Skootterista koppi

2017-06-11

Faktat
Ajoaika: 3 tuntia 7 minuuttia
Keskikulutus: 12.5 km/l
Keskinopeus: 51 km/h
Kokonaiskilometrit: 2737 km

Heräsimme varjosta, mukavan viileinä. Kaksi asiaa edesauttoi tätä.

  1. Takaluukku oli täysin auki (hyttysiä vastaan oli se kärpäsverkko)
  2. Kristan löytämä paikka oli täysin varjossa, edes aamuaurinko ei osunut siihen

Herättyämme virittelimme aamun vedet kuumenemaan trangialla ja aloimme juttelemaan. Autossa yöpyminen on mahdollista, koeviikonloppu oli onnistunut siinä mielessä. Nyt kun meillä on käytännön tietoa ja pari yötä takana osaamme suunnitella hommaa paremmin. Aamupäivä meni näppärästi ohi miettien mitä kaikkea teemme toisin. Kirjoitmme ostoslistaa, teimme testimuokkauksia. Lopputulos on todennäköisesti melkoisesti käytettävämpi automakuupaikka. Alustavasti sovimme toimintamalliksi tulevalle lomakaudelle kaksi yötä autossa, yksi yö hotellissa/hostellissa … tämä pitäisi pitää kustannukset kohdallaan ja antaa luksusta aina välillä.

IMG_20170611_084313IMG_20170611_090829IMG_20170611_090914IMG_20170611_115753IMG_20170611_115803IMG_20170611_115812

IMG_20170611_125750Suunnittelussa meni niin kauan, että päädyimme syömään leirintäalueen ravintolassa ennen kuin aloitamme päivän urakan – alas kävelemisen. Ravintolan ruoka ei ollut erityisen maukasta tai kummallista, mutta maku korvattiin määrällä! Syötävää oli! Muut ruokailiat jättivät lautaselle ruokaa, jotkut runsaastikin, mutta ei suomalaiset! Suomalaiset syö sen mitä annettu on eikä kitise.

Vatsa täynnä aloitimme seikkailun jalan kohti rantaa. Kyltit antavat suuntaviivat! 30 minuuttia kävelyä alamäkeen, saa suorittaa. 5 metriä eteenpäin on kyltti “tietä ei saa käyttää – maavyöryn vaara”. Kohautimme olkia ja lähdimme matkaan. Matka oli mahtava, näkymät upeita, metsät hienoja. Polku hieman haasteellinen Five fingers-kengille, mutta ilman tapaturmia päästiin alas saakka. Parikin kertaa jouduimme miettimään mihin suuntaan mennä. 45 minuutin kuluttua löysimme rannalle vain yhden lyhyen harhapolun jälkeen.

IMG_20170611_134319IMG_20170611_134330IMG_20170611_134453IMG_20170611_135403IMG_20170611_135556IMG_20170611_135625IMG_20170611_141122IMG_20170611_141142IMG_20170611_151637

Rannalla ajattelimme aurinkovarjon ottamista, jotta säästäisimme voimia ylöskiipeämiseen, mutta hinnan kuultuamme (25 €) päätimme paahtaa itseämme auringossa ja vilvoitella meressä. Rannalla paahdettuamme haimme jätskit, panniinit ja jännän makuista limsaa. 1,5 litraa jännän makuista limsaa ja litra vettä varusteina lähdimme kävelemään takaisin ylämäkeen. 10 minuuttia rappusia kiivettyämme pulssi oli korkealla, hiki päällä ja fiilis hyvä – happitauko! Kun hengitys lopulta tasaantui, jatkoimme matkaa ylöspäin. Yllätimme itsemme kiiveten tosi nopeasti 20 minuutin merkille. Pohdimme, että oliko se pätkä oikeasti näin lyhyt. Reitti ylös löytyi yllättävän helposti. Olimme varautuneet ottamalla kuvia jokaisesta yllättävästä polun vaihdosta, mutta lopulta kuvia ei tarvittu. Reitti vaikutti harvinaisen helpolta. Ylös kiipeämiseen kuluu vähän alta sama aika kuin alas menemiseen. Suihkun kautta check out ja tien päälle!

IMG_20170611_141614IMG_20170611_142314IMG_20170611_142619IMG_20170611_170103IMG_20170611_170526

Kristan toiveesta ajoimme rantareittiä pitkin useamman kilometrin verran ihaillen merta ja pystysuoraa vuorenseinämää. Kerrassaan upeaa. Aivan viime hetkillä, ennen kuin aloimme suunnistamaan kohti Torinoa tapahtui jotain odottamatonta. Edessä ollut pikku auto veti äkkijarrutuksen ja alkoi kääntämään. Me teimme reissun kovimman äkkijarrutuksen ja perästä kuului KOPS! Takanamme ajanut skootteri oli törmännyt autoomme. Kuski ei tajunnut peräänajoa, mutta kakkoskuski tajusi. Tien sivuun, jaruttaneen auton viereen ja äkkiä skootterin luo. Italialaiset hölöttävät italiaa, minä kysyn onko kaikki OK? Skootterikuskilla on asvaltti-ihottumaa, mutta ei vakavia vammoja. Hän ei näytä kovin pahastuneelta minulle. Minulle näytetään peukkua. All OK, all OK. Kun minun edessä olleesta autosta tulee kuski pihalle alkaa italian molotus ja kunnolla. Kukaan ei ole tyytyväinen ja minut ohjataan ajamaan pois paikalta. Käyn autolla, katson kun sakki siirtyy samalle puolen tietä kuin minä. Palaan vielä kerran, kysymään onko kaikki OK? Voinko tehdä jotain? Minulle kerrotaan, että yksi heistä on sairaanhoitaja. Tilanne on hallussa, mene vaan pois. Ja sitten sätitään ja molotetaan italiaa sille edessä olleen auton kuskille. Se äkkijarruttanut auto on muuten kunnolla lommoilla, Yksi kylki on kivasti sisällä, peräpusua on otettu. Ei liene eka kerta? Kun kerran kaikki on OK minun osalta, poistun paikalta ja aloitamme illan ajon kohti Torinoa. Nyt on sitten koettu tämäkin. Meidänkin (pakolta) omaksumaan italiaiseen ajokulttuuriin kuuluu usean sentin mittainen turvaväli. Tästä marginaalista seuraa tälläisiä pikku onnettomuuksia.

Viikonloppu oli todella rentouttava. Näitä lisää, heti kun se on mahdollista Smile

IMG_20170611_205008IMG_20170611_182954IMG_20170611_183517

Päivä Finalborgossa ja Varigotin rannalla

2017-06-10

IMG_20170610_135101Faktat
Ajoaika: 1 tuntia 44 minuuttia 
Keskikulutus: 14.3 l/100km    
Keskinopeus: 17 km/h
Kokonaiskilometrit: 2548 km

Aaaaahhhh… Leirintäalueen aamu, ei kukkoa, ei meteliä viideltä aamulla. Kömmimme ulos autosta kahdeksan jälkeen. Trangialla vesi kuumenemaan puuroa, kahvia ja teetä varten sekä ihmettelemään leirintäaluetta. Ensimmäisen yön pohjalta haluamme tuunata autoa. Pitää hankkia hyttysverkko kattoluukkuun tai peräluukkuun, jotta saamme pidettyä luukun auki ja taattua hyvä ilmanvaihto ja ennen kaikkea tilan jäähtyminen. Smile

Alueella ei ole kännykäverkkoa ollenkaan, joten blogaaminen iltaisin on mahdotonta. Suunitelmamme oli ajaa ulos kuuluvusalueelle ja siellä katsoa mistäpäin saisimme ostettua

  • Hyttysverkon
  • Polkupyörän paikkaussarjan (Lucalta lainatussa pyörässä on edelleen kumissa reikä)
  • Päivällistarvikkeet

Yllätyksemme minun puhelin nappasi verkon suihkutilojen vieressä, josta löytyi myös autopaikka. Vedimme siihen parkkiin ja aloimme käyttämään verkkoa. Krista tutki alueen liikkeeitä ja minä tuuppasin blogiviestiä verkkoon.

Tämä alue on ilmeisesti legendaarinen maastopyöräily ja vaellusalue. Leirintäalue on täynnä maastopyörillä varustettuja ryhmiä. Kaikilla muilla, myös pikkulapsilla, on maastopyörä mukana. Leirintäalue on noin 300 metriä meren pinnan yläpuolella, mutta koska meidän pitää käydä asioimassa, emme tänään seikkaileet alas rannalle jalan – se jääköön huomiseksi.

Kristan asiointiin valitsema pikku kylä oli Finalborgo. Kylä on pieni, idyllinen italiainen vuoristokylä täynnä maastopyöriä, pyöräilyliikkeitä, kiipeilytarvikeliikkeitä ja pyörävuokraamoja. Tämä kaupunki elää pyöräilystä ja merkittävästi vähemmässä määrin vaelluksesta. Ensimmäisestä kaupasta saimme paikkaussarjan ja ohjeet miten päästä kauppaan mistä saisimme hyttysverkon. Toisesta kaupasta (“hyttysverkkokaupasta”) saimme ohjeet loistopaikkoihin, missä syödä sekä missä käydä. Tänne pitää palata lomaosuudella vaeltelemaan ja nauttimaan rannasta. Paikka vaikuttaa loistavalta!

IMG_20170610_115841IMG_20170610_111132

Syötyämme ja tutkittuamme kaupunkia, koitimme vaeltaa läheiselle linnalle. Se vaellus vei meidän hylätylle talolle, josta ei päässyt eteenpäin. Sen sijaan varastimme appelsiineja sen puusta. Varkaiden palkintona oli TODELLA kirpeitä appelsiineja. Veikkaamme, että ne väristä huolimatta eivät olleet ehkä riittävän kypsiä.IMG_20170610_135451

Lyhyen vaelluksen jälkeen ajoimme takaisin Varigottiin ja menimme rannalle. Aivan näin suoraviivaista toiminta ei ollut, sillä parkkipaikkaa ei meinannut löytyä mistään. Onnistuimme ajamaan auton pienelle kerrostalon piha-alueelle, eteenpäin ei enää päässyt, sillä auto ei mahtunut “tiellä” eteenpäin. Pakittamista, kieli keskellä ajoa ja auton mittoihin intiimisti tutustumista tapahtui paljon. Lopulta löysimme ei niin virallisen näköisen paikan johon auton sai parkkiin. Uskalsimme parkeerata siihen, koska näimme ympärillämme mitä kummallisimpia parkkitapoja. Vain puolet autoista oli mahtunut parkkeeraamaan virallisille paikoille ja puolet autoista oli mitä mielikuvituksellisimmissa koloissa parkeerattuna. Auton ikkunassa illalla löytynyt pysäköintisakko vahvistaa, että paikka ei ollut virallinen tai sallittu pysäköintipaikka. Noooh, tekevälle sattuu.

Ranta oli mahtava, joskin hieman karkealla hiekalla varustettu. Olut oli kylmää, aurinko kuumaa ja niin edelleen. Torkutkin tuli otettua.

IMG_20170610_165254IMG_20170610_175947

Lähdimme lopulta auringonlaskun aikaan ajamaan takaisin leirintäalueelle. Tällä kertaa pakotin Googlen ottamaan eri reitin. Tavoittelin isoa tietä pitkin leirintäalueelle – ei haittaa vaikka kiertäisi. Meni hetki, että sain Google mapsin tottelemaan, mutta sain. Illan saldo on kuitenkin Google maps 1 – Juha 0. Reittiopastuksen viimeinen kilometri vei pikkuteille. Kääntyessämme pikkutielle  epäröimme hieman, mutta uskaltauduimme ajamaan sitä. Tie pieneni, heikkeni, pieneni, heikkeni ja lopulta 300 metrin päässä leirintäalueesta meni niin kapeaksi, että auto ei enää mahtunut menemään tietä. Sen jälkeen alkoi 400 metrin pakittamisoperaatio tiellä missä auto juuri ja juuri mahtui menemään. Autokouluna Italia on mahtava!

Saavuimme leirintäalueelle kymmenen jälkeen. Virittelimme takaluukun auki, hyttysverkon sen päälle ja menimme päivän seikkailusta väsähtäneenä nukkumaan. Huomenna jalan rannalle! WOO!?

Eka autoyö! WOO!

2017-06-09

Faktat
Ajoaika: 3h 52 minuuttia
Keskikulutus: 11.7 l/100km
Keskinopeus: 57 km/h
Kokonaiskilometrit: 2518 km

IMG_20170609_195927Suunnitelma tälle viikonlopulle on “Italian Riviera” BEACHESS BITCHESS! Olemme valinneet rantakaupungin Varigotti rantamaaliksemme. Läheltä Varigottia löytyy leirintäalue, jossa yövymme autossamme. Se harpun alla ollut petauspatja ei ollut pelkästään harpulle!

Aamulla miehet nukkuivat pitkään, koska torstai-iltana oli ollut Giannin salin kevätkauden lopetusilallinen. Söimme ja joimme läheisessä irkkupubissa keskiyölle saakka. Aamianen syötiin sähköpostia vastaten. Työpäivä oli tiukka, niin tiukka jopa että lounas tarjoiltiin työntekijälle työpisteelle.

Iltapäivä töitä tehtiin autossa, skriptaten ja palaveeraten samalla kun Krista siirsi autoa kohti Salvin harppumuseota ja tehdasta. Kristan kiertäessä museota ja tehdasta Juha teki töitä parkkipaikalla autossa. Vähän yli neljä lakkasi työnteko, hattu siirtyi silmille ja tehokasta lepäämistä. Krista oli takaisin autossa puoli kuuden aikaan. Ilmeisesti myyjä muisti Kristan Atlantan harppukonfferenssista ja tästä seurasi pitkä jutustelu Krista soitteli tehtaalta juuri ulos tulleita harppuja ja myyjä hengaili Kristan kanssa puoli tuntia yli paikan sulkemisajan. Pitempäänkin olisi mennyt, mutta Krista pelkäsi minun hermostuvan parkkipaikalla odotttamiseen – eikä hän olisi ollut väärässä jos olisin ollut hereillä.

IMG_20170609_162610IMG_20170609_162633IMG_20170609_162644IMG_20170609_171119

Kristan saavuttua autoon ajoimme parin tunnin pätkän Varigottiin. Matka muodostui pikku kylien läpi ajosta. Näissä paikoissa koeteltiin uskoa, siitä että täältä oikeasti saa ajaa. Moottoritien jälkeen, lähestyessämme rantaa nähtiin melkoisia vuoria ja ajeltiin melkoisilla vuoriteillä. Näkymät olivat todella kauniit.

IMG_20170609_181414IMG_20170609_193113IMG_20170609_193120IMG_20170609_194727

Jos matka tänne oli nätti, niin on myös pikku kaupunkikin. Kiva ranta, kirkasta vettä ja kaksi päivää aikaa ruskettua(Krista)/olla varjossa(Juha) ja nauttia rannasta. Miniloma!

IMG_20170609_200104IMG_20170609_200907IMG_20170609_200914IMG_20170609_201313IMG_20170609_201322IMG_20170609_203131

Edessä on siis eka yö autossa leirintäalueella Jänskättää kuinka homma toimii! Italialaiseen tyyliin leirintäalue ei ole vastannut englannin kieliseen viestiin, joten menimme alueelle tietämättä onko meille tilaa. Reissun jännitystä toi Googlen arpoma suorin reitti, joka oli todella pientä tietä, todella jyrkkää ajoa ylös.

IMG_20170609_203510IMG_20170609_203515

Adhoc ergnomiaa

2017-06-08

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 2126 km

Torstaiaamun torikierros meni näppärästi. Me tosin lähdimme torille klo 06.30 ja olimme siellä ennen seitsemää. Torimyyjät eivät näyttänyt lähellekään valmiilta. Ajattelin, että Itaaaaalia. Mennään kahville! Nautimme aamiaisen torin vieressä olevassa kahvilassa. Katselin kun myyjät hitaasti kasailivat itseään kasaan ja lopulta kysyin Kristalta, koska torin pitäisi avautua? Vastaus oli klo 08.00… Mutta viimeksikin teimme ostoksemme ennen klo 8, joten miksi ei tälläkin kertaa? Miksi ei? Tämä on Itaaaaalia. Torimyyjät myivät ihan ilolla meille (ja muille) jälkeen seitsemän sitä mitä he olivat ehtineet esille laittamaan.

Keskiviikkoillan pelisession ajaksi levensin työpöytää avaamalla pyödän laatikon ja laittamalla laatikon päälle kirjan, joka sattumalta oli saman värinen ja sopivan korkuinen. Tänään aamulla tajusin, että jos vekslaan työpöydää sopivasti saan korjattua pyödän ergonomia ongelmat kirjoilla. Pöytä ei ole riittävän syvä, jotta saisin näppäimistön riittävän kauas itsestäni. Hiiri on myös hieman tiukassa välissä ja sitä myöten hiirikäsi ei ollut rennosti. Näyttöjen korkeus on ollut tokasta päivästä saakka korjattuna läjällä kirjoja ja läppärihän on täysin auki, jolloin sen näyttö on kirjoilla korotettujen näyttöjen korkeudella. Pöydän ergonomia korjattiin täydelliseksi tekemällä seuraavaa

  • Kumpikin ylin vetolaatikko ulos ja kirja vetolaatikon päälle.
  • Kirja perseen alle, nostamaan minut sopivalle korkeudella suhteessa “pöydän tasoon”
  • Läjä kirjoja lattialle jalkojen alle tukemaan jalat oikeaan kulmaan tuolin kanssa.

Lopputulos on hämmästyttävän ergonominen ja Kristan mielestä kuvan arvoinen. Krista esittää haasteen kaikille. Kuinka montaa kirjaa tarvitaan ergonomian muodostamiseen?

Arkea Torinossa

2017-06-07

IMG_20170607_090644Faktat
Ajoaika: N/A 
Keskikulutus: N/A 
Keskinopeus: N/A 
Kokonaiskilometrit: 2126 km

Nyt kun kahvinkeitin on saatu, netti pelittää ja kukkoon on totuttu näyttää siltä, että olemme onnistuneesti siirtäneet arjen Torinoon. Niin onnistuneesti, jopa että kopioimme  myös arjesta erikoisimman osan. Suurimman osan arkipäivistä työskentelemme vierekkäin, syömme lounaan yhdessä ja puhumme toisillemme kun näyttää siltä että jutteliminen ei toisen työtä häiritse. Juhannukseen saakka suurimpana osana arki-illoista minä olen treenaamassa ja Krista on asunnolla tai Leinissä/Volpianossa tekemässä jotain. Tietenkin ne päivät, milloin minä olen kotona, on ne päivät jolloin Kristalla on harpputunnit Torinossa, joten hän saapuu vasta illalla myöhään asunnolle. Tältä arki ainakin tämän viikon verran näyttää. Ensi viikolla koitamme päästä oravan pyörästä irti. Treenaan vain kahtena iltana ja pyrin olemaan opettamatta Krav Magaa treenaamisen sijaan.

IMG_20170607_210657Tänään lyötiin tulille viimeinenkin osa IT:stä. Testasin esimmäistä kertaa pelaamista Italiasta käsin. Tätä varten on se pöytäkone rontattu tänne saakka. Pelaaminen toimi odotetusti. Teamspeak toimi, pelinä oli Ghost Recon. Homma toimi ihan kuin harvinaisina peliarki-iltoina Turussa, mikään ei ole muuttunut 🙂
Arki on erilaista perjantai – sunnuntai. Silloin seikkailemme Italiassa. Mihin menemme ja mitä teemme se päätetään mahdollisimman hetkessä. Meillä on toki ideoita etukäteen minne haluamme mennä, niistä valitaan jotain. Ennustan tulevaan viikonloppuun harppuja ja hiekkarantaa Winking smile

Kahvi

2017-06-06

FaktatIMG_20170606_215108
Ajoaika: N/A  
Keskikulutus: N/A  
Keskinopeus: N/A  
Kokonaiskilometrit: 2126 km

Juon kohtalaisen määrän kahvia päivässä. Aloitan aamuni kahvilla, sillä viskillä aloittaminen on hieman liian rajua (koitettu on – kerran). Otan välikahvit ennen luonasta, lounaalla ruokakahvit, iltapäivällä ihan vaan kahvit ja joskus iltaisin, jos siltä tuntuu, kupin kaksi kahvia. Ainut millä kahvin korvaisin olisi viski, tuo toinen elämän vesi, mutta se aiheuttaisi liikaa paheksuntaa. Kahvi on niin oleellinen osa menoani, että se huomioidaan erikseen reissatessamme. Juon kahvini suomalaisittain. Paahto on vaalea, valmistustapa on “Mokkamaster”. Italiainen musta myrkky on kaiken maailman hipsterian ja maidon avulla kikkailemalla levinnyt, joka pirun kolkkaan, mutta Italiassa erityisesti ei ole mitään muuta kuin espressoa tarjolla. Jos ei vielä ole selvää, en pidä espressopohjaisista kahveista Smile

Italiassa kahvin tekeminen on ollut luovaa, sillä rakas Mokkamaster jäi Suomeen. Heräsin liian lähellä lähtöpäivää kahvinkeittämisen vaikeuteen Italiassa. Mieleen tuli “kahvitratin” hankkiminen (en tiedä mikä on oikea nimi, eikä kiinnosta!) – se juttu mihin kahvinpurut laitetaan. Se tuli mieleen kuitenkin liian myöhään, vanhemmilla ei ollut ylimääräistä enkä kauppaan enää ehtinyt. Anopilta tuli kiitettävä määrä kahvia mukaan reissua varten, mutta kahvin tekokeinot piti keksiä paikalla.IMG_20170606_222737IMG_20170606_215136

Matkalla koitin erinäisistä liikkeistä löytää tarvitsemaani osaa, mutta ei löytynyt – ei Ruotsista ekokaupasta, ei Saksasta harppukaupasta. Kahvia on saatava, joten olen tähän saakka tehnyt sitä ekana aamuna improvisoimallani tavalla. Musiikkia! Etsin talosta mitä tahansa esinettä mihin saisin kahvinpurut suodatinpaperissa sopimaan. Löysin lopulta sinisen vanhan tratin. Tratti on tappinsa kanssa niin syvä, että se ei sopinut mihinkään kattilaan, mutta se sopi termosmukiini. Niinpä tratti mukiin, trattiin suodatinpaperi ja kahvinpurut. Päälle kaadetaan kiehuvaa vettä erilaisilla ja mielikuvituksettomilla tavoilla. Vahvuus vaihtelee, lämpötila heittelee ja tratin muovi paukkuu aina kun kahvia tehdään. Siitä saattaa tulla sivumakuja… Joka ainut kauppareissu tähän mennessä on käytetty kahvinkeittimen tai kahvitratin löytämiseen. Tänään, tänään (!) treeneistä palatessani poikkesin isoon kauppakeskukseen tekemään tarvittavia ruokaostoksia. Sieltä löytyi pieni taivas, kahvinkeitin. Ostin sen, pesin sen ja huomenaamulla juon kunnon kahvia…. pienestä on elämän riemut tehty.

IMG_20170606_205148IMG_20170606_215057

Jätteenkäsittely

2017-06-05

Faktat
Ajoaika: N/A  
Keskikulutus: N/A  
Keskinopeus: N/A  
Kokonaiskilometrit: 2126 km

Uusi uljas työviikko! Kesä on kokeilujen aikaa, joten tämän viikon kokeilen aamun tiivistämistä. Koen, että aikaa hukkuu jonnekin, enkä ehdi tekemään mielenkiintoisia asioita töiden lisäksi. Pikainen arviointi päivän rakenteesta osoitti, että aamussa olisi korjattavaa. Tämän viikon verran menen merkittävästi tiukemmalla aamulla ja katson josko sen myötä olisi enemmän aikaa istua viinin äärellä ja pohtia maailman menoa.

Kelitiedotteena voidaan sanoa, että nyt on eka päivä kun sataa, ukkostaa kunnolla ja on viileää. Täällä on vain 17 astetta lämmintä. Melkein harmittaa tuo keli, mutta sitten lukee Suomen kelistä ja taas on helppo olla. Smile

Asuntomme on sattumalta kierrättäjän unelma. Täällä on kaupungin puolesta kierrätys seuraavalla jaottelulla:

  • Lasi & metalli
  • Biojäte
  • Pahvi ja paperi
  • Muovi
  • Sekajäte

IMG_20170602_204908IMG_20170603_065458

Tämä mahdollistaa hyvin samantasoisen jätteenlajittelun kuin mitä teemme kotonakin. Sekajätettä syntyy todella, todella vähän – kotona menee vähintään kaksi kuukautta ja parhaillaan kuusi kuukautta ennen kuin sekajäteroskiksemme on täynnä (jos roskis ei ole täynnä, peruutamme tyhjennyksen eli meillä tyhjennetään vain silloin kun roskis on täynnä). Viimeisen viikon aikana sekajätettä syntyi puolikas karkkipussillinen. Talouden kierrättäjä on tästä valtavan tyytyväinen.

Paikasta johtuen biojäte ja muovi käsitellään eri tavalla. Muovin käsittelyn allekirjoittanut vielä ymmärtää, se menee siniseen jätesäkkiin joka kerätään erikseen meillä tiistaisin talon edestä – muille roskille on omat roskalaatikot. Joidenkin kauppojen pihoissa on myös muovinkeräyskontteja samaan tapaan kuin Suomessa.

Biojäte on oma pikku päänvaivansa. Biojätteen käsittelyssä on minun mahdollisuuteni murhata kukko, se biojäte kun jakautuu kolmeen eri luokkaan

  1. Kanoille syötettävä ruokajäte (myös kananmunankuoret (!!!), kurkunpäät ja lihojen luut, mutta ei kahvinpurut esimerkiksi)
  2. Tunkiolle nakattava materiaali (ilmeisesti kahvinpurut (?!), mutta ei missään nimessä ruoka, koska rotat (awwwwws!) )
  3. Koirille syötettävä jäte (?!?, tähän mennessaä mun lihojen luut ovat olleet niin pieniä että arvoisa kananruokkijaisäntämme ei ole vielä mitään luistamme luokitellut koirille vaan kaikki meidän luut on menneet kanoille ja kukolle)
  4. Loput jätteet (kuten sitruunan- ja banaaninkuoret, jotka ei mene kanoille)

IMG_20170602_205030IMG_20170602_205105

Kuten listasta näkee, talon teknisellä osastolla on hankaluuksia lajittelussa. Vika on kuitenkin teknisessä osastossa, sillä se ei suostu edes koittamaan sisäistämään näitä rajoja. Biojäte, on biojäte, on biojäte. Kukko kiekuu kiusatakseen minua, vain ja erityisesti minua. Miksi sitä pitää vielä ruokkiakin?-)

Italian Versailles

2017-06-04

Faktat

Ajoaika: N/A  
Keskikulutus: N/A  
Keskinopeus: N/A  
Kokonaiskilometrit: 2126 km

Aamupäivä meni asunnolla teknisiä asioita tehden. Krista asensi luurista uudelleen ja minä työstin Linode palvelimen kanssa. Päivän Italiatavoitteena oli vierailu “Italian Versailessa” eli La Venaria Realessa. Kyseessä on iso puisto, jossa on massiivinen linna ja sitten pikkasen pienempiä linnoja.

Lounaan jälkeen työstimme lähestymissuunnitelman. Pyörillä ei jaksa mennä. Matkaa on 17 km – ei sinällään paha, mutta pyörät on … nähnyt Italiaa paljon ja ehkä parhaat kilometrit on takanapäin. Julkisilla matka veisi ehkäpä kolme tuntia per suunta, joten Maailmantuhoaja™ käynnistettiin. Taistelusuunnitelma oli seuraava:

  1. Piknik, rentoa lukemista ja ajatusten ylös kirjoittelua nurtsilla
  2. Museo/alueeseen tutustuminen

Juhan luurilla suunnistaminen on Torinoon saavuttuamme muuttunut haasteellisemmaksi. Joko luurin GPS antenni on menossa rikki tai Torinossa on huono GPS peitto. Torinoon saavuttuamme, joka käyttökerralla on tullut useita kertoja “GPS signal lost”. Toistaiseksi olemme löytäneet perille, vaikka reitti ei ole ollut suorin mahdollinen.

IMG_20170604_133029

Parkkipaikan metsästämisen vuoksi pysähdyimme pysäköimään 1.5 kilometriä ennen La Venaria Realea. Olimme ajoreitin ensimmäisellä pysäköintialueella ja tyhjä, iso parkkipaikka löytyi sattumalta. Sen välittömässä läheisyydessä näytti olevan myös puisto, joka todennäköisesti sopisi taistelusuunnitelman osaan 1. Niinpä parkkeerasimme, toimme piknik kamat mukaan (kahvia, teetä ja meloninpalasia) ja siirryimme Parco La Mandriaan. 10 minuutin kävelyn jälkeen löysimme alueen, jossa natiivit näyttivät parveilevan nurmella. Heitimme oman perseemme parkkiin perheemme normaalilla toimintamallialla. 50% seurueesta on puun vajossa, 50% seurueesta grillaantuu hitaalla liekillä auringossa – kaikki on tyytyväisiä. Natiivit näyttivät auringonoton mallia. Naispuoliset bikineissä, miehet sortseissa ja ilmeisesti, kun pokka riitti, ihan alushousuillaan.

Piknikin jälkeen tutustuimme mäen päältä löytyvään Castello de La Mandrian museoon. Museo oli yllättävän pieni, ottaen huomioon rakennuksen koon. Mielenkiintoinen museo kuitenkin. Paljon, paljon metsästysmaalauksia ja täytettyjä eläimiä.

IMG_20170604_162113IMG_20170604_134145

Olimme lukeneet, että La Venaria Realessa olisi illalla 18.30 “tanssiva suihkulähde”. Kaikki yksityiskohdat, kuten missä se on, miten sinne pääsee yms puuttuivat. Lähdimme kuitenkin La Venaria Realea kohti, tavoitteena syödä jotain ennen kuin pyrimme vähintään lähteille. Tässä vaiheessa iltapäivää (klo 17 jälkeen) paukkuja ei enää toiseen museokierrokseen löytynyt. Google maps:n avulla löysimme loistavat arvosanat saaneen pitserian hyvin läheltä La Venaria Realea. Suunnistimme sinne autolla. Italiassa kaikki on … mahdollista? Erilaista? Ei sitä mitä luulit? Liike aukesi viideltä, mutta heiltä ei saanut pitsaa (paikka on pitseria). Heillä oli valmiita … mennään vaikka termillä leipä, jonka sisään oli oli leivottu eri asioita. Hinta 2€ kappale, koko kohtuullisen iso. Otimme niitä neljä. Hinta halpa, määrä hyvä, osan mielestä makuelämys heikko, osan mielestä toimiva. Viikonlopun yllätysravintolat nollasiat toisensa ja päästään keskiarvoon “OK”. Syötyämme päivällisemme Krista urhoollisesti selvitti miten pääsemme näkemään tanssivia suihkulähteitä. Esitys oli ilmainen ja hieno.

IMG_20170604_185617IMG_20170604_181807IMG_20170604_181818IMG_20170604_183600IMG_20170604_184115IMG_20170604_184758IMG_20170604_191337

Ilta tuli vietettyä asunnon parvekkeella lukien ja viiniä sekä viskiä maistellen. Ukkonen, sade ja salamat antoivat iltaan hieman ääntä ja poikkeuksellista näyttävyyttä. Tunnelma ei kuitenkaan ollut ihan kohdallaan, jotain puuttui. Korjasimme tunnelman siirtymällä autoon. Automme on varustettu patjalla. Harppu tarvitsi sitä tulomatkalla ja loppukesästä autossa on tarkoitus nukkua sillä kun lomailemme eteläeuroopassa. Ja niin me lopetimme illan istuen autossa lukien kirjoja, viskiä nauttien ja kuunnellen sateen ropinaa auton kattoa vasten.

IMG_20170604_204923IMG_20170604_204243

Puoli päivää Torinossa

2017-06-03IMG_20170603_141228

Faktat
Ajoaika: N/A  
Keskikulutus: N/A  
Keskinopeus: N/A  
Kokonaiskilometrit:2054.5 km

Digitaalinen kukko herätti vahingossa klo 06.00. Ilmeisesti oikeaan kukkoon on totuttu. Digitaalisen kukon ei ollut tarkoitus herättää 06.00, joten Juha käänsi kylkeä – viikko on ollut raskas. Krista nousi ja kävi ilmesesti lenkillä. Juhan aamiaisen jälkeen matka vei polkupyörillä kohti Leiniä ja markkinoita. Markkinaostosten lisäksi listalla oli teen, VGA kaapelin ja polkupyörän kumin hankkimista. Teekauppa muistutti tarjonnaltaan kovasti Turun kauppahallin tarjontaa. Omiin purkkeihin mitä vaan teetä. Krista työsti keikan Italiaksi, runsaalla sormien osoittelulla – myyjä tosin koitti sönköttää englantia jossain vaiheessa Smile

IMG_20170603_104649IMG_20170603_095338.

Tori aamupäivällä toimii kovin eri nopeudella kuin aamulla. Koska asiakas saa kuitin, voidaan vain yhtä asiakasta kerrallaan palvella ja nämähän pyytää sitä myyjää kasaaman kaiken, eivätkä kasaa itse. Tästä johtuen torikauppiaan luona jonotetaan hartaudella. Välillä oli pakko ottaa lisävirtaa pitsatiskiltä. Aamupäivä kului siis Leinissä marketissa ja kaupassa ostamassa ruokaa. Polkupyöräkauppa oli kiinni, joten kumi jäi ostamatta.

Iltapäivän ohjelmana oli matka junalla Torinoon. Torinosta tavoite oli shoppailla mitä Leinistä ei saatu. Museokaupoissa tietenkin pitää käydä katsomassa mitä ihmeellisyyksiä niistä löytyy.Torinon ensimmäinen stoppi oli massiivinen kaduilla oleva kirpputorimarkkinat. Kaikkea vanhaa ja uutta, hyödyntä ja hyödyllistä, oli myynnissä. Mitään ei jäänyt taskuun – ei mitään lähtenyt taskusta Smile

IMG_20170603_151338IMG_20170603_151344

Torinon ensimmäinen energiatankkaus tehtiin järjettömän kalliilla pastalla. Krista oli bongannut Lonely planetin kirjasta kivan pikku pastamestan läheltä minun valitsemaani nähtävyyttä Piazzo Castelloa. Pastamesta oli saanut loistavat IMG_20170603_154829arvostelut ja annoshinta oli 6€. Eiku syömään! Vitriinissä oli hinta pastan kohdalla 3€ ja pienen englannin kielisen keskustelun jälkeen saimme ostettua itsellemme annokset. Annos oli hyvin pieni, tuli pahvilautasilla ja upposi yleisöön alta viiden minuutin. Pasta oli hyvää, mutta sitä oli auttamattomasti liian vähän. Hetken kuluttua tilasimme toisen annoksen – sama surkea koko, loistava maku. Emme syöneet siis muuta kuin pastaa kaksi lautasellista per naama – hinta 34 euroa – 8.5 € annos. Lonely planet kirjamme on vuodelta 2016, joten 2.5€ lisähintaa vuosien saatossa on OK, mutta se annoskoko oli niin surkea …Maksoimme irvistelimme, puhuimme suomea. Oppirahat on maksettu, kysy hinta, kysy koko ennen kuin ostat. Perusjuttuja, olisi pitänyt muistaa!

Törkeästä ylihinnasta virkistyneenä painoimme Piazza Castelolle museokauppoja bongaamaan. Huomasimme Juventus fanien määrän kasvavan. Niiden määrä kasvoi tasaiseen tahtiin ja pian bongasimmekin kyltin, että niillä on peli <TÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT> tänään. <TÖÖÖT TÖÖÖÖÖÖT> – Mitä vi<TÖÖÖT>. Aha, näillä on tööttejä, jotka eivät ole kiinteästi autossa kiinni. <TÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT><TÖÖÖÖÖT><TÖÖÖÖÖÖÖÖÖT> Tööttimeteli oli järjetön, sekä yllättävä. Myyjät tööttäsivät yllättäen ja pyytämättä, fanit tööttäsivät kun töötätti ja muut fanit vastasivat töötteihin töötilläb. Fanien laulaminen,, hyvä meno ja käsittämätön määrä ei haitannut <TÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT> yhtään, mutta ne töötit… ne olis vienyt <TÖÖÖÖÖÖT> hermot, jos olisi nopeasti suuttuvaa tyyliä. Talsimme fanien seassa kiitettävän määrän, kävimme lähinnä eri museokaupoissa, irtoruokakaupoissa ja ikkunashoppailemassa. Lopulta keräsimme voimia paluumatkaan varten “kahvilassa” viiniä ja olutta nauttien. Noin viiden tunnin jälkeen kumpikin oli ihan valmis lähtemään takaisin kämpille maalle nukkumaan. Huomenna mennään uudestaan, katsotaan jotain nähtävyyksiä vaikka Smile

Asunto–100% success?

2017-06-02

Faktat
Ajoaika: N/A  
Keskikulutus: N/A  
Keskinopeus: N/A  
Kokonaiskilometrit:2054.5 km

Nyt on päästy näkemään sekin, että pari tekee ristinmerkin ennen kuin lähtee hyökkäämään minun päälle.

Eilen pääsin treenaaman Krav Magaa. Kunnon hikitreenit perustekniikkaa tehden. Meininki oli hyvä, treenaajien taso parempi kuin Torinon keskustassa olleella salilla. Vetäjä oli sama Gianni, hänellä näitä saleja on kolme. Oma kohokohtani illassa oli neljän hengen ryhmässä tehty treeni, missä tuo ristin merkki tehtiin. Olen treenannut ehkä 10 vuotta enemmän kuin kukaan muu eilisellä salilla treenaava, joten lyön jonkin verran häijymmin pädiin (lyöntityynyyn) kuin muut salilla harjoitelleet. Ja kun oli vielä pieni näyttämisen meininki, lyönneistä ja muista hyökkäyksistä löytyi pikkasen normaalia enemmän potkua. Tarvin rankkaa treeniä E1 leiriä varten, joten “annoin palaa”. Treeni meni näin. Henkilö A pitää tyynyä, johon henkilö B hyökkää vapaalla tyylillä. Henkilö C seisoo A:n vieressä. Kun ohjaaja huutaa, lopettaa B tyynyyn hyökkäämisen ja laittaa silmät kiinni. Tämän jälkeen C hyökkää B:n päälle ohjaajan näyttämällä hyökkäysellä tai uhalla. B reagoi heti kun tuntee hyökkäyksen. Tämän jälkeen B menee tauolle ja D tulee lyömään. Meidän ryhmässä minä olin D. B teki hyökkäyssarjansa ja vapautuksensa. Sen jälkeen minä paukutin tyynynpitäjän (A:n) vaikean näköiseksi antamalla palaa kunnolla. Ehdin näkemään tuon ristin merkin tehtävän B:n toimesta ennen kuin laitoin silmäni kiinni. Täytyy sanoa, että jonkin verran hymyilytti Open-mouthed smile. Löin kevyesti hipaisten. Olin vain “sähäkkä” toimissani.

Se treenitarinoista, tältä erää.

Kun lähdimme asuntoa Italiasta metsästämään teimme itsellemme selväksi muutaman kriteerin

  1. Vähintään kaksi huonetta, jotta minä voin tehdä töitä oven toisella puolella tarvittaessa
  2. Erillinen asunto, jotta Krista voi soittaa päivässä 8h harppua kenenkään häiriintymättä
  3. Hyvä internet yhteys
  4. Ei eläimiä (allergiat)
  5. Läheltä Torinoa

Erinäisten yritysten jälkeen päädyimme käyttämään AirBnB:tä majapaikkamme löytämiseen. Kriteerien avulla oli helppo rajata AirBnB:stä löytämiämme asuntoja. Lopulta rajasimme itsemme neljään. Näille neljälle lähetettiin tarkempi kysymyssarja. Tuon kysymyssarjan pohjalta teimme päätöksemme. Lucan tarjoamassa asunnossa oli erinomaiset arvostelut, edullinen hinta ja lupaus että Kristan soito ei häiritse ketään. Hän jopa teki erityistarjouksen muusikolle, eli laski hintaa listahinnasta ainoana isäntänä. Hän kertoi täällä olevan koiria, mutta koirat eivät ole asunnossa, joten ei ongelmaa sen suhteen. Häneltä löytyy internet yhteys, joka on 4G:n yli. Torino on 17 kilometrin päässä ja junayhteydet löytyy. Asunnossa on olohuone, makuuhuone, keittiö ja WC. Kaikki tämä + hinta sai meidät valitsemaan paikan.

Jännitimme tätä majoitusta etukäteen hirvittävästi. Mahdollisuuksia mennä vikaan oli vaikka kuinka paljon. Katsotaampa miten homma toteutui

  1. Huoneita on kolme, mutta yhdenkään huoneen välissä ei ole ovea! (Vessassa on tietenkin ovi)
  2. Asunto ei ole erillinen. Täällä asuu alla ja sivulla muita ihmisiä.
  3. Lucan internet yhteys oli niin surkea, että ostin omani välittömästi ekana päivänä
  4. Paikassa on useita eläimiä, yllätyksenä kissat ja kukko.
  5. Olemme autolla 30 minuutin päässä Torinosta. Kristalla menee arviolta julkisilla puolitoista tuntia asunnolta Torinon keskustaan.

Menikö homma metsään? – Ei. Miksi ei?

  1. Olemme Italiassa, Krista menee mielellään opiskelemaan (ilman harppua) terassille tai puutarhaan ja ovi menee perässä kiinni, joten yksityisyys palaverien aikana on taattu.
  2. Krista on jo pitänyt lyhyen esityksen naapureille. Musiikkia , halutaan kuulla lisää, eikä harjoittelu haittaa ketään (tai ainakaan ketään ei myönnä sen haittaavan).
  3. Internet yhteys oli rahalla (liittymä 2 x 30 GT & välttämättömät oheislaitteet olivat 89 €) korjattavissa. Toistaiseksi ongelmia ei ole ollut kaistan kanssa kuin ihan pienen hetken verran
  4. Eläimet saatiin teljettyä ulos, asunto on puhdas – ongelma on hanskassa.
  5. Etäisyys ei ole ongelma. Etäisyys oli tiedossa valitessamme tämän asunnon.

Miltä täällä näyttää? Tältä

IMG_20170601_185745IMG_20170601_185857IMG_20170601_190043IMG_20170601_190144IMG_20170601_190207

Ei kovin suomalaista tai minimalistista, mutta nopeasti tähän tottui Smile