Month: June 2019

2019-06-09

Ajoaika: 1 h 40 min
Sähkökilometrit: 44 km (33% matkasta)
Keskikulutus: 8.0 l/100km, 0.8 kWh/100km
Kokonaiskilometrit: 3445 km

Hotelliaamut on luksusta. Me heräsimme iloisesti tietenkin kuudelta, mutta emme nousseet sängystä vasta kuin seitsemältä aamiaiselle – jonkun muun valmistamalle aamiaiselle. Aamu oli muutenkin todella hyvä, kesäflunssa on ohi elämä voittaa taas. Vietimme pitkän rennon aamiaisen. Söimme hyvin, luimme uutisia. Lopulta kömmimme takaisin hotellihuoneeseen lukemaan kirjaa ja mielikuvaharjoittelemaan Magaa. Vääntäydyimme ulos hotellista tasan klo 11, mikä oli uloskirjautumisaika :).

Jätimme auton hotellin pihaan parkkiin ja lähdimme jalan tutustumaan Füllerin kaupungin vanhaan keskustaan / jalankulkualueeseen. Tavoitteena oli löytää lounaspaikka. Hotellilta emme saaneet apuja lounaspaikan suhteen, sillä me höpsöt suomalaiset haetaan ruokapaikkaa aivan liian aikaisin paikallisiin nähden. Pikainen tutkimus paljasti, että 11:30 voisi löytyä ruokaa. Sitä ennen ehdimme tappamaan aikaa kurkkien eri liikkeiden sisään. Löysimme myös liikkeen missä tehdään käsityönä, pitkän kaavan mukaan, aitoja, perinteisiä nahkashortseja. Ne on mittatilaustyötä, nahan saa valita itse, kaiverrukset metalliosiin saa valita, metallityyppejä on muutamia. Kaikki tämä tulee tietenkin hieman maksamaan. Hinnat alkaen malli oli 290€, se oli teollisesti tehty, ei mittatilaustyötä, mutta kuitenkin. Varsinaiset mallit alkoivat 1000€ ja malli, joka iski herran silmään oli 3000€ hinnaltaan. Tästä hinta lähti vielä ylöspäin materiaalivalintojen mukaan. Tilausaika moiselle mittatilaustyölle oli vuosi. Jätimme shortsit tilaamatta, lähinnä tuon vuoden odotuksen vuoksi, hinta ei ollut tekijä ;). Hinta oli täysin kohtuullinen ottaen huomioon ajan mitä tuollaisen tekemiseen kului.

Shoppailuhetken jälkeen ravintolat olivat jo auki. Löysimme kävelykadulta pyötiä vailla ilmiselvää ravintolaa. Pöydillä oleva menu kuitenkin vakuutti meidät, joten päätimme istua pöytiin ja katsoa ilmestyykö jostain tarjoilija. Emme ehtineet montaa minuuttia istumaan kun tarjoilija pölähti pihalle hotellista. Olimme hotellin ravintolassa, minkä yksi pöytäsetti on kävelykadulla. Söimme villisikamakkaraa ja hapankaalia. Annos oli hyvin onnistunut.
Ruokailun jälkeen Krista sai hyvän idean. Sen sijaan, että siirrämme auton, voisimme vuokrata, samasta hotellista missä söimme lounaan, polkupyörät ja pyöräillä Marienbrückeen. Idea kuulosti loistavalta, eikä flunssa haitannut, joten vuokrasimme pyörät. Ehdimme ulos Füllerista kun paljastui, että Kristan pyörässä ei toimi vaihteet. Hänellä oli käytettävissään vain pienin vaihde. Matka Marienbrückeen oli kuitenkin pyöräosuuden verran pääasiassa alamäkeä, joten minä vedin Kristaa kevyesti mukana. Näin pystyimme etenemään hyvää vauhtia. Jätimme pyörät heti kun löytyi pyöräpalkki ja aloitimme kävelyn taas ylös vuorenrinnettä. Marienbrückestä saa eri näkymän  Neuschwansteinin linnaan. Se on vähän niin kuin sen takana. Kyseessä on vanha silta yli putouksen :).Kävelimme rivakasti rinnettä ylös vanhaa metsäpolkua pitkin. Päästyämme ylös meitä odotti pitkä jono. Hetken ihmettelimme sitä ja menimme jonon hännille. Tämä jono varmaankin vie sillalle? Jonotettuamme useita sekuntteja hollantilainen mies ilmestyi taaksemme ja kysyi, että mihin ihmiset jonottavat. Pääsekö tästä sillalle? Vastasimme, että luulemme heidän jonottavan sillalle ja siksi me jonotamme. Tästä lähti käyntiin ainakin puolen tunnin mittainen mukava keskustelu. Mies kertoi kävelleensä meidän perässä mäen ylös ja että hänen vaimo + loppuperhe tulee hevoskärryllä. Meidän ollessa muutaman henkilön päässä vuorostamme sillalla hollantilainen tajuaa, että hänellä ei ole perhettään mukana. Puhelin ei toimi tällä korkeudella enää ja kun näin lähellä ollaan siltaa, niin hän päättää meidän kanssa tulla sillalle. Perhe varmaan saa hänet kiinni sitten kun pääsevät ylös. Tässä kohtaa erkanimme ja aloitimme kuvaamisoperaatiot sillalla. Näkymät olivat todella upeat. Suosittelen tätä siltaa ja Neuschwansteinin linnaa, jos ei ole aikaa käydä kaikkea läpi. Jos näiden kahden välillä joutuu valitsemaan, suosittelen tätä siltaa yli linnan. Menimme sillan yli toiselle puolelle, mutta emme lähteneet kiipeämään ylös mäkeä, sen sijaan palasimme takaisin samaa reittiä kuin tulimme. Paluumatkalla vaihdoimme vielä muutamia sanoja mukavan hollantilaisen kanssa. Hän ei ollut löytänyt perhettään vieläkään ja aikoi ilmeisesti jäädä sillalle heitä odottamaan – saattaa tulla pitkä odotus 😄

Loppupäivä oli paluumatkaa takaisin kämpille. Ensin kävellen alas mäkeä, sitten polkupyörillä ylös Fülleriin, siellä etenemistyylin vaihto autoon, jolla päästiin Bad Saulgauliin saakka. Meno ja tulomatkan erot ovat melkoiset. Tulomatka 147 kilometriä, 2h 47 minuuttia, polttoaineen kulutus 4,5 litraa sadalla. Paluumatka baanaa pitkin takaisin 1h 40 min, 136 kilometriä ja polttoainetta paloi 8 litraa sadalla – 6,615 litraa versus 10,88 litraa. Ero on melkoinen! Jos haluaisi ekologisesti ajaa, pitäisi pysyä siellä  ~100km/h ajonopeuksissa. 🙂

Viikonloppu on ollut äärimmäisen lataava. Todellinen, kunnollinen irtiotto työarjesta. Bonuksena kämpillä työpisteelläni oli kolme kuollutta kärpästä! Tanssin voitontanssin niiden haudalla, joka on biojätepurkki. Ne kärpäset pääsi sisään kämppään perjantaina ja riivasi minua koko työpäivän. Koitin olla zen ja olla välittämättä niistä, mutta ne onnistuivat pörräämään sen verta, että tappaminen kävi mielessä. Nyt täällä on siunattu hiljaisuus, missä kuuluu Cherry MX blue kytkimien pauke minun naputellessa tietokoneella.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-06-08

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3292 km

Herätys kuudelta autosta. Keuhkot silkkaa murhaa. Flunssa on nyt keuhkojen kiusaamisvaiheessa. Yö nukuttiin lämpimästi, mutta se ei helpottanut flunssaa. Aamiainen tehtiin ja syötiin kaikessa rauhassa. Sitten lähdimme jonottamaa lippuja. Olimme lipumyynnillä klo 06.55 ja olimme jonossa sijalla 7. Lipunmyynti alkaa vasta klo 7.30. Pohdimme hetken pystyisimmekö tekemään älykkäämpää jonotusta, mutta meillä ei ollut omia tuoleja mukana ja lähettyvillä olevat penkit näyttivät sellaisilta, että niitä ei saa siirtää. Päädyimme istumaan perseellemme maahan ja tekemään viikkokatselmointia. Ehdimme kumpikin tekemään omamme juuri ja juuri kun lipunmyynti alkoi. Tässä kohtaa jono takanamme oli jo kymmeniä ihmisiä pitkä. Saimme liput 07:37 ja siinä määräytyi päivän järjestys.

09:15 Schloss Neuschwanstein
11:50 Schloss Hohenschwangau
XX:XX (iltapäivä): museo

Onnellisena saalistamme palasimme autolle kakkosaamiaiselle. Kakkosaamaisen jälkeen alkoi käveleminen Neuschwansteinin linnalle. Kävely on kohtalaisen pitkä ja kohtalaisen jyrkkä. Matkaan kului 30 minuuttia. Johtuen flussasta aloitin alhaalla t-paidassa, pitkä hihaisessa, kuoritakissa ja kaulahuivissa. Huipulla menin T-paidan kanssa. Takki ja paita oli tarpeettomia. Varsinainen kierros oli samankaltainen kuin Versaillesissa. Seuraamme opasta ja kuuntelemme ääniopastusta laitteesta. Linna on mahtava, ulkoa päin ehkä kauniimpi kuin sisältä, mutta mahtava sisältä silti. Kaikki seinämaalaukset ovat kuin uusia, todella, todella hyvässä kunnossa ja niitä on paljon. Kuvia niistä ei tietenkään saanut ottaa. Neuschwansteinin museokauppa oli upea. Se oli niin upea, että kumpikin tuli ostaneeksi sieltä tuliaisen. Minä en ole vielä päättänyt onko ostokseni minulle vai annanko sen jollekulle.

Linnan jälkeen vaelsimme takaisin autolle, jossa söimme salaattilounaan. Aamun aikana parkkipaikalle oli ilmestynyt Fiat X1/9 seura ja niiden autot. Ne autot pisti jonkin verran silmään parkkipaikalla! Salaattilounaan jälkeen edessä oli välitön siirtyminen seuraavalle linnalle Hohenschwangauhun. Täällä olimme 20 minuuttia etuajassa, joten ehdimme käymään läpi museokaupan. Tämä museokauppa jätti hyvin kylmäksi verrattuna Neuschwansteinin kauppaan. Ehdimme ihastelemaan hieman myös puutarhaa ennen kuin lähdimme varsinaiselle linnakierrokselle. Täälläkin oli edessä sama diili. Rauhallisen tasaiseen tahtiin liikumme huoneesta toiseen ja välillä väistämme toista ryhmää. Ryhmien välillä on 5 minuuttia eroa. Opas oli hyvä, linna mielenkiintoinen, mutta siellä olisi helposti viettänyt kaksi kertaa enemmän aikaa kuin mitä nyt pystyi.

Toisen linnan jälkeen olimme valmista kauraa. Menimme autolle ottamaan välikuoleman. Nukuimme siellä yli pari tuntia. Sen jälkeen salaattia ja hedelmiä taas nassuun, kupit kuumaa ja nokka kohti museota. Museo oli moderni rakennus ja käsitteli pääasiassa Ludwigin II (linnan rakentaja) suvun haaroja. Kirjoittaisin mielelläni haarojen nimet ja silleen, mutta ei mitään toivoa että muistaisin niitä nimiä saati osaisin kirjoittaa. Päivän kahden linnan nimet on pelkkää mössöä minun päässä, en varmaan henkeni uhallakaan pystyisi niitä sanomaan huomenaamulla. Museossa olimme sulkemiseen saakka, eli kello viiteen asti.

Museon jälkeen menimme hotelli Mülleriin oluelle ja lukemaan kirjoja. Rentouduimme oikein urakalla. Hyvän rentoutumisen jälkeen oli edessä lämmin illallinen auton perässä. Keittelimme itsellemme hyvät setit makaroonia. Krista tuunasi ominaan, minä suolasin omani. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ilta päättyi hotelli Fantasiaan. Pehmeässä sängysäs, peittojen alla on hyvä lukea kirjaa ja blogata. Maisemat ikkunasta ovat upeat ja ne näkyy sängystä :). Huomenna otetaan laiska aamu ja nautitaan muiden tekemästä aamiaisesta. 

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-06-07

Ajoaika: 2 tuntia 47 minuuttia
Sähkökilometrit: 71 km (48% kilometreistä)
Keskikulutus: 4.5 l/100km, 4.1 kWh/100km
Kokonaiskilometrit: 3292 km

Aamulla rauhallinen herääminen. Päivä on täynnä odotusta. Kumpikin liikkuu kuitenkin rauhallisesti aamun. Jakautuminen taas kahtia, toinen kävelylenkille toinen mielikuvaharjoitteilla Krav Magaa. Flunssa on pykälän verran parempi, mutta ei missään nimessä parantunut kummallakaan. Rauhallisesti siis otetaan.

Työpäivä menee menestyksekkäästi kummaltakin. Krista otti ensimmäisen ikinä Skype-harppu-koulutussession. Sen operaation ajan minun netin käyttö oli kuristettuna aivan minimiin. Minä tein verkotonta kehitystyötä, mikä sopi päivän toimiin todella hyvin. Käsittääkseni Skype-sessio meni erittäin putkeen. Kumpikin halusi jatkaa työpäivää vielä neljän aikaan, mutta olimme sopineet lähtevämme kohti Hohenschwangauta heti miten neljän jälkeen. Lounaskin oli tehty tuplakokoisena, jotta päivällisen tekoon ei kuluisi turhaan aikaa. Tavaroiden pakkaukset oli tehty torstaina ja viimeistelty aamutoimien aikana. Olimme ennen viittä autossa ja valmiina matkaan.

Ensimmäinen pysäkkimme oli posti Bad Saugalissa. Google mapsin mukaan postitoimisto löytyi Lidlin ja jonkun toisen ison kaupan pihalta. Emme nähneet mitään ilmiselvää postia, kun kruisailimme autolla parkkipaikkaa ympäri. Niinpä jatkoimme matkaa kohti seuraavaa paikkaa Ravensburgia! Kaupungin nimi on jostain syystä kovin tuttu meille… Ravensburg kiinnostaa meitä, koska siellä on …. roskaton kauppa! Kauppa oli juuri siinä missä Google kertoi sen olevan ja se oli lähes yhtä loistava kuin italialaiset tai ranskalaiset vastineensa. Ainut iso miinus tälle paikalle on se, että täältä ei saa viiniä, olutta eikä koktaileja omiin asiohin. Itseasiassa sieltä ei saa mitään alkoholituotteita. Vain osa joukkueesta oli pettynyt tähän. Ravensburg vaikuttaa mahtavalta kaupungilta ja on vain 30 kilometrin päässä meistä. Niinpä sovimme, että tulemme käymään täällä jossain vaiheessa ihmettelemässä.

Ravensburgista matka alkoi kohti varsinaista viikonlopun kohdetta Hohenschwangauta. Täällä viikonlopun aikana tulemme ihastelemaan erinäisiä linnoja. Olin valinnut meille satunnaisen pisteen kartalta, jotta Google ajattaisi meidät eteläistä maisemarikasta reittiä, eikä pitkin moottoriteitä. Piste C osoittautui puhtaalla säkällä äärimmäisen mielenkiintoiseksi. Siellä oli pieni paikka, missä oli ISOT Islanninponi kisat. Poneja oli mäet ja tasangot täynnä. Hevosihmisiä oli melkein yhtä paljon kuin poneja. Kisana tässä vaiheessa iltaa oli jonkin tyyppinen, tietyssä muodossa juokseminen aikaa vastaan. Pisteitä sai siitä miten hyvin pysyttiin muodossa ja missä ajassa tuon suoran pätkän pystyi etenemään. Päätimme jäädä katsomaan kisaa hetkeksi ja ostaa hieman syötävää teltasta. Päädyimme “makkara ja ranskalaiset” annokseen, sekä kahviin. Kristan tehtyä tilaus saksaksi, häneltä kysyttiin punainen vai valkoinen. Hän välitti kysymyksen minulle suomeksi, johon vastasin … errr… valkoinen! Tämä välitettiin saksaksi eteenpäin ja jäimme miettimään mitä tuli valittua. Annoksen saatuamme saimme selville, että valitsimme makkaran. Saimme valkoisen makkaran. Se oli syötävissä ja ihan OK makuinen. Ruokailuamme häiritsi ammattilaiskerjääjä, joka lepuutti suloista kuonoaan reittäni vasten ja hyvin, hyvin hillitysti kerjäsi ruokaa. Valittevasti tällä kertaa se ei tuottanut tulosta. 🙂 Ihasteltuamme kisaa hetken verran, jatkoimme matkaa kohti lopullista pistettä.

Hohenschwangaussa maisemat ovat upeat. Kävimme kävelemässä ja ihmettelemässä maisemia pari tuntia ennen kuin asettauduimme autoomme yöksi. Olemme parkkiksella, jonka pysäköintiautomaatti on rikki. Lähes jokaisella muulla autolla on lappu ikkunallaan. Lapussa lukee montako yötä he ovat maksaneet. Emme puoli kymmenen aikaan löytäneet ketään kenelle maksaa, joten meillä ei ole mitään. Katsotaan tuleeko yöllä joku tarkastamaan tai kyselemään. Jos tulee, minä hoidan ja maksan. Aamulla me etsimme (lippujen jonottamisen jälkeen) henkilön/paikan minne voimme parkkimme maksaa.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-06-05

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3143 km

Aamut mennään nyt yksin, toinen lenkillä, toinen syömässä. Toinen syömässä, toinen mielikuvaharjoittelemassa. Epäsynkka jatkuu kunnes viikon buranakuuri on ohi. Aamurutiinit ovat palanneet lenkkiä vaille paikalleen, aamiainen & uutiset. Elämä on arkista. 🙂

Täällä toripäivä on keskiviikkopäivä. Tori aukeaa kello kahdeksan, joten olimme siellä pikkasen jälkeen kahdeksan. Ensin kierretään tori ympäri ja listataan, mistä ostetaan mitäkin. Sitten alkaa jo pari kesää tuttu operaatio: Krista puhuu ja muuli hiljaisena pakkaa sekä kuskaa tavaraa. Muulin elämä on helppoa ja yksinkertaista, muuli tykkää siitä. 🙂 Keskusteluja käydään suomeksi kyllä, mutta varsinaisessa ostotapahtumassa muuli on hiljaa. Saksalaiset ovat todella sinut omien pakkausten kanssa, itseasiassa sitä oletettiin. Kaikki punnittiin isoissa astioissa vaaoissa ja niistä astioista ne kaadettiin suoraan asiakkaan omaan pussiin tai purkkiin. Jopa voin ostaminen purkkiin onnistui ilman tarpeettomia selityksiä. Se oli yllättävintä muulille. Torireissu oli nopeasti ohi. Lähes ostokset oli tehty roskatta, vain pasta tuli muovipussissa.

Työpäivä meni vauhdikkaasti ohi ja työpäivän päätteeksi olimme päättäneet mennä keskustaan yhdelle kylmälle. Heti kun työpäivä loppui lähdimme reippaasti keskustaan. Keli oli kuuma ja juotava viileää. Kerrassaan virkistävä kokemus. Tätä pitää tehdä enemmänkin, juoma vaihdetaan, mutta konsepti toimii. Ensi kerralla luetaan ehkä kirjaa tai pällistellään aukeeta. Yksien jälkeen poljimme takaisin kotiin syömään ja tekemään työpäivän tunnit täyteen.

Lähempänä seitsemää illalla oli aika lopettaa työt ja rentoutua. Toinen grillasi itseään auringossa ja luki vuosia vanhaa saksalaista naistenlehteä. Toinen taasen nyppi kivityksien välistä pois rikkaruohoa ja haravoi takapihaa hyvin varovasti, keskivartaloa rasittamatta. Jossain vaiheessa iltaa kumpikin oli saanut noista viristystoiminnoista tarpeeksi ja vaihtoi tekemistä. Toinen torkkui ja toinen luki kirjaa. Puoli yhdeksän aikoihin alkoi kuulumaan ukkosen jyrinää. Vartti vaille yhdeksän oltiin Suomen kesämoodissa: vettä tulee ja aurinko paistaa. Lämpötilakin laskeutuu kotimaisiin lukuihin. Tässä vaiheessa siirryimme illan lopputoimiin eli blogaamaan ja rentoutumaan hieman lisää 😄

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-06-04

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3143 km

Aamut ovat nyt hetken erilaisia. Krista käy lenkillä, minä syön aamiaista. Aamulla tuli säädettyä talon WLAN:n kanssa. Tabletti, Kristan luuri sekä Kindle ei yksinkertaisesti pääse internetiin talon WLAN:n kautta. Minulla on yksi oma extender mukana, mutta se ei tuonut pelastusta hommaan. Vika on jotenkin siinä miten yläkerrassa jemmassa oleva ADSL purkki antaa tietoja alaspäin. Aamun säädön jälkeen oli jäljellä blogaus ja työpäivä.
Työpäivä meni ripeästi ohi, ilman minkään asteen raportoitavaa tapahtumaa.

Työpäivän jälkeen lähdin ripeästi kävelemään keskustaan, sillä talon vajasta löytyvien polkupyörien renkaat ovat täysin tyhjät. Keskustasta homma oli hakea 4G purkki ja hieman ruokaa. Sain 4G purkin mielenkiintoisen järjestelyn avulla. Täällä maassa prepaid liittymillä ei saa dataa paljon paskaakaan, enkä voi saada natiivin liittymää, koska minulta puuttuu saksalaiset pankkitiedot. Joten firman vuokrasi minulle 4G purkin, jossa on heidän SIM-kortti sisällä. Nyt meillä on rajaton 4G verkko. Bad Saulgau on Saksan mittakaavassa jumalan selän takana ja se näkyy 4G verkon siirtokapasiteetissa. Sisäänpäin saa 3-8 megatavua sekunnissa, mutta ulospäin lähtee 8-18 megatavua sekunnissa.

Saksalaiset on todella ystävällisiä ja lämminhenkisiä. Ehdin nippanappa liha- ja leipäkauppaan. Nämä kaksi kauppaa jakaa saman tilan keskenään. Kukaan ei puhu merkittävää määrää englantia, mutta halu ymmärtää on suuri. Ensiksi halusin 400 grammaa jauhelihaa. Englanti ei toiminut, joten näytin kännykästä käännöksen. “OK” kuuluu toiselta puolen. Minä näytän neljää sormea. Tiskin toiselta puolen nyökätään ja sanotaan jotain saksaksi. Hän lähtee tekemään jauhelihaa. Käännyin 180 astetta ympäri ja menin leipäkauppaan, eli huoneen toiselle puolelle. Näytin seinällä olevaa tummaa leipää ja sanoin “that one”. Vanhempi rouva seurasi sormeani ja osoitti puolestaan yhden leivän pieleen oikealle. Minä sanoin “Nein” ja osoitin vasemmalle. Rouva osoitti haluamaani leipää sanoin “Da, Si, yes”. En tiedä, miksi “Da” tuli pihalle. Rouva tällä välin oli ottanut leivän käteensä ja näytti veitsellä eri osia leivästä. Minä näytin isoa mittaa kahdella kädellä, toivoen välittäväni “koko leipä”. Viesti  ymmärrettiin ja leipä pakattiin pussiin. 3 € ja jotain… Ymmärrän saksaksi kymmentä pienemmät luvut. Annoin 50€ ja kysyin “is this OK?” “Ja, Ja” vastataan sieltä ja vaihtorahat tulivat. “Danke, tyyyssss” suusta ulos ja kääntyminen 180 astetta ympäri, jonka jälkeen eteninen lihakauppaan, eli huoneen toiselle puolelle. Täällä oli jauheliha saatu jauhettua. Seuraavaksi oli edessä pihvin saanti, koitin englanniksi “Steak” ja näytin rauhanmerkkiä, eli kahta sormea. Tämä ei tuottanut merkittävää tulosta, joten käytin kännykkää ja käänsin sen saksaksi “Steak” …. … näytin sen rouvalle ja sieltä tuli takaisin “Pork?” johon vastain “JA!”. Sillä välin kun rouva nouti possupihvit, otin vielä tiskille kananmunat. Lopputulos oli toivottu, kaikki hymyilivät kauheasti ja fiilis oli loistava. Ensi kerralla koitan selittää, että haluan tavarat purkkiin ilman pusseja. Siitä tulee vielä hauskaa.

Reissun jälkeen kämpillä oli luvassa HAJU, kun otin Five fingerssit pois jalasta. Niitä ei ole pesty vielä reissun aikana ja SEN HUOMAA. Haju oli niin FUNKY, että James Brownkin jää toiseksi. Sijoitin hajupommit vessaan lavuaariin likoamaan. Pesin niitä minkä voin, jotta niitä voisi käyttää vielä huomenna, ennen kuin ne menee pesukoneeseen. Kävin itse myös suihkussa, sillä kengät eivät haise yksin pahalle. Kämpän suihku on saksalainen “Der suihku”. Sen suihkun paine auttaa räjäyttämään lian iholtasi pois. Suihkupäässä on vieläpä kaksi vaihtoehtoa, painepesu ja vesileikkaus-moodi. Tätä suihkua käyttäessään ekalla kertaa oppii kunnioittamaan vesihanaa. Vesihanaa raotetaan ihan vähän auki, jolloin suihkun paine on ihmillinen.

Suihkun raikkaana aloimme kunnostamaan polkupyöriä. Kauppareissuni aikana talon omistajien isovanhemmat olivat poikenneet ja päästäneet Kristan lukittujen ovien taa hakemaan pumppuja. Pyörät olivat hyvässä kunnossa. Laitoin renkaisiin ilmaa ja kiristin jarruvaijerit. Pikaisen huolto-operaation jälkeen kävimme tutustumassa Bogenweileriin, mikä on se kylä jossa asumme. Täällä on noin 460 ihmistä, mutta näillä on kaikkea, mukaan lukien kaupungintalo 🙂

Illan viihteenä oli Kristan järjestemä viskitasting! Olemme onnistuneet keräämään neljä eri pulloa viskiä. Iltamyssyjen jälkeen oli hyvä mennä sänkyyn blogaamaan, lukemaan ja nukkumaan.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-06-03

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3143 km

Aamu alkoi merkittävästi eri tavalla kesämme majapaikassa. Krista lähti lenkille ja minä söin rauhallisen aamiaisen. Aamiaisen jälkeen pakkasin kaiken mitä voisin tarvita sairaalassa, mukaan lukien työläppärin, sillä luvassa olisi kuulemma paljon odottamista. Ennen kuin lähdin sairaalalle tarvitsin oireet takaisin. Rennon sunnuntain ja parin yön jälkeen vasen puoli oli oireeton. Niinpä viimeinen asia talolla oli kunnon pikajumppa, peruspunnerruksia, yhden käden punnerruksia, päällä seisonta punnerruksia (seinä apuna) ja Krista makaamaan päälle, jotta saadaan hengitys raskaammaksi hetkeksi. Sitten reipas kävely sairaalaan ja tadaa, pieni rohina on paikallaan.

Sairaala oli mielenkiintoinen paikka. Ensimmäinen ajatus, kun saavuin paikan eteen, oli “Tämä ei ole sairaala, tämä on jokin kylpylän kahvila tai vastaava”. Kiersin sen ja kävelin ylösmäkeä karttakyltille. Kyllä tämä on sairaala, kyllä se kahvila on sisäänmenopiste. Kahvilan kautta sisään siis! Sisääntuloaulasta löytyi selvä vastaanottotiski. Sinne kännykkä valmiina tulkkaamaan, mutta ensin englanniksi:
“Do you speak english?”
“No”
“Well, then we have a problem :). I have a problem in my left lung.”
“Hmm… I … Go up und <saksaa, saksaa, saksaa>” *kääntyminen ympäri, selkä minua päin ja vasen käsi osoittaa vasemmalle”
“Left?”
“Yes”
“OK! Danke!”
Löysin varsinaisen respan vain pikkasen seikkailemalla. Tässä respassa englanti ei ollut aivan mahdoton asia, mutta eipä kukaan nuorista hoitajista osannut kunnolla englantia. Vanhemmat hoitajat puhuivat ja ymmärsivät englantia kohtuullisesti. Toinen sairaalassa asiakkaana oleva auttoi nuoria hoitajia toimimalla tulkkina hetken verran. Kiitin häntä runsaasti. Täällä maassa on “oma lääkäri” -järjestelmä, eli minulla pitäisi olla jossain joku oma lääkäri, mitä minulla ei ole. Tämä lääkäri sitten lähettäisi minut eri sairaaloihin eri tarpeita varten. Tämä sairaala missä nyt olin oli erikoistunut sisäelimiin. Pienen säätämisen ja odottamisen jälkeen pääsin vanhemman naislääkärin käsittelyyn, joka tarkisti, että englanti on ainut yhteinen kielemme (ranska, espanja ja saksa olisivat käyneet myös). Hänen kanssaan pääsimme varsinaisessa hommassa eteenpäin. Keuhkojen kuuntelu, ultraäänellä tarkastus ja lopulta rintakehän röntgen. Kävin kolmessa eri paikassa neljän tunnin aikana. Välillä minulle annettiin saattajaksi nuori hoitaja, jonka hommana oli selittää minun asiani seuraavalle luukulle, koska minä en sitä pystynyt tekemään. Lopputulos: Ei ilmaa, ei nesteitä, eikä reikiä väärässä paikassa. Ilmeisesti minun pari kuukautta sitten saama otteluvamma ei koskaan parantunut kunnolla. Olisi pitänyt levätä enemmän ja ilmeisesti popsia enemmän kuin yksi burana, kun lääkäri niitä minulle alunperin määräsi. Nyt jotkin kalvot tuolla vasemman keuhkon ympärillä on ärtyneitä/tulehtuneita ja siksi rasituksessa ilmenee minun havaitsema rohina (lääkäri ei sitä kuule). Lepoa ja ibuprofeiinia, sillä se tokenee. Jos ei, traumaosastolle (eri sairaala?) kuvattavaksi seuraavalla tapaa.

Tepsuttelin takaisin kämpille ja matkalla peruutin tämän viikon Krav Maga treenit ja ohjaukset. Tällä viikolla fyysinen treenaus korvataan mielikuvaharjoittelulla. Ensi maanantaina käydään Stefanien kanssa kunnon raju treeni läpi. Jos rohina tulee takaisin tai keuhko rajoittaa toimintaa, perun E1 leirin. Sitä varten tarvitsee hankkia oma lääkäri, joka kirjoittaa sairastodistuksen. Sen todistuksen avulla perun E1-leirin ja luulen saavani rahani takaisin. Seuraava E1-leiri on syksymmällä Euroopassa ja se asettuu uudeksi tähtäimeksi. E1 rääkki on sen verta kova, että kehon pitää olla lähtökuopassa kunnossa, sillä se tulee aika kuluneena pihalle siitä rääkistä :D.

Toinen puoli työpäivästä kului normaalisti töitä tehden. Paikan internetyhteys on hidas, mutta vakaa. Palaverien pito onnistuu ongelmitta, isojen data määrien siirtoon tarvitaan vain vähän enemmän aikaa. Tiistaina saan vuokrattua T-mobilelta WLAN/4G tukiaseman, jolla saan varayhteyden itselleni kasaan, sekä toivottavasti merkittävästi nopeamman nettiyhteyden.

Illalla aloimme tutkimaan talon pihan käyttökuntoon saattamista. Ensimmäinen askel oli nurmikon leikkuu. Otan levon vakavasti, joten minun hommani oli poimia risuja ja tutkia maasto. Krista ajoi nurmikon, joka tässä kohtaa muistutti enemmän heinäpeltoa kuin nurmikkoa. Illan päätteeksi talon etupuoli näytti jo paikalta missä voi grillaantua auringossa ja nauttia etelän auringosta. 🙂

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-06-02

Ajoaika: 5 tuntia, 10 minuuttia
Sähkökilometrit: 126
Keskikulutus 6.1l / 0.7 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 3143

Yö meni mukavasti parkkipaikalla nukkuessa. Patjan kosteus ei ollut ongelma, kiitos Audista käteen jääneen takatilan maton. Meitä kävi illalla katsomassa “teinit”. Ne ajoi autolla parkkipaikalle hengailemaan ja … en tiedä, nukahdin ennen kuin he poistuivat. Viideltä aamulla Krista herätti minut. Vartiointiliikkeen auto oli tullut paikalle ja se oli katsellut meitä pitkään valaisten meitä autonsa ajovaloilla. Vartija ei kuitenkaan koskaan lähestynyt autoa, vaan jatkoi lenkkiään, eli kävi jalan läpi urheilukeskuksen, jonka parkkipaikalla nukuimme. Koska mikään ei vartija toimenpiteitä, jatkoin iloisesti nukkumista vähän yli kuuteen saakka. Höyhenillä varustettu kumppanimme oli hiljaista sorttia, se ei kiekunut aamulla.

Olimme eilen sopineet erilaisen aamustrategian. Starttaamme heti herättyämme, ajamme kohti Liechtensteiniä ja poikkeamme ekaan avoimena olevan isomman huoltoaseman pihaan, missä teemme aamiaisen. Toteutimme aamustrategian täydellisesti. Alta puolen tunnin ajamisen jälkeen löytyi iso Sveitsiläinen huoltoasema, jonka pihalla kokkailtiin aamiainen. Näissä isommissa huoltoasemissa on jopa suihkut, jos haluaa sellaista aamulla käyttää.

Tämän jälkeen oli edessä siirtymä päivän pääkohteeseen eli Leichtensteiniin. Leichtenstein päätyi reissukohteeksi kahdesta syystä

1. Se on matkan varrella
2. Kumpikaan ei ole vielä siellä käynyt

Leichtensteiniin ajaminen vei sen verta aikaa, että ensimmäinen homma siinä maassa oli ruuanlaitto. Samalla kun risotto valmistui purettiin auton märät kamat katolle kuivumaan ja sisätilalle näytettiin paahtavaa aurinkoa. Aurinko oli hyvin grillaava, joten alistuin aurinkorasvan käyttöön. Rasvaa levitettiin hartaasti kaikkialle mikä voisi palaa. Edelliskesän sinnepäin tehdyt levittelyistä on opittu edes sen verta. Jos kerran tätä joutuu käyttämään, niin levitetään se niin että siitä on varmasti apua.

Leichtenstein on pieni paikka, mutta olimme silti vain sen pääkaupungissa Vaduzissa. Se on pieni 5000 hengen kylä. Koitimme päästä Vaduzin linnaan moikkaamaan herra isoa herraa, mutta hän ei päästä tavallisia kuolevaisia linnalleen – mikä on ihan oikein, en minäkään päästäisi, jos minulla olisi oma valtakunta ja siellä linna :D. Kävimme linnan jälkeen ihmettelemässä heidän kansallismuseoaan ja tutustuimme nopeasti heidän historiaan. Ilmeisesti alue on aikanaan hankittu Leichtensteinien toimesta vain siksi että he pääsisivät valtiopäiville. Alue itsessään ei ollut kiinnostava, se oli vain nappua valtapelissä :).

Leichtensteinin jälkeen olimme aika loppu. Vetäsimme loput risotot parkkipaikalla nassuun, keitimme kahvit ja lähdimme ajamaan kohti Bad Saulgauta. Edessä on kesän pysyvän majoituksen pystyttäminen. Olimme paikalla hieman jälkeen viiden. Olimme suunnitelleet itsellemme pienen hetken Bad Saulgauhun tutustumista. Kävimme kävelemässä keskustassa ja se näyttää todella mahtavalta. Tämä kaupunki vaikuttaa erittäin kivalta kesäkaupungilta.

Taloon majoittuminen pitkän päivän jälkeen on hieman raskasta, mutta onnistuimme siinä hyvin. Tämän kesän haasteena on kännykän kuuluvuus. Asunnon ikkunat ja vakuuttava määrä betonia syövät kännyverkon signaalit. Pitämällä kännykkä ikkunan lähellä ja viskipullon päällä siinä on vakaa 1 pykälä kuuluvuutta. Sillä mennään! Netti on toimiva, talo on riittävän iso ja kaikki peruskamat on saatavilla. Tästä on hyvä ponnistaa arkeen ja arkihan alkoi lääkäriasemalle jonottaen. Tänään keuhkoissa ei  ole ollut mitään ongelmaa, ei mitään raportoitavaa. Huomenna pitää tehdä vähän kuntoliikkeitä, jotta saa aikaan diagnosoitavan rohinan.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-06-01

Ajoaika: 3 tuntia, 24 minuuttia
Sähkökilometrit: 0 km
Keskikulutus 7.5l / 0.2 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 2781 km

Poikkeuksellisesti aamulenkki oli yhden miehen show. Ajattelin vetää aamulenkin kivasti joen viertä pitkin. Se lenkki ei ollut virkistävä. Perjantai-illan juhlijoista, melko suurella todennäköisyydellä, ihan jokainen oli käyttänyt rantaa pisuaarina. Haju vaihteli järkyttävästä, kuvottavaan ja sieltä OK:n puolelle. OK osuudella oli vielä bilettäjiä paikalla. Ilmeisesti koko yö on mennyt iloisesti juoden. Pari yksilö teki tuota pisuaarisuoritusta tuoden tuoretta ja lämmintä lisähajua ilmaan. Tätä hajuhaittaa oli onneksi vain puolet lenkistä. Valitettavasti ne osuudet osuivat aloitus- ja lopetusneljännekseen lenkistä.

Lenkin jälkeen oli luvassa yhteinen shoppailuhetki läheisellä torilla. Löysimme sieltä kaiken tarvittavan, mukaanlukien pirun ison pavun – se ei kuitenkaan ollut ostolistalla, joten jätimme sen sinne. Mehiläisvahakankaaseen tuli tällä kertaa pitsan palat. Meno- ja paluumatkaa tuoksutti edellisen yön juhlijoiden ylä- tai alapäästä poistetut nesteet. Olemme ilmeisesti jonkinlaisen opiskelijabilealueen lähellä :-I. Toisaalta, ollapa nuori opiskelija täällä. 😉

Krista vietti päivän kurssilla. Minun päivä koostui auton noudosta, lastauksesta ja muita arkisista pienistä asioista, kuten GTD:n viikkokatselmoinnista ja Civilization VI vuoron pelaamisesta. Sain aikataulutietoja Giannilta suurin piirtein niihin aikoihin kun meinasin hakea ruokaa. Gianni antoi osoitteen, jossa hän olisi 30 minuutin kululttua. Ajatus oli treenata ja sitten käydä pienellä oluella. Skippasin luonaan, vedin aamuisen kylmän pitsan nassuun ja lähdin kohti Giannia. Giani on rakennellut Torinon keskustaan erääseen asuntoon itselleen pientä salia alakertaa. Hän alkaa vetämään siellä yksityistunteja syksyllä. Me käytimme tätä paikkaa treenataksemme. Opetin hänelle G4 maahanvientiratkaisuja ja pääsin itsekin harjoittelemaan. Otimme hyvin kevyesti treenit, ei hengästymistä ja maahanviennyt niin pehmeästi kuin voi. Olo oli mitä loistavin treenien jälkeen. Treenien jälkeen menimme läheiseen baarin ottamaan yhdet pienet oluet, ennen kuin kättelimme ja erkanimme omille teillemme. Erittäin, erittäin mukava pari tuntinen.

Kun keho jäähtyi, ilmeni vasemman keuhkon ongelmat. Tästä hetkestä saakka on vasen keuhkoni rohissut ja tunnen vasemman kyljen hengityksen. Näin ilta yhdeksän aikaan alan olemaan aika vakuuttunut, että jotain on mahdollisesti pahemmin rikki. Maanantai alkaa jonottamalla lääkärille, heti kun se on mahdollista. Otetaan varovaisesti siihen saakka. Sunnuntai välipäivä lenkkien suhteen, joten rasitus pitäisi olla hyvin kevyttä.

Kristan noudon yhteydessä muistin, että minun piti nostaa pystyyn meidän vesisäiliöt, jotka menivät kumoon äkkijarrutuksessa Giannille päin ajettaessa. Pakkaukseni oli siis huono tuolta osin ja kaiken lisäksi toisen korkki oli ollut huonosti kiinni. Patjallemme on valunut perstuntumalla mitattuna pari litraa vettä. VOI PERSE! Suzukikoulun lähellä oli ravintola ja kumpikin oli nälkäisiä. Purimme auton märät kamat auton katolle kuivumaan paahtavaan auringonpaisteeseen ja menimme syömään. Patja ei tietenkään kuivunut siinä tunnissa, mitä sillä oli kuivumisaikaa. Ajomatkaa varten virittelimme ruokalaukun ja jääkaapin patjan alle ja annoimme sen kuivua niin paljon kuin mahdollista. Audista on jäljellä tällä reissullakin mukana oleva takaluukun lisämatto. Se on vedenpitävä ja on ollut patjamme alla. Nyt yötä varten se tulee patjamme päälle. Se pitää kosteuden poissa makuupusseista, mutta väistämättä auton takaluukun kankaat pääsevät kastumaan. Such is life.

Majapaikkanamme toimii urheilukeskuksen parkkipaikka. Täällä pääsemme testaamaan uusia hyttysverkkojamme. Etuikkunat raolleen ja hyttysverkot paikalleen. Autossa pitäisi kiertää kivasti ilma, mutta ei hyttyset. Yö on vähän kovempia nukkua, koska patjan päällä on suojamatto, mutta ainakin yö on kuiva. Yöpaikalla meille pitää seuraa kana (tai kukko). Jos se on kukko, oletan iloista herätystä viiden aikaan aamulla. Se toisi takaisin muistoja edellisestä Italia reissusta :D. Auton ja patja päääsee kuivumaan huomenna. Huomenna edessä on Liechtenstein ennen Saksaa.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}