Month: June 2019

2019-06-29

Ajoaika: 2 tunti 36 minuuttia
Sähkökilometrit: 64 km (39%)
Keskikulutus: 3.8 l / 3.3 kWh / 100km
Kokonaiskilometrit: 5814 km

Aamulla taas joogaa istuvaltaan. Edistymistä tässä tyylissä ei ollut havaittavissa, ehkä kaksi kertaa ei tee kauheasti? Pakkasimme auton ja lähdimme matkaan, tavoitteena olla Ulmissa tai ainakin ensimmäisissä kaupoissa juuri ennen kuin ne aukeaa. Tänään oli luvassa shoppailupäivä, joka pitää sisällään runsaasti kävelyä. Vasen päkiä on jo ihan OK kävelylle. oikealla päkijällä kävelee, mutta se ei ole vielä normaali. En ajatellut antaa sen estää menoa ja meininkiä.

Ensimmäinen pysähdys meillä oli, kuten täällä viikonloppureissuihimme kuuluu, ROSKATON KAUPPA. Krista tuntuu löytävän näitä joka suunnasta minne menemme. Meille on kehittynyt jo kauppaprosessi: Ensin vaeltelemme läpi koko liikkeen ihmetellen mitä täältä löytyy, ihastelemme erinäisiä outoja asioita, sitten punnitaan astiat ja alkaa varsinainen shoppailu.

Ulmissa ensimmäinen pysähdyspiste oli MediaMarkt. MediaMarkt on selvästi pyhiinvaellusmesta. Olimme paikalla 10 minuuttia ennen kuin se aukesi, emmekä missään nimessää olleet ainoat. Paikalla oli jo runsaasti ihmisiä. Minuuttia vaille tasa alkoi oven testailu, miksi se ei jo aukea? Mummot ovat kärsimättömiä. Niillä on kiire jonnekin seuraavaan paikkaan :D. Tavoitteena oli ostaa verkkovirta -> tupakansytytin konvertteri. Sellainen löytyi hyvin nopeasti, mutta laite osoittautui yhtä nopeasti pettymykseksi. Adapteri kykeni sylkemään pihalle 1 ampeerin verran virtaa, mutta meidän pikku jääkaappi tarvii 2-3 ampeeria virtaa. Edessä on selvitettävä, mitä tapahtuu, jos peltierlevylle antaa vähemmän virtaa. Se jäähdyttää vähemmän, se on ainakin selvää. Jääkaapin tuuletin ei pyöri, joten kuuma puoli peltier levystä ei saa tuuletusta. Onko se ongelma? En tiedä, pitää testata.

MediaMarkt auto-ostoskeskuskompleksin jälkeen oli edessä Ulmin vanha kaupunki ja sen välittömässä läheisyydessä tapahtuvat päivän pääshoppailut. Heitimme auton parkkiin, varustauduimme ja lähdimme kaupungille. Seikkailtuamme hyvin lyhyen hetken, tajusin että en ole laittanut aurinkorasvaa. Ei se mitään! Rasvaamme kun palaamme autolle. Ahaa, emme palaa autolle kuin vasta lenkin lopuksi? Siinä hetkessä päätin kääntyä pimeälle puolelle. Ninjasin koko päivän varjosta toiseen, seuraten kaunista naista päivän valossa voimatta kuitenkaan koskaan lähestyä. Kas ennen päivänlaskua en voi, milloinkaan olla päällä maan.

Keskipäivän aikaan seikkailin vielä pidemmäs valosta. Poikkesin käymään vessassa jossain kahvilassa. Vessa oli puolitoista kerrosta maan alla kellarissa. Siisti paikka, mutta yksi ongelma. En parin minuutin etsimisenkään jälkeen keksinyt miten saan sinne valot. Asiasta kysyminen ei tietenkään tule kyseeseen, joten lopulta käytin kännykän “salamaa” valaisemaan vessaa.

Kahden aikaan iltapäivällä ostoslista alkoi olemaan lopussa ja samoin alkoi olemaan shoppaajat. Istahdimme ekologisen kahvilan terassille varjoon. Ihastelimme menua ja päädyin pitkään smoothieen. Tarjoilija tarjoili pienen yllätyksen. Hän kertoi, että nyt on ollut todella, todella kiireinen aamu, heitä on smoothiet loppu. Hän alkoi käymään listaa läpi, nämä on loppu, nämä on loppu… Itseasiassa heiltä on aikalailla kaikki loppu. Heillä on vielä jäljellä jääteetä, kahvia, limsoja ja jotain kakkua. Tilasin ohrapirtelön. Koitin olla terveellinen, mutta pitää mukautua haasteellisiin tilanteisiin. 😀

Koska olimme Ulmissa, ajattelimme nähdä pari nähtävyyttä. Kävimme tarkistamassa Ulmin mahtavaa kirkkoa,  Ulmer Münsteria. Haluan kiivetä ne portaat ylös torniin, mutta valitettavasti päkiät eivät ole siinä kunnossa, että pääsisin sieltä alas, joten se jää toiseen kertaan. Kävimme myös katsomassa maailman vinointa taloa. Sen vieressä oli hyvä istua hetki kahvilla. Kahvilassa tarjoilijat olivat ammattilaisia. He onnistuivat 100% siinä, missä minä epäonnistuin armeijassa. Armeijassa koitimme useasti imeä hymy naamalta perseeseen, jotta saamme naaman happamalle peruslukemalle. Yleensä tämä ei onnistunut. Täällä taasen, nämä tarjoilijat, he eleettä imivät hymyn perseeseen ja liikkuivat vaivatta. Onnistuimme näkemään toisen hymyilevän kerran, mutta ne hymy aiheutti lähinnä järkytystä, sen verta luonnoton se oli.

Olimme eilen saaneet kutsun liittyä synttäribileisiin, joita talon omistajat pitävät talolla. Meillä tuli eilen niin rento ja mukava fiilis omistajasta, että päätimme tarttua tähän tarjoukseen. Pistimme viestiä, että palaamme asunnolle ja tulemme mukaan juhliin. Kävimme hakemassa synttärisankarille kuohuvaa ja mansikoita – jompi kumpi pitäisi upota syntymäpäiväsankariin – joka siis on AirBnB osuutta pyörittävä omistajan tytät – ja palasimme takaisin Bad Saulgauhun. Täällä oli pihalle vedetty pitkä pöytä, jonka ääressä syötiin ja juotiin. Meille paljastui illan aikana, että sankareita on itseasiassa kaksi. Toinen oli vanhempi herrasmies. Juhlat olivat käytännössä piiiiiiiiiiiitkä syömis- ja juomissession pihalla. Lähes kaikki puhuivat englantia, joten ilta eteni erittäin mukavasti ja rennosti. Keskiyön aikaan meidän tiimin miespuoliset hyytyivät ja siirtyivät nukkumaan.

Illalla sängyssä, ennen nukahtamista, muistellessani meidän kulkemista Ulmissa – toinen varjoissa, toinen auringossa, mietin miksi toinen täällä valon lapsi on, ja toinen varjoja rakastaa. 

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-06-27

Ajoaika: 1h 34 min
Sähkökilometrit: 46 km (63%)
Keskikulutus: 2.3l / 9,45 kWh per 100km
Kokonaiskilometrit:  5625 km

Aamu meni ohi eleettömästi rutiinilla. Tai no lähes eleettömästi. Aamun kylppärivieras oli kohtuullisen kokoinen hämähäkki. Se ei ollut Australia koko luokan hämähäkki, mutta kunnioitettavan kokoinen kuitenkin. Tämä aamuvieras sai olla rauhassa seinällä, sillä sen siirtäminen todennäköisesti aiheuttaisi sen kuoleman. Iltapäivällä kaveri oli vielä seinällä, mutta illalla hän oli jo poistunut. Toivottavasti se ei osaa avata ovia.

Tänään oli pyykkipäivä, joten five fingersit oli pesussa. Lähdin mansikkalenkille klo 14, puhdistaakseni ajatuksia. Täällä saa ostettua mansikoita suoraan mansikkapellon vieressä olevalta myyntikojulta. Sinne on 5 minuutin hölkkämatka. Five fingersit oli aivan märkiä, joten jäljelle jäi kävelykengät tai vaelluskengät. Aattelin, että mitäs hittoa, juoksen paljain jaloin. Jalkapohjat on kuitenkin jonkin verran paksut ja five fingersien vuoksi askellus on oikeanlainen, joten kantapäät ei kärsi eikä pohkeet joudu kohtuuttomasti tekemään töitä. Tämä oli ISO, ISO virhearviointi. Asvaltti osoittautui hyvin hyvin kuumaksi ja luulin, että tuo päkiöistä tuleva kevyt tuska johtuu siitä. Niinpä lakkasin juoksemasta ja kävelin + vaihdoin nurtsille juoksemaan heti kun se oli mahdollista. Lämpötila oli toki ongelmallinen, mutta se ei ollut se pääongelma. Ilmeisesti juoksuaskel ei ole kunnossa paljasjalkajuoksuun, mikä on selvästi eri asia kuin paljasjalkakenkä juoksu. Rakensin tällä tempulla kohtuulliset vesikellot päkijöihin. Kaikki on ihan OK, kunhan ei kävele 😄. Huomenaamulla selviää joogan yhteydessä kuinka pahasti noi haittaavat elämää.

Illan ohjelmassa oli ravintolaillallinen. Krista oli bongannut jonkun ravintolan, josta hän oli kovin epämääräinen. Ravintola oli toisessa kaupungissa, nimeltään Biberach an der Riß. Sieltä löytyi ravintola Weinstube Goldener Rebstock, josta sai perinteistä saksalaista alueelle kuuluvaa ruokaa. Krista jätti kertomatta, että paikka on myös erikoistunut viskeihin ja on ollut Whisky guide Deutschland suosittelema vuosia. Niinpä aloitimme illan viskeillä! Tämä paikka on vain neljänkymmenen minuutin ajomatkan päässä meistä. Tulen niiiiiiiiiiin palaamaan tänne. Ravintola on erikoistunut erilaisiin pullottajiin, joten täältä löyvät viskit ovat kamaa mitä todennäköisesti ei saa ostettua itse enää. Maistelimme pari kunnon viskiä ennen kuin söimme saksalaista perinteikästä ruokaa. Minulla oli kinkkusalaatti ja Kristalla juustolautanen. Saksalainen keittiö on ihanan yksinkertainen: minun “salaatti” oli kinkkua, muutama sipulirengas ja juustoa siivuina. Kastikkeena jotain öljyä ja mausteita. Kristan lautanen oli yhtä ja samaa juustoa koko lautasen verran. Ruoka oli hyvää, mutta sitä oli ehkä hieman liian vähän 🙂

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-06-26

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit:  5552 km

Aamujoogassa alkaa näkymään tuloksia. Vasen puoleni on selvästi vähemmän venyvä kuin oikea puoli. Tänään sain <intialinen härdellinimi> liikkeessä ensimmäisen kerran vasemman kämmenen kokonaan maahan. Aikaisemmin olen saanut siitä jonkin määrän sormia koskemaan. Lotusasento etenee, päälläseisonta yritykset etenee, joku päivä tämä päälläseisonta lotusasennossa tehdään rennosti hengittäen 😀

Keskiviikko on toripäivä. Haemme kuinka aikaisin torille voi mennä. Tori virallisesti aukeaa klo 08.00. Olimme siellä jo 07:45 ja kaikki paikat oli auki + asiakkaita oli jo nähtävissä. Voimme koittaa 07:30 seuraavalla kerralla. Alamme olemaan tunnettuja. Myyjät tunnistavat jo mykän ja mölinän. Mölinä puhuu, tilaa ja juttelee siinä missä mykkä on hiljaa. Ennen kuin päästään mölinän tilausvaiheeseen mykkä ja mölinä puhuvat kiivaasti siitä mitä ostetaan. Joten mykkä ei ehkä ole yhtään kuvaava, kuten ei ole mölinäkään. Kristan saksa on todella hyvällä tasolla, arki on saumatonta. Nyt kun olemme torimyyjien tunnettuja asiakkaita, alkaa meille tippumaan ylimääräisiä hyvyyksiä. Vihannestiskiltä tipahti kirsikoita ja pari erilaista omenaa Kristalle nautittavaksi. Minä en pysty syömään mitään noista allergioiden vuoksi. Arvostan silti elettä.

Kristan kengät tarvi uudet korkolaput. Hän kyseli torimyyjältä suutaria. Viereinen asiakas lupasi näyttää meille missä on suutari, kunhan saa ostokset tehtyä sillä tiskillä. Odottelimme häntä hetken ja hän vei meidät suutarille. Suutari aukesi vasta yhdeksältä, joten tapoimme aikaa käymällä tutussa kahvilassa.  Fleichkäsewecklen oli pakko tilata kahvin kylkijäiseksi. Siinä on jotain niin oikein! Suutarin edessä oli parkissa mielenkiitoinen auto, Alpha Romeo Spider. Kuvasta ei näy, mutta auto oli osin kasassa teipin kanssa 😄. Torilta palatessa näimme kaupungin maskotteja elävänä – pellolla seisoi haikaroita.

Krista kävi iltapäivällä noutamassa kenkänsä, sillä suutari oli sanonut hänelle, että päivä tulee olemaan kuuma, eikä hän aio olla yhtään yli neljän täällä kaupungissa. Ovessa toki lukee, että liike on auki 17.30:n saakka :D. Noutaessaan kengänsä Krista löysi viinakaupan, missä oli mainos ikkunassa, että siellä on 80 (!) eri viskiä. KULTAAA! Samalla reissulla löytyi myös olutpuutarha ja ekokauppa. Tämä kaupunki on täynnä yllätyksiä, joista internet ei kerro mitään!

Työpäivä meni aivan liian nopeasti ohi. Kuuden aikaan päivällisen jälkeen oli vielä kova hinku tehdä töitä. Niinpä päätimme jättää väliin oluttarha-kierroksen ja tehdä töitä kotosalla. Virkistääksemme hommia hieman poljimme lähimmälle huoltoasemalle ostamaan olutta ja limppaa. Reppu täynnä kylmää saavuimme takaisin talolle. Pihassa on kaksi mahtavaa puuta, toisessa on jopa puumaja. Olin päättänyt tehdä töitä puussa, joten aloitimme puiden kartoittamisen. Puumajapuu on hyvin vaikeasti kiivettävä + puumajaan sisälle pääsy on karvan vajaa mahdoton. Sinne on joskus päässyt ilmeisesti katoksen kautta, mutta siitä on vuosia. Puumajan sisältä löytyi kaikenlaista eloperäistä jätettä, mikä ei kannustanut käyttämään puumajaa. Jäljelle jäi taloa lähempi puu. Reppuun pakattiin tietokone, olutta ja tyyny. Hyvin varustautuneena kiipesin puuhun. Puu osoittautui mitä parhaimmaksi työpaikaksi. Siellä on oikein mukava työskennellä – harpunsoittokin kuuluu normaalisti :D. Täällä on lämpö alkanut nousta. Tänään lämpötila oli yli 33 astetta. Puussa ei ole yhtään sen viileämpää, mutta siellä on muuten kivaa ja olut jäähdyttää mukavasti. 🙂

Illan vieras löytyi vessan pöntön reunalta. Etana oli jotenkin onnistunut kiipeämään taloon 😄 ja taittamaan kohtuullisen matkan alas seinää vessanpöntölle. Tämä uurastus palkittiin A-luokan lentoreissulla takaisin pihalle. 

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-06-25

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit:  5552 km

Aamu oli reipas. Joogaa tehtiin normaalit määrät jonka jälkeen jakauduimme kahtia, toinen lenkille toinen ruokapatojen ääreen. Tiistaipäivät ovat “välipäiviä”. Tällöin listalla ei ole mitään erityistä, ei treenejä, ei toria, ei mitään ylimääräistä työpäivän jälkeen.

Työpäivä meni vauhdikkaasti ohi kummaltakin.

Iltapäivällä päästiin nauttimaan pihasta. Täällä alkaa aurinko paistamaan ja sitä myöten lämpötilat nousemaan. Töiden jälkeen ylätasanne on jo niin kuuma, että jalkapohjia polttaa kun siinä kävelee. Silti, söimme päivällisen ylätasanteella, jalat ilmassa tai varjossa olevassa kohdassa tasannetta. Illan ohjelma oli yksinkertainen – pihan hoitoa ja kirjan lukemista.

Kahdeksan aikaan Krista sai villin idean. Pelataan talosta löytyvää peliä! Talosta löytyy “My Singapore” muistipeli! Tämä jännittävä peli antoi meille runsaasti viihdykettä puoli tuntia. Lopputulos oli 1-1. Talon pihalla on joku perkuleen iso puu, josta tippuu sellaisia piikikkäitä siemeniä. Niitä on tuo piha TÄYNNÄ. Olen haravoinut niitä useammalla eri tiheyksisellä haravalla ja kuskannut niitä pois yli kaksi kottikärryllistä, mutta niitä vaan on ja ON. Pelin aikana nypin niitä maasta jalkojeni, perseeni ja käsieni alta pienen pinon. Ei ihme että tuolla on haastellista kävellä paljain jaloin. Ehkä kesän lopussa, ennen kuin tuo puuperkele alkaa tiputtamaan niitä lisää, olen saanut pihan parsittua niistä niin että siellä voi kävellä surutta.

Illalla HTB ei edennyt. En keksi mitä pirua pitää tehdä privilege escalation polulla. Jotain ilmiselvää – joo-o.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-06-23

Ajoaika: 4 tuntia, 46 minuuttia
Sähkökilometrit: 114 km (34%)
Keskikulutus 5.6l / 0.3 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 5447 km

Aamuinen herätys Salzburissa ei ollut ihan yhtä energinen kuin ensimmäinen aamu Salzburissa. Yö olisi voinut olla pidempikin, mutta ei tänä aamuna. Tänä aamuna pitää siirtyä nopsaan Saksan puolelle, sillä olemme ensimmäisessä sakissa menossa Kotkanpesälle klo 9.30 bussilla. Olimme pakanneet auton runsaasti ennen seitsemää ja olimme taas aamiaisella 6.55. Keittössä työskenteli sama rouva kuin edellisenä aamuna. Hän totesi meidän olevan melkoisen aamuvirkkuja. Hän puhui myös monesta muusta asiasta seurueen “aamuvirkun” saksaa puhuvan puolen kanssa. Pirteät saksankielen taidottomat saivat kaikessa rauhassa lukea uutisia 😄

Olimme Kotkanpesän lähtökuopilla erittäin hyvissä ajoin – tunnin etukäteen. Niinpä “aamuvirkut” otti pienet torkut autossa ja toinen osapuoli tutki miten saksalaiset oikein käyttävät nahkahousujaan. Täälläpäin osa on ottanut ne vakavasti takaisin bilekäyttöön, ne näyttävät toimivan kuin opiskelijoiden haalarit. Itävallassa ja sielläpäin Saksaa näimme niitä arkikäytössä, t-paita, nahkashortsit, lenkkarit nuoren miehen päällä. Niitä näkyi itseasiassa melko paljon, melkein koko ajan. Asustuskokonaisuus vaihteli, mutta harvempi oli missään muodollisen näköisessä asustuksessa. Itseasiassa Kotkanpesällä oli yksi nahkahousuissa seikkailemassa. 
Kotkanpesä antoi meille idean. Meillä on tässä selkeästi hyvä juttu lähdössä käyntiin. Tavoitteenamme tästä eteenpäin on käydä kaikilla vuoristoisilla nähtävyyksillä sumuiseen aikaan. Meillä on nyt kasassa Jeesus patsas sekä Kotkanpesä, kummassakin meillä oli hauskaa kelistä huolimatta tai nimenomaan kelin vuoksi. Meillä oli opastettu kierros täällä Kotkanpesällä. Kierros antoi hieman ristiriitaista kuvaa paikan rakentamisesta. Opas kertoi, että työntekijät tykkäsivät työskennellä täällä, koska heille maksettiin hyvää palkkaa ja he olivat kaikki ammattilaisia. Töitä tehtiin 24/7 vuoroissa, joten kelillä ei ollut merkitystä. Kotkanpesän seinällä on tarinaa siitä miten paikkaa rakennettiin ja siellä sanotaan, että töitä tehtiin jatkuvasti kelistä välittämättä ja tapaturmia sattui ihan julmetusti muunmuassa juuri kelin vuoksi, koska kelistä riippumatta homman piti edetä. Tapaturmia tapahtui niin paljon jopa, että valtion työn suojasäännöt poistettiin tilapäisesti. Internetz kertoo, että rakentajia kuoli 12 kappaletta. Mielenkiintoisia näkökulmia samaan asiaan 🙂

Olen tämän viikonlopun reissun verran ajanut moottoritiellä maksimissaan 130 km/h niillä alueilla kun nopeusrajoitus on sallinut rajoittamattoman nopeuden. Nyt alkaa auton polttoaineenkulutus olla siellä missä sen pitää, kun autoa ei saa ladattua. Mielenkiintoisesti reissun keskinopeus ei juurikaan laskenut ja ajaminen on merkittävästi tasaisempaa. Se on myös ajamismielessä tylsempää, mutta kivaa vaihtelua revittelylle. GTE vaidetta päästiin käyttämään vuorta kiivettäessä. Se tuntuu oikein olevan tehty siihen. Auto käyttäytyy todella nätisti mutkissa kun sähkömoottori jarruttaa aina kun kaasua ei paineta.

Illalla poikkesimme jätskille johonkin pikku kaupunkiin, jonka ohi olemme ajaneet joka viikonlopun päätteeksi. Siellä on yksi jätskiliike mikä on aina täynnä asiakkaita. Meidän oli tällä kertaa pakko pysähtyä ja tarkistaa onko se paikka oikeasti niin hyvä. Näyttää siltä, että siinä kylässä oli tänä viikonloppuna kyläbileet. Me näimme valitettavasti vain purkutoimia, mitään myyntikojua tai myyjää ei enää ollut myymässä mitään.

Illan lopuksi ajattelimme mennä takapihalle nauttimaan viikonlopun ostoksista. Nahkahousuissa istuen Slyrssin viskiä maistelemaan. Tavaroiden purun yhteydessä sattui traaginen virhe. Tönäisin keittiölaatikolla uskollista matkaviskilasiani, joka on ollut reissukumppanina ainakin neljä tai viisi vuotta. Se ei valitettavasti kestänyt keittiön pöydältä lattialle putoamista. Edessä on uuden matkaviskilasin hankkiminen. Pidin tuosta kovin paljon, se oli tukevaa tekoa ja kiva käteen. Nyt edessä on uuden reissulasin löytäminen.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-05-21

Ajoaika:  N/A
Sähkökilometrit: N/A 
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 5084 km

Puolet joukkuesta oli heti aamusta saakka ihan täpinöissä Salzburgista. Tästä syystä johtuen olimme ensimmäistä kertaa ikinä aamiaisella 5 minuuttia ennen kuin aamiainen alkoi! Söimme pitkään ja rennosti. Kahdeksan jälkeen lähdimme kohti funikulaaria, joka vei meidät Festung Hohensalzburg -linnaan. Olimme sen verta hyvissä ajoin paikalla, että ehdimme tutustumaan hieman vanhaan kaupunkiin ennen linnakierrosta.

Funikulaari oli yllättävä laite. Meille turkulaisille tuli täytenä yllätyksenä laitteen liikkuminen. Emme olleet ollenkaan varautuneet laitteen liikkumiseen. Ensinykäysy tuli yllättäen. Tälläinen liikkuva funikulaari on selkeä turvallisuusriski, joku voi vahingoittaa itsensä jos vaikka tämä yht’äkkiä tippuisi takaisin alas. Parempi, että se pysyy paikallaan, turvallisempaa niin.

Kiitos liikkuvan funikulaarin ja suomalaisen aikataulutuksen olimme ensimmäisten joukossa linnassa, noin 5 minuuttia ennen kuin linna aukesi. Pääsimme nauttimaan kohtalaisen kiirettämän kierroksen linnassa. 10.30 aikaa olikin jo melkoinen nälkä, joten suunnistimme linnan näköalaravintolaan. Ravintolassa meille paljastui, että keittiö aukeaa vasta klo 11.30. Tämä tarkoitti meille baijerilaista toista aamiaista, eli olutta ja pretseleitä… Toisen aamiaisen jälkeen lähdimme koluamaan linnan erinäisiä nurkkia. Löysimme vain pari paikkaa, missä emme olleet jo käyneet. Toinen paikka oli marionettimuseo ja toinen oli katselutasanne. Päätimme poistua linnalta alas vanhaan kaupunkiin syömään. Poistuessamme katselutasanteelta näimme turkulaisille tutun (tavara)jumilukaarin. Sen vieressä tuli kotoisa olo.

Löysimme ruokapaikan Residenzplatzin vierestä. Ruoka oli hyvää, mutta palvelu todella hidasta. Kristalla oli ruokailun jälkeen vielä hirveä hinku nähdä Salzburgin katedraali. Niinpä sovimme, että hän lähtee ihmettelemään sitä yksi ja minä hengailen ravintolassa. Krista ehti käymään läpi koko katedraalin ja läheisen turistikaupan, sillä välin kun minä odottelin laskua. Nopeuttaakseen laskun saamista Krista esitti visatanssin. Visatanssissa osoitellaan sormella luottokortin visa-merkintää samalla kun tanssitaan seisaltaan pöydän vieressä. Kun visatanssi ei tuottanut haluttua tulosta Krista siityi visajoogaa. Hän pääsi alaspäin katsovan koiran alkuasetelmiin eli kädet ylös ja katse kohti visakorttia, kun tarjoilija ilmestyi. Visatanssi ja -jooga toimivat. 😄

Ruokailusta virkistäytyneenä lähdimme shoppailemaan. Olimme jo hieman alustavasti katselleet lederhoseneita. Kohtuullisen kiertämisen jälkeen päädyimme koittamaan nahkahousuja. Päätöksen tekoon meni poikkeuksellisen kauan, mutta lopulta minulla on kunnon nahkahousut ja pari paitaa sopimaan nahkahousujeni kanssa. Seuraava vaihe on tottua nahkahousuihin, jotta voin käyttää niitä arjessa, myös Suomessa.

Nahkahousushoppailun jälkeen palasimme hotellille tekemään pienen välikuoleman, sillä illan ohjelmassa oli illallinen ja konsertti Festung Hohensalzburg -linnassa. Päivän keli oli tähän saakka ollut loistava, ei liian kuuma, pikkasen pilviä. Välikuoleman aikana pilvet ja ukkonen oli löytänyt Salzburgin. Kävelimme kevyessä sateessa linnalle ruokailemaan. Ruoka oli OK, viinit parempia, musiikki loistavaa. Illan ohjelma oli ohi kymmenen jälkeen. Sadekin oli lakannut musiikin aikana, joten pääsimme nauttimaan viileästä Salzburgin iltakävelystä kaiken päätteeksi.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-06-21

Ajoaika: 2 tuntia 29 minuuttia
Sähkökilometrit: 52 km (41% matkasta)
Keskikulutus 6.0l / 0.4 kWh per 100km
Kokonaiskilometrit: 5084 km

Heräsimme kuudelta Schlierseessä. Aamu oli upea. Olimme miettineet joogaamista, mutta mattoja ei ole mukana ja nurtsi oli aamukosteudesta märkä. Jätimme joogailut sekä lenkin väliin ja lähdimme kävelemään kaupunkiin. Vähän yli kuuden aikaan kaupunki oli kivan hiljainen. Bongasimme ensimmäisen uimarin tähän aikaan. Hän oli järvessä uimassa tyynen viileästi. Me seikkailimme pitkin kaupunkia ja löysimme lopulta toiselta puolen leipomon, joka oli auennut jo viideltä. Ostimme sieltä pretseleitä, leipää ja juustoista leipää. Pretseleistä merkittävä osa katosi matkalla takaisin autolle sekä aamiaisen aikana. Niitä pitää ostaa enemmän näemmä, neljä ei riitä edes parkkipaikalta ulos. 😄

Päivän ensimmäinen etappi oli Slyrssin tislaamo. Paikka aukesi kymmeneltä ja me olimme sen pihassa syömässä lounasta 9.30. Vatsa tännä lähdimme tekemään omatoimitislaamokierroksen. Olisimme ottaneet opastuksen, mutta sitä ei ollut tänään tarjolla. Omatoimitislaamokierros päättyi heidän maistelualueelle, jossa maistelimme kuutta eri tuotta. Paljastui jotain mielenkiintoista Slyrssista. Heidän classic viskinsä, eli perusmyyntituote, on hyvin onnistunut. Se on 3-6 vuotiasta ja kuten Italiasta löytämme Puni on erittäin maukasta, ikä ei haittaa. Heillä on myös 12 vuotias, joka maksaa sitten sen 140-200 € pullo. Slyrssin classic on makea, hyvin hedelmäinen, raikas ja nuoren iän vuoksi alussa hieman terävä. Kaksitoistavuotias alussa pehmeä, vuodet tynnyrissä näkyvät hyvin, mutta sitten tapahtuu jotain odottamatonta. Se maku ei ole pysynyt hyvänä. 12 vuoden jälkeen päämaku on hyvin lyhyt ja jäljelle jää katkera, hapan jälkimaku. Tuo jälkimaku eri voimakkuuksilla ja pituuksilla tuntuu olevan Slyrssin viskien ominaisuus. Classicissa sitä on hyvin vähän. Slyrssin PX cask viimeistely on ehkä parhaiten onnistunut hedelmäisen viskin PX viimeistely, mitä olen maistanut – erittäin onnistunut kättely. Poistuimme tislaamosta kolmen pullon kera. Pari classicia ja yksi PX. Näistä kaksi matkaa Suomeen juotavaksi. Puhuimme luonnollisesti hyvän hetken baarimikon kanssa ja samalla paljastui, että Saksassa on ehkä 100 pientislaamoa, joka tekee viskiä. Ne on niin pieniä, että niiden tuotetta saa vain paikallisesti. Niiden löytäminen on vaikeaa. Nyt miespuolisilla osalla joukkuetta on missio.

Slyrssin jälkeen ajoimme läheiselle parkkipaikalle tekemään lounasta. Aurinko paistoi jo armottomasti tässä kohtaa. Puolet joukkueesta istui puun alla piilossa suurimman osan ajasta. Lounaan jälkeen matka jatkui Rosenheimiin, mistä löytyi tämän reissun roskaton kauppa. Valitettavasti, tai ehkä parempi näin, tässä kaupassa ei ollut mitään herkkuja tai napoja myytävänä. Ostimme vain suunnitellun mukaista tavaraa :). 
Rosenheimin jälkeen edessä siirtymä seuraavaan kaupunkiin Trausteiniin, missä oli harppukauppa. Täällä tuli vietettyä ainakin tunti. Harput löytyi toisesta kerroksesta nuottien kera. Sieltä löytyi myös kiva pöytä ja penkki ihan huoneen perältä. Toinen puoli joukkueesta ihmetteli nuotteja ja soitti harppuja, toinen puoli pilkki ahkerasti ja lopulta nukkui penkillä iloisesti. Harppukauppareissu oli kohtalaisen virkistävä. Siirryimme ostosten kanssa viereiseen kahvilaan suunnittelemaan Salzburing yöpymistä. Meillä on jo yöpymisparkkipaikat merkattuna, mutta toiveihin oli hiipinyt hotelliyö. Puolen tunnin tutkimisen jälkeen hotelliyöt oli saatu varattua. Tämän jälkeen oli hyvä alkaa siirtymään kohti Salzburgia.

Matkalla Salzburgille pysähdyimme Juhannusillalliselle: uusia perunoita ja silliä. Parkkeerasimme jonnekin vuoren päälle ja aloimme kokkailemaan. Yhdistelmä toimii todella hyvin täälläkin päin maailmaa. Silli ja peruna vaan toimii :D.

Saavuimme Salzburgiin todella näppärään aikaan. Ehdimme siirtämään kamamme hotelliin ja purkamaan niitä hieman, kun alkoi sataa. Jätimme Salzburgiin tutustumisen väliin ja vietimme reissun ensimmäisen leffaillan. Kyseessä oli ensimmäinen leffa sitten Suomesta poistumisen jälkeen.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}