2019-05-27

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus N/A
Kokonaiskilometrit: 2547 km

Eilisen “Me ollaan Torinossa”-tajuamisten jälkeen arki iski kuin tonni tiiliä. Herääminen kuudelta ja lenkille. Sisäinen kello herätti minut viiden jälkeen, mutta olin armollinen vähemmän aamuvirkulle osalle joukkuetta. Aamulenkillä kävimme ihmettelemässä tuttuja alueita. On aidosti hauskaa törmätä pari vuotta sitten näkemiinsä kohtiin ja muistella miksi täällä pyörittiin. Aamulenkin suunnalla pyörittiin silloin metsästämässä Bowmoren 8 vuotiasta, sitä ei valitettavasti löytynyt silloin. Tällä kertaa aamulenkillä löysimme leipomon, joka oli jo auki ja myi hyvin tuoretta leipää. Sitä tuli ostettua päivänm parin tarpeisiin. Tämähän oli melkein kuin ranskalainen aamulenkki patongille ja takaisin…

Päivä meni minun osalta töitä tehden ja Kristan osalta kurssin ensimmäistä päivää viettäen. Tämä päivä oli jo etukäteen sovittu arjen järjestelyihin. Minä olen jo pari viikkoa mennyt ilman kunnon taukoja, joten tekemättömiä asioita on pinoutunut pari hassua. GTD viikkokatselmointikin on jäänyt tekemättä. Työpäivän jälkeen tuli tehtyä katselmoinnit ja kuitattua pari nopeaa tehtävää. Sen jälkeen oli edessä ruokailu ála Leivon perhe – erinäiset jämät pannulle ja tulta pannun alle. Lopputulos oli ravitseva ja vatsaa täyttävä, joskin kaukana italialaisesta ja kaukana gourmeesta – eli juuri sellaista mitä haettiin. Kun operaatio “jämät nassuun” oli saatu onnistuneesti tehtyä oli helppo tehdä kauppalista. Ostetaan kaikkea mitä aiomme syödä seuraavaksi. Italiassa tämä tarkoittaa tietenkin …. PASTAAA! Torinon suurena herkkuna ja etuna on roskattomat kaupat – “Negozio Leggero”. Krista kävi moisessa lataamassa varastomme täyteen. Olimme sopineet Kristan käyvän siellä yksin, minun ottaessa kiinni arkihommia. Minun oli tarkoitus yllättää hänet tulemalla kaupalle auttamaan. Niinpä juoksi 20 minuuttia Torinon keskustassa omissa ajatuksissani. Päivystin liikkeen edessä ja liikkeessä 10 minuuttia. Sitten aloin soittelemaan, sillä Kristan olisi pitänyt jo olla liikkeessä. Hän oli ollut matkalla liikkeeseen, ja tarkistanut kartasta mikä olisi paras mahdollinen reitti, kun hän huomasi että sille ketjulle on tullut uusi kauppa ihan lähelle meidän nykyistä majapaikkaa. Niinpä hän muutti lennosta suuntansa sinne. Tämän tiedon jälkeen juoksin pirteästi takaisin kämpälle 20 minuuttia, jossa tapasimme taas. Ajatus hyvä, suoritus heikko,  parempi onni ensi kerralla 🙂

Ilta meni kummallakin tehden erinäisiä järjestelyjä. Minä selvitin mikä Magasali täällä olikaan ja koska treenit ovat, Krista varasi paluumatkan paikkoja ja teki muita pieniä asioita. Arki on arkea, myös Torinossa.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-05-26

Ajoaika: ? tuntia, ?? minuuttia
Sähkökilometrit: ?? km
Keskikulutus 5.7l / ?.? kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 2547 km
… Jäi kuva ottamatta heti kun pysäköitiin, auto oli resetoinut tilapäistiedot…

Ensimmäinen autoyö takana. Heräsimme Italiassa parkkipaikalla vähän yli kuusi. Aloin virittelemään aamiaista ja Krista luki kirjaa makuupussissa seuraten minun aamupuuhia. Kun olin saanut aamiaisen valmiiksi istuin lähimmälle penkille kirjoittelemaan eilisillan blogia. Sveitsin datarajoitteiden ja myöhäisen leiriytymisen vuoksi eilen illalla sitä ei tullut kirjoitettua. Aamutoimien aikana olimme katselleet useamman vaellus/juoksuvarustein pukeutuneen italialaisen saapuneen paikkapaikalle ja kadonneen mäkeä ylös. Niinpä aamutoimien jälkeen lähdimme kävelemään itsekin ylös mäkeä. Mäkeen oli merkitty jonkinlainen vaellusreitti, joka lopulta vei vuorelle kiipeämään jotain hyvin vanhoja rappusia pitkin ylös. Kiipesimme jonkin matkaa ylös vuorta, ihan vaan mielenkiinnosta. Alaspäin tullessamme etsimme tietä vesiputoukselle. Lopulta löysimme pienen sivupolun, jota pitkin seikkailimme vain vähän liukastellen vesiputoukselle. Putouksen vesi oli ihanan makeaa juotavaa ja sopivan raikasta. Nautimme putouksen pauhusta ja mausta pienen hetken ennen kuin palasimme autolle ja lähdimme kohti Torinoa.

Hyvin nopeasti tuli selväksi, että olemme Italiassa. Liikennekulttuuri on kovin erilaista. Liikennemerkit ovat viitteellisiä. Ruotsista tuttu +20 kilometriä lisää liikennemerkkien nopeusrajoituksiin pitää paikkaansa joka kaistalla. Kaistaviivat ovat ohjeellisia. Jossain kohtaa pelkääjän penkiltä kysyttiin “Missä toi auto oikein ajaa?”  (se ajoi kaksikaistaisella tiellä keskellä kaistaa, viivan päällä). Kuski vastasi tähän “Höpsö Pohjoismaalainen! Italialainen ajaa tiellä, kaistamerkit ovat ohjeellisia”. Enemmän kuin kerran kuskia jännitti kun liikennettä tuli sekä oikealta että vasemmalta ohi ja päälle. Italialaisten vilkuista menosuunnan ennustaminen on kuin teelehdistä ennustaminen. Saattaapi tulla, saattaa olla tulematta ja voi hyvinkin hiipiä kaistaviivojen yli ihan vaan hissukseen tai sitten ajaa kaistaviivojen päällä – miks ei?

Pysähdyimme matkalla Torinoon pari kertaa. Ensin ihailemaan maisemia ja jaloittelemaan hieman ja toisen kerran tekemään lounasta. Lounaalla todellisuus iski naamalle yllättäen. Päässä heräsi ajatus “Tää on meidän sunnuntai. Ensimmäisen reissuviikon sunnuntai!” Me ollaan Italiassa Como-järven äärellä tekemässä ruokaa, missä jauheliha on ostettu Saksasta ja kuiva-aineet Suomesta. Naama vääntyy väistämättä hymyyn. Voi että, elämä on hienoa. Hymysuin, pikkasen hytisten lapoimme ruokaa nassuun ja katselimme järveä.

Olimme kahden jälkeen Torinossa. Torinossa ajo aiheutti kuskilta paljon kommentteja pastanpurijoiden kaistanvaihdoista, ajotaidoista ja parkkeeraamiskyvyistä. Pääsimme kuitenkin kolhuitta majapaikallemme. Paikka on pieni, mutta erittäin hyvällä sijainnilla Torinossa ja toimii meille riittävän hyvin täksi viikoksi. Tämän viikon verran Krista on siis kurssilla täällä Torinossa ja minä teen töitä normaalisti tästä maasta käsin. Asettauduttuamme majapaikkaamme otimme pienet tunnin mittaiset tirsat, reissaaminen on ollut sen verta raskasta. Tirsojen jälkeen söimme lounaan, leivän, rypäleiden ja nektariinien jämät. Täysin latautueena joukkue lähti Torinoon viemään auton lukkojen taa parkkiin ja muistelemaan edellistä Torino reissua.

Torinoa kiertäessämme ja muistellessamme missä kaikkialla sitä käytyä iski arki toisen kerran kasvoille. “Tää on meidän sunnuntai! SUNNUNTAI! ME OLLAAN TORINOSSA! SUNNUNTAI! – Maanantaina töitä, mutta ensin TORINO!”. Joukkueen fiilikset on aivan katossa. Täällä on kivan lämmintä, täällä on kivan tuttua ja … ME OLLAAN TORINOSSA! SUNNUNTAI! TORINOSSA. Vaikea päästä yli siitä miten surrealistiselta tämä tuntuu ja miten tuttuja nämä paikat ovat. Kävelimme useita tunteja ympäriinsä. Krista muisti viime reissun lopulta yhden “ravintolakolmion”. Suuntasimme sinne yksille juttelemaan ja nauttimaan kelistä. Pyrimme takaisin asunnolle ennen kuin aurinko laski alas, mikä täällä tapahtuu 21.00. Olimme kämpillä juuri hämärän aikaan. Huomenna alkaa Torinoarki, vieläkin hymyilyttää kun tätä kirjoittelee ylös…

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-05-25

Ajoaika: 9 tuntia, 26 minuuttia
Sähkökilometrit: 221 km
Keskikulutus 7.5l / 0.0 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 2303 km

Viimeinen aamu Malsfedissä tapahtui rutiinilla. Herättyämme aikaisin lähdimme aamulenkille, samaan suuntaan kuin eilen. Moikkasimme Antennikorvaa mennen tullen ja ihastelimme Foldaa. Folda oli silminnähden rauhoittunut. Nyt se meni todennäköisesti lähes kokonaan sen omassa huomassa. Erityisen isoin eron huomaa kun vertaa eilisen ja tämän päivän lauturikuvia. Lenkin jälkeen oli rauhallinen pakkaus ja aamiainen. Lähdimme noin 30 minuuttia arvioitua myöhemmin, mutta se puolituntinen oli kannattava uhraus, sillä sillä saatiin aamuun rento ja mukava lähtö.

Seuraava maalipisteemme oli Bad Saulgau, kesän varsinainen majapaikka. Tänään käymme siellä vain tiputtamassa tavaroita pois. Aloitimme puolituntia myöhässä ja törmäsimme pariin tietyöhön, jotka estivät meitä menemästä sinne minne Google halusi. 30 minuutin myöhästynyt lähtö, 30 minuurin ruuhka ja 15 minuutin aikarangaistus tietöitä kiertäessä tarkoitti sitä, että lähes koko 1,5 h liikenneonnettomuusmarginaali/ruokatunti oli poistettu jo ennen kuin olimme edes baanalla. Tämä tarkoitti tietenkin sitä, että baanalla GTE namiska kliksahtaa ja lusikka painetaan lattiaan. Kuski oli luonnollisesti pettynyt tästä “pakotetusta” ajotyylistä. Tarkistimme kelloa seuraavan kerran kun autoa piti tankata, jos kokkaamme lounaan, meillä ei ole minuuttiakaan vara-aikaa varattuna liki 250 kilometrin ajomatkalle. Päätimme jättää lämpimän lounaan väliin ja syödä salamia, hedelmiä ja juoda kuumia juomia. Tietöistä ja hidasteista huolimatta, olimme perillä noin puoli tuntia ennen sovittua tapaamisaikaa. Kiitos baana! 😀

Bad Saulgaussa tarkkasilmäinen kuormajuhta ja kuski huomasi Kuolemantähden kokoisen ja useita sävyjä mustemman pilvimassan taivaan reunassa. Se lähestyi meidän sijaintia todella uhkaavasti. Jäimme nurtsille nauttimaan auringonpaisteesta ja odottelemaan paikan vuokraajan vanhempien saapumista paikan päälle. Aivan ihastuttava vanha pariskunta saapui 10 minuuttia etuajassa paikalle. Kättelimme kivasti, vaihdoimme nimiä ja sitten alkoi kolmen koplan keskustelu, missä kuormajuhta oli täysin ulkopuolinen. Kuormajuhdan ongelma oli synkkä, kahvin musta pilvirintama, mikä oli jo kovin kovin likellä. Tuulen muuttuessa kylmäksi juhta näki asiakseen keskeyttää ulkoilmassa olevan, kovin mukavan ja lämminhenkisen keskustelun, ja huomauttaa että meidän pitäisi alkaa kantaa tavaroita. Ryhmä lähti iloisesti jutellen kohti taloa ja meille esiteltiin nurkka, johon kamat voisi tiputtaa. Sitten jatkui iloinen, lämminhenkinen, juttelu. Tätä täysin kohtuullisen pitkän tovin seurattuaan kuormajuhta huomauttaa taas sateen erittäin todennäköisestä ja hyvin pikaisesta tulemisesta. Ilonpilaajaa ymmärretään ja parka päästetään tuskistaan kantamaan tavaraa. Saimme kuljetettua kaikki tavarat, harppu mukaanlukien taloon ja vielä pakattua autokin matkamoodiin ennen kuin alkoi taas tuo lämminhenkinen mukava keskustelu talon sisällä ja samalla alkoi pihalla massiivinen vesisade, ihan alussa siellä oli pieni rakeitakin. Kuormajuhta sai kiitosta ja kunniaa hoputtamisestaan. Päädyimme juoksemaan sateessa kukin autoillemme, joilla lähdimme omille teillemme.  Meillä piti olla edessä se lämmin lounas, mutta kaatosateen vuoksi päätimme syödä auton sisällä varastojamme. Salaattia, salamia ja leipää. Sateen ropina ja sijaintimme auton takaluukussa teki tästä luonashetkestä kovin kotoisan ja tutun.

Ajoimme päivän aikana liki kymmenen tuntia. Näiden tuntien aikana olen alkanut erityisesti arvostamaan nykyisessä autossa olevaa uutta automatiikkaa. Lasinpyyhkijöiden tippatunnistin on silkkaa kultaa, lasinpyyhkijöistä ei tarvitse välittää ollenkaan. Kuski voi keskittyä ajamaan märällä tiellä ja pyyhkijät kiihtyvät ja hidastuvat tarpeen mukaan. Erinomaista. Mukautuva vakionopeudensäädin se vasta kultaa onkin! Nyt kun ei enää ollut kiire, voitiin edetä vakionopeuden säätimen maksiminopeudella 160 km/h. Auto pitää huolen, että etäisyys edelläolevaan pysyy fiksuna, se hidastaa kun joku vaihtaa eteen, se kiihdyttää itsestää kun vilkuttaa vasemmalle ja lähdetään ohittamaan edessä hidastellutta autoa. Ajettaessa pitkään, pitkää siivua nämä ominaisuudet helpottavat elämää todella paljon. Matkan loppupuoli oli kuskille sitten manuuaalisen ajon riemua. Vuoristoteitä ylös ja alas, silmukkoja vasemmalle ja oikealle. Pääsin testaamaan brake-moodia, eli aina kun kaasupolkimesta päästää irti alkaa sähkömoottori jarruttamaan ja generoimaan virtaa. Tästä seurasi äärimmäisen kiva ajo. Auto liimautui tiehen kaasusta irti päästettäessä ja vuoristoisia silmukoita oli todella kiva ajaa. Kuskin ainut harmi, oli että autossa ei ollut potkua lähteä mutkista eteenpäin kuten edellisessä, tämä käyttäytyy laiskasti, ei riitä tehoja. Kerroin tämän ääneen pelkääjän penkille ja samalla totesin, että ehkä GTE-moodissa tämä menisi paremmin. Pelkääjän penkiltä kuului erittäin fiksu kysymys:”Mikset sä käytä sitä?”. AIVAN! MIKSI EN?! => GTE! Ja sitten mentiin! Pelkääjän penkki muuttui nimensä mukaiseksi ja palautteen määrä ajonopeudesta nousi yhdestä per pari tuntia useampaan palautteesen muutamassa minuutissa, mutta piru siellä oli hauska ajaa.

Päivän tavoite oli Devil’s place St Moritzissa. Tämä on sama viskibaari, jossa kävimme 2017. Väsyneet matkustajat piristyivät silmin nähden ja kävivät karkkikaupan hyllyjä läpi suunnattomalla innokuudella. Massiivista menua selattiin, hyllystä valittiin asioita ja lopulta kummallakin oli 2x 2cl litraa mieluisaa viskiä edessä. toisen lasissa sherry ja limousine -tynnyreissä kypsytettyä, toisen lasissa port ja tawny port -tynnyreissä kypsytettyä. Jouduimme olemaan extra pitkään baarissa, sillä kuskin valitsemat viskit olivat tynnyrivahvuisia (57,5% ja 58,6%) ja tarjoilijalla, joka kaatoi vapaakaadolla, sattui OHO!-virhe asiakkaan eduksi. Hän kaatoi Bowmore-lasiini liki neljä senttiä viskiä ja ilmoitti että virhe oli hänen, pystyt varmaan elämään sen kanssa. 😄 – Oi kyllä, oi kyllä 😄

Meillä ei ollut varaa yöpyä hotellissa, sillä viskilaskun hinta oli … “kohtuullinen” neljänkin lasin kanssa. Olimme jo etukäteen katsoneet yöpymisparkkipaikan Italian puolelta, jonne lähdimme matkaamaan. Sveitsissä autossa yöpyminen on hyvin laitonta. Koko matka oli serpentiinitietä pimeässä sateessa alaspäin ajamista. Nyt mentiin B-vaihde silmässä sähkömoodissa. Lähtiessämme Devil’s barista lähdimme hybrid moodissa, sillä lämmittää auton sisätilat ja sähkö käyttäminen siihen on turhaa hommaa. Heti kun auto oli lämmin vaihdoimme sähkömoodiin. Tässä vaiheessa meillä oli 10 kilometriä sähköä käytettävissä. Ajoimme 40 minuuttia vuorta alas ja parkkeeratessamme meillä on 24 kilometriä sähköä käytettävissä. Oli erikoinen fiilis ajella alas mäkeä ja katsoa kuinka kilometrejä kertyy mittariin samalla kun “sähkötankki tankkaantuu”.  Tämän alasmenon vuoksi polttoaineen keskikulutus laski 7.5:n saakka. Parhaimmillaan päivällä se on ollut 8.3 l/100km. Yhdentoista aikaan yöllä kumpikin oli valmiita nukkumaan samantein. Italiassa ollaan!

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-05-24

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus N/A
Kokonaiskilometrit: 1538 km

Eilinen myöhäisilta meni minulla hakkeroinnin puolelle. Vietin laatuaikaa hacktheboxin kanssa. Sain pienen vinkin jälkeen vihdoin rootit Chaos koneella. Kyseisen koneen roottien saamiseen meni pirun pitkä aika kun en tajunnut katsoa oikeasta paikasta. Kun tajusi mistä katsoa, homma oli helppoa.

Vaihdoimme aamun järjestyksen enemmän juhamaiseksi. Ensin syödään, sitten lenkkeillään. Energiatasoni olivat vähän turhan alhaalla ja mietinnän jälkeen havaitsimme ongelman, emme ole syöneet iltapalaa pariin viime iltaan. Korjaamme tämän tänään illalla. Aamulenkkimme oli Kristan suunnittelema. Tavoite oli mennä toiselle puolen kylää katsomaan Foldan tulvia – tavoite onnistui. Folda tulvii selvästi myös toisella puolen kylää.

Työpäivä meni allekirjoittaneen osalta ohi viuhahtaen insidenttiä työstäessä. Ehdin vartin verran aamulla ihmettelemään sähköposteja kun alkoi tekeminen. Tekemistä riittikin koko päivän verran.

Toisin kun alunperin muistelin, tänään perjantaina, ei lähdetä eteenpäin matkaan. Tänään on tarkoitus pakata kaikki kamat ja valmistautua siihen, että lauantaina lähdetään vauhdikkaasti liikkeelle. Niinpä työpäivän jälkeen oli edessä syömiset ja pakkaamiset. Pakkaamisten jälkeen edessä oli kauppareissut. Kauppareissu, kirjaimellisesti, juostiin kelloa vasten, sillä paikallinen lihakauppa meni kiinni klo 18.00. Antennikorvaksi kutsuttua kania ehdimme kuitenkin vilkaisemaan ohi viipottaessamme. Ehdimme sinne viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa. Aikaisemmat kauppatiedustelut tuottivat tuloksia tässä kohtaa. Yhdestä kaupasta löytyi lihat, toisesta kananmunat, kolmannesta leipä ja lopulta normaalista ruokakaupasta hedelmät. Tätä rundia tehdessämme bongasimme Landhotel Jägerhof:n, jolla selvästi oli terassi! Kauppareissun uuvuttamat sankarit menivät Jägerhofiin avaamaan terassikauden ja virkistäytymään kylmien juomien ääreen.

Illalla talolla on vielä ollut ruuanvalmistelemista ja pakkausten viimeistelyä. Kumpikin on hyvin naatti jostain syystä. Edes croisantit, leipä, kuppi kahvia ja nokkosletun jämät eivät herätä miehistöä. Kahdeksalta tekisi jo mieli nukkua.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-05-23

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus N/A
Kokonaiskilometrit: 1538 km

Aamun herätys oli ripeämpi ja lenkki pidempi kuin eilen. Tänään kiersimme naapurikaupungin. Okei, rehellisyyden nimissä, nämä on kyliä, jos sitäkään. Täältä löytyy kirkko, mutta pubia tai edes olutpuutarhaa emme ole löytäneet. Aamulenkistä teki erityisen ihana sumu, näkyvyys oli heikko, mutta sitäkin aavemainen.
Aamulenkillä bongasimme jotain mielenkiintoista. Siltojen ylittämiseen on merkattu nopeusrajoitukset myös TANKEILLE. Mielestäni kyseinen liikennemerkki on täysin yksiselitteinen. Sinulla on kuorma-auto ja sinulla on tankki, näille kahdelle on määritelty liikkumisnopeudet. Läheinen joki Fulda tulvii tällä hetkellä. Se tulvii pahasti, erityisen pahasti se tulvii Ampumaclubin tai todellisuudessa kahvila/leirintäalueen kohdalla. Merkittävä osa leirintäalueesta on ihan puhtaasti joen alla tällä hetkellä. Google mapsin tietoihin liikkeistä ei voi luottaa täällä sen enempää kuin Italiassakaan.

Työpäivä meni kummallakin loistavasti. Aamupäivällä seuranamme on viereisellä laitumella iloisesti kirmaavat ja hirnuvat hevoset. Kristan näkymä niihin on merkittävästi parempi kuin minun, mikä on ihan hyvä, sillä hän osaa arvostaa näkymää :). Päivän asiakaspalaveria varten siirsin itseni yläkertaan mahdollisimman kauas harpusta. Suljin myös kaikki mahdolliset ovet. Tällä oli positiivisia ja negatiivisia seuraamuksia. Positiivista oli taustamusiikin lähes täydellinen katoaminen. Negatiivista oli WLAN verkon signaalin lähes täydellinen katoaminen. Signaalia oli kuitenkin sen verran, että pystyin pitämään palaverin lähes ongelmitta. Pitää löytää kompromissi sijainnin suhteen huomiselle, jolloin on taas palavereja.

Lounas on paikallisista nokkosista tehtyjä nokkoslättyjä. Keittötarvikkeiden rajoitteet tekivät paistamisesta inan verran haasteellista, mutta se ei vaikuttanut makuun. Keittiömestari kysyi, notta pystynkö paistamaan niitä trangian kanssa, johon totesin yks kantaan “TOTTAKAI!”. Tämän lupauksen velvoittamana tulen todennäköisesti lauantaina koittamaan tätä temppua perjantaina valmiiksi tehdyn taikinan kanssa.

Illan rentoutuminen oli kävelylenkki lähialueella. Tällä kertaa reitin suunnitteli allekirjoittanut. Reittisuunnitelmaan kuului Viinikaupalle kävely. Paikalle päästyämme pääsimme totemaan viinikaupan olevan normaali omakotitalo. Google maps on oikeasti hieman haasteellinen kun koittaa käyttää sitä liikkeiden löytämiseen täällä… Kävelylenkin jälkeen oli aika laittaa auto latautumaan. Talossa ei ole minkäänlaista ulkopuolelta löydettävää pistoketta, joten luonnollisesti vedimme sähköt keittiön ikkunasta ulos. Auto on laitettu lataamaan itseään mahdollisimman hitaasti, eli se vetää 5 ampeeria virtaa. Täyden latauksen saaminen vie kahdeksan tuntia. Automme pääsee siis näkemään yöllä sähköisiä unia.

Illaksi jakauduimme kahtia, toinen kylpyammeeseen, toinen pohtimaan viskiostosten makuja ja harjoittelemaan Magaa. Lopputulos on kaksi rentoutunutta reissaajaa.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-05-22

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus N/A
Kokonaiskilometrit: 1538 km

On aika aloittaa arkirytmi. Herätys klo 06.00 ja lenkille heti seuraavaksi. Lenkillä kiersimme koko kaupungin. Tarkoitus oli löytää kaikki oleelliset kaupat. Kaupunki on hyvin, hyvin pieni – kaikki paikat tuli löydettyä ja kaupunki tuli kirjaimellisesti kierrettyä. Samalla paljastui, että viime viikonloppuna, VIIME VIIKONLOPPUNA, täällä oli olutfestivaalit. Kaupungissa on viisi olutpanimoa, joten viime viikonlopun on täytynyt olla eeppinen tapahtuma. Isoin yllätys oli paikan pankki. Se on pieni, mutta pippurinen, sillä on jopa oma parkkipaikka!

Aamulenkin jälkeen olikin edessä työpäivä. Kumpikin löysi oman huoneen, jossa työskennellä. Työolosuhteet saatiin, jälleen kerran, kokemuksella nopeasti kasaan. Minä korotin näytöt kohdilleen kirjoilla lähimmästä kirjahyllystä ja Krista valitsi talon mattoisimman huoneen. Homma toimii kuin junan vessa, eli äänekkäästi. Olen jo pitkään ollut tunnettu siitä, että minun osallistuessa palavereihin taustalta kuuluu vieno harpun soitto. Se on niin hiljainen, että se yleensä kuuluu vain kun minä en puhu. Tämä johtuu siitä, että kotitalo on suunniteltu tähän. Äänenvaimennusta on laitettu runsaasti meidän työtilojen väliin. Täällä äänenvaimennusta ei ole ajateltu. Puhelinkonferenssissa minulta kysyttiin saanko taustamusiikkia yhtään hiljemmalle. Tietokoneen mikki nappaa sen ilmeisesti todella hyvin. Valitettavasti en saa sitä hiljemmalle mitenkään, joten vedin koko palaverin/esitykseni harppumusiikin säestämänä. Tästä oppineena vedän seuraavat palaverit eri kerroksessa, joka toivottavasti vaimentaa harpun ääntä riittävästi.

Illan ohjelma oli selkeä. Töiden jälkeen heti kauppaan ja sitten rentoutumaan. Matkalla kauppaan meitä viihdytti suunattomasti talon pihassa olevat puput. Toisella pupulla oli ilmeisen pysyvästi toinen korva lutuisesti pystyssä ja toinen kumossa. Teki mieli kaapata pikku kaveri mukaan. Näiden pörröisten näkemys muihin olentoihin ei ollut ollenkaan synkkä, kuten edellisen reissupupun.

Saksalainen kauppareissu on kovin erilainen perheemme eri jäsenten näkökulmasta. Toinen ymmärtää liki kaiken, heittää läppää myyjien ja muiden asiakkaiden kanssa ja saa A-luokan kohteliasta sekä ystävällistä palvelua. Toinen on pihalla ku lumiukko ja saa A-luokan kohteliasta sekä ystävällistä palvelua, aina kun tajuaa mitä se toinen koittaa tehdä ja solkottaa. Yllättäen pikku kylän ruokakaupassa oli paikan paras viskivalikoima ja IHANAN halvat hinnat. Käteen ei vielä jäänyt mitään, mutta vision jo kuskaavani täysin järjellisen määrän viskiä takaisin Suomeen. Miksi sanon yllättäen? Koska kylässä on kaksi kauppaa, jotka ovat erikoistuneet juomiin. Sieltä saa olutta, sidukkaa ja vaikka mitä, mutta ei väkeviä.
Illan rentoutuminen tapahtui majapaikassamme, sillä tässä talossa on luksusta, eli kylpyamme. Reissusta vain vähän kärsineet kehomme tuli hemmoteltua illalla kunnon kylvyllä. Kunnon kylpyyn kuuluu kuohuvat juotavat ja mansikat. Kunnon kylvyn jälkeen on olo sen verta raukea, että on hieman haasteellista jaksaa liikuttaa käsiä blogin kirjoittamisen verran.

Kesän isot haasteet myös nostavat päätään. Jotain on pielessä vasemmassa kyljessäni. Saamani rustovamma ei ole parantunut halutulla tavalla. Edessä on väistämättä lääkärireissu, jossain vaiheessa ennen Israeliin lähtöä.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-05-21

Ajoaika: 8 tuntia, 25 minuuttia
Sähkökilometrit: 198 km
Keskikulutus 7.5l / 0.1 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 1538 km
Huippunopeus: 230 km/h (auton mittari, ei GPS vahvistettu)

Aamu alkoi poikkeuksellisen myöhään, 06:45. Myöhäinen aamu oli ajosta ja MökkiLAN:sta palaamista yhä. Krista oli suunnitellut aamulenkin reitin, joten lähdimme reippahasti lenkille. Lenkin päätteeksi tai aikana emme pystyneet kuntoilemaan, sillä emme löytäneet mitään kivaa paikkaa missä kuntoilla + se mitä löydettiin oli mahdottoman liukas sateesta, emmekä pystyneet sitä kuivaamaan.

Aloitimme päivän reissuosuuden pysähtymällä Ezentan konttorilla. Nixu osti Ezentan parin viime kuukauden aikana. Katsoin silloin, että heidän konttori osuu suoraan minun reitin varrelle. Tänään tein yllätysvierailun kyseiselle konttorille. Oli mahtavaa kertoa olevani suomalainen nixulainen, joka päätti poiketa ohimenomatkalla. Ohimenomatka vaati lisäselittelyjä, luonnollisesti. Kiva keskustelun aloittaja. Sain pikaisen esittelyn konttorista ja puoli tuntia heilahti ohi huomaamatta kahvia hörppien ja eri henkilöille esittäytyen.

Seuraava reissun kohteena piti olla eilen Dispensarysta saatu Saksavinkki, Whisky Krüger, mutta asetellessani naviointia huomasin, että se on auki seuraavan kerran klo 10.00 keskiviikkona, keskiviikon ollessa se merkitsevä sana. Päätimme aloittaa Saksan läpi runttaamisen. Koska kesän lomapäivät ovat yllättävän kortilla, joudumme tekemään Torinoon etenemisen osissa. Tänään ajoimme noin puoleen väliin Saksaa Malsfeldiin. Täällä työskentelemme huomisesta alkaen loppuviikon ja kun perjantai tulee, aukeaa baana taas. Matka jatkuu kohti Torinoa muutamalla pysäkillä.

Autossa koko seurue on pitänyt itsestään selvänä ja ymmärtänyt heti että Saksan läpi ajettaessa ei säästellä bensan kanssa. Autossa on GTE namiska, sitä kun painaa auto jäykistää itseään, muuttaa polttoaineen syöttöprofiileja, ottaa sähkömoottorin polttomoottorin rinnalle käyttöön, muuttuu herkemmäksi kaasun suhteen ja ylipäätään muuttuu merkittävästi sporttisemmaksi. Se ei tule lähellekään rakkaan Audin sporttisuutta, mutta on se jotain. Saksan baanalla selvisi seuraavia faktoja autosta

• 1.4 litraisen turbobensakoneen saa hetkeksi viemään 40 litraa sadalla, kun seisoo kaasupolkimen päällä
• Vakionopeuden säätimen maksimi on 160 km/h. Tämä on ikävää, sillä kruisailunopeuteni on 170 km/h => pakko painaa kaasupoljinta => kun kerran siihen kosketaan, niin kosketaan syystä => kruisailunopeus oli 200 km/h, aina kun liikenne antoi anteeksi
• Auton maksiminopeus ei olekaan 225 km/h. 230 km/h saatiin tauluun ja auto olisi vielä mennyt, mutta loppui tila kesken. Auto ei kiihtynyt enää millään tapaa merkittävästi, mutta se vielä kiihtyi. Maksimit on pakko hakea.
• Adaptiivinen vakionopeuden säädin on silkkaa KULTAA pitkillä ajomatkoilla ja erityisesti Saksan moottoritiellä, missä nopeusvaihtelut ovat merkittäviä.

Matkan aikana pysähdyimme pari kertaa syömään. Tuunatun keittiön käyttö on niin mukavaa, että siitä on yhä syytä mainita. Kolmannella kerralla tiedämme mitä keittiöltämme haluamme ja tuunasimme sen sen mukaiseksi. Sitä on riemu käyttää. Muutenkin, kaikki tämä leireily, ruuanlaitto, tauotus, matkavirikkeet jnpp sujuu kuin tanssi, kuin olisimme tehneet tätä ennenkin.

Jokaisella taukopaikalla oli mahdollisuus sähköauton lataamiseen, mutta kertaakaan emme sitä onnistuneet tekemään. Tanskassa olisi ollut nerokas ja hieno systeemi. Easypark-pysäköintiohjelmalla olisi voinut ladata sähköä tolpasta, jos se olisi toiminut. Ekassa paikassa auto antoi vikavaloa kun koitti laittaa johtoa kiinni. Tokassa paikassa Easypark antoi virheviestin (-1). Tämän pohjalta pystyin helposti päättelemään vian olevan “jokin”. Kaiken kaikkiaan nerokas systeemi, olen jo nyt fani. Sitten kun se toimii, olen myyty koko konseptille.

Saksassa tähdet asettuivat tasan oikein kustannustehokkaan ajon suhteen. Bensa oli kalleinta tähän mennessä (1,714 € per litra), samoin sähkö oli kalleinta tähän mennessä (5€ latauskerta) – tällä olisimme saaneet noin 10 km sähköä, koska olisimme ladanneet vain ruokatunnin verran – jätimme väliin. Tätä korkeampaa hintatasoa tasapainottamaan bensankulutus on luonnollisesti korkeampi kuin missään muualla, sillä on pakko ajaa nilkalla kun vakionopeudensäädin ei toimi yli 160 km/h nopeuksissa.

Olemme illan päätteeksi saapuneet taloon, joka toimii meidän majapaikkana seuraavat kolme päivää. Kumpikin on ajosta rupeamasta aika väsynyt, kuski tosin menee vielä adrenaliinin voimalla hyvän hetken, sillä ihan viimeisiä 5 kilometriä lukuunottamatta auton nopeus oli siellä180-200 km/h viimeiset 200 kilometriä. Mites pelkääjä ajonopeuteen tähän suhtautui? Hän osoitteli vauhdikkaita Audeja ja Bemareita, sanoen “seuraa noita”, aina kun minä en tajunnut mennä riittävän lujaa 😀

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-05-20

Ajoaika: 8 tuntia, 6 minuuttia
Sähkökilometrit: 137 km
Keskikulutus 6.5l / 0.7 kW per 100km

Kokonaiskilometrit: 688 km
Meillä oli Ruotsin laivassa minihytti käytössä. Moisessa hytissä on ne perinteiset seinälle nostetut sängyt. Olemme aikaisemmin ottaneet tuplaleveän sängyn, kun sellaisen on saanut, jolloin on ollut mukava nukkua vierekkäin. Päädyimme nytkin nukkumaan yhdessä sängyssä, vastoin aikaisempia puheita ja suunnitelmia. En voi sanoa yötä rennoimmaksi ikinä, mutta levättyä tuli. 

Aamu laivalla oli hieman epätodellinen. Missään kohtaa ei kuulunut tiedostusta siitä että saavuttiin satamaan, missää kohtaa kukaan ei patistanut meitä autokannelle. Niinpä olimme aikalailla viimeisiä, jotka saapuivat autolleen. Sitä ennen tuli juotua kahvit ja pistettyä eilen illalla kirjoitettu blogiviesti verkkoon. Tällä kertaa aamiainen jäi miespuolisilta väliin, sillä sen piti olla eilinen pitsa mikä jätettiin ostamatta. Sen piti olla pitsan korvike “jämäpata”, mutta sitä ei ehditty kaivaa autosta pihalle. Jos vaikka olisikin ehditty kaivamaan, ei sitä olisi ehditty syömään, sillä autojono lähti purkautumaan kesken meidän pakkauspohdinnan, niinpä vain ajoimme pois – vailla aamiaista, lohtuna vain lämmin kuppi kahvia.

Ruotsirutiiniimme kuuluu aamulenkki ja sen jälkeen uiminen/saunominen/suihku Eriksdalsbadet. Tällä kertaa hyödynsimme paikan päältä löytyvää sähkölatauspistettä! Parkkimaksu oli ainut kustannus. Ehdimme lataamaan auton täyteen latinkiin, mikä oli juuri niin kuin olimme suunnitelleet. Ennen kuin lähdimme Eriksdalsbadetista kävimme noutamassa kahvit viereiseltä kesäkahvilalta. Kahvilassa oli tiskin edessä jono. Sen jonon muodosti kaksi sorsaa. Niistä uros päästi sulosointuisia sorsaääniä koko ajan. Meille selvisi, että he ovat harmittomia joka-aamuisia asiakkaita. Sorsat saavat aamuisin briossileipää/pullaa. Ilmeisesti vain tämä kelpaa heille. Jos herran kutsuääniin ei vastata säädyllisessä ajassa, rouva pomppaa tiskille ja alkaa kohtuu äänisesti tivaamaan Briosin perään. Ohitimme heidät kuitenkin jonossa ja ostimme kahvia sekä kuumaa vettä. Emme valitettavasti tajunneet ottaa kuvaa näistä kahdesta tässä kohtaa.

Matka Tanskaan sujui vauhdikkaasti. Otin erinäisiä kirittäjiä itselleni, joiden perässä koitin pysyä. En vieläkään tajua tätä moottoritiekäyttäytymistä Ruotsissa. Aivan surutta mennään +20-30 kilometriä yli nopeusrajoitusten. Tein sitä samaa taas. Etenimme siis 130-150 kilometriä tunnissa kohti etelää, mikä selittää auton poikkeuksellisen suuren polttoaineen kulutuksen. Vain Saksan baanaosuus todennäisesti tulee aiheuttamaan isommat polttoainekulutukset, muuten meidän pitäisi pysyä hyvinkin maltillisissa tai pienissä määrissä. 🙂Lounastauko vietettiin pikkasen etelämpänä kuin viime vuonna, jollain näköalapaikalla, minkä Krista valitsi. Lounaaksi oli miilunpolttajan pastaa ja meidän reissukeittiön ihailua. Pienet muutokset, mitä olemme tehneet aikaisempien kokemusten pohjalta, ovat muuttaneet keittiön käyttämisen merkittävästi mukavammaksi. Kaikki reissuun liittyvä tekeminen tuntuu menevän helposti ja rutiinilla. Kummankin fiilikset ovat hyvin korkealla muunmuassa tästä syystä.

MökkiLAN reissut ovat mielenterveyttä lataavia, mutta keholle kovin kovin kuluttavia ja raskaita muunmuassa liian vähäisten yöunien vuoksi. Iltapäivällä tunti ruokailun jälkeen olin valmis nukkumaan. Oletin viime vuosien kokemusten perusteella, että auto pysähtyy ja mies nukkuu pienen hetken ennen kuin jatketaan. Tänä vuonna tämäkin tilanne hoidetaan eri tavalla. Krista hyppäsi rattiin ja ajoi autoa pari tuntia kohti etelää. Pääsin onnellisesti nukkumaan ja poikkeuksellisesti tarkkailemaan reissua pelkääjän penkiltä.

Ilta päättyi Tanskassa Dispensary baariin. Järkytyksemme oli suuri kun saimme käsiimme viskimenuun. Menu oli pahasti rikki, sisälsi paljon yliviivauksia ja baarimikko kertoi, että menuu on vanhentunut. Kaikki antoi vaikutelman siitä, että Dispensary on luovuttamassa viskeistä. Takana olevat hyllyt kyllä notkuivat viskejä, mutta baarimikon into ja menu kunto antoi meille aivan toisen vaikutelman. Baarimikko tosin vaihtui puolessa välissä iltaa. Uusi henkilö paljastui baarin omistajaksi. Hän kertoi meille, että syy miksi menu näyttää siltä kun se näyttää, johtuu siitä että he ovat siirtymässä digitaaliseen muotoon. Paperiversion kanssa kului ihan posketon määrä paperia ja hän halusi päästä eroon siitä. Uusi digitaalinen menu on tulossa 10 päivän sisään käyttöön. Aaaaa! Ja baarimikon tarjoilualttius, sekä kyky puhua viskeistä oli aivan eri tasolla. Päädyimme vaihtelemaan suosituksia viskeistä, baareista sekä viskikaupoista. Huomisen reitille tuli yksi lisäpysähdys!Huomenna on siirtymä puoliväliin Saksaa, missä teemme kolme päivää töitä. Toivottavasti paikka on teknisesti riittävän hyvä.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-05-19

Ajoaika: x tuntia, YX minuuttia
Sähkökilometrit: 31
Keskikulutus 0.0l / 16.7 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 31

Tämän vuoden reissu alkaa allekirjoittaneella suoraan MökkiLAN viikonlopun jatkoksi. Edelliset viisi päivää on vietetty herrasmiesseurassa mökillä pelaten tietokonepelejä, ajaen aidoilla tankeilla, viskitasting tilaisuudella ja käyden syömässä Lahdessa ravintolassa. Puolet reissujoukkueesta on siis täysin irtautunut arjesta ennen kuin reissu alkaa. Toinen puoli joukkueesta on enemmän tai vähemmän samassa jamassa.

Kävimme auton pakkauksen läpi pari kertaa ja toimitimme laatikon ystäville kesäsäilytykseen. Kaikki arvokas IT on seikkaillut toisen ystävän luo MökkiLAN reissun päätteeksi. Viimeinen asia Turussa piti olla harpun nouto Konservatoriolta. Harpun noudon yhteydessä Kristan kävelykengät hajosi käyttökelvottomaksi. Kriisi oli todellinen, sillä 20 minuutin kuluttua meidän piti olla jonottamassa laivalle. Päädyimme ajamaan sähköisen vauhdikkaasti takaisin talollemme. Soittelimme vuokralaiselle, kertoaksemme saapumisestamme, mutta hän ei vastannut. Koputin oveen samalla kun Krista meni kellariin, mutta kukaan ei vastannut. Kristan tullessa kellarista vuokralainen löytyi takapihalta. Pahoittelimme paljon ja kerroimme poistuvamme häiritsemästä ASAP. Ehdimme kuitenkin toisten, ehjien kenkien kanssa, ottamaan reissun starttiselfien ennen kuin lähdimme jonottamaan laivaan. Olimme lopulta täysin aikataulussa jonottamassa laivaan pääsyä.

Pakkaus pitää sisällään taas harpun, joten autossa ei ole mahdollista nukkua ennen kuin olemme saaneet jätettyä harpun kesän majapaikkaamme. Auto ei ole yhtä täynnä kuin ekana vuonna, mutta se on hyvin täynnä silti.

Reissun alku tuntuu hyvin tutulta. Puolet joukkueesta kokee tämän arkiseksi, puolet seikkailun aluksi.

Laivalla toimimme perinteikkään suomalaisesti. Kamat hyttiin, Tax freehin shoppailemaan. Saimme henkilökunnan edustajan viskipisteelle maistattamaan meille viskejä. Mukaan tarttui pari pulloa reissua varten. Pakollisten shoppailujen jälkeen edessä oli tietenkin laivan ravintolassa viinilasillisen nauttiminen. Illan musiikista vastasi Taikakuu-yhtye. Olimme aivan ällikällä lyötyjä tanssijoiden määrästä. Lattia oli täynnä tanssijoita ja siellä oli ainakin kolme groupieta lavan edessä nauttimassa bandistä. Oli mieltä ylentävää nähdä lattia täynnä liikettä. Bändikin oli hyvä.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}