Auton testaamista Saksan baanalla

Kesä 2019 juha Comments

2019-05-21

Ajoaika: 8 tuntia, 25 minuuttia
Sähkökilometrit: 198 km
Keskikulutus 7.5l / 0.1 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 1538 km
Huippunopeus: 230 km/h (auton mittari, ei GPS vahvistettu)

Aamu alkoi poikkeuksellisen myöhään, 06:45. Myöhäinen aamu oli ajosta ja MökkiLAN:sta palaamista yhä. Krista oli suunnitellut aamulenkin reitin, joten lähdimme reippahasti lenkille. Lenkin päätteeksi tai aikana emme pystyneet kuntoilemaan, sillä emme löytäneet mitään kivaa paikkaa missä kuntoilla + se mitä löydettiin oli mahdottoman liukas sateesta, emmekä pystyneet sitä kuivaamaan.

Aloitimme päivän reissuosuuden pysähtymällä Ezentan konttorilla. Nixu osti Ezentan parin viime kuukauden aikana. Katsoin silloin, että heidän konttori osuu suoraan minun reitin varrelle. Tänään tein yllätysvierailun kyseiselle konttorille. Oli mahtavaa kertoa olevani suomalainen nixulainen, joka päätti poiketa ohimenomatkalla. Ohimenomatka vaati lisäselittelyjä, luonnollisesti. Kiva keskustelun aloittaja. Sain pikaisen esittelyn konttorista ja puoli tuntia heilahti ohi huomaamatta kahvia hörppien ja eri henkilöille esittäytyen.

Seuraava reissun kohteena piti olla eilen Dispensarysta saatu Saksavinkki, Whisky Krüger, mutta asetellessani naviointia huomasin, että se on auki seuraavan kerran klo 10.00 keskiviikkona, keskiviikon ollessa se merkitsevä sana. Päätimme aloittaa Saksan läpi runttaamisen. Koska kesän lomapäivät ovat yllättävän kortilla, joudumme tekemään Torinoon etenemisen osissa. Tänään ajoimme noin puoleen väliin Saksaa Malsfeldiin. Täällä työskentelemme huomisesta alkaen loppuviikon ja kun perjantai tulee, aukeaa baana taas. Matka jatkuu kohti Torinoa muutamalla pysäkillä.

Autossa koko seurue on pitänyt itsestään selvänä ja ymmärtänyt heti että Saksan läpi ajettaessa ei säästellä bensan kanssa. Autossa on GTE namiska, sitä kun painaa auto jäykistää itseään, muuttaa polttoaineen syöttöprofiileja, ottaa sähkömoottorin polttomoottorin rinnalle käyttöön, muuttuu herkemmäksi kaasun suhteen ja ylipäätään muuttuu merkittävästi sporttisemmaksi. Se ei tule lähellekään rakkaan Audin sporttisuutta, mutta on se jotain. Saksan baanalla selvisi seuraavia faktoja autosta

  • 1.4 litraisen turbobensakoneen saa hetkeksi viemään 40 litraa sadalla, kun seisoo kaasupolkimen päällä
  • Vakionopeuden säätimen maksimi on 160 km/h. Tämä on ikävää, sillä kruisailunopeuteni on 170 km/h => pakko painaa kaasupoljinta => kun kerran siihen kosketaan, niin kosketaan syystä => kruisailunopeus oli 200 km/h, aina kun liikenne antoi anteeksi
  • Auton maksiminopeus ei olekaan 225 km/h. 230 km/h saatiin tauluun ja auto olisi vielä mennyt, mutta loppui tila kesken. Auto ei kiihtynyt enää millään tapaa merkittävästi, mutta se vielä kiihtyi. Maksimit on pakko hakea.
  • Adaptiivinen vakionopeuden säädin on silkkaa KULTAA pitkillä ajomatkoilla ja erityisesti Saksan moottoritiellä, missä nopeusvaihtelut ovat merkittäviä.

Matkan aikana pysähdyimme pari kertaa syömään. Tuunatun keittiön käyttö on niin mukavaa, että siitä on yhä syytä mainita. Kolmannella kerralla tiedämme mitä keittiöltämme haluamme ja tuunasimme sen sen mukaiseksi. Sitä on riemu käyttää. Muutenkin, kaikki tämä leireily, ruuanlaitto, tauotus, matkavirikkeet jnpp sujuu kuin tanssi, kuin olisimme tehneet tätä ennenkin.

Jokaisella taukopaikalla oli mahdollisuus sähköauton lataamiseen, mutta kertaakaan emme sitä onnistuneet tekemään. Tanskassa olisi ollut nerokas ja hieno systeemi. Easypark-pysäköintiohjelmalla olisi voinut ladata sähköä tolpasta, jos se olisi toiminut. Ekassa paikassa auto antoi vikavaloa kun koitti laittaa johtoa kiinni. Tokassa paikassa Easypark antoi virheviestin (-1). Tämän pohjalta pystyin helposti päättelemään vian olevan “jokin”. Kaiken kaikkiaan nerokas systeemi, olen jo nyt fani. Sitten kun se toimii, olen myyty koko konseptille.

Saksassa tähdet asettuivat tasan oikein kustannustehokkaan ajon suhteen. Bensa oli kalleinta tähän mennessä (1,714 € per litra), samoin sähkö oli kalleinta tähän mennessä (5€ latauskerta) – tällä olisimme saaneet noin 10 km sähköä, koska olisimme ladanneet vain ruokatunnin verran – jätimme väliin. Tätä korkeampaa hintatasoa tasapainottamaan bensankulutus on luonnollisesti korkeampi kuin missään muualla, sillä on pakko ajaa nilkalla kun vakionopeudensäädin ei toimi yli 160 km/h nopeuksissa.

Olemme illan päätteeksi saapuneet taloon, joka toimii meidän majapaikkana seuraavat kolme päivää. Kumpikin on ajosta rupeamasta aika väsynyt, kuski tosin menee vielä adrenaliinin voimalla hyvän hetken, sillä ihan viimeisiä 5 kilometriä lukuunottamatta auton nopeus oli siellä180-200 km/h viimeiset 200 kilometriä. Mites pelkääjä ajonopeuteen tähän suhtautui? Hän osoitteli vauhdikkaita Audeja ja Bemareita, sanoen “seuraa noita”, aina kun minä en tajunnut mennä riittävän lujaa 😀

Jonossa sorsien takana

Kesä 2019 juha Comments

2019-05-20

Ajoaika: 8 tuntia, 6 minuuttia
Sähkökilometrit: 137 km
Keskikulutus 6.5l / 0.7 kW per 100km

Kokonaiskilometrit: 688 km
Meillä oli Ruotsin laivassa minihytti käytössä. Moisessa hytissä on ne perinteiset seinälle nostetut sängyt. Olemme aikaisemmin ottaneet tuplaleveän sängyn, kun sellaisen on saanut, jolloin on ollut mukava nukkua vierekkäin. Päädyimme nytkin nukkumaan yhdessä sängyssä, vastoin aikaisempia puheita ja suunnitelmia. En voi sanoa yötä rennoimmaksi ikinä, mutta levättyä tuli. 

Aamu laivalla oli hieman epätodellinen. Missään kohtaa ei kuulunut tiedostusta siitä että saavuttiin satamaan, missää kohtaa kukaan ei patistanut meitä autokannelle. Niinpä olimme aikalailla viimeisiä, jotka saapuivat autolleen. Sitä ennen tuli juotua kahvit ja pistettyä eilen illalla kirjoitettu blogiviesti verkkoon. Tällä kertaa aamiainen jäi miespuolisilta väliin, sillä sen piti olla eilinen pitsa mikä jätettiin ostamatta. Sen piti olla pitsan korvike “jämäpata”, mutta sitä ei ehditty kaivaa autosta pihalle. Jos vaikka olisikin ehditty kaivamaan, ei sitä olisi ehditty syömään, sillä autojono lähti purkautumaan kesken meidän pakkauspohdinnan, niinpä vain ajoimme pois – vailla aamiaista, lohtuna vain lämmin kuppi kahvia.

Ruotsirutiiniimme kuuluu aamulenkki ja sen jälkeen uiminen/saunominen/suihku Eriksdalsbadet. Tällä kertaa hyödynsimme paikan päältä löytyvää sähkölatauspistettä! Parkkimaksu oli ainut kustannus. Ehdimme lataamaan auton täyteen latinkiin, mikä oli juuri niin kuin olimme suunnitelleet. Ennen kuin lähdimme Eriksdalsbadetista kävimme noutamassa kahvit viereiseltä kesäkahvilalta. Kahvilassa oli tiskin edessä jono. Sen jonon muodosti kaksi sorsaa. Niistä uros päästi sulosointuisia sorsaääniä koko ajan. Meille selvisi, että he ovat harmittomia joka-aamuisia asiakkaita. Sorsat saavat aamuisin briossileipää/pullaa. Ilmeisesti vain tämä kelpaa heille. Jos herran kutsuääniin ei vastata säädyllisessä ajassa, rouva pomppaa tiskille ja alkaa kohtuu äänisesti tivaamaan Briosin perään. Ohitimme heidät kuitenkin jonossa ja ostimme kahvia sekä kuumaa vettä. Emme valitettavasti tajunneet ottaa kuvaa näistä kahdesta tässä kohtaa.

Matka Tanskaan sujui vauhdikkaasti. Otin erinäisiä kirittäjiä itselleni, joiden perässä koitin pysyä. En vieläkään tajua tätä moottoritiekäyttäytymistä Ruotsissa. Aivan surutta mennään +20-30 kilometriä yli nopeusrajoitusten. Tein sitä samaa taas. Etenimme siis 130-150 kilometriä tunnissa kohti etelää, mikä selittää auton poikkeuksellisen suuren polttoaineen kulutuksen. Vain Saksan baanaosuus todennäisesti tulee aiheuttamaan isommat polttoainekulutukset, muuten meidän pitäisi pysyä hyvinkin maltillisissa tai pienissä määrissä. 🙂Lounastauko vietettiin pikkasen etelämpänä kuin viime vuonna, jollain näköalapaikalla, minkä Krista valitsi. Lounaaksi oli miilunpolttajan pastaa ja meidän reissukeittiön ihailua. Pienet muutokset, mitä olemme tehneet aikaisempien kokemusten pohjalta, ovat muuttaneet keittiön käyttämisen merkittävästi mukavammaksi. Kaikki reissuun liittyvä tekeminen tuntuu menevän helposti ja rutiinilla. Kummankin fiilikset ovat hyvin korkealla muunmuassa tästä syystä.

MökkiLAN reissut ovat mielenterveyttä lataavia, mutta keholle kovin kovin kuluttavia ja raskaita muunmuassa liian vähäisten yöunien vuoksi. Iltapäivällä tunti ruokailun jälkeen olin valmis nukkumaan. Oletin viime vuosien kokemusten perusteella, että auto pysähtyy ja mies nukkuu pienen hetken ennen kuin jatketaan. Tänä vuonna tämäkin tilanne hoidetaan eri tavalla. Krista hyppäsi rattiin ja ajoi autoa pari tuntia kohti etelää. Pääsin onnellisesti nukkumaan ja poikkeuksellisesti tarkkailemaan reissua pelkääjän penkiltä.

Ilta päättyi Tanskassa Dispensary baariin. Järkytyksemme oli suuri kun saimme käsiimme viskimenuun. Menu oli pahasti rikki, sisälsi paljon yliviivauksia ja baarimikko kertoi, että menuu on vanhentunut. Kaikki antoi vaikutelman siitä, että Dispensary on luovuttamassa viskeistä. Takana olevat hyllyt kyllä notkuivat viskejä, mutta baarimikon into ja menu kunto antoi meille aivan toisen vaikutelman. Baarimikko tosin vaihtui puolessa välissä iltaa. Uusi henkilö paljastui baarin omistajaksi. Hän kertoi meille, että syy miksi menu näyttää siltä kun se näyttää, johtuu siitä että he ovat siirtymässä digitaaliseen muotoon. Paperiversion kanssa kului ihan posketon määrä paperia ja hän halusi päästä eroon siitä. Uusi digitaalinen menu on tulossa 10 päivän sisään käyttöön. Aaaaa! Ja baarimikon tarjoilualttius, sekä kyky puhua viskeistä oli aivan eri tasolla. Päädyimme vaihtelemaan suosituksia viskeistä, baareista sekä viskikaupoista. Huomisen reitille tuli yksi lisäpysähdys!Huomenna on siirtymä puoliväliin Saksaa, missä teemme kolme päivää töitä. Toivottavasti paikka on teknisesti riittävän hyvä.

Reissun startti

Kesä 2019 juha Comments

2019-05-19

Ajoaika: x tuntia, YX minuuttia
Sähkökilometrit: 31
Keskikulutus 0.0l / 16.7 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 31

Tämän vuoden reissu alkaa allekirjoittaneella suoraan MökkiLAN viikonlopun jatkoksi. Edelliset viisi päivää on vietetty herrasmiesseurassa mökillä pelaten tietokonepelejä, ajaen aidoilla tankeilla, viskitasting tilaisuudella ja käyden syömässä Lahdessa ravintolassa. Puolet reissujoukkueesta on siis täysin irtautunut arjesta ennen kuin reissu alkaa. Toinen puoli joukkueesta on enemmän tai vähemmän samassa jamassa.

Kävimme auton pakkauksen läpi pari kertaa ja toimitimme laatikon ystäville kesäsäilytykseen. Kaikki arvokas IT on seikkaillut toisen ystävän luo MökkiLAN reissun päätteeksi. Viimeinen asia Turussa piti olla harpun nouto Konservatoriolta. Harpun noudon yhteydessä Kristan kävelykengät hajosi käyttökelvottomaksi. Kriisi oli todellinen, sillä 20 minuutin kuluttua meidän piti olla jonottamassa laivalle. Päädyimme ajamaan sähköisen vauhdikkaasti takaisin talollemme. Soittelimme vuokralaiselle, kertoaksemme saapumisestamme, mutta hän ei vastannut. Koputin oveen samalla kun Krista meni kellariin, mutta kukaan ei vastannut. Kristan tullessa kellarista vuokralainen löytyi takapihalta. Pahoittelimme paljon ja kerroimme poistuvamme häiritsemästä ASAP. Ehdimme kuitenkin toisten, ehjien kenkien kanssa, ottamaan reissun starttiselfien ennen kuin lähdimme jonottamaan laivaan. Olimme lopulta täysin aikataulussa jonottamassa laivaan pääsyä.

Pakkaus pitää sisällään taas harpun, joten autossa ei ole mahdollista nukkua ennen kuin olemme saaneet jätettyä harpun kesän majapaikkaamme. Auto ei ole yhtä täynnä kuin ekana vuonna, mutta se on hyvin täynnä silti.

Reissun alku tuntuu hyvin tutulta. Puolet joukkueesta kokee tämän arkiseksi, puolet seikkailun aluksi.

Laivalla toimimme perinteikkään suomalaisesti. Kamat hyttiin, Tax freehin shoppailemaan. Saimme henkilökunnan edustajan viskipisteelle maistattamaan meille viskejä. Mukaan tarttui pari pulloa reissua varten. Pakollisten shoppailujen jälkeen edessä oli tietenkin laivan ravintolassa viinilasillisen nauttiminen. Illan musiikista vastasi Taikakuu-yhtye. Olimme aivan ällikällä lyötyjä tanssijoiden määrästä. Lattia oli täynnä tanssijoita ja siellä oli ainakin kolme groupieta lavan edessä nauttimassa bandistä. Oli mieltä ylentävää nähdä lattia täynnä liikettä. Bändikin oli hyvä.

Ahvenanmaalle!

Kesä 2019 juha Comments

Kesän 2019 reissukohde on päätetty, reissusuunnitelmat on tehty, lippuja on varattu, töistä on saatu vihreää valoa eli kaikki lähtökohdat onnistuneeseen reissuun on olemassa.

Edellisen reissun jälkeen kumpikaan ei enää luottanut rakkaaseen Audiin, RKP:hen (Röyhkeästi Kiihtyvä Peto, Runsaasti Kuluu Pensaa, Ruotsin Kansan Puolueen jäsenillä on varaa tähän). Kumpikin ajaessaan autolla irvisti jokaisen töyssyn ja korokkeen kohdalla. Oli aika vaihtaa autoa. Auton tilalle tuli mahdollisimman ekologinen ja speksimme täyttävä Plugin Hybrid. Ostosuunnitelmissa oli vaikka mitä ekologisuus edellä mentynä olevaa purkkia. Lopulta löytyi Passat GTE. Laite on hyvin uusi, vuosimallia 2016, Plugin Hybrid, eli menee 25-45 kilometriä sähköllä ja siinä on “GTE” lämiskä mikä tarkoittaa, että siinä on 210 hevosvoimaa iloa kun akussa on virtaa.

Pääsiäinen on varattu auton, uusimpien pakkausideoiden ja blogausjuttujen testaamiseen. Niinpä kesäreissu 2019 alkaa blogitestillä Ahvenanmaalta!

Lähdimme testireissuumme heittämällä noppaa. Noppa antoi tulokseksi länsi, joten Ahvenanmaalle lähdettiin ajelemaan ilman sen kummempia selvittämisiä. Auto on pakattu reissuvarusteilla, joten meidän pitäisi selvitä öistä saaristossa, öistä Ahvenanmaalla, ihan kaikeasta.

Heti kättelyssä testattiin GTE namiskaa pikatielle liityttäessä. Kuskin painoi nastan lautaan, auto suti tyhjää hetken ja kiihdytti meidät iloisesti 100 km/h. Kohtalaisen onnistuneen kiihdytyksen jälkeen kuski kysyy pelkääjän penkiltä: “Noh?”. Vastaus on tyly:”Ei se nyt V8:lta tuntunut”. … … Tuli aloitettua tämä meidän autoilu vähän turhan kovalla autolla. Mikään V8:ia pienempi ei tunnu miltään. No, ihan rehellisesti, kuskinkin mielestä onhan tämä lussu verrattuna edelliseen. Tästä puuttuu se miehekäs munia ravisuttava moottorin meteli.

GTE namiska tekee autosta sporttisemman, mutta kun vertailukohtana oli sporttinen Audi, jää GTE aika kauas sporttisesta. Auto on sitten yllättävän virtapihi, vaikka se kantaa mukanaan Audia runsaasti enemmän akkuja. Illan iso yllätys oli, että mikään auton tupakansytyttimistä ei anna virtaa ellei päävirta ole päällä. Näinollen kylmälaukku ei saa virtaa kun autossa ei ole virtaa, kännykät ja läppärit ei lataudu yöllä – toisin kuin Audissa. Asia on kirjattu ylös ja korjaavia toimia tutkitaan.

Monta asiaa on huomattu, monta asiaa on korjattu. Tämä testireissu tulee selvästi tarpeeseen. Tässä autossa on virtapihejä/älykkäitä ominaisuuksia, joita meidän pitää oppia kiertämään.

Reissun lopetus

LaRochelle2018 juha Comments
2018-08-18
Ajoaika: 4 tuntia 18 minuuttia
Keskikulutus: 11.8 l/100km
Keskinopeus: 59 km/h
Kokonaiskilometrit: 9222 km
Meidät herätettiin ennen kuutta hytin siivousta varten, aika pakata kamat ja siirtyä autoon. Ajoimme laivasta päästyämme Turun torille torikahveelle. Torin ympäristö on muuttunut, toriparkin rakennusoperaatiot ovat alkaneet. Juttelimme tutuille myyjille ja nautimme hyvän hetken torikahveesta ja torilla ostelemisesta. Tuntuu hyvältä, joskaan ei läheskään yhtä hyvältä kuin viimeksi, ymmärtää kaikki puhe taas. Tällä kertaa paluu tuntuu arkisemmalta, paljon arkisemmalta.
Torikahveen ja ostosten jälkeen oli edessä kunniakierros pitkin Suomea. Kävimme noutamassa harpun, moikkaamassa vanhempiamme ja palasimme illan suussa kotiin. Talo odotti meitä hyvässä kunnossa, mutta kellarissa oli lisäyllätys luvassa. Kellarissa haisi palanut elektroniikka. Toinen räkkini UPS:sta oli tuhoutunut ja kaikki laitteet olivat menettäneet virrat yllättäen.  Alueelta oli ollut monta tuntia virrat poissa. Sähkölaitos oli tästä ilmoittanut postitse, mutta postin uudelleenohjauksen vuoksi, se oli saapunut anopille päivän myöhässä. Tästä syystä koko ydinlaitteisto oli pimeänä.
Kesä oli mahtava kokemus. Paluumatkan haasteet auton kanssa ja nyt viimeisenä IT:n ongelmat ovat tehneet rentoutumisesta hankalaa, silti, kivaakin on ollut ja hankalista tilanteista huolimatta naurua ja hyvää fiilistä on saatu aikaiseksi viimeisen kahden viikon aikana. Tästä takaisin arkeen latautumaan, kumpikin ehjänä, talo ehjänä, elämä yhden reissun verran rikkaampana :).

Päivä Tukholmassa

LaRochelle2018 juha Comments
2018-08-17
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 8970 km
 
Heräsimme kuudelta hotellista. Aamulenkin vedimme Gamla Stanissa koittaen löytää kunkkua itteään. Lenkin jälkeen oli edessä hotellin aamiainen. Luksuksesta nautittiin tunteja, aina aamiaisajan loppuun saakka. Aamiaisen jälkeen rentouduimme huoneessamme. Minä tutkin miksi kotijärjestelmistäni lähes kaikki oli pimeänä, vain varajärjestelmät ja reitit kotiin toimivat, mutta mikään muu laitteistostani ei ole hengissä.
Kymmenen aikaan oli aika poistua hotellista. Minä lähdin tapaamaan työkavereita, jotka olivat luvanneet näyttää hyvän ravintolan. Kolmasosa päivästä meni työkavereiden kanssa jutellessa ja ihastellessa meidän uutta Tukholman konttoria. Krista kävi tällä välin tekemässä ekologisia shoppailuja.
Päästyämme irti muista henkilöistä tapasimme Kristan kanssa Cykelcafé Le Mond. Kyseisessä kahvilassa on tullut istuttua paljon. Se on melkein jokaisen, jos ei jokaisen, Ruotsireissumme pysähdyspiste. Teimme siellä viikkokatselmoinnit ja Suomeen tulemisen valmistautumiset. Tässä kohtaa pystyin sanomaan, että jotain hyvin pahaa on tapahtunut minun IT räkilleni. En pysty käynnistämään sitä takaisin henkiin.
Emme halunneet syödä laivalla, joten ennen laivaan menemistä lähdimme metsästämään ravintolaa. Juoksimme sateessa ravintolasta toiselle. Löysimme huonoja vaihtoehtoja tai täynnä olevia. Lopulta löysimme paikan mikä näytti sopivalta reissun lopetuspisteeltä: Crepelä! Creperie Fyra Knop. Päätimme tämän vuoden reissumme syömällä vielä kerran Ruotsissa crepejä.
Ruokailun jälkeen oli edessä laivaan ajaminen. Jonottaessamme laivaan nautimme Netflixistä tabletin avulla. Netflix-sarjan äänet olivat poikkeuksellisen muhkeita, sillä tällä kertaa käytimme auton äänentoistoa apuna. Illan laivareissu meni kuten suomalaisille kuuluu. Hytin kautta tax freehin, tax freestä hyttiin juomien kanssa ja hytistä laivan baariin. Otimme hyvin lyhyen kaavan ja siirryimme nukkumaan hyvissä ajoin 🙂
 

Heja Sverige!

LaRochelle2018 juha Comments
2018-08-16
Ajoaika: 6 tuntia
Keskikulutus: 11.9 l/100km
Keskinopeus: 97 km/h
Kokonaiskilometrit: 8970 km
Heräsimme kuudelta uimahallin parkkipaikalta. Uimahalli aukeaa vasta puoli seitsemän, joten tein itselleni pienen munakkaan. Siirryimme uimahalliin heti sen avauduttua. Krista kävi uimassa, minä nautin saunasta ja suihkusta. Puoli kahdeksan aikoihin lähdimme matkaan kohti Tukholmaa. Meidän piti mennä Juutinrauman sillan yli, mutta olin lyönyt Google mapsille maaliksi Tukholman, enkä katsonut reittiä sen tarkemmin. 20 minuuttia matkaa tehtyämme huomaan, että ohjeistuksessa on laivan kuva. Mainitsin tästä Kristalle, joka teki vastaavan reittihaun Google mapsilla ja päätyi siihen, että me olemme oikeasti menossa lautalla emmekä sillalla. Silta on tässä vaiheessa jo liian kaukana, joten päätimme mennä lautalla. Lautta oli hyvä tauko ajeluun :). Lautalle mennessä auto pukkasin/napsahti pikkasen pysähdyttäessä. Tästä alkoi selvitys: jarrut vai vaihteet. Ruotsin puolella pääsimme testaamaan moottoritienopeuksista pysähtymisen ja samalla saimme selville vian: jarrut jää kiinni rajusti/kovasti jarrutettaessa. *huhhuh* *huhhuh* – halpaa korjattavaa verrattuna vaihteistoon. 🙂
Auton syntilista on aika hyvä jo: vuotava tankki, rikkinäinen pakoputki, jarrut jumittaa ja iskarit on väsähtäneet. Tänään auto alkoi vilkuttaa määräaikahuoltoa. Huoltoaika on jo varattu Suomesta 🙂. Kotiin autolla päästään, mutta ei hetkeäkään liian aikaisin. Auton kunnossa ero viime vuoteen on todella suuri, viimeksi piti lisätä pikkasen öljyä – tällä kertaa autoa pitää rempata isolla kädellä.
Hurautimme Ruotsin läpi Ranskasta aloittamallamme taktiikalla – minimimäärä pysähdyksiä. Olimme Tukholmassa ennen neljää iltapäivällä. Olemme kävelleet kiitettävästi Tukholmassa – merkittävä osa siitä turhaan, sillä tavoittelemamme liike oli tänään poikkeuksellisesti kiinni. Etelä-eurooppalaiseen tyyliin tästä kerrottiin käsin kirjoitetulla lapulla liikkeen ovessa. Runsaan kävelyn jälkeen illan leffasuunnitelmat vaihtuivat “sängyssä Netflixiä” -toteutukseksi.

Ajo Köpikseen

LaRochelle2018 juha Comments
2018-08-15
Ajoaika: 7 tuntia 20 minuuttia
Keskikulutus: 12.8 l/100km
Keskinopeus: 92 km/h
Huippunopeus: 200 km/h
Kokonaiskilometrit: 8388 km
 
Herätys kuudelta, auton pakkaus ja aamiaiselle klo 06.30 kun aamiainen aukesi. Miehistö on 75% hereillä ja 50% hyvin energisenä. Vähän jälkeen seitsemän olimme autossa ja matkalla kohti Köpenhaminaa. Kuski heitti ehdotuksen: jos vedetään tiukkoja taukoja aina kahden tunnin välein ja syödään ajaessa, me voitaisiin olla Köpisessä ennen viittä. Pelkääjän penkiltä ei tullut ihan 100% suostumusta, mutta ei välitöntä tyrmäystäkään. Niinpä matkasimme hyvää vauhtia vailla turhia taukoja kohti Köpenhaminaa. Jossain kohtaa ylitimme Saksan rajan. Kuskilla kesti hetki tajuta, että olemme Saksassa. Kun Saksa saatiin sisäistettyä, kuskilla nousi mieliala suunnattomasti. Tarvitaan vain yksi, yksi liikennemerkki. Se maaginen liikennemerkki, joka sanoo että nopeusrajoitukset loppuvat ja riemu voi alkaa. Ja se merkki löytyi…
Kuski painoi tallan pohjaan, jonka seurauksena bensaletkut täyttyivät bensasta. Runsas, ah niin runsas, polttoaineen syöttö sai rikkinäisen pakoputken kirjoittamaan ison shekin, jonka auton moottori kiltisti lunasti. V8:n murina läpi rikkinäisen pakoputken 200 kilometrin tuntinopeudessa on mahtavaa kuultavaa. MÖRINÄÄ, “PÖTPÖTYSTÄ”, kun kaasusta joutuu päästämään, ja lisää MÖRINÄÄ. Kuskin tunnelma oli taivaissa, kun tähän liitettiin Frog leap studion metalliversiot poppikappaleista.
Kuskin piti hemmetin hyvissä energioissa MÖRINÄ, rokki, kahvi ja huoltoasemalta löydetty Saksan lahja maailmalle Scho-ka-kola kofeniinisuklaa! Pelkääjä joutui pelkäämään kuskin vauhtia sekä adrenaliinin, kofeiinin ja suklaan aiheuttamaan ylinerginsyyttä, kun oltiin auton ulkopuolella.
Valitettavasti näyttäisi siltä, että muutama auton hevonen jäi kuolleena Montpellierin nyrkkipajan pihalle. 200 km/h nopeudessa kierrokset olivat selvästi korkeammalla kuin viime vuonna. Onneksi autossa on sen verta hevosia, että muutaman menetys ei ole kriittinen auton normaalille toiminnalle.
Saksan iloittelu päättyi lautalle, jossa istuimme puoli tuntia. Lauttaa odotellessa söimme melonia ja lautalla vedimme pasta bolognesen nassuun. Lautalta jäi kyytiin vain suklaata, viskivalikoimassa ei ollut mitään säväyttävää ja konjakkivalikoima oli (naurettavaa) tunnettuja isoja merkkejä. Köpikseen saavuttaessa auto pukkasi tai “napsahti äänekkäästi” kahdesti pysähdyttäessä. Nyt iso kysymys on, että onko vaihteisto heittämässä lusikan nurkkaan vai … VAI… kuumeniko jarrut niin paljon että ne nappasi kiinni ja auto nytkähti jarrujen vääntyessä auki. Tämän hetken fiilis on, että jarrut taisi kuumeta niin paljon, että ne nappasi kiinni. Jarrupalat ehdittiin vaihtamaan Suomessa ennen lähtöä, mutta levyjä ei, levyissä voisi olla sanomista. Toivottavasti, toivottavasti vaihteistossa ei ole mitään vikaa.
Köpiksessä vedimme samaan paikkaan parkkiin kuin aikaisemminkin. Lähdimme heti suunnistamaan Dispensaryn suuntaan saatuamme auton parkkiin. Poikkesimme ensin sushille, sillä lounas oli ollut hyvin kevyt. Vietimme Dispensaryssa hyvin rattoisan illan, baarimikkokin muisti meidät toukokuulta. Suurin osa kuvista on Dispensaryn vessan seinältä. Siellä on laatutekstiä 😄. Kellon lähestyessä ysiä irtosimme paikasta ja matkasimme takaisin autolle. Autolla rentouduimme vieä katsomalla yhden jakson hömppää Netflixistä.

Välipäivä Arnemissa

LaRochelle2018 juha Comments
2018-08-14
Ajoaika: 59 minuuttia
Keskikulutus: 13.2 l/100km
Keskinopeus: 44 km/h
Kokonaiskilometrit: 7711 km
 
Heräsin kuuden jälkeen ja hipsin alas viettämään oman rauhallisen aamun, Kristan nukkuessa iloisesti. Puoli yhdeksän maissa Krista oli lenkki valmiina, joten kävimme heittämässä Arnhemissa pienen lenkin. Lenkin jälkeen kävimme yhteisellä (toisella 🙂 ) aamiaisella ja sen jälkeen erosimme tekemään omia juttujamme. Minä istuin hotellin aulassa työpöydällä naputtelemassa tietokonetta ja Krista huoneen ikkunalaudalla tekemässä jotain. Päivä meni uskomattoman nopeasti ohi.
Iltapäivän ohjelmana oli tavata Kristan harppututtu. Menimme hänen luoksi kolmeksi. Hänellä oli pari kissaa, harppujen, aviomiehen ja lapsen lisäksi, joten vietimme iltapäivän kokonaan takapihalla rupatellen niitä näitä. Jossain vaiheessa iltaa sain syliini karvaisen lämpöpatterin, joka nukahti silitykseen. Kivan koti-illallisen ja parin viinipullon jälkeen taistelimme tiemme takaisin hotellille. Onnistuin silittämään karvaista lämpöpatteria niin hyvin, että se seurasi meitä autolle saakka, mutta ei lähtenyt mukaan 🙁

Siirtymä Hollantiin

LaRochelle2018 juha Comments
2018-08-13
Ajoaika: 5 tuntia 6 minuuttia
Keskikulutus: 11.6 l/100km
Keskinopeus: 68 km/h
Kokonaiskilometrit: 7630 km
 
Tiesimme jo illalla että yöllä alkaa sataa, joten valmistauduimme sen mukaiseksi. Säilyimme kuivana ja yö oli kohtalaisen mukava nukkua. Aamulla hyppelin yksikseni tunnin ennen kuin Krista heräsi kosteaan aamuun. Tein aamiaisen autosta käsin, sillä märkä maa on laavaa ja siihen ei kosketa. Positiivista oli lämpötila, toisin kuin viime yönä, tänä yönä lämpötila ei laskenut. Koko aamu oli 20 astetta lämmintä.
Aamiaisen jälkeen lähdimme lenkille / kävelylle vaellusvarusteissa. Aamun ajan on tihkuttanut tai pikkasen ropissut, joten varustauduimme pieneen sateeseen. Kuvia ei tullut otettua kuin pari, sillä puhelin sammui varoittamatta kun akkua oli jäljellä noin 30% . Akku on ilmeisen huonossa kunnossa…
Lenkin jälkeen pakkasimme auton siirtymää varten. Kunnon kaatosade alkoi minun käydessä huoltorakennuksessa. Niinpä vietimme 20-30 minuuttia niin, että Krista oli autossa sateensuojassa ja minä huoltorakennuksessa. Minä katsoin sateelliittikuvia sateesta, jotta tiesin kannattaako odottaa vai lähteä tekemään jotain hyvin märkiä peliliikkeitä. Sateellittikuvien mukaan kannatti odottaa, eikä ne väärässä olleet. 🙂
Ajo Hollantiin vei yllättävän pitkän aikaa ja lähellä Arnhemiä alkoi sataa aivan käsittämättömästi. Moottoritiellä kovapäisimmät ajoivat 70 km/h, monet hyvin hyvin paljon hitaammin. Välillä ei nähnyt mitään ellei hidastanut vauhtia 30 km/h, vettä vaan tuli! Ajoimme auton järkyttävässä kaatosateessa suoraan hotellin autoparkkiin. Harvoin olemme olleet näin kiitollisia sisäparkkitilasta. Hollannissa meillä oli kaksi tavoitetta. Toinen on tavata Kristan tuttavaa, toinen on ostaa hemmetin halpaa viskiä. Löysimme jopa Makron, jossa tuota myydään. Matka liikkeeseen vei yllättävän pitkän aikaa kahdesta syystä.
  1. Tietöiden vuoksi jouduimme käyttämään kiertotietä
  2. Kiertotiestä useita metrejä oli tulvan alla.
Ajoimme lätäköstä läpi, kun vaihtoehtoja ei ollut. Koko auton pohja kastui lätäköstä läpimentäessä. Auto toimi sen jälkeen ihan hyvin… Luultavasti pakoputkeen ei mennyt vettä. Liikkeessä meille paljastui, että kyseessä on tukkuliike. Tarvitsisimme tukkurikortin, että voisimme ostaa sen. Miehistöstä ei löytynyt energiaa riittävästi ongelman ratkaisemiseen vaan palasimme hotelllille, josta lähdimme metsästämään ravintolaa. Krista halusi syödä thaikkuruokaa, joten metsästimme thaikkuravintolaa. Ensimmäiseen pääsimme pikku tihkusateen aikana, mutta liike oli kiinni, koska henkilökunta oli lomalla. Emme päässeet kovin kauas tästä ravintolasta kun alkoi järkyttävä kaatosade. Olimme eri liikkeiden markiisien alla suojassa odottelemassa sateen heikkenemistä. Kun sade heikkeni sen verta että ~100 metrin siirtymä minimaalisella kastumisella oli mahdollista, me lähdimme liikkeelle. Sekin paikka oli kiinni, henkilökunta lomalla. Siirryimme seuraavan sadesuojan alle katselemaan mihin mennä. Seuraava thaikkupaikka oli 600 metrin päässä. Katsoimme Facebookista ja Googlesta löytyykö kommentteja ja/tai viestejä kyseisestä paikasta lähiajoilta, jotta tiedämme että he ovat auki. Löytyi viestintää, joten lähdimme liikkeelle. Vaikka sade oli kevyempää olin silti hyvin märkänä ravintolassa. Söimme liikaa hyvää safkaa. 🙂 Ilta päättyi vatsa täynnä hotellin sängyssä Netflixiä katsellen.