So… this Europian guy walks in to a bar

Arjen rutiinit, kaipaan niitä kovasti. Yksin ollessa jokainen asia vaatii päätöksen ja se on kuluttavaa. Niinpä aamulla kun olin valmis hakemaan aamiaista kävelin taas Big Daddys ravintolaan. Ekalla kertaa tilasin pannareita, jotka totesin olevan liikaa, tokalla kertaa tilasin munakkaan – totesin sen olevan hyvä, mutta tänään kolmallenna kertaa tilasin taas pannareita (pekonipannareita) ja totesin sen olevan liikaa… Pannareita pitää koittaa vielä kerran ainakin.
Olen käsittänyt että Vapauden patsaalla vieraileminen on päivän mittainen reissu, joten ajattelin ostaa maista ruuan, enkä maksaa saarella olevaa varmasti törkyhintaista ruokaa. Matkan varrella Big Daddysta Union Squarelle on yksi pieni kauppa, jossa on itsepalvelukassoja – ei se mitään metsästetään myyjällä varustettu ksdds, ajattelin. Paitsi että moisia ei ollut. Näinollen piti opetella käyttämään sitä itsepalvelukassaa. Se toimi hämmästyttävän loogisesti, ainun kysymysmerkki oli osoitanko viivakoodit alas vai eteen. Oikea vastaus oli eteen. Tämän jälkeen maksaminen oli helppoa!
Rullasin vapauden patsaalla ainakin neljä tuntia, kävin läpi kaikki audioesitykset ja lepäsin kunnolla eri penkeillä, sillä jaloissa alkaa tuntua yli nelinkertainen kävelymäärä normaaliin verrattuna. Tultuani saarelta pois mietin minne mennä.  Ensitöikseni pitäisi korvata kahvivaje ja samalla olisi hyvä jäähdytellä. Keli on murhaavan kuuma, patsaalla tuuli jonka vuoksi kuumuutta ei huomannut. Google maps + hakusana coffee toimitti Starbucksin läheltä sen hetken sijaintiani. Sinne siis.
En pidä itseäni kovin naisellesina, enkä ilmeisesti näytä siltä naisten mielestä – mikä on hyvä asia. Kun musta jääkahvi oli valmis Juliaa huudettiin noutamaan sitä. Aloin liikkumaan kohti tiskiä kun vieressä oleva sipsakka neiti totesi että en näytä Julialta. Totesin hänelle että en tunne olevani Julia, mutta toimitettu tilaus on sitä mitä halusin ja nimeni on hankala jenkeille – ja kyllä mukin kyljessä luki “Juha”.
Starbuckissaa muistelin nähneeni Wall streetin lähellä tätä aluetta. Se löytyi helposti ja kävin kävelemässä siellä mm. Trump towerin juurella.
Luen aamuisin päivän sääennusteen ja täytyy sanoa että nämä New Yorkin sadekelit on murhaavat. 86 farenhightia lämpöä eikä tippaakaan vettä. Päätin käyttää silti sadepäivän taktiikaani, liikkua sisätiloista toisiin ja käydä ulkona vain katsomassa nähtävyyksiä – ei turhaa tepastelua sateessa. 😉
Päivän viimeiseksi, huonosti nähdyksi, nähtävyydeksi jäi 9/11 muistomerkki. Vilaistuani mahtavan korkuisia rakennuksia siirryin säältä suojaan O’Haras baariin 3 dollarin oluen houkuttelemana.
Yksi asia mitä baareissa ei pidä tehdä on juoda shotteja, se on vaan huono idea. Menin baariin sisään klo 16 aikoihin ja lähdin 21 jälkeen. Tällä välin olin juonut useita oluita, jutellut vieressä olleen pörssikeinottelijan kanssa ja kohottanut olutta hänen kanssa. Tiedän että shotteihin ei pidä koskea, mutta kun vieressäoleva tarjoaa ja baarimikko tekee jotain mitä olen nähnyt vain leffoissa – kaataa myös itselleen shotin, on paha olla juomatta… jossain vaiheessa iltaa baarimikko heitti yhden olutpullon eteeni “on the house, I accidentally opened it” ja näin ilta jatkuu oluen ja shottien voimalla siihen saakka kunnes totean ettei kyvyt enää riitä. Käyntikortteja taskuun jäi kaksi, viinaa on veressä riittävästi ja matka kohti hotellia voi alkaa….

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.