Month: June 2017

19-06-2017

Huonekaverini saapui neljän aikaan aamuyöstä, joten ensimmäinen herätys oli silloin. Itse nousin kuuden jälkeen aamutoimien kautta aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen hengailua ja klo 09:00 tervetuloa esitys. Sitä tahtia kun PowerPoint esityksessä tuli maan lippu noustiin pystyyn ja kerrottiin nimi ja jotain muuta. 

my name is Juha. First time in Israel. I’m looking to train hard this week

Oli ainut kovaa treeniä julistava. Yleisin julistus oli “I’m looking for good time/practices”. 

Treenatessa vauhdoin pareja aina kun oli mahdollista. Metsästin paria, jolla on hyvä energia ja terävä sekä kova treenityyli. Ruokatuntiin mennessä tehokasta kaveria ei ollut löytänyt. Ruokatunnille olin järjestänyt itselleni extra tekemistä. Munasuojat oli repussa hotellilla. Niinpä lounaan jälkeen otin reilun parin kilsan lenkin paahtavassa kuumuudessa kun juoksin hotellille noutamaan alasuojat. Onneksi noudin. 

Ruokatunnin jälkeen neljännen treeniparin kohdalla tärppesi. Treeniparinani oli huonekaverini Kristan. Tekniikkana,  jota harjoittelimme,  oli pistooliuhka työnnöllä. Tekniikka sujui mielestämme hyvin ja terävästi, joten lisäsimme vaikeutta. Uhkaaja laittoi hanttiin tai teki juttuja. Ensin teimme vähän tehokkaammin, sitten lisäsimme tempoa, sitten häijyyttä. Tässä kohtaa ympärillä olevat parit huomasivat toiminnan ja kommentoivat toisilleen sekä Janille (ohjaaja). Kun meno meni sille tasolle että kolisemme pisin kovaa lattia ja hakkaamme toisiamme ilolla treenin vetäjä Tommi toteaa koko ryhmälle: “OK. Lets switch the tecnique before  these two kill each other. Guys, its only the first day”. Tauolla totesin itsekseni että treenipari on löytynyt. Hän lähestyi minua ja kysyi onko minulla jo tasokoeparia. Jessss! Kerrankin tasokoepari kunnon asenteella ja energialla. Jos emme riko toisiamme viikon aikana tasokokeesta tulee hyvä! 
Ruokailuun piti panostaa illalla sen verta että kävin viereisessä outletissa ostamassa jotain mitä voisi syödä iltapäivän tauolla. Ostin näitä. Ne on pirun makeita ja näytti pähkinäpatukoilta. Ne saa luvan riittää. 😀

Illalla meillä oli yhteinen ruokailu. Ruokaa oli riittävästi ja palautusjuomaa(olutta) oli tarjolla jäänrikkojaksi. Ilta meni rattoisasti asioista jutellen. Nyt unta palloon, jotta jaksaa huomenna treenata. 

Herätys klo 04:00. Pikainen aamiainen ja autolla lentokentälle. Lentokentällä jonotus oli italiaiseen tyyliin käsittämätön häröpallo. Jonoja checkiniin oli kolme, työskenteleviä henkilöitä kaksi. Jos tulit pelkkään baggage drop jonoon sulle kerrottiin, että sitä jonoa ei ole mene johonkin muuhun jonoon :D. Moni heistä jonotti busineksessä lopulta. 

Roomassa mulla oli 30 minuuttia luppoaikaa, jonka käytin välipalan ostamiseen. Kassoja oli 4, jonoja oli 4+2 läjää. Mun jonosta lähti kassa kesken kaiken. Toinen kassa huusi jonottamaan hänen jonoon – se kassa on nyt kiinni. Kassajonot meni härdelliksi, joten ne käskettiin muodostaa uudestaan. Maksun jälkeen mentiin jonottamaan ruokaa kuitin kanssa ruokatiskille. Siellä on läjä,  ei jonoa, tiskin edessä. Asiakkaat on ärtyneitä, koska ruokaa saa kuka sattuu. Jonotusaika ei ole tekijä. Ruuanantajat oli ihan kyynelissä ja lopulta he vaan lähti pois. Barista tuli paikkaamaan poistuneita ja homma hidastui entisestään. Pitsapalan ostoon meni 20 minuuttia 😬. Positiivista baristassa oli se että hän antoi melkein kaks kertaa suurempia pitsanpaloja kuin edeltäjät, joten en turhaan “jonottanut”. 

Kiitoradalla tuli nukuttua tunti. En torkahdukseni vuoksi tiedä miksi olimme siinä tunnin, mutta lentoon noustiin tunti myöhässä. 

Israelissa,  kun jonotin passintarkastukseen, minua lähestyi nätti turistitoimen edustaja. Hän halusi rengastaa minut puhelimella. Turistitoimi koittaa uutta juttua: seurata miten turistit liikkuu täällä. Vastineeksi saisin käyttää luuria paikallispuheluihin, SMS:n ja Internetiin ilmaiseksi. Lähtiessä saisin 42e tax free ostosrahaa. Menemiseni täällä on kovin julkista jo nyt, joten tuskin GPS seuranta paljon pahaa lisää. En käytä luuria mihinkään missä tarvitaan salasanoja, sillä en voi tietää mitä luuriin on asennettu, mutta google maps ja ampparit.com on ihan Ok. Toivottavasti tästä on heillekin iloa ;). Onnistuin alta viiden kiertämään luurin rajoitukset. Pitää olla kikkailematta liikaa ettei tule sanomista tai joudu erikoiskuulusteluun poislähtiessä 😀

Vihdoin täällä. Huoneeseen päästyäni kävin ilmoittautumassa ja loppuilta menikin suomalaisten kanssa jutellessa ja syödessä. Meitä on täällä kolme. Nimet kerron, jos saan luvan 🙂 

17-06-2017

Heräsimme aikaisemmin kuin tällä viikolla arkiaamuina, koska tarkoitus oli mennä takaisin Torinon massiiviselle lauantaikirppikselle. Aamulenkin virkaa teki torilla käynti. 

Autoon piti hankkia tänään viime viikonloppuna keksittyjä asioita. Lista oli seuraavanlainen

• Ruualle laatikko “keittiöloota” 
• S-koukkuja kiinnityksiä varten
• Tuulilasiin aurinkosuoja
• Takaosan sivuikkunoihin näkösuojat

Torilla Krista keksi kysyä laatikoita torimyyjiltä. Meidät opastettiin torilta löytyvään myyjien laatikkokasaan. Siihen kaikki myyjät nakkaa ylimääräiset laatikkonsa. Sieltä löytyi meille “keittiöloota” ja sen sisälle vielä styroksiloota kylmälaatikoksi. Sivuhuomautuksena Kristan italiankielen taso alkaa olla kadehtintaa aiheuttavalla tasolla… Hän näkee vaivaa ja se tuottaa tulosta 🙂 

Täällä lämpötila on päivisin murhaavalla tasolla +34 varjossa ja kosteaa tai painostavaa. Samanlaista, mutta hieman kosteampaa, oli Kuubassa viime vuonna. Nestetankkaukseen ja varjoissa liikkumiseen pitää panostaa. Varjoissa liikkumisesta ja aurinkorasvasta huolimatta herkkähipiäisen iho hohkaa päivän kävelyn jälkeen. 

Minun tukka alkaa olemaan liian pitkä, joten kun Torinossa bongasimme ensimmäisen parturin, varasin välittömästi ajan. Parturi ei puhunut englantia, mutta asiakas puhui, joten saimme sovittua ajan keskipäivälle. Ennen parturia kävimme kirppiksellä ostoksilla. Käteen jäi Kristalle käsilaukku ja 4 kpl S-koukkuja. Ostosreissu oli riittävän onnistunut. 🙂  

Olen ulkomailla ollut parturissa muutaman kerran ja joka kerta miehen käsittelyssä. Suomessa olen käynyt samalla (nais)parturikampaajalla 17 vuotta. Tulos on taattu, kokemus on kiva, juttelumme on rentoa. Ulkomailla ei turhia lässytetä. Keskiverto parturointiaika on ~25 minuuttia. Tukka pois ja seuraava asiakas sisään. Palvelu on hyvää, mutta rivakasta. Samoin oli täällä. Trimmeriin sopiva kärki sisään ja varmoin ottein tukka pois. Ulkomailla tosin hiustyylini muuttuu aina vähän, koska kielimuuri ja paikalliset mieltymykset. Unohdin ottaa kuvan ennen parturointia, mutta Krista muisti ottaa heti sen jälkeen. Tällä kertaa kaikki päälle jätetty tukka yritettiin nostaa ylös sojottamaan eri suuntiin. 

Parturoinnin jälkeen kävimme läheisessä minitorissa ostamassa fokatsaa (tms) lounaaksi. Lounaan jälkeen kävelimme puistoon nukkumaan ja lukemaan muiden blogeja ja uutisia

Virkistävän tunni tauon jälkeen metsästimme kahvilan, jossa virkistäydyimme kahvilla, oluella ja spritellä ennen kuin aloimme palaamaan takaisin Volpianoon. Paluumatkalla loppui vesi kesken ja sen seurauksena Kristalle tuli vesihukan oireita oikein kunnolla. Hän on jo sängyssä tokenemassa kun minä vielä jännään muutaman tunnin ennen kuin koitan edes nukkua. Huomenna aamulla lähden Israeliin ja viikon mittainen E1-leiri alkaa. Huipennus on E1 tasokoe viikon päästä sunnuntaina. Alkaen huomisesta kestäen yli viikon blogaamisessa saattaa olla tauko. Jos ei, se on yhden miehen tarina korkean tason Krav Maga treenaamisesta Israelissa. 

2017-06-16

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 2737 km

Tämä viikko meni ylitöitä paiskiessä juosten vasten erinäisten raporttien takarajoja. Nyt on perrrrrjantai ja perjantaina voisi siivota pitkän työpäivän päätteeksi, koska lauantaina ei ainakaan siivota! Torinokeikkaa on lauantaina luvassa.

Täällä on kivilattiat ja niitä mopataan. Olen kaapelinjemmaaja. Kaapeleita jemmatessani olen ollut kaappien takana ja hyllyjen alla. Olen huomannut, että lattia on mopattu suurimmalta osin, mutta kaappien ja hyllyjen alaosat ei. Eihän se muuten olisi ongelma, mutta siellä on kunnon määrä hämähäkin seittiä ja minun käsi. Se ei vaan tunnu kivalta. Toisekseen kissan ja koiran karvojen moppaaminen ulos matosta on hankalaa, enkä voi hakata mattoja ilmiselvistä syistä. Niinpä kysyimme imuria. Saimme tälläisen.

Tässä on ominaisuuksina todella iso ääni ja vähäinen imuteho. Toi näyttää joltain varastoimurilta tai vastaavalta. Krista sai sillä maton imuroitua, mutta lopputuloksen tehokkuudesta voidaan olla montaa mieltä. Minä sain luuttausvuoron.

Täällä on tänään ollut järjettömän kuumaa – Kuubakuumaa. Liiku ja hiki valuu, lakkaa liikkumasta ja hiki valuu tunteja, koska liikuit alunperin. Paikan elukat halaa lattiakiviä varjoissa, eikä liiku mihinkään. Niistä on otettava oppia.

2017-06-15

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 2737 km

Olimme taas torstaiaamun torilla Leinissä ostelemassa. Valitettavasti kaikki pikku setelit on tullut käytettyä joten käsissämme oli vain automaatista saatu 50€ seteli. Sen kanssa kun meni lihatiskille he heiluttelivat päätään, liian iso, liian aikaisin aamulla. Vieressä on onneksi Eurospin – Lidln:n kaltainen – kauppa. Sieltä ostamaan papuja purkissa ja rikkomaan 50€ – eiks je? Juha veti ABS jarruja päälle, sillä tämä temppu oli hänen toimesta tehty jo kerran ja siitä sai pahaa silmää niin paljon ettei tosi ollut. Sanojakin tuli kassaneidistä pihalle. Ne tuli italiaksi, mutta kokeneena aviomiehenä Juha tulkitsi neidin kasvoja sekä äänensävyä, mutta ei viestin sisältöä, ja päätyi siihen että vaarantava virhe tuli tehtyä. Tämä kokemus välitettiin Kristalle. Koska emme saaneet 50€ setelillä ostettua torilta mitään, kauppaan oli kuitenkin mentävä seteli rikkomaan. Krista lupasi jonottaa ja maksaa 50€ setelillä. Tällä kertaa tapahtui jotain VIELÄ mielenkiintoisempaa. Kassalta tuli mutinat, pahat silmät, jnpp ja tenkkapoo ei riitä vaihtorahat. Tässä kohtaa Kristan takana oleva asiakas antoi Kristalle sen puuttuvan 5€ vaihtorahaa O_o . Tilanne oli tällä selvä Kristan osalta ja meille jäi ikuiseksi mysteeriksi miten homma toimi kassan kanssa. Myös Kristan edessä jonossa olleella vanhalla herralla vaihtorahan saati tapahtui samalla tapaa. Hänelle 5€ vaihtorahan antoi joku toinen rouva kassajonosta taaempana. o_O

Torilla kului aikaa enemmän kuin oletettiin joten työpäivä jouduttiin venyttämään kuuteen saakka. Raporttia pukkaa pihalle uskomatonta tahtia… Viimeisen tunnin motivaattorina toimi PINA COLADA! Tässä meidän ohjeet janoisille:

Tarvikkeet

• Kookosmaitoa
• Ananasmehua
• Makeaa rommia (en suosittele halpaa, koitettu on)
• Baarimikolle viiniä
• Pina Colada song soimaan
• Jäitä, jos on (meillä ei ole)

Itse drinkki

• 3 osaa ananasmehua
• Hörppy viiniä baarimikolle
• 1 osa rommia
• 1 osa rommia baarimikolle
• 1 osa kookosmaitoa
• Vatkaa drinkkiä ja perää musiikin tahtiin

ps. Alla on iltapäivän kahvitauon annokset. Vasemmalla on Juhan, oikealla on Kristan.

2017-06-14

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 2737 km

Keli tänään on mennyt painostavan auringoisesta kelistä kaatosateeksi. Kaatosateen kaverina on tietenkin kunnon tuuli, ukkonen sekä hieman salamointia. Tämä sopi meille todella hyvin, sillä kummallakin töitä tehtävänä enemmän kuin työpäivään mahtuu, joten teimme töitä aina iltakahdeksaan saakka.

Lähtiessämme Suomesta otimme mukaan kaiken syötävän, mitä ei voitu säilöä tai antaa kavereille. Suomesta mukana meillä on vielä purkillinen kookosmaitoa. Ainut tapa hävittää kookosmaito on ostaa rommia sekä ananasmenua – Pina Colada!

Cue music! Action! Spotifysta Pina Colada kappaleet soimaan, salsavaihde silmään ja peräpää keinumaan sen minkä ehtii. Drinksuja sekoiteltiin fiilis katossa ja perä liikkeessä. Ruokailun jälkeen illan töitä vauhditti niin hyvän makuinen Pina Colada että piti tehdä toinen – laaduntarkkailun nimissä.

Asunnossa sisällä tunnelma olisi siis katossa. Toista oli meininki asunnon ulkopuolella. Siipikarja on hiljaa, kissoja ei näy ja märkä koira makaa oven edessä.

2017-06-13

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 2737 km

Arkipäivisin siis ei tapahdu mitään normaalista arjesta poikkeavaa. Eipä arkea tule kuvattuakaan. Joskin, tämä tarina olisi ehkä kaivannut kuvia avukseen. Harmikseni emme ole niin kuvaavaa tyyppiä.

Kaksi viikkoa sitten keskiviikkona saimme Lucalta polkupyöriä käyttöön. Polkupyöriä oli kolme, joten valitsimme niistä kaksi. Renkaisiin ilmaa ja matkaan. Pyörät ovat nähneet parhaimmat päivät ja Kristan valitseman polkupyörän etukumi tyhjeni kauppareissun paluumatkalla. Krista otti asiakseen etukumin vaihtamisen. Kun purimme eturenkaan paljastui pari asiaa

1. sisärengas oli täysin hapera – en ole koskaan nähnyt niin haperaa sisärengasta, ihme että se piti ilmaa ollenkaan
2. sisärengas oli liian iso ja siitä syystä oli sellaisessa Z -muodossa yhdestä khotaa ulkorenkaan sisällä, jotta se mahtui

Leinistä löytyy pyöräkauppa, mutta ennen kuin menimme Leiniin menimme saman viikon lauantaina Torinoon, josta ostimme uuden sisärenkaan (oikeaa kokoa) sekä polkupyörän pumpun. Talon pumppu ei ole mukaan otettavaa mallia. Matkapumppu tuntui hyvältä idealta ja kotona oleva pumppu pitää uusia, joten miksi ei ostaa sitä samantein Torinosta? Luulisi, että tarina päättyisi tähän – rengas paikalleen ja menoksi.

Arkeni on kovin vauhdikasta johtuen Maga treeneistä ja asioiden järjestelystä, joten en ollut auttamassa Kristaa renkaan vaihdossa iltaisin. Hän oli päättänyt, että rengas vaihdetaan, joten hän laittoi sisärenkaan itsekseen tiistai-iltana. Sisärenkaan laitto ei mennyt ihan puikkoihin, se jäi venttiilin kohdalta huonosti ja kun isännän avustuksella kompressorilla vedettiin ilmat sisään siihen kohtaan nirhaantui reikä. Edessä siis renkaan paikkaus! Pyörässä itsessään oli paikkasarja pienessä pussissa, joten sillä paikkaamaan? Keskiviikkona minun avustuksella aloitetaan paikkausoperaatio. Paikkaussarjan liima oli kuivunut / tyhjentynyt, eikä Leinin pyöräkauppa ollut enää auki, joten sinä iltana ei paikattu. Torstaina kävin Leinin pyöräliikkeessä. Heillä ei ole paikkaussarjoja. Heillä ei vain ole sellaisia.  Itaaaaalia … Varigottiviikonloppuna löysimme paikkaussarjan ensimmäisestä Finalborgon pyöräliikkeestä mihin poikkesimme.  Maanantaina Krista paikkasi kumin ja tänään tiistaina vihdoin laitoimme kumin paikalleen. Eturenkaan korjaamiseen meni siis päivän vajaa kaksi viikkoa. 🙂 Kai tämän olisi nopeamminkin tehnyt, jos olisi ekana viikonloppuna ostanut myös paikkaussetin 🙂

2017-06-12

Faktat
Ajoaika: N/A  
Keskikulutus: N/A  
Keskinopeus: N/A 
Kokonaiskilometrit: 2737 km

Takaisin Volpianon arjessa. Työtä kahdeksan tuntia, sitten vähän omia juttuja ja illaksi treeneihin. Arkea.

Kaksi täyttä viikkoa takana datan käyttöä. Mikä on käytetyn datan määrä?

• SIM kortti A (hupikäyttö): 
  "Hai ancora a disposizione 24.2 GB di 30.0 GB"
• SIM kortti B (työkäyttö)
  "Hai ancora a disposizione 9.9 GB di 30.0 GB"

Eli hupikortissa, jota Krista käyttää ensi viikolla on vielä valtaosa käyttämättä. Työkortissa on viimeinen kolmannes jäljellä. Pääsyy tähän eroon on Ghost Recon jota pelattiin muutama ilta sitten. Se piti ensin päivittää ja se vei karvan alta 8 GB dataa. Tämä on täysin OK, sillä tuo kortti menee umpeen sillä välin kun olen Israelissa treenaamassa. Hupikortin dataa pitää ruveta tosissaan polttamaan, ehkäpä katsomme uutisia hallituskriisistä tai jotain. Kaikki ostettu data on käytettävä

Tämän illan Magatreenit meni ohjatessa. Torstaina kerroin Giannille festaritreeneistä, jotka vedän aina juuri ennen kesän alkua. Hän kiinnostui treeneistä niin paljon, että pyysi minua vetämään pienen palan sitä tänään. Todellisuussa vedin pääosan treeneistä – harjoittelimme tuolitekniikoita ja kivi/tuoppi/tuhkakuppi lyöntiä vastaan toimimista. Käy kevyeksi tämä treenaus…

2017-06-11

Faktat
Ajoaika: 3 tuntia 7 minuuttia
Keskikulutus: 12.5 km/l
Keskinopeus: 51 km/h
Kokonaiskilometrit: 2737 km

Heräsimme varjosta, mukavan viileinä. Kaksi asiaa edesauttoi tätä.

1. Takaluukku oli täysin auki (hyttysiä vastaan oli se kärpäsverkko)
2. Kristan löytämä paikka oli täysin varjossa, edes aamuaurinko ei osunut siihen

Herättyämme virittelimme aamun vedet kuumenemaan trangialla ja aloimme juttelemaan. Autossa yöpyminen on mahdollista, koeviikonloppu oli onnistunut siinä mielessä. Nyt kun meillä on käytännön tietoa ja pari yötä takana osaamme suunnitella hommaa paremmin. Aamupäivä meni näppärästi ohi miettien mitä kaikkea teemme toisin. Kirjoitmme ostoslistaa, teimme testimuokkauksia. Lopputulos on todennäköisesti melkoisesti käytettävämpi automakuupaikka. Alustavasti sovimme toimintamalliksi tulevalle lomakaudelle kaksi yötä autossa, yksi yö hotellissa/hostellissa … tämä pitäisi pitää kustannukset kohdallaan ja antaa luksusta aina välillä.

Suunnittelussa meni niin kauan, että päädyimme syömään leirintäalueen ravintolassa ennen kuin aloitamme päivän urakan – alas kävelemisen. Ravintolan ruoka ei ollut erityisen maukasta tai kummallista, mutta maku korvattiin määrällä! Syötävää oli! Muut ruokailiat jättivät lautaselle ruokaa, jotkut runsaastikin, mutta ei suomalaiset! Suomalaiset syö sen mitä annettu on eikä kitise.

Vatsa täynnä aloitimme seikkailun jalan kohti rantaa. Kyltit antavat suuntaviivat! 30 minuuttia kävelyä alamäkeen, saa suorittaa. 5 metriä eteenpäin on kyltti “tietä ei saa käyttää – maavyöryn vaara”. Kohautimme olkia ja lähdimme matkaan. Matka oli mahtava, näkymät upeita, metsät hienoja. Polku hieman haasteellinen Five fingers-kengille, mutta ilman tapaturmia päästiin alas saakka. Parikin kertaa jouduimme miettimään mihin suuntaan mennä. 45 minuutin kuluttua löysimme rannalle vain yhden lyhyen harhapolun jälkeen.

Rannalla ajattelimme aurinkovarjon ottamista, jotta säästäisimme voimia ylöskiipeämiseen, mutta hinnan kuultuamme (25 €) päätimme paahtaa itseämme auringossa ja vilvoitella meressä. Rannalla paahdettuamme haimme jätskit, panniinit ja jännän makuista limsaa. 1,5 litraa jännän makuista limsaa ja litra vettä varusteina lähdimme kävelemään takaisin ylämäkeen. 10 minuuttia rappusia kiivettyämme pulssi oli korkealla, hiki päällä ja fiilis hyvä – happitauko! Kun hengitys lopulta tasaantui, jatkoimme matkaa ylöspäin. Yllätimme itsemme kiiveten tosi nopeasti 20 minuutin merkille. Pohdimme, että oliko se pätkä oikeasti näin lyhyt. Reitti ylös löytyi yllättävän helposti. Olimme varautuneet ottamalla kuvia jokaisesta yllättävästä polun vaihdosta, mutta lopulta kuvia ei tarvittu. Reitti vaikutti harvinaisen helpolta. Ylös kiipeämiseen kuluu vähän alta sama aika kuin alas menemiseen. Suihkun kautta check out ja tien päälle!

Kristan toiveesta ajoimme rantareittiä pitkin useamman kilometrin verran ihaillen merta ja pystysuoraa vuorenseinämää. Kerrassaan upeaa. Aivan viime hetkillä, ennen kuin aloimme suunnistamaan kohti Torinoa tapahtui jotain odottamatonta. Edessä ollut pikku auto veti äkkijarrutuksen ja alkoi kääntämään. Me teimme reissun kovimman äkkijarrutuksen ja perästä kuului KOPS! Takanamme ajanut skootteri oli törmännyt autoomme. Kuski ei tajunnut peräänajoa, mutta kakkoskuski tajusi. Tien sivuun, jaruttaneen auton viereen ja äkkiä skootterin luo. Italialaiset hölöttävät italiaa, minä kysyn onko kaikki OK? Skootterikuskilla on asvaltti-ihottumaa, mutta ei vakavia vammoja. Hän ei näytä kovin pahastuneelta minulle. Minulle näytetään peukkua. All OK, all OK. Kun minun edessä olleesta autosta tulee kuski pihalle alkaa italian molotus ja kunnolla. Kukaan ei ole tyytyväinen ja minut ohjataan ajamaan pois paikalta. Käyn autolla, katson kun sakki siirtyy samalle puolen tietä kuin minä. Palaan vielä kerran, kysymään onko kaikki OK? Voinko tehdä jotain? Minulle kerrotaan, että yksi heistä on sairaanhoitaja. Tilanne on hallussa, mene vaan pois. Ja sitten sätitään ja molotetaan italiaa sille edessä olleen auton kuskille. Se äkkijarruttanut auto on muuten kunnolla lommoilla, Yksi kylki on kivasti sisällä, peräpusua on otettu. Ei liene eka kerta? Kun kerran kaikki on OK minun osalta, poistun paikalta ja aloitamme illan ajon kohti Torinoa. Nyt on sitten koettu tämäkin. Meidänkin (pakolta) omaksumaan italiaiseen ajokulttuuriin kuuluu usean sentin mittainen turvaväli. Tästä marginaalista seuraa tälläisiä pikku onnettomuuksia.

Viikonloppu oli todella rentouttava. Näitä lisää, heti kun se on mahdollista