Saapuminen La Rochelleen

LaRochelle2018 juha 2 comments
2018-06-02
Ajoaika: 5 tuntia 24 minuuttia
Keskikulutus:  12.6 l/100km
Keskinopeus: 83 km/h
Kokonaiskilometrit: 2698 km
Herääminen 5:50. Hiivin salakavalasti ulos autosta ja PYHÄ LEPAKON PASKA, BATMAN! Mitä mun rakkaalle autolle on tapahtunut yön aikana?! Lintuparvi on kuoruttanut koko auton PASKALLA! Ne yksilöt, joilla tankki oli tyhjä on vetänyt ruikulipaskat, kun parempaan ei ole pystynyt. Paskaa on joka lasissa etu-,sivu sekä kattoluukun lasissa! Sitä on nokkapellillä, sitä on kaaaaaikkalla. Missä se ei ole kunnon löntsy se on ruskea ruikuliraita… ja sitä on maassa…. Miksi?!
Syön aamiaisen, herätän Kristan ja lähdemme lenkille. Tänään pitää olla tehokas aamulla. Edessä on ehkä stressaavin vaihe koko keikassa. Menemme autolla Pariisin keskustaan noutamaan harpun ja sitten siirrymme La Rochelleen katsomaan minkälaisen talon vuokrasimme kesäksi. Kumpikin on hermoja repivää hommaa. Aamulenkkimme reitti on kokonaan uusi ja reitin varrella tehdään uusia mielenkiintoisia löytöjä! Aamulenkillä juoksimme läpi mielenkiintoisen alueen. Siellä oli naispuolista personal traineria polun varrella. Nämä PT:t ovat erikoistuneet vaakavalssiin. Osalla oli enemmän meriittejä kuin toisilla, mutta kukin osaa hommansa. Jätimme kuitenkin heidät omaan rauhaansa.
Ennen kuin autolla pysyti ajamaan piti sen tuulilasista pestä paskaa pois kunnolla. Maasta löytyi juuriharja, jonka joku oli sinne hylännyt – sitä on todennäköisesti käytetty juuri tähän tarkoitukseen. Jätimme juuriharjan seuraavalle. Krista kaatoi vettä ja minä jynssäsin. Aikaa meni varmaan 10 minuuttia pelkän tuulilasin pesemiseen. Se hinkkaaminen riitti minulle, olin jo katsonut pesupaikan valmiiksi. Pariisissa ajaminen on hyvin, hyvin hermoja raastavaa. Pääsimme kuitenkin kohtuullisella pelkäämisellä harppuliikkeen eteen, jossa teimme kunnon sikaparkin lastaamisen ajaksi. Harpun pakkaamisen jälkeen edessä oli lähimmälle pesupaikalle ajo. Autopesula oli parkkihallin sisällä. Se oli hyvin kompaktin kokoinen, joten tällä autolla sai kikkailla oikein kunnolla ja ajaa hyvin hyvin hyvin varovaisesti parista mutkasta, että sen sai läpi koko pesulan. Tämä on esimmäinen kohta Kristan elämässä, jolloin hän karehti kaverin sinistä naisellista Mini Cooperia. Pesutulos oli hyvä, autolla kelpasi ajaa taas. Sitten palasimme Pariisin kaduille…. hermoja raastavan tunnin jälkeen olimme ulkona Pariisista ja poikkesimme heti lähimmälle pysäkille syömään, juomaan, tankkaamaan ja käymään vessassa. Edesssä oli varsinainen siirtymä, eli neljä tuntia ajoa La Rochelleen.
Saavuimme La Rochelleen hieman ennen kuutta. Omistajat olivat jättäneet avaimen paikalle, joten pääsimme järjestelemään paikan omassa rauhassa. Täällä on kaikki todella hyvin, paremmin kuin viime kesänä! Täällä on sisäovia! USEITA sisäovia! Kristalla on nyt oma huone harppua varten toisessa päässä taloa. Minä voin työskennellä toisessa päässä taloa (makuuhuoneessa), kunhan saamme isomman pöydän sinne. Internet toimii hieman virittäen. Internet saadaan WLAN:lla päätalolta, joka on tuossa ihan vieressä. Signaali on hyvä tasan yhdessä kohtaa taloa. Siellä on tällä hetkellä meidän matkaWLAN verkon toistajana. Pino muodostuu tänä iltana tuolista, muovilaatikosta ja harjasta. Harjan päässä on pussi, jossa on WLAN-purkki. Tällä järjestelyllä saamme 8 MB/1 MB nettiyhteyden tähän taloon. WOOO! Parempi kuin Italiassa. Illan ajan olemme purkaneet kamojamme paikalleen. Lopetimme illan luonnollisesti Suomessa saatuun ranskalaiseen punaviiniin takapihallamme.
Muita huomioita
Päivä 13. Krista on havainnut minun systemaattisesti kiristävän vessan kahvoja, jos kohtaan löysän kahvan. En tiedä kuinka kauan pystyn jatkamaan toimiani ilman huomautuksia.

[Best_Wordpress_Gallery id=”129″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-02″]

One day in Paris

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-01
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 2248 km
Noudatimme aikaisemmin sopimaamme heräämisprotokollaa. Juha herää kuudelta ja herättää Kristan kun Krista vaikuttaa herätettävältä. Aamulla ehtii hyvin tekemään aamutoimet, syömään ja säätämään omia palvelimia Turussa. Aamulenkille lähdettiin jälkeen kahdeksan. Otimme itsellemme kirimispupun, eli toisen lenkkeilijän vetämään vauhtia. Viaton lenkkeilijä ei ole tietoinen tästä tehtävästä. Valitsemamme jänis juoksi melkoista vauhtia! Juoksimme sen perässä ja nautimme jokaisesta liikennevalotauosta. Jäniksemme veti pitempää lenkkiä kuin me, joten 20 minuutin jälkeen käännyimme takaisin ja Juha piti vauhtia yllä paluumatkan. Lenkki päättyi lasten leikkipuistossa kuntoiluun :).
Päivän, ja reissun, iso juttu oli harpun vuokraaminen. Kuukausia sitten Krista järkkäsi itselleen harpun vuokralle yhdestä pariisilaisesta liikkeestä – siitä ainoasta mikä vastasi takaisin. Kommunikointi on ollut hyvin hidasta, joten jännitystä oli ilmassa ihan kohtuullisesti. Menimme yhdessä liikkeeseen ja tutkimme yhdessä harpun mekaanisen kunnon sekä vuokrasopimuksen. Microsoft Translate on silkkaa kultaa. Harpun soittokunnon tutki Krista. Lopppuajalla Juha koitti käyttää läppäriä, mutta apua tarvittiin sopimuksen kääntämiseen.  DNAn kanssa on ollut ongelmia jonkin verran täällä Ranskassa ja nytkin Kristan piti käyttää Juhan puhelinta ostaakseen vakuutus harppuun. Juhalle jäi tässä vaiheessa käteen nukkumiskortti, joten hän veti torkut liikkeen sohvalla.
Harpun vuokraamisen jälkeen, kun kaikki olivat rauhoittuneet siirryimme läheiseen puistoon syömään ja puistosta Starbucksiin juomaan kahvia sekä chai lattea. ‘Bucksissa Krista koitti ottaa lyhyet torkut…
Päivän toissijainen kohde oli katakombit. Olimme selvittäneet netistä etukäteen, että liput kannattaisi ostaa netistä, mutta nettisivuja selatessa tuli vastaan varoitus, joka viittasi sosiaalisiin häiriöihin, joiden vuoksi suositellaan ostettujen liput siirrettäisiin elokuulle. Tämän oudon tekstin vuoksi emme ostaneet lippuja etukäteen vaan varauduimme parin tunnin jonotukseen. Katakombiin sisäänmenon löytäminen osoittautui hankalaksi. Pyörimme ympyrää hyvän pätkän ennen kuin löysimme sen – Juha oli jo alentunut kysymään neuvoja suunnaasta, kun hän havaitsi sisäänmenon. Sisäänmenon edessä ei ollut yhtään jonoa. Sieltä löytyi samainen teksti
“Because of a current social movement, major disruptions are foreseen. We suggest you postpone your visit.
Visitors with Tickets who are unable to access the catacombs are requested to postpone their visit to the day of their choice; postponement can be made up to August 31, 2018.”
Ovelta löytyi myös selvempi teksti “olemme lakossa”. Ei siis katakombeja. Jakaannuimme kahtia. Krista kohti museota, Juha kohti vanhoja hittejä. Sovimme tapaavamme Sherry Butt -ravintolassa kun se aukeaa. Krista valitsi kuivemman kulttuuripläjäyksen. Juha matkasi, ilman sateenvarjoa, kevyessä tihkusateessa aina välillä. Sateen yltyessä kunnon sateeksi Juha hyppäsi kuppiloihin sisään. BTW Turistialueilla kuppiloiden palvelu oli penseää tässä vaiheessa päivää (17-18 aikaan).
Sherry butt ravintola on keskittynyt drinkkeihin, mutta heillä on erittäin iso valikoima viskejä. Heiltä löytyi myös suurin näkemämme valikoima Cambeltownin viskiejä – omistaja pitää erityisesti alueen viskeistä. Yksien jälkeen palasimme takaisin majapaikalle, jonka ravintolassa vedimme iltapalan nassuun. Sen jälkeen askeleet + kello painoi jo niin paljon, että reissaajat siirtyivät suoraan nukkumaan.

[Best_Wordpress_Gallery id=”127″ gal_title=”Pariisi, 2018-06-02″]

Pariiiiiiiiiiiiiiiiiii (Pariisi lausuttuna)

LaRochelle2018 juha Comments
2018-05-31
Ajoaika: 2 h 30min
Keskikulutus:  12.9 l/100km
Keskinopeus: 63 km/h
Kokonaiskilometrit: 2248 km
Vauhdikkaampi aamu, mutta ei missän nimessä vauhdikkain aamu. 🙂 Aamulenkki muuttui aamunilkutteluksi. Eilinen kävelymäärä näkyi Juhan jaloissa. Päivän aikana tilanne on tasaantunut, joten huomisesta lenkistä ollaan toivokkaita. Nilkutuksen vuoksi aamulenkkiselfie jäi ottamatta!
Pakkasimme kamat, söimme ja suunnittelimme hieman Pariisiosuutta. Tavoite tälle päivälle oli vain siirtyä Pariisiin. Matkaahan ei ole kuin 170 kilometriä, mutta tällä reissulla on tuntunut olevan kauheasti tietöitä ja kaikenmaailman hidasteita. Niin tälläkin kertaa. Tie meni Googlen mukaan poikki kesken matkan ja saimme uuden reitityksen, joka kiersi hieman pienempien teiden kautta. Matkalla otettiin yksi ruokatauko. Huoltoaseman nurtsilla kokkailtiin safkat muurahaispesän vieressä.
Saavuimme Pariisiin kolmen aikaan iltapäivällä. Leirintäalue vaikuttaa kovin näppärältä. Leiriydyttyämme katselimme mitä voimme tehdä Pariisissa loppupäivällä. Krista halusi lähteä roskattomille ostoksille tiettyyn kauppaan. Sinne meneminen ja sieltä palaaminen vie tunnin per suunta. Juha totesi “No” – kuubalaiseen tyyliin. Näinollen jakaannuimme kahtia. Krista lähti shoppailemaan ja Juha lähti toistamaan vanhoja hittejä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olemme Pariisissa. Vanhoja muistellen Juha meni Riemukaarelle ottamaan selfien itsestään ja filosofoimaan puiston penkille. Tätä riittävästi tehtyään Juha siirtyi Starbucksiin konffailemaan palvelimiaan.
Yksi riemuistani on kikkailla erinäisten vapaiden Wi-Fi -verkkojen kanssa. Jos pitää rekisteröityä, Don Huan rekisteröityy tai mahdollisesti Mikki Hiiri. Täälläpäin tuntuu olevan juttuna se, että sähköposti varmistetaan. Saat sähköpostiviestin, jossa olevaan linkkiin pitää klikata, että yhteys pysyy hengissä. Jotta voit lukea sähköpostin, netti toimii noin 10-15 minuuttia ennen kuin se alkaa estämään uusia yhteyksiä. Taikasana on “uusia” (yhteyksiä)! Olemassaolevaa TCP-yhteyttä ei katkaista. Oma TLS VPN-yhteyteni on siis mahdollista avata ensimmäisen 10-15 minuutin aikana, jonka jälkeen se pysyy auki niin kauan on sen kautta kulkee liikennettä => tarpeeton Wi-Fi spammi kierretty. Hieman harmittaa sen henkilön puolesta joka omistaa sähköpostiosoitteen don.huan@gmail.com. Se saa aina mun reissatessa sähköpostia eri puolilta maailmaa…
Joskus kahdeksan aikaan tapasimme japanilaisen ravintolan luona, jossa söimme. Kummankaan ruoka ei ollut erityistä millään tapaa, lievää pettymystä oli havaittavissa ruuan suhteen – Hankosushi antaa parempaa vastinetta :D. Huomisen suunnittelu jäi hieman vähälle, sillä saavuimme leirintäalueelle lähempänä kymmentä illalla.

[Best_Wordpress_Gallery id=”125″ gal_title=”Pariisi, 2018-05-31″]

I am drinking stars!

LaRochelle2018 juha Comments
2018-05-30
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  2089 km
Heräsin kuudelta, mutta koska Krista nukkui en noussut. Krista ei taasen noussut koska minä nukuin, jatkoimme tätä leikkiä puoli kahdeksaan saakka. Sovimme, että tulevaisuudessa koitan nostaa Kristaa lähtemään lenkille ja jos en onnistu säädän hiljaa koneella 🙂
Aamulenkillä kävimme yliopistoalueella. Alue edustaa ehkä Ranskan arkkitehtuurin parhaimpia suorituksia. Reims pommitettiin maan tasalle toisen maailman sodan aikana, mutta sekään käy perustelusta niille rakennuksille jotka nyt muodostivat yliopiston.
Aamutoimet olivat hitaat, sillä paikan kahvinkeitin oli ollut *hyvin* pitkään käyttämättä. Siellä oli edellisen keittäjän pahasti homehtuneet purut sisällä. Putsasin keitintä varmaan puoli tuntia, mutta lopputulos oli sen arvoinen. Munakkaan puolella haasteita tuotti induktiohella. Löytämäni paistinpannu ei näet toiminut induktiohellan kanssa. Lopulta viritin trangian kaasuineen induktiohellan päälle ja tein aamiaisen sillä.
Päivän suunnitelma oli seuraava:
  • Kävellään puistoon
  • Syödään eväät ja juodaan shampanjaa (Suomesta tuotu, paikalliseen kuraan ei voi luottaa)
  • Kävellään lisää ja katsotaan eri juttuja
  • Krista menee museoon ja Juha kahvilaan
  • Syödään jotain pikaisesti
  • Mennään G. H. Mummsin shampanjakierrokselle.
Päivän suunnitelma toteutettiin virheettä, joskin shampanjapullollisen jälkeen askel oli hieman epävakaa. Mummsin maistelun jälkeen uskalsimme ostaa paikallista shampanjaa. Niinpä päätimme käydä ostamassa kaupasta juustoa, leipää sekä lisää shampanjaa. Palasimme takaisin puistoon syömään ja juomaan. Tässä kohtaa askel painoi jo melkoisesti sillä takana oli jo 25000 askelta. Päivän lopullinen askelluku oli yli 31000 askelta ja se tuntuu jo. Silti, päivä onnistui hyvin ja shampanja oli hyvää.
Päivän aikana on onnistuttu käymään myös omalla tapaa absurdeja keskusteluja:
J: Mä taidan mennä Starbucksiin tänään.
K: Oletko sä ihan varma tosta?
J: Joo, kyllä mä näin Starbucksin
K: Missä maassa?
J: Mä olen aika varma että tässä maassa…
K: Mikä päivä sä näit sen?
J: Toissapäivänä?
K: No se Starbucks on voinut olla Saksassa, Hollannissa tai Belgiassa… Belgiassa et varmaan nähnyt sitä.
J: Katoin Google mapista, ei ole täällä. Missäköhän maassa se oli…
Onneksi tämä maasekoilu on ohi tässä vaiheessa reissua. Voin mennä iloisesti sekaisin näistä taas syksymmällä.

[Best_Wordpress_Gallery id=”123″ gal_title=”Reims, 2018-05-30″]

Ensimmäinen päivä Ranskassa

LaRochelle2018 juha Comments
Ajoaika: 1h 53 minuuttia
Keskikulutus: 13.4 l/100km
Keskinopeus: 73 km/h
Kokonaiskilometrit: 2089 km
Ensimmäinen päivä Ranskassa… Eilen illalla Krista onnistui puhumaan meidät sisään leirintäalueelle ranskaksi! Toki se on rujoa, mutta se toimi! Ranska-aamut ovat samanlaisia aamuja kuin muutkin aamut. Ylös, ulos, aamiaiselle ja sitten lenkille. Okei, nousin laiskasti, koska huvitti, mutta silti. Lenkki ei ollut pisin, eikä vauhdikkain, koska lenkkeilijöitä ei huvittanut. Lenkki päättyi paikalliseen liikkeeseen, josta sai ostettua tuoretta leipää. Krista osti – ranskaksi – leivän ja kaksi kroisanttia. Meidän tiimityöskentely tällaisissa tilanteissa on seuraavan kaltaista:
  1. Krista työstää mitä hän aikoo puhua
  2. Krista alkaa puhumaan kohdemaan kieltä
  3. Sormilla osoittelu alkaa
  4. Yhteisymmärryksen saavuttaminen
  5. Juha kanssa puhuminen suomeksi
  6. Yhteisymmärryksen saavuttaminen
  7. Tavaroiden saanti
  8. Juha siirtyy yhä hiljaisena maksamaan
  9. Operaation lopuksi Juha kohteliaasti sanoo “hei hei” saksaksi tai italiaksi, riippuen tuulen suunnasta. Ranska on työn alla. 😄
  10. Krista miettii käyttikö hän verbiä vai ei ja josko hän käytti verbiä oikein ja voisiko tuon sanoa jotenkin paremmin
  11. Juha kysyy miten ranskaksi sanotaan “hei hei” tai “kiitos” – jo aika monetta kertaa.
Blogasin aamulla, jonka jälkeen lähdimme kaupan kautta kohti Reimsiä. Kaupan parkkiksella oli pakko virittää safkat ennen kuin lähdimme ajamaan. Emme päässeet Reimssiin saakka kerta heitolla, vaikka matkaa oli vain pari tuntia. 20 minuuttia ennen Reimssiä kuskin oli pakko vetää taukopaikalle ja ottaa pienet torkut. Otimme tehokkaat 20 minuutin torkut autossa, jonka jälkeen ajoimme Reimssiin parkkiin.
Reims on tunnettu 1) shampanjasta 2) katedraalistaan. Koska olemme sivistyneitä aloitimme Reimssiin tutustuminen poikkeamalla katedraaliin, vasta huomenna tutustumme shampanjaan. Katedraali oli vakuuttava näky. Tuomikirkon jälkeen ajatus oli, että Krista menee museoon ja Juha kahvilaan naputtelemaan läppärillä. Valitettavasti museo on tiistaisin kiinni, joten päädyimme menemään yhdessä syömään.
Löysimme kivan (halvan) mestan missä syödä. Menu oli luonnollisesti ranskaksi. Osa sanoista on ymmärrettäviä englannin avulla, osa auttavan italian avulla. Krista luonnollisesti ymmärtää enemmän kuin Juha, mutta Juha huijaa joka hetki Microsoftin ja Googlen kääntäjän avulla. Katsoimme menua ja totesimme haluavamme galettea. Googlasimme miltä se näyttää. Kyllä, galettea haluamme. Krista tilasi meidän ruuat ranskaksi. Googlatkaapas mitä galette on. Me saimme letun, jonka päällä oli se mitä listassa oli. Tulos yllätti meidät melkoisesti, odotimme piirasta. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja täyttävää, joten emme valittaneet. Kielestä vielä sen verta, että Juha automaattisesti koittaa vetää italiaa kun tarjoilija pölähtää paikalle höpöttämään jotain – “hei hei” tulee kuitenkin useimmiten saksaksi, anteeksi italiaksi. Ranskaa tulee pihalle loppukesästä viimeistään.
Toistaiseksi ranskalaiset ovat olleet mukavia ja ymmärtäviä. Voin iloisesti puhua heille englantia, he vastaavat takaisin ranskaksi, sitten koitamme ymmärtää toisiamme ja toistakseksi olemme päässeet yhteisymmärrykseen. Illalla majapaikalla aukesi mahdollisuus testata Microsoft translaten puheominaisuutta – se toimii! Sen avulla voi käydä hidasta tulkattua keskustelua ranskalaisten kanssa ilman että osaa sanaakaan ranskaa! WOOOT WOOOT! Krista menee yhä sen pidemmän ja oikeamman tien kautta, hän opettelee puhumaan ranskaa alkeellisella tasolla – ja onnistuu siinä jo nyt!
Päivän aamulenkkiselfie epäonnistui! Siitä tuli pikimusta…. 🙁

[Best_Wordpress_Gallery id=”121″ gal_title=”Reims, 2018-05-29″]

Siirtymä Ranskaan

LaRochelle2018 juha Comments
Ajoaika: 5 tuntia
Keskikulutus:  12.9 l/100km
Keskinopeus: 62 km/h
Kokonaiskilometrit: 1951 km
Heräsimme kunnon ihmisten aikaan ja aamiaisen jälkeen lähdimme lenkille. Heti lenkin alkupäässä löysimme pienen seikkailupuiston! Siellä kului rattoisasti kiva hetki mm. vesiesteitä ylittäessä. Puistosta piristyneenä jatkoimme hevonen jätöksiä väistellen lenkkeilyämme.
Lenkin jälkeen pakkasimme ja siirryimme semirivakasti KANOOTTIIMESTAAN! Krista oli varannut meille kajakin, Juhalla oli unelmoinut kaupungin kanaaleissa melomisesta. Jaoimme kajakin. Krista oli kevyempänä nokassa ja minä takana. Valitsimme kahden tunnin mittaisen kaupunkilenkin. Meidän vauhdilla sitä melottiin kahvitaukoineen noin kaksi ja puoli tuntia. Kumpikin oli melomisen jälkeen aivan valmis nukkumaan.
Melomisreitti, vaikka olikin kaupunkireitti, piti sisällään harmittavan vähän kaupunkia. Pääasiassa mentiin isojen rakennusten ohi etäältä. Sitä elävässä keskustassa melomista oli ehkä puoli tuntia. Sen puolen tunnin aikana pysähdyimme ravintolan lauturiin, jotta saimme vesipullon taas täytettyä. Juha piti kiinni lauturista ja Krista juoksi täyttämään vesipullon. Viimeisellä mahdollisella kaupungin sisällä olevalla rantautumislaiturilla nousimme vedestä ja kävimme kahvilla keräämässä voimia loppusoutua varten. Ensimmäinen ja viimeinen 30 minuuttia on “vain matkan tekoa” kohti kaupunkia/kanoottimestaa.
Kanoottimestan parkkipaikalla söimme liki kaiken syömäkelpoisen autosta, otimme lyhyet torkut ja aloitimme siirtymisen kesän kohdemaahan Ranskaan. Navigointi ilmoitti ajoajaksi yli 5 tuntia. Matkalla oli kaksi kolaria, ainakin viisi tien sivuun hyytynyttä autoa. Seisoimme ruuhkissa ainakin tunnin tai kaksi matelemassa eteenpäin. Kahdeksalta illalla Krista alkoi metsästämään leirintäaluetta ja puoli yhdeksän olimme Cambraissa leirintäalueella valmiina nukkumaan. Kuski oli niin valmista kauraa, että ei jaksanut edes blogata. Nostimme (viski)maljan Ranskaan saapumisen kunniaksi jonka jälkeen kuski hyytyi lopullisesti. Yöllä oli pientä sateen ja ukkosen aiheuttamaan aktiviteettia. Krista heräsi ensipisaroihin ja herätti Juhan paketoimaan auto vesitiiviiksi. Olimme nukkuneet peräluukku auki (hyttysverkolla suojattuna) lämpötilan laskemiseksi. Pysyimme rivakan toiminnan ansiosta täysin kuivana!
Auton pakkauksesta:
Automme toimii kahdessa eri moodissa. Majoitus/yö sekä matkamoodissa. Kummankin koko kesän omaisuus on pakattu yhteen reppuun ja yhteen laukkuun. Ne ovat penkkien takana, takaosan jalkatilassa. Juhan tapauksessa tämä antaa kriittisen 10 senttiä lisää pituutta takatilan makuutilalle, jolloin nukkuminen takana on mukavampaa. Meillä on erikoistarvikkeena mukana Kristan soittotuoli sekä pyöräilykypärät. Yöpymiseen tarvittavat tavarat (ja pyöräilykypärät) on viime kesän tapaan kiinnitetty vasten takaluukun sivuikkunoita. Nyt kiinnitys on mietytty ja toimiva, toisin kuin viime kesänä :D. Ajomoodissa takaluukussa on Kristan soittotuoli, kiinnitettynä kuormataljalla kuormapisteisiin, sekä keittiölaatikko ja vesikanisteri, kiinnitettynä kuormaverkolla kuormapisteisiin. Yömoodissa tuo tarvikkeet siirtyvät kuskin jalkatilaan ja penkille, niin että pelkääjän penkki on käytettävissä vaikkapa blogaamiseen tai säätämiseen tietokoneen kanssa.

[Best_Wordpress_Gallery id=”119″ gal_title=”Utrecht, 2018-05-28″]

Päivä Utrechtissä

LaRochelle2018 juha Comments
Ajoaika: N/A
Keskikulutus:  N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: N/A
Herätys klo 06:00. Aamiaista lerintäalueella ja sitten alkoi juoksulenkki kohti uimahallia. Uimahalli sijaitsi yli viiden kilometrin päässä, mikä juostaessa juoksupolulla ei ole edes etäisesti paha. Tuntemattomissa kaupungiolosuhteissa 5km lenkki reppu selässä on jo merkittävästi eri peto. Suunnistus oli rento, joten lyhyitä korjaavia siirtymiä piti suorittaa aina välillä. Kaupunki oli kovin ihailtava, joten ylimääräisiä kuvauspysähdyksiäkin tuli tehtyä.
Uimahalli Hollannissa… Saksassa oli jaetut pukuhuoneet, mutta erilliset suihku- ja saunatilat. Hollannissa on jaettuna kaikki, eli suihkussa käydään uikkarit päällä, jos ei halua lentää ulos nopeasti. Naisosasto saa yhä uimahalleista sen uimisosuuden, mutta miesosasto ei ole saunaa nähnyt sitten Köpiksen ja nyt meni kunnon suihkumahiskin. Tällä menolla Ranskassa uimahallit on pelkät seinät vesikuopan päällä. Noin puolet äänioikeutetusta on uimahalleja vastaan viimeisimmän kyselyn mukaan.
Uimahallin jälkeen oli luvassa lounastelua Seafood ravintolassa. Ravintola oli hyvin tasokas, ruoka hyvää ja yllättäen riittoisaa. Lounaan jälkeen kävimme viereisessä ostoskeskuksessa ostamassa rannekkeen Juhan Fitbittiin. Tämän jälkeen listalla oli kanootteilua kanaaleissa, mutta keli oli muuttunut radikaalisti. Taivaalta tuli vettä oikein kunnolla. Hylkäsimme siltä seisomalta uimisen ja pohdimme The Malt vaultiin palaamista tai auton tarkistamista (katto luukku oli tietyllä tapaa auki). Päädyimme odottamaan sateen loppumista, sitten liikuimme kohti The Malt Vaultia, mutta väsähdimme matkalla. Niinpä päädyimme nukkumaan laiturille, kuivalle osuudelle, jossa onnistuneesti torkuimme 15 minuuttia kunnes alkoi taas sataa. Vetäydyimme laiturin vieressä olleeseen kahvilaan, jossa otimme iltapäivä kaffeet. Sateen taas helpotettua poikkesimme The Malt Vaultiin. jossa teimme kompromissin emmekä jääneet maistelemaan viskejä vaan menimme takaisin autolle syömään, torkkumaa ja katsomaan mahdolliset vesivahingot.
Vessoista täytyy antaa pieni huomio. Minä en ole ehkä se maailman pisin mies, mutta en nyt ihan totaalinen hukkapätkäkään. Täällä Hollannissa olen aikalailla minimimittaa pisuaareille. Jos olisi lyhyempi pitäisi varmistaa kun koittaa käydä asioillaan tai alentua vessanpönttöön. Moinen vessakokemus on jotenkin nöyrentävä, sitä osaa olla kiitollinen tolkun korkeudelle asennetuista pisuaareista kun niitä seuraavan kerran pääsee käyttämään.
Autolla Krista luki kirjaa ja torkkui, siinä missä Juha asenteleli VMwaren VSphere serveriä kotilabraansa. Napsimme illalliseksi kaikkea mitä ruokalaatikosta löytyi: tomaatteja, juustoa, salamia, banaaneja, avocadoja sekä sharoneita. Tämän virkistävän tauon jälkeen palasimme takaisin The Malt Vaultiin (sinne kävelee 30 minuuttia!) viettämään loppuiltaa viskien parissa. Kumpikin nautti sopivan määrän viskejä, löysi hyviä uusia makuja, sai maistella pieniä määriä viskejä ilmaiseksi. Paikkaa ei voi riittävästi kehua. Asiantuntevaa henkilökunta sekä loistava valikoima ja ennenkaikkea höveli asenne viskin tarjoiluun.
Seurue hortoili takaisin autolle buritopikaruokalan kautta ja on nyt aivan valmis nukkumaan. Fitbitin mukaan 28000 askelta on tullut käveltyä tänään. Muunmuassa sen Malt vaultin ohi on menty neljä kertaa! *puuuh*

[Best_Wordpress_Gallery id=”117″ gal_title=”Utrecht, 2018-05-27″]

Nuottien shoppailua ja viskejä

LaRochelle2018 juha Comments
Ajoaika: 3 tuntia 32 minuuttia
Keskikulutus:  12.9 l/100km
Keskinopeus: 67 km/h
Kokonaiskilometrit: 1642
Päivän suunnitelma oli yksinkertaisuudessaan olla klo 12.00 harppukaupassa. Suunnitelmassa pysyminen vaati reipasta heräämistä sekä lenkeilyä. Niinpä heräsimme klo 6. Pakkasimme sen minkä voimme ja lähdimme lenkille. Lenkillä tuli vastaan yllättävä vesieste. Peltoa kasteltiin miehekkään kokoisella sadettajalla. Sen ohi pääsi helposti kun odotti vain riittävän kauan. Valitettavasti five fingersit ovat hyvin helposti kastuvaa (ja kuivuvaa) “kenkätyyppiä”, joten loppu lenkki tehtiin märin jaloin.
Vedestä kun puhutaan, on pakko mainita sana majapaikkamme vessasta. Ihan niinkuin delfinaariossa, meidän majapaikan vessassa oli splashzone. Jos et halua kastua, älä ole sillä alueella. Vesi tulee pönttöö sellaisella paineella että kaikki (vesi) ei pysy sisällä, osa pirskuu iloisesti ulos. En olllut aikaisemmin noin iloisella paineella toimivaa vessaa kohdannut.
Matka harppukauppaan oli kivuton ja nopea. Saksan puolella päristeltiin rennolla 150 km/h ajonopeudella ja Hollannin puolella mentiin 120 km/h. Vauhdikkaat ajo-osuudet ovat nyt takanapäin, syksymmällä sitten taas. 😕
Puolet meistä jäi harppukauppaan ja toinen puoli lähti kahvilaan säätämään IT:tä. Arkisten juttujen hoitaminen toisesssa maassa, kahvilassa olutta nauttien on jotenkin helpompaa ja nautinnollisempaa kuin kotona. Syytä pitää miettiä pitkään ja hartaasti…
Kun läppäristä loppui akku, lähti aviomies etsimään vaimoaan siitä harppukaupasta. Vähemmän yllättäen vaimo oli yhä siellä kaupassa, tosin nyt jo melko lähellä ulko-ovea melkein ostoksensa maksaneena. Moisessa liikkeessä ostosten maksamiseen menee nk pirusti aikaa. Niin tälläkin kertaa. Noin 20 minuuttia myöhemmin pääsimme liikkeestä ulos.
Tauolla Juha oli selvittänyt hieman Hollannin majoitusmahdollisuuksia. Täällä on laitonta yöpyä autossa ja poliisi ilmeisesti tykkää pamputtaa, sakottaa ja vangita – eikä välttämättä tuossa järjestyksessä. Päätimme majoittua hyvin halpaan leirintäalueeseen ihan Utretchten lähellä.
Leirintäalueella Krista iski hyvän keskustelun käyntiin lähellä majoittuvan matka-autoilijoiden kanssa. Päädyimme esittelemään oman automme heille ja he taasen esittelivät oman autonsa meille. Suurin riemu tuli siitä kun saimme meidän jääkallet heidän pakkaseen jäähtymään yöksi. Huomenna meillä on taas kylmät kallet.
Iloisen juttutuokion jälkeen lähdimme The Malt Vaultiin viettämään iltaa. Matkaan kului noin 30 minuuttia suuntaansa, mutta se oli hyvin sen arvoinen. Paikka on viskibaari aidolla sydämmellä. Palvelu on parasta A luokkaa. Asenne on kunnioittavasti kohdallaan. Eräässä vaiheessa iltaa pari pukumiestä saapui paikkaan pyytämään olutta. Omistaja kertoi heille, että tämä on viskibaari. Hänellä on muutamia oluita, mutta ne on melko hintavia. Sikäli herroja ei kiinnosta viski, vaan olut hän suosittelee käytännössä mitä tahansa muuta baaria tästä välittömästä läheisyydestä. Herrat poistuivat liikkeestä seuraavaan baariin. Mielestäni tuo oli hatun noston arvoista toimintaa. Me nautimme kumpikin pienen viskimaistelusetin. Kumpikin sai ilmaisen maistiaisen illan aikana jutellessaan omsitajan kanssa eri viskeistä. Palaamme paikkaan huomennakin 🙂
Nyt kello on jo sen verta, että kuvien käsittely ei enää onnistu tänä iltana. Tuuppaan ne verkkoon huomenna.

[Best_Wordpress_Gallery id=”115″ gal_title=”Rhene, Utrecht, 2018-05-27″]

Kartingia Meppessä

LaRochelle2018 juha 1 comment

Ajoaika: 0 tuntia 50 minuuttia
Keskikulutus:  14.5 l/100km
Keskinopeus: 35 km/h
Kokonaiskilometrit: 1405
Laiska aamu, valmis aamiainen => laiska lenkki. Kävelimme juoksemisen sijaan, kuntoliikkeitä ei tehty, eikä menty uimaan. Lähinnä kävelimme eteenpäin liian ison aamaiisen jälkeen. Täällä on yllättävän paljon hevosia. Todella monella talolla on vieressä tai takana hevosille laidun. Löytyi matkan varrelta myös lampaita, tai niiksi minä niitä ainakin luulen. Hulluinta aamulenkillä oli tupakka-automaatin löytäminen risteyksestä. O_O Mitä hemmettiä?! Keskellä ei yhtään mitään, risteyksessä, on tupakka-automaatti! Ehdottoman tarpeen!
Viime kesänä ostamani Fitbit on ottanut kriittisesti turpaansa. Sen ranneke hajosi. Onneksi sen ranneke on uusittavaa mallia, joten päivän tavoitteeksi muodostui uuden rannekkeen osto, kirkon katsominen, reissun suunnittelu ja FunPark Meppen. Tässä kohtaa tiesin, jo että Lamporghiniä en tule ajamaan, sillä se tulee varata etukäteen 😞
Seikkailimme kaupunkiin tutulle parkkipaikalle ja aloimme tallustamaan. Fitbitin korjaus täällä ei onnistu. Täällä ei ollut kuin pinkkejä rannekkeita hyllyssä. Heillä on myynnissä vain mustia Fitbit Altoja, mutta vaihtohihnoina on vain pinkkejä? Mikä järki tässä on?
Kauppareissun jälkeen oli luvassa päivän kohokohta. Oluttarha! Höltingmühle oli iskenyt silmäänne ekalla Meppen aamulenkillämme. Niinpä menimme sinne lounaalle ja oluelle. Syötyämme jäimme suunnittelemaan reissua. Nyt ensimmäisen lomapätkän runko on selvänä. Ajamme seuraavaksi Leerdamiin harppunuottikauppaan, sitten matkaamme Reimssiin tutustumaan shampanjan tekoon. Sieltä Pariisiin, Pariisista harppu ja sitten La Rochelleen, missä tähtäämme olevamme lauantaina 2.6. Selvä suunnitelma, mutta sopivan löysä improvisaatiolle.
Saksa on hieno maa, siinä mielessä että, täällä ei säästellä alkoholin kanssa.
Olutta? – Tottakai! Annoskoko puoli litraa.
Viiniä? – Miksi ei? Annoskoko 0.2 litraa.
Asioita mitataan litroissa ei senttilitroissa tai millilitroissa, se jo itsessään antaa mielikuvan siitä että näiden nesteiden kanssa ei kitsastella!
Reissusuunnitelmien jälkeen kävimme katsomassa Meppen kirkot, koska kirkot pitää aina nähdä… Eiks je? – jep… Raatihuoneen takana oli maahan upotettuna trampoliini. Puolet seureesta koki sen parhaimpana juttuna vähään aikaan ja vietti iloisen, joskin lyhyen, hetken siitä nauttien.
Sitten aloitimme, jo Suomessa sovitun, rahan käytön huvitteluun! Kohteena oli Funpark Meppen (eka sana karttalinkki, toka sana sivustolinkki). Paikka saa 10 pistettä ja papukaijamerkin! Ensinnäkin, alue on eeppinen – vanha ydinvoimala. Siellä on ulkorataa jos jonkinmoista.
Tähän aikaan vuodesta ainut asia mitä voit tehdä pelkästään sisäänkävelemällä, ilman varausta, on karting. Krista ei ole Kartingia ajanut koskaan, joten tämä oli jotain uutta hänelle. Juha on jo monta kertaa aikaisemmin osoittanut olevansa keskivertoa hitaampi kuski. Kisamme oli neljän hengen kisa. Pari kroatialaista sähkömiestä oli paikalla myös. He työskentelevät täälläpäin jossain työmaalla ja olivat tulleet kisaamaan illanvietoksi. Neljä kuskia, kolme palkintosijaa. Paikat yksi ja kaksi meni kroatialaisille suvereenisti (paras kierrosaika ekalla 1:02.439), kolmas sija Kristalle ja perää piti Juha. Sijat tulivat kierrosajan mukaan. Kristan viimeinen kierros oli hänen nopein 1:07.325 siinä missä Juhan nopein kierros oli 1:08.091 (kierros 5/10). Keskiarvo kierrosnopeuksista muuttaa Kristan ja Juhan järjestystä, mutta tämä johtuu lähinnä siitä että Juha oli aikaisemminkin ajanut näitä vehkeitä :).
Kartin kokemuksen jälkeen palasimme majapaikkaamme pakkaamaan ja viettämään hetki rauhallista iltaa. Huomenna ei höntsäillä vaan noustaan pirteästi ja lenkkeillään.

[Best_Wordpress_Gallery id=”113″ gal_title=”Meppen, 2018-05-25″]

Rentoutumista Meppessä

LaRochelle2018 juha 4 comments
Ajoaika: N/A
Keskikulutus:  N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: N/A
Heräsimme taas ihmisten aikaan, eli siellä kuuden maissa. Munakasaamiaisen jälkeen lähdimme lenkille Meppeen. Lenkin tavoitteina oli luonnollisesti lenkkeily, mutta myös aamupäivän kahvilan löytö. Päiväsuunnitelmamme on istua kahvilassa ja lukea lehteä sekä uutisia, sitten naputella tietokonetta jossain ja lukea kirjaa. Lopulta siirrymme majapaikkaamme, jossa katsomme TV-sarjoja ja naputtelemme koneita.
Aamulenkin jälkeen menimme viereiseen uimahalliin. Tämä oli minimalistinen uimahalli. Siellä oli pukukopit, pieni määrä suihkuja ja uima-allas, siinä kaikki. Ei saunaa, ei miesten tai naisten pukutiloja. Uikkarit laitettiin päälle pukukopissa, joka samalla toimi porttina pukukaapeille, joiden jälkeen edessä olikin miesten tai naisten suihkutilat. O_o – aamusauna jäi väliin, mutta suihku ja allas tuli testattua. Oikean käden kanssa ei kauheasti uida vielä, mutta vähän.
Uimahallin jälkeen edessä oli Meppesin keskustassa tepastelu ja kahvilassa rentoutuminen. Kahvilan jälkeen syömään, syömisen jälkeen autoon pikku torkuille. Torkkujen jälkeen olikin jo aika siirtyä kaupan kautta majapaikallemme. Yövymme pari yötä siellä rentoutuen kumpikin tyylillään. Kirjoja ja IT:tä, lenkkejä ja tepastelua.
Majapaikallamme on PONI! Se on tuossa etupihalla hengailemassa. Näyttäisi, että sillä on myös kanikaveri. Näiden kahden dynamiikka ei jätä ketään kylmäksi. Toinen popsii ruohoa keskellä kenttää ja toinen makaa kentä reunalla edellisen paskan päällä. Kyllä luonto on upeaa.
Vuorokausi rentoutumista onkin enemmän kuin tarpeeksi. Kumpikin huomaa olevansa väsyneempi ja laiskempi, jo näinkin vähäisen laiskottelun jälkeen. Huomenna tehdään jotain, kierretään kahviloita, OLUTPUUTARHOJA tai… täällä Meppessä voisi ajaa Lamborghini Gallardolla… vain 299€ per tunti. Hmmm…. 50% seurueesta on enemmän tai vähemmän hommaa vastaan.

[Best_Wordpress_Gallery id=”111″ gal_title=”Meppen, 2018-05-24″]