juha

Tämä päivitys tulee pyynnöstä, mutta kuten arvaatte mitään sisältöä tässä ei ole 🙂

25.6.
Mikko lähti aamulla aikaisin viettämään Juhannusta kavereidensa kanssa. Minä ja Krista jäimme tänne. Heräsimme todella myöhään ja vietimme päivän lähes täysin paikallaan ollen. Kävimme tutustumassa lähialueeseen. Ja palasimme kämpille tavoitteenamme tehdä tikkupullia. Etsiessämme sopivia tikkuja tikkupullien tekemiseen laiskistuimme ja lopulta roudasimme tikkumme ylös huoneistoon, missä ne yhä ovat, teimme pullataikina ja paistoimme pullat uunissa. Mikko saattaa ihmetellä noita tikkuja eteisessä. Yöllä katselimme elokuvia ja lopulta menimme nukkumaan.

26.6.
Heräsimme jälleen myöhään. Vietimme karvan vajaa koko päivän sisällä pelaten korttia, katsoen televisiota, lukien kirjaa jnpp. Yritimme kerran mennä ulos pelaamaan korttia, mutta mäkäräiset löysivät meidät välittömästi. Niitä ötököitä oli niin tuhottomasti, että luovuimme ideasta ja palasimme takaisin sisälle kökkimään. Illalla korkkasimme kuohuviinipullomme ja pelasimme korttia :D.

27.6.
Heräsimme myöhään, emme tehneet mitään hyödyllistä. Korjaan, kävimme kaupassa ostamassa ruokaa. Siinä päivän jaloittelu. Mikko saapui kotiinsa siinä kahdeksan aikaan illalla. Pakotimme hänet pelaamaan kanssamme korttia. Mikko painui aikaisin nukkumaan, joten minä pelasin Heroes Of Might and Magic III:sta ja Krista luki kirjaa. Minä lopettelin siinä yhden aikaan yöllä ja menin nukkumaan, Krista lopetteli siinä kolmen jälkeen yöllä…

28.6.
Heräsimme jo kymmenen aikaan. Mikko lähti lukemaan ja me katsoimme leffan. Mikon palattua lähdimme kauppaan ostamaan ruokaa ja reissun jälkeen kokkasimme. Tämän jälkeen pakotimme Mikon taas pelaamaan korttia kanssamme. Katsoimme jonkinlaisen Kung fu -leffan ja tämän jälkeen opettelin tekemään paperikärpäsiä! Wippii! Yhdestä A4:sta saa tehtyä 7 kappaletta eri kärpäsiä. Pienimmät ovat aika pieniä. Kuva tulossa jossain vaiheessa.

Matkustimme yöjunalla Rovaniemelle ja olimme täällä 7:55 juna-asemalla. Mikon asunnolle matkaa juna-asemalta on noin kiven heiton verran. Siirsimme tarvikkeemme Mikon luo ja Mikko tulikin meitä vastaan alaovella. Päästyämme kämppään ja syötyämme aamiaisen menimme Kristan kanssa nukkumaan. Kahdentoista aikaan kun heräsimme kävimme kaupassa ja tämän jälkeen lähdimme ulos lukemaan kirjaa ja ottamaan arskaa. Täällä paistoi aurinko koko päivän. Loppupäivän olemme töllöttäneet televisiota ja jotain tämän kaltaista tulemme tekemään loppuviikon, mutta koska Mikolla on kiinteä internetyhteys saatan lähettää verkkoon kuvia jotka olet kaapannut tähän mennessä ja jotain muuta pientä.
Tulen jatkamaan logia kun jotain jatkettavaa on, näillä näkymin olemme pysähdyksissä Rovaniemellä joitakin päiviä. Näillä näkymin lähdemme täältä kohti Pelloa, tavoitteenani on yhä nähdä yötön yö, mutta hankalaksi saattaa mennä :).

Tänään oli tarkoitus herätä aikaisin, mutta kännykkä ei hälyttänytkään. Onnekseni minä itse heräsin ja rupesin epäilemään tätä vain 45 minuuttia myöhässä. Läksin banaanin syötyäni etsimään YTHS:ää tiedustellakseni onko jalassani jotain pysyvästi vialla vai tarvitseeko se vain oikeasti lepoa. Minulle selvisi, että jalkani kaipaa oikeasti vain lepoa, siinä ei ole mitään vikaa vieläkään. Tämä tieto kanssani suuntasin Kristan luo. Krista keksi, että voisimme tiedustella Mikon vieraanvaraisuutta ja hänen luona levätä. Mikko asustelee Rovaniemellä mikä sopii meille kuin nenä päähän sillä emme aio palata takaisinpäin senttiäkään. Varmistimme, että Mikolle käy se että lepuutamme minua hänen luona noin viikon. Tämän jälkeen aloimme kokkailemaan aamiaista kahdentoista aikaan päivällä.
Eilisenä iltana pestyt pyykit tuli pestyä sateen avulla pari kertaa uudestaan. Totesimme, että ne eivät välttämättä kuivu itsekseen narulla ja alennuimme maksamaan 2 euroa rumpukuivauksesta.
Nyt teltta ja tarvikkeet on pakattu siististi ja lähdemme hiljakseen liikkeelle. Seuraava etappimme on Rovaniemi, Mikon kämppä. Etäisyysarvio 600 kilometriä. Tavoitteenamme on olla siellä huomenaamulla klo 7:55, koittakaapa keksiä miten sen tempun teemme.

Päätimme viettää ylimääräisen päivän pysähdyksissä. Pyykki pitää saada pestyä, sitä emme ehtineet eilen tehdä.
Päivä alkoi aamiaisen loihtimisella. Teimme puuroa “neljän ihmisen” annoksen, sillä olisi tarkoitus pötkiä aika pitkälle. Aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti Jarin yksiötä. Jarin luona nautimme kahvia jnpp ja totesimme, että olimme heränneet aivan liian myöhään jotta ehtisimme YTHS:lle käymään. Käyn siellä varmaan huomenna.
Kahden aikaan lähdimme kohti keskustaa ja kävimme vesilinnalla, paikallinen nähtävyys ilmeisesti :). Kävimme myös keskustassa shoppailemassa ja Kristan käteen tarttui pari kirjaa, enää meidän tarvii selvittää miten saamme mahtumaan ne pakkauksiimme. 🙂 Päätimme myös lähteä elokuviin katsomaan elokuvan The day after tomorrow. Kun pääsimme takaisin teltoille oli kello jo kuusi iltapäivällä. Elokuva alkoi vasta klo 21, joten aloimme pyykkäämään. Luulin, että pahinta mitä pyykin saralla voi sattua on se kun äidin pyykkipalvelu lakkaa toimimasta kun muuttaa pois kotoa. Olin jälleen kerran pahasti väärässä. Pahinta mitä voi sattua on selvästikin viikon pyykin peseminen omin pikku kätösin… Kun olimme pyykistä valmis olikin aika tehdä ruokaa ja syödä se hyvin hyvin nopeasti tai emme ehtisi elokuviin. Kun lopulta pääsimme istumaan saliin oli mainokset jo alkaneet. Nyt olemme leffan jälkeen teltalla valmistautumassa nukkumaan. Katsotaan, josko huomenna taas liikuttaisiin.

Nukuin yöni hieman huonosti. Nukuin näet kyljelläni, jonka ansiota vasen jalkani puutui yöllä. Sitä särki myös hieman aamulla ja tänään se on ollut taas hieman huonompi. Onnekseni siirtymä on vielä eilistäkin lyhyempi.
Saimme leirin kasaan ja itsemme liikkeelle siinä puoli yksi. Aamiainen oli todella karu sillä olimme unohtaneet tankata vesipullomme viime kokkauksen jälkeen. Aamiaiseksi oli ananasta, vähän vettä, johon laitoimme maitojauhetta, pelkkää leipää ja mysliä.
Pakkauksemme oli jostain syystä poikkeuksellisen äänekäs ja kulutimme ensimmäisen puoli tuntia koittaen korjata pakkauksen ääniä. Kun vihdoin äänet olivat tyydyttävän vähäiset ja pääsimme liikkeelle kohtasimme mielenkiintoisen vanhan puukirkon jota pysähdyimme pällistelemään. Otinpa siitä pari kuvaakin. Kirkossa käynnistä veloitettiin kirkkomaksu 3,5 e, joten emme käyneet sisällä. Näytti olevan joidenkin nuorien naisten kesätyö tuo esittelykierroksen pitäminen.
Loppumatka meni sujuvasti ja nyt olemme Jyväskylässä. Tapasimme ystävämme Jarin ja pyysimme hänet viettämään kanssamme grilli-iltaa. Ainut pyyntömme häneltä oli sinappi ja ketsuppi, niitä kun emme kanna mukana :). Ilta etenee oikein rauhallisesti ja tällä hetkellä kirjoittelen tätä juttua suihkutilojen pukuhuoneesta, tämä kun on niitä harvoja pisteitä joista saa virtaa.
Huomisen etappi on vielä epäselvä. Ajattelin käydä vilauttamassa jalkaani YTHS:llä vielä kerran. Ajattelimme pyykata huomenna ja käydä Jarin kämppää vilaisemassa, hän lupasi keittää kunnon kahvit, mikä on todella hienoa, sillä olen joutunut tyytymään pikakahviin viimeiset kaksi päivää. Hienoa kuulla, että keksimäni tarina upposi ihmisiin. Koitin sitä illalla väsyneenä tehdä eikä siitä tullut yhtä hyvä kuin olisin halunnut. Pahoitteluni niille jotka menettivät uskonsa logiini, se ei ollut tarkoitus. Tarkoitus oli osoittaa kuinka tylsää on kun pyöräilee sateessa 🙂 Lupaan, että moista ei ole luvassa enää ilman erityistä huomautusta siitä että osuus on muuttumassa päästäkeksityksi.

Starttasimme klo 11.15. Tämän päivän reissun on tarkoitus olla lyhyempi kuin aikaisemmat siirtymämme.
Kello 12:45 alkaa tapahtumaan. Krista tulee ulos ja me pääsemme lähtemään liikkeelle. Valitettavasti tuuli on kaiken aikaa noussut ja minä olen saanut pari pisaraa päälleni. Toisaalta taas minulla oli runsaasti aikaa laittaa varusteemme sadekuntoon.
Lähdimme liikkeelle museolta ja huomasimme heti kättelyyn pienen metsäpolun jossa oli viitta 5 km keskusta. Otimme sen, sillä toivoimme että se antaisi meille suojaa sadetta vastaan. Olimme pahasti, pahasti väärässä.
Päästyämme hädin tuskin polun alkuun vettä alkoi sataa kaatamalla ja tuuli yltyi entisestään, hyvä että puut antoivat edes jotain suojaa. Rankka sade muutti polkumme hyvin nopeasti mutavelliksi johon renkaat upposivat uskomattoman syvälle. Ei kulunut aikaakaan kun peräkärry oli niin syvällä että sen rengas ei kunnolla pyörinyt, tuntui kuin vetäisimme perässä isoa kiveä. Arvioin että eturengas upposi mutaan noin 4 senttiä. Pahinta oli että sadeviittamme ja kengänsuojamme olivat yhä paketeissa. Kun luulin, että keli oli pahimmillaan alkoi ukkostaa, salamoida ja ukkostaa. Poljimme siinä mudassa niin lujaa kuin pystyimme, jalkani huusi kuorossa Hoosiannaa kun Krista huomasi että peräkärry on tippunut kyydistä. Ihmekös pyörä olikin hetken tuntunut kevyemmältä. Tie oli liian kapea tandemin kääntämiseen joten Krista lähti etsimään kärryä, ei se voinut olla kaukana. Kristan lähtiessä liikkeelle salama iski läheiseen puuhun katkaisten sen tien päälle. Päätimme että se oli merkki siitä, että peräkärry on mennyttä. Lähdimme päättäväisesti eteenpäin. Kun osuimme tien pehmeimpään kohtaan ja eturengas upposi puoleen väliin saakka mutaan luulin tämän reissun päättyvän siihen. Jostain kummasta saimma kuitenkin voimaa nostaa pyörä siinä myrskyssä ylös siitä kuopasta ja jaksoimme vielä jatkaa matkaa. Arvioin että matkaa keskustaan olisi enää 2 kilometriä ja piristyimme, kärry olisi kuitenkin noudettavissa pienen lenkin avulla. Vesikauhuisen oravan hyökkässä pohkeeni kimppuun, tiesin että päivästä tulisi pitkä.
Tai sitten tuo kaikki oli minun mielikuvitustani, se laukkaa aika lujaa kun kuuntelee musiikkia ja sateenropinaa ja samanaikaisesti koittaa iloisesti polkea pyörää eteenpäin. Seuraavaksi siirryn todenmukaisempiin päivän tapahtumiin 🙂
Starttasimme klo 11.15. Tämän päivän reissun on tarkoitus olla lyhyempi kuin aikaisemmat siirtymämme.
Nyt kello on 11.50 ja olemme Gösta Serlachiuksen taidemuseossa tai tarkemmin Krista on ja minä olen kahvilassa joka on oikeastaan ravintola. Minusta tuntuu, että en kuulu joukkoon. Minulla on pyöräilyshortsini, t-paitani ja vyölaukkuni päälläni. Vyötärölläni on tuulitakki hihoista solmittuna ja jalassa lenkkarit. Kahvilassa tai oikeammin ravintolassa on seisova pöytä, pöydissä valkoiset liinat ja siististi ryhdissä olevat servetit. Minä pistän silmään kuin kipeä peukalo. Alkuun ajattelin mennä kahvilassa läppärillä nettiin, mutta nyt tyydynkin kirjoittamaan tätä…
Ai niin, olin ainut asiakas täällä noin 25 minuutin ajan. 12:17 – Kyllästyminen. Turisti-Juha nostaa rumaa päätään ja lähtee kuvaamaan asioita.
Kello 12:45 alkaa tapahtumaan. Krista tulee ulos ja me pääsemme lähtemään liikkeelle. Valitettavasti tuuli on kaiken aikaa noussut ja minä olen saanut pari pisaraa päälleni. Toisaalta taas minulla oli runsaasti aikaa laittaa varusteemme sadekuntoon.
Käytimme pientä polkua joka meni metsän läpi keskustaan, mittaa tuolla polulla oli 2 kilometriä viitan mukaan. Tällä osuudella sade alkoi, laitoimme viitat päälle ja lähdimme matkaan. Lähes koko matkamme ajan Keuruulle satoi ja satoi oikein kunnolla, mutta tuuli oli sentään puolellamme.
Keuruulla aurinko paistoi oikein komiasti joten aloitimme kokkauksen ja tavaroiden kuivattamisen uimarannan grillikatosessa. Paistattelimme siinä auringossa varmaan 2 tuntia kuivaten itseämme ja tarvikkeitamme. Kun pääsimme Kanamaan, eli sen paikan luo jonka vuoksi tulimme Keuruulle, selvisi meille että kauppa oli mennyt jo neljältä kiinni. Me olimme sen ovella vähän jälkeen kuuden. Kun katselimme kaihoisasti kaupan puolelle tuli kahvilan puolelta henkilö joka avasi meille hetkeksi oven ja pääsimme kauppaan ihmettelemään. Emme siltikään ostaneet mitään muuta kuin kahvilasta kaakaota.
Nyt olemme viettämässä ensimmäistä leiri-iltaamme. Teltta on arvatenkin pystyssä ja iltapalakin on jo syöty. Huomenna matkaamme lopun matkaa Jyväskylään ja siellä tapaamme vanhan ystävämme Malisen. Matka-arvio on noin 50 kilometriä. Jalkani vihoitteli hieman, mutta me koitamme mennä löysästi.

Tänä aamua lähtömme onnistui niinkuin sen suunnittelimme. Heräsimme ennen kahdeksaa ja 10.32 polkaisimme itsemme liikkeelle. Matka sujui hyvin, keli oli mitä mainioin pyöräilyyn. Ei tuulta, puolipilvistä ja mukavan lämmintä. Pyörä on vakaampi kuin kertaakaan aikaisemmin tämän retken aikana, eikä minun polvenikaan ollut ongelma. Nyt vasta illalla tunnen kevyttä jäykkyyttä polvessani. Niskaamme tuli ehkä 5 vesitippaa koko matkan aikana, mutta sen vastapainoksi aurinko paistoi meille lähes koko matkan. Tie Tampereelta Vilppulaan oli huomattavasti mäkisempää kuin aikaisemmat etappimme. Alkumatkasta mäkisyys oli tervetullutta muutosta aikaisempaan tasaisuuteen, mutta loppumatkasta mäet alkoivat “harmittamaan”. Toisaalta Huittinen – Tampere välillä mäet olivat isompia ja raskaampia. Puskiessamme ylös yhtä kohtalaisen tiukkaa mäkeä Kristan silmiin iski tienviitta jossa luki “Ei auta sano nauta”, kyltti osoitti ylämäkeenpäin. Harmikseni en ottanut kuvaa tuosta kyltistä, toistaalta siinä mäkeä ylös vääntäessä moinen ei tullut mieleen. Kello 17.00 saavuimme Vilppulaan. Vastaanotto täällä oli mitä mainion ja pääsimme majoittumaan pihalta löytyvään asuntovaunuun. Saunomisen ja ruokailun jälkeen isäntämme vievät meidät pienelle kiertokävelylle joenrantaan. Kaunis pikku paikka tämä Vilppula.
Huomenna tavoitteenamme on Mäntän kautta Keuruulle ja Keuruulta hieman eteenpäin jollekin pikku paikkakunnalle, jonka nimeä en nyt muista. Matka arvio on siellä 70 kilometrin kohtaalla.
Yhdessä vaiheessa matkaa päässäni alkoi soimaan Karavaanari-kappale. Voisiko joku hakea sen minulle, laittaa www-osoitteen taakse ja lähettää se osoite minulle sähköpostiin?
Tahtoisin tässä vaiheessa matkaa vielä kerrata käytössä olevan tandemimme ominaisuudet:
Pituus: ~4 m
Paino: ~200 kg
Huippunopeus: 60 km/h (19.06.2004 Tre-Vilppula)
Bensamittari: Kuskin virne

Koko päivä kului sitten Tampereella. Aloitimme päivän tavoitteena minun polven tarkistus, varmistus että se kestää matkaa ja tarvittavan tuen hankinta. Lähdimme aamulla ennen kymmentä kohti YTHS:ää jossa pääsinkin näppärästi sairaanhoitajan tarkastukseen joka toivoi että olisi voinut lähettää minut fysioterapeutille. Valitettavasti heidän fysioterapeutti on pitkällä sairaslomalla, koko kesän. Sain sieltä harsotuen jalkaani ja pari tablettia kipuun. Huomasimme, että pyörästämme on 4 pinnaan poikki. Lähdimme kohti Koskikeskusta hakemaan minulle polvitukea ja kysymään liikettä jossa saisimme pyörän korjattua nopeasti. Minulla on pari varapinnaa, joten en saisi pyörää itse korjattua. Koskikeskuksessa minulle tuli kuitenkin epävarma olo ja kävin varaamassa itselleni ajan siellä olevasta klinikasta. Sain ajan ortopedille 13:sta. Krista onnistui löytämään pyöräkorjaamon joka pystyisi parissa tunnissa tekemään tarvittavan homman. Lähdimme sinne, koska kello oli vasta 11. 🙂
Pyöräkorjaamossa selvisi ikäviä asioita. Korjaaja ilmoitti, että koko takavanne on vääntynyt, pinnojen vaihto ei korjaisi ongelma, ne katkeisivat kohta uudestaan. Pyörään tarvitaan uusi takavanne. Meillä ei hirvittävästi ollut vaihtoehtoja, pyöräämme uusittiin takavanne ja takajarrupalat jotka olivat ihan loppu. Minä olisin tarkistanut ne jarrupalat vasta Jyväskylässä. Ilmeisesti 1600 kilometriä on aikalailla maksimi yksille jarrupaloille.
Ortopediltä sain kuulla positiivisia asioita, jalassani ei ole mitään varsinaista vikaa, minulla on vain ylirasitusta jonkin lihaksen kiinnityspisteessä. Ainut hoito olisi lepo ja pieni lääkitys. Ilmoitin tarpeestamme liikkua joten hän neuvoi että vaimoni polkisi hieman voimakkaammin ja että etenisimme rauhallisemmin. Lääkitys on kohtalaisen jytyä. Parin tabletin jälkeen kipu on lähes täysin poissa ja kun antaa jalan lämmitä rauhassa eikä käytä paljoa voimaa on jalan käyttö täysin ongelmatonta.
Pyörän ja minun huoltamisen jälkeen kello oli kuitenkin jo puoli kolme joten päätimme jäädä vielä päiväksi Tampereelle. Matkaa Vilppulaan on kuitenkin 100 kilometriä ja koska etenemme rauhallisemmin minun ja pyörän takavanteen säästämiseksi tarvimme moiseen matkaan koko päivän.
Huomenna siis uusi yritys lähteä kohti Vilppulaan. Tarkoituksemme on lähteä aamutuimaan liikkeelle jotta saavumme ihmisten aikaan perille.

Nyt muistuu pari asiaa eilisestä. Kävimme suihkussa Ortlieb-pussimme kanssa. Se oli likainen ja kaipasi pesua. Myös uusin keksintömme jäi sanomatta. Hankimme eilen letkun jonka avulla voimme imeä vettä pyörälaukuissa olevista pulloista ottamatta niitä pois. Helppoa uudelleen tankkausta tien päällä.
Tampere vaikuttaa ihan kivalta paikalta, mutta tamperelaiset eläimet ovat outoja. CityOrava(tm) näytti meille takapuoltaan kun koitin kuvata sitä, samoin Särkänniemessä ollut marsu kuten myös silkkikana. Liekö tämä takapuolen vilauttaminen paikallinen tapa?
Olen kuulemma täysi turisti kun heilun kamerani kanssa Tampereella kuvaten mitä milloinkin. TOTTAKAI olen täysi turisti, lomalla sitä tässä ollaan :).
Jalka tosiaan aiheuttaa pientä ongelmaa, mitä ilmeisimmin kevyt rasitusvamma mikä korjaantuu jonkinlaisella polvituella. Käyn huomenna YTHS:llä vahvistamassa tämän, sen jälkeen ostan polvituen ja matkaan mars.
Tänä aamuna meitä ei herättänyt kello, ei ollut kiirettä mihinkään. Söimme aamiaisemme ja lähdimme jalan kaupungille. Lähtöpisteemme oli jossainpäin Peltolammia, joten päivän mittaan tuli käveltyä jonkin verran. Suoranaiseksi lepopäiväksi tätä ei ainakaan sen puitteissa voi kutsua. Shoppailimme jonkin verran kaikkea pientä tarviketta joka tuli mieleen ja neljän aikaan suunnistimme Särkänniemeen. Siellä tuli käytyä vain kolmessa laitteessa joista Tornado väänsi minun vatsaani ihan riittävästi. Taidan olla liian vanha moiseen hupailuun. Nyt Marian luona suunnittelemassa huomista reittiä ja huoltamassa Marian konetta :). Huominen tavoitteemme on Vilppula, etäisyysarvio on 100 kilometriä. Saas nähä.
Maria ja Antti ajoivat illan päätteeksi tandemillamme koelenkkiä. Meno näytti siltä kuin he olisivat aikaisemminkin polkeneet tandemilla toisin kuin eräs tuntemamme pariskunta.