Viikon kohokohdat ja kohti Cognacia

2018-07-20
Ajoaika: 1h 28 min
Keskikulutus: 12.3 l/100km
Keskinopeus: 68 km/h
Kokonaiskilometrit: 4677 km
Tiistaina iltapäivällä matkasimme vihdoin La Rochellessa olevaan toisen maailmansodan aikaiseen Natsien bunkkeriin. Toisen maailman sodan aikana La Rochelle oli saksalaisten hallussa, jolloin he rakensivat salaisen sukellusveneiden komennusbunkkerin hotellin alle. Kyseinen bunkkeri unohtui muutamaksi vuosikymmeneksi ja on nykyään museo. Paikka oli mielenkiintoinen ja englanninkielen ääniopas hyvin kattava. Ranskaksi paikasta olisi saanut merkittävästi enemmän irti, mutta äänioppaan kanssa ei jäänyt mitään epäselväksi.
Matkalla bunkkerille törmäsimme outoon näkyyn. La Rochellessa kanaali on päästetty kuivaksi. Lutra lutra oli pienessä lammikossa keskellä kanaalia selkä täysin kuivana mussuttamassa sitä ainoaa kosteaa vesikasvia, mikä oli jäljellä. Emme nähneet kuin yhden Lutran. Vesi oli niin matalalla, että näin Lutran kokoisen kalan uivan siellä. Huomioitavaa tässä on, että siitä vedestä ei näe läpi. Näkyvyys on Aurajoen näkyvyyden tasolla. Palatessamme bunkkerireissulta kanaali oli jo täynnä vettä ja Lutrat jaa iloisesti lutraamassa veden kanssa.
Krista oli silmäillyt jo viikkoja yhtä museota La Rochellessa. Se on niin hyvä museo, että se on erikseen mainittuna meidän matkailukirjassakin. Torstaina oli vihdoin sen museon vuoro. Krista poikkesi museoon, minä yritin löytää yksivärisiä T-paitoja. Museokierros oli halpa ja nopea. Vakiosisältö oli rempan alla, joten sinne ei päässyt ja vaihtuva esittely, joka oli auki, oli jotain modernia kuvataidetta. Valitettavasti museo on tässä kunnossa koko kesän. Rasti vihkoon – museossa käyty.
Perjantaina oli edessä matka Cognaciin. Luvassa on viikonloppu suomalaisten ystävien kanssa. He ovat lomalla Ranskassa ja sattumalta samalla suunnalla, joten sovimme viettämämme yhteisen viikonlopun Cognacissa. Perjantai-iltaan olimme varanneet pöydän paikallisesta krepelästä. Krepelässä syödään Krepejä! Kukin tilasi oudon krepen itselleen ja nautti jokaisesta palasta. Nyt kun tietää mitä ostaa, ne maistuu niin paljon paremmalta. Jälkiruokien kohdalla ilmestyi eroja. Muut tilasivat jälkiruokakrepen, mutta Juha, nähdessään jäätelöannoksen “Eversti”, tilasi jäätelöä. Eversti on limejäätelöä ja vodkaa. Se annos on kirjaimellisesti tasan sitä mitä nimi sanoo. Tilasimme myös paikallista siideriä. Siiderin tilattuamme meidän pöytään tuotiin teekupin näköiset mukit ja pullo siideriä. Muun seurueen odotellessa muita laseja, Juha kaatoi siiderit kaikkien mukeihin. Muut eivät olleet ollenkaan vakuuttuneita, että nyt meni oikeaa nestettä oikeaan mukiin, mutta ilta osoitti Juhan ranskalaisen kulttuurin mestariksi tai sitten tarjoilia oli kohtelias, sillä mitään muita laseja tai kuppeja ei meille tuotu. Ruokailun jälkeen koitimme kävellä Cognacissa ennen auringonlaskua, mutta shortsit ja T-paita oli aivan liian vähän siihen keliin. Palasimme majapaikkaan lisäämään vaatteita, ilmeisesti ajatuksena lähteä takaisin ulos. Jäimme kuitenkin lopulta pöydän ääreen maistelemaan viskiä, kunnes seurueen jäseniä alkoi tippumaan nörttipuheen taivuttamana sänkyyn. Kaksi sankaria jatkoi keskustelua virtualisoinnista ja erinäisistä teknisistä ratkaisuista yhteen saakka yöllä, jossa kohtaa yhteistuumin päättivät pitää tauko keskustelusta.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.