juha

2022-07-19

Täydellistä lomaa, sitä tämä lienee. Muut huolehtii ruuasta, siivoamisesta, aktiviteeteista. Itse täytyy huolehtia vain siitä että taapero syö ja nukkuu kellon mukaan. Jos häneltä kysytään, koskaan ei olla oltu liikaa altaalla tai menossa ja leikkimässä.

Päivällä, pojan nukkuessa, kävimme punttisalilla vetämässä Kristan suunnitteleman nopean treenin. Teki hyvää treenata, erittäin hyvää. Tämä todennäköisesti tuntuu seuraavana päivänä.

Illalla kävimme taas drinkeillä. Tällä kertaa kannoin taskussani viskilasia. Kävin jo aikaisemmin selvittämässä, että he eivät suostu kaatamaan minun viskilasiin viskiä. Baarissa se viski tulee avoimessa matalassa lasissa. Pöydässä kaadoin sitä viskilasiin. Samalla selvisi, että yksi annos on noin 1 desi. :D. Vaikuttaako lasi paljon? – Kyllä, hyvin paljon. Juotuna viskilasista viski maustuu hyvältä, ok halpa viski, mitä mielellään juo. Juotuna avolasista … Joo, viskiä. Juotuna pitkästä muovilasista jäillä: hirveää tärpättiä. Annan arvosanaksi 6/10. Joisin, kun “ilmaiseksi” saa.

2022-07-18

Normaali aamu ja rauhallinen lähtö kohti Rhodoksen kaupunkia. Ennakoimme, että pieni mies ottaa liki välittömästi aamunäpändeerit. 12 minuutta lähdön jälkeen takapenkillä katsottiin nahkaverhoja.

Päivän ensimmäinen etappi oli Jumbo, mikä on ilmeisesti liki legendaarinen ja iso lasten lelukauppa. Sieltä saa muutakin, mutta pääpaino on lasten leluissa. Liike oli rakennettu kuin Ikea, sieltä ei päässyt pois kuin kävelemällä koko lakfan läpi. Jossain 20 minuutin kohdalla silmiä alkoi särkeä se värien ihmemaa, mikä on ikuisuuteen jatkuva leluosasto. Lopulta pääsimme vesileluosastolle, jossa miesosasto oli vesipyssyjen perään kuolaamassa. Pyssyt jäivät kuitenkin hyllyyn, sillä perusteella, että pieni mies ei (vielä) pidä lainkaan vesisodasta. Kellukkeiden kohdalla kuitenkin käteen jäi jotain! Lahjana saatu kalakelluke sai reiän ja upposi altaan pohjaan iso mies mukanaan. Reikä ei ollut paikattavissa, joten kala päätyi roskikseen. Kala olisi ansainut viikinkihautajaiset, mutta roskiksen tuikkaaminen tuleen ja heittäminen altaaseen olisi vähimmilläänkin aiheuttanut isoa pahennusta. Anyhoo! Isolle miehelle löytyy taas kelluke, millä kellua lasten altaan syvänteen mahtavissa aalloissa.

Aikataulut olivat taas ilmeisen optimistiset alkuperäisessä suunnitelmassa. Lelukaupan jälkeen oltiin taas isosti aikataulusta jäljessä ja piti keksiä uusi lounaspaikka ASAP. Sellainen löydettiin 10 minuutin ajomatkan päästä. Istuimme pöydän ääreen valmiina tilaamaan kun pienen häsläyksen jälkeen selviää että paikalla ei ole sähköjä. Odottelimme hetken sähköjä tulevaksi, kun muut ruokailijat poistuivat ravintolasta. Sitten rakas vaimoni tajusi kysyä tarjoilijalta mitä voisi saada ilman sähköjä. Salaattia ja munakasta, kuului vastaus. Sellaista seurueelle! Kana-ja kasvissalaatin jälkeen aikuiset olivat täynnä. Pieni mies veti hyvällä halulla munakkaasta puolet, sekä isän salaatista keitetyn kananmunan.

Lounaalla otettiin myös suunniteltiin reitti vanhaan kaupunkiin. Samalla selvisi, että allekirjoittaneen SIM-kortti kuoli, sillä liittymä siirretiin yrityksen hallusta henkilökohtaiseen haltuun 18.7. klo 11:14. WOOO! Uusi SIM-kortti on hotellilla tunnin ajomatkan päässä. Adapt, improvise, overcome. Krav Maga ryn eSIM-kortilla on 11 GT tiedonsiirtokapasiteettia, joten siirsin datat menemään sen kortin läpi ja tilanne oli taas hallussa.

Rhodoksessa halusimme tutustua vanhaan kaupunkiin ja “Palace of the Grand Master of Knights” -museoon, joka on bysanttisen ajan museo. Ajatus oli, että Veikko nukkuisi museon viileässä ilmassa kärryssä ja me saisimme tutustua museoon rauhassa. Mikään suunnitelma ei selviä kolhuitta kohdaessaan todellisuuden ja kaikki taaperoon liittyvät suunnitelmat jäävät bussin alle kohdatessaan todellisuuden. Aikataulua ei oltu saatu kirittyä kiinni siinä kohtaa kun vihdoin saimme unelmaparkkipaikan aivan vanhan kaupungin vierestä.

Vanha kaupunki on ykkösluokan turistirysä. Kauppaa kadut täynnä ja siellä missä ei ole kauppoja on ravintoloita ja sisäänheittäjiä. Tungimme niistä läpi museolle ja koko tämän ajan taapero seurasi silmä kovana menoa. Museossa ei voi kulkea kärryn kanssa, joten ideamme kuoli heti portille. Siirryimme Kristan mahdollistamana ravintolaan syömään jätskiä ja nukuttamaan pienintä. Onneksemme pienen ähellyksen jälkeen hän suostui nukahtamaan.

Taaperon herättyä oli aika palata takaisin museoon ja lähteä sitä tutkimaan. Uusina vanhempina, emme heti sisäistäneet tämän idean haasteita. Taapero pieni haluaa koskea kaikkea ja jos mahdollista syödä niitä mihin on koskettu. Museot ovat erityisesti suunniteltu taaperoita varten. Mihinkään ei saa koskea, mitään ei saa syödä ja minnekään ei saa mennä. Museossa käytetiin 45 minuuttia, missä vuorotellen toinen vanhempi sai ihastella museon juttuja ja toinen ihasteli sekä vahvasti ohjasi taaperon toimintaa.

Illalla pienimmässä oli vielä runsaasti energiaa ja sängyssä kikkailtiin aika hyvä määrä ennen kuin simmahdettiin. Illalla oli klo 19 viinimaistelu, mihin aikuiset olivat suunnitelleet menevänsä vähän viinejä maistelemaan. 19:30 isä oli aika varma, että maistelut oli tässä kun hän pääsi huoneesta itkuhälytin käynnissä liikkeelle.

Vaan ei, maistelu ei ollut edes alkanut. Meidän ohjattiin sisään ravintolaan, missä ihmettelimme että mikä on homman nimi. Viinit on avaamattomina pöydällä, kukaan ei näytä kuuluvan viininmaisteluun. Päätimme että kasilta heitämme hanskat tiskiin, jos mitään ei ole tapahtunut. 19:50 eräs hotellin työntekijä availi pulloja ja rupesi kaatamaan. Hän toi lasit meille, jonka jälkeen pöydistä nousi lopulta 5 muuta henkeä hakemaan viiniä. Kuulemma viiniedustaja on myöhässä ja tämä ravintolatyöntekijä ei voinut odottaa enempää. 10 minuuttia myöhemmin itse edustaja saapui ja alkoi oudoin viininmaistelu, mitä olen nähnyt.  Istuimme pöydässä, joimme lasit tyhjäksi, samoin italialaispari. Heiltä haettiin tyhjöt lasit pois…. Mitään muuta ei tapahtunut, eikä ohjeistusta ilmeisesti tullut. Odotimme mielenkiinnolla, että lähestyvätkö he itse edustajaa vai lähestyykö edustaja heitä vai kuinka tässä tulisi toimia. Lopulta pitkän epäröinnin jälkeen he menivät edustajan luo, jolloin me pomppasimme perään. Sitten sai lisää viiniä ja hyvin lyhyttä juttelua. Tällä tapaa toimittiin parin, kolmen lasin verran. Viini oli hyvää, seura parasta ja ilta kaunis.  Kovin kiva tapa päättää päivä, vaikka emme päätyneet viiniä tilaamaan tai ottamaan lisää vaikka sitä kovasti tarjottiin.

2022-07-17

Kaikki se tavanomainen, aamiainen, hetki omaa aikaa kummallekin vanhemmalle, paljon allasaikaa, taaperon menemisen seuraamista ja lopulta illalla rauhallinen yhteinen hetki. Päivässä on useita hetkiä, jolloin loma tuntuu täydelliseltä, kuten silloin kun istuu lasten altaassa jäinen juoma kädessä hierontaa saamassa ja seuraa pienen miehen pikku auton pöristelyä altaan reunaa pitkin, tai kun illalla lopulta istutaan kahdestaan ravintolassa syömässä pelkästään jälkiruokia, joiden seurana on lasi tai kaksi valkoviiniä. Kovin, kovin rentouttavaa.

Rentoutumisesta huolimatta mies-osastolla on jo menojalkaa vipattanut ainakin puolitoista päivää, joten miesten ääniylivoimalla päädyimme siihen, että maanantaina mennään taas. Kohteena Rhodoksen kaupunki. TUI järjestää sinne bussimatkoja, mikä oli meidän ensisijainen menotapa. Sitten selvisi, että bussissa istutaan 2h per suunta. 2h per suunta ei ole tehtävissä taaperon kanssa, yksinkertaisesti, ei ole tehtävissä. Niinpä suunnitelma B, auton vuokraus ja sillä eteneminen. Huomenna, yhdeksän jälkeen mennään taas!

Mainitsin että menemme käsimatkatavaroilla. Mielenkiintoista tässä pakkauksessa on, että Veikon pakkausta 90 % on kestovaippoihin liittyviä imuja. Tänään on reissun toinen pyykkipäivä, joten respaan matkasi hyvä lasti kestovaippojen, vain järkyttävästi haisevia, imuja. Homma toimii paremmin kuin kotona, pesu on vain niin paljon mukavampaa 😀

2022-07-16

8. päivä. Tänään aamulla sanoimme heipat anopille aamiaisen yhteydessä. Toinen viikko mennään kolmistaan.

Tänään otimme vielä rennommin kuin aikaisemmin. Syömistä, veden ja kivien kanssa lutraamista. Iso kuoppa jnpp…

Pieni mies harrastaa täällä pottasafaria. Potan pohjassa ei ole liukuesteitä ja vessan lattia on kiveä. Potan päällä istuessa potalla voi matkata eteenpäin, jos jaloilla sopivasti vetää. Voin sanoa, että nauroin ääneen, kun vessasta seikkaili pikkasen ulos potta ja kaksi jalkaa ennen kuin safarimies vedettiin takaisin vessaan. “Safarien tulee rajoittua vessaan”

Kehoni on aina koittanut kertoa, että aurinko ei ole minua varten. En rusketu, vaan palan hyvin helposti. Olen oppinut kulkemaan varjoissa ja käyttämään aurinkorasvaa. Silti matkat viime vuosina ovat vieneet minua aina vain aurinkoisempiin paikkoihin. Nyt olla että iho iski uuden vaihteen silmään. Oireet ja reaktio auringonvaloon täsmää valoihottumaan, joten eilen shoppailtiin hydrokortisonin vastiketta ja tänään aamulla pitkähihaisia paitoja. Tästä päivästä eteenpäin kuljen pitkähihaisissa paidoissa ja silti kädet on rasvattuna aurinkoravalla. Pitää kotiin päästyä käydä lääkärillä vahvistamassa arvaukseni, sillä jos arvioni on oikeassa, tämä muuttaa vaatetustani ja pakkausta jonkin verran.

Lomafiilis on huipussaan, nyt kun päivän päätteeksi kädet ovat normaalit. Huomenna vielä rentoillaan hotellilla, mutta sitten lähdetään taas johonkin. Tähän täysihoitoon voisi ihastua kovastikin, tämä helpottaa taaperon kanssa arkea tajuttomasti.

2022-07-15

Kovan reissupäivän jälkeen on luonnollisesti välipäivä. Välipäivänä mennään leikkialueen, ruokapaikkojen, huoneen, altaiden ja meren väliä.

Eri paikoissa vietetään eri määrä aikaa lomalla lokoille. 🙂 Rannalla pääsin toteuttamaan itseäni ja kaivamaan kolmiosaisen todella ison kuopan. Veikko arvosti suunnattomasti.

Tuliaisiakin tuli ostettua. Veikko onnistui tänään samaan silkalla energisellä söpöydellä vesipullon pullomieheltä ja tikkarin apteekkarilta. Nyt pieni on päässyt tustumaan tikkareihin. Käyttöliittymä on hyvin ymmärrettävissä oleva ja maku ilmeisesti kovin palkitseva.

2022-07-14

Autopäivä! Seikkaluja tiellä! Matkanjärjestejänä on minä, suunnittelun ja toteuttamisen kruunaamaton kuningas. Suunnitelma on hieman kunnianhimoinen, huomio pienen miehen nukkumahetken ja pitää sisällään kaksi, ei vain yhtä, vaan kaksi kohdetta. Here we go!

Aamianen, kellon tarkasti, luppoaikaa tunti vähän päälle, auto alle ja 15 minuuttia arvioitua etujassa tiellä! HA! Ja 10 minuuttia sisään poika nukahtaa autoon. Hmmmm… Tämä muuttaa hieman suunnitelmia, mutta ei hätää, noudatetaan keväistä unirytmiä, joten homma on ihan OK:

Seitsemän pientä putousta on ekana etappina, poika nukkui sinne saakka. Aivan ihastuttava paikka, tuossa on näemmä vesitunneli, se on joku juttu, mutta jätetään se väliin, mennään lähteille. Tuossa on selvä polku, mitä pitkin menee ihmiset, joten sinne! 20 minuuttia myöhemmin olemme tulleet pirun likelle isoa tietä. AAAAAA! Tämä on se polku, mitä pitkin ne jotka tulee tänne busseilla kävelee! Ei mitään, pieni yskäisy aikatauluihin, mennään takaisin ja mennään sinne tunneliin. Tunnelin on eeppinen 200 metrin kävely pimeässä edessä menevän kännykän valossa. Koitn käyttää kelloani valona, mutta Veikko kosketti aina kirkasta näyttöä, joka sammutti valon, joten me menimme ilman valoa. 200 metriä oli tiukka matka taaperolle, mutta läpi päästiin ilman kitinöitä. Toisella puolen oli selkeät merkit putouksille, mikä itsesään oli aika karu. Pieni mies alkaa olemaan päästelemään pieniä, hillittyjä protesteja, olemme ohi ruokatunnin tässä kohtaa liki 40 minuuttia. Matkanjärjestäjä piiskaa muun ryhmän liikkeelle. Safkaa on saatava. Paikallinen ravintola ei toimita ruokaa vielä tuntiin, joten matka jatkuu suunnitellulle ravintolalle pienen miehen jäystäessä omenaa pahimpaan nälkään.

Välittu ravintola aukesi jo 10.30 ja on saanut huippuarvostelut, se on 20 minuutin päässä, joten lounas pääsee alkamaan vain tunti-puolitoista tuntia myöhässä. Paitsi, että ravintola ei ole auki jostain käsittämättömästä syystä. Viereinen baari on ja heiltä kun kysellään ruokaa, he sanooo, että vieresen paikan pitäisi olla auki… Niinpä kadulle katsomaan ja sormea osoittaen lähin ravintola, sieltä ruokaa ja rock rock! Pojalle pastaa, ajatellen että se on pennepastaa tai jotain muuta kuin spagettia. Ruoka on spagettia… Sitä on ruokalapussa, housuissa, naamassa, käsissä ja hihassa sekä vatsassa riittävästi. Putsaus ja matkaan, kohti perhoslaaksoa! Vielä on mahdollisuus jotenkin saada poika nukkumaan järkevästi.

Perhoslaaksossa ollaan yhdenmaissa. Noin tunti-puolitoista suunniteltua jäljessä. Poika vaippasilleen kärryyn ja kärry varjoon, toivoen että siihen simmahtaa. Ja kyllä! Siihen simmahti. Poika ei ollut ainut joka simmahti kun seurue otti lepoa puolitoista tuntia.

Koko seurueen herättyä on aika lähteä perhoslaaksoon. Siellä mentiin liki tunti, puoli tuntia yhteen suuntaan ja puoli tuntia toiseen suuntaan. Perhoset pongattiin ja näimme niitä jopa lentävän. Anoppi onnistui taltioimaan videollekin lentoa! Perhoset ovat haastavia havaittavia kuvissa. Silkka määrä puun rungossa kuitenkin paljastaa ne.

Lopulta neljältä, noin 2-4 tuntia myöhässä suunnitellusta alkaa ajomatka takaisin hotellille. Pienin matkustaja on valmis paluumatkasta noin 6 minuuttia 30 sekunttia startin jälkeen. Takapenkin viihdytys joukot, eli anoppirakas, piti takapenkin metelin kiitettävän vähäisenä koko tunnin paluumatkan ajan.

Hotelilla äkkiä altaaseen ja patoutunutta liikkumista purkamaan. Vaikka suunnitelma veny ja vanui, homma meni silti täysin puikkoihin. Vain paluumatkan protestointi olisi pilannut reissun, mutta sekin saatiin taklattua.

Tästä rohjentuneena uskallamme koittaa liki päivän mittaisia reissuja ehkä ensi viikolla.

Auto oli tietenkin ajajan unelma. Kepittää sai niin pirusti ylämäkiin, että se jaksoi :D. Olisin ottanut avoauton, mutta muu seurue vastusti. Ensi viikolla äänet ovat miesten puolella, koska Veikolla on 1.5/18 -osa ääntä, se ja minun ääni on enemmän kuin 50% seurueen äänistä, joten a-vo-au-to…

2022-07-13

Tänään oli välipäivä, eli rentoutumista hotellilla. Mitään ei tullut korjattua, mitään ei tullut tehtyä – ihan niinku A -luokan täysihoito hotellipäivä. 🙂

Minä naputtelin aamulla tunnin tietokonetta, Krista torkkui, Mirja shoppaili ja Veikko vaihtoi vanhemmalta toiselle läpystä.

Veikon päiväunien aikana oli Aquagym, mihin sain houkuteltua rinnalleni allaskoristetta, eli rakkaan vaimon treenaamaan. Anoppi suostui ystävällisesti vahtimaan pienen miehen unia. Koitamme tehdä tästä virkistävän keskipäivän jutun meille. Anopin palattua takaisin Suomeen, puolessa välissä meidän matkaa, pitää vain uskaltaa tehdä lopullinen ratkaisu 😉 eli antaa info-tiskille luuri itkuhälyttimenä.

Iltapäivällä ihasteltiin pienen miehen allasleikkejä ja omatoimisuutta. Tänään ruoka ei maistunut ennen neljää, missä kohtaa pieni mies pomppasi ylös altaasta ja lähti määrätietoisesti tetsaamaan. Yksi aikuinen perään ja selvisi, että pojalla alkaa olemaan alueen kartta päässään. Hän juoksi crepe-pisteelle, mistä hän on saanut jäätelön vohvelitötterön ystävälliseltä tarjoilijalta. Sellainen irtosi tälläkin kertaa. Se tungettiin naamaan samalla kun seurattiin pingispelejä. Sitten juostiin seuraavalle tiskille osoittelemaan. Sieltä irtoaa kalapuikkoja, jotka ovat tämän reissun herkkuruokaa ilmeisesti. Kalapuikkoja sekä raneja otettiin mukaan altaalle ja kun niitä oli tankattu riittävästi pompattiin takaisin altaaseen.

Reissun aikana pienelle miehelle on opetettu skoolaus ja se on ruokailussa mahdollisesti parasta. Pöydässä olevaa jokaista eri lasia tulee skoolata. Uintireissun jälkeen pysähdyttiin rantabaariin vetämään drinksut, josta matkattiin illan ruokailuun

Oliko pieni mies riittävän väsynyt päivän  päätteeksi? Vessatoimien jälkeen hän laittoi viihdykkeet laatikkoon talteen ja juoksi sängylleen, pyrkien kiipeemään sisään. Palvelusväki sai huutoa siitä että nosto tuli liian hitaasti ja kun sänkyyn päästiin olikin aika sammua.

Huomenna taas seikkailaan. Manuaalinen vuokra-auto alle ja kohti perhoslaaksoa. Aikataulu on vähintäänkin haasteellinen pienen miehen ruokailut ja nukkumiset huomioiden, joten jännäksi menee!