tandem-reissu

Heräsimme 10.30 ja lähdimme vähinäänin ulos ja Rovaniemen markkinoille. Emme tahtoneet herättää Mikkoa joka oli tullut kotiin vasta klo 6 aamulla :). Markkinoilla käynnillä oli tarkoitus selvittää tandemin kunto. Kumit olivat hieman tyhjät ja pari paikkaa kaipasi kiristystä, mutta ei muuta. Markkinoilta palattuamme aloin pumppaamaan ilmaa takarenkaaseen. Tämän seurauksena takarenkaaseen tuli reikä ja se tyhjeni. Hieman ärtyneenä kaivoin vararenkaamme esiin. Minusta näytti siltä, että varatakarenkaamme on liian pieni. Pumppasin sen paskaksi, se oli liian pieni. Hieman enemmän ärtyneenä menimme ylös Mikon kämppään aamiaiselle. Mikko valaisi minulle missä on pyöräliikkeet ja lähdin hakemaan uutta paria sisärenkaita. Uuden vararenkaan kanssa homma toimi kuten pitikin. Tein koeajon Mikon kanssa. Mikko on loistava 2. kuski. Sillon kun Mikko ajoi ensimmäistä kertaa täytyi ykköskuskin olla huono, koska Mikossa ei mitään vikaa ole ;).
Päätimme Kristan kanssa lähteä liikkeelle vasta Teho-osaston jälkeen, eli noin 22.00. Koitamme yöpyöräilyä.
Kun pääsimme ulos taajama-alueelta alkoi sataa. Sadetta jatkui vaihtelevana tunnin tai pari. Ohitimme myös Napapiirin, mutta emme jääneet kuvaamaan sitä sateessa. Otin kyllä pari kuvaa keskiyöllä, mutta kamerani laadun tuntien en usko, että ne on kovin laadukkaita.
Tapasimme myös poron joka oli keskellä tietä, mutta digikamerani kieltäytyi yhteistyöstä, juuri oikealla hetkellä. Hätävarmistuksena räimäsin siitä kuvan Kristan kameralla…
Kahden aikaan yöllä taitettuamme 50 kilometriä pistimme teltan pystyyn sateessa ja menimme pikapikaa nukkumaan. Huomenna taittaisimme lopun 50 kilometriä Pelloon.
Epävirallinen lisäys logiin.
Oikeasti minun jalkaani alkoi särkemään noin 20 kilometrin päässä Rovaniemestä. Sitä särki aina telttailuun saakka. Välillä kipu oli todella kovaa. En kertonut asiasta Kristalle mitään. Hän kysyi noin 36 kilometrin kohtaalla kuinka jalkani voi jolloin kerroin hänelle, että sitä on särkenyt jo noin 16 kilometriä. Olin koko sen matkan miettinyt synkkiä, vääntänyt kyyneltä ja ihmetellyt mitä helvettiä teen kun jalkani ei kestä, kaiken tämän valmistelun jälkeen.

29.6.
Heräilimme taas klo 10. Jotenkin herääminen on onnistunut siirtymään tuonne kello 10:n. Se olisi syytä saada takaisin kello 8:n.
Tänään sentään tapahtui jotain. Lähdimme Mikon kanssa käymään Yliopistolla siinä toivossa että heidän paja olisi auki. Pajalla koittaisimme vääntää peräkärryn kiinnikkeen takaisin suoraan, se vääntyi Jyväskylän juna-asemalla millin verran vinoon, jonka seurauksena sokka ei enää sovi paikalleen. Vedimme vesiperän yliopistolla, osasto oli yhä kiinni eikä lähimaastossa ollut ketään joka voisi auttaa. Paluumatkalla kämpälle mietimme vääntömahdollisuuksia, jolloin huomasimme DAS:n huoltomiehiä. Mikko meni kysymään löytyisikö heiltä vasaraa tai jotain jolla saisimme korjattua peräkärryn. Yksi mies otti vaitonaisena jakoavaimen ja tuli luokseni. Mikko ja minä pidimme kärryä paikallaan kun mies vaitonaisena ja selvällä taidolla väänteli noin 10 sekunnissa kärryn kuntoon. Kiitimme ja poistuimme iloisina. Mielenkiintoista oli se, että tuona koko aikana mies ei sanonut mitään. Ei mitään, missään vaiheessa.
Toinen edes etäisesti mielenkiintoinen tapahtuma oli se kun kävimme kirjastossa. Matkalla kirjastoon todistimme naiskuskin nokkakolaria liikennemerkin kanssa. Tyylikäs törmäys, ei siinä mitään. Liikennevalot eivät kolauksesta ollut moksiskaan, mutta naisen auton etupuskuri meni uuteen uskoon, samoin osa nokkapeltiä.
Siinäpä tämä päivä kaikessa tylsyydessään. Nukuttaa penteesti, ehkäpä menemme nukkumaan ennen keskiyötä.

30.6.
Heräämme systemaattisesti kello 10, mutta menemme nukkumaan jälkeen keskiyön. Tämä häiritsee minua. Toisaalta, nyt olemme kohtalaisen valmiita yön yli polkemiseen. Se on yksi hassuista tavoitteistamme :).
“Aamupäivällä” katselin Stanley Kubrickin filmiä Hohto, mutta en koskaan saanut sitä valmiiksi. Kävimme konepyykillä. Kyllä pesukone on hieno asia, samoin kuivaushuone.
Iltapäivän ohjelmaamme kuului tavaroiden uudelleenpakkaus ja turhien poisto. Häpeäkseni myönnän, että minä olen se kummalla oli enemmän turhaa tavaraa mukana. Saimme kevennettyä kuormaa kiitettävästi. Poistamamme tavarat eivät välttämättä keventäneet kuormaa merkittävästi, mutta pienensivät tilantarvetta merkittävästi.
Illalla lähdimme Micken luo katselemaan kuvia hänen reissuistaan Japanissa. Sen jälkeen lähdimme Comicoon kuuntelemaan jatzia. Illan päätteeksi kävimme Mäkkärissä^TM kuluttamassa aikaisemmin hankkimamme kupongit. Minä vetelin pikku ranet ja puolitoista Big Maciä. Turhan tuhti annos siihen aikaan illasta. Mikko ja Micke lähti eteenpäin ja Krista ja minä könysimme takaisin Mikon kämppään nukkumaan.
Huomenna kohti Pelloa, etäisyyttä on noin 100 kilometriä, mutta jaamme sen kahteen osaan. Eli huomenna etenemme noin 50 kilometriä. Kyllä se tästä taas.

Tämä päivitys tulee pyynnöstä, mutta kuten arvaatte mitään sisältöä tässä ei ole 🙂

25.6.
Mikko lähti aamulla aikaisin viettämään Juhannusta kavereidensa kanssa. Minä ja Krista jäimme tänne. Heräsimme todella myöhään ja vietimme päivän lähes täysin paikallaan ollen. Kävimme tutustumassa lähialueeseen. Ja palasimme kämpille tavoitteenamme tehdä tikkupullia. Etsiessämme sopivia tikkuja tikkupullien tekemiseen laiskistuimme ja lopulta roudasimme tikkumme ylös huoneistoon, missä ne yhä ovat, teimme pullataikina ja paistoimme pullat uunissa. Mikko saattaa ihmetellä noita tikkuja eteisessä. Yöllä katselimme elokuvia ja lopulta menimme nukkumaan.

26.6.
Heräsimme jälleen myöhään. Vietimme karvan vajaa koko päivän sisällä pelaten korttia, katsoen televisiota, lukien kirjaa jnpp. Yritimme kerran mennä ulos pelaamaan korttia, mutta mäkäräiset löysivät meidät välittömästi. Niitä ötököitä oli niin tuhottomasti, että luovuimme ideasta ja palasimme takaisin sisälle kökkimään. Illalla korkkasimme kuohuviinipullomme ja pelasimme korttia :D.

27.6.
Heräsimme myöhään, emme tehneet mitään hyödyllistä. Korjaan, kävimme kaupassa ostamassa ruokaa. Siinä päivän jaloittelu. Mikko saapui kotiinsa siinä kahdeksan aikaan illalla. Pakotimme hänet pelaamaan kanssamme korttia. Mikko painui aikaisin nukkumaan, joten minä pelasin Heroes Of Might and Magic III:sta ja Krista luki kirjaa. Minä lopettelin siinä yhden aikaan yöllä ja menin nukkumaan, Krista lopetteli siinä kolmen jälkeen yöllä…

28.6.
Heräsimme jo kymmenen aikaan. Mikko lähti lukemaan ja me katsoimme leffan. Mikon palattua lähdimme kauppaan ostamaan ruokaa ja reissun jälkeen kokkasimme. Tämän jälkeen pakotimme Mikon taas pelaamaan korttia kanssamme. Katsoimme jonkinlaisen Kung fu -leffan ja tämän jälkeen opettelin tekemään paperikärpäsiä! Wippii! Yhdestä A4:sta saa tehtyä 7 kappaletta eri kärpäsiä. Pienimmät ovat aika pieniä. Kuva tulossa jossain vaiheessa.

Matkustimme yöjunalla Rovaniemelle ja olimme täällä 7:55 juna-asemalla. Mikon asunnolle matkaa juna-asemalta on noin kiven heiton verran. Siirsimme tarvikkeemme Mikon luo ja Mikko tulikin meitä vastaan alaovella. Päästyämme kämppään ja syötyämme aamiaisen menimme Kristan kanssa nukkumaan. Kahdentoista aikaan kun heräsimme kävimme kaupassa ja tämän jälkeen lähdimme ulos lukemaan kirjaa ja ottamaan arskaa. Täällä paistoi aurinko koko päivän. Loppupäivän olemme töllöttäneet televisiota ja jotain tämän kaltaista tulemme tekemään loppuviikon, mutta koska Mikolla on kiinteä internetyhteys saatan lähettää verkkoon kuvia jotka olet kaapannut tähän mennessä ja jotain muuta pientä.
Tulen jatkamaan logia kun jotain jatkettavaa on, näillä näkymin olemme pysähdyksissä Rovaniemellä joitakin päiviä. Näillä näkymin lähdemme täältä kohti Pelloa, tavoitteenani on yhä nähdä yötön yö, mutta hankalaksi saattaa mennä :).

Tänään oli tarkoitus herätä aikaisin, mutta kännykkä ei hälyttänytkään. Onnekseni minä itse heräsin ja rupesin epäilemään tätä vain 45 minuuttia myöhässä. Läksin banaanin syötyäni etsimään YTHS:ää tiedustellakseni onko jalassani jotain pysyvästi vialla vai tarvitseeko se vain oikeasti lepoa. Minulle selvisi, että jalkani kaipaa oikeasti vain lepoa, siinä ei ole mitään vikaa vieläkään. Tämä tieto kanssani suuntasin Kristan luo. Krista keksi, että voisimme tiedustella Mikon vieraanvaraisuutta ja hänen luona levätä. Mikko asustelee Rovaniemellä mikä sopii meille kuin nenä päähän sillä emme aio palata takaisinpäin senttiäkään. Varmistimme, että Mikolle käy se että lepuutamme minua hänen luona noin viikon. Tämän jälkeen aloimme kokkailemaan aamiaista kahdentoista aikaan päivällä.
Eilisenä iltana pestyt pyykit tuli pestyä sateen avulla pari kertaa uudestaan. Totesimme, että ne eivät välttämättä kuivu itsekseen narulla ja alennuimme maksamaan 2 euroa rumpukuivauksesta.
Nyt teltta ja tarvikkeet on pakattu siististi ja lähdemme hiljakseen liikkeelle. Seuraava etappimme on Rovaniemi, Mikon kämppä. Etäisyysarvio 600 kilometriä. Tavoitteenamme on olla siellä huomenaamulla klo 7:55, koittakaapa keksiä miten sen tempun teemme.

Päätimme viettää ylimääräisen päivän pysähdyksissä. Pyykki pitää saada pestyä, sitä emme ehtineet eilen tehdä.
Päivä alkoi aamiaisen loihtimisella. Teimme puuroa “neljän ihmisen” annoksen, sillä olisi tarkoitus pötkiä aika pitkälle. Aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti Jarin yksiötä. Jarin luona nautimme kahvia jnpp ja totesimme, että olimme heränneet aivan liian myöhään jotta ehtisimme YTHS:lle käymään. Käyn siellä varmaan huomenna.
Kahden aikaan lähdimme kohti keskustaa ja kävimme vesilinnalla, paikallinen nähtävyys ilmeisesti :). Kävimme myös keskustassa shoppailemassa ja Kristan käteen tarttui pari kirjaa, enää meidän tarvii selvittää miten saamme mahtumaan ne pakkauksiimme. 🙂 Päätimme myös lähteä elokuviin katsomaan elokuvan The day after tomorrow. Kun pääsimme takaisin teltoille oli kello jo kuusi iltapäivällä. Elokuva alkoi vasta klo 21, joten aloimme pyykkäämään. Luulin, että pahinta mitä pyykin saralla voi sattua on se kun äidin pyykkipalvelu lakkaa toimimasta kun muuttaa pois kotoa. Olin jälleen kerran pahasti väärässä. Pahinta mitä voi sattua on selvästikin viikon pyykin peseminen omin pikku kätösin… Kun olimme pyykistä valmis olikin aika tehdä ruokaa ja syödä se hyvin hyvin nopeasti tai emme ehtisi elokuviin. Kun lopulta pääsimme istumaan saliin oli mainokset jo alkaneet. Nyt olemme leffan jälkeen teltalla valmistautumassa nukkumaan. Katsotaan, josko huomenna taas liikuttaisiin.

Nukuin yöni hieman huonosti. Nukuin näet kyljelläni, jonka ansiota vasen jalkani puutui yöllä. Sitä särki myös hieman aamulla ja tänään se on ollut taas hieman huonompi. Onnekseni siirtymä on vielä eilistäkin lyhyempi.
Saimme leirin kasaan ja itsemme liikkeelle siinä puoli yksi. Aamiainen oli todella karu sillä olimme unohtaneet tankata vesipullomme viime kokkauksen jälkeen. Aamiaiseksi oli ananasta, vähän vettä, johon laitoimme maitojauhetta, pelkkää leipää ja mysliä.
Pakkauksemme oli jostain syystä poikkeuksellisen äänekäs ja kulutimme ensimmäisen puoli tuntia koittaen korjata pakkauksen ääniä. Kun vihdoin äänet olivat tyydyttävän vähäiset ja pääsimme liikkeelle kohtasimme mielenkiintoisen vanhan puukirkon jota pysähdyimme pällistelemään. Otinpa siitä pari kuvaakin. Kirkossa käynnistä veloitettiin kirkkomaksu 3,5 e, joten emme käyneet sisällä. Näytti olevan joidenkin nuorien naisten kesätyö tuo esittelykierroksen pitäminen.
Loppumatka meni sujuvasti ja nyt olemme Jyväskylässä. Tapasimme ystävämme Jarin ja pyysimme hänet viettämään kanssamme grilli-iltaa. Ainut pyyntömme häneltä oli sinappi ja ketsuppi, niitä kun emme kanna mukana :). Ilta etenee oikein rauhallisesti ja tällä hetkellä kirjoittelen tätä juttua suihkutilojen pukuhuoneesta, tämä kun on niitä harvoja pisteitä joista saa virtaa.
Huomisen etappi on vielä epäselvä. Ajattelin käydä vilauttamassa jalkaani YTHS:llä vielä kerran. Ajattelimme pyykata huomenna ja käydä Jarin kämppää vilaisemassa, hän lupasi keittää kunnon kahvit, mikä on todella hienoa, sillä olen joutunut tyytymään pikakahviin viimeiset kaksi päivää. Hienoa kuulla, että keksimäni tarina upposi ihmisiin. Koitin sitä illalla väsyneenä tehdä eikä siitä tullut yhtä hyvä kuin olisin halunnut. Pahoitteluni niille jotka menettivät uskonsa logiini, se ei ollut tarkoitus. Tarkoitus oli osoittaa kuinka tylsää on kun pyöräilee sateessa 🙂 Lupaan, että moista ei ole luvassa enää ilman erityistä huomautusta siitä että osuus on muuttumassa päästäkeksityksi.

Starttasimme klo 11.15. Tämän päivän reissun on tarkoitus olla lyhyempi kuin aikaisemmat siirtymämme.
Kello 12:45 alkaa tapahtumaan. Krista tulee ulos ja me pääsemme lähtemään liikkeelle. Valitettavasti tuuli on kaiken aikaa noussut ja minä olen saanut pari pisaraa päälleni. Toisaalta taas minulla oli runsaasti aikaa laittaa varusteemme sadekuntoon.
Lähdimme liikkeelle museolta ja huomasimme heti kättelyyn pienen metsäpolun jossa oli viitta 5 km keskusta. Otimme sen, sillä toivoimme että se antaisi meille suojaa sadetta vastaan. Olimme pahasti, pahasti väärässä.
Päästyämme hädin tuskin polun alkuun vettä alkoi sataa kaatamalla ja tuuli yltyi entisestään, hyvä että puut antoivat edes jotain suojaa. Rankka sade muutti polkumme hyvin nopeasti mutavelliksi johon renkaat upposivat uskomattoman syvälle. Ei kulunut aikaakaan kun peräkärry oli niin syvällä että sen rengas ei kunnolla pyörinyt, tuntui kuin vetäisimme perässä isoa kiveä. Arvioin että eturengas upposi mutaan noin 4 senttiä. Pahinta oli että sadeviittamme ja kengänsuojamme olivat yhä paketeissa. Kun luulin, että keli oli pahimmillaan alkoi ukkostaa, salamoida ja ukkostaa. Poljimme siinä mudassa niin lujaa kuin pystyimme, jalkani huusi kuorossa Hoosiannaa kun Krista huomasi että peräkärry on tippunut kyydistä. Ihmekös pyörä olikin hetken tuntunut kevyemmältä. Tie oli liian kapea tandemin kääntämiseen joten Krista lähti etsimään kärryä, ei se voinut olla kaukana. Kristan lähtiessä liikkeelle salama iski läheiseen puuhun katkaisten sen tien päälle. Päätimme että se oli merkki siitä, että peräkärry on mennyttä. Lähdimme päättäväisesti eteenpäin. Kun osuimme tien pehmeimpään kohtaan ja eturengas upposi puoleen väliin saakka mutaan luulin tämän reissun päättyvän siihen. Jostain kummasta saimma kuitenkin voimaa nostaa pyörä siinä myrskyssä ylös siitä kuopasta ja jaksoimme vielä jatkaa matkaa. Arvioin että matkaa keskustaan olisi enää 2 kilometriä ja piristyimme, kärry olisi kuitenkin noudettavissa pienen lenkin avulla. Vesikauhuisen oravan hyökkässä pohkeeni kimppuun, tiesin että päivästä tulisi pitkä.
Tai sitten tuo kaikki oli minun mielikuvitustani, se laukkaa aika lujaa kun kuuntelee musiikkia ja sateenropinaa ja samanaikaisesti koittaa iloisesti polkea pyörää eteenpäin. Seuraavaksi siirryn todenmukaisempiin päivän tapahtumiin 🙂
Starttasimme klo 11.15. Tämän päivän reissun on tarkoitus olla lyhyempi kuin aikaisemmat siirtymämme.
Nyt kello on 11.50 ja olemme Gösta Serlachiuksen taidemuseossa tai tarkemmin Krista on ja minä olen kahvilassa joka on oikeastaan ravintola. Minusta tuntuu, että en kuulu joukkoon. Minulla on pyöräilyshortsini, t-paitani ja vyölaukkuni päälläni. Vyötärölläni on tuulitakki hihoista solmittuna ja jalassa lenkkarit. Kahvilassa tai oikeammin ravintolassa on seisova pöytä, pöydissä valkoiset liinat ja siististi ryhdissä olevat servetit. Minä pistän silmään kuin kipeä peukalo. Alkuun ajattelin mennä kahvilassa läppärillä nettiin, mutta nyt tyydynkin kirjoittamaan tätä…
Ai niin, olin ainut asiakas täällä noin 25 minuutin ajan. 12:17 – Kyllästyminen. Turisti-Juha nostaa rumaa päätään ja lähtee kuvaamaan asioita.
Kello 12:45 alkaa tapahtumaan. Krista tulee ulos ja me pääsemme lähtemään liikkeelle. Valitettavasti tuuli on kaiken aikaa noussut ja minä olen saanut pari pisaraa päälleni. Toisaalta taas minulla oli runsaasti aikaa laittaa varusteemme sadekuntoon.
Käytimme pientä polkua joka meni metsän läpi keskustaan, mittaa tuolla polulla oli 2 kilometriä viitan mukaan. Tällä osuudella sade alkoi, laitoimme viitat päälle ja lähdimme matkaan. Lähes koko matkamme ajan Keuruulle satoi ja satoi oikein kunnolla, mutta tuuli oli sentään puolellamme.
Keuruulla aurinko paistoi oikein komiasti joten aloitimme kokkauksen ja tavaroiden kuivattamisen uimarannan grillikatosessa. Paistattelimme siinä auringossa varmaan 2 tuntia kuivaten itseämme ja tarvikkeitamme. Kun pääsimme Kanamaan, eli sen paikan luo jonka vuoksi tulimme Keuruulle, selvisi meille että kauppa oli mennyt jo neljältä kiinni. Me olimme sen ovella vähän jälkeen kuuden. Kun katselimme kaihoisasti kaupan puolelle tuli kahvilan puolelta henkilö joka avasi meille hetkeksi oven ja pääsimme kauppaan ihmettelemään. Emme siltikään ostaneet mitään muuta kuin kahvilasta kaakaota.
Nyt olemme viettämässä ensimmäistä leiri-iltaamme. Teltta on arvatenkin pystyssä ja iltapalakin on jo syöty. Huomenna matkaamme lopun matkaa Jyväskylään ja siellä tapaamme vanhan ystävämme Malisen. Matka-arvio on noin 50 kilometriä. Jalkani vihoitteli hieman, mutta me koitamme mennä löysästi.

Tänä aamua lähtömme onnistui niinkuin sen suunnittelimme. Heräsimme ennen kahdeksaa ja 10.32 polkaisimme itsemme liikkeelle. Matka sujui hyvin, keli oli mitä mainioin pyöräilyyn. Ei tuulta, puolipilvistä ja mukavan lämmintä. Pyörä on vakaampi kuin kertaakaan aikaisemmin tämän retken aikana, eikä minun polvenikaan ollut ongelma. Nyt vasta illalla tunnen kevyttä jäykkyyttä polvessani. Niskaamme tuli ehkä 5 vesitippaa koko matkan aikana, mutta sen vastapainoksi aurinko paistoi meille lähes koko matkan. Tie Tampereelta Vilppulaan oli huomattavasti mäkisempää kuin aikaisemmat etappimme. Alkumatkasta mäkisyys oli tervetullutta muutosta aikaisempaan tasaisuuteen, mutta loppumatkasta mäet alkoivat “harmittamaan”. Toisaalta Huittinen – Tampere välillä mäet olivat isompia ja raskaampia. Puskiessamme ylös yhtä kohtalaisen tiukkaa mäkeä Kristan silmiin iski tienviitta jossa luki “Ei auta sano nauta”, kyltti osoitti ylämäkeenpäin. Harmikseni en ottanut kuvaa tuosta kyltistä, toistaalta siinä mäkeä ylös vääntäessä moinen ei tullut mieleen. Kello 17.00 saavuimme Vilppulaan. Vastaanotto täällä oli mitä mainion ja pääsimme majoittumaan pihalta löytyvään asuntovaunuun. Saunomisen ja ruokailun jälkeen isäntämme vievät meidät pienelle kiertokävelylle joenrantaan. Kaunis pikku paikka tämä Vilppula.
Huomenna tavoitteenamme on Mäntän kautta Keuruulle ja Keuruulta hieman eteenpäin jollekin pikku paikkakunnalle, jonka nimeä en nyt muista. Matka arvio on siellä 70 kilometrin kohtaalla.
Yhdessä vaiheessa matkaa päässäni alkoi soimaan Karavaanari-kappale. Voisiko joku hakea sen minulle, laittaa www-osoitteen taakse ja lähettää se osoite minulle sähköpostiin?
Tahtoisin tässä vaiheessa matkaa vielä kerrata käytössä olevan tandemimme ominaisuudet:
Pituus: ~4 m
Paino: ~200 kg
Huippunopeus: 60 km/h (19.06.2004 Tre-Vilppula)
Bensamittari: Kuskin virne