Uncategorized

Aloitimme päivän aikaisin eli heräsimme 8.30. Juha viritteli itselleen taas pekonia, kananmunia sekä paahtoleipää. Kahvin teki Patricia, mikä oli  hienoa sillä lopputulos oli cappuccino. Krista aamianen sisälsi varmasti hedelmiä. Runsaan aamiaisen jälkeen lähdimme kaupungille ostoksille. Matkalla kaupungille ajanhetkellä 49 tuntia näimme ensimmäisen kerran kengurun. Valitettavasti näimme sen vain hetken ja hyvin kaukaa.

Kaupungilla kävimme läpi useamman ostoskeskuksen pääasiassa katsellen ja ihmetellen tämän maan tarjontaa. Kauppakeskukset näyttävät samalta kuin meillä ja sisältävät samaa kuin meillä, joten niistä ei tullut edes kuvia otettua.

Meitä on viimeiset kaksi päivää peloteltu informaatiolla erilaisista myrkyllisistä olennoista. Ilmeisestikin meri ja meren ranta on täynnä ikäviä elukoita jotko joko tappavat sinut tai tappavat sinut, mutta paikalliset tietävät voiko veteen mennä edes etäisen turvallisesti uimaan. Maalla taasen käärmeet ja hämähäkit tappavat sinut, sitten on läjäpäin vihaisia elukoita, ne todennäköisesti tappavat sinut. Olen päätynyt yksinkertaiseen ratkaisuun myrkyllisten eläinten tunnistamisessa: Jos eläin on pörröinen ja söpö se ei todennäköisesti tapa sinua.

Ennen illan ruokailua Krista vei minut maastoon. Menimme suoraan kengurujen leikkikentälle, mutta ehdimme olemaan siellä niin vähän aikaa että emme havainneet yhtään kengurua. Harmillista. Suunnittelen ottavani kuvan kengurusta niin läheltä että sen sieraimen sisustakin näkyy…

Loppuilta menikin nauttien kotona tehtyä lammasta, hyvää juttuseuraa ja vanhaa viiniä.

We began the day early, meaning we woke at 8.30. Juha cooked up some bacon, eggs and toast. Coffee was made by Patricia which was nice since it ended up being a cappuccino. This time I’m sure that Kritas breakfast included fruits. After a healthy breakfast we headed out for some shopping. On our way to the city at 49 hours we saw a kangaroo the first time. Unfortunately we saw it only a brief moment and from a very far away.

In the city we through several malls mainly looking and wondering all things this country has got to offer. Since the malls look the same as we have and had a lot of the same in them we didn’t even take pictures.

Last couple of days we have being frighten with information about different poisonous creatures. Apparently the sea and the sea shore are full of nasty creatures that either kill you or kill you. Luckily the locals will know if you can go to the water to risk your life. Then again on the land snakes and spiders will kill you and there are a bunch of different angry creatures which will likely get you killed. I’m come up with a simple solution to distinguish these two: If the animal is cute and cuddly it most likely won’t kill you.

Before the evenings dinner Krista took me to the forest. We went directly to the kangaroos back yard but we were only few minutes in there and during that time we didn’t see any. Such a shame. I’m planning to take a picture so close to the kangaroo that you can see the inside of it’s nostril.

The rest of the evening went by while we ate home made lam, had a nice chat and drank some old wine.

Aikaeron, matkustuksen ja yleisen nuutumisen vuoksi päätimme herätä sitten kun heräämme. Tämä tarkoitti että kiskoimme itsemme kovalla työllä ylös vähän ennen yhtä päivällä. Aamutoimien ja suihkun jälkeen päivään mahtui vain matkustaminen tapaamispaikalle, suunnitelmissa ollut visiitti kansalliseen taidemuseoon piti tiputtaa pois.

Meille oli annettu ohjeet tehdä oma aamiaisemme vapaasti keittiötä hyödyksi käyttäen. Tämä saattaa kuulostaa hienolta ja helpolta idealta, mutta pitkän linjan matkustajana tiesin heti yhden sudenkuopan; kahvinkeiton. Niinpä edellisenä iltana olin tiedustellut miten natiivit tekevät kahvinsa. Silti aamu viereessa keittiössä toisessa maassa on haasteellinen. Missä on sitä sun tätä? Miksi leivänpaahdin ei lähde päälle? Kuinka saan tulen (ja kaasun) pois päältä kaasuhellasta? Minne hävitän todisteet (kahvin purut) kahvin keitosta? Kun nämä kaikki pikku haasteet oli saatu selvitettyä Juhalla oli edessään aamiainen joka sisälsi kananmunia, pekonia, kahvia sekä paahtoleipää. Kristan aamiainen sisälsi kartan ja luultavasti hedelmiä…

Virkistävän aamiaisen jälkeen lähdimme talsimaan bussipysäkille. Matkustimme busseilla liki kaksi tuntia päästäksemme tapaamispaikalle “Civiciin”. Tuohon pariin tuntiin kuului pieni seikkailu Wodenissa ostoskeskusessa sekä pieni kävely Civicissä ulkoilmassa. Patrician kanssa matkustimme yliopiston ravintolaan missä tapasimme kaksi hänen ystäväänsä. Tuolla ravintolassa kuluikin loppu ilta rauhallisesti oluesta, viinistä, appelsiinimehusta ja naposteltavista nauttien. Sarjassa ennen kuulumattomia asioita: Minua hoputettiin vanhemman rouvan toimesta viimeistelemään olueni, jotta voin hakea seuraavan. 😀

Vielä lopuksi kenguruista. Olen melkoisen varma että natiivit pomppivat karvapallot ovat piilossa minun vuoksi. Mikään muu ei selitä 36 tuntia ja 0 havaintoa. Näen kylttejä jotka varoittavat kenguruista. Ihmiset puhuvat niistä, mutta en näe yhtään, en vaikka kuinka yritän. Yksi selitys on kenguruiden puutteeseen on että me olemme kaupungissa, toinen selitys on että kenguruilla on ruokaa metsissä juuri olleiden sateiden jäljiltä. Minä olen varma että kengurut pelkäävät haleja ja siksi eivät näyttäydy.

Due to time difference, travel and general doziness we decided to wake up when we wake up. This meant that we drag our selves up just a little bit before one pm. After morning activities and a shower we only had time to travel to our meeting point. We had planned to visit the national art gallery but that had to be dropped out.

We were given instructions to do our own breakfast using the kitchen. This might sound nice and easy, but as a long time traveler I knew one caveat before hand, how to make coffee? So last I asked how do the natives do their coffee. Still a morning in a strange kitchen in a foreign country is challenging. Where is everything? Why doesn’t the toaster start? How do I stop the gas and the flame on the stove? How do I dispose the evidence of making coffee? When all these little challenges were settled Juha had a breakfast made out of eggs, ham, coffee and toast. Krista’s breakfast included a map and probably fruits…

After the refreshing breakfast we head out to the buss stop. We travelled nearly two ours with the busses to get to the meeting point in Civic. During that two hours we had a small detour in Woden shopping mall and a small walk in Civic. With Patricia we travelled to a university restaurant where we met two of her friends. In that restaurant we spend the rest of the evening enjoying some beer, wine, orange juice and some snacks. In the series of things never happened before: I was rushed by an older lady to finish my beer so I could get another beer. 😀

Before I stop I have to say a word about the kangaroos. I quite certain that the native jumping fur balls are hiding because of me. Nothing else can explain the 36 hours and 0 sightings. I see signs that warn about kangaroos. People talk about them, but I can’t see one no matter how much I try. One explanation about the missing kangaroos is that we are in the city, another one is that they have plenty of food in the forests since it just rained a lot. I’m, however, convinced that kangaroos are afraid of hugs and there for won’t show them selves.

Laskeuduimme aamulla Sydneyhin. Kengukello lähti käyntiin klo 10.30 7.1 2010. Kaikki kenguruhavainnot ja toimenpiteet kerrotaan suhteessa kengukellon nollahetkeen. Se tarkoittaa että esimerkiksi nyt Kenguhetkessä 6.00 olen tehnyt 0 kenguruhavaintoa. Päivän ohjelma on hankkia datayhteys minulle, hypätä bussiin ja matkustaa Canberraan, jossa tapaamme Patrician ja Rogerin.

Sydneyn hintataso  on pöyristyttävä, eli lähes sama kuin Suomessa. KL:n jälkeen se tuntuu vain niin kovin kalliilta. 🙂 Sydney tuntuu myös jotenkin laimealta, liian tutulta verrattuna edelliseen maahan. Täällä ei ole koristeellisuutta, eksoottisen näköisiä ihmisiä ja puita.

Tutkiessani erilaisia mainoslappusia aloin muodostamaan Kengurusuunnitelmaa(tm). Kenguruja on jumissa useissa eri (maksullisissa) paikoissa ja niiden lähelle tuntuu pääsevän todella helposti, jos mainoslappusten kuviin on uskominen. Ne pahaa aavistamattomat karvakasat on aivan halausetäisyydellä ilman minkään asteen juoksemista. Se tarkoittaa että minulla on hyvin energiaa jäljellä painimista varten ja Krista osaa käyttää kameran sarjatulitilaa. Tulen käyttämään tätä optiota sikäli villin kengurun halaamisyritykset epäonnistuvat. Yleisesti Sydneyssä olisi useita hurjia aktiviteettejä joihin minä haluaisin osallistua, mutta Krista ei ole niin innoissaan. Pidämme tässä vaiheessa suunnitelupöydän täysin avoimena ja täynnä ideoita. 🙂

Paikallinen mokkula on nyt ostettu, samoin hellehatut ja nyt istumme bussissa matkalla kohti Canberraa.

Canberrassa meitä vastassa oli Patricia. Vietimme rauhallisen koti-illan käyden läpi käytännöllisyyksiä ja tulevan viikon suunnitelmia.

We landed to Sydney this morning. The kangaroo clock started running at 10.30 AM 7.1.2010. All kangaroo related markings will be told in relation to the 0 hour of the kangaroo clock. That means that in kangaroo moment 6.00 hours I’ve spotted 0 kangaroos. Today’s plan is to get me a data connection, jump on to a bus and travel to Canberra where we’ll meet Patricia and Roger.

Sydney’s price level is horrible, that is almost as much as in Finland. After KL it just feels so very expensive. 🙂 Sydney is also a lot more tamer and familiar than KL. There are no decorative buildings and exotic looking people and trees.

While I studied different advertisements I started drafting up the Kangaroo plan ™. It seems that some of the kangaroos are stuck in various parks (which you need to pay to get in and it appears that you can get very close to them quite easily, that is if you can believe the pictures in the advertisements. Those unsuspecting fur balls are right at the hugging distance without any running. This means that I should have plenty of energy left for any wrestling that is needed and Krista knows how to use the fast mode in our camera. I will be using plan if I fail to hug a wild kangaroo. In  general Sydney has a lot of wild activities that I would like to participate in, but Krista wasn’t all that excided. We’ll keep our plans completely open and let the ideas pour in.

We have the data connection and new hats. Now we are sitting in a bus on our way to Canberra.

Patricia was waiting for us at Canberra. We spend a nice peaceful home evening going through the practicalities and the plans for the coming week.

Jonota päästäksesi jonottamaan. Nyt on koettu sekin. 🙂 Eilen Hansin odottelun jälkeen kävimme Petronasin tornien sisällä. Tarkkana poikana huomasin että "Ei enää vapaita lippuja" – kyltti puuttui. Mielenkiinto nousi ja kävimme tarkistamassa onko lippuja saatavilla. Olihan niitä, mutta annettu aika oli liian myöhään iltapäivällä. Niinpä tulimme tänään aamulla jonottamaan lippuja ja samalla tapaamaan Minnan. Jotta lippuja pääsi jonottamaan piti ensin jonottaa siihen jonoon. Mielenkiintoinen järjestely 🙂

Saimme liput Petronaksen skybridgelle 12:15 kierrokselle. Koska siihen oli hyvin aikaa päätimme käydä läheisessä ravintolassa brunssilla. Kauniin kelin vuoksi päätimme matkata paikalle Petronasin puiston läpi. Tästä syntyi sen verta paha suunnistusvirhe että meidän piti juosta syömästä hotellille tekemään checkout. Ravintolassa sattui jotain ennen kuulumatonta. Juha ohjattiin naisten vessaan koska miesten vessoihin oli jono! Juosten tehdyn checkoutin jälkeen menimme rauhassa Petronas tornille ja osallistuimme kierrokseen. Se sisälsi mm. melkoisen propaganda videon ja kuvaustuokion itse sillalla. Sen keikan jälkeen naiset olivat päättäneet käydä jollain aukiolla ja jossain marketissa (central market) :). Koska Juha oli brunssista jäänyt vähän nälkäiseksi seurue hajosi kahtia; Juha hakemaan ruokaa ja naiset vilvoittelemaan KLCC:n alakertaan. Haluamani ruokapaikka oli ääriään myöten täynnä joten vaihdoin taktiikkaa ja ostin Lasak:ia tai jotain sellaista Take awaynä! Arvatenkin kyseinen ruoka oli tulista…
Aukion ja kauppakeskuksen jälkeen erosimme Minnasta ja me lähdimme pikku ostoskeskuskierroksen kautta hotelliin. Hotellilla kävimme kuntosalilla suihkussa ja vaihtamassa puhtaat vaatteet päälle. Ne pysyivät puhtaina ja kuivina jopa useita minuutteja…
Nyt istumme kentällä valmiina nousemaan koneeseen. Seuraavaksi Australia!

Queue in line so that you queue in another line! Now we’ve experienced that also :). Yesterday after waiting for Hans we went inside the Petronas towers. The observatory guy that I am noticed immediately that the "No more free tickets" sing was missing. This raised our interest and we went to check if there were indeed free tickets available. There were, but they were for a late trip in the afternoon which didn’t fit our schedule. So today we came early to stood in line for the tickets and to meet Minna. In order to get to the line for the tickets you had to stand in a line for the first line :). Interesting arrangement.

We got tickets to the sky bridge tour starting at 12:15. Since we had some time on our hands we decided to have a brunch in a nearby restaurant. The weather was really nice so we decided to travel through a park behind the Petronas Twin towers. We made a huge mistake regarding the distances and location which meant that we had to run, after the lunch, so that we would be in time at our hotel for checkout. Something unexpected happened at the restaurant. Juha was guided to women’s toilet since there was a queue to men’s toilets! After running to hotel and doing checkout we walked back to the towers and took the tour. It included a propaganda video and a moment in the sky bridge.
After that the girls had decided to go to central market and some square. Juha was till hungry after the brunch so the team split up; Juha hunts food and girls wait at KLCC. The restaurant I wanted to eat in was overwhelmed with people so I changed tactics and took Laslak as Take Away!
After the square and the mall we said our goodbyes to Minna and headed towards to hotel. We had a little detour through a shopping mall on our way to hotel.
At the hotel we went to the gym to take a shower and to change to clean clothes. They remained clean and dry for several minutes…
Now we are sitting in the airport ready to board the plain. Next stop Australia!

Heräsimme aamulla aikaisin (taas!) eli jopa 7.00 matkataksemme hämärille Pudun markkinoille. Nämä markkinat ovat erikoistuneet tuoreeseen ruokaan, kalaan, kanaan, vihanneksiin,kasviksiin yms. Ruoka on niin tuoretta, että näet kun sitä teurastetaan. Osa ilmeisesti teurastetaan silmiesi edessä tuoreuden takaamiseksi. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti söisimme sieltä ostettua aamiaista, mutta ruokahalu katosi jossain kohtaa X-D. Lopulta ostimme banaaneja mukaan ja poistuimme kohti Petronasin torneja ja siinä lähellä olevaa hyväksi mainostettua ruokapaikkaa.

Olin eilisen blogin päivityksen yhteydessä tarkistanut postimme ja saanut selville että Hans on mahdollisesti jumissa Pekingin lentokentällä huonon kelin vuoksi eikä hänellä ole mitään tapaa kertoa meille pääseekö hän tapaamispaikallemme. Samalla saimme selville että Kristan kaveri Minna on tulossa KL:n ja pääsemme tapaamaan häntä.

Näin ollen päätimme odottaa puoli tuntia tapaamispaikalla. Huvitin itseäni ja Kristaa tiedustelemalla aika ajoin onko joku mielenkiintoisen näköinen ohikulkija mahdollisesti Hans. Hänhän on viettänyt hyvän hetken Soulissa joten en voi olla täysin varma minkä näköinen hän nykyään on… Valitettavasti Hans ei koskaan ilmestynyt tapaamispaikalle, mutta onneksemme Minna oli päässyt turvallisesti KL:n. Sovimme treffit Merana KL:n torniin muutaman tunnin päähän ja vetäydyimme hotellille pikku siestalle.

Menara KL:llä näkymät olivat melkoiset. Koitan koostaa panoramakuvia antamaan hieman kuvaa siitä minkälaista siellä oli. Menaran jälkeen suuntasimme Chinatowniin syömään ja katselemaan heidän myyntikojujaan. Matkalla Chinatowniin koimme kovimmat rankkasateet tähän mennessä. Onneksi ne menivät ohi ruokatauon aikana. Illan päätteeksi menin pakolliselle kahville (ja donitsille 😉 kirjoittamaan tämän blogin.

We woke early in the morning (again!) meaning at 7.00 so that we could travel to shady Pudu markets. These markets are specialized in fresh food; fish, chicken, vegetables, fruits so on. The food is so fresh that you’ll see when they butcher it. Apparently some of is being butchered right in front of your eyes to guarantee the freshness. According to our original plan we would eat breakfast bought from there, but some where along the way we lost our appetite X-D. Finally we bought some bananas and headed back to Petronas towers and a food joint near it.

Yesterday while updating the blog I checked our emails and found out that Hans might be stuck in Peking airport due to bad weather and he has no way of telling us whether he will make it to the meeting point or not. At the same time we found out that Kristas friend Minna is on her way to KL and we will get to meet her.

So, things being as they were, we decided to wait half an hour at the meeting point. I amused my self and Krista by asking her from time to time whether somebody strange looking passerby could be Hans. I mean he has spent a good amount of time in Soul and I have no idea what he could look like nowadays… Unfortunately Hans never appeared at our meeting point. Some good news was that Minna had made it to KL. So we agreed to meet her at Merana KL tower in few hours and felled back to  hotel for a small siesta.

The view from Merana KL is quite something. I’ll try to create some panoramic pictures to give you some understanding what’s it like. After the Merana we headed to Chinatown to eat and see their stalls. On our way to Chinatown we saw the strongest rains we’ve seen so far. Luckily the rains was over when we were ready from our dinner. To finish the evening I went to my mandatory coffee (and donuts) to write this blog.

Eilisen museoreissun aikana Krista alkoi osoittaa pieniä uupumuksen merkkejä joten tämä päivä on otettu rennosti. Nukuimme myöhään, mutta se johtui osittain keskiyön leffahetkestä joka päättyi vasta kahdelta yöllä.
Hotellin sängyssä lojumisesta on hyötyäkin! Krista pongasi pari IT kauppakeskusta ja näin päivän ohjelma tuli ratkaistua. Matkustamme IT kauppakeskukseen, syömme siinä lähellä, Juha shoppailee järkevästi ja sitten palaamme pesemään pyykit.

Ensimmäinen katuhali ja pussaus pongattu 15:13, ehkäpä siveellisyyslait eivät pure täällä kaupungissa niin lujaa…

Päivän ruokana oli Juhalle nuudeleita BBQ kanalla ja Kristalla äärimmäisen valkosipulista ja tulista kanaa riisillä. Jälkimmäistä ei olisi kannattanut maistaa… IT shoppailukeskus osoittautui lähes täysin pettymykseksi, hintataso ei ole merkittävästi halvempaa. Kalliimmissa laitteissa 80-100 euroa, mikä ei missään nimessä ole riittävästi. Valikoita on myös heikko mikäli ei halua ostaa kännykkää tai kameraa.

During yesterdays museum trip Krista began showing small sings of exhaustion so today we have taken it easy. We slept late, but the midnight movie session had its effect also. We began sleeping at two in the morning. Lying in the hotel has its benefits! Krista found couple of IT shopping malls and so the days program was solved. We shall travel to one of the IT malls, eat near by, Juha will shop around reasonably and then we’ll return to do our laundry.

BTW, first street hugging and kissing spotted at 15:13, perhaps the proximity rules aren’t guarded so much in the city.

Today’s meal for Juha was nudels with BBQ chicken and for Krista some chicken with extreme amounts of while garlic. I should have not tasted the latter one…. IT shopping mall turned out to be almost complete disappointment. The prices were not enough low. With the expensive equipment the difference would be 80-100 which is not nearly enough. The selection was also poor if you don’t want to buy a cell phone or a camera.

 

Yritimme herätä aikaisin aamulla, jotta saisimme liput Petronas tornien “skybridgelle”. Niitä jaetaan aamuisin tornin alaosassa ilmaiseksi. Heräsimme 7.00 … 7.30 ja pääsimme tornille 8.50. Lippujen jako aloitetaan 8.30. Olimme liian myöhässä emmekä saaneet ilmaislippuja. Niinpä suunnittelimme päivän uudestaan. Ajatuksemme oli että oppisimme jotain islamista käymällä islammuseossa. Kyseinen museo on toisessa suunnassa koko kaupunkia joten teimme lähtötoimet tornilla ja suuntasimme hotellille vaihtamaan kamppeita.

Matkalla hotellille totesimme että varustelumme on täysin väärä. Meillä on sateenvarjot, parempi kamera ja 3 litraa vettä. Me tarvitsemme aurinkolasit, aurinkorasvaa ja pienemmän kameran. Varustevaihdon jälkeen kamppailimme jaksamisen kanssa hyvän hetken ja lopulta pääsimme matkaan. KCLL:n juna-asemalla Juhaan iski melkoinen energiavaje joten oli Juhan ruokatauon paikka. On yleisesti tunnettua, että Juha on melkoinen gourmee ruokailia ja tulisen ruuan ystävä. Niinpä Malaisialainen tulinen ja suunnaton ruokakirjo sopii Juhalle kuin nenä päähän. Joka ateria on uusi erilainen iloinen pieni tulimyrsky suussa. Krista taasen ruokaili junamatkan toisessa päässä jonkinlaisessa natiivien suosimassa ja kirjan suosittelemassa ruokapaikassa. Kokemus oli … aito Malaisialainen ruokailukokemus.

Tässä kohtaa on syytä kertoa paikallisista vessoista. Tässä maassa osa asukkaista harrastaa kyykkypaskaa ja tätä toimenpidettä tukemaan heillä on vessoissa oma loosi jossa on kyykkyreikä lattiassa. Jos näet länsimaalaisen pytyn jossa on jalanjäljet istuimella herra kyykkypaska on käynyt siellä. Todennäköisyys eri tyyppisille “roiskeille” pystyn istuimella ja välittömässä läheisyydessä kasvaa suunnattomasti. Suositeltava toimenpide on vaihtaa vessaloosia tai tarvittaessa koko vessaa.

Islammuseo ja päivän älytön kuumuus kävi sen verta koville että kulutimme 4.5 litraa vettä samalla kun laahustimme neljän tunnin seikkailun jälkeen aivan rättiväsyneenä hotellille. Pikku torkkujen jälkeen lähdimme läheiseen ostoskeskukseen syömään ja lähettämään tämän blogimerkinnän verkkoon. Saadaksemme netin poikkesimme MOF nimiseen japanilaiseen kahvilaan. Juha sai hyvän ja makean kahvin suklaalla, mantelilla ja kermalla kun taas Krista tilasi myyjän suosituksesta vihreää teetä maidolla. Kristan teetä voidaan verrata suoraan lämpimään pinaattikeittoon. 😀

We tried to wake up early so we could get free tickets to the sky bridge between Petronas twin towers. Those tickets are given away during the morning at the KLCC. We woke at 7.00 … 7.30 and were at the tower at 8.50. The ticket giveaway beings at 8.30, but we were too late and didn’t get any. So we changed the plans for today. Our idea was to learn something about Islamic religion by visiting Islamic museum. That museum is on the other side of the town so we went back to the hotel to change gears.

On our way to the hotel we noticed that our gears are completely wrong. We had umbrellas, the better camera and 3 liters’ of water. What we needed was sun classes, sun lotion and the small camera. At the hotel room we had to struggle to get out of there, we were way too sleepy. At the KCLL train station Juha felt really hungry and was running on steam so he had his lunch break there. It is widely known that Juha is some what of a gourme eater and a friend of hot spicy food. It comes as no surprise that the Malaysian spicy and food in wide varieties suits Juha perfectly. Every meal is a new different happy little fire storm in the mouth. Krista had her lunch at the other end of the train trip in some food joint that is popular among the natives. The experience was …. as real as it gets.

At this point I feel I should say something about the local toilets. Some natives do squat shitting and this is supported by giving them their own booth with a hole in the ground. If you see a western toilet with shoe prints on the seat Mr. Squat shit has been there. The probability of different kind of “splatters” on the seat and areas surrounding the toilet increases a lot. In this case I suggest that you change booth or if need be entire toilet.

Islamic museum and the unbelievable heat took its toll and we consumed 4.5 liters’ of water while we drag our selves after four hours of adventure to our hotel room. We were dead tired and slept a couple of hours. After the nap we went to the nearby mall for dinner and to send this blog entry. To get free internet we decided to have our coffee and tee in a Japanese coffee shop called MOF. Juha managed to order good but sweet coffee with chocolate, almonds and whipped cream while Krista got (recommended by the cashier) green tee with milk. We can describe that tee to be warm spinach soup. 😀

Yrityksemme siirtää sisäistä kelloamme KL:n aikaan oli melkoisen onnistunut. Heräsimme ensimmäisen kerran keskiyöllä. Käytimme tämän öisen hetken elokuvan katseluun ja yritimme uudelleen nukkua. Temppu toimi hyvin, heräsimme vasta yhdeksän maissa aamulla. Hotellihuoneessa hedelmäaamiainen ja kohti Starcbucksia! Kohdevalintaan oli kaksi syytä 1) kahvi 2) ilmainen internet. Kahvi oli sen verta hintavaa että tästä eteenpäin meillä on käytössä läheltä löytyvä ilmainen internet ;). Täällä näyttää olevan tarjolla länsimaista kahvia useammassakin paikassa, raportoin niistä myöhemmin.

Kuten kaikki tiedätte meillä ei ole tapana näyttää kiintymystämme julkisesti esimerkiksi halailemalla, suutelemalla, höpsöilyllä ja kiinnipitämisellä. Siksi tämän muslimimaan siveellisyyssäännöt ja -poliisit ovat olleet helppo asia omaksua. Tällä hetkellä uskallamme pitää toisimme kädestä kiinni :-I
Lämmöstä ja kosteudesta pitää sanoa sen verta että vaikka aurinko ei paista pelkkä oleminen saa Juhan hikoilemaan. Liikkuminen tässä kelissä shorteissa, t-paidassa ja sandaaleissa saa Juhan hikoilemaan kuin saunassa. Kristakin hikoilee ja se tarkoittaa että täällä on todella kuuma ja kostea.

Päivän kohteina toimivat Lintupuisto ja illemmalla pikku Intia. Lintupuisto oli upea paikka. Kuvat saavat kertoa enemmän. Valitettavasti kameran kyky ottaa kunnon kuvia niinkin haasteellisessa ympäristössä näkyy valokuvissa :(. Opimme samalla pari asiaa. Julkinen junajärjestelmä on kattava, mutta lippuja pitää ostaa aina kun menee junaan. Kertaliput ovat ainut käypä ratkaisu. 5 tunnin reissulla, jossa on luonas juomineen, tarvitaan enemmän kuin 2.1 litraa vettä.

Pikku Intia oli Kristan toive joten Juha huolehti suunnistuksesta. Suunnitus meni täysin puikkohin, kuten asiaan kuuluu. Pikku Intia oli hämmästyttävästi Intian kaltainen. Se muistutti Juhaa hänen työmatkasta Intiaan. Käsittämättömästi sakkia ja autot menee ihmisten seassa. Kävelimme kojujen välissä ja hämmästelimme kaikkea mitä oli myytävänä. Ensimmäisellä läpimeno kerralla emme uskaltaneet ruokaa ostaa, vaan tyydyimme hämmästelemään ruuan määrää, tuoksua/hajua sekä ulkomuotoa. Vasta paluumatkalla uskalsimme koittaa ensimmäistä ruokaa. Söimme sitä pimeähköllä takapihalla. Ruoka osoittautui yllättävän hyväksi. Nimeä emme tiedä. Tästä rohkaistuneena koitimme seuraavaa ruokalajia, jotain kärvennettynä banaaninlehden sisällä. Tästä ruokalajista emme pitäneet sen tulisuuden vuoksi. Kolmas yrityksemme oli Nasi Lemak. Tätä kaikki oppaat neuvoo syömään. Pidimme siitä. Ruoka sieltä oli sika halpaa ja kaksi kolmesta oli hyvää. Koitamme sitä vielä uudelleen.

 

Our attempt to sync our internal clock with KL time was quite successful. We woke the first time during midnight. We used the night time to watch a movie and then tried to sleep again. The trick worked and we woke at nine in the morning. We had a fruit breakfast in the hotel room and then headed to Starbucks! The were two reason for Starbucks 1) coffee 2) Free internet. Coffee was so pricy that from now on we have a free internet near us ;). It seems that they are offering western coffee in multiple locations, but I will report back on those later.

As some of you might know Krista and I don’t really show our affection to each other in public by kissing, hugging, teasing or generally just holding on to each other. So the religious limitation about close proximity and the religious authorities were piece of cake. So far we have dared to hold hands nothing more…

About the heat and the moisture. Even though the sun doesn’t shine just by standing still Juha starts to sweat. Moving around in this weather wearing only shorts, T-shirt and sandals makes Juha sweat like in sauna. Even Krista is sweating and that means that it is really hot and moist in here!

Today’s targets were Bird park and in the evening Little India. The bird park was a magnificent place. Pictures shall tell the tale. Unfortunately the cameras ability to take good pictures in that challenging environment can be seen in the pictures :(. We learned a couple of things on this trip. First of the public train system is very good, but you have to buy tickets every time you use the train. Single tickets were the only working solution. The other thing is that on a 5 hour trip, which lunch and drinks, we need more than 2.1 liters of water.

Little India was Kristas wish so Juha took care of the navigating. It was a marvelous success as it should have. Little India is astonishingly like India. It reminded Juha about his work trip to India. Unbelievable amount of people and cars going among the people. We walked between the shacks and wondered all the things that were on sale. During our first pass we didn’t dare to buy any food. Instead we just wondered the amount, smells and looks of the foods. On our return trip we dared to buy food. The first one we ate on a dark back yard. It was surprisingly good, but we don’t know the name. With this success on our mind we tried something that was burned inside a banana leaf. It turned out to be a bit too spicy for our taste! Our third try was Nasi Lemak. All the guides tell you to eat it. We liked it. In conclusion the food was extremely cheap and two out of three was good. We’ll try this again 🙂

Piti sanomani aikaisemmin, notta Malaysian lentokone oli tasokkain mitä tähän mennessä on nähty. Omat näyttö, oma ohjain ja läjä leffoja, pelejä, uutisia yms. Kaksi tuntia ennen laskeutumista Juha kaatoi omansa, videoiden katselu lakkasi siihen ja puoli tuntia ennen maalia Krista kaatoi omansa lopettamalla tetriksen. Alta paljastui Linux!

Aikaero on järkyttävä. Jetlag kohtuuton. Meillä kesti noin tunti päästä pois lentokentältä, sillä korjasimme rinkkojen pakkauksia ja ihmettelimme liikkeitä. Pari vielä Juhalle tuntematonta viskiäkin löytyi. Niitä pitää ostella pois lähtiessä… Matkustimme junalla pääjuna-asemalle jossa emmimme tovin ennen kuin rohkenimme kysyä apua. Ohjeiden avulla pääsimme Monorailin luo ja Monoraililla taas hyvin lähelle hotelliamme. Koska olimme hotellilla jo kello kymmenen emme saaneet huonettamme. Jätimme rinkat hotellille ja lähdimme tepastelemaan päiväreppujen kanssa. Juhan uskomattoman taidokkaan ohjeistuksen avulla löysimme helposti Petronasin tuplatornit (kuvat antavat vinkkiä suunnistuksen vaikeudesta). Matkalla torneille näimme Kuala Lumpur Convention centren. Kristan tiedustellessa että mikä paikka lie Juha vastasi tyhjentävästi että se on vähän niin kuin Risto Rytin sali. Kuvasta voitte todeta saman itse. Petronasilla pyöriessäme jetlagi alkoi painaa pahasti. Kävimme syömässä, talsimme hieman, istuimme “takapihalla” ja koitimme tappaa aikaa mahdollisimman paljon. Vähän vajaa kaksi luovutimme ja suuntasimme kaupan kautta hotellille. Neljältä väsähti Krista ja vielä 40 minuuttia myöhemmin Juha kirjoittelee tätä blogientryä. Toivottavasti nukumme edes kuuteen aamulla…

I mend to say earlier that the Malaysian airplane is the most luxurious we’ve used so far. We had our own displays, controls and movies, games, news and so on. Two hours before the landing Juha crashed his and the movie marathon ended. Half an hour before the landing Krista crashed her display while she tried to stop playing tetris. The underlying system was Linux!

The time difference is horrible. Jetlag unreasonable. It took us an hour to get out of the airport because we had to repack our backpacks and we checked out few stores. Juha managed to found couple of new whiskies. We have to buy some on our way out… We used the train to get to the main railway station where we wondered a good while before we dared to ask for help. With help we found the Monorail which we used to move close to our hotel. Since we were at the hotel at 10 am we didn’t get our room. So we left most of our gear at the hotel and strolled away to the city. With Juhas exceptional guidance we found Petronas Twin Towers quickly (the pictures will give a hint on how hard it was). On our way to the towers we walked by the Kuala Lumpur Convention centre. When Krista asked what is this Juha replied quickly it just like Risto Ryti hall in our home town. You have to know the place to understand the ridiculous comparison, sorry for that ;). While we were walking in circles in the Petronas tower the jetlag started to have its effect. We tried to kill time as much as possible by walking, sitting in the “backyard”  and by eating. Little to two we gave up and walked back to the hotel through a supermarket. At four Krista fell asleep and still 55 minutes later Juha is writing this blog entry. Hopefully we sleep at least to six in the morning.