Kuin aidot ranskalaiset

2018-06-13
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  2698 km
Aamulla oli pakko lenkkeillä pantongille. Tarkistin lähimmän patonkimestan, etäisyys kohtuullinen. Jos haluaa hupia elämäänsä, suosittelen katsomaan ranskankielisiä arvosteluja suomeksi koneen kääntämänä.
Valitsemamme mesta on saanut mm seuraavia arvosteluja
1 tähti: “Osti viimeksi tunkkainen kakku, suosittelen”
1 tähti: “Artisan chocolatier? Hum … suklaapatukat myydään vanhentuneilta ja mantelipastaa aiheet, sama tarina! Kiva myyjä oli hämmentynyt, kun hänen pomo ei edes suostunut tulemaan puhua minulle … suosittelen!”
Joko ranskalaiset on pirun herkkiä suosittelemaan tai Googlen konekääntäjä ei ymmärrä ranskankielen negaatiota 😄
Bonuksena paikka ei ollutkaan auki tänään. Taululla luki, että keskiviikkoisin se on auki vain kuudelta illalla. Noh, juoksimme seuraavalle ja ostimme sieltä useita eri patonkeja. Parhaaksi osoittautui se, mikä tuli vahingossa ostettua! 😄 . Tänä aamuna tuli siis vihdoin juostua patonki kainalossa ranskalaisen pikku kaupungin kaduilla. Tästä se alkaa, ranskalaistuminen siis.
Työpäivän jälkeen oli edessä Le Manssiin valmistautuminen. Suunnittelimme päivällä safkat, katsoimme kartalla konkreettisesti etäisyyksiä. Lopulta edessä oli vain kauppaan meneminen ja tarvittavan safkamäärän ostaminen. Tarkoituksemme on olla mahdollisimman omavaraisia ja syödä omaa safkaa mahdollisimman paljon.
Illalla minä kävin Maga treeneissä ja Krista rentoutui asunnolla. Treenit olivat hyvää kardiotreeniä. Nyt sain hahmotettua harrastajien ja ohjaajien tasot. Harrastajat ovat alempia kuin P4, ohjaajat ovat G5, G3 ja G1 (tai G2). Käyn treeneissä kehittääkseni kunnon takaisin. Suurin haaste tulee olemaan tuon oikean käden sopiva rasittaminen. Tänään hakattiin tyynyjä, käsi kesti sen aika hyvin. Pitää silti tehdä teknisemmin ja vähemmän energisesti. Jos me suomalaiset ei kauheasti hävetä olla alasti (saunassa), niin ei ranskalaiset kauheasti huonommaksi jää. Tässä on kuva siitä urheilukeskuksesta, missä tämän päivän Magatreenit oli. Kuva on otettu miesten pisuaarilta. Näetkö naisten vessan oven?
Illan jännitystä sain siitä kun päätin paluumatkalla mennä kanaalin vierttä pitkin takaisin. En tullut ajatelleeksi yhtään tarkemmin sitä reittiä. Kymmenen minuutin jälkeen edessä häämötti pilkkopimeä tunneli.
Kirosin, mietin, ihmettelin ja lähestyin pyörällä kohti tunnelia. Olin jo sitoutunut pyöräilemään pilkko pimeässä tunnelissa tuntemattoman matkan kun viime hetkellä, juuri ennen tunnelia tuli näkyviin nousuluiskat ylös! HUHHUH! Pyöräilin luiskat ylös ja olinkin taas tutulla paikalla. Tuo tunneli ei meinaan ole mikään lyhyt tunneli. Se on itseasiassa pelottavan pitkä (linkki vie tunnelin alkuun, se puuttuva sininen pätkä on se tunneli) ja hyvin, hyvin pimeä. Kotona nukuttiin jo, joten blogauskin tapahtuu omassa rauhassa.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.