Ekat Maga treenit La Rochellessä

2018-06-11
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  2698 km
Heräsimme aamulla kuudelta ajatuksena lähteä lenkille. Emme kuitenkaan lähteneet lenkille, sillä ulkona satoi. Lenkin korvasi sisätiloissa tehty jumppatuokio. Onneksi patonkia oli kaapissa sadepäivän varalle. Se ei ole 100% ranskanlaista, sillä se ei ole tuoretta, mutta me pohjoisen barbaarit voimme syödä vähän kuivempaakin patonkia.
Päivän agenda oli arjesta poikkeava. Tänään minun päiväni muodostui coworking -tilaan menemisestä. Tarvitsin printteriä ja halusin varmistaa hätätyöskentelypisteeni. Työpäivän jälkeen matkasin ostoksille ostoskeskukseen. Tarvikelistalla oli erinäistä kamaa Le Mansia varten ja kaikkea pientä mitä olemme huomanneet tarvitsemamme. Illalla oli luvassa La Rochelle Krav Maga debyyttini. Minun tehdessä kaikkea tätä Krista vietti kotityöpäivän.
Päivä alkoi isolla virheellä. Iso virhe oli koittaa mennä coworking -tilaan tasan yhdeksäksi. Sinne kestää ajaa 12 minuuttia autolla, kun ei ole ruuhka. 20 minuutta polkupyörällä, jos minä saan ajaa omaan tahtiini. Ilmeisesti nämä pikku patongin purijat, ihan jokaikinen, aloittaa työpäivän klo 09.00. Silloin tiellä on kaikki autot mitä lähikylistä ja La Rochellesta löytyy. 12 minuutin matkaan meni yli 30 minuuttia. Ehdin pitämään palaveirn autosta käsin (itseasiassa kun tuli puhevuoro vedin parkkipaikalle). Työtila oli kiva, erittäin kiva. Siellä on hyvä ryhmähenki, välttävä englannin osaaminen ja ihana työrauha. Tulostin toimii, internet on nopea ja kahvi kuuluu hintaan. Ihmiset koittivat puhua minulle vähäisellä englannin osaamisellaan ja minä koitin olla kovin kannustava. Kaikenkaikkiaan päivä meni todella hyvin.
Se että en puhu kieltä, en ymmärrä kulttuuri on oikeasti melko stressaavaa. Autolla tuolla liikenteessä ajaminen tässä vaiheessa reissua on stressaavaa, kaupassa käynti on hyvin stressaavaa. Periaatteessa se on hyvin hallittavissa oleva tilanne, mutta ei käytännössä. Kaikenkaikkiaan arki tässä vaiheessa reissua on hartioita kiristävän stressaavaa. Se helpottaa tästä, kunhan tähän kulttuuriin tottuu. Kauniit maisemat ja reissaamisen riemu kuitenkin helposti kompensoi kaiken alkuvaiheen stressin. Shoppailun jälkeen edessä oli ekat Magatreenit.
Paikalle meneminen on stressaavaa. Homma jännittää ja stressaa pirusti aina siihen saakka kunnes kumarretaan. Sen jälkeen stressi katoaa ja tekeminen alkaa. Ohjaaja ei kertonut muille minusta muutakuin että olen treenannut aikaisemmin ja että olen Suomesta. SWEET LORD! Hyvin harvoin pääsen treenaamaan ilman ohjaajastigmaa. Oi että oli riemu. Okei, salin treenaajat eivät ole G-tasoilla, ne on P-tasoisia. Minulla on mukana vain muna- ja hammassuojat, joten olen rivissä normaalissa T-paidassa ja geneerissä urheilushortseissa. Eka parini oli vuoden harjoitellut tyyppi. Hommana oli maassatappelun harjoittelu. Tyynynpitäjä istuu tyynyn kanssa hyökkääjän mahan päällä. Homman nimenä on hakata tyynyä muutama kerta, sillata tyyppi pois päältä ja hakata sen jälkeen sitä tyynyä, jonka pitäjä on nyt selällään lattialla. Muutaman lyönnin jälkeen oikeaoppinen poistuminen ja tekijän vaihto. Annoin paikallisen näyttää mallia. Suoristus oli … rauhallinen hyvä yritys. Sitten oli minun vuoro. Muutama napakka lyönti ja kunnon siltaus, mies lähti kuin leppäkeihäs, eikä pystynyt pitämään kiinni tyynystään, joten napautin pari kevyttä miehen munasuojiin ja poistuin oikeaoppisesti pystyyn. Parini naureskeli ja jatkoi naureskellen treenejä siitä eteenpäin. Siirtyessämme painimaan ohjaaja vaihtoi pariani hieman kokeneempaan kaveriin. Homman nimi oli painia, lähtö polvilta, ja kun kuuluu ÖÖÖN tai DÖÖÖ vastaavan luvun omaava henkilö tappelee magamaisesti eli menee silmiin, kurkkuun, munille yms ja lopettaa painin tyylillä. Uusi parini oli isompi, lihaksikas ja kokeneempi. Hän sai jopa osumia pari kertaa. Joudun pari kertaa koittamaan ennen kuin onnistuin saksaamaan miehen gaardista selälleen, mutta sitten kun onnistuin, onnistuin oikein kunnolla. En tiedä mitä oikein tapahtui, mutta mies lensi ja läsähti selälleen jonka seurauksena hän menetti taisteluhalujaan. Nykyisen parin toettua tuosta pari lähti taas vaihtoon ja entinen parini meni riemulla kertomaan seuraavalle vastustajalleni siitä mitä hänelle tapahtui. Vaikutti kovin iloisesti yllätetyltä. Illan viimeisen parin pistin ihan vaan solmuun useamman kuin kerran. Hänellä oli paljon intoa sekä notkeutta ja hyvin vähän painikokemusta. Lopputulos oli erinäisiä solmuja ja pari kertaa kuristin miehen hänen omalla kädellään. Minulle treeni oli kaikin puolin hyvin fyysisesti kohtuullisen raskas ja henkisesti hyvin rentouttava treeni. Ensitreenit salilla oli onnistuneet ;). Kaikki parini olivat ihan täpinöissään treenaamisesta minun kanssa. Kyselin asiasta enemmän ohjaajalta ja hän sanoi, että jokainen halusi treenata kanssani lisää. Tulen käymään parilla eri salilla, katsotaan löydänkö jossain vaiheessa pitempään treenanneita tyyppejä. Jos ei muuta, niin kesästä tulee hyvä fyysinen kuntoutustreeni.
Treenien jälkeen stressi oli kadonnut, mutta treenien riemuisassa temmellyksessä en pahemmin säästellyt alta 4kk sitten leikattua oikeaa olkapäätäni. Ajomatkalla takaisin, kun lihaksisto alkoi jäähtymään, käden eri osat ilmoittivat treenin olleen, ehkä pykälän, liian kova. Koitan ensikerralla ottaa karvan verran rauhallisemmin, jos painimme.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.