2020-07-25

Ajoaika: > 2 tuntia
Sähkökilometrit: ??
Keskikulutus: ??
Kokonaiskilometrit: 805 km

Meidän piti herätä tiukasti 6.30, mutta koska oli lauantai minun puhelimeni ei herättänyt. Niinpä nousimme vasta vähän jälkeen seitsemän. Vain puolet joukkueesta oli tyytyväisiä pitkäksi nukkumiseen. Rämmimme aamiaiselle ja kohti liikunnallista päivää. Rauhallisen aamiaisen jälkeen edessä oli kierros punttisalilla. Eilinen treenaus tuntui kropassa monessa eri kohtaa, joten tänään lisää samaa. 

Kunnon kuntosali rääkin ja nyrkkeilysäkki kierroksen jälkeen palauduimme pikavisiitillä porealtaassa ja saunassa. Kalakukko oli tehnyt meihin vaikutuksen, joten oli aivan selvää, että tämän päivän ruoka tulee pitämään sisällään kalakukkoa. Niinpä ensimmäinen pysähdys oli Kuopion tori ja siellä legendaarinen Hanna Partasen myyntivaunu. Hänen tuotteensa on sen verta hyviä, että sadepäivänäkin joutui jonottamaan. Tänään jono oli pitkä ja tuotteet jo kahdentoista aikaan lähes täysin myyty. Kuopion nähtävyytenä tälle päivälle oli Puijo torni. 

Keli ei suosinut tornin ulkoilutasannetta, mutta se ei estänyt meitä piipahtamasta siellä. Tornin ravintolasta oli hyvät näkymät ja saimme hyvän käsityksen siitä, missäpäin Kuopiota olemme tepastelleet. Kuopio vaikuttaa kovin mukavalta kaupungilta. Täällä voisi kuvitella asustelevansa, jos ei olisi ankkuri niin vahvasti Turussa kiinni.

Tornin jälkeen oli luvassa päivän iso siirtymä Kolille. Kolilla olimme viiden maissa. Koska sää suosi meitä, eikä satanut, päivällisen jälkeen lähdettiin vaeltamaan kohti Iso-Ukkoa. Vaelsimme päivän päätteeksi pari tuntia. Vaelluksen jälkeen allekirjoittanut oli aivan valmista kauraa. Krista löysi nukkumapaikan läheisen näkötornin läheltä. Tänne oli hyvä heittää perseparkkiin – montaa minuuttia pitemmälle ei kuskin voimat olisi riittäneet. Sali, säkki, saunominen ja vaeltaminen – selvästi riittävästi aktiviteettia yhteenpäivään. Nyt simmut kiinni ja kohti uutta vaellusta…

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2020-07-24

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 636 km

Oi arkielämän luksusta! Heräsimme vihdoin johonkin tolkun aikaan, eli 6.30 ja vietimme ruhtinaallisen hitaan aamiaisen. Parin tunnin uutisten lukemisen ja napostelun jälkeen olimme valmiita päivän aktiviteetteihin! Punttisali, uima-altaat, nyrkkipyykki ja leffailta.
Punttisalilla Krista teki soututreenit ja Juha kiusasi itseään erinäisillä laitteilla, sillä irtopainopuolella maksimipaino oli 10 kg käsipaino.

Luonnollisesti treenin aikana tauoilla kuvasimme toisiamme. Krista tietenkin kuvasi Juhan vain kerran ja sillä hetkellä mies kuulemma luki tosi keskittyneesti jotain, eikä hän halunnut häiritä. Niinpä ainut kuntoilukuva Juhasta on lukemassa kännykkää. Tämä, tämä on sitä valheellista mediaa, valheellista uutisointia. Soutulaite ei pysynyt millään paikallaan Kristan sitä soutaessa. Treenaaja nauroi koko ajan yrittäessään soutaa. Lopulta ratkaisu löytyi viemällä irtopainoalueelta yksi matto, joka tuli soutulaitteen alle.

Ennen punttisaliin menoa näimme liikuntasalissa nyrkkeilysäkkejä ja pieni hakkaamispuuska iski Juhalle. Ennen uimaan menemistä pyysimme ovet auki jumppasaliin, jotta pääsisimme hakkaamaan säkkejä. Säkeille ei ollut selkeitä lukituksia, joten niiden takominen meni inan verran säkin jahtaamiseksi. Luonnollisesti, kummallakaan ei ollut kännyä mukana, koska olimme menossa uimaan, joten tästäkään Juhan aktiviteetista ei ole kuvatodisteita. Vaihdoin säkkiä kun ekan säkin jostain kiinnikkeistä tippui ruuvi. Tokasta säkistä ei irronnut osia lopputreenin aikana. Krista hakkasi säkkejä muutamia minuutteja ja sen jälkeen harjoitteli lukioaikaisia koripallotaitojaan. Korin lisäksi pallo löysi tiensä puhdistustarvikepöydälle. Tästäkään ei ole kuvatodisteita, syyllinen kieltää tapahtuman.

Allaspuolella oli Webit/Wiibit tms esterata! WOO! Se oli uima-altaan mittainen yksinkertainen ilmatäytteinen este/kiipeilyrata. Rata koluttiin pari kertaa saunomisen ja porealtaassa rentoutumisen välissä. Täällä ei pahemmin ollut muita asiakkaita – ehkä 20, joten minnekään ei tarvinnut jonottaa ja kaikkialla oli kivasti tilaa.

Lounas oli kasviksia, joita olemme kantaneet hetken mukana. Lounaspöytä oli ihan kuvaamisen arvoinen :).

Iltapäivä ja ilta menikin leffan, päivällisen, hakkeroimisen, kävelemisen ja leffan puitteissa – kyllä, kaksi kertaa leffa. Tänään mässytellään, loppureissulla ei sitten enää mässytellä. Loppureissulla korkeitaan nautitaan erinäisistä hyvyyksistä.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2020-07-23

Ajoaika: 2h 24 min
Sähkökilometrit: 74 km
Keskikulutus: 3.9 l/100 km
Kokonaiskilometrit: 636 km

Heräsimme seitsemän aikaan. Ulkona satoi. Eilisillasta tiesimme, että ulkona on hyttysiä. Juha tiesi, että sateella ei ole hyttysiä. Silti, sateessa aamupalan väkertäminen ei kuulostanut hauskalta. Lähellä, vain 15 kilometrin päässä, oli ilmeisesti legendaarinen Liikennekeidas Jari-Pekka. Krista tiesi sen. Olisi väärin olla käymättä tällä legendaarisella paikalla, joten päätimme ajaa sinne aamiaiselle. Tarvittaessa tekisimme aamiaisen parkkipaikalla, sitä on tehty ulkomailla runsaasti.  Hyttysten syhteen Juha oli synkästi väärässä. Täällä Kuopion ja Jyväskylän välissä, koivuhalkopinojen karussa maassa hyttyset eivät ole sokerista. Ne pikku perkeleet oli odottanut koko yön sateessa aamupalaansa. Ovien avautuessa ne näkivät mahdollisuuteensa. Ne myös nerokkaasti pelasi pitkää peliä. Sen sijaan, että käydään aamiaisen kimppuun kun se häsää ja siirtää kamojat, mennään autoon ja koitetaan syödä aamiainen kun se ajaa autoa eikä voi huitoa. Pääsimme yhteisymmärrykseen luonnon kanssa. Jos ehti saamaan aamiaista ja oli täynnä verta, pääsi ovesta vapauteen. Kuolema seurasi, jos ei ollut syönyt tai jäi kiinni syömisestä.Jari-Pekan keidas oli lämmin ja kuiva. Siellä oli posliinivessa. Aamiaista söi ennen kuin kökki sateessa, mutta ei kovin isolla marginaalilla. “Munakasta” katsoessani tiesin, että omatekemäni olisi parempi. Kehon mukavuus, voitti ruuan syötävyyden. 😄 Jari-Pekan keitaalla tapahtui ihme! Ensimmäistä kertaa ikinä onnistuimme lataamaan autoa kaupallisella latausasemalla. Kaikki aikaisemmat kokemukset ovat olleet negatiivisia. Ongelmana on joko
A) JÄRJETTÖMÄN kallis hinta
B) Rikkinäinen latausasema
C) Auton kanssa epäyhteensopiva latausasema
Täällä hinta oli siedettävä, 30senttiä per kWh, eli sähkö tulee vielä bensaa halvemmaksi ja – mikä kummallisempaa – lataus toimi! Tämän jälkeen 50% yrityksistämme ladata auto onnistui.Kuopiossa edessä oli kauppahalli ja Juhan (!) etukäteen valitsema Ortodoksisen kirkon museo. Kauppahallista ei tullut mukaan mitään, mutta torilta tuli pikku muikkukukko sekä salaattia. Mitään, ei yhtään mitään, ollut saatavissa roskatta. Olimme pettyneitä sateiseen toriin roskaisuuden suhteen, muuten kovin kiva tori ja halli :). Läheinen kauppakeskus tuli myös koluttua. Juhan olkalaukkuun piti vielä saada tarvikkeita, jotka katosivat edellisen laukun katoamisen myötä.Onnistuneen sähkölatauksen jälkeen olimme koukussa. Autoa piti saada ladattua uudestaan. Seuraava latauspiste löytyi Olvi Areenan sisältä. Sähkön hinta 20senttiä per kWh. Jätimme auton sinne lataukseen ja suuntasimme museoon. Ortodoksisen kirkon museo on ihan näkemisen arvoinen, moista kokoelmaa ja tietopläjäystä ortodokseista tuskin muualta saa. Samalla saimme yhden uuden reittikohteen ja reissumme reitti alkaa selvitä. Kolin kautta Valamon luostariin (VISKIÄ!) ja sitä kautta Helsinkiin, josta Turkuun. Siinä karkea reittikuvio.Museon jälkeen vedimme napaamme minimuikkukukon. Uusi Leatherman sai käyttökasteen. Ensimmäinen asia mitä sillä tehtiin oli minimuikkukukon jakaminen kahtia. Hyvin täyttävän kukon jälkeen ajoimme Saaristokaupungin läpi ja siirryimme illan majapaikkaan. Hemmottelemme itseämme pari päivää Kunnonpaikassa. Puolihoito, savusauna, vettä millä lutrata ja kuntosali. Täällä vietämme hyvin rentouttavaa aikaa hetken verran ennen kuin jatkamme matkaa Kolille.
Savusaunan jälkeen on hyvä rentoutua kevyen omatoimi viskimaistelun, blogaamisen, töllön ja konffaamisen kanssa.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2020-07-22

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 488 km

Kesäreissumme on alkanut rennosti pari päivää sitten. Tänä vuonna olimme Suomessa ja teimme pihahommia Etelä-Eurooppa reissun sijaan. Kesä on ollut täynnä epäselvyyttä lonkkani nivelrikon vuoksi. Nyt kun lonkan kanssa voi elää, päätimme lähteä minireissulle: pari viikkoa, Suomessa seikkaillen.Reissulle lähtö oli rento. Pakkaus tehtiin edellisten vuosien listojen pohjalta, melkein omia ohjeita noudattaen. Ne kohdat missä oikaisin ja toimin toisin, on jo nyt lyönyt (hellästi) näpeille. Jos pakkauslistassa lukee ota nimenomaan pannujauhatusta, siihen on varmaan syy. Jos tarvikelootassa on yksi ylimääräinen laturi, mikä näyttää turhalta, siihen on varmaan syy. Löydän näitä syitä reissun päällä uudestaan. Korjaan listojani, merkkaamalla niihin syyn miksi tämä erityisesti mainittu poikkeama pitää tehdä 🙂
Koska meininki on rento, päämäärä ja reitti tuntematon jäi blogaaminenkin pois. Tänään aamiaisella alkoi tuntua hupsulta. Käykö niin, että tämän kesän lomareissusta ei jää mitään merkintöjä? Ei kunnolla kuvia, ei blogitekstiä. Paljastui, että Krista oli miettinyt samaa. Niinpä tänään, reissun kolmantena iltana blogaus alkaa taas. Samalla tulee testattua, että mitäs kaikkea tähän pitikään olla kasassa?
Tänään oli nollauspäivä, kaiketi. Nukuin kutakuinkin 12 tuntia. Krista merkittävästi vähemmän. Yövyimme Kristan löytämällä uimaranta nukkumapaikalla Muuralassa. Tämä oli toinen yö täällä. Ekana yönnä täällä oli yksi saksalainen pari, joka nukkui farmariautossa kuten menkin. Tänä yönä täällä oli kolme muuta autoa meidän kanssa. Kaksi niistä oli saksalaisia, yksi suomalainen. Ennen kuin simmahdin juttelimme pitkät pätkät ekojen saksalaisten kanssa, jotka olivat todellisuudessa sveitsiläisiä. Kysyin heiltä, että miten ihmeessä he löysivät tämän paikan? Yksi saksalainen yhtenä yönä, olisi ollut sattumaa, mutta saksalaisia peräkkäisinä öinä samassa paikassa ei ole sattumaa. He kertoivat löytäneensä paikan park4night -ohjelman avulla. NO NYT selkesi paljon! Ennen kuin sveitsiläinen oli ehtinyt saksaksi sokeltaa minulla oli appi asennettuna. Asennusnopeuteni häkellytti ulkomaan edustajat. Kerroin heille, että täällä on p#”¤n kiukkuinen mobiiliverkko verrattuna Saksaan. Illlaisen päätteeksi alkoi sataa kaatamalla, mikä lopetti sosialisoinnin hyvin luonnollisesti. Kaikki menivät omiin autoihin sadetta piiloon. Minä olinkin aivan valmista kauraa ja sammahdin hyvin nopeasti.
Tämän päivän iso ohjelma oli Jyväskylän käsityömuseon läpikäyminen Kristan toimesta. Minä taasen menin Kristalle suositeltuun kahvilaan ja konffasin palvelimiani suunnattomalla riemulla. Illan riemuksi menimme saunomaan Kristan bongaamaan paikkaan nimeltä Revontuli. Sieltä matkasimme minun (park4night) löytämään paikkaan yöpaikkaan. Se ei täyttänyt Kristan vaatimuksia etäisyydestä autotiehen, sen ollessa laajennus autotiehen. Niinpä lähdimme etsimään yöpaikkaa keskeltä jumalan hylkäämää maaseutua. Nukumme hyttysten kera klapipinojen keskellä. Autosta niitä tapettiin parikymmentä. Tänne varmasti jäi yksi tai kaksi ninjaa odottamaan yövuoroa.
Tuntuu hyvältä blogata, tästä reissu voi alkaa!

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-08-13

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 10420km

Joogaa ja rento aamu. Sitten jakauduimme kahtia toinen naputtelemaan tietokonettaan ensin hotellin aamiaistilassa, koska sieltä sai vielä kahvia ilmaiseksi ja sitten kun se sulkeutui Cykelcafe Le Mondissa, koska sieltä saa hyvää kahvia ja paikka tuttu. Tällä välin toinen tutustui uusiin museoihin ja kauppoihin Tukholmassa. Tämä viimeisen päivän jakautuminen Tukholmassa alkaa olemaan perinne Eurooppareissuillamme.

Lounaaksi kävimme syömässä sushia, jostain tuli eilen autossa istuttaessa sushifiilis, joten tänään antauduimme fiilikselle. Cykelcafen vierestä kadun toiselta puolen löytyi Tukholman parhaat sushit. Song Sushi oli niin hyvä, että palasimme sinne vielä ennen laivaan ajamista vetämään päivän toisen sushisetin naamaan.

Laivaan jonottaessa pelasimme viskipeliä. Naisten viskitietämys on kasvanut ja nyt naisten joukkue voittaa joka kierroksen – parhaimmillaankin miesten joukkue pääsee tasapeliin. Miehillähän oli rajoite se, että monivalintakysymyksiin ei anneta niitä vaihtoehtoja – pitää tietää ulkoa ja sitten se, että tuomari on puolueellinen ja eikä anna pisteitä jos tuomari vahingossa lukee vaihtoehdot ääneen. Moraalinen voittaja on toinen ja pistevoittaja on toinen – tasapeli siis.

Laivalla tuli istuttua vielä parissa baarissa maistelemassa viskiä ja kuuntelemassa pianistia sekä kitaristia. Kumpikin oli todella hyviä, todella todella hyviä. Tällä kertaa Tax freesta ei ostettu reissun viimeistä viskipulloa, autoon ei yksinkertaisesti mahtunut.

Näin rauhallisesti päättyy tämän vuoden reissu. Reissu oli mahtava, sen tuntee auton ja kuskin kyljessäkin. 😀

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-08-12

Ajoaika: 7 tuntia 27 minuuttia
Sähkökilometrit: 102 km (15% ajomatkasta)
Keskikulutus 6.4l / 0.1 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 10420km

Ensimmäinen kesäreissumme, missä rikomme 10000 kilometriä kesän aikana! JAIKS!

Dodiin. Nyt se tapahtui…Aamujoogan jälkeen sain ihastella auton kylkeä, joka on nyt saanut uudet muodot. Eilen illalla teurastamon kuljettaja lastia purkaessaan on osunut autooni. Peltiä on lommolla ja maalissa on korjaamista. Autoni ei ollut minkään lastausalueen edessä, kadun toisella puolella kuvasta näkymättömissä (oikeassa alanurkassa) on ravintolan sisäpihalle vievä ovi. Sen vastapäätä on sininen tai musta auto. On hieman epäselvää, miten hitossa kuski onnistui osumaan minun autoon kuormatessaan kamaa. Odottelimme Köpiksessä hieman yli kahdeksaan saakka, jotta joku vastaisi puhelimeen. Firman edustaja pyysi palaamaan asiaan parin tunnin kuluttua kun hän on saanut kiinni kuskit ja selvittänyt mitä on tapahtunut. Niinpä lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa. Tällä kertaa tiesimme Googlen jekut ja vältimme vahingossa lautan kautta kulkemisen.

Ajopäivä oli pitkä ja tylsä. Ruotsin moottoriteillä ei tapahdu mitään ja vauhti on köröttelyä. Kuski hyytyyy tälläisessä virikkeettömässä ympäristössä. Meidän oli pakko pysähtyä ottamaan torkut, vessatauot ja ruokatauot aika tasaisin välein, jotta kuski pysyy jotenkin valppaana. Aina välillä tauoilla soittelin Tanskaan takaisin, lähetin kuvia autosta ja soittelin lisää. Tilanne, maanantaina konttoriajan päätteeksi, oli kaiketi selvä, heidän vakuutusyhtiö ottaa minuun yhteyttä.

Reissun tullessa loppuun on hyvä katsoa taaksepäin ja miettiä mikä onnistui, mitä jäätiin kaipaamaan. Reissu on onnistunut todella hyvin. Kolmas kerta toden sanoo? Autolla seikkaileminen ja yöpyminen oli rutinoitunutta, kämpän muokkaus helppoa, kaikki oli hyvin saumatonta. Tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin seuraaviin kertoihin. Saksa oli myös kulttuurillisesti ja kielellisesti helppo paikka. Juha onnistui ainakin pari kolme kertaa asioimaan kaupoissa täysin Saksaksi. Myönnetään että keskustelu oli vain muutamia sanoja, mutta silti!

Saksasta tiimimme jäi kaipaamaan roskattomia kauppoja, erityisesti niitä missä myytiin irtoviskiä (!) sekä aikaa kehittää itseään paremmaksi ihmiseksi. Kun on sopivasti irti omasta arjesta ja arjen vaateista voi kriittisesti katsella mitä kaikkea sitä voisi tehdä toisin. 
Illalla käytiin vielä äkkiseltään läheisessä Krepelässä! Tukholman paluumatkan “pakko käydä” paikat on Cyckel cafe ja viime vuonna löydetty Krepelä! Krepelä oli kovin kotoisa ja crepet maistuivat. Sen jälkeen tosin kuski oli aivan valmis nukkumaan.

Huominen päivä, tiistai, vielä Tukholmassa tekemässä omia juttuja ja sitten yöllä laivalla Turkuun ja aamulla alkaa arki – tapaamalla lääkäri, kylki pitää saada kuntoon.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-08-11

Ajoaika: 6 tuntia 19 minuuttia
Sähkökilometrit: 144 km (24% kokonaismatkasta)
Keskikulutus: 6.4 l / 0.6 kWh per 100 km
Kokonaiskilometrit: 9551 km

Ennen viittä aamuyöstä irkut pistivät musiikin raikaamaan taas. Musiikkia ja mukana laulamista kesti ehkä puoli tuntia. Luonnollisesti välissä huudettiin parin ihmisen kesken – luulisin. Kukko, ankat ja varmaan puputkin pitivät meteliä siitä hetkestä saakka kun aurinko nousi, minkä luulen tapahtuneen irkkujen musiikkiesityksen loppumisen jälkeen.
Jokainen kynnellekykenevä lähti alueelta niin aikaisin kuin mahdollista. Meidän kanssa eilen saapuneet lähtivät seitsemän aikaan. Vaihdoin heidän kanssa muutaman sanan. He pyrkivät ulos tästä katastroofista mahdollisimman nopeasti ja nukkuvat jossain päivällä pienet päikkärit. Me olimme viimeinen aamun lähtijä, koska harppu oli turvallisesti lukkojen takana. Odotimme kahdeksaan saakka, jonka jälkeen koitimme koputtaa ja soittaa ovikelloa. Mikään ei tuottanut tulosta. Tutkimme rakennusta ja löysimme yläkerran, joka oli selvästi asunto. Sieltä saimme herätettyä sakin, joka puhui hyvin vähän Saksaa. Lopulta heistä toinen lähti aamutakissa mukanamme toiseen taloon, mistä haettiin henkilö, jolla oli avaimet sinne alakertaan. Ainut ongelma harppua kuljetettaessa oli linnun paskan väistely. Läheisellä huoltoasemalla oli ihana, puhdas, maksullinen vessa, jossa vietimme hartaan hetken ennen kuin lähdimme ajamaan isoa siivua kohti Köpistä.

Koitimme erinäisissä paikoissa matkan varrella ladata autoamme. Yhdellä saksalaisella huoltoasemalla näimme sähköauton, joka koitti ladata itseään. Se ei näyttänyt onnistuvan yhtään sen paremmin kuin minun yritykseni ladata. Ei sillä, että olisimme koittaneet ladata tässä paikassa, sillä täysi sähkötankki olisi vienyt hieman yli kaksi tuntia ja maksanut 15 euroa. Tällä olisi moottoritienopeuksissa päässyt 25 kilometriä. “Ei kovin kannattavaa.” Kesän aikana emme kertaakaan ole onnistuneet lataamaan autoamme missään sähköauton latauspisteessa. Joko sähkö on ollut poskettoman kallista, emmekä ole yrittäneet ollenkaan tai sähkön ollessa edes sinnepäin kohtuullista tai jopa ilmaista, emme ole saaneet autoamme lataamaan näistä pisteistä. Niiden tehoton liian kovat meidän auton laturille, joten homma ei toimi. Sen sijaan, olemme onnistuneesti ladanneet lähes jokaisella leirintäalueella automme täyteen, samoin puolissa hotelleista ja luonnollisesti asunnollamme koko kesän. Täällä Tanskassa juttelin erään sähköauton omistajan kanssa latauspisteellä näistä latauksista. Edes täyssähköauto ei aina suostu lataamaan tai toimimaan näiden latauspisteiden kanssa. Joskus pitää koittaa paria eri johtoa tai jättää väliin :-I. Vielä on hieman matkaa ennen kuin uskaltaa suunnittelematta lähteä sähköautolla matkaan.

Olemme saapuneet illan päätteeksi Köpikseen, missä ilta on mennyt asunnolla rentoutuen. Minä olen viimeistellyt GTD hommia ja Krista on lukenut kirjaa. Huomenna alkaa viimeinen iso ajo kohti Tukholmaa.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-08-10

Ajoaika: 8 tuntia 1 minuutti
Sähkökilometrit: 206 km (30% kokonaismatkasta)
Keskikulutus: 6.9 l / 0.0 kWh per 100 km
Kokonaiskilometrit: 8948 km

Heräsimme sateeseen Bad Salgaussa parkkipaikalla. Täällä meidän kanssa on yöpynyt useampi matkailuauto. Olemme kumpikin hereillä vähän ennen herätyskelloa. Sovimme, että jätämme aamukävelyn, joogan ja sellaisen väliin. Koitetaan nukkua seitsemään saakka sateen takia ja lähdetään sen jälkeen tuttuun kahvilaan aamiaiselle. Torkuimme sateessa sen minkä saimme torkuttua ja seitsemältä pakkasimme auton ajokuntoon. Ajattelin vetää tupla flecklweisfdlweklen (jtsp), koska yksi on aika kevyt. Heillä oli sen lihaosan jämät jäljellä, siitä olisi ehkä saanut kolme tai neljä annosta tehtyä, joten he laittoivat lihan kaiken niihin kahteen. Toinen meni minun taskuun, sillä yhden jälkeen olin aivan täynnä. Aamiaisen jälkeen kävimme torilla vielä yhden kerran.

Yhdeksän aikaan olimme kesän asunnollamme valmiina pakkaamaan autoa. Sadekin loppui juuri sopivasti. Synkkä ja hurja oli epätoivoni kun katsoin sitä kama määrää mikä meillä oli edessä tungettavana autoon. Kuten parasta oli, Krista jätti minut tekemään pakkausta yksin. Tuntia myöhemmin helpotukseni oli vähintään yhtä hurja kuin synkkä epätoivoni tunti sitten, kun ruokalaatikko viimeisenä asiana nasahti paikalleen. Helpotus oli vielä suurempi kun huomasin, että pakkauksessa on vielä ehkä kolmen pullon mentävä reikä. Voin siis sittenkin vielä kerran käydä Bad Saulgaun viskikaupassa kuten olin heille kertonut. Listakin oli valmiina. Viimeinen pysähdys Bad Saulgaussa oli viskikauppa ja sieltä noudettiin kolme viimeistä viskipulloa kyytiin. Autossa lienee koko vuoden ostokset varastoituna eri koloihin ja lokeroihin.

Paluureissumme ensimmäinen pysähdys Bad Saulgaun ulkopuolella oli, tottakai, ROSKATON KAUPPA! Palasimme Reutligeniin… tuohon ihanaan roskattomuuden mekkaan. Krista lähti roskattomaan kauppaan ja minä lähdin roskattomaan viinakauppaan. 250 ml itsetäytettyä viskiä tuli vielä mukaan. Nappasimme vielä kahvilasta kuumat juomat kantoon ja aloimme työstämään tietämme kohti pohjoista. Tavoite oli ajaa ohi Hannoverin, jotta huominenkin ajomatka olisi “kohtuullinen”. Huomenna pitää päästä Köpikseen.

Krista oli valinnut meille leirintäalueen. Leirintäalueen arvostelut oli lyhyesti summattuna “Hieman likainen, mutta loistava henkilökunta. Hyvä yhden yön yöpymiseen”. Ajatuksemme oli yöpyä autossa, jos saamme harpun leirintäalueen konttoriin tai vastaavaan talteen. Periaatteessa voisimme nukkua myös auton vieressä, jolloin harppu olisi auton sisällä, sikäli keli on hyvä – nukuimmehan La Rochellessa useita öitä ulkona taivasalla. Leirintäalueen henkilökunnan vuoksi saavuimme tänne. Olimme leirintäalueella hieman ennen kahdeksaa illalla. Olo on kuin Liisalla Ihmemaassa, katsotaan kuinka syvälle tämä jäniksen kolo vie.

Ensimmäinen kysymys tuli kuskilta. “Onko toi pupu? Onko tuolla tiellä pupu vapaana?” Pelkääjän penkiltä kuului: “voi se olla kissakin” – “Ei, ei, ei. Tämän perä pomppi, niinku pupulla, kun se liikku”. Kun pääsimme hieman lähemmäksi huomasimme että kumpikin oli väärässä. Niitä pupuja oli kolme. “Ai niin, täällä on elämiä arvostelujen mukaan.” – “Aha? Voikohan pupuja silittää?” Pienen juttelun jälkeen saimme sovittua että harpun saa sisätiloihin. Sisätilat on … hyvä kuvaus sille mitä nämä on joskus ollut tai sitten se on ollut lämmitetty eteistila, ehkä avoin kuisti? Luoja yksin tietää. Onneksi keli on lämmin ja sateeton, joten harpulla ei ole välitöntä vaaraa. Ankanpoikanen oli kovin kiinnostunut meistä, se piti hätyyttää pois jotta saimme harpun autosta pois murskaamatta sitä eläintä. Saimme harpun “turvaan”, ainakin katon alle, autolle sähköä, vessan ja suihkun käyttöön hyvin pientä kustannusta vastaan. Nyt sitten. Tämä paikka on tosi kiva omalla erikoisella tavallaan, mutta olimme viime yön puhtaammalla paikalla kuin mitä tämä leirintäalue on ja nukuimme viime yön PARKKIPAIKALLA. Heitän perseeni aika herkästi maahan kun pitää kokata tai tehdä jotain vähän pitempi hetki. En ole istunut täällä paikassa kuin omassa autossani. Naisten puolen suihku, ainut kolmesta joka oli käytettävissä, jäi käyttämättä. Krista oli miesten puolella suihkussa minun patsastellessa suihkun edessä, sillä sen ovia ei saa lukkoon. Tämä suihku oli myös merkittävästi muita suihkuja puhtaampi.

Tällä hetkellä, varttia vaille kymmenen illalla, kaksi eri matkailuautoa soittaa kantria, herra tietää mitä p**kaa, irkkumusiikkia kilpaa … sanotaanko … merkittävän kovalla voluumilla. Minulla ei ole mitään ongelmaa “nauttia” kummankaan musiikista uesamman kymmenen metrin päästä.

Ankat päästettiin yhdeksän jälkeen aitauksestaan, kanoja on paljon – tipujakin löytyy, pupuja on enemmän kuin pystyn laskemaan, koira täällä on ja voi hyvä luoja tätä musiikin kakofoniaa. Olemme nauraneet, katsoneet epäuskossa ankkojen kutsumista ja niiden juoksemista, olemme tyrmistyneitä, olemme yllättyneitä, mutta ennen kaikkea olemme ottaneet tämän kaiken hyvällä huumorilla. Tämä on omassa hulluudessaan hyvinkin mahtavaa!

DAVE ! DAAAVE! DAVE! DAVE ! DAAAAVE! DAVE!

Daven perkele on syytä vastata kohtata tai minä menen ja lyön! Miksi musiikki lakkasi kuin seinään? Kello on kymmenen! En olisi uskonut. En millään! Siunattu rauha!

(5 minuuttia myöhemmin) Ei, ei! Ankat huutaa. Musiikki tuli takaisin, mutta hiljempana. Voi hyvä luoja, kuka tekee ja mitä kissalle? Miksi se huutaa kurkku suorana MIUA MIUA MIUA? Miksi se lakkasi huutamasta? 
WOW mikä leirintäalue! WOW!

Ihmemaassa ei ole kuuluvuutta, ei sentin vertaa – eikä WLANia. Miiiiiiiiiiiiiiiiiiiks toi kantri tuli takaisin taas lujempana? Mitä ihmettä sille kissalle tehdään?! ONKO SE EDES KISSA?! Miten täällä saa nukuttua?

Hymy naamalle, viski lasiin, malja hulluudelle! Slainte! Vesikauhuista oravaa emme ole vielä nähneet. 

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-08-09

Ajoaika: 2 tuntia 37 minuuttia
Sähkökilometrit: 55km (39% kokonaisuudesta)
Keskikulutus: 5.7 l / 0.5 kWh per 100km 
Kokonaiskilometrit: 8404 km

Jooga-aamujen etu on suunnaton määrä omaa aikaa aamulla ennen kuin voi vapaasti metelöidä. Tänä aamuna käytin ajan skriptien viimeistelyyn. Kesän jäljiltä on useampi tukiskripti hakkerointiin valmiina. Nämä merkittävästi helpottavat perusgrindausta.

Pikku hotellit on hauskoja. Niissä alkaa tapahtumaan mukautumista aamiaisessa. Jos syöt kaikki leivät, leipiä on lisää. Parin päivän kuluttua ei kysytä kahvia vai teetä, vaan osoitetaan ja kerrotaan, että otathan kahvin ja sinulle tuli kuumaa vettä? Tämän hotellin viimeisen aamiaisen muokkaus pisti hymyn naamalle. Meidän pöytä (kaikilla on aina vakiopöytä) oli ainut, missä ei ollut servettejä. Me olemme jokainen aamu antaneen ne takaisin. Aamiaispöytään tuodaan aina lautasellinen leikkeitä ja juustoja. Alkuun siinä oli useita eri leikkeitä ja pari juustosiivua, päivä päivältä juuston määrä on kasvanut, koska Krista on joka kerta syönyt kaikki juustot. Tänään oli enää pari siivua leikkeitä ja 8 tai 10 siivua juustoa. Nämä pikku jutut lämmittää sydäntä kivasti :).

Päivän turistujuttu oli Wolfamin citykierros! Tämä pieni kaupunki järjestää joka perjantai klo 10 alkavan citykierroksen, jos paikalle ilmestyy enemmän kuin viisi henkeä. Tänä aamuna paikalla oli kaksi henkeä, suomalaiset turistit. Kierroksen pitäjä päätti pitää kierroksen meille kahdelle. Seuraavat kaksi tuntia menimme läpi tätä pientä ja hyvin erikoista kaupunkia. Opas puhui saksaa ja Krista käänsi suomeksi minulle. Tästä syystä olimme kovin hitaita ja ehdimme käymään ehkä noin puolet kaikesta mitä hänellä oli kerrottavana. Olimme silti hyvin viihdytettyjä. Hauskin asia lieni kirkon alttarilla oleva laatikko, jossa on ehtoolliskulhot. Puuseppä oli tekemässä vaimolleen neulontatarvikkeita varten laatikkoa, kun häneltä haluttiin nopeasti kirkon alttarille jokin laatikko, missä ehtolliskulhot voitaisiin pitää. Niinpä tuo vaimolle tarkoitettu laatikko päätyi Kirkon alttarille pitämään ehtoollismaljaa ja lautasia. 😄

Paluumatkan varsinainen ajo-osuus alkoi matkalla takaisin Bad Saulgauhun. Matkan varrella pysähdyimme keittämään lounaan trangialla. Lounaspaikalla Krista ystävystyi läheisellä pellolla olleiden kilien/lampaiden/pässien taijonkinsellaisten kanssa. Ystävyys olisi voinut jatkua pitemmällekin, mutta sähköistettu aita piti heidät erillään toisistaan.

Iltapäivä ja ilta on mennyt Bad Saulgaussa erinnäisissä paioissa tehden kesän viimeistä isoa viikkokatselmointia. Kaikki kesän ideat käsitellään ja ihmetellään. Ensin teimme tätä puolitoista tuntia luostarin kahvilassa, sitten kävimme syömässä järven äärellä olevassa ravintolassa mitä meidän isännät Bad Saulgaussa olivat suositelleet. Ilta on vietetty taas toriaukiolla ravinolassa nauttien virvokkeista ja tehden GTD katselmointia.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}