juha

Aika sovittaa yhteen aikataulumme ja tyylimme. Aamulenkki aamulla pitkin isoa tietä, sen jälkeen sähläystä hostelilla ja sitten Juhan aamiaiselle, sen jälkeen ostamaan Kristan aamiainen :). Päivän agenda oli shoppailla korvaavia tuotteita. Kristan luuri hajosi pari päivää sitten New Yorkissa heti kättelyyn, joten uusi pitää hankkia ja Juhalla on ensikäden kokemusta kuinka hienoa se on tässä maassa. Krista tarvii uudet kengät ja Juha varmuuden vuoksi pitkähihaisen. Surffaamisen jälkeen päädymme ostamaan Nokia 521:n Best buysta keskustasta, siitä siirtyä sitten Walk of famelle ja kohti Hollywood bulevardin nähtävyyksiä.
Luurin ostaminen tässä maassa on kyllä hienoa. Onneksi tarkistin kaiken etukäteen netistä, luuri löytyy liikkeestä T-mobilen myymänä, se on sopimusvapaa, sen voi tilata tarvittaessa noudolla. Liikkeeseen siis. Myyjältä kysymään luuria. “We do not carry that phone”. OK. Miten tilaan sen tästä liikkeestä noudettavaksi? “We do not offer that service”. MUN TAKANA ON NOUTOPISTE. Niinpä menimme ilman myyjää T-mobilen seinälle ja otimme valkoisen Lumia 521:n sieltä, maksoimme ja poistuimme lähimpään Starbucksiin pistämään luuri tulille. Tästä eteenpäin homma meni kuin tanssi. WP for the win…
Kävelimme walk of famella ja linssilude pilasi jokaisen tähtikuvan… Otimme tarjouksesta kiinni ja menimme yhdessä Hollywood turistikierrokselle. 5 taalaa kalliimpi ja 100% huonompi kuin millä minä olin edeltävä päivänä. Kuski oli yksinkertaisesti surkea. Tarinoita ei juurikaan tullut ennen kuin matkan loppupäässä, mutta siinä vaiheessa ei enää pelasteta mitään :). Ainakin pääsimme pörräämään Beverly Hillsissä 🙂
Kierroksen jälkeen lähdimme kävelemään pisin Walk of famea, ihmettelimme hieman paikkoja ja suuntasimme takaisin hostellin suuntaan syömään. Se alue missä hostelimme on, on osa Koreatownia. Kristan viemänä menimme syömään korealaista. Huomautetaan että Juhalla olisi ollut vastalauseoikeus, jota ei käytetty. Ruokalista, jonka sisällöstä ei saa tolkkua ja se mistä saa ei mieltä ylennä. Juhan odotukset ruuan suhteen ei ollut kovin korkealla. Korealainen ruoka ei Juhan ruokapaikkalistalla tämän ensikokemuksen jälkeen. Kuvan hymy on Kristan aiheuttamaa, ruoka ei sitä aikaan saanut.

[ngg_images source=”galleries” container_ids=”23″ display_type=”photocrati-nextgen_basic_thumbnails” override_thumbnail_settings=”0″ thumbnail_width=”240″ thumbnail_height=”160″ thumbnail_crop=”1″ images_per_page=”20″ number_of_columns=”0″ ajax_pagination=”1″ show_all_in_lightbox=”0″ use_imagebrowser_effect=”0″ show_slideshow_link=”1″ slideshow_link_text=”[Show slideshow]” template=”/www/juha.leivo.org/wp-content/plugins/nextgen-gallery/products/photocrati_nextgen/modules/ngglegacy/view/gallery.php” order_by=”sortorder” order_direction=”ASC” returns=”included” maximum_entity_count=”500″]

Jumalauta tämä paikka on iso.

Ilmeisesti täällä on sanonta “kukaan ei kävele L.A.ssa”. Kyse ei ole siitä etteikö täällä voisi kävellä, täällä voi, sillä ei vaan pääse mihinkään missään järkevässä ajassa.
Päivän ohjelmana oli Krav Maga treenit aamulla, sen jälkeen käydä tulevassa majoituksessa Hacienta hotelilla kysymässä voiko Lasse postittaa sinne itärannikolle vahingossa jättämäni ainoan pitkähihaisen paitani. Google maps auttaa bussien kanssa, menen kuin natiivi, ihonväri vain erottaa muista. Bussit eroaa metroista vain siinä että bussien aikataulu on viitteellinen ja bussit näemmä saattaa todeta kesken matkan että tämä on viimeinen piste, bussi ei kulje enempää. Tuo tapahtui kahdesti matkalla Maga treeneihin. Adapt, google maps, over come. Aina kun matka tyssää, luuri esiin ja uudet koordinaatit. Olin salilla hyvissä ajoin, sillä olin varannut hyvän virhemarginaalin. Treenaus oli virkistävää ja selvästi tarpeen, olen lomakunnossa tekniikoiden suhteen.
Lupasin itselleni että syön fiksusti. Näinollen kyselin salilta vähän ohjeita ja matkustin läheiseen ravintolaan. Siellä tilasin itselleni salaatin ja vettä. Luettuani uutisia hyvän hetken tajuan että salaatin saaminen muuten kestää aika pirun kauan. Jonkun ajan kuluttua tästä heräämisestä tarjoilija tulee ja pahoittelee, heillä on teknisiä ongelmia, tilaukset on kadonneet, systeemi on sekaisin. Haluanko jotain baarista sillä välin kun odottelen? Viskiä ei ole, olutta on, joten olutta… Hetki tämän jälkeen kokki tetsaa paikalle, pahoittelee ja nakkaa muffinsikorin pöytään, jälkiruokakahvin kaveriksi… Adapt, eat, over come. Jukka taisi sanoa viikko-pari sitten että jos en lihoa tällä reissulla teen jotain väärin.
Tämän jälkeen, kun kerran täälläpäin kaupunkia olen lähdin kohti hotellia. Tarkoitukseni on pyöriä lentokentän suunnalla, jotta voin olla Kristaa vastassa 00:40 kun hän saapuu L.A.han. Voi perse että oli huono idea. Täällä on asuinaluetta ja niiden ostos/ravintolakeskittymiä. Ajatusta paikan koosta: minulla kesti tunti päästä treenisalille, 1.5 tuntia päästä hotellille ja tässä kohtaa olen keskellä ei yhtään mitään turistia kiinnostavaa ja lähes koko ajan olen lähestynyt lentokenttää. Ajattelin notta tosta kävelen rannalle, käveltyäni 20 minuuttia läpi asuinalueen katson google mapsia. Olen tarponut 1/3 matkasta… Takas, sillä täältä ei välttämättä pääse rannalle, kartta antaa vähän sellaista vinkkiä eikä huvita tarpoa koko matkaa takaisin. Hotellin pihassa tutkin mitä täällä on – ei yhtään mitään, korjaan ei yhtään mitään auki tähän aikaan lauantaista, kello on jo yli neljä. “Läheltä” löytyy leffateatteri, joten sitä kohti siis. Sinne eteneminen jalan osoittautui mahdottomaksi, ihan erikseen kiellettyä, mutta ei ennen kuin olin tarponut toiset 20 minuuttia. Oli pakko käyttää maanpäällistä metroa, positiivisemmalla puolella on se että metro vie suoraan Lentokentälle. Negatiivisemmalla puolella on se että se ei kulje kovin myöhään…
Leffassa Riddic, sen jälkeen ruokailu ja nyt viskiä ja kahvia. Vielä on liki 5 tuntia aikaa tapettavana, joten Audible, Kindle ja viski apuihin.

Tänään on viimeinen päivä ennen Kristan saapumista. CISSP CPE pisteiden vääntäminen vie julmetusti aikaa, joten tänään hoidetaan se homma. Kävin läheisessä ravintolassa syömässä (etäisyyttä vain 1.2 mailia) ja palasin takaisin tekemään hommia. Riemukseni voin todeta että sain pisteet täyteen ja asialla ei tarvitse enää omaa päätä vaivata.
TAP metrokorttisysteemi oli käytännössä mysteeri, joten selvitin mistä löytyy piste joka myy kortteja ja kävin ostamassa pari kyseistä korttia itselleni viikon kulkumahdollisuudella. Samalla löysin pesulan lähempää kuin mitä Google maps kertoi. Itseasiassa täällä Google mapsista tuntuu puuttuvan suunnaton määrä tietoa. Näen paljon ravintoloita joita ei vain ole mapsissa. Pitää mahdollisesti alkaa luottamaan omiin silmiin ja jalkoihin yli digitaalisen opastuksen. Testatakseni metrobussijärjestelmää (joo, metro on bussit, metrot ja kevytjunat) päätin lähteä kenkäostoksille Jarnon vinkkaamaan paikkaan. Kaupunki on ruudukossa, joten busseilla meneminen on helppoa. Menet bussilla XXX ruudukon vaakasuuntaan ja bussilla YYY pystysuuntaa. Google maps kertoo koska hypätään pois kyydistä :). Olin joko ainut tai se toinen valkoinen bussissa täynnä eri värisiä lajimme edustajia. Saattaa johtua alueesta, olen chinatownin vieressä. Huomenna tiedän paremmin :).
Kauppa jossa kävin oli todellinen muotipaikka. Histerluku pamahti katosta läpi ja gaydar vilkkui punaisena, osa myyjistä niin pahasti eleillen että epäilen sen olevan osittain vitsi. Luonnollisesti myyjät ovat eri taustoista tulevia ja vain harva puhuu englantia ilman karmeaa ulkomaan aksenttia. Valitettavasti tällä liikkeellä ei ollut minulle sopivia kenkiä, mutta nyt tiedän jalkani jenkkikoon ja leveysmerkinnän.
Toinen samalla suunnalla ollut paikka, jota halusin vilaista, oli La marin tar pit museo. Valitettavasti paikka oli mennyt kiinni ennen kuin minä ehdin sinne. Niinpä kävelin puistossa ja ihailin tervalampia illan päätteeksi.

[ngg_images source=”galleries” container_ids=”22″ display_type=”photocrati-nextgen_basic_thumbnails” override_thumbnail_settings=”0″ thumbnail_width=”240″ thumbnail_height=”160″ thumbnail_crop=”1″ images_per_page=”20″ number_of_columns=”0″ ajax_pagination=”1″ show_all_in_lightbox=”0″ use_imagebrowser_effect=”0″ show_slideshow_link=”1″ slideshow_link_text=”[Show slideshow]” template=”/www/juha.leivo.org/wp-content/plugins/nextgen-gallery/products/photocrati_nextgen/modules/ngglegacy/view/gallery.php” order_by=”sortorder” order_direction=”ASC” returns=”included” maximum_entity_count=”500″]

Majapaikkanani on Beverly hillsissa, ihan muutaman (3-5) kilometrin päässä Hollywood ja Sunset bulevardeista, mistä löytyy juttuja. Tämä osa kaupungista on täysin käveltävissä, jalkakäytävät löytyy ja sen puolesta meno on helppoa. Se on nuo etäisyydet mitkä ovat murhaavat paikallisten mielestä, enkä voi oikein kiistellä aiheesta. Kävely valitsemalleni aamiaispaikalle vei liki tunnin ja siitä 30 minuuttia ensimmäisille nähtävyydelle. Toki pyöräilykin on mahdollista. Näin ainakin kolme pyöräilijää päivän aikana, mutta en nähnyt missään yhtään lukittua pyörää lepäämässä, joten lähdetään siitä että minä ja myöhemmin me ei tulla pyörällä liikkumaan.
Aamiainen oli vielä viimeisen kerran vohveleita. Tällä kertaa annoskoko oli sivistyneempi, mutta käsittämättömän makea mustikkaversio. Seuraavaksi siirrytään munakkaisiin ja Lasselta opittuun stake and eggs aamiaisvaihtoehtoihin. Päivän maalini oli Hollywood buleward ja walk of fame, sekä Hollywood kyltti. Walk of fame oli helppo, sillä se on yhtä kuin Hollywood buleward siinä kohtaa kun pääsin sille kadulle. Katua kävellessäni ja odottaessani että Kristan kone laskeutuu New Yorkiin kohtasin turistiautokierroksia myyvän henkilön, jonka kanssa iskin hetken juttua. Koska minulla ei ollut erityisemmin suunnitelmia tälle päivälle päätin mennä heidän autokierrokselle, sillä se menee Hollywood kyltille ja sitten läpi kaupungin ja sitten Beverly Hillsille julkkistaloja katsomaan. Nyt minun pitää itse keksiä miten kyltille päästään ja kävely ei näytä helpolta.
Ennen autokierrokselle lähtöä sain puhelun Kristalta hänen jenkkinumerosta. Hän on turvallisesti sateisessa New Yorkissa ja onnistuneesti aktivoinut jenkkinumeronsa. Illalla hän kuittasi olevansa hostelilla, joten kaikki hyvin sielläkin :).
Autokierros pisin L.A.ta lähinnä kertoi minulle kuinka iso mesta on kyseessä. Beverly Hillsissä ei voi kävellä, siellä ei ole jalkakäytäviä. Beverly Hilssisä voit kuvata julkkisten asuntojen aitojen ovia ja jossain tapauksissa taloa etäältä. Valokuvaaminen vauhdista oli mahdotonta joten siirryin videokuvausmoodiin sillä mielenkiintoista matkassa oli kuskin höpinät. Poltin operaatioissa yhden akun kamerasta, mutta onneksi minulla on niitä 2 :). Me emme käyneet Hollywood kyltillä, sillä ajoimme ohi kohdan jossa Barry Whitelle laitettiin juuri tähteä Walk of famelle. Olisin ottanut Hollywood kyltin mennen tullen ennen tuota. Videoita en pysty suorilta editoimaan, joten todennäköisesti en julkaise tässä vaiheessa niistä mitään.
Iltapäivän ohjelmaksi ajattelin vihdoin käydä leffassa, menin Kiinalaiseen teatteriin katsomaan Bounty Hunters leffan. Leffa on sitten goretyylinen actionmättö vailla järkeä. Näytöksen aikana pääsin todistamaan asioita, joita ei vain tapahdu leffateatterissa :D. Puhelu kesken leffan, sixpack oluen juomista eturivissä ja leffan kuvaamista iphonella.
Näkeekö täällä julkkiksia? Ei, täällä näkee kiljuvan ihmismassan joka liikkuu kadun myötäisesti. Siellä massan seassa on puhumiehiä ja oletettavasti pukumiesten keskellä on itse julkkis. Kaziljoona kameraa pyrkii ottamaan jonkinlaisen kuvan…
Magasali löydetty, vaatepesula löydetty, julkinen kuljetussysteemi on mysteeri, huomenna pitää matkustaa sillä 🙂

[ngg_images source=”galleries” container_ids=”21″ display_type=”photocrati-nextgen_basic_thumbnails” override_thumbnail_settings=”0″ thumbnail_width=”240″ thumbnail_height=”160″ thumbnail_crop=”1″ images_per_page=”20″ number_of_columns=”0″ ajax_pagination=”1″ show_all_in_lightbox=”0″ use_imagebrowser_effect=”0″ show_slideshow_link=”1″ slideshow_link_text=”[Show slideshow]” template=”/www/juha.leivo.org/wp-content/plugins/nextgen-gallery/products/photocrati_nextgen/modules/ngglegacy/view/gallery.php” order_by=”sortorder” order_direction=”ASC” returns=”included” maximum_entity_count=”500″]

Tänään alkoi viimeinen pätkä matkan yksinäistä osaa. Olen L.A.ssa yksin kolme päivää ja sitten Krista saa  minut kiinni.
Saaristen isännöinti oli mahtavaa loppuun saakka. Päivän lounaan valmistelun aikana kyselin voinko auttaa jotenkin johon vastattiin “Well, you can help yourself to beer if you like”. Kiitos Saariset, meno oli mahtavaa!
Lentokentällä baarissa istuessani vieressä oleva britti kysyi olenko paikallisia, johon vastasin että en ole, olen lomailemassa. Tämän jälkeen hän arveli minun olevan toinen britti, johon jouduin toteamaan että olen suomalainen. Juttelimme niitä näitä oluen äärellä kunnes tuli aika lähteä. Englannin lausunta rupee sujumaan kohtuu hyvin, sanastoa saisi vieläkin kasvattaa.
Buffalo – Chicago lento tapahtui pienimässä matkustamassani purkissa ikinä. Minä olin hattu päässä liian pitkä käytävälle O_o. Onneksi lento oli hyvin lyhyt, sillä reppuni ei mahtunut ylös eikä se mahtunut kunnolla edessä olevan penkin alle. Polvet leuassa virheellisessä törmäysasennossa mentiin se lento. Chicago – L.A. lennon matkustamon päälentoemo tai mikä lie ei viettänyt ihan parasta työpäiväänsä. Lennon kestoksi hän kuulutti 3 tuntia ja leffaksi Star Wars – in to darkness. Minä mietin, että ei… se lento kestää 5 tuntia ja mennään kahden aikavyöhykkeen yli ja Star wars leffa on tylsä, se on varmaan joku niistä uusista. Mitä tuli ulos näytöistä oli Star trek – in to darkness, mikä taasen oli mielenkiintoista katseltavaa :).
L.A.ssa ehdin soittaa Kristalle juuri ennen hänen lentoa ja ilokseni löysin matkatavarahihnalta makuupussini. Taksilla hotellille/hostelille, huomenna tutkimaan kaupunkia.

Päivä oli varattuna omatoimikierrokselle Buffalon keskustassa. Aamulla sain ohjeistusta näkemisen arvoisista paikoista ja pyöräreiteistä. Tarkentavat kysymykset auttoivat haarukoimaan miten polkupyöriin suhtaudutaan ja miten minun tulisi edetä. Arvelin käyttäväni paaaaljon luuria, joten tyhjensin reppuni tein siitä akkupaketin niin luurille kuin itselleni: 3 litraa vettä ja 1.6 kiloa akkuja (näyttö ja näppis vaan painaa) :). Ensipysähdys oli heti kadun päässä, jossa pikainen toinen aamiainen, jotta varmasti jaksaa. Siellä tajusin että notta hetkonen, luuri osaa neuvoa perille helposti. Näinollen, valitsin Google mapsin kohteeksi Christiinan soutuseuran, menotavaksi valitsin pyöräily ja laitoin popin korville. Softan ohjeistus oli ihanan toimivaa, ainoastaan yksi risteys sai minut sekaisin, sillä kartalla se näyttää pykälän erilaiselta kuin todellisuudessa.

Kaupungin tyylikkäimmäistä nähtävyydestä taistelee mielessäni City hallin katselutasanne ja vanha päärautatieasema. City hall on niin korkea rakennus, että se näkyy lähes kaikkialta kaupungista. Sen katselutasanteelta näkee kaikkialle ja sieltä katsottuna mahtavat valtatiet näyttää hienolta. Ne valtatiet ei näytä lähempää tarkasteltuna läheskään yhtä hienoilta :). Vanha rautatieasema on syrjässä ja sinne pääsin vasta illalla, sillä isäntäväki ei suositellut alueella pyöräilyä edes päiväsaikaan. Kyseinen rautatieasema on mahtavan kokoinen ja täysin rappeutunut, se hylättiin käytöstä vuosikymmeniä sitten. Urban exploring kohteena se olisi unelma, mutta auringon laskiessa tuolla alueella päätimme jättää sen väliin ;).

Illallinen haettiin lähellä tulleesta burritoautosta ja se syötiin nurmikolla. Todella hyvää burritoa ja kerrankin järkevä määrä, tuosta tuli vain todella täyteen ei ylitäyteen.

Los Angelesista lähdemme Kristan kanssa ohjatulle kierrokselle, jossa muunmuassa käydään Grand Canyonilla. Sitä varten ja vain sitä varten tarvitaan makuupussit. Suunnitelmamme on ollut hankkia ne täältä jenkkilästä ja jättää ne tänne jenkkilään. Niiden hankinta aloitettiin tänä iltana puolituntia ennen kuin ensimmäinen löytämämme liike meni kiinni ja ne saatiin ostettua liikkeestä 10 minuuttia sen kiinnimenon jälkeen. Kyseessä on halvat, joskin hieman isot makuupussit, jotka toivottavasti pitävät riittävästi lämpöä, sillä en tiennyt, enkä ollut selvittänyt mitä lämpötilaa niiden tulisi kestää. Viikon kuluttua nähdään ryssinkö pahasti.

[ngg_images source=”galleries” container_ids=”20″ display_type=”photocrati-nextgen_basic_thumbnails” override_thumbnail_settings=”0″ thumbnail_width=”240″ thumbnail_height=”160″ thumbnail_crop=”1″ images_per_page=”20″ number_of_columns=”0″ ajax_pagination=”1″ show_all_in_lightbox=”0″ use_imagebrowser_effect=”0″ show_slideshow_link=”1″ slideshow_link_text=”[Show slideshow]” template=”/www/juha.leivo.org/wp-content/plugins/nextgen-gallery/products/photocrati_nextgen/modules/ngglegacy/view/gallery.php” order_by=”sortorder” order_direction=”ASC” returns=”included” maximum_entity_count=”500″]

Päivän suunnitelma oli Niagara ja koko päivä tähän kului. Niagaraa katsottiin kahdesta eri suunnasta, useissa eri valaistuksissa ja tekniikkahammasta tyydyttääksemme tehtiin pieni visiitti Niagaran voimalaitoksella. Päivän aikana tuli otettua runsaasti kuvia ja opeteltua kameran eri asetuksia ja kykyjä ottaa kuvia mm. vähäisessä valossa.
Kun kerran veden ääressä ollaan pitää miehen kastua, valitsin Cave of the Winds nähtävyyden kasteluvaihtoehdokseni. Kyseessä on kävely ihan putouksen äärelle, jossa pääsee kokemaan veden voiman kun se osuu läheiselle kivelle ja siitä roiskuu päällesi. Suosittelen ja kameralla olisi hyvä olla vesisuojaus :). Virkistävän kastelun jälkeen siirryimme käymään voimalaitoksella, jossa tuli ihasteltua vähän jumalattoman kokoista voimalaitosta. Siitä matka jatkui eteenpäin ja tyssäsi lähes 45 minuutiksi kun puristimme itsemme Canadan puolelle, minä jouduin myös jaloittelemaan läheiseen konttoriin hakemaan leiman passiini. \o/ taas yksi leimattu sivu lisää.
Kanadan puolella oli aika poiketa syömään ja syömisen yhteydessä pääsin näkemään jotain käsittämättömän hienoa: MUSTA ORAVA. Linssilude suostui myös kuvaankin :). Ruokailun jälkeen menimme Canadan puolelle putouksia jossa pääsimme katsomaan paikan hämärtymisen, pimenemisen ja lopulta valaistumisen. Putoukset ovat todella hienon näköiset yöllä. BTW, Kanadan puoli on melkoinen turistiloukku, miniVegas yöllä. Siellä voisi viettää yön neon valojen loisteessa :).

[ngg_images source=”galleries” container_ids=”19″ display_type=”photocrati-nextgen_basic_thumbnails” override_thumbnail_settings=”0″ thumbnail_width=”240″ thumbnail_height=”160″ thumbnail_crop=”1″ images_per_page=”20″ number_of_columns=”0″ ajax_pagination=”1″ show_all_in_lightbox=”0″ use_imagebrowser_effect=”0″ show_slideshow_link=”1″ slideshow_link_text=”[Show slideshow]” template=”/www/juha.leivo.org/wp-content/plugins/nextgen-gallery/products/photocrati_nextgen/modules/ngglegacy/view/gallery.php” order_by=”sortorder” order_direction=”ASC” returns=”included” maximum_entity_count=”500″]

Lauantaiaamu alkoi rauhallisesti, ainakin vanhempien henkilöiden toimesta. Kaikilla oli syystä tai toisesta lyhyt yö takana ja aamiaisoptioita ihmetellessä päädyimme baageleihin. Miehet lähtivät ruuan noutoon siis. Neljä taloa alaspäin ja kadun yli ravintolaan baagelia tilaamaan. Baageli näyttää viattomalta ja pieneltä verrattuna esimerkiksi vohveleihin, joita koitin voittaa NYkissä kolme kertaa. Baagel kuitenkin pakkaa penteleesti syötävää pekonin, kananmunien, juuston ja pinaakin avulla. Onneksi baagel oli niin viattoman kokoinen kuin se oli, sen jälkeen ei muuta tarvitse syödäkään muutamaan tuntiin.
Minun piti käydä parturissa juuri ennen matkaan lähtöäni, mutta en lopulta sitten mennyt. Niinpä nyt oli tilanteessa, jossa tukka alkaa olemaan tarpeettoman pitkän. Arvelin että Lasse käy joskus parturissa, joten täällä Buffalossa olisi hyvä käydä parturissa. On parempi käydä parturilla, jota kaveri suosittelee jotta on joku jolle valittaa jos parturi vetelee kampauksen hirveäksi ;). Luottoa kasvatti se, että Lasse lähti itsekin parturoitavaksi. Lassen suosittelema parturi oli miehekäs, miesten parturi. Yksi leikkuutuoli, yksi mies, muutama tuoli seinän vieressä hiljaista jonotusta varten. Hinnasto kattaa kolme kohtaa: leikkuu, leikkuu pesulla ja parran trimmaus. Lähes koko ajan paikassa oli neljä henkeä jonossa, silti tilassa ainoat puhujat olivat minä ja Lasse, kaikki muut lukivat miehisiä lehtiä. Kun vuorosi tulee toiminta on yksinkertaista. Parturille sanotaan hiljaa mitä halutaan, parturi vahvistaa lopuksi hiljaa oliko tämä hyvä ja muun ajan lätty on kiinni. Aikaa tähän toimenpiteeseen ei myöskään kulu liikaa. Lopulta maksetaan ja poistutaan eleettömästi.
Iltapäivä vietettiin ihaillen omaa lyhennettyä tukkaa ja opiskellen CISSP:n ylläpitoa varten. Pihalla satoi, joten etniset karnevaalit jätettiin väliin :), pihalla olisi voinut tanssia salsaa ja kaikkea muuta kivaa sateessa. Illan ohjelmana oli komediaa. Ensiyritys vei improvisaatio-ohjelman luo, mutta paikka oli täysi, joten lähdimme katsomaan standuppia paikallisessa standup mestassa. Ennen liikkeellelähtöä piti ottaa mukaan vähän käteistä. Mikä olisi jenkkimäisin tapa ottaa käteistä mukaan? DRIVE THROUGH ATM. Näiltä löytyy sellainenkin ihmetys ja sen käyttäminen on melkein yhtä näppärää kuin ylipäätään asioiden tekeminen auton ikkunan kautta. Ulottuminen eli oikealle etäisyydelle ajaminen on kriittinen tekijä. Me käytimme tuollaista, enkä silti ole vakuuttunut idean toimivuudesta. Illan standup setti oli hyvä ja pääesiintyjä oli John Heffron.

[Best_Wordpress_Gallery id=”53″ gal_title=”07.09.2013″]