2023-05-19
Ajoaika: 1h 17 min
Sähkökilometrit: 9
Keskikulutus: 8.5 l / 100km
Sähkökulutus: 0.1 kWh / 100 km
Kokonaiskilometrit: 307 km
Toistaiseksi kaukana on urheiluaamut ja vanhat rutiinit. Aamun toimia määrittää pieni mies ja laivan käsittämättömän myöhään alkava aamiainen (9.30). Aamupäivä paljastaa päivän luonteen, hytin vastapainona on pallomeri. Syö, lepää, riehu pallomeressä – näin kuluu päivä nätisti.
Aamulla kuultua, kun Juhan sänkyä koitetaan muuttaa takaisin sohvaksi.
Juha: “Ei oo mitään lukitusta, tää on puhtaasti voimahomma”.
VOIMALLA sänky ylös, jonka jälkeen kiinteältä sängyltä kuuluu:
Krista: “Nyt on varmaan tosi miehekäs olo, voit mennä tiskaamaan.”
ja niin tein, miehekkäällä tavalla…
Päivä laivalla tosiaan kiersi hytin, syömisen ja pallomeren pyhää kolminaisuutta. Muutosta tähän toi päiväunet, joiden aikana sain säätää rauhassa tietokoneellani, kuten vanhoina hyvinä aikoina. Toinen poikkeama oli saunassa käynti! Miehet yhteen saunaan, nainen toiseen.
Veikko on armoton saunoja, saunassa kuului hyvin usein joku kolmesta eri ohjeesta: “1) Isä heittää. 2) Tonne heittää. 3) Paljon heittää!” Kiuas oli suhteellisen viileä eikä kumpikaan saanut löylyttelystä irti haluamaansa. Pieni mies ei kuullut mahtavaa suhahdusta eikä isompi mies vastaavasti saanut kunnon löylyjä. Tämä ei seurueen tunnelmaa silti pilannut, se vain tarkoitti enemmän veden viskomista!
Voin ilokseni todeta, että reissuryhmän korjausvoima on todennäköisesti kasvanut. En ole enää yksin korjaamassa löysiä ruuveja tai muita pieniä helposti korjattavia asioita. Pukuhuoneessa pieni mies hoki pitkään “Veikko korjaa” ja samalla koitti liittää katkennutta kumilenkkiä takaisin avaimeen. Kuinkahan paljon maailmaa tuhoutuu, jos annan tuolle pienelle miehelle jonkin pienen linkkarin ilman teräviä teriä? Ehkä vuoden, kahden kuluttua…
Illallisella, kaiken muun keskustelun lomassa pienin ilmoitti , “Ei Saksaan!”, useita kertoja. Suattaapi olla pieni pettymys tulossa…
Kun ajoimme ulos laivasta ja pääsimme pois kaupungista alkoi reissu muuttua todelliseksi. Ajamme Saksassa motarilla, taas kerran. Tällä kertaa se ihana liikennemerkki, joka kertoo nopeusrajoitusten olevan ohi, aiheutti pientä pettymystä. Tuulipurtemme vuoksi 110 osoittautui maksimiksi, mitä kuski uskalsi ajaa. Huomenna edessä on peräpään purjeen pienennys suojaamaan sitä oikeasti ainoaa suojattavaa asiaa, eli Veikon pyöräperäkärryä.
Kello on 23 illalla ja olemme perillä ensimmäisessä majapaikassa.
Kyllä – Saksa.
