Aamutoimien ja teltan pakkausten jälkeen söimme “ravitsevan” aamiaisen, joka piti sisällään omenan, keksejä, mansikoita, kahvia ja jotain muuta epämääräistä. Sitten autoon ja tien päälle. Reissun ensimmäinen pysähdys oli London Bridgellä. Ilmeisesti joku on joskus ostanut sillan englannista ja siirtänyt sen tänne, keskelle Mohajen aavikkoa… Heti perään pysähdyimme Walmartissa (!). Olen odottanut pitkään pääsemistä Walmartin ihmeelliseen liikkeeseen. Tämä aavikkokaupungissa oleva Walmart oli kuin Citymarket, ei mitään ihmeellistä. Täältä tuli hankittua uudet aurinkolasit, edelliset aurinkolasit hajosi toisena Kristapäivänä yhden halin yhteydessä… Yksi kanssamatkustaja osti paketin Twinkinssejä joista minä haluan ostaa yhden :). Moista herkkua pitää kerran maistaa, mutta en halua pakettia ostaa.
Päivän kohokohta ja päätepiste oli Grand Canyon. Kanionin ensitapaaminen oli mielenkiintoinen. Päästyämme oikealle polulle muodostimme jonon ja laitoimme silmät kiinni. Retken vetäjä vei meidät polun reunalle ja kun avasimme silmät pääsimme näkemään Grand Canyonin. Näky on pökerryttävä. Silkka koko ja korkeusero saa silmät ja aivot taistelemaan todellisuutta vastaan. Kuvat eivät millään tee oikeutta sille syvyydelle ja mahtavuudelle mikä on Grand Canyon. Iltapäivän aikana kävelimme etelä reunaa pitkin ylös ja alas. Onnistuimme myös bongaamaan ujon oravan! Pääsimme näkemään myös auringonlaskun. Kerrassaan mahtava… Ilta vietettiin nuotion ääressä syöden, juoden ja jutellen kanssamatkustajien kanssa. Nyt yöllä päästään testaamaan makuupussien toimivuus, lämpötila laskee 10 asteeseen ja alle yöllä. Huomenaamulla heräämme aikaisin (klo 04.15) lähteäksemme vaeltamaan ja näkemään auringonnousu kanionin sisällä.

[ngg_images source=”galleries” container_ids=”27″ display_type=”photocrati-nextgen_basic_thumbnails” override_thumbnail_settings=”0″ thumbnail_width=”240″ thumbnail_height=”160″ thumbnail_crop=”1″ images_per_page=”20″ number_of_columns=”0″ ajax_pagination=”1″ show_all_in_lightbox=”0″ use_imagebrowser_effect=”0″ show_slideshow_link=”1″ slideshow_link_text=”[Show slideshow]” template=”/www/juha.leivo.org/wp-content/plugins/nextgen-gallery/products/photocrati_nextgen/modules/ngglegacy/view/gallery.php” order_by=”sortorder” order_direction=”ASC” returns=”included” maximum_entity_count=”500″]

Edessä on neljän päivän reissu autossa 7 tuntemattoman hengen kanssa. Matkustamme paikkaan, jonka nimeä en kuun valossa muista, Grand Canyonille sekä Las Vegasiin, jonka jälkeen palaamme Los Angelesiin Venice beachille. Päivä alkoi käymällä Chinese teatherilla ja walk of famella. Löysin pari uutta hyvää tähteä ja Krista pääsi esittelemään uusia kenkiään. Kristan aikaisten kokemuksien pohjalta ja koska olimme nähneet jo tämän osan kävimme äkkiä omalla toisella aamiaisella, mikä osoittautui ässätempuksi, sillä reissun eka ruokahetki oli vasta puoli kaksi (aamiaista olimme syöneet 6.30). Lyhyen L.A. esittelyn jälkeen alkoin varsinainen ajaminen.
Nyt on ensimmäinen päivä autossa istumista on takana. Avaintekijä on saada sakki lämpiämään toisilleen. 5 on brittejä, yksi on aussi, yksi on espanjalainen ja sitten on kaksi suomalaista. Starttasimme aamulla klo 7.30 ja ajoimme aina neljään saakka päästäksemme tänne missä nyt olemme :). Täällä leiri pystyyn, uimaan, illallista ja ihmisten kanssa juttelua. Sakki on mukavaa ja maisemat on upeita.
Autossa musiikkina toimi radio, sillä kukaan ei kahdella ekalla kertaa kysyttäessä tarjonnut omaa musiikkia soitettavaksi. Sanoin Kristalle, että seuraan kerran kun kysytään lähtee soimaan suomalaista hiphoppia, Cheekiä tarkkaanottaen. Menikö genre oikein? En tiedä. Toimiko artistivalinta? – Kyllä. Kun musiikkia seuraavalla pysähdyksellä vaihdettiin löytyi heti yhdeltä britiltä musaa jota voitiin kuunnella aina majoitukselle saakka. 🙂

[ngg_images source=”galleries” container_ids=”26″ display_type=”photocrati-nextgen_basic_thumbnails” override_thumbnail_settings=”0″ thumbnail_width=”240″ thumbnail_height=”160″ thumbnail_crop=”1″ images_per_page=”20″ number_of_columns=”0″ ajax_pagination=”1″ show_all_in_lightbox=”0″ use_imagebrowser_effect=”0″ show_slideshow_link=”1″ slideshow_link_text=”[Show slideshow]” template=”/www/juha.leivo.org/wp-content/plugins/nextgen-gallery/products/photocrati_nextgen/modules/ngglegacy/view/gallery.php” order_by=”sortorder” order_direction=”ASC” returns=”included” maximum_entity_count=”500″]

Päivän tavoite oli Universalin studio. Ongelmana meillä oli hotellin vaihto, mistä seuraa se että meillä on täydet reput mukana. Reput ei verkkosurffailun pohjalta mahdu yhteen tai edes kahteen studion reppujemmaan. Maanantaina tuli tarkistettua netistä saatu tieto pääjuna-aseman laukkulaatikoista – niitä ei ole. Repun kanssa ei saa seikkailla studiolla, joten jäljelle jää viedä reput meidän seuraavaan hotelliin. Aikaa tähän suttaantuu optimitilanteessa 1,5 tuntia suuntaansa, joten aikaisin alottaen me ehdimme tekemään lenkin. Aamuhäsläykseen ei mennyt kuin vähän yli tunti. Julkiset eivät kulje optiminope(HOOTERS! baari bongattu!)della,  joten olimme lopulta hotellilla 2 tuntia myöhemmin. Aamiainen kävellen ja matka takaisin kohti studiota. Junaraiteilla oli jotain häikkää, joten juna oli parkissa 20 minuuttia yhdellä pysäkillä ja tiedotti että välttämättä ei päästä erään toisen pysäkin ohi ollenkaan. Tässä kohtaa aloimme miettimään vaihtoehtoisia toimia. Matkaan kuluu tavalla tai toisella liikaa aikaa, joten tutkitaan Los Angelesin keskusta ja sen jälkeen suunnataan rannalle! Seuraava junan pysäkki olikin aamulla bongatu Hooters baarin kohdalla, joten siitä ulos ja Hootersiin syömään! Tämä oli muuten Kristan idea! Samoin tuon kuvan ottaminen! Ravitsevan ja kostean lounaan jälkeen siirryimme Los Angelesin keskustaan tutkimaan paikkoja ja ostamaan Kristalle uikkarit, sillä rantavarustus puuttuu ja hakeminen vie liian kauan.
Onnistuneen shoppailun jälkeen lähtimme paahtavasta kaupungista kohti rantaa. Pettymykseksemme keli Santa Monicassa oli hyvin viileä ja täysin pilvinen! Auringonotto jäi väliin, samoin uinti. Saapastelimme rantaa pitkin laiturille ja Juhan pitkän vänkäyksen jälkeen menimme vuoristorataan! Saimme kaksi kierrosta rataa yhden kierroksen hinnalla ja niistä jälkimmäinen oli melkein liikaa allekirjoittaneen tyhjälle vatsalle. Rantakatua tepsutellen takaisin ja ruokapaikkaa etsimään. Foursquaren avulla löysimme upean luomukahvilan ja matkalla sinne löysimme upean raakaruokaravintolan. Kristan huki valita, joten kahvilan jälkeen raakaruokaravintolaan syömään raakaruokahampurilaiset. Illan pimetessä takaisin hotelliin ja valmistautumaan huomenna aamulla alkavaan ohjattuun reissaamiseen.

[ngg_images source=”galleries” container_ids=”25″ display_type=”photocrati-nextgen_basic_thumbnails” override_thumbnail_settings=”0″ thumbnail_width=”240″ thumbnail_height=”160″ thumbnail_crop=”1″ images_per_page=”20″ number_of_columns=”0″ ajax_pagination=”1″ show_all_in_lightbox=”0″ use_imagebrowser_effect=”0″ show_slideshow_link=”1″ slideshow_link_text=”[Show slideshow]” template=”/www/juha.leivo.org/wp-content/plugins/nextgen-gallery/products/photocrati_nextgen/modules/ngglegacy/view/gallery.php” order_by=”sortorder” order_direction=”ASC” returns=”included” maximum_entity_count=”500″]

Päivän pääkohteena oli Pasadenassa sijaitseva vegaanikenkäkauppa (en keksinyt moista, on ihan oikeasti olemassa) sekä talo, joka toimii maatilana keskellä kaupunkia. Päästäksemme sinne, meidän kuitenkin piti ensin käydä täysin toisaalla katsomassa uudelleen kenkiä Juhalle, sekä paitaa.
Tällä hetkellä aamumme ovat tolkuttoman hitaita. Aikaa palaa noin 5 tuntia siitä kun heräämme siihen kun olemme ensimmäisessä paikassa. Lenkkeily, säätäminen, miettiminen, kulkeminen ja höpsöily polttaa aikaa kiitettävästi :). Alkuperäinen suunnitelmamme sisälsi auton vuokraamisen, mutta sitten löytyi suora bussi Pasadenaan, tasan sieltä missä kenkäkauppa oli, joten julkisilla siis.
Kaupasta ei löytynyt mitään ostamisen arvoista. Itseasiassa yksi paita löytyi, jonka kumpikin hyväksyi, mutta sen hinta oli yli 300$ joten se jäi hyllyyn. Juhan yllätykseksi kaupan “takaa” löytyi kokonainen ostosaukea täynnä mielenkiintoisia liikkeitä, kuten kirjakauppoja ja Cheese factory -ravintola, josta Juha tuli ensi kertaa tietoiseksi.  Valitettavasti kyseessä on ketjupaikka, joten sinne ei mennä Kristan vahtivuorolla. Katsoa sai, muttei syödä :(. Eräästä toisesta kaupasta löytyi Juhan tarvitsema paita. Onnistuneen kaupparundin jälkeen lähdimme kohti Pasadenaa.
Pasadenasta löytyi Kristalle uudet vegaanikengät vanhojen geneeristen tilalle yllättävän tuskattomasti. Uudet kengät jalassa talsittiin kohti maatilataloa, ajatuksena syödä kunnon lounas/illallinen ennen perille pääsyä. Matkalla kenkäkauppaan olimme bonganneet hyvännäköisen vegaaniravintolan, jota Krista halusi koittaa. Matkalla sinne Krista lupasi, jos paikka ei kelpaa hänelle on Juhan vuoro valita ruokapaikka. Yllätyksekseni paikka ei kelvannut Kristalle ja valintavuoro vaihtui. Kas pentele sentään, kaksi ravintolaa katua eteenpäin: CHEESE FACTORY!!! Kenen vuoro valita? – Juhan! Minne mennään? – Ketjuravintolaan! Ja ravintolassa on happy hour! Drinkkejä pöytään ruuan seuraksi \o/.
Maatilalta hankittiin Kristan tiistain aamiainen, jonka jälkeen päivän pituus ja matkustelun määrä alkoi vaikuttamaan matkustajiin siinä määrin että illan Sunset bulevard kohteet pyyhittiin listalta ja lähdettiin matkustamaan kohti hostellia metroilla. Samalla suunniteltiin huomista laukkujen sijoittamista, sillä Universalilla maksaisi 40$ säilyttää meidän reppuja, sikäli ne edes mahtuvat säilytykseen.
Krista on laitettu nukkumaan ja Juha on siirtynyt läheiselle pyykkipaikalle blogaamaan pyykin puhdistuessa, ilta on puikoissa. Huomenna on luvassa päivä Universal Studiolla ja siirtymä seuraavalle hotellille, josta keskiviikkoaamuna alkaa tilattu reissu kiertämään Grand Canyonit, Vegasit ja muut mielenkiintoiset paikat.

[ngg_images source=”galleries” container_ids=”24″ display_type=”photocrati-nextgen_basic_thumbnails” override_thumbnail_settings=”0″ thumbnail_width=”240″ thumbnail_height=”160″ thumbnail_crop=”1″ images_per_page=”20″ number_of_columns=”0″ ajax_pagination=”1″ show_all_in_lightbox=”0″ use_imagebrowser_effect=”0″ show_slideshow_link=”1″ slideshow_link_text=”[Show slideshow]” template=”/www/juha.leivo.org/wp-content/plugins/nextgen-gallery/products/photocrati_nextgen/modules/ngglegacy/view/gallery.php” order_by=”sortorder” order_direction=”ASC” returns=”included” maximum_entity_count=”500″]

Aika sovittaa yhteen aikataulumme ja tyylimme. Aamulenkki aamulla pitkin isoa tietä, sen jälkeen sähläystä hostelilla ja sitten Juhan aamiaiselle, sen jälkeen ostamaan Kristan aamiainen :). Päivän agenda oli shoppailla korvaavia tuotteita. Kristan luuri hajosi pari päivää sitten New Yorkissa heti kättelyyn, joten uusi pitää hankkia ja Juhalla on ensikäden kokemusta kuinka hienoa se on tässä maassa. Krista tarvii uudet kengät ja Juha varmuuden vuoksi pitkähihaisen. Surffaamisen jälkeen päädymme ostamaan Nokia 521:n Best buysta keskustasta, siitä siirtyä sitten Walk of famelle ja kohti Hollywood bulevardin nähtävyyksiä.
Luurin ostaminen tässä maassa on kyllä hienoa. Onneksi tarkistin kaiken etukäteen netistä, luuri löytyy liikkeestä T-mobilen myymänä, se on sopimusvapaa, sen voi tilata tarvittaessa noudolla. Liikkeeseen siis. Myyjältä kysymään luuria. “We do not carry that phone”. OK. Miten tilaan sen tästä liikkeestä noudettavaksi? “We do not offer that service”. MUN TAKANA ON NOUTOPISTE. Niinpä menimme ilman myyjää T-mobilen seinälle ja otimme valkoisen Lumia 521:n sieltä, maksoimme ja poistuimme lähimpään Starbucksiin pistämään luuri tulille. Tästä eteenpäin homma meni kuin tanssi. WP for the win…
Kävelimme walk of famella ja linssilude pilasi jokaisen tähtikuvan… Otimme tarjouksesta kiinni ja menimme yhdessä Hollywood turistikierrokselle. 5 taalaa kalliimpi ja 100% huonompi kuin millä minä olin edeltävä päivänä. Kuski oli yksinkertaisesti surkea. Tarinoita ei juurikaan tullut ennen kuin matkan loppupäässä, mutta siinä vaiheessa ei enää pelasteta mitään :). Ainakin pääsimme pörräämään Beverly Hillsissä 🙂
Kierroksen jälkeen lähdimme kävelemään pisin Walk of famea, ihmettelimme hieman paikkoja ja suuntasimme takaisin hostellin suuntaan syömään. Se alue missä hostelimme on, on osa Koreatownia. Kristan viemänä menimme syömään korealaista. Huomautetaan että Juhalla olisi ollut vastalauseoikeus, jota ei käytetty. Ruokalista, jonka sisällöstä ei saa tolkkua ja se mistä saa ei mieltä ylennä. Juhan odotukset ruuan suhteen ei ollut kovin korkealla. Korealainen ruoka ei Juhan ruokapaikkalistalla tämän ensikokemuksen jälkeen. Kuvan hymy on Kristan aiheuttamaa, ruoka ei sitä aikaan saanut.

[ngg_images source=”galleries” container_ids=”23″ display_type=”photocrati-nextgen_basic_thumbnails” override_thumbnail_settings=”0″ thumbnail_width=”240″ thumbnail_height=”160″ thumbnail_crop=”1″ images_per_page=”20″ number_of_columns=”0″ ajax_pagination=”1″ show_all_in_lightbox=”0″ use_imagebrowser_effect=”0″ show_slideshow_link=”1″ slideshow_link_text=”[Show slideshow]” template=”/www/juha.leivo.org/wp-content/plugins/nextgen-gallery/products/photocrati_nextgen/modules/ngglegacy/view/gallery.php” order_by=”sortorder” order_direction=”ASC” returns=”included” maximum_entity_count=”500″]

Jumalauta tämä paikka on iso.

Ilmeisesti täällä on sanonta “kukaan ei kävele L.A.ssa”. Kyse ei ole siitä etteikö täällä voisi kävellä, täällä voi, sillä ei vaan pääse mihinkään missään järkevässä ajassa.
Päivän ohjelmana oli Krav Maga treenit aamulla, sen jälkeen käydä tulevassa majoituksessa Hacienta hotelilla kysymässä voiko Lasse postittaa sinne itärannikolle vahingossa jättämäni ainoan pitkähihaisen paitani. Google maps auttaa bussien kanssa, menen kuin natiivi, ihonväri vain erottaa muista. Bussit eroaa metroista vain siinä että bussien aikataulu on viitteellinen ja bussit näemmä saattaa todeta kesken matkan että tämä on viimeinen piste, bussi ei kulje enempää. Tuo tapahtui kahdesti matkalla Maga treeneihin. Adapt, google maps, over come. Aina kun matka tyssää, luuri esiin ja uudet koordinaatit. Olin salilla hyvissä ajoin, sillä olin varannut hyvän virhemarginaalin. Treenaus oli virkistävää ja selvästi tarpeen, olen lomakunnossa tekniikoiden suhteen.
Lupasin itselleni että syön fiksusti. Näinollen kyselin salilta vähän ohjeita ja matkustin läheiseen ravintolaan. Siellä tilasin itselleni salaatin ja vettä. Luettuani uutisia hyvän hetken tajuan että salaatin saaminen muuten kestää aika pirun kauan. Jonkun ajan kuluttua tästä heräämisestä tarjoilija tulee ja pahoittelee, heillä on teknisiä ongelmia, tilaukset on kadonneet, systeemi on sekaisin. Haluanko jotain baarista sillä välin kun odottelen? Viskiä ei ole, olutta on, joten olutta… Hetki tämän jälkeen kokki tetsaa paikalle, pahoittelee ja nakkaa muffinsikorin pöytään, jälkiruokakahvin kaveriksi… Adapt, eat, over come. Jukka taisi sanoa viikko-pari sitten että jos en lihoa tällä reissulla teen jotain väärin.
Tämän jälkeen, kun kerran täälläpäin kaupunkia olen lähdin kohti hotellia. Tarkoitukseni on pyöriä lentokentän suunnalla, jotta voin olla Kristaa vastassa 00:40 kun hän saapuu L.A.han. Voi perse että oli huono idea. Täällä on asuinaluetta ja niiden ostos/ravintolakeskittymiä. Ajatusta paikan koosta: minulla kesti tunti päästä treenisalille, 1.5 tuntia päästä hotellille ja tässä kohtaa olen keskellä ei yhtään mitään turistia kiinnostavaa ja lähes koko ajan olen lähestynyt lentokenttää. Ajattelin notta tosta kävelen rannalle, käveltyäni 20 minuuttia läpi asuinalueen katson google mapsia. Olen tarponut 1/3 matkasta… Takas, sillä täältä ei välttämättä pääse rannalle, kartta antaa vähän sellaista vinkkiä eikä huvita tarpoa koko matkaa takaisin. Hotellin pihassa tutkin mitä täällä on – ei yhtään mitään, korjaan ei yhtään mitään auki tähän aikaan lauantaista, kello on jo yli neljä. “Läheltä” löytyy leffateatteri, joten sitä kohti siis. Sinne eteneminen jalan osoittautui mahdottomaksi, ihan erikseen kiellettyä, mutta ei ennen kuin olin tarponut toiset 20 minuuttia. Oli pakko käyttää maanpäällistä metroa, positiivisemmalla puolella on se että metro vie suoraan Lentokentälle. Negatiivisemmalla puolella on se että se ei kulje kovin myöhään…
Leffassa Riddic, sen jälkeen ruokailu ja nyt viskiä ja kahvia. Vielä on liki 5 tuntia aikaa tapettavana, joten Audible, Kindle ja viski apuihin.

Tänään on viimeinen päivä ennen Kristan saapumista. CISSP CPE pisteiden vääntäminen vie julmetusti aikaa, joten tänään hoidetaan se homma. Kävin läheisessä ravintolassa syömässä (etäisyyttä vain 1.2 mailia) ja palasin takaisin tekemään hommia. Riemukseni voin todeta että sain pisteet täyteen ja asialla ei tarvitse enää omaa päätä vaivata.
TAP metrokorttisysteemi oli käytännössä mysteeri, joten selvitin mistä löytyy piste joka myy kortteja ja kävin ostamassa pari kyseistä korttia itselleni viikon kulkumahdollisuudella. Samalla löysin pesulan lähempää kuin mitä Google maps kertoi. Itseasiassa täällä Google mapsista tuntuu puuttuvan suunnaton määrä tietoa. Näen paljon ravintoloita joita ei vain ole mapsissa. Pitää mahdollisesti alkaa luottamaan omiin silmiin ja jalkoihin yli digitaalisen opastuksen. Testatakseni metrobussijärjestelmää (joo, metro on bussit, metrot ja kevytjunat) päätin lähteä kenkäostoksille Jarnon vinkkaamaan paikkaan. Kaupunki on ruudukossa, joten busseilla meneminen on helppoa. Menet bussilla XXX ruudukon vaakasuuntaan ja bussilla YYY pystysuuntaa. Google maps kertoo koska hypätään pois kyydistä :). Olin joko ainut tai se toinen valkoinen bussissa täynnä eri värisiä lajimme edustajia. Saattaa johtua alueesta, olen chinatownin vieressä. Huomenna tiedän paremmin :).
Kauppa jossa kävin oli todellinen muotipaikka. Histerluku pamahti katosta läpi ja gaydar vilkkui punaisena, osa myyjistä niin pahasti eleillen että epäilen sen olevan osittain vitsi. Luonnollisesti myyjät ovat eri taustoista tulevia ja vain harva puhuu englantia ilman karmeaa ulkomaan aksenttia. Valitettavasti tällä liikkeellä ei ollut minulle sopivia kenkiä, mutta nyt tiedän jalkani jenkkikoon ja leveysmerkinnän.
Toinen samalla suunnalla ollut paikka, jota halusin vilaista, oli La marin tar pit museo. Valitettavasti paikka oli mennyt kiinni ennen kuin minä ehdin sinne. Niinpä kävelin puistossa ja ihailin tervalampia illan päätteeksi.

[ngg_images source=”galleries” container_ids=”22″ display_type=”photocrati-nextgen_basic_thumbnails” override_thumbnail_settings=”0″ thumbnail_width=”240″ thumbnail_height=”160″ thumbnail_crop=”1″ images_per_page=”20″ number_of_columns=”0″ ajax_pagination=”1″ show_all_in_lightbox=”0″ use_imagebrowser_effect=”0″ show_slideshow_link=”1″ slideshow_link_text=”[Show slideshow]” template=”/www/juha.leivo.org/wp-content/plugins/nextgen-gallery/products/photocrati_nextgen/modules/ngglegacy/view/gallery.php” order_by=”sortorder” order_direction=”ASC” returns=”included” maximum_entity_count=”500″]

Majapaikkanani on Beverly hillsissa, ihan muutaman (3-5) kilometrin päässä Hollywood ja Sunset bulevardeista, mistä löytyy juttuja. Tämä osa kaupungista on täysin käveltävissä, jalkakäytävät löytyy ja sen puolesta meno on helppoa. Se on nuo etäisyydet mitkä ovat murhaavat paikallisten mielestä, enkä voi oikein kiistellä aiheesta. Kävely valitsemalleni aamiaispaikalle vei liki tunnin ja siitä 30 minuuttia ensimmäisille nähtävyydelle. Toki pyöräilykin on mahdollista. Näin ainakin kolme pyöräilijää päivän aikana, mutta en nähnyt missään yhtään lukittua pyörää lepäämässä, joten lähdetään siitä että minä ja myöhemmin me ei tulla pyörällä liikkumaan.
Aamiainen oli vielä viimeisen kerran vohveleita. Tällä kertaa annoskoko oli sivistyneempi, mutta käsittämättömän makea mustikkaversio. Seuraavaksi siirrytään munakkaisiin ja Lasselta opittuun stake and eggs aamiaisvaihtoehtoihin. Päivän maalini oli Hollywood buleward ja walk of fame, sekä Hollywood kyltti. Walk of fame oli helppo, sillä se on yhtä kuin Hollywood buleward siinä kohtaa kun pääsin sille kadulle. Katua kävellessäni ja odottaessani että Kristan kone laskeutuu New Yorkiin kohtasin turistiautokierroksia myyvän henkilön, jonka kanssa iskin hetken juttua. Koska minulla ei ollut erityisemmin suunnitelmia tälle päivälle päätin mennä heidän autokierrokselle, sillä se menee Hollywood kyltille ja sitten läpi kaupungin ja sitten Beverly Hillsille julkkistaloja katsomaan. Nyt minun pitää itse keksiä miten kyltille päästään ja kävely ei näytä helpolta.
Ennen autokierrokselle lähtöä sain puhelun Kristalta hänen jenkkinumerosta. Hän on turvallisesti sateisessa New Yorkissa ja onnistuneesti aktivoinut jenkkinumeronsa. Illalla hän kuittasi olevansa hostelilla, joten kaikki hyvin sielläkin :).
Autokierros pisin L.A.ta lähinnä kertoi minulle kuinka iso mesta on kyseessä. Beverly Hillsissä ei voi kävellä, siellä ei ole jalkakäytäviä. Beverly Hilssisä voit kuvata julkkisten asuntojen aitojen ovia ja jossain tapauksissa taloa etäältä. Valokuvaaminen vauhdista oli mahdotonta joten siirryin videokuvausmoodiin sillä mielenkiintoista matkassa oli kuskin höpinät. Poltin operaatioissa yhden akun kamerasta, mutta onneksi minulla on niitä 2 :). Me emme käyneet Hollywood kyltillä, sillä ajoimme ohi kohdan jossa Barry Whitelle laitettiin juuri tähteä Walk of famelle. Olisin ottanut Hollywood kyltin mennen tullen ennen tuota. Videoita en pysty suorilta editoimaan, joten todennäköisesti en julkaise tässä vaiheessa niistä mitään.
Iltapäivän ohjelmaksi ajattelin vihdoin käydä leffassa, menin Kiinalaiseen teatteriin katsomaan Bounty Hunters leffan. Leffa on sitten goretyylinen actionmättö vailla järkeä. Näytöksen aikana pääsin todistamaan asioita, joita ei vain tapahdu leffateatterissa :D. Puhelu kesken leffan, sixpack oluen juomista eturivissä ja leffan kuvaamista iphonella.
Näkeekö täällä julkkiksia? Ei, täällä näkee kiljuvan ihmismassan joka liikkuu kadun myötäisesti. Siellä massan seassa on puhumiehiä ja oletettavasti pukumiesten keskellä on itse julkkis. Kaziljoona kameraa pyrkii ottamaan jonkinlaisen kuvan…
Magasali löydetty, vaatepesula löydetty, julkinen kuljetussysteemi on mysteeri, huomenna pitää matkustaa sillä 🙂

[ngg_images source=”galleries” container_ids=”21″ display_type=”photocrati-nextgen_basic_thumbnails” override_thumbnail_settings=”0″ thumbnail_width=”240″ thumbnail_height=”160″ thumbnail_crop=”1″ images_per_page=”20″ number_of_columns=”0″ ajax_pagination=”1″ show_all_in_lightbox=”0″ use_imagebrowser_effect=”0″ show_slideshow_link=”1″ slideshow_link_text=”[Show slideshow]” template=”/www/juha.leivo.org/wp-content/plugins/nextgen-gallery/products/photocrati_nextgen/modules/ngglegacy/view/gallery.php” order_by=”sortorder” order_direction=”ASC” returns=”included” maximum_entity_count=”500″]

Tänään alkoi viimeinen pätkä matkan yksinäistä osaa. Olen L.A.ssa yksin kolme päivää ja sitten Krista saa  minut kiinni.
Saaristen isännöinti oli mahtavaa loppuun saakka. Päivän lounaan valmistelun aikana kyselin voinko auttaa jotenkin johon vastattiin “Well, you can help yourself to beer if you like”. Kiitos Saariset, meno oli mahtavaa!
Lentokentällä baarissa istuessani vieressä oleva britti kysyi olenko paikallisia, johon vastasin että en ole, olen lomailemassa. Tämän jälkeen hän arveli minun olevan toinen britti, johon jouduin toteamaan että olen suomalainen. Juttelimme niitä näitä oluen äärellä kunnes tuli aika lähteä. Englannin lausunta rupee sujumaan kohtuu hyvin, sanastoa saisi vieläkin kasvattaa.
Buffalo – Chicago lento tapahtui pienimässä matkustamassani purkissa ikinä. Minä olin hattu päässä liian pitkä käytävälle O_o. Onneksi lento oli hyvin lyhyt, sillä reppuni ei mahtunut ylös eikä se mahtunut kunnolla edessä olevan penkin alle. Polvet leuassa virheellisessä törmäysasennossa mentiin se lento. Chicago – L.A. lennon matkustamon päälentoemo tai mikä lie ei viettänyt ihan parasta työpäiväänsä. Lennon kestoksi hän kuulutti 3 tuntia ja leffaksi Star Wars – in to darkness. Minä mietin, että ei… se lento kestää 5 tuntia ja mennään kahden aikavyöhykkeen yli ja Star wars leffa on tylsä, se on varmaan joku niistä uusista. Mitä tuli ulos näytöistä oli Star trek – in to darkness, mikä taasen oli mielenkiintoista katseltavaa :).
L.A.ssa ehdin soittaa Kristalle juuri ennen hänen lentoa ja ilokseni löysin matkatavarahihnalta makuupussini. Taksilla hotellille/hostelille, huomenna tutkimaan kaupunkia.