juha

2018-06-11

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  2698 km

Heräsimme aamulla kuudelta ajatuksena lähteä lenkille. Emme kuitenkaan lähteneet lenkille, sillä ulkona satoi. Lenkin korvasi sisätiloissa tehty jumppatuokio. Onneksi patonkia oli kaapissa sadepäivän varalle. Se ei ole 100% ranskanlaista, sillä se ei ole tuoretta, mutta me pohjoisen barbaarit voimme syödä vähän kuivempaakin patonkia.

Päivän agenda oli arjesta poikkeava. Tänään minun päiväni muodostui coworking -tilaan menemisestä. Tarvitsin printteriä ja halusin varmistaa hätätyöskentelypisteeni. Työpäivän jälkeen matkasin ostoksille ostoskeskukseen. Tarvikelistalla oli erinäistä kamaa Le Mansia varten ja kaikkea pientä mitä olemme huomanneet tarvitsemamme. Illalla oli luvassa La Rochelle Krav Maga debyyttini. Minun tehdessä kaikkea tätä Krista vietti kotityöpäivän.

Päivä alkoi isolla virheellä. Iso virhe oli koittaa mennä coworking -tilaan tasan yhdeksäksi. Sinne kestää ajaa 12 minuuttia autolla, kun ei ole ruuhka. 20 minuutta polkupyörällä, jos minä saan ajaa omaan tahtiini. Ilmeisesti nämä pikku patongin purijat, ihan jokaikinen, aloittaa työpäivän klo 09.00. Silloin tiellä on kaikki autot mitä lähikylistä ja La Rochellesta löytyy. 12 minuutin matkaan meni yli 30 minuuttia. Ehdin pitämään palaveirn autosta käsin (itseasiassa kun tuli puhevuoro vedin parkkipaikalle). Työtila oli kiva, erittäin kiva. Siellä on hyvä ryhmähenki, välttävä englannin osaaminen ja ihana työrauha. Tulostin toimii, internet on nopea ja kahvi kuuluu hintaan. Ihmiset koittivat puhua minulle vähäisellä englannin osaamisellaan ja minä koitin olla kovin kannustava. Kaikenkaikkiaan päivä meni todella hyvin.

Se että en puhu kieltä, en ymmärrä kulttuuri on oikeasti melko stressaavaa. Autolla tuolla liikenteessä ajaminen tässä vaiheessa reissua on stressaavaa, kaupassa käynti on hyvin stressaavaa. Periaatteessa se on hyvin hallittavissa oleva tilanne, mutta ei käytännössä. Kaikenkaikkiaan arki tässä vaiheessa reissua on hartioita kiristävän stressaavaa. Se helpottaa tästä, kunhan tähän kulttuuriin tottuu. Kauniit maisemat ja reissaamisen riemu kuitenkin helposti kompensoi kaiken alkuvaiheen stressin. Shoppailun jälkeen edessä oli ekat Magatreenit.

Paikalle meneminen on stressaavaa. Homma jännittää ja stressaa pirusti aina siihen saakka kunnes kumarretaan. Sen jälkeen stressi katoaa ja tekeminen alkaa. Ohjaaja ei kertonut muille minusta muutakuin että olen treenannut aikaisemmin ja että olen Suomesta. SWEET LORD! Hyvin harvoin pääsen treenaamaan ilman ohjaajastigmaa. Oi että oli riemu. Okei, salin treenaajat eivät ole G-tasoilla, ne on P-tasoisia. Minulla on mukana vain muna- ja hammassuojat, joten olen rivissä normaalissa T-paidassa ja geneerissä urheilushortseissa. Eka parini oli vuoden harjoitellut tyyppi. Hommana oli maassatappelun harjoittelu. Tyynynpitäjä istuu tyynyn kanssa hyökkääjän mahan päällä. Homman nimenä on hakata tyynyä muutama kerta, sillata tyyppi pois päältä ja hakata sen jälkeen sitä tyynyä, jonka pitäjä on nyt selällään lattialla. Muutaman lyönnin jälkeen oikeaoppinen poistuminen ja tekijän vaihto. Annoin paikallisen näyttää mallia. Suoristus oli … rauhallinen hyvä yritys. Sitten oli minun vuoro. Muutama napakka lyönti ja kunnon siltaus, mies lähti kuin leppäkeihäs, eikä pystynyt pitämään kiinni tyynystään, joten napautin pari kevyttä miehen munasuojiin ja poistuin oikeaoppisesti pystyyn. Parini naureskeli ja jatkoi naureskellen treenejä siitä eteenpäin. Siirtyessämme painimaan ohjaaja vaihtoi pariani hieman kokeneempaan kaveriin. Homman nimi oli painia, lähtö polvilta, ja kun kuuluu ÖÖÖN tai DÖÖÖ vastaavan luvun omaava henkilö tappelee magamaisesti eli menee silmiin, kurkkuun, munille yms ja lopettaa painin tyylillä. Uusi parini oli isompi, lihaksikas ja kokeneempi. Hän sai jopa osumia pari kertaa. Joudun pari kertaa koittamaan ennen kuin onnistuin saksaamaan miehen gaardista selälleen, mutta sitten kun onnistuin, onnistuin oikein kunnolla. En tiedä mitä oikein tapahtui, mutta mies lensi ja läsähti selälleen jonka seurauksena hän menetti taisteluhalujaan. Nykyisen parin toettua tuosta pari lähti taas vaihtoon ja entinen parini meni riemulla kertomaan seuraavalle vastustajalleni siitä mitä hänelle tapahtui. Vaikutti kovin iloisesti yllätetyltä. Illan viimeisen parin pistin ihan vaan solmuun useamman kuin kerran. Hänellä oli paljon intoa sekä notkeutta ja hyvin vähän painikokemusta. Lopputulos oli erinäisiä solmuja ja pari kertaa kuristin miehen hänen omalla kädellään. Minulle treeni oli kaikin puolin hyvin fyysisesti kohtuullisen raskas ja henkisesti hyvin rentouttava treeni. Ensitreenit salilla oli onnistuneet ;). Kaikki parini olivat ihan täpinöissään treenaamisesta minun kanssa. Kyselin asiasta enemmän ohjaajalta ja hän sanoi, että jokainen halusi treenata kanssani lisää. Tulen käymään parilla eri salilla, katsotaan löydänkö jossain vaiheessa pitempään treenanneita tyyppejä. Jos ei muuta, niin kesästä tulee hyvä fyysinen kuntoutustreeni.

Treenien jälkeen stressi oli kadonnut, mutta treenien riemuisassa temmellyksessä en pahemmin säästellyt alta 4kk sitten leikattua oikeaa olkapäätäni. Ajomatkalla takaisin, kun lihaksisto alkoi jäähtymään, käden eri osat ilmoittivat treenin olleen, ehkä pykälän, liian kova. Koitan ensikerralla ottaa karvan verran rauhallisemmin, jos painimme.

2018-06-10

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  2698 km

Rauhallisen, patongillisen, aamun jälkeen lähdimme käymään torilla. Torille toistamiseen meneminen oli hieman hermoja kiristävää, mutta itse torireissu oli aivan mahtava! Toreilla käydessämme tuppaamme jäädä myyjien mieleen. Emme puhu paikallista kieltä ja käytämme omia pusseja sekä purkkeja. Saamme hyvää palvelua, hymyilyä, lausuntaohjeita ja haluamamme tavarat omiin pusseihin tai ilman lisäpusseja.

Minä menin asioimaan, viime viikolla tutuksi tulleseen, lihatiskiin. Tervehdin nuorta myyjää englanniksi ja annoin metallipurkin. Metallipurkin nähdessään hän tunnisti minut ja valahti punaiseksi. Hänen, kuten muidenkin ranskalaisten, ongelma on englannin puhuminen. Häntä jännittää se, hän ei muista tai tiedä sanoja, mutta hän ymmärtää kohtuullisesti. Niinpä hoidimme kaupankäynnin minulle hyvin poikkeuksellisesti (ranskassa). Minä puhuin iloisen määrätietoisesti ja myyjä oli hyvin hiljaa, sanoen vain “kastiketta?” sekä “kiitos”. Hinta kerrottiin osoittamalla 🙂

Meidän kylmäkassi on osoittautunut liian heppoiseksi eristyksiltään. Totuimme viime kesänä ilmeisesti liian hyvään styroksilaatikkomme kanssa. Niinpä tällä kertaa lähdin ihmettelemään missä on tämän torin styroksiläjä. Se löytyi kalatiskin takaa. Löysin sieltä yhden mahdollisesti riittävän hyvän laatikon. Aloitamme sillä ja koitamme vaihtaa sen parempaan kun moinen tulee vastaan.

Torin jälkeen söimme talolla lounaan ja valmistauduimme päivän pääohjelmaan eli biitsillä makaamiseen. Kuvista näette meidän talouden kokkaustyylin erot. Hän joka viitsii ja hän joka ei. Toinen meistä tosin koittaa tuoda ranskan kulttuuria kokkauksiinsa patongilla ja viinillä. Viva la France!

Tämän paikan keli on ihanteellinen minulle, vähän kuin Aruban keli, mutta sateisempi. Täällä aurinko porottaa niin että aivot sulaa, mutta sitä kompensoi tasainen kiva tuuli, joka viilentää niin kivasti, että auringon paiste ei tunnu kuumalta. Tämän kääntöpuoli on se, että luontainen haluni välttää aurinkoa kuumuuden vuoksi ei herää, vaan vietän iloisia aikoja auringossa. Tämä taasen tarkoittaa, että Krista ruskistuu kauniin ruskeaksi ja minä kasvatan pisamia valkoiselle iholleni. Palamisen riski on myös melkoinen, sitä koitetaan kompensoida aurinkorasvalla, mutta levittämistyylini on “katkera” ja epätarkka, joten tässä vaiheessa kesää palovammoja syntyy ennen kuin sisäistän aurinkorasvan pakollisuuden.

Biitsit täällä ovat mahtavia. Olimme kahdessa eri paikassa grillaamassa ihoamme. Ensimmäinen paikka oli luonnon ranta. Täällä ranta oli melko kivikkoinen, mutta välistä löytyi hienoa hiekkaa, jonne parkkeerasimme. Syömään ja juomaan siirryimme La plage des Minimes rannalle, mikä on rakennettu ranta. Sieltä löytyi myös kahvilat ja ravintolat. Tankattuamme itseämme jätskillä ja lätyllä siirryimme rannalle. Minä luin kirjaa, Krista väikkäreitä. Menee hyvä hetki ennen kuin totumme tähän maisemaan. Ranta on pyörämatkan päässä, keskiaikainen vanha kaupunki on pyörämatkan päässä, maisemat on eeppiset, kanaali on mahtava. Täällä on vaikka mitä nautittavaa, sellaista pistä peräpuoli maahan ja nauti maailmasta paikkaa ihan kaikkialla. La Rochelleen tuleminen oli melkoinen lottovoitto näin reissumielessä.

Tänään olemme syöneet patonkia lisukkeena lounaalla. Päivällinen ja illallinen oli pelkkää patonkia. Olemme syöneet sitä kotona sekä rannalla. Voilla ja ilman. Ymmärrän miksi nämä pitävät siitä, ymmärrän jo nyt miksi syön sitä koko kesän. Talossa on sunnuntai-iltana sen verta runsaasti patonkia ja leipää, että maanantaiaamun lenkillä ei kannata lisää hankkia.

Ilta päätettiin The Corrigans baarissa jammaussessiota kuunnellen. Sunnuntai-illoista siellä on tulossa vakiojuttu – ihan hyvästä syystä. Paluumatkalla kohti kotia bongasimme pari kappaletta Lutra Lutra -elukoita. Näimme niistä vain pään vedessä. Olimme kumpikin nähnyt jotain aikaisemminkin kanaalissa, mutta tällä kertaa löysime myös taulun mikä kertoo mitä missäkin on.

[Best_Wordpress_Gallery id=”139″ gal_title=”Biitsipäivä, La Rochelle, 2018-06-10″]

2018-06-09

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  2698 km

Nukuimme myöhään ja lähdimme liikkeelle laiskasti. Edessä oli kokonainen päivä La Rochellen keskustassa hyörimistä. Tavoitteena oli käydä kirpparilla ostamassa tarvitsemiamme tavaroita, rentoutua kaupungilla ja ehkä käydä jossain nähtävyydessä. Meinasin syödä aamiaisen ulkona, mutta kun sain itseni ulos ruuan kanssa istumaan alkoi taivaalta tippumaan vettä. Näin jälkikäteen katsottuna, pihalla olisi voinyt hyvin syödä. Vettä tuli lopulta kirjaimellisesti vain muutama tippa.

Pyöräilimme upeassa kelissä kaupunkiin. Päivän sääksi oli ennustettu pilvistä, joten emme miettineet kauheasti vaatetusta. Olisi pitänyt… Päivä oli aurinkoinen ja todella lämmin. Aurinkorasva olisi ollut voittajan valinta, samoin hattu. Teemme tulevaisuudessa pilvisinä päivinä toisin :D.

Kirpputori osoittautui antiikkitavaroiden toriksi. Siellä ei ollut mitään tolkun hintaista tai hyödyllistä. Ollaksemme tehokkaita menimme Turisti-infoon (!) kysymään kirppistä. Krista hoiti homman kotiin ranskaksi. Täällä ei ole sellaista kirppistä mitä me etsimme. Perhana.

Sitten hortoiltiin keskustassa ihmetellen eri liikkeitä . Jossain vaiheessa joukkueelle oli päässyt syntymään kohtuullinen nälkä, joten suunnistimme The Corrigans baaria vastapäätä olleeseen 20 vuotta palkintoja saaneeseen ravintolaan. Ruoka oli erikoista, mutta hyvää. Otimme päivän annokset, Krista kalaa, minä possua. Homma hoidettiin Kristan toimesta ranskaksi.

Ruuan jälkeen piti käydä shoppailemassa ja kahvilla jossain, mutta joukkueen miespuoliset alkoivat hyytymään. Korjasimme tilanteen menemällä jollekin aukiolle nukkumaan. Minä varjoon kasvien alle ja Krista viereen lukemaan kännykällä jotain. Puolen tunnin virkistävän torkun jälkeen edessä oli kahvilassa GTD viikkokatselmointi. Kahvila oli merkittävä pettymys. Sieltä ei saanut kunnon kahvia, kaikki oli kertakäyttötavaroissa, Wi-Fi oli perseestä Huan Carlos sai surffata vain 15 minuuttia ja siellä oli vielä kuumakin. Teimme siellä kuitenkin kohtuullisen pitkään katselmointia. Saatuamme ajatukset järjestykseen lähdimme pihalle virkistävään ulkoilmaan. Juhan listalla oli La Rochellen kuumin nähtävyys “kolme tornia”. Kävimme tutustumassa näistä ensimmäiseen, isoimpaan ja kauneimpaan nimeltään “Tour Saint-Nicolas de La Rochelle“. Mahtavat näkyvät ja mahtava torni. Ennen torniin menoa tuli käytyä läpi vielä hieman roikkuvia asioita siinä tornin edustalla.

Tornissa tuli poltettua yli tunti kiertäen ja kuunnellen ääniopasta. Näkymät olivat todella mahtavat. La Rochelle on mahtavan näköinen vanha kaupunki. Keskustassa on nähtävää vaikka kuinka paljon. Sinne pitää palata uudestaan ja uudestaan.

Tornin jälkeen edessä oli paluu takaisin kämpille syömään ja lukemaan. Olemme löytäneet nyt ensimmäisen toimivan ja suoraviivaisen pyöräreitin juuri tuonne vanhan sataman sydämmeen. Hissukkseen, hissukseen alamme saamaan paikkaa haltuun.

[Best_Wordpress_Gallery id=”137″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-09″]

2018-06-09

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  2698 km

Nukuimme myöhään ja lähdimme liikkeelle laiskasti. Edessä oli kokonainen päivä La Rochellen keskustassa hyörimistä. Tavoitteena oli käydä kirpparilla ostamassa tarvitsemiamme tavaroita, rentoutua kaupungilla ja ehkä käydä jossain nähtävyydessä. Meinasin syödä aamiaisen ulkona, mutta kun sain itseni ulos ruuan kanssa istumaan alkoi taivaalta tippumaan vettä. Näin jälkikäteen katsottuna, pihalla olisi voinyt hyvin syödä. Vettä tuli lopulta kirjaimellisesti vain muutama tippa.

Pyöräilimme upeassa kelissä kaupunkiin. Päivän sääksi oli ennustettu pilvistä, joten emme miettineet kauheasti vaatetusta. Olisi pitänyt… Päivä oli aurinkoinen ja todella lämmin. Aurinkorasva olisi ollut voittajan valinta, samoin hattu. Teemme tulevaisuudessa pilvisinä päivinä toisin :D.

Kirpputori osoittautui antiikkitavaroiden toriksi. Siellä ei ollut mitään tolkun hintaista tai hyödyllistä. Ollaksemme tehokkaita menimme Turisti-infoon (!) kysymään kirppistä. Krista hoiti homman kotiin ranskaksi. Täällä ei ole sellaista kirppistä mitä me etsimme. Perhana. Ostamm

Tässä vaiheessa joukkueella oli jo kohtuullinen nälkä, joten suunnistimme The Corrigans baaria vastapäätä olleeseen 20 vuotta palkintoja saaneeseen ravintolaan. Ruoka oli erikoista, mutta hyvää. Otimme päivän annokset, Krista kalaa, minä possua. Homma hoidettiin Kristan toimesta ranskaksi.

Ruuan jälkeen piti käydä shoppailemassa ja kahvilla jossain, mutta joukkueen miespuoliset alkoivat hyytymään. Korjasimme tilanteen menemällä jollekin aukiolle nukkumaan. Minä varjoon kasvien alle ja Krista viereen lukemaan kännykällä jotain. Puolen tunnin virkistävän torkun jälkeen edessä oli kahvilassa GTD viikkokatselmointi. Kahvila oli merkittävä pettymys. Sieltä ei saanut kunnon kahvia, kaikki oli kertakäyttötavaroissa, Wi-Fi oli perseestä Huan Carlos sai surffata vain 15 minuuttia ja siellä oli vielä kuumakin. Teimme siellä kuitenkin kohtuullisen pitkään katselmointia. Saatuamme ajatukset järjestykseen lähdimme pihalle virkistävään ulkoilmaan. Juhan listalla oli La Rochellen kuumin nähtävyys “kolme tornia”. Kävimme tutustumassa näistä ensimmäiseen, isoimpaan ja kauneimpaan nimeltään “Tour Saint-Nicolas de La Rochelle“. Mahtavat näkyvät ja mahtava torni. Ennen torniin menoa tuli käytyä läpi vielä hieman roikkuvia asioita siinä tornin edustalla.

Tornissa tuli poltettua yli tunti kiertäen ja kuunnellen ääniopasta. Näkymät olivat todella mahtavat. La Rochelle on mahtavan näköinen vanha kaupunki. Keskustassa on nähtävää vaikka kuinka paljon. Sinne pitää palata uudestaan ja uudestaan.

Tornin jälkeen edessä oli paluu takaisin kämpille syömään ja lukemaan. Olemme löytäneet nyt ensimmäisen toimivan ja suoraviivaisen pyöräreitin juuri tuonne vanhan sataman sydämmeen. Hissukkseen, hissukseen alamme saamaan paikkaa haltuun.

2018-06-08

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  2698 km

Elämän yksinkertaiset ilot, terveänä herääminen, valmis aamukahvi… Keli on vihdoin, väliaikaisesti, hyvä. Eilinen ja tämä päivä on hyvin aurinkoista ja lämmintä. Yöllä tilanteen pitäisi muuttua taas sateisemmaksi. Paikan lämpötilan myötä sateisuus ei tuo synkkää kylmyyttä ilmaan, ilma on kohtuullisen miellyttävän lämmin silti, joten kelistä ei voi ihan mahdottomasti valittaa.

Krista kävi aamulenkillä, mutta ei useista pyynnöistä huolimatta tuonut lenkiltä tuoretta patonkia kotiin. Koska aamulla ei tuotu patonkia taloon, kohtasimme päivällisellä täysin mahdottoman tilanteen ranskalaisen näkökulmasta. Talossa ei ollut leipää lautasen pyyhkimiseen, saati syötäväksi saakka. Leipä, kaikki leipä, oli yksinkertaisesti loppu.

Itse koitan upota kohdemaan kulttuuriin 100% opettelematta koskaan maan kieltä edes puoliksi niin hyvin kuin Krista. Tämä vapauttaa minun aikaani opettelemaan typeriä ja turhia asioita kohdemaasta, kuten: Ranskalaiset pitävät leipää, erityisesti pantokia, kaiken terveellisen ruuan pohjana. Sitä pitää olla koko ajan tuoreena saatavilla. Koitan rakentaa ranskalaisen identtiteettini patongin varaan, niinpä nyt kun olen taas terve, patonki ei tule talosta loppumaan! Viva la Baguette!

Illalla vietimme ensimmäisen rennon asuntoillan. Okei, rentoutta vähensi Le Mans 24h -tapahtumaan lippujen hankkiminen. Meillä ei ole tässä vaiheessa kunnon ymmärrystä mitä tuli tehtyä, kun päätimme sinne lähteä. Tapahtumaan on viikko aikaa enää, joten majapaikan hankkiminen aiheutti haasteita, mutta lopulta onnistuimme siinä. Parhaat leirintäpaikat radan ympäriltä olivat jo menneet. Leirintäpaikat ylipäätän osoittautuivat hankalaksi, hotellit hyvin kalliiksi, joten menimme AirBnB:llä. Kun päivän stressaavimmat asiat oli saatu tehtyä lähdin rakentamaan ranskalaista identiteettiäni eli ostamaan pantonkia (ja oluen)! Ilta onkin vietetty maaten aurinkotuolissa, istuen jalat pöydällä pihalla ja lukien kirjaa, katsoen TV-sarjaa, kuunnellen harppusooloja sekä muuttuen hitaasti ranskalaiseksi patongin pala kerrallaan.

2018-06-07

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  2698 km

Aamu… Melkein täydellinen aamu, ainut aamua haittaava asia on kesäflunssan jämät. Olo on merkittävästi parempi, mutta ei vielä täysin terve. Olen yksinkertainen mies ja pidän yksinkertaisista asioista. Aamun suurin ilo oli valmiiksi tippunut kahvi. Kahvinkeittimen saa ajastettua. Ajastin sen aloittamaan kahvin tiputuksen 06:01. Aamutoimien jälkeen minulla oli tuore kuppia kahvia kädessä, ilman että tein mitään… Harva, jos mikään asia, voisi parantaa aamua tuosta.

Le Mans 24h oli aamun keskustelun aihe, kiitos Janille (@Facebook) siitä. Le Mans 24 on hyvin suurella todennäköisyydellä tapahtumassa. Itseasiassa käytännön järjestelyt piti tehdä illalla. Aamulla sain vain myytyä idean Kristalle. Krista ei välttämättä ole tietoinen siitä.

Työpäivä oli työpäivä. Päivä oli ensimmäinen kunnolla aurinkoinen päivä, joten lounas ja päivällinen syötiin pihalla patiolla. Korkkasimme myös talon mukana tulleen viinin. Se paljastui jälkiruokaviiniksi – ja aika kivaksi sellaiseksi.

Illalla piti tehdä jotain, eikä vain suunnitella Le Manssia sisätiloissa, koska keli oli mahtava ja minun olotila lähes normaali. Korjasin Kristan pyörää: kiristin jarrut, korjasin vaihteiston(kohdensin sen takaisin toimimaan koko alueella ja tarkasti). Arjestani puuttuu munille potkiminen. Asia oli korjattava. Selvitin missä on La Rochellen KMG pääsali oli käytännössä. Matkaa pääasalille oli vain ~15 kilometriä, joten lähdimme matkaan. Olin lähettänyt heille sähköpostia yli kuukausi sitten, mutta vastausta ei ollut kuulunut. OIetin kasvotusten saavani parempaa tulosta.

La Rochelle on vanha kaupunki, mikä tarkoittaa hyvin hyvin hyvin hankalaa pyöränavigointia. Saimme tööttäyksiä, olimme väärässä paikassa pyörän kanssa, olimme yksisuuntaisilla menossa väärään suuntaan, ympyrässä aiheuttamasta pahennusta ja sekaannusta. Täällä on pyöräteitä, mutta niiden logiikka on hieman hukassa meillä. Pyöräilijöille raita tiessä yhteen suuntaan, mutta ei toiseen suuntaan. Ringissä saattaa olla pyöräilijöille rinki, mutta rinkiin ei pääse pyöräteitä pitkin. Kaikenlaista jännää. Pääsimme ehjinä perille ja minä pääsin sopimaan salilla treenaamisesta. Täällä on taso korkeammalla kuin viime kesänä Italiassa, joten odotan pääseväni treenaamaan enkä kouluttamaan. Voin treenata vaikka joka päivä. Maksu meni italialaisittain…. “tule treenaamaan ja katsotaan sitten lopuksi” … OK. Haiskahtaa treenin vedolta 😄

Paluumatkalla kävimme hakemassa pannineja nälkäisille ja poikkesimme irkkubaariin yksille. Koitamme löytää jotain yksinkertaisia tapoja mennä La Rochellessa pyörällä, sellaisia varmoja reittejä, jotka osaa ulkoa ja joilla pääsee vaikka vähän kiertäen suurinpiirtein oikealle alueelle. Tuolla kaupungin sisällä menemistä emme ehdi opettelemaan tän kesän aikana. Nyt tiedämme jo melko yksinkertaisen tavan päästä tuolle irkkupubille tai tarkemmin sieltä kotiin 😄

[Best_Wordpress_Gallery id=”135″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-07″]

2018-06-06

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  2698 km

Harva asia aamulla on yhtä hieno kuin herätä köhimään ja rökimään keuhkojaan keittiön tiskialtaaseen. Moinen startti päivän pistää huononkin kelin perspektiiviin.

Täällä on satanut joka päivä. Välillä tihkuttaa, välillä sataa ihan kunnolla. Mielenkiintoista kelissä on se, että paikat kuivuvat todella nopeasti, kun aurinko alkaa paistamaan. Se on todella yllättävää. Tunnin verran sataa kunnolla. Noin auringon paistetta ja tuulta => patio & kivetys on sukilla käveltävän kuiva. Ulkopöydän ääressä voi syödä päivällisen kun sen hetki koittaa.

Töiden jälkeen oli korjaustöitä ja kauppaa. Krista kävi kaupassa, minä koitin paikata tihkuvaa reikää vesikanisteristamme. Se reikä on onneksemme päälipuolella, joten se ei kanisterin ollessa normaalissa asennossa haittaa, mutta pystyyn nostettaessa siitä tihkuu vettä läpi. Meillä ei ollut sopivanlaista liimaa, joten lauantain kauppalistalle tuli yksi asia lisää.

Krista on tutkinut kierrätystä. Täällä kierrätys on hyvällä tolalla, kaikki paitsi lasi kierretään kotiroskiksilla. Lasia varten pitää matkata yhteisroskikselle, joka on jossain (Krista tietää, minä en). Komposti on ainut mikä puuttuu. Olemme pohtineet ja valmistautuneet oman tekemiseen, mutta mutta. Alueen jätteenkäsittelyn toimittaja myy asukkaille 10 eurolla kunnon kompostin ja tarvittavat työkalut. Olemme kysyneet vuokranantajalta, josko hän voisi hankkia moisen ja me maksamme kulut. Jos se ei onnistu, viritämme oman kompostin.

Illan luppoajalla imuroin ja pyyhin auton. Siinä oli asuttu kaksi viikkoa ja se näkyi sen sisäpuolella. Nyt auto on myös sisältä puhdas. Illan TV-sarjan jälkeen (The 100, kausi 5) on aika painua petiin. Huomenna on uusi uljas päivä ja flunssan mielenkiintoinen seuraava vaihe!

2018-06-05

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  2698 km

Aamu – silkkaa täydellisyyttä. Flunssa on kehittynyt miehekkääksi viskibassoksi ja elämä on yhä kovin … arkista? Normaalia? Kuten Italiassa niin Ranskassakin, elämä muuttuu hyvin nopeasti arkielämä muuttuu nopeasti “arkiseksi.” Tällä kertaa tosin vielä nopeammin, koska kyseessä ei ole eka kerta.

Päivän puhdetöitä oli Kristan huoneen kaikujen haltuunotto, patjan reijän metsästäminen ja muita pikku hommia. Kristan askeettisen siisti soittohuone on nyt kaikkea muuta kuin siisti. Lattialla on autosta haettu patja, kaapin oveen on kiinnitetty makuupussi. Kaikki ylimääräiset sänkytarvikkeet on läjissä eri nurkissa huonetta. Korjattava on ovenkahva. Ovea ei voi avata sisäpuolta. Vihdoin salainen pakkomielteeni kiristää ja korjata ovenkahvoja saa tulla päivänvaloon. On aika loistaa.

Ovesta puuttuu ensinnäkin kiristysruuvi sitä kahvan tappia varten. Kahva kääntyy kyllä, mutta ei käännä mitään tappia. Illalla Krista lähti rautakauppaan ostelemaan puuttuuvaa ruuvia. Ruuvi yksistään ei pelastanut mitään, minun piti purkaa ovenkahva kokonaan osiin. Se tappi kahvojen välillä oli työntynyt täysin ulkopuolen kahvan sisään. Korjasin tapin sijainnin ja kiristin ruuvit – TADAA! Kahva toimii myös sisäpuolelta!

Patjan kanssa ei ollut samaa säkää. Löysin yhden potentiaalisen reiän, mutta se olikin ilmeisesti naarmu, siitä ei karkaa ilma pihalle … kai? Sitten löysin tikun, joka oli läpi nukkumispuolesta. Tikku pois ja pyöränpaikkaussetti esiin. Se reikä on kohdassa missä on sitä pirun karvaa. Koitin hioa karvaa pois, mutta se ei tuottanut tulosta. Kompensoin ongelmaa laittamalla runsaasti liimaa, sitten laitoin sitä hieman lisää ja sen jälkeen kumipaikan paikalleen. Kuten arvasin, kumipaikka ei pysynyt paikallaan. Odottamatonta taase oli se että liima paikkasi reijän. Se ei vuoda enää! Valitettavasti jatkotestit osoittivat että se ei ollut se ainut reikä. Se lienee ollut se kohtalokas reikä. Koitan vielä paikata sen potentiaalisen reiän liimalla, mutta en ole kovin toiveikas. Ilmapatja taitaa olla menetetty idea.

Huomenna rakentelemme minikompostin, joka kesän lopuksi tyhjennetään peltoon tahi metsään. Saas nähä mitä tästäkin tulee.

[Best_Wordpress_Gallery id=”133″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-05″]

2018-06-04

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  2698 km

Kello 05:50 herätys! HA! Sisäinen kelloni toimii niin kuin pitää. Värinäherätys tuli klo 06.00. Valitettavasti en herännyt pirteänä uuteen iloiseen aamuun. Heräsin kesäflunssan kanssa. Prrrkele. Totuttelin uuteen keittiöön aamulla. Täällä on kesyin ikinä käyttämäni induktioliesi. Tässä liedessä on iso asteikko. Olen aikaisemmin nähnyt laitteita missä 9 on maksimi, joten aloittelin kolmosella. Pannu lämpimäksi kananmunia varten. Kolmosella pannu ei tuntunut lämmittävän edes öljyä notkeaksi. Tajusin testata mikä on täpöt. 19 on täpöt! Testatakseni, että pannu toimii induktion kanssa annoin laitteen laulaa täysillä. Öljy notkeentui, mutta ei vakuuttavan nopeasti. Päädyin paistamaan kananmunat täydellä teholla, mikä kotona tarkoittaa ehkä paria minuuttia – yli sen ja munat on palaneet. Täällä Ranskassa meidän retkitrangia tekee munat nopeammin kuin tuo induktiolevy täysillä. Mental note: lue ohjeet illalla, ehkä en osaa käyttää tätä.

Työpäivä meni iloisesti, palaverit toimi. Kärsin keskimäärin 7% pakettihukasta, joka ilmenee konferenssissa niin, että saatan olla muutaman sekunnin hiljaa yllättäen. Ei mahdoton, mutta ei optimaalinenkaan. Pitää ihmetellä mitä asialle voi tehdä, jos yhtään mitään. Talo on hyvin pelkistetty, paljon paljasta kivilaattaa ja suoraa pintaa. Krista soittaa toisessa päässä taloa ja meidän välissä on kaksi ovea. Ovista huolimatta palaverikumppanini kuulevat harppumusiikka palaverin taustalla. Se harppu soi läpi talon hyvin iloisesti aina Suomeen saakka. Onneksi puhe ei kanna vastaavasti läpi ovien.

Iltapäivällä keitin perunoita ja samalla kun ihmettelin induktiolieden tehottomuutta luin sen ohjeita – jotka on tietenkin ranskaksi. Microsoft translator on silkkaa kultaa, silkkaa kultaa. Käytän liettä täysin oikein, mikä ei ollut yllättävää. Ei näissä niin montaa nappia ole. Jossain malleissa on turbonamiska, mutta ei kaikissa ja meillä on malli missä moista ei ole. Se on siis vaan tussu induktioliesi. Sen kanssa vaan pitää elää.

Illalla kumpikin oli hyvin väsyneitä. Kävimme rautakaupassa ja ruokakaupassa, koska pakko oli. Minä vietin iltaa vähemmän iloisena peiton alla täysissä vaatteissa hytisemässä. C-vitamiinia nassuun ja unta kuulaan, minulla on neljä arkipäivää aikaa parantua, sitten on edessä viikonloppu.