Nuottien shoppailua ja viskejä

Ajoaika: 3 tuntia 32 minuuttia
Keskikulutus:  12.9 l/100km
Keskinopeus: 67 km/h
Kokonaiskilometrit: 1642
Päivän suunnitelma oli yksinkertaisuudessaan olla klo 12.00 harppukaupassa. Suunnitelmassa pysyminen vaati reipasta heräämistä sekä lenkeilyä. Niinpä heräsimme klo 6. Pakkasimme sen minkä voimme ja lähdimme lenkille. Lenkillä tuli vastaan yllättävä vesieste. Peltoa kasteltiin miehekkään kokoisella sadettajalla. Sen ohi pääsi helposti kun odotti vain riittävän kauan. Valitettavasti five fingersit ovat hyvin helposti kastuvaa (ja kuivuvaa) “kenkätyyppiä”, joten loppu lenkki tehtiin märin jaloin.
Vedestä kun puhutaan, on pakko mainita sana majapaikkamme vessasta. Ihan niinkuin delfinaariossa, meidän majapaikan vessassa oli splashzone. Jos et halua kastua, älä ole sillä alueella. Vesi tulee pönttöö sellaisella paineella että kaikki (vesi) ei pysy sisällä, osa pirskuu iloisesti ulos. En olllut aikaisemmin noin iloisella paineella toimivaa vessaa kohdannut.
Matka harppukauppaan oli kivuton ja nopea. Saksan puolella päristeltiin rennolla 150 km/h ajonopeudella ja Hollannin puolella mentiin 120 km/h. Vauhdikkaat ajo-osuudet ovat nyt takanapäin, syksymmällä sitten taas. 😕
Puolet meistä jäi harppukauppaan ja toinen puoli lähti kahvilaan säätämään IT:tä. Arkisten juttujen hoitaminen toisesssa maassa, kahvilassa olutta nauttien on jotenkin helpompaa ja nautinnollisempaa kuin kotona. Syytä pitää miettiä pitkään ja hartaasti…
Kun läppäristä loppui akku, lähti aviomies etsimään vaimoaan siitä harppukaupasta. Vähemmän yllättäen vaimo oli yhä siellä kaupassa, tosin nyt jo melko lähellä ulko-ovea melkein ostoksensa maksaneena. Moisessa liikkeessä ostosten maksamiseen menee nk pirusti aikaa. Niin tälläkin kertaa. Noin 20 minuuttia myöhemmin pääsimme liikkeestä ulos.
Tauolla Juha oli selvittänyt hieman Hollannin majoitusmahdollisuuksia. Täällä on laitonta yöpyä autossa ja poliisi ilmeisesti tykkää pamputtaa, sakottaa ja vangita – eikä välttämättä tuossa järjestyksessä. Päätimme majoittua hyvin halpaan leirintäalueeseen ihan Utretchten lähellä.
Leirintäalueella Krista iski hyvän keskustelun käyntiin lähellä majoittuvan matka-autoilijoiden kanssa. Päädyimme esittelemään oman automme heille ja he taasen esittelivät oman autonsa meille. Suurin riemu tuli siitä kun saimme meidän jääkallet heidän pakkaseen jäähtymään yöksi. Huomenna meillä on taas kylmät kallet.
Iloisen juttutuokion jälkeen lähdimme The Malt Vaultiin viettämään iltaa. Matkaan kului noin 30 minuuttia suuntaansa, mutta se oli hyvin sen arvoinen. Paikka on viskibaari aidolla sydämmellä. Palvelu on parasta A luokkaa. Asenne on kunnioittavasti kohdallaan. Eräässä vaiheessa iltaa pari pukumiestä saapui paikkaan pyytämään olutta. Omistaja kertoi heille, että tämä on viskibaari. Hänellä on muutamia oluita, mutta ne on melko hintavia. Sikäli herroja ei kiinnosta viski, vaan olut hän suosittelee käytännössä mitä tahansa muuta baaria tästä välittömästä läheisyydestä. Herrat poistuivat liikkeestä seuraavaan baariin. Mielestäni tuo oli hatun noston arvoista toimintaa. Me nautimme kumpikin pienen viskimaistelusetin. Kumpikin sai ilmaisen maistiaisen illan aikana jutellessaan omsitajan kanssa eri viskeistä. Palaamme paikkaan huomennakin 🙂
Nyt kello on jo sen verta, että kuvien käsittely ei enää onnistu tänä iltana. Tuuppaan ne verkkoon huomenna.

[Best_Wordpress_Gallery id=”115″ gal_title=”Rhene, Utrecht, 2018-05-27″]

Kartingia Meppessä


Ajoaika: 0 tuntia 50 minuuttia
Keskikulutus:  14.5 l/100km
Keskinopeus: 35 km/h
Kokonaiskilometrit: 1405
Laiska aamu, valmis aamiainen => laiska lenkki. Kävelimme juoksemisen sijaan, kuntoliikkeitä ei tehty, eikä menty uimaan. Lähinnä kävelimme eteenpäin liian ison aamaiisen jälkeen. Täällä on yllättävän paljon hevosia. Todella monella talolla on vieressä tai takana hevosille laidun. Löytyi matkan varrelta myös lampaita, tai niiksi minä niitä ainakin luulen. Hulluinta aamulenkillä oli tupakka-automaatin löytäminen risteyksestä. O_O Mitä hemmettiä?! Keskellä ei yhtään mitään, risteyksessä, on tupakka-automaatti! Ehdottoman tarpeen!
Viime kesänä ostamani Fitbit on ottanut kriittisesti turpaansa. Sen ranneke hajosi. Onneksi sen ranneke on uusittavaa mallia, joten päivän tavoitteeksi muodostui uuden rannekkeen osto, kirkon katsominen, reissun suunnittelu ja FunPark Meppen. Tässä kohtaa tiesin, jo että Lamporghiniä en tule ajamaan, sillä se tulee varata etukäteen 😞
Seikkailimme kaupunkiin tutulle parkkipaikalle ja aloimme tallustamaan. Fitbitin korjaus täällä ei onnistu. Täällä ei ollut kuin pinkkejä rannekkeita hyllyssä. Heillä on myynnissä vain mustia Fitbit Altoja, mutta vaihtohihnoina on vain pinkkejä? Mikä järki tässä on?
Kauppareissun jälkeen oli luvassa päivän kohokohta. Oluttarha! Höltingmühle oli iskenyt silmäänne ekalla Meppen aamulenkillämme. Niinpä menimme sinne lounaalle ja oluelle. Syötyämme jäimme suunnittelemaan reissua. Nyt ensimmäisen lomapätkän runko on selvänä. Ajamme seuraavaksi Leerdamiin harppunuottikauppaan, sitten matkaamme Reimssiin tutustumaan shampanjan tekoon. Sieltä Pariisiin, Pariisista harppu ja sitten La Rochelleen, missä tähtäämme olevamme lauantaina 2.6. Selvä suunnitelma, mutta sopivan löysä improvisaatiolle.
Saksa on hieno maa, siinä mielessä että, täällä ei säästellä alkoholin kanssa.
Olutta? – Tottakai! Annoskoko puoli litraa.
Viiniä? – Miksi ei? Annoskoko 0.2 litraa.
Asioita mitataan litroissa ei senttilitroissa tai millilitroissa, se jo itsessään antaa mielikuvan siitä että näiden nesteiden kanssa ei kitsastella!
Reissusuunnitelmien jälkeen kävimme katsomassa Meppen kirkot, koska kirkot pitää aina nähdä… Eiks je? – jep… Raatihuoneen takana oli maahan upotettuna trampoliini. Puolet seureesta koki sen parhaimpana juttuna vähään aikaan ja vietti iloisen, joskin lyhyen, hetken siitä nauttien.
Sitten aloitimme, jo Suomessa sovitun, rahan käytön huvitteluun! Kohteena oli Funpark Meppen (eka sana karttalinkki, toka sana sivustolinkki). Paikka saa 10 pistettä ja papukaijamerkin! Ensinnäkin, alue on eeppinen – vanha ydinvoimala. Siellä on ulkorataa jos jonkinmoista.
Tähän aikaan vuodesta ainut asia mitä voit tehdä pelkästään sisäänkävelemällä, ilman varausta, on karting. Krista ei ole Kartingia ajanut koskaan, joten tämä oli jotain uutta hänelle. Juha on jo monta kertaa aikaisemmin osoittanut olevansa keskivertoa hitaampi kuski. Kisamme oli neljän hengen kisa. Pari kroatialaista sähkömiestä oli paikalla myös. He työskentelevät täälläpäin jossain työmaalla ja olivat tulleet kisaamaan illanvietoksi. Neljä kuskia, kolme palkintosijaa. Paikat yksi ja kaksi meni kroatialaisille suvereenisti (paras kierrosaika ekalla 1:02.439), kolmas sija Kristalle ja perää piti Juha. Sijat tulivat kierrosajan mukaan. Kristan viimeinen kierros oli hänen nopein 1:07.325 siinä missä Juhan nopein kierros oli 1:08.091 (kierros 5/10). Keskiarvo kierrosnopeuksista muuttaa Kristan ja Juhan järjestystä, mutta tämä johtuu lähinnä siitä että Juha oli aikaisemminkin ajanut näitä vehkeitä :).
Kartin kokemuksen jälkeen palasimme majapaikkaamme pakkaamaan ja viettämään hetki rauhallista iltaa. Huomenna ei höntsäillä vaan noustaan pirteästi ja lenkkeillään.

[Best_Wordpress_Gallery id=”113″ gal_title=”Meppen, 2018-05-25″]

Rentoutumista Meppessä

Ajoaika: N/A
Keskikulutus:  N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: N/A
Heräsimme taas ihmisten aikaan, eli siellä kuuden maissa. Munakasaamiaisen jälkeen lähdimme lenkille Meppeen. Lenkin tavoitteina oli luonnollisesti lenkkeily, mutta myös aamupäivän kahvilan löytö. Päiväsuunnitelmamme on istua kahvilassa ja lukea lehteä sekä uutisia, sitten naputella tietokonetta jossain ja lukea kirjaa. Lopulta siirrymme majapaikkaamme, jossa katsomme TV-sarjoja ja naputtelemme koneita.
Aamulenkin jälkeen menimme viereiseen uimahalliin. Tämä oli minimalistinen uimahalli. Siellä oli pukukopit, pieni määrä suihkuja ja uima-allas, siinä kaikki. Ei saunaa, ei miesten tai naisten pukutiloja. Uikkarit laitettiin päälle pukukopissa, joka samalla toimi porttina pukukaapeille, joiden jälkeen edessä olikin miesten tai naisten suihkutilat. O_o – aamusauna jäi väliin, mutta suihku ja allas tuli testattua. Oikean käden kanssa ei kauheasti uida vielä, mutta vähän.
Uimahallin jälkeen edessä oli Meppesin keskustassa tepastelu ja kahvilassa rentoutuminen. Kahvilan jälkeen syömään, syömisen jälkeen autoon pikku torkuille. Torkkujen jälkeen olikin jo aika siirtyä kaupan kautta majapaikallemme. Yövymme pari yötä siellä rentoutuen kumpikin tyylillään. Kirjoja ja IT:tä, lenkkejä ja tepastelua.
Majapaikallamme on PONI! Se on tuossa etupihalla hengailemassa. Näyttäisi, että sillä on myös kanikaveri. Näiden kahden dynamiikka ei jätä ketään kylmäksi. Toinen popsii ruohoa keskellä kenttää ja toinen makaa kentä reunalla edellisen paskan päällä. Kyllä luonto on upeaa.
Vuorokausi rentoutumista onkin enemmän kuin tarpeeksi. Kumpikin huomaa olevansa väsyneempi ja laiskempi, jo näinkin vähäisen laiskottelun jälkeen. Huomenna tehdään jotain, kierretään kahviloita, OLUTPUUTARHOJA tai… täällä Meppessä voisi ajaa Lamborghini Gallardolla… vain 299€ per tunti. Hmmm…. 50% seurueesta on enemmän tai vähemmän hommaa vastaan.

[Best_Wordpress_Gallery id=”111″ gal_title=”Meppen, 2018-05-24″]

Matkapäivä, Tanskasta Saksaan

Ajoaika: 5 tuntia 50 minuuttia
Keskikulutus:  12.3 l/100km
Keskinopeus: 81 km/h
Kokonaiskilometrit: 1368
Huippunopeus: 180 km/h
Heräsimme myöhään, runsaasti jälkeen seitsemän AirBnB majapaikassamme. Olin eilen paikkaa hankkiessani tehnyt tietoisen valinnan. Omistajalla on kaksi kissaa. Veikkasin, että ne ei ole sisäkissoja tai eivät ole olleet majoitustönössä. Veikkasin väärin, keuhkoni kertoivat, että kissat ovat olleet tiloissa. Onneksi oireet tulivat vasta aamulla ja yö oli mennyt rauhallisesti. Tämä tarkoitti sitä että vain yksi meistä kävi aamulla lenkillä.
Päivä oli tarkoitettu matkustuspäiväksi. Saksaan on päästävä. Mielellään rannikolle. Krista bongasi lautan, jonka käyttö leikkasi yli 100 km ajomatkasta ja ainakin puolitoista tuntia autossa istumisesta. Lautta kuulosti mahtavalta idealta, joten lähdimme sillä liikkeelle. Lautassa oltiin tunti ja taitettiin 21 kilometriä matkaa, mikä ei näy sivun ylälaidan matkatilastoissa.
Lautan jälkeen asetimme tavoitteeksi Bremenissä tietyllä aukiolla olevan kahvilan ja nyt alkoi reissun ensimmäinen kunnon ajopäivä (Ruotsia ei voi laskea 😉, koska se on Ruotsi). Näinollen täytyy sanoa pari sanaa ajamisesta, jotta muistan miksi tämä on niin hauskaa.
On vaikea kuvailla sitä vapauden ja riemun tunnetta kun ajaa täysin vapaana, vailla mitään vaatimuksia rakkaansa kanssa kauniilla, puiden reunustamilla, pikku teillä. Yhtä vaikea on kuvailla sitä, enkeleiden laulua tai ehkä se on moottorin murinaa… –  jokatapauksessa – taivaallista ääntä, joka lähtee V8:sta kun sille antaa putkien täydeltä bensaa. Se riemun tunne kun kuski painuu penkkiin ja moottori tekee työtä käskettyä. Se viaton riemu kun oman auton paras ei riitä lähellekään Porschen kiihdystä – joka viuhahtaa ohi. Matkustaja on jo tottunut Saksan moottoriteiden vauhtiin. Rouva torkkuu kun auto murisee 170 km/h eteenpäin herran virnistellässä ratin takana.
Emme koskaan poikenneet Bremeniin, lounastelimme taukopaikalla, poikkesimme pikku kaupunkiin kauppaan, kahville ja jätskille. Kun olimme Bremenin lähellä, oli kello jo niin paljon, että kahvitauko ei enää sopinut agendaan. Niinpä jatkoimme matkaa päätepisteellemme Meppen kaupunkiin. Täällä hengailemme muutaman päivän ennen kuin jatkamme matkaa Hollantiin.
Tämän illan majapaikka on todennäköisesti ilmainen leirintäalue. Illan erikoisuutena on läheinen karavaaniseurue. Tällä seurueella on PA-laitteet, kitara, kosketinsoitin sekä ainakin kaksi mikrofonia. Seurue on sitten ilmeisesti uskonnollinen. Olemme kuunnelleet noin tunnin verran popballadeja ja uskonollisia lauluja karaokena – osa on ollut hyvin tunteikkaita tulkitsijoita. Nyt seurue vaikuttaa hiljenevän… yöstä tulee toivottavasti karaoketon.
<15 min myöhemmin, blogia upatessa> ei se karaoke tuohon loppunut, kitaraa rämpytetään taas… <5 min myöhemmin> eiku se loppu! \o/

[Best_Wordpress_Gallery id=”109″ gal_title=”Matkapäivä, Tanskasta Saksaan, 2018-05-23″]

Toka päivä Köpiksessä

Ajoaika: 3 tuntia 1 minuutti
Keskikulutus: 13.2 l/100km
Keskinopeus: 70 km/h
Kokonaiskilometrit: 898
Huippunopeus: 180km/h

Herääminen kuuden maissa… uusi uljas päivä. Parkkipaikalle oli ilmestynyt autoja, ilmeisesti se urheiluhalli, jonka vieressä olemme, on nyt auki. Kävimme tarkistamassa mikä halli se on. Se paljastui olevan uimahalli! Mikä säkä! Päätimme, että aamiaisen jälkeen lähdemme lenkille tästä pisteestä ja palaamme takaisin käymään saunassa ja uimassa.

Kolmas aamu ja kolmas lenkki. Nyt alkoi paikat olla hieman tukossa itse kullakin. Juoksimme rauhallisesti tavoitteena pieni linnake nimeltään Charlottenlund. Linnakkeen ympärillä oli tyylikäs leirintäalue. Alueen ranta oli upea, niin upea, että hortoituamme siellä hetki jäimme läheiselle kahvilalle juomaan kahvia ja lukemaan uutisia. Virkistävän tauon jälkeen lönkyttelimme takaisin uimahallille/autolle.

Tämän paikan sauna oli todella kuuma ja todella kuiva. Veden heittäminen oli kiellettyä, mikä selittää saunan kuivuuden. Lauteet oli (kanan)munan paistolämpötiloissa. Miehekkäästi koitin istua siinä, mutta posket muuttuivat sen verta punaiseksi, että oli pakko poistua saunasta ja hakea märät uikkarit takapuolen alle, jotta pystyin istumaan siellä. Tässä vaiheessa voimme turvallisesti todeta, että sekä hurrit että tanskalaiset saunoo väärin – surullisesti väärin.

Päivän päätavoite oli kulttuurikokemus Kristalle sekä tarpeellinen IT tuokio Juhalle. Shoppailu nousi kuitenkin prioriteetissä ykköseksi. Juha on vailla matkahattua. Tämä on ilmiselvää kaikille, jotka näkevät hehkuvan punaisen varoitusvalon, jonka lähteenä on Juhan otsalohko. Seurueen oli pakko etsiä hattukauppa, jotta punatikkatilanne ei pahentuisi.

Googlettelimme hattukauppoja Statens museum for kunst läheltä. Ensimmäinen hattukauppa osoittautui mielenkiintoiseksi. Ensinnäkin se oli todella vaikea löytää ja toisekseen he tekivät (huopa)hattuja tilaustyönä. Liikeen nimi oli Andersen and Berner V. Googlella löytyvät kuvat antavat vähän osviittaa siitä kuinka taikamainen paikka oli. Krista ei hyväksynyt Willy Wonka-lookkia, joka olisi ollut ainut käypä vaihtoehto, joten päätimme edetä museolle.

Krista kävi tutustumassa museoon ja Juha naputteli onnellisena kahvilassa. Virkistävän kulttuuritapahtuman jälkeen kävellimme seuraavaan hattukauppaan. Hattukauppa oli kerrassaan ihastuttava, myyjä/omistaja on mahtava. Liikkeestä löytyi sopiva hattu Juhalle. Hatun saatuamme lähdimme jatkamaan matkaa eteenpäin. Varasimme AirBnB:n kautta paikan ja matkasimme pari tuntia Tanskassa. Olemme nyt Vester Skerningessä yöpymässä. Täältä jatkamme matkaa lautalla kohti Saksaa.

[Best_Wordpress_Gallery id=”107″ gal_title=”Copenhagen-2018-05-22″]

Eka päivä Köpisessä

Ajoaika:1h 43
Keskikulutus:  21.8 l/100km
Keskinopeus: 15 km/h
Kokonaiskilometrit: 687 km
Heräsimme vähän jälkeen kuuden aamulla. Herääminen olisi voinut olla upeampi. Se olisi ollut upeampi, jos nukkumismukavuuden tuunaus olisi toiminut. Hankin ilmapatjan, joka on viime kesänä käyttämämme patjan alla. Sen pystyy täyttämään ja sen jälkeen nukkuminen on pehmeää ja taivaallista. Olen testannut konseptin toimivuutta, mutta yhtään testiyötä ei ole ehditty nukkumaan sen kanssa. Ennen nukkumaan menoa totesin, että kun tuohon tulee reikä se heitetään pois. Keskiyöllä tiesin, että syön sanani ja koitan paikata sitä reikää – jos löydän sen – jotenkin.
Vaihdoimme auton heti ajomoodiin ja siirryimme läheiselle huoltsikalle noutamaan kahvia Juhan aamiaista varten. Samalla kun huoltsikalla kerran olin kiristin vessan ovenkahvan takaisin kuntoon (kahva jäi käteen). Kahvittelun ja aamiaisleivän syömisen jälkeen edessä oli aamulenkki + kuntoilu, jonka jälkeen menimme uimahalliin uimaan ja saunomaan. Aamulenkin jälkeen pystymme kertomaan seuraavat asiat
  • Köpiksessä elää yllättävän vähän ihmisiä
  • Ne jotka täällä elää on aasialaistaustaisia
Ruotsissa saunassa ei heitetty vettä, eikä heitetty Tanskassakaan. Kiukaan korkeudella olevaa istuintilaa on sen verta, että siellä istuu kolme henkilöä intiimisti. Polven korkeudella on istuintilaa koko uimahallin asiakaskunnalle. Saunassa voikka meditoida tai unelmoida löylyistä.
Kaiken tuon urheilun ja apinoinnin jälkeen oli brunssin aika. Brunssilla ladoimme päivän suunnitelmat paikalleen. Juha tunnisti Nyhavnin kuvista ja välittömästi googlasi omaa sivustoaan: Olemme olleet siellä juomassa skumppaa 2.8.2006. Se piti toistaa 21.05.2018. Siitä ja Christianiassa poikkeamisesta muodoistui päivän ohjelma. Vuokrasimme pyörät, pakkasimme skumpan sekä viinilasit mukaan ja suuntasimme Nyhavniin.
Skumppatuokio oli hieno ja rentouttava 50% seurueesta. Krista pyysi, että en sotke hänen reppua skumpalla. Ammattilaisena avasin skumppapullon niin että se kuohui vai minun nivusille. Suunnittelimme nauttivamme vain osan skumpasta, joten viestelin skumppapullon korkkia niin, että se sopi suurinpiirtein takaisin pulloon. Se ei sopinut niin hyvin, että metallivahvikkeita olisi saanut takaisin. Kun nousimme pystyyn ja lähdimme liikkeelle kuului iloinen POKS!. Kristan nopean liikehdinnän vuoksi reppu säästyi taas skumpalta. Korkki oli poistunut vähintääkin geosynkroniselle radalle ellei kauemmas, joten edessä oli skumpan kiskonta pullosta – hyvää tavaraa ei suomalainen hukkaan heitä!
Skumpan väsyttämänä siirryimme läheiselle nurtsille juttelemaan ja torkkumaan. Juttelimme siellä hyvän pätkän ja torkuimme 20 minuuttia. Kello neljän ruokaa lähdettiin metsästämään “halpa”-kriteerillä. Juha löysikin lähettyviltä hyviä arvosanoja saaneen halvan paikan. Paikka osoittautui Christianiassa olevaksi ravintolaksi Cafe Nemolandiksi. Christiania on … erilainen … tai … vaihtoehtoinen paikka. Ruoka oli hyvää, meno rentoa. Kuuba ja Italia olivat karaisseet meitä selviämään tällaisista mestoista :D.
Christianian jälkeen tähtäimeen otettiin viskibaari. Juha oli selvittänyt hyvän paikan nimeltä Dispensary. Poljimme sinne ja nautimme muutaman erikoisemman viskin. Tuli muunmuassa maistettua tanskalaista sekä hollantilaista viskiä. Hollantilaisen tislaamoon koitamme mahdollisesti mennä, jahka nokka alkaa viemään kohti Hollantia.
Paluumatka Dispensarysta auton parkkipaikalle oli ongelmallinen. Täällä oli juoksutapahtuma “Royal run 2018“. Sen reitti blokkasi meidän paluun autolle – okei sambatytöt vähän paransi mieltä, mutta silti. Pääsimme autolle ja näimme että kaikkialla on vaan autoja jonottamassa. Minä ehdotin, että menemme täällä syömään jonnekin ja lähdemme takaisin kivaan majapaikkaan syötyämme. Krista oli sitä mieltä, että pysytään suunnitelmassa ja lämmitetään trangialla ruoka, se on paljon halvempaa (Köpenhamina on pirun kallis paikka). Teimme kompromissin, eli teimme niin kuin Krista halusi. 20 minuutin automatkaan kului 1 tunti ja 20 minuuttia + löimme tauluun uudet ennätyksen polttoaineen kulutuksessa per sata kilometriä. V8 rakastaa 10 km/h valumista eteenpäin, pysähtymistä, valuttamisen aloittamista, valumista ja tämän koko homman toistamista. Kai sitä Saksassa tarvii jaloitella konetta vastineeksi tästä rääkistä ;).
Olemme onnistunesti takaisin samalla yöpymispaikalla. Huomenna toinen päivä Köpiksessä tai vähintääkin kuntoilua Köpiksesssä.

[Best_Wordpress_Gallery id=”105″ gal_title=”Copenhagen-2018-05-21″]

Poliiseista huolimatta Carrera-kaistalta ei tullut sakkoja #clickbait

Ajoaika: 7 tuntia
Keskikulutus:  12.5 l/100km
Keskinopeus: 94 km/h
Kokonaiskilometrit: 657 km
Laivalla heräsimme ilman laivan herätystä reissun ensimmäiseen reissuaamuun. Torkuimme hytissä siihen saakka, että autokannelle sai mennä. Noudimme kahvin ja teen laivan ravintolasta ja siirryimme autoon syömään aamiaista – eli siis Juha söi ekan aamiaisen.
Ensimmäinen kohteemme oli Eriksdalsbadet, kuten Tukholmaperinteisiimme kuuluu. Kääntyäessämme Eriksdalsbadetille ruåtsalaiset polisiit pysäyttivät meidät! Kyseessä oli puhalluskoe. Onneksi eilisen illan villi 4 senttilitran siivu viskiä oli ehtinyt 10 tunnissa palaa. Ajokortista kyseltiin vain, että onko etunimeni Juha vai Markus – tästä ristikuulustelusta selvisin moitteetta. Aamulenkiksi juoksimme takaisin terminaalille. Osuimme paikalle samaan aikaan kun Grace lähti takaisin päin, joten juoksimme rannalla rintarinnan paatin kanssa ja ehdimme ottaa selfienkin! Lenkin jälkeen kuntoilimme hetken. Krista apinoi kiipeilypuissa – minäkin olisin halunnut – mutta minulla oli läjä kuntoutusliikkeitä tehtävänä, jonka jälkeen oikea käsi on sen verta väsynyt, että apinointi jäi.
#Eriskdalsbadet ei ollut vielä auki kesämoodissa, joten menimme sisäuimalaitoksen puolelle. Siellä oli avoimet taitouintikisat(tms), jotka veivät yhden kokonaisen altaan. Onneksi peruspulikoijille oli oma allas.
Tukholmaan poikkeamisen toinen rituaali on pyöräkahvilassa #Cykelcafe aamiaisen syönti. Saunomisen jälkeen siirryimme sinne seurueen yhteiseille aamiaiselle. Aamiasta tukevoitettiin viimeisiään vetävillä banaaneilla autolla, ennen kuin lähdimme työstämään tietämme Ruotsin halki.
Pelkääjän paikalla torkuttiin ennen kuin pääsimme ekalle taukopaikallemme Brahehussille. Kuskikin hyytyi ja veti parkkipaikalle. Parkkipaikalla auton takaluukussa vedettiin vartin piristävä päivätorkku, jonka jälkeen lähimmältä huoltoasemalta haettiin kuppi kahvia ja matka jatkui taas pirteästi.
Brahehussilla söimme ja ihastelimme maisemia. Sitten alkoi päivän työstöosuus. Ajaminen Köpenhaminaan. Ruotsalaiset muuten ajaa lähes kuin italialaiset. Täällä näkyi enemmän kuin kerran autoja moottoritiellä ajamassa kaistojen välisen viivan päällä, oikealta ohitettiin, jos tarvitsi, ja yleisesti ottaen keskinopeus on +10-20 kilometriä tunnissa yli nopeusrajoituksen ja Carrera-kaistalla (vasen kaista) +20-30 kilometriä tunnissa. Vasta Malmössä tuli ensimmäinen Porshe ohi, jonka imussa menimme niin kauan kun reittimme oli sama. Höröttelimme usein maan tavan mukaisesti +20 km/h yli viitteellisen nopeussuosituksen.
Köpiksessä testaamme heti automajoitusta. Löysimme kivan paikan missä yöpyöä eka yö. Illallisena on puolet eilen ostetusta pitsasta trangialla lämmitettynä. Viski iltamyssyksyksi ja päivä on pulkassa!
Ps #-tagit tulee siltä puoliskolta, joka ei ole missään sosiaalisessa mediassa

Back in Black

Ajoaika: 10 minuuttia
Keskikulutus:  N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4.6 km
Vihdoin takaisin kesäreissulle ja ratin taakse! Reissua on valmisteltu pitkä pätkä. Lähtö siirtyi yhdellä päivällä, perjantailta lauantaille, perjantai-illalle ilmestyneiden bileiden vuoksi. 🙂
Päivä on muodostunut talon siivoamisesta, auton pakkaamisesta, väsyneenä kinaamisesta ja vihdoin VIHDOIN liikkeellelähdöstä. Valuminen huoltoasemalle, jossa tankkaus ja auton pesu. Pesussa huomasimme, että mukaan on vahingossa tullut kaikenmaailman kanta-asiakas kortteja. Koska olimme kiven heiton päässä talostamme, palasimme takaisin kotiin tiputtamaan turhat laput autosta pois. Varsinainen reissu alkaa SELFIELLÄ puhtaan auton kanssa!!
Auton stereoista AC/DC Back in Black ja matkaan! Pitsaperjantai jäi perjantaina väliin, joten aloitimme varsinaisen reissun poikkeamalla DayByDay pitseriaan hakemaan pitsat. Söimme pitsoja samalla kun jonotimme laivaan pääsyä. Laivalla jonotimme hyttiinpääsyä. Hyttiin päästyämme tiputimme kamamme ja siirryimme seuraavaan jonoon: tax free jonoon. Tax Freesta ostimme reissuevästä: viskiä.
Perisuomalainen laivareissu voi alkaa hyttiin sammummalla.

copy paste to work with Windows 10 linux subsystem

Linux subsystem in Windows 10 is awesome. Unfortunately due to how stuff works pasting to bash.exe does not follow Windows conventions. Only way to paste in to bash.exe is to right clicking with mouse. This breaks work flows really badly. I googled and googled and results were “this is the way it is” and lots of nice explanations why this is the way it is.

Like many other things, this can be fixed. Computer is here to do my bidding, allow me to work. So here is my crude autohotkey solution

#IfWinActive, ahk_exe bash.exe
  ^v::
  MouseClick, right, 50, 50
  return
#ifwinactive

Compile that to a exe and run it or add it to your existing autohotkey script and ctrl+v works again! CTRL+v is not passed to bash, instead right click is done with mouse on active window coordinates 50,50. Life is good again!