Tarkistimme että tiimi toimii ja palasimme hotellille rentoutumaan hömpällä, kirjoittamaan blogia ja vihdoin juomaan viskiä. Tiepalvelun toimintamalli on selvitetty, tavoitekaupunki on päätetty. Loma-asenteella eteenpäin, auto hajoaa jos hajoaa ja tilanne käsitellään jos sellainen tulee eteen. Meidän homma on lomailla olosuhteista riippumatta.

[Best_Wordpress_Gallery id=”213″ gal_title=”Montpellier, 2018-08-09″]

2018-08-08

Ajoaika: 1 tunti 27 minuuttia

Keskikulutus: 16.3 l/100 km

Keskinopeus: 30 km/h

Kokonaiskilometrit: 6344 km

Heräsimme kuuden maissa, mutta vietimme hyvin laiskan aamun. Luimme uutisia, olimme pari tuntia aamiaisella. Katsoimme hömppää Netflixistä ja rentouduimme niin paljon kuin mahdollista. Ilmastoitu hotellihuone, jonkun muun valmistama aamiainen – tämä kaikki tuntui lomalta ja lomaa tarvittiin juuri sillä hetkellä todella paljon.

Puoli yhden aikana aloin valmistautumaan auton huoltoon. Selvitin taksin numeron, asensin taksin kännykkäohjelman puhelimeen, selvitin missä on pankkiautomaatti, jotta saan rahat huolto-operaatioon, käänsin valmiiksi huomautuksen tankin vuodosta ja tein yhteystietopaperilapun. Rahojen nouto tapahtui hyvin epäilyttävältä pankkiautomaatilta, mutta automaatista ei lähtenyt mikään osa irti kun koitin vedellä sitä, joten olen melko varma, että siinä ei ollut ylimääräistä kortinlukijaa 🙂

Autolla huoltoliikkeeseen ajo oli pieni Le Mans muistoreissu. Viimeksi Le Manssissa kisa-autojen käyntiääni oli niin voimakas että se värisi keuhkoissa. Nyt meidän autossa pelkääjän puolella kuulemma lattian läpi sai pientä jalkahierontaa. Olin huoltoliikkeessä hyvissä ajoin, noin 20 minuuttia etuajassa. En tullut ajatelleeksi, että se kello 14.00 tuontiaika liittyi päivän siestahetkeen, mutta totta kai se liittyi. Paikan pomo oli poissa, hän tulee vasta kahdelta, saan odottaa. Kävin hitsarin kanssa läpi valmiiksi käännettyn tekstin auton tankista ja vaikutti siltä, että homma on selkeänä. Työn vastaanottaa se pomo ja sitä pitää odottaa. Odotellessani katselin yhden miehen juovan olutta autojen välissä ruokatauollaan. En tiedä oliko hän asiakas vai työntekijä. Pääasia on, että miehellä on vakaat kädet kun työt alkaa. 😀

Vähän jälkeen kahden herra iso herra saapui paikalle ja minä pääsin lähtemään. He näyttivät minulle mikä osa sinne tullaan hitsaamaan. Pakoputken jousto-osa oli revennyt, kuten arvelinkin, joten he leikkaavat sen irti ja hitsaavat uuden paikalle. Sitten oli edessä taksin tilaaminen. Koitin ensin  käyttää firman kännysoftaa. Susipaska lienee oikea termi kuvaamaan tätä ohjelmaa. 15 minuutin tappelun jälkeen poistin ohjelman luurista. Oli aika siirtyä vaihtoehtoon B, puhelinsoitto. 10 minuuttia ja neljä puhelinsoittoa myöhemmin siirryin vaihtoehtoon C. Asenna Über ja tilaa Über kyyti. Tämä ratkaisu toimi niin kuin piti. Pääsin hotellille. Auton tiputusoperaatioon oli mennyt liki kaksi tuntia. Jäin hotellihuoneeseen rentoutumaan, juomaan hyvää kahvia ja jäähtymään. Lautauduttuani lähdin tapaamaan Kristaa.

Tänä aikana Krista oli tutustunut kaupungin käytettyjen vaatteiden kauppoihin, roskattomiin kauppoihin ja saanut paikallisilta roskattomilta tarkat ohjeet minne meidän biojäteastian voisi kaupungissa tyhjentää. Tapasimme Kristan löytämässä luomuravintolassa. Paikka saa minulta 10 pistettä. Siellä oli mahdollista tilata Cafe Gourmandin sijaan Bière Gourmand! HA! Juttelimme mukavia ja rentouduimme minkä voimme siellä kahvilassa. Krista lähti sieltä lähialueen puiston yhteisökasvimaan kompostia etsimään ja varttia yli viis minäi tilasin Über kuskini hotellille varttia vaille kuudeksi. Kuudelta olin takaisin autoliikkeessä noutamassa autoani. Tapasimme siellä Janikan kanssa, sillä halusin tähän nouto- ja maksuvaiheeseen jonkun joka puhuu kieltä oikein.

Tarkistin auton, ääni on vähän tavallista kovempi, mutta sen mitä näen hitsauksesta se on OK. Se mitä kuulen autosta kun otetaan kierroksia on OK. Se ei ole 1:1 sama kuin aikaisemmin, mutta selvästi ajokuntoinen. Tarkistin auton OBD tiedot ja ainut valitus oli kakkospakoputken jälkimmäinen happisensori. Putki ei ole täysin kunnossa, mutta se on riittävän kunnossa. Resetoin hälytyksen ja toivoin että se ei tulisi takaisin. Maksoin, otin Janikan kyytiin ja poistuin. Meillä on auto, millä ajaa Suomeen. Suomessa auto pääsee telakalle.

Matkalla hotellille melkein ryssin eeppisesti. Täällä välillä kaksikaistainen tie kuristuu yksikaistaiseksi ja silloin oikealta tulevilla on etuajo-oikeus. En huomannut yhtä tällaista kuristumista ja sen seurauksena minun ja oikealla puolella olleen auton peilit ottivat kosketuksen. Onneksi hän oli enemmän hereillä kuin minä ja ehti jarruttaa ennen kuin pahempaa vahinkoa sattui. Seuraavassa valossa, taas kaksi autoa leveällä osuudella tietä, hän tarkisti että hänen peili oli OK ja jatkoi matkaansa. Läheltä piti! Läheltä piti! Nyt olen enemmän skarppi tämän asian suhteen, HYVIN PALJON enemmän skarppi.

Illan vietimme kolmestaan ihastellen Montpellieriä. Kävimme La Promenade du Peyrou:ssa ja harhailimme etsien hyvää ravintolaa. Lopulta päädyimme hyvään pitseriaan nauttimaan pitsaa. Illan päätteeksi ajoin Janikan takaisin talolleen. Sillä matkalla testasin hieman auton suorituskykyä kanssamatkustajan kauhuksi. En vielä päästellyt aivan täysillä. Kun Janika oli turvallisesti tiputettu talolle sammutin auton ja starttasin sen uudestaan. Kolmas “lämmin” käynnistyskerta ja happisensorihälytys tuli takaisin – OK, putki ei ole täysin ehjä, mutta riittävän ehjä. Testasin paluumatkalla auton suorituskykyä pysyen laillisissa nopeusrajoituksissa. Auto pelittää niin kuin pitää, tehot on peukkutuntumalla paikallaan – tällä voi ajaa Suomeen. Olin keskiyön aikaan takaisin hotellilla vain pienen parin kilometrin harha-ajon jälkeen kohtuullisen väsyneenä.

[Best_Wordpress_Gallery id=”211″ gal_title=”Montpellier, 2018-08-08″]

2018-08-07

Ajoaika: 2h 47 minuuttia

Keskikulutus: 13.9 l/100km

Keskinopeus: 32km/h

Kokonaiskilometrit: 6300 km

Heikosti nukutun yön jälkeen herätään hikisenä aamuun. Bensa ei haise, pakoputken kunto on epäselvä, mutta olen luottavainen sen toiminnasta. Aamiainen, lenkki, suihku ja taas hiestä märkänä. Ilmankosteus oli aamulla liki 95%. Teimme autolla toimintasuunnitelmaa. Tilanteen huomioonottaen on syytä vaihtaa taktiikkaa. Tulemme poistumaan leirintäalueelta, emme voi yöpyä täällä, sillä en saa autoa takaisin hajoittamatta sitä – en ehkä saa sitä pois hajoittamatta sitä lisää. Auto voi joutua telakalle, joten emme ehkä voi yöpyä siinä + tämä kuumuus ja kosteus on tarpeettoman ikävä. Varaamme huoneen ilmastoidusta hotellista muutamaksi yöksi.

Sitten puhelu Janikalle. Auto hajosi lisää viime yönä, aikataulumme on hieman muuttunut, mutta toimintamalli on yhä sama. Kävin kirjaamassa meidät sisään ja ulos leirintäalueelta. Samalla kerroin hidasteiden hajoittaneen autoni. Saimme rahamme takaisin niistä öistä joita emme käytä ja pahoittelut. Ilmeisesti esteet ovat uudet ja olemme ensimmäinen, joka niihin hajosi. Hienoa, että saimme rahat takaisin, ikävää että auto hajosi :-I.

Tiesin välittömästi, että autolla ei ajeta Suomeen ilman korjausta. V8:n mörinät tuli hyvin kirkkaasti ja vapaasti pihalle. Toisessa pakoputkessa on vähintään murtuma. Auto kiinnitti hyvin ansaittua huomiota meidän mennessä tyhjäkäynnillä leirintäalueen läpi. Hetken tuntui jopa hyvältä. Sitten lähdettiin autotielle… METELI, värinä, pieni tehottomuus – joka saattoi johtua myös kuskin kaasujalan keveydestä sekä naamalla olevasta kauhun aiheuttamasta irvistyksestä. Päädyimme ajelemaan maksimissaan 50 km/h noutamaan tulkkiamme. Pikku kaupungin hyvin kapeilla teillä automme saapuminen oli helposti tunnistettavissa. Nilkutimme auton Audin huoltoliikkeeseen, jonne ehdimme juuri ennen kahtatoista. Tämä oli oleellista, koska liike menee siestalle kahdeksi tunniksi kahdeltatoista. Seisoin siellä tuppisuuna ja annoin Janikan puhua. Vierailu tuotti tulosta, pääsimme kolmen aikoihin vahinkoarvioitavaksi. YES! Lähdimme taksilla keskustaan syömään L’Entrecôte -ravintolaan. Paikasta saa vain yhden annoksen: lihaa ranskalaisilla. Suosittelen paikkaa! Liha ja ranskalaiset oli todella hyvää. Jälkiruuat otimme läheisesät kahvilasta ja kun kello kiskoi lähemmäs kolmea jakaannuimme kahtia. Krista lähti hotellille vilvoittelemaan ja rentoutumaan – koittamaan pääsemään lomafiilikseen, kun taas minä ja Janika lähdimme autoliikkeeseen.

Saimme odotella tunnin liikkeessä ennen kuin auto pääsi telakalle. Janika puhui minun ollessa hiljaa kun puhuttiin huoltomiesten kanssa. Välillä käytiin kolmen hengen “keskustelu” tulkin kanssa, mutta ne olivat hyvin lyhyitä. Audiliikkeen ensiarvio sai Janikasta ihan kohtuullisen äänekkään huudahtuksen pihalle. Tästä pystyin tulkitsemaan, että korjaus ei todennäköisesti ole halpa. :-I. Varmistettuaan että hän kuuli hinnan oikein seurasi tilanteen tulkkaus minulle. Kakkosputki on poikki, sillä ei voi ajaa Suomeen, mutta sillä voi ajaa pieniä pätkiä. He uusisivat sen, hintaa 7500 euroa. Toinen vaihtoehto on hitsata se kuntoon, mutta he eivät voi hitsata sitä. He suosittelevat hitsausta. Tankin vuotoa he eivät löytäneet. Minulle tuli fiilis, että sitä ei edes pahemmin etsitty. Korjaus on selvästi liian kallis operaatio, joten alkoi hitsausliikkeisiin soittelu. Olen täysin hyödytön, joten seisoin varjossa ja hikoilin kuin pistetty sika Janikan tehdessä kaikki googletukset ja puhelut.

Audinhuollon suosittelema hitsaamo: Hitsilaitteisto rikki, saavat uuden syyskuussa

Hitsaamo 2: Pakoputkia ei nykyään paljoa hitsailla, eikä meidän hitsillä sitä pysty hitsaamaan

Hitsaamo 3: Ei tehdä.

Hitsaamo 4: Kyllä. Kyllä. Odota hetki. Kyllä. Hiljaisuutta. Kyllä. “En ole kuullut koko aikana mitä sanoit. Sanotko uudestaan?” “Kyllä – kaikki on mahdollista.”

Neljäs hitsaamo ilmeisesti voisi hoitaa homman, mutta puhelun jälkeen Janika ei ole kovin vakuutunut. Hän tutkii Googlen arvioinnit – ne on hyvät. Paikka on hyvin lähellä, joten mörisemme auton kanssa sinne. Paikan päällä oli lisää epäselvyyksiä, mutta lopulta autoa tultiin katsomaan. Se ajettiin sisäpihalle ja väännetään ilmaan. Arivointiin menee hyvä hetki, puheluita tapahtuu. Lopulta hitsaaja selittää että homma on tehtävissä, tarvitaan vain yksi pala. Meille tullaan kertomaan hinta ja aikataulu, kun selviää saadaanko sellainen pala. Paikka on juuri oikeanlainen huoltamo. Se vaikuttaa paikalta missä tehdään ratkaisuja(tm). Siellä näkyi rälläköintiä, hitsausta, hiomista sekä auton pakkelointia tasaiseksi. Täällä kaikki on mahdollista. Kaikki meille puhuneet työntekijät ovat ilmeisesti Pohjois-Afrikasta aksentin pohjalta pääteltynä. Saimme lopulta arvioin, 400 € koko homma. Auto tänne huomenna kahdelta ja kuudelta sen saa ulos. HIENOA! Otamme tuon diilin! Sen jälkeen auto on taas ajokunnossa Suomeen saakka. Tankkaamme sitä vain hieman vähemmän, välttääksemme vuotoa.

Nilkutin autolla Janikan kotiin ja itseni takaisin hotellille. Hotellilla purimme autosta kaiken pois. Kellon ollessa kuusi illalla minä olin aivan valmista kauraa. Seitsemältä melkein nukuin ravintolan pöydässä. Kahdeksalta nukuin hotellihuoneessa.

2018-08-06

Ajoaika: 2 tuntia 47 minuuttia

Keskikulutus:  12.8 l/100km

Keskinopeus: 75 km/h

Kokonaiskilometrit: 6233 km

Heräsimme kevyeen bensan katkuun. Koitimme ottaa rennon mukavan aamun. Istua rauhassa, nauttia veden solinasta, ruuasta. Kävimme lenkillä ja pyysimme pientä venytystä poistumisaikaan: Sen sijaan, että lähtisimme kahdeltaoista poistuisimme kahdelta. Aamiaisella tein pienen konsultointisoiton Suomeen selvittääkseni minkälaisia ongelmia tästä voisi seurata ja minkälaisia korjausoperaatiota voi olla edesä.

Lenkillä päättelimme miten laskea vuodon sijainti. Blogauksen vuoksi tiedämme tarkkaan kilometrit ja minun tankkauspäiväkirjan vuoksi tiedämme millä kilometrimäärällä tankki on vedetty täyteen. Näiden tietojen avulla laskelimme 130 km kohdalla bensa haisee vielä vähän. 150 km kohdalla se on vielä havaittavissa jollain tasolla.

Saimme rentouduttua hyvin leirintäalueella. Katselimme puron solinaa, kokkasimme kaukana autosta ja juttelimme rennosti. Takaiskuista huolimatta tunnelma oli takaisin ylhäällä. Tämä voidaan taklata, ongelma ei ole kovin paha. Kahdentoista jälkeen huomasimme horisontin tummenevan, hiljaisuuden rikkoo Juha:

“OK Google”, “Is it going to rain?”

Koneääni vastaa: “yes, it is expected to rain”

Pakkasimme auton suurinpiirtein lähtövalmiiksi ja menimme nauttimaan mukavan viileästä ja aurinkoisesta kelistä. Puoli kaksi alkoi satamaan hyvin kevyesti. Hyppäsimme autoon ja lähdimme kohti Montpellieriä. Matkalla pysähdyimme kahdesti eri huoltoasemilla. Ensimmäinen pysähdys oli kun tankissa oli hieman enemmän kuin 3/4 bensaa. Kurkkaus alle: pientä kosteutta, tippa näkyy. Toisella huoltoasemalla, vähän alta 3/4 bensaa tankissa. EI BENSAA TANKIN ALLA! WOOO! Reikä on siis jossain ylhäällä. Voimme ajaa ongelmitta Suomeen kunhan tankkaamme auton vain 3/4 täyteen. Bensakirjanpitoni muuttuu villiksi, mutta se on pieni tappio. Koitamme silti korjauttaa autoa Montpellierissä.

Tunnelma nousi melkoisesti autossa. Kännykkäni ilmastointi toimii, bensantankkiongelma on ratkottu käytännön tasolla – kaikki on taas hyvin!

Ja tiet! Vihdoin tiet oli mielekästä ajettavaa! Audi meni Carrera kaistalla 130km/h viuhuen ohi ranskalaisten pikku autojen, jotka ei pysty tai uskalla vetää vuoristossa nopeusrajoitusten mukaan. Tätä on odotettu, tätä on haluttu. Pariisin ympärillä on tylsä ajaa moottoriteillä, siellä ei ole nähtävää, siellä ei ole tehtävää, mutta täällä! Täällä oli mutkia, vauhtia ja mahtavia maisemia.

Pysähdyimme vielä kerran tekemään päivällisen itsellemme ja samalla tarkistamaan auton alle. Ei vuotoa! Valitsemamme ruokapaikka oli jännänoloinen parkkipaikka. Yksi auto oli tiilien päällä vailla renkaita, toinen oli tunkin varassa vailla kuskin eturengasta. Tänne ei omaa autoa pitkäksi aikaa voi jättää 😄

Saavuimme viideksi ystävämme luokse Cournonterraliin. Kyseessä on pienen pieni kaupunki Montpellierin vieressä. Vietimme juttelun täytteisen illan ihastellen heidän taloprojektiaan ja jutellen kaikesta maan ja taivaan välillä. Jälkeen yhdeksän lähdimme kohti leirintäaluetta, joka menee kiinni kymmeneltä. Päästyämme leirintäalueelle toteamme porttien olevan kiinni. Kyltti sanoo, että ne menee kiinni vasta kymmeneltä. Me olemme lukitun portin edessä 21:30. Meidän taakse ilmestyy auto, joten menimme sen luo puhumaan. Törmäämme vahvaan kielimuuriin ja väsyneenä totean Kristalle, että väistetään, päästetään heidän sisään ja koitetaan ratkoa tämä ongelma. Heidän mentyä sisään Krista käskee minun ajaa perässä sisään! Tailgatin! Miksi en itse tajunnut. Ehdimme puomin alta sisään kauniisti! Ajaessamme kohti ruutuamme 11, ylitämme kaksi KORKEAA hidastetöyssyä ja toisesta niissä – oliko ensimmäinen – kuuluu ruma ääni auton alta. Auton käyntiääni vaihtui munakkaasta miehekkääksi. Pelkääjän puolen katalysaattori otti pohjakoskeusta ja pakoputki vauhrioitui jotenkin.

Jo toinen yö putkeen kun vedämme yöpuulle tietäen, että autossa on ongelmia. Tämäkään ei ole pysäyttävä isku, mutta kaikki vakuuttelutaito tarvittiin että Krista uskoo auton pääsevän vielä Suomeen. Pieni summaus ennen yöunia:

Juhan känny: Akku on heikossa hapessa, mutta toimii, matka-akulla ladataan tarvittaessa.

Auton bensatankki: Vuoto jossain 3/4 – täyden tankin välissä, eli jossain hyvin ylhäällä, tankataan vähemmän.

Auton pelkääjän puolen pakoputki: Jossain päin on murtuma tai jotain on irti, kuunnellaan munakasta mörinää.

*PUUUUH* Positiviisuuden kautta voittoon.

[Best_Wordpress_Gallery id=”209″ gal_title=”Montpellier, 2018-08-06″]