Month: July 2018

Viikon kohokohdat ja kohti Cognacia

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-20
Ajoaika: 1h 28 min
Keskikulutus: 12.3 l/100km
Keskinopeus: 68 km/h
Kokonaiskilometrit: 4677 km
Tiistaina iltapäivällä matkasimme vihdoin La Rochellessa olevaan toisen maailmansodan aikaiseen Natsien bunkkeriin. Toisen maailman sodan aikana La Rochelle oli saksalaisten hallussa, jolloin he rakensivat salaisen sukellusveneiden komennusbunkkerin hotellin alle. Kyseinen bunkkeri unohtui muutamaksi vuosikymmeneksi ja on nykyään museo. Paikka oli mielenkiintoinen ja englanninkielen ääniopas hyvin kattava. Ranskaksi paikasta olisi saanut merkittävästi enemmän irti, mutta äänioppaan kanssa ei jäänyt mitään epäselväksi.
Matkalla bunkkerille törmäsimme outoon näkyyn. La Rochellessa kanaali on päästetty kuivaksi. Lutra lutra oli pienessä lammikossa keskellä kanaalia selkä täysin kuivana mussuttamassa sitä ainoaa kosteaa vesikasvia, mikä oli jäljellä. Emme nähneet kuin yhden Lutran. Vesi oli niin matalalla, että näin Lutran kokoisen kalan uivan siellä. Huomioitavaa tässä on, että siitä vedestä ei näe läpi. Näkyvyys on Aurajoen näkyvyyden tasolla. Palatessamme bunkkerireissulta kanaali oli jo täynnä vettä ja Lutrat jaa iloisesti lutraamassa veden kanssa.
Krista oli silmäillyt jo viikkoja yhtä museota La Rochellessa. Se on niin hyvä museo, että se on erikseen mainittuna meidän matkailukirjassakin. Torstaina oli vihdoin sen museon vuoro. Krista poikkesi museoon, minä yritin löytää yksivärisiä T-paitoja. Museokierros oli halpa ja nopea. Vakiosisältö oli rempan alla, joten sinne ei päässyt ja vaihtuva esittely, joka oli auki, oli jotain modernia kuvataidetta. Valitettavasti museo on tässä kunnossa koko kesän. Rasti vihkoon – museossa käyty.
Perjantaina oli edessä matka Cognaciin. Luvassa on viikonloppu suomalaisten ystävien kanssa. He ovat lomalla Ranskassa ja sattumalta samalla suunnalla, joten sovimme viettämämme yhteisen viikonlopun Cognacissa. Perjantai-iltaan olimme varanneet pöydän paikallisesta krepelästä. Krepelässä syödään Krepejä! Kukin tilasi oudon krepen itselleen ja nautti jokaisesta palasta. Nyt kun tietää mitä ostaa, ne maistuu niin paljon paremmalta. Jälkiruokien kohdalla ilmestyi eroja. Muut tilasivat jälkiruokakrepen, mutta Juha, nähdessään jäätelöannoksen “Eversti”, tilasi jäätelöä. Eversti on limejäätelöä ja vodkaa. Se annos on kirjaimellisesti tasan sitä mitä nimi sanoo. Tilasimme myös paikallista siideriä. Siiderin tilattuamme meidän pöytään tuotiin teekupin näköiset mukit ja pullo siideriä. Muun seurueen odotellessa muita laseja, Juha kaatoi siiderit kaikkien mukeihin. Muut eivät olleet ollenkaan vakuuttuneita, että nyt meni oikeaa nestettä oikeaan mukiin, mutta ilta osoitti Juhan ranskalaisen kulttuurin mestariksi tai sitten tarjoilia oli kohtelias, sillä mitään muita laseja tai kuppeja ei meille tuotu. Ruokailun jälkeen koitimme kävellä Cognacissa ennen auringonlaskua, mutta shortsit ja T-paita oli aivan liian vähän siihen keliin. Palasimme majapaikkaan lisäämään vaatteita, ilmeisesti ajatuksena lähteä takaisin ulos. Jäimme kuitenkin lopulta pöydän ääreen maistelemaan viskiä, kunnes seurueen jäseniä alkoi tippumaan nörttipuheen taivuttamana sänkyyn. Kaksi sankaria jatkoi keskustelua virtualisoinnista ja erinäisistä teknisistä ratkaisuista yhteen saakka yöllä, jossa kohtaa yhteistuumin päättivät pitää tauko keskustelusta.

[Best_Wordpress_Gallery id=”185″ gal_title=”Cognac, 2018-07-20″]

Yhden miehen vapaapäivä

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-16
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4577 km
Perjantaina töissä lähettämääni sähköpostiviestiin tuli out of office -vastaus jokaiselta viestiketjussa olevalta. Päätin sen jälkeen polttaa vähän tuntipankin plustunteja pois ja pitää maanantain vapaana.
Eilisillan ruokamyrkytys piti päivän suunnitelmat sopivan avoimena. Meno ei ollut ihan vakain mahdollinen aamulla. Olin jo eilen todennut haluavani selvitättää mitä kanaalireittimme vieressä menevän harjanteen päällä on. Sinne menee välillä ihan selkeitä reittejä sisään. Niinpä aamulla lähtiessäni kohti La Rochelleä käännyin heti kun oli mahdollista metsään ja harjanteen päälle. Selkeästi se reitti oli tarkoitettu pyörällä ajettavaksi, joskus kauan sitten. Nyt siellä mahtui kasvien lomassa juuri ja juuri menemään. Reitti oli todella mahtava. Valitettavasti pyörästä ei ollut tuohon maastoon laisinkaan vaikka se maastopyöräkaterogiaan menee. Vaihteet eivät toimi riittävän vakaasti, takakumpi ei pidä kunnon paineita ja satula laskee itsekseen. Nautin silti, sen minkä pystyin, maastopyöräilystä. Matka kämpältä La Rochelleen vei ainakin kaksi kertaa normaalin verran minun seikkaillessa harjanteen päällä puiden lomissa. Toinen aamiainen tuli hoidettua matkalla. Luulin ajavani sellaiseen pikku pörriäisten pilveen, mutta ajoinkin hämäkin seittiin, johon oli tarttunut todella paljon pikku pörriäisiä. Mies, kypärä, lasit ja polkupyörä peiteltiin hämähäkin seitillä ja kuolleilla pikku kärpäsissä – taisin päästä viimeisistä eroon vasta suihkussa.
La Rochellessa etsin Urban exploring paikkaa, mutta en löytänyt yhtään keskusta-alueen läheltä. Päädyin Mcdonalsille syömään lounasta – halusin ottaa varman päälle vatsani suhteen. McDonalsilta ajelin läpi kaupungin puistolle, jonka löysimme aikaisemmin, mutta emme ehtineet tutkia. Siellä luin kirjaa, torkuin ja mietin syntyviä syviä kunnes tuli nälkä. Kävin kaupungissa syömässä burgerin ravintolassa, jonka jälkeen tiesin, että en ole menossa illalla treeneihin.  Vatsa murahti ruuasta siihen tahtiin, etten uskaltanut lähteä kuntoilemaan. Pyöräilin kämpille valmistautumaan viikonlopun Cognac reissuun.
Päivä oli hyvin rentouttava, tuli urheiltua ja nähtyä uusia paikkoja, mutta ennenkaikkea rentouduttua omaan rauhalliseen tahtiin.

Allez les bleus!!

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-15
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4577 km
Päivän ilmiselvä agenda oli mennä La Rochellen keskustaan nauttimaan jalkapallon juhlahumusta. Emme seuraa futista tai urheilua ylipäätään, mutta Le Manssin pohjalta oletimme massatapahtumassa fiiliksen olevan avain huippuluokkaa.
Keräsimme itseämme liikkeelle hyvin laiskasti aamupäivällä. Olemme tulossa vanhaksi! Vähän kuntoilua ja vähän valvomista näkyy selvästi vaihdikkuudessa seuraavana päivänä. Kävimme silti torilla Dompierre-sur-merissä. Tämä lieni viimeinen kerta kun käymme sunnuntaitorilla. Pitää lähettää terkkuja, jotenkin, sille lihatiskin myyjälle, joka joutui kesän alussa opettelemaan käyttämään englantia kanssani. Meillä on niin hauskaa nykyään. Myyjä ja asiakas kumpikin hymyilee kuin Naantalin aurinko ja vaihtaa vain kuulumiset, sekä astian – tilausta tai maksua ei tarvi sanoa, sillä kumpikin tietää mitä tässä tapahtuu.
Annan Googlen rakennella aikalinjaa menostani, jotta voin itse katsoa missä sitä on tullut oltua ja pyörittyä. Tänään Google kysyi onko kotiosoitteeni vielä oikein :D. Ilmeisesti en ole pitkään aikaan enää pyörinyt taloni nurkilla ja Google huolestui.
Olimme keskustassa kolmen aikaan iltapäivällä. Halusimme olla pari tuntia etuajassa. Emme olleet lähellekään riittävästi etuajassa ollaksemme suurimpien fanien suosimissa paikoissa. Löysimme kuitenkin kivan ravintolan juuri siltä alueelta, mistä halusimmekin ja sielläkin meno räjähti kattoon aivan odotetusti.
Pelin seuraaminen oli mahtavaa, yleisö lauloi, hurrasi ja oli 110% täpinöissään. Mielenkiintoisesti, sali oli vain hiljaa kun vastapuoli teki maalin, ei buuausta, ei mitään tunteenpurkausta, vain hiljaisuutta.
Meidän vieressä oli pari saksalaista nuorta naista. He olivat paikalla ilmeisesti, koska peliä kuuluu seurata. Peli ei kiinnostanut heitä pätkääkään, luurin räpläys kylläkin ja välillä piti jakaa Instgramissa “OMG Super MM Worldcup” -teksteillä varustettuja kuvia. Se hurja kontrasti heidän kuvien, tekstien ja näkemäni todellisuuden välillä oli mielenkiintoista havaittavaa.  Sitä joutui miettimään omaa ajankäyttöä ja kommunikaatiota erinäisissä tilanteissa. Haluan tallettaa mahtavat hetket kuvana tai videona, joten hetki pitää käyttää siihen että ei ole läsnä vaan keskittyy kuvaamaan. Toisaalta en ehdi Facessa kirjoittelemaan kuin tauoilla ja ennen peliä. Nautin aidosti tilanteesta ja se toivottavasti näkyi naamasta. Toki blogi on aina hieman positiivisempi kuin todellisuus, tai tarkemmin kiukuttelu jätetään kirjoittamatta – ellei se ollut tosi hauska kiukutte. Ikinä se kontrasti ei saa olla noin käsittämätön kun se oli niillä nuorilla naisilla.
Siirryimme ottelun jälkeen kansan juhlahumuun kadulle. Sakki hyppi satama-altaaseen volteilla, vaatteetta päällä tai minimissään alushousulla varustettuna. Meno oli hyvin riehakasta ja ystävällistä. Tööttäyksiä, huutoa, riemuitsemista. Me seurasimme menoa liittymättä siihen hyvän hetken ja seitsemän aikoihin siirryimme hipsteralueelle syömään. Siellä alkoi myös minun vaikeudet, pieni ruokamyrkytys. Kumpikaan ei keksi että mikä sen aiheutti. Se määräsi illan (ja tulevan yön) tahdin.
Olin kuitenkin sen verta hyvässä kunnossa, että kävimme ruokailun jälkeen The Corriganssinssa yksillä kuuntelemassa sessiota. Ajatus oli koittaa auttaisiko digestiivi vatsan väänteisiin – valitettavasti apu oli tilapäinen.
Kaupungilla liikkuessa homman nimi oli töötätä/huutaa/tehdä ääntä jotenkin kun muut tööttäili. Niinpä päädyimme kilittämään polkupyöriemme kilikelloja vastauksena tööttäyksiin. Pääsimmepä pyöräilemään ihmisaallostakin läpi. Yksi jätkäsakki muodosti jonon ja aloitti mahtavan hurraamisen meidän lähestyessä pyörillä. Vastineeksi kilitimme kellojamme minkä pystyimme. Saapuessamme kohdalle jätkät tekivät aallona hurrasivat lujaa – johon me luonnollisesti liityimme. Siitä eteenpäin ajoimme hieman hölmistyneinä – “Mikä se oli? Mihin tuli osallistuttua? Mitä ne huusi?”. Krista koitti vastaavasti huudatusta ja kilitystä vastaantulleisiin mummuun ja pappaan. Mummu oli hölmistynyt ja pappa hyvin tyrmistynyt. Nooooh, aina ei voi voittaa.
Krista jätti polkupyörän makuuhuoneen ikkunan eteen, jotta hän voi kilittää kelloa jos/kun auto menee ohi ja tööttäilee. Hän ei kuitenkaan käyttänyt tätä mahdollisuutta kertaakaan, vaikka kahdesti meni autoja ohi tööttäillen.

[Best_Wordpress_Gallery id=”183″ gal_title=”La Rochelle, 2018-07-15-2″]

Ilotulituksia La Rochellessa

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-14
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4577 km
Aamu meni tehdessä kaikkea pientä talon ympärillä. Siirsin autonkin pois asuntojen ajotieltä autotielle, jotta tänä viikonloppuna tehtävät työt meidän asunnon ajotien/pihan suhteen olisi mahdollisia. Olin aivan turhan proaktiivinen, aamupäivällä tuli viesti, että ei vaineskaan ei tänä viikonloppuna. Työt tehdäänkin ensi viikonloppuna. Noh, auto on nyt tien vieressä parkissa kunnes sitä tarvitaan.
Loppuosa mamupäivästä ja merkittävä osa päivästä meni kämpillä viileässä omia juttuja tehden. Krista soitteli ja minä hakkasin päätä seinään Hack The Boxin koneiden kanssa. Niissä riittää pureksittavaa minulle ennemmän kuin tämän hetken taidot mahdollistaa. Nyt pitää vaihdaa taktiikkaa, aika opiskella tiettyä aihepiiriä, harjoitella helpommilla kohteilla ja sitten palata raivolla HTB konetta hakkaamaan. Todella opettavaista ja pitkän päälle palkitsevaa, mutta voi vitsit että on turhauttavaa näin lyhyellä aikavälillä.
Illan ohjelman ehdotus tuli Alexikselta. La Rochellen keskustassa on ilotulitus yhdeltätoista illalla. Otimme sen illan kohokohdaksi ja päätepisteeksi. Iltapäiväksi menimme kahvilaan. Alexis kertoi meille ranskalaisesta kahviannoksesta/käsitteestä nimeltä Café gourmand annoksesta. Testasimme sitä hänen kanssaan ja minä ihastuin ideaan suunnattomasti. Iltapäivän kahvihetki muodostui kahvilassa Cafè ja Thé gourmandin nauttimisesta ja GTD viikkokatselmoinnin tekemisestä inspiroivassa ympäristössä. Sen myönnän, että kahvi (tai tee) ei ole parasta mahdollista vilvoketta nähin keleihin, mutta silti sitä on pakko juoda. Lämpötilat ovat sitä luokkaa, että hikoilen jatkuvasti. Selän puolella on pieni Niegaran putous, joka päättyy Grand Canyoniin. Täällä ilmaistointi ei ole mikään juttu tai edes mahdollista. Ravintoloiden kadun puoleinen seinä on täysin auki ja osa pyödistä on aina kadulla. Ilmastointi ei vain ole mahdollista.
Olimme sopineet tapaavamme Alexisin Kristan valitsemassa ravintolassa. Alexis kysyi meiltä varausta ravintolaan, onkin kuitenkin lauantai-ilta ja Francofolies on käynnissä. Ravintolat on varmasti ihan täynnä. Meille paikan varaaminen ei ollut tullut edes mieleen. Meidän suurin ongelma on ravintolojen aukioloajat. Haluamme syödä sellaisiin aikoihin, milloin ei vielä ole ruokaa tarjoilla. Nytkin halusimme syömään heti ravintolan auetessa eli seitsemältä. Alexis ystävällisesti teki meille varauksen. Samalla paljastui, että ainoat vapaat ajat ravintolaan oli juuri klo 19, avaamisaikaan. \o/ Tästä syystä meidän ei tarvi varailla mitään 😄
Ruoka ravintolassa oli loistavaa, kerrassaan loistavaa. Söimme ja hikoilimme ravintolassa pari tuntia. Jäähdyttelimme ulkoilmassa hetken ja etsimme baaria, jossa katsoa huominen futisottelu. Olimme etukäteen katsoneet Mc Nulty’s Irish sports barin. Kävimme siellä yksillä, mutta paikka ei päässyt jatkoon. Huomenna istumme jossain, ehkä kadulla katsomassa.
Täällä on muuten sotilasta ja poliisia runsaasti liikkeellä. Täällä pelätään niin paljon väkijoukkoon kohdistuvaa terrotistitekoa, että kaupungeissa ei ole yhtä isoa näyttöä mistä ottelua voisi katsoa. Sellaisia oli täällä ennen ja sellainen me nähtiin pystytettävän Torinossa viime kesänä. Viimeiset pari vuotta moiset ovat olleet kiellettyjä terroristiriskin vuoksi. Nyt ihmiset kerääntyvät baareihin ja kaduille katsomaan baarien ulkopuolella olevia (aivan liian tehottomia) televisioita.
Ilotulitus oli EEPPINEN. Uskaltaisin sanoa, että se oli liki yhtä iso kuin Turun uuden vuoden tykitys. Lähdimme keskiyön aikaan polkemaan takaisin asunnolle ja pääsimme nukahtamaan jo yhden maissa.

[Best_Wordpress_Gallery id=”181″ gal_title=”La Rochelle, 2018-07-15″]

Viikko 28, elämää Ranskassa

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-13
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4577 km
Heräämme aamuisin säntillisesti kuudelta. Seitsemältä olemme juoksemassa joko kuntoilemaan ja sen jälkeen patonkikauppaan tai suoraan patonkikauppaan. Patonkikaupassa Krista vaihtaa lauseen tai kaksi kivan myyjän kanssa ja minä maksan hiljaa ostokset. Aamu on hyvin ranskalaista. Tämä osa kulttuurista on opittu.
Puhuttaessa ranskalaisesta kulttuurista pitää puhua (lisää) näiden aukioloajoista. Perjantaisin meillä on “pitsaperjantai”, eli perjantaina lounas on vuosia ollut pitsaa aina kun mahdollista. Kunnon suomalaiseen tapaan lounas syödään kello 11. Dompierre sur merin keskustassa on pitseria, se aukeaa kello 11.00. Riemuitsimme tiedosta, että pitseria aukeaa sopivasti lounasaikaamme, mutta unohdimme patonkikauppojen aamuista oppimamme asian. Liikkeen avausaika tarkoittaa kellonaikaa, jolloin työntekijät ilmestyvät paikalle ja samalla avaavat ovet. Se ei tarkoita, ei missään nimessä, että liikkeestä saisi mitään ruokaa pihalle vähän jälkeen yhdentoista. Eihän siihen aikaan ole pitsauuni edes päällä vielä! Höpsöt turistit! Pitsaa saa aikaisintaan kahdeltatoista, mutta sen tilata yhdentoista jälkeen. Pitsan saanti vaati siis kaksi käyntiä pitseriassa. Nyt luulen, että olemme sisäistäneet ranskalaiset aukioloajat. Peukkusääntö on “Älä mene liikkeeseen ensimmäisen aukiolotunnin aikana”
Pikku kaupungin pikku liikkeet on silkkaa mahtavuutta. Löysimme jo aikaa sitten tästä majapaikan läheltä ekologisen pastaliikkeen. Sen aukioloajat ovat hyvin rajatut, joten meillä kesti hyvä aika ennen kuin saimme ajat sopimaan. Asiakaspalvelu oli A-luokkaa, A.-.luokkaa. Saimme puhua rauhassa suomeksi, ihastella kaikkea samalla kun myyjä pysyi tiskin takana hiljaa. Vaihdoin hänen kanssa katseita ja hän oli hyvin iloinen sekä aidon hämmästynyt. Lopulta ostimme, omiin astioihimme, juustoa ja pastaa Kristan toimesta ranskaksi. Saimme kaupanpäälliseksi tiramisut per nenä. Hän jopa kyseli, onko meitä enemmän kuin me kaksi. Olisimme ilmeisesti saaneet koko sakille tiramisua. Meistä tuli välittömästi ja peruuttamattomasti vakioasiakkaita liikkeeseen. Palvelu on A-luokkaa.
Oikea käteni tuntuu kestävän yhdet Magatreenit viikossa hyvin. Voin käyttää kättä hyvällä nopeudella, voin tehdä joitakin punnerruksia. Padien pitäminen kirpaisee, jos toinen lyö lujaa, mutta tämäkin voidaan korjata elekommunikoinnilla – yhteistä kieltähän meillä ei ole. Treenaamista koitetaan tehdä hankalammaksi minulle. Ohjaaja ilmestyy aina välillä ohjeistamaan pariani hyökkäämään poikkeavalla tavalla. Tämä tekee hommasta mielenkiintoista. En missään nimessä ole “tasokoekunnossa”, tekniikoita puuttuu listalta läjä ja reaktiot on perusreaktiota – korkeampi kama vaatii miettimistä, mutta reagoin mielestäni aika hyvin uusiin haasteisiin. Ensiviikolla lisään treenimäärää kahteen treeniin viikossa.
Keskiviikkona tein ensimmäisen työpäiväni pelkästään seisten. En istunut työpäivän aikana muuta kuin syödessäni. Loppuviikko meni myös seisoen. Koitin tätä samaa viime kesänä Italiassa, mutta pääsin parhaimmillanikin vain 5 tuntiin. Keskiviikosta saakka olen tehnyt kaikki tietokonehommat, pois lukien tämän blogin kirjoittamisen, seisten. Tavoite on tehdä tästä pysyvä työasento. Jalkapohjat erityisesti huutaa hoosiannaa näin perjantai-iltana, mutta muuten seisominen on mennyt yllättävän kivutta.
Alamme olemaan saaneet riittävästi kämpällä latautumista. Iltaisin Krista on lukenut GTD kirjaa, minä olen tehnyt DR testejä kotilaitteistollani. Perjantaina oli  jo aitoa halua poistua kämpiltä, tutustua La Rochelleen. Perjantaina meidän piti mennä Bunkkeriin käymään, mutta joudumme lykkäämään sen ensi viikkoon. Bunkkeri on aito saksalainen toisen maailman sodan aikainen komennusbunkkeri. Vaihdoimme bunkkerin lennosta La Rochellen yhteen kolmesta tornista. Olimme jo käyneet yhdessä niistä, joten nyt oli aika käydä seuraavassa. Se ei osoittautunut niin helpoksi kuin luulimme. Täällä on jokin ulkoilmatapahtuma Francofolies. Festari? Leffatapahtuma? Jotain massiivista ja se esti pääsyn toiselle kolmesta tornista. Vaihdoimme suunnitelmia lennosta ja suuntasimme kolmannelle tornille, “Tower of lanter“. Majakkatorni oli onneksi Festari-alueen ulkopuolella ja saimme turisteltua siellä. La Rochelle vaan näyttää mahtavalta! Kerrassaan mahtavalta. Niin mahtavalta, että päätin polttaa keräämiäni liukumatunteja ja pitää tulevana maanantaina vapaapäivän.

[Best_Wordpress_Gallery id=”179″ gal_title=”La Rochelle, 2018-07-13″]

Versailles

LaRochelle2018 juha Comments

2018-07-08

Ajoaika: 4 h 56 minuuttia
Keskikulutus: 12.7 l/100km
Keskinopeus: 91 km/h
Kokonaiskilometrit: 4577 km

Herätys kuudelta, virkeänä kuin peippo vaikka toisin voisi luulla, sillä vastakkaisen puiston bileet lakkasivat vähän jälkeen viiden. Tiedän tämän, koska viideltä oli pakko käydä vessassa. Viime yönä Krista oli autoon päässeiden hyttysten uhri. Tänä yönä minä. Emme tiedä miten ne sisälle pääsi, mutta puremista päätelleen niitä pari täällä oli. Häiriöistä huolimatta yö oli hyvin leppoisa.

Teimme aamiaista kaikesta hiljaisuudessa. Seitsemän jälkeen paukutimme kaikki auton ovet kiinni poistuaksemme leirintäalueelta kohti Versaillesia. Versailles oli hämäävän lähellä. Olimme siellä todella hyvissä ajoin. Sunnuntaina ennen kahdeksaa ilmaisen parkkipaikan löytäminen ei ollut ongelma. Olimme jopa lippujonolla ennen kuin lippujono oli olemassa. Emme kuitenkaan olleet ensimmäisiä jonottamassa varsinaiseen Versaillesin palatsiin. Tässä vaiheessa, puoli tuntia ennen Versaillesin aukeamista, sinne jonotti jo neljä – viisi bussillista turisteja. Me kävimme pikaisesti katsomassa puistoa, jonka jälkeen myös lipunmyynnille oli muodostunut jono. Onneksi jono oli inhimillinen ja saimme liput kohtuullisella vartin jonotuksella. Tähän päättyi Versaillesin käynnin saksalainen säntillisyys. Tästä eteenpäin homma oli enemmän tai vähemmän sekoilua ja säätämistä.

Krista oli kuullut opastuksista. Lipunmyynnistä ei voi ostaa opastuskierrosten lippuja, niitä myydään toisella puolella aukiota. Opastettujen kierrosten lipunmyynnin löytäminen vaatikin jo vartin verran etsimistä ja tässä vaiheessa jo jono Versaillesiin on satoja ihmisiä. Opastetun kierroksen lipun ostaminen oli ihan yhtä sähläystä, ei meidän, vaan lipunmyyjien ja oppaiden toimesta. Saimme kuitenkin liput päivän ensimmäiseen, 10.30 alkavaan, opastettuun kirerokseen. Koska aikaa oli tässä vaiheessa vain 45 minuuttia, palasimme autolle päivän toiselle aamiaiselle ja pakollisille patonkiostoksille. Vaikka olemme turisteja, emme ole barbaareja. Osaamme ostaa patongin aamuulla, kuten natiivitkin.

Opastetulle kierrokselle pääseminen ei ollutkaan niin simppeliä kuin luulisi. Lipunmyyntihuoneessa meni pitkä tovi ennen kuin saimme jonkun kertomaan minne pitää mennä, että pääsee kierrokselle. Päästyämme varsinaiseen odotteluhuoneeseen huomasimme kaikkien muiden istuvan kuulokkeet korvilla. Ketään neuvovaa henkilöä ei löytynyt. Niinpä omatoimisesti otimme kuulokkeet, joita emme saaneet päälle. Lopulta löytyi joku henkilökuntaan kuuluva, jolta saimme uudet kuulokkeet (toinen oli oikeasti kuollut) ja ohjeet miten kuulokkeita käyttää. Juuri kun saimme kuulokkeet toimimaan, alkoi opastettu kierros. Enne varsinaista linnakierrosta oli vuorossa metallinpaljastin ja laukkujen läpivalaisu. Tähän tyssäsi Juhan seikkailu. Patongit olivat liikaa Versailesin turvajärjestelyille. Laukun kanssa ei voinut tulla läpi. Niinpä Juha juoksi äkkiä takaisin löytääkseen laukkuvaraston. Kun laukku oli onnistuneesti jätetty, piti ohittaa jonosta niin penteleesti ihmisiä ja tunkea taas metallinpaljastimelle. Leatherman Threat, känny ja vesipullo oli kovin tunnistettavia esineitä – minua tervehdettiin tuttavallisesti ja pääsin nopeasti palaamaan ryhmän luo.

Varsinainen kierros oli hyvin valaiseva. Versailles tuntui tässä vaiheessa hyvin tilavalta. Ihan niin kuin museokierrosten kuuluu olla. Kun ohjattu kierros oli ohi, olimme vapaita seikkailemaan palatsissa. Ohitimme siis sattumalta sen, nyt jo satoja henkilöitä, pitkän, auringonpaahteella murhaavan jonon. Versailles on yksi massiivinen jono. Myös sisällä. Tilat ovat eeppisiä, taulut jättimäisiä ja kattomaalaukset mahtavia. Ne on niin isoja, että niitä ei voi kännykkäkameralla kuvata. Ne ovat myös niin isoja, että niitä ei ehdi kunnolla sisäistämään väkijoukon viedessä jonoa eteenpäin. Pysähtyminen on liki mahdotonta. Eteenpäin on mentävä, halusit tai et. Vietimme Versaillesin parissa 8.15-15.45. Ainoat tauot välissä oli neljänkymmenen minuutin toinen aamiainen autolla, tunnin lounastauko ja kahdenkymmenen minuutin torkut varjossa – kyllä, olemme nyt nukkuneet myös Versaillesissa :). Ehdimme käymään kaikki palatsin tilat. Yhtään enempää ei olisi jaksanut. Katsomatta jäi siis puutarha kanaaleineen kaikkineen, pieni ja iso lisäpalatsi ja hevoset. Nuo loput on vähintään yhden toisen kokonaisen päivän mittainen tutkimusmatka.

Päästyämme ulos, hyppäsimme autoon ja lähdimme ajamaan takaisin La Rochelleen. Tällä kertaa kun ei ollut kiire, pysähdyimme syömään 2,5 tunnin ajon jälkeen. Blogi on poikkeuksellisesti saneltu. Mikä päästää blogaajan liki tunnin aikaisemmin nukkumaan.

[Best_Wordpress_Gallery id=”177″ gal_title=”Versailles, 2018-07-08″]

Pariisipyrähdys, osa 2

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-07
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  4129 km
Heräsin yksin minuuttia ennen kuutta. Otin kamani autosta ja lähdin aamutoimille ihanan rauhalliseen leirintäalueeseen. Kuudelta kaikki paikat on vapaana ja on mahtavan hiljaista. Kirjoittelin blogin kaikessa rauhassa ravintolan pöydän ääreltä ja seitsemältä hipsin autolle aamiaista tekemään.
Olimme leirintäalueen kaupalla kahdeksalta ostamassa patonkia. Patonkia mussuttaen lähdimme kävelemään metroasemalle. Metroasemalla jakaannuimme. Krista lähti kohti päivän ensimmäistä harppukauppaa ja minä kohti Notre Damen Katedraalin torneja.
Jonottaminen on tuskatonta. Katedraalilla DuckTheLine käyntiin ja se kertoo lähialueella olevat jonot. Pitää siis fyysisesti olla siellä minne jonottaa tai huijata GPS dataa, että on siellä minne haluaa jonottaa. Sitten valitaan sopiva aika ja poistutaan. Minä valitsin ensimmäisen vapaan ajan mikä oli tunnin päästä. Siirryin jonottamaan läheiseen kahvilaan, jossa kahvia hörpsien aloin työstämään HackTheBoxin yhtä konetta. Homma meni sen verta mielenkiintoiseksi, että tajusin olevani vain muutaman minuutin päässä varatusta ajanhetkestäni. Päädyin juoksemaan Damelle, mutta ehdin varaamaani ajankohtaan.
Jonopaikkani vei minut Notre Damen Katedraalin tornien “museokauppaan” ja varsinaiseen lipunmyyntiin tornikierrokselle. Aha! Tämä ei ollutkaan ilmaista! Sikamaista :). Ostin iloisena 10€ lipun ja lähdin seikkailemaan. Minulla paloi aikaa kierrokseen yksi tunti. Tuli mentyä todella, todella monta porrasta todella kapeissa portakoissa. Missään kohtaa rappustossa ei mahdu kaksi henkilöä menemään rinnakkain. Näkymät olivat mahtavat, kello todella vakuuttava läheltä katsottuna.
Damen jälkeen oli edessä Kristan tapaaminen ja lounastauko. Kummankin aamu oli ollut hyvin onnistunut. Kristalla oli hauskaa, minulla oli hauskaa. Lounaamme erikoinen osa oli alkupalat. Kristalle luuydintä, minulle linssi+kananmuna+pekoni “salaatti”.
Ravintolalounaan jälkeen siirryimme läheiseen puistoon ottamaan iltapäivätorkut. Torkkujen jälkeen oli kahvin ja teen aika. Menimme läheiseen Starbucksiin, koska sieltä saa Coffe Filtre – normaali kahvia. On aina mielenkiintoista nähdä mitä ne kirjoittaa nimen kohdalle kun sanoo “Juha”, tällä kertaa saimme Youa. Kristalla oli listalla seuraava harppukauppa ja Juhalla Katakombit.
Minun toimintasuunnitelma oli sama, Katakombeille, duck the line ja hakkeroimaan. Katakombeilla Duck the Line näytti: 1615 henkilöä jonossa. Joo-o, morjes! En ole pääsemässä tänään sisään. Niinpä vaihdoin kakkossuunnitelmaan. Alan liikkumaan kohti kello 18 tapaamispaikkaa ja pysähdyn johonkin kivaan kahvilaan hakkeroimaaan. Suunnitelma B toimi todella hyvin. Kristan iltapäivä oli samalla tapaa onnistunut. Toisessa harppuliikkeessä ei ollut mitään ostettavaa nuottia, eikä siellä jaksanut soittaa harppujakaan. Niinpä Krista tuli minun luo. Söimme siellä ravintolassa kivat salaatit ja lähdimme tarpomaan takaisin leirintäalueelle.
*puuuh* päivä on ollut pitkä ja Pariisissa on kuuma. Hyvin seikkailleena on hyvä sammahtaa autoon yöksi.

[Best_Wordpress_Gallery id=”175″ gal_title=”Pariisi, 2018-07-07″]

Pariisipyrähdys, osa 1

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-06
Ajoaika: 4h 14 min
Keskikulutus: 12.6 l/100km
Keskinopeus: 103 km/h
Kokonaiskilometrit:  4129 km
Viikon kohokohdat
Magatreenit, oikea käteni kestää treenit kun teen ne kevyesti. Ala-asteikäisen lapsen kanssa treenaaminen tällä kyvykkyydellä oli ihan OK. Oli mielenkiintoista koittaa kommunikoida muksulle korjauksia hänen lyöntitekniikkaan. Saimme lopulta ihan takajalan pysymään massa suurimman osan ajasta :).
Krista on hankkinut kirjoja täällä tekemällä book swappingia. Paikkoja löytyy runsaasti. Torstaina piti vaihtaa hänelle uusi kirja, mutta koko kirjahylly oli lähtenyt. Jäljellä oli vain betonijalka ja pari ruuvia.
Päivä 50: Tavoitteeni oppia Ranskan kulttuuri syömällä patonkia ei ollutkaan vitsi! Huomaan muuttuvani vääjäämättä ranskalaiseksi. Pidin suklaaleivetettä aikaisemmin hirvittävänä kamana. Tänään aamulla kokeilin ranskalaisten tapaa syödä patonkia sulkaalevitteen kanssa. Patonki+suklaalevite+kahvi on järjettömän hyvä kombo. Tämä löytö muuttaa kaiken.
Tänään yritimme lopettaa työt tehokkaasti kolmelta, jotta olisimme Pariisissa riittävän aikaisin. Kumpikin veti pitkäksi, minä tajusin lopettaa jo puoli neljä, siinä missä Kristaa piti repiä irti vielä lähempänä neljää. Lentävä lähtö muuttui hitaaksi valumiseksi. Ensin yksi asia, sitten toinen, lopulta pääsimme matkaan vähän yli viisi. Tämä aiheutti reissun ensimmäisen jännän osan. Pariisiin ajaa liki neljä ja puoli tuntia, leirintäalueen sisäänkirjautuminen pitää tehdä ennen kymmentä. Jos mitään ei satu, emmekä pysähdy, olisimme varttia ennen takarajaa pihalla.
Varsinainen jännä osuus tuli bensamittarista. Lähtiessämme bensamittari näytti tankin olen 3/4 täynnä. 160 kilometrin jälkeen mittari näytti vähän yli 1/4 täynnä. Mittarin ollessa 1/4 ja 2/4 puolivälissä Juha ilmoitti Kristalle, että bensaa katoaa epänormaalia vauhtia. Ehkä 10 minuuttia myöhemmin bensamittari oli 1/4 kohtaalla. Tässä kohtaa poikkesimme huoltoasemalle. Katsoin tankkauspäiväkirjaani ja huokaisin helpotuksesta. Matkaa edellisestä tankkauksesta oli oikeasti niin paljon, että tankin pitäisikin olla 1/4 kohdalla. Auto on pysäköitynä niin, että bensamittari näyttää rajusti väärin. Mielenkiintoista on tuo mittarin ajonaikainen käyttäytyminen. Se ei laskenut heti sinne oikeaan määrään, vaan tuon 160 kilometrin aikana se hitaasti valui osoittamaan oikeaa lukua. Efekti oli todella pelottava.
Viskitriviassa tuli ensimmäistä kertaa tasapeli. Pelin kysymykset on aina monivalintakysymyksiä, Juhalle ei anneta vaihtoehtoja vain kysymys, siinä missä Krista saa valita vastauksensa a,b,c tai d:stä. Peli muuttui mielenkiintoiseksi. Ainut haittapuoli pelissä on, että viskiä rupee tekemään mieli melkoisesti peliä pelattaessa 🙂
Söimme autossa ajaessamme kohti Pariisia. Ainut pysähdys oli tankkauspysähdys, jossa ei aikaa turhaan kulutettu. Olimme perillä puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Ajomatka oli ihanan tapahtumaköyhä. Ilta tuli istuttua auton perässä ja juteltua. Tuntuu kivalta taas majoittua autossa ja olla matkan päällä.

[Best_Wordpress_Gallery id=”173″ gal_title=”Pariisi, 2018-07-06″]

Täysin arkinen päivä

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-03
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3675 km
Aamulla keli oli vielä hieman inha, joten jätimme lenkin väliin. Ainut iso katastrofi oli patongin puute. Aloittelin työt hyvissä ajoin puoli kahdeksan aikaan.
Päivä on mennyt hyvin rauhallisesti töitä tehden. Töiden jälkeen kävin kaupassa hakemassa ruokaa ja Krista rentoutui kotosalla. Päivä on hyvin, hyvin arkinen :).
Käsi on hyvässä kunnossa, joten huomenna on luvassa Magaa. Lähestymme hetkeä, jolloin blogaaminen on hyvä siirtää “viikonloppumoodiin”. Nyt kun arki on tasoittunut elämästä ei ole niin kummallista kerrottavaa. Viikonloppuisin reissu jatkuu, jolloin blogauskin jatkuu.

Sateinen työpäivä

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-02
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3675 km
Yöllä tuli herättyä enemmän kuin kerran. Ukkonen ja salamointi herätti Kristan ja Juhan, joka kävi ensimmäisellä kierroksella irrottamassa kaikki omat IT-laitteet. Sitten taas sammui valot Juhan yläkerrasta ja nukkuminen jatkui onnellisesti. Ovikello soi myöhemmin yöllä ja taas herättiin tekemään asialle jotain. Juha käveli eteiseen ja veti ovikellon seinästä irti. Ovikellomme on sellainen langaton härdelli, minkä sisäyksikkö on pistorasiassa oleva mokkula. Sen jälkeen Juha kömpi takaisin sänkyyn ja melkein ehti nukahtaa siinä muutamassa sekunnissa, mutta sitten Krista kysyi oliko joku ovella. Ylös, ulko-ovelle ja pää myrskyyn. Piiskaava sade, ukkosta, mutta ei ketään ilmiselvää ovikellon soittajaa. Jos kyseessä oli pila naapurin kakaroiden toimesta, annan 10 pistettä ja jäätelöpaketin asenteesta ja ajankohdasta – sankarit saa ilmoittautua ovella palkintoa varten.
Aamulla koko kämpästä oli virrat poissa. Pistin kyselyä isännälle ja vein trangian keittiöön. Aamukaffeet ja aamiainen paistui trangialla kovin iloisesti. Kristan kammettua itsensä ylös kuuntelimme Ylen uutiset. “Jos myrsky on riittävän paha, siitä on Ylen uutisissa.” Vähemmän yllättäen uutisissa ei ollut mainintaa Dompierre Sur Merin sähkökatkosta. Isännältä saimme infoa kahdeksan aikaan: Koko kaupungista on virrat poikki ja tilannetta koitetaan korjata. Se on korjattuna viimeistään keskipäivään mennessä. Minulla ei töiden suhteen ollut suurta hätää. Kaikissa laitteissa oli akut täysissä, 4G toimii ja etätyöpiste La Rochellen keskustassa on testattu toimivaksi. Onneksi vähän jälkeen yhdeksän kaupunki sai virrat takaisin.
Krista avasi aamulla työhuoneensa ikkunan saadakseen raikasta ilmaa huoneeseen. Raikkaan ilman sijaan sisälle tuli tuoreen paskan kuvottava haju. Syytämme suorasta palautteesta naapurin kissaa. (ks pedon kesytystä)
Loppupäivä onkin mennyt sisällä sadetta pidellessä. Kumpikin on tehnyt töitä ja omia juttujaan. Nyt alkakoon se kohta reissusta, jolloin lomailemme, koitamme tylsistä ja nauttia olemisesta 🙂