So… this Europian guy walks in to a bar

Arjen rutiinit, kaipaan niitä kovasti. Yksin ollessa jokainen asia vaatii päätöksen ja se on kuluttavaa. Niinpä aamulla kun olin valmis hakemaan aamiaista kävelin taas Big Daddys ravintolaan. Ekalla kertaa tilasin pannareita, jotka totesin olevan liikaa, tokalla kertaa tilasin munakkaan – totesin sen olevan hyvä, mutta tänään kolmallenna kertaa tilasin taas pannareita (pekonipannareita) ja totesin sen olevan liikaa… Pannareita pitää koittaa vielä kerran ainakin.
Olen käsittänyt että Vapauden patsaalla vieraileminen on päivän mittainen reissu, joten ajattelin ostaa maista ruuan, enkä maksaa saarella olevaa varmasti törkyhintaista ruokaa. Matkan varrella Big Daddysta Union Squarelle on yksi pieni kauppa, jossa on itsepalvelukassoja – ei se mitään metsästetään myyjällä varustettu ksdds, ajattelin. Paitsi että moisia ei ollut. Näinollen piti opetella käyttämään sitä itsepalvelukassaa. Se toimi hämmästyttävän loogisesti, ainun kysymysmerkki oli osoitanko viivakoodit alas vai eteen. Oikea vastaus oli eteen. Tämän jälkeen maksaminen oli helppoa!
Rullasin vapauden patsaalla ainakin neljä tuntia, kävin läpi kaikki audioesitykset ja lepäsin kunnolla eri penkeillä, sillä jaloissa alkaa tuntua yli nelinkertainen kävelymäärä normaaliin verrattuna. Tultuani saarelta pois mietin minne mennä.  Ensitöikseni pitäisi korvata kahvivaje ja samalla olisi hyvä jäähdytellä. Keli on murhaavan kuuma, patsaalla tuuli jonka vuoksi kuumuutta ei huomannut. Google maps + hakusana coffee toimitti Starbucksin läheltä sen hetken sijaintiani. Sinne siis.
En pidä itseäni kovin naisellesina, enkä ilmeisesti näytä siltä naisten mielestä – mikä on hyvä asia. Kun musta jääkahvi oli valmis Juliaa huudettiin noutamaan sitä. Aloin liikkumaan kohti tiskiä kun vieressä oleva sipsakka neiti totesi että en näytä Julialta. Totesin hänelle että en tunne olevani Julia, mutta toimitettu tilaus on sitä mitä halusin ja nimeni on hankala jenkeille – ja kyllä mukin kyljessä luki “Juha”.
Starbuckissaa muistelin nähneeni Wall streetin lähellä tätä aluetta. Se löytyi helposti ja kävin kävelemässä siellä mm. Trump towerin juurella.
Luen aamuisin päivän sääennusteen ja täytyy sanoa että nämä New Yorkin sadekelit on murhaavat. 86 farenhightia lämpöä eikä tippaakaan vettä. Päätin käyttää silti sadepäivän taktiikaani, liikkua sisätiloista toisiin ja käydä ulkona vain katsomassa nähtävyyksiä – ei turhaa tepastelua sateessa. 😉
Päivän viimeiseksi, huonosti nähdyksi, nähtävyydeksi jäi 9/11 muistomerkki. Vilaistuani mahtavan korkuisia rakennuksia siirryin säältä suojaan O’Haras baariin 3 dollarin oluen houkuttelemana.
Yksi asia mitä baareissa ei pidä tehdä on juoda shotteja, se on vaan huono idea. Menin baariin sisään klo 16 aikoihin ja lähdin 21 jälkeen. Tällä välin olin juonut useita oluita, jutellut vieressä olleen pörssikeinottelijan kanssa ja kohottanut olutta hänen kanssa. Tiedän että shotteihin ei pidä koskea, mutta kun vieressäoleva tarjoaa ja baarimikko tekee jotain mitä olen nähnyt vain leffoissa – kaataa myös itselleen shotin, on paha olla juomatta… jossain vaiheessa iltaa baarimikko heitti yhden olutpullon eteeni “on the house, I accidentally opened it” ja näin ilta jatkuu oluen ja shottien voimalla siihen saakka kunnes totean ettei kyvyt enää riitä. Käyntikortteja taskuun jäi kaksi, viinaa on veressä riittävästi ja matka kohti hotellia voi alkaa….
[Best_Wordpress_Gallery id=”36″ gal_title=”28.08.2013″]

Ja matkaan… Yksin.

Matkalle aamulla aikaisin jännitys on ohi, tilalla kaipuu matkakumppanille. 3 viikon päästä nähdään Los Angelesissa.
Helsinki-Vantaa lentokentällä iski eka jännitys: itsekirjautuminen ei onnistu! Tarkistettuani tämän kahdella eri päätteellä hain kaikki sähköpostit liittyen reissuun ja tarkistin kahdesti liput. Kun check-in aukesi tilanne ratkesi ja matka jatkui ilman mitään draamaa.
Turvapisteellä olleen nuoren miehen tulisi harkita hierojan ammattia. Tietenkin piippasin metallintarkastimessa ja kun mitään ei ollut enää poistettavissa tuli kunnon läpikotainen taputtelutarkistus. Monta kertaa moisen olen käynyt läpi, mutta en kertaakaan ole näin varmoin ja voimakkain taputuksin tarkasteltu. Mies muisti tarkastaa vyötäröalueen hyvin läpikotaisesti, niin hyvin että melkein annoin puhelinnumeroni.
Heatrowilla puolitoista tuntia riitti rivakkaan lentokoneen vaihtoon. Siinä ei jäänyt aikaa ihmetellä Heatrowin tarjouksia.

Ihmiskontakteja tuli matkan aikana  muodostettua hyvin: Heatrowin kentällä pääsin taas taputeltavaski, jos merkittävästi löysemmin. Lentokoneessa tuli sanottua useita sanoja vieressä istuneelle jenkin, joka tursusi yli tuolinsa niin että käsinoja lepäsi hänen reiden päällä tai tarkemminottaen käsinoja oli hänen käden ja reiden välissä jumissa. Tullitarkastukset kesti vain tunti kakskyt minuuttia mistä tunti seitsemäntoista minuuttia oli jonottamista. Se aika tuli käytettyä britin ja italiaanon kanssa puhellen. Kentältä hotellille pääsy vei kaksi tuntia, mistä likipitäen koko aika tuli juteltua kahden Itävaltalaisen tytön kanssa, jotka päätyivät seuraamaan minua metrojärjestelmässä. Minä tiesin varmuudella miten mennä (IT rulez!) ja heillä oli osittainen metrokartta… Metron pari viimeistä aseman väliä tuli juteltua jonkun paikallisen kanssa niitä näitä. Toivottavasti huomenna tulee yhtä paljon helppoja mahdollisuuksia puhua ihmisten kanssa.

Tämän päivän päätavoite oli Lumia 1020:n osto kameraksi ja 2 kpl SIM -kortteja. Olin tätä varten katsonut valmiiksi AT&T liikkeen ja selvittänyt että 1020:n saa irti AT&T:n kahleista kysymällä ja pyytämällä. Voi että kun minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa tästä asiakaspalvelun luvatun maan asiakaspalvelusta. AT&T liikkeen myyjä sanoi että mene Best buyhin ostamaan kortit ja luuri, he ei myy lukitsematonta eikä sitä saa lukitsemattomaksi. Muistelin että 1020 on rajattu vain AT&T:lle, mutta mitä sitä voi ulkomaalainen tietää – se muuten on vain AT&T:llä myynnissä. Best buy liikkeessä meni vain puolitoista tuntia odottelua kun avustaja naputteli ja ihmetteli SIM-korttin aktivointia päätyen lopulta perätilaan mistä ei päässyt pois. Hänen ohjeensa oli mennä johonkin toiseen Best buy liikkeeseen, sillä heidän IT on nyt rikki. Tässä vaiheessa olin ollut yli 24 tuntia hereillä ja aloin tuntemaan sen. Subwaysta ruokaa ja Best buy mobile liikkeeseen sisään, missä meni vain 45 minuuttia naputtelua ja odottelua. Nyt minulla on 2 kpl SIM-kortteja, mutta 1020:n en enää saanut sillä AT&T:n liikkeet on kiinni. Huomenna ostan joko 1020:n tai jostain best buysta pokkarikameran, kumpi vaan onnistuu vähemmällä tuskalla.

SIM-korttien jälkeen kohti hotellia, lähibaarissa yksi olut nassuun palkintona jaksamisesta ja nyt kun kello on 20:21 on syytä mennä nukkumaan. Huomenna alkaa kuvaaminen ja liikkuminen.

Viimeisen illan valmistelut

Nyt on talon IT sammutettu. Ylimääräiset serverit, huoltokoneet ja verkot on sammuttettu. Kristalle on annettu ohjeet mitä otetaan irti seinästä kun hän lähtee matkaan. Peruspalvelut ja verkkoyhteys jätettiin henkiin, jotta pääsen kotiin tekemään vaikka turvakopiointeja ja jotain pientä, ihan pientä, säätöä jos säätöhammasta kolottaa.
MatkaIT on käyty läpi ja Padfone sai kunnon putsauksen. Viimeisen parin viikon ajan luurin laittaminen näyttöön ei ole ollut kovin helppoa. Tänään viimein viitsin ottaa kompressorin ja pinsetit käyttöön. Nyt luurin liittimet on putsattu ja luuri toimii näyttönsä kanssa kuten pitää. Tämä blogaus tehdään luurin avulla, jotta saan varmistettua että blogaus toimii niin kuin sen pitäisikin toimia.
Kävin vielä kerran reissun pakkauksen läpi. Pieni muotoinen paniikki seurasi testeä. Painoa on 8.4 kiloa, maksimirajan ollessa 8 kg. – Kamaa taskuihin ja pitkähihainen päälle, ongelma korjattu. Isompi paniikki iski mitoista, leveys ja korkeus on ihan helposti OK, laukku ei ole niissä mitoissa liian iso, mutta syvyys 5 senttiä liikaa. Uudelleenpakkaus ja repun kiristyshihnat saivat repun menemään “helposti” 24 senttiin, 23 senttiä ollen raja. Saan sen tungettua siitä reiästä jos tarve tulee.
Ilta on mennyt viinin, juuston ja maailman parhaan seuran kanssa. Herätys on julman aikaisin aamulla. Olen valmis.

Ripaus Krav Magaa

Matkan ensimmäiset kolme viikkoa on majoitusten ja siirtymien suhteen kunnossa, pari yötä on vielä epäselvänä L.A.ssa, muuten alkupää on täysin selvä kriittisiltä osin. Kristan saavuttua homma on selvää taas, paitsi pieniltä osin Santiagossa. Enää pitää siis keksiä mitä sitä tekisi siellä rapakon takana, mitä kaikkea silmäilisi.

Pääosa päivästä on mennyt Nykiin saapumisen pohtimisessa. Nykissä on tarkoitus hankkia Lumia 1020 varapuhelimeksi ja reissun kameraksi. Tämän kanssa piti huomioida, että taajuudet on hieman erit kuin Suomessa, joten kotiin tultuani esimerkiksi LTE (4G) ei toimi tuolla luurilla. Sitten piti huomioida se että jenkkilässä luurit myydään operaattorilukittuna. Ilmeisesti 1020:n saa helposti pois lukituksesta, ainakin minulla on läjä linkkejä ja ajatuksia miten se tehdään. Näyttäisi siltä että reissun liittymä tulee maksamaan jotain 100$ kieppeilä.

Kristan on tarkoitus lenkkeillä reissun aikana. Itse hylkäsin lenkkeilyn asiana jota en vain viitsi tehdä. Sitten mietin asiaa tarkemmin. 7 viikon tauko Magaan on pitkä tauko. KMG:llä on saleja pisin maailmaa… Ja kappas, Nykistä melko läheltä majapaikkaani löytyy sali. L.A.:sta löytyy sali, Santiagosta löytyy sali. D.C., Buffalo ja Rio vaatii sen että menen toisen Magaliiton salille. Tahdon nähdä millaista treenaus on jenkkilässä, niinpä lisäsin hammassuojat ja verkkarit reppuuni. Ne mahtuu mukaan mittaamatta ja punnitsematta…

Varustelussani on takin mentävä aukko, todennäköisesti lähden matkaan takitta, varmasti lähden matkaan hatutta. Takin ja hatun hankin Nykistä, vähän pitää shoppailua saada reissuun mahtumaan Smile.

Ensimmäinen täysi pakkaustesti

CameraZOOM-20130815192742977Reissun suunnitelma on muuttunut melkoisesti sitten tammikuun. Valmistautumisen ja suunnittelun piti alkaa maaliskuussa ja homma piti tässä kohtaa olla selväksi taputeltu. Matkan varrella Krista sai töitä ja reissun suunnitelmat muuttuivat. Alkupään reissusta, ensimmäiset 3 viikkoa, minä matkustan yksin. Krista liittyy mukaan vasta Los Angelesin kohdalla. Pääasiassa tästä takaiskusta johtuen reissun suunnittelu hyytyi ja sitä on käytännössä nyplätty eteenpäin vähä kerrallaan.

Nyt reissun alkuun on reilu viikko aikaa, on syytä tehdä todellisuustesti: Pakataan se mitä ajattelin kantaa mukana laukkuun ja katsoa onko paketti edes mahdollinen. Vastaus on: “helposti”

Painoraja: 8kg
Repun paino: 7.6kg
Kriittinen maksimitta, syvyys: 23cm
Repun syvyys: 23cm kun puristaa 🙂

Entäs reissun suunnittelu tässä kohtaa?

Majoitus on suurimmalta osin kohdillaan, mutta esimerkiksi D.C:ssä minulla ei ole majoitusta ollenkaan vielä. Pyynnöt on käynnissä Couchsurfingin kautta, uskon että ihan kohta tärppää, vaikka niin pirusti jännittää.

Lentoliput on kaikki kohdillaan.

Junaliput uupuu, mutta tiedän mitä pitäisi ostaa.

Kaupunkisuunnitelmat uupuu ja jännittää niin pirusti.

Nyt alkaa loppurutistus, kaikkien lippujen, majoitusten, suunnitelmien tarkistelu, varusteiden varmistelu, jännittäminen, odottaminen. 7 viikkoa irti arjesta, pelkkä selkäreppu mukana.

PXE ympäristö

Olen vuosia haaveillut PXE serverin rakentamisesta, mutta se on aina jäänyt vaiheeseen. Pari viikkoa sitten sain rakennettua tallennusverkkoni pystyyn ja sitä myöten VMware servereilleni tuli runsaasti lisää tallennuskapasiteettiä. Nyt hankaluuksia aiheuttaa boottimedioiden säätäminen kuntoon kun haluan palvelimen nopeasti käyntiin, joten syntyi vihdoin todellinen syy asentaa PXE ympäristö kuntoon. Samalla saisin konehuollot helpommaksi, koska voisin laittaa osan huoltotyökaluistani (Clonezilla, Spinrite, memtest86+) verkkobootin taakse.serva

Etsimisen jälkeen löysin Servan. Ohjelma on yksinkertainen binääri, jota voidaan jopa siirtää koneiden välillä tehden tästä täydellisen huoltotyökalun.

Servan asennus

  1. Pura zip sopivaan kansioon
  2. Tee Servalle sopiva data kansio
  3. Pura bootattavat binäärit paikalleen
  4. Testaa PXE boottia
  5. Korjaa TFPT asetuksia täsmäämään oman verkon kanssa

 

Servan asennusohjeet ovat ensiluokkaiset, joten en tule toistamaan niitä. Ohjeiden ulkopuolisia osia minun tapauksessa olivat Spinrite, memtest86+ sekä Clonezilla. Päädyin itse tukemaan vain Windows Vistasta/Server 2008 versiosta eteenpäin olevia medioita tuolla järjestelmällä. Windows XP:n kanssa ajureissa olisi jatkuvasti säätämistä ja sen toimivuuden takaamiseksi pitää puukottaa järjestelmän jakosuojauksia inan liikaa.

Spinriten asennus

  1. Osta Spinrite
  2. Tee Spinrite asennusohjelmalla diskettikuva levyllesi
  3. Siirrä diskettikuva Servan data hakemistoon NWA_PXE\Spinrite
  4. Tee hakemistoon ServaAsset.inf tiedosto sisällöllä

;-Serva v2.1 Non-Windows Asset Information File
;-Boot/Install:
;  Spinrite
;-Tested on:
;  Spinrite 6.0
;-Require:
;  –
;-Notes:
;  –
[PXESERVA_MENU_ENTRY]
asset    = Spinrite 6.0
platform = x86
kernel   = memdisk
append   = initrd=NWA_PXE\$HEAD_DIR$\SpinRite.img

Memtest86+:n asennus

  1. Imuroi viimeisen CD-kuva
  2. Siirrä CD-kuva Servan data hakemistoon NWA_PXE\memtest
  3. Tee hakemistoon ServaAsset.inf tiedosto sisällöllä

;-Serva v2.1 Non-Windows Asset Information File
;-Boot/Install:
;  Memtest 86+
;-Tested on:
;  Memtest86-4.2.0
;-Require:
;  –
;-Notes:
;  –
[PXESERVA_MENU_ENTRY]
asset    = Memtest 4.2
platform = x86
kernel   = memdisk
append   = iso initrd=NWA_PXE\$HEAD_DIR$\Memtest86-4.2.0.iso raw

Clonezillan asennus

  1. Imuroi viimeisen CD-kuva
  2. Siirrä CD-kuva Servan data hakemistoon NWA_PXE\Clonezilla
  3. Tee hakemistoon ServaAsset.inf tiedosto sisällöllä

;-Serva v2.1 Non-Windows Asset Information File
;-Boot/Install:
;  Clonezilla
;-Tested on:
;  Clonezilla 2.1.1
;-Require:
;  –
;-Notes:
;
[PXESERVA_MENU_ENTRY]
asset    = Clonezilla 2.1.1-25
platform = 686-pae
kernel   = NWA_PXE\$HEAD_DIR$\live\vmlinuz
append   = initrd=NWA_PXE/$HEAD_DIR$/live/initrd.img boot=live config noswap nolocales edd=on nomodeset ocs_live_run=”ocs-live-general” ocs_live_extra_param=”” keyboard-layouts=”” ocs_live_batch=”no” locales=”” vga=788 nosplash noprompt fetch=tftp://$IP_BSRV$/NWA_PXE/$HEAD_DIR$/live/filesystem.squashfs

 

Huoltoläppäri

Mahtavinta Servassa on sen yksinkertaisuus, kyseessä on täysin siirrettävissä oleva PXE ympäristö. Aion tehdä tikun, jonka sisällä on Truecrypt tiedosto, jonka sisällä on Serva ympäristöni. Tämä siksi että tikulla seikkailee minun kopioni Spinritestä, jota en halua jakaa maailmalle, jos tikku päätyisi hukkateille. Serva toimii DHCP proxyna, joten verkon omaa DHCP:tä ei tarvitse puukottaa, systeemin pitäisi vain toimia.

Google readerin korvaus

Olen vuosia käyttänyt Google readeria, suunnaton fani, aamurutiinini kuuluu uutisten luku jollain tabletilla. Tällä tarkoitan vuosien varrella rakkaudella rakennetun Google readerin RSS feed kokoelmaa. Googlen ilmoitus sulkea heidän reader palvelunsa voisi pahimmillaan johtaa henkilökohtaisella tasolla isoon muutokseen aamurutiineissa. Lähdin hitaasti metsästämään sille korvaajaa ja tänään osuin kultaan: Tiny Tiny RSS reader.

Tunnin asennuksen jälkeen minulla on oma webbipohjainen RSS aggregaattori ja nyt voin näppärästi siirtää rakkaan vaimonkin tähän uuteen lukijaan. Tässä pikasennusohjeet ja miten siirrytään Google readerista omaan:

Tiny Tiny RSS asennus

Kanta kuntoon

$ mysql –u root –p

> CREATE DATABASE ttrss;
> GRANT alter,create,delete,drop,insert,update,select,index ON ttrss.* TO ttrssdbuser IDENTIFIED BY ‘SikaMahtavaSalasana’;
> flush privileges;
> quit

Pura kama webihakemistoon

$ wget https://github.com/gothfox/Tiny-Tiny-RSS/archive/1.7.8.tar.gz
$ tar xzf 1.7.8.tar.gz
$ cd Tiny<tab> Winking smile

schema paikalleen

$ mysql –u ttrssdbuser –p < schema/ttrss_schema_mysql.sql

asetukset kohdalleen

$ mv config.php-dist config.php
$ vi config.php

define(‘DB_TYPE’, “mysql”);
define(‘DB_HOST’, “localhost”);
define(‘DB_USER’, “ttrssdbuser”);
define(‘DB_NAME’, “ttrss”);
define(‘DB_PASS’, “SikaMahtavaSalasana’”);
define(‘SELF_URL_PATH’, ‘http://reader.oma-domain.fi’);

Crontab kuntoon

tässä kohtaa voi pohtia tekeekö oman käyttäjän tälle, en suosittele roottia kuitenkaan Smile

$ crontab –e
$ */30 * * * * /usr/bin/php /www/reader.oma-domain.fi/update.php –feeds –quiet

Oikean käyttäjän luonti

Surffaa osoitteeseen reader.oma-domain.fi ja kirjaudu sisään “admin” –tunnuksella, salasana on “password”. Oikeasta ylänurkasta löytyy Actions – Preferences – valikko, sieltä Users tasku. Vaihda adminin tilin salasana heti ja luo uusi oma kiva käyttäjätunnus. Sitten kirjaudutaan ulos adminilla, sisään omalla uudella.

Google readerin sisällön dumppaus

Surffaa osoitteeseen https://www.google.com/takeout/?pli=1#custom:reader ja luo arkisto. Pura kopioimasi zip-tiedosto ja kaiva sieltä XML tiedosto ulos.

Google readerin sisällön imppaus

Omassa lukijassa, omalla tunnuksella actions – preferences – valikkoon taas. Sieltä Feeds – tasku ja sieltä alhaalta OPML. Selaa Googlesta dumppaamaasi XML tiedostoon ja klikkaa import my OPML.

ja tadaaa! Oma pieni RSS aggregaattori on luotu. EXTRA bonuksena tässä on, että tuosta saa vielä pihalle oman RSS syötteen mihin on yhdistetty kaikki RSS syötteet yhdeksi ja tämän saa vedettyä Flipboardiin kiinni.

Installing Cacti on Tomato router

First, you need a router with Tomato USB firmware, then you need optware, installation instructions can be found from here:

http://uk.nyclee.net/2012/04/28/installing-optware-in-tomato-usb-shibby/

Installing needed packages

# ipkg-opt install php php-fcgi php-mysql php-mssql mysql ncursesw libuclibc++ net-snmp rrdtool lighttpd

Downloading cacti

# cd /opt/share/www
# wget http://www.cacti.net/downloads/cacti-0.8.8a.tar.gz
# tar zxf cacti-0.8.8a.tar.gz
# rm cacti-0.8.8a.tar.gz
# ln -s cacti-0.8.8a cacti

Configuring mySQL

# mysql

> SET PASSWORD FOR root@localhost = PASSWORD(‘PWDforR00t’);

Remove example database

> DROP DATABASE test;

Create database for cacti

> CREATE DATABASE cacti;
> QUIT

import cacti database tables

# mysql -p cacti < /opt/share/www/cacti/cacti.sql

set user rights

# mysql -p

> GRANT ALL ON cacti.* TO cactiuser@localhost IDENTIFIED BY ‘PWDforC4ct1’;
> FLUSH PRIVILEGES;
> QUIT

Configure cacti

# vi /opt/share/www/cacti/include/config.php

set the mySQL connection info correct
set the directory information correct

Add cactiuser

# adduser cactiuser -D –H  
# cat /etc/passwd
# tail -1 /etc/passwd > /etc/passwd.custom
# nvram setfile2nvram /etc/passwd.custom
# commit
# chown -R cactiuser /opt/share/www/cacti/rra/ /opt/share/www/cacti/log/
# create a poller_helper.sh script
# vi /opt/scripts/poller_helper.sh

#!/bin/sh
cd /opt/share/www/cacti
php poller.php

Go to tomato web interface / Administrator / Scheduler add following to be done every 5 minutes

su cactiuser /opt/scripts/poller_helper.sh > /dev/null 2>&1

Go to the cacti web interface http://tomato/cacti/install/

Correct all paths for binaries

RRDtool
  /opt/bin/rrdtool

PHP
  /opt/bin/php

SNMPWALK
  /opt/bin/snmpwalk

SNMPGET
  /opt/bin/snmpget

SNMPBULKWALK
  /opt/bin/snmpbulkwalk

SNMPGETNEXT
  /opt/bin/snmpgetnext

and you are done! Go ahead start working with Cacti

Etätöistä

Etätyöskentely on mielestäni konttorityöskentelyä hurjasti tehokkaampaan. Olen ollut tätä mieltä vuosia, sainhan tehdä 3 vuotta lähes 100% etätyötä ennen kuin jouduin takaisin kuutioon töitä tekemään. Tämä tehokkuusero kävi rankasti ilmi muutama päivä sitten. Minun pitää tällä hetkellä lukea läpi dokkareita, miettiä sen sisällön logiikkaa, korjata ja kehittää sitä eteenpäin. Sen jälkeen dokkari menee muiden kirjoitettavaksi ja palaa taas takaisin minulle (ja muille luettavaksi sekä kommentoitavaksi). Dokkarin lukemiseen konttorilla meni koko päivä, itseasiassa dokkari tuli luettua huonosti ja osissa, koska muut työntekijät tulivat puhumaan minulle asiasta X tai Y, riippumatta siitä kuinka ankarasti koitin olla saavuttamattomissa työpisteelläni. Kotona, etätöitä tehdessä, dokkari oli käsitelty tunnissa, kun muut häiriötekijät voitiin sulkea pois.
Jotkut kuvittelevat että etätyöntekijä ei pysty tekemään töitä tehokkaasti, koska kotona on kaikenlaisia muita mielenkiintoisia häiriötekijöitä kuten televisio, pyykit, pihatyöt, herra ties mitä. He eivät näe sitä suurta eroa konttorihäiriöiden ja kotihäiriöiden välissä – Etätyöntekijä itse valitsee häiriönsä, silloin kun hänelle sopii, jolloin se on enemmänkin tupakkatauon kaltainen lataushetki, konttorityöntekijä on muiden häirittävänä ilman kontrollia ja häiriötekijät haittaavat keskittymistä ja työn tekemistä. Toki, sitä voisi konttorilla varata palaverikopin ja mennä sinne piiloon, mutta koppeja on vähemmän kuin konttorilla työntekijöitä, joten ei sekään ongelmaa oikein ratkaise.
Etätyö ei toki ole kaikille, osalta puuttuu itsekuri tai kiinnostus omaan työhönsä, jolloin etätyö on vain lorvailua. Itse koen, että etätyöpäivänä pitää luoda jotain näkyvää, jotta kaikki tietävät sinun olleen töissä. Lorvailu ei vain ole mahdollista.
Etätyön määrästä olen nyt viimeisimmän firman politiikan myötä saanut “näkemystä”. Koen että jos mennään malliin missä sallitaan vain osittainen etätyö, silloin etätyön määrä pitää olla merkittävä. Leikkauspiste tulisi olla 2:3 tai 3:2. Jos viikossa sallitaan vain yksi etätyöpäivä tuo päivä saa erikoisarvon, sitä pidetään vähän niin kuin pyhä päivää edeltävänä päivänä. Silloin ei tarvi olla ihan skarppi, silloin voi lopettaa vähän aikaisemmin, silloin voi hoitaa omia juttuja kaupungilla, koska on etäpäivä, se on sellainen epäpäivä, vähäisempi työpäivä. Kun omalta osaltani tilanne oli toisinpäin, konttoripäivä oli se harvinaisuus, se konttoripäivä oli se päivä jolloin ei saada mitään aikaiseksi, koska silloin ollaan moikkaamassa niitä muita konttorilla. Poikkeama rutiinista tai arjesta työpäivässä tekee siitä helposti tehottomamman. Jotta etätyöpäivät olisi tehokkaita ja hyödyllisiä, niitä pitää olla mielestäni 2 tai 3 työviikossa, jolloin ne on työpäiviä siinä missä muutkin, yksi etätyöpäivä on vain tehokkuuden tiputtamista 🙂 . Tälläinen tuskan purkaus tällä kertaa…