juha

2018-06-04

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  2698 km

Kello 05:50 herätys! HA! Sisäinen kelloni toimii niin kuin pitää. Värinäherätys tuli klo 06.00. Valitettavasti en herännyt pirteänä uuteen iloiseen aamuun. Heräsin kesäflunssan kanssa. Prrrkele. Totuttelin uuteen keittiöön aamulla. Täällä on kesyin ikinä käyttämäni induktioliesi. Tässä liedessä on iso asteikko. Olen aikaisemmin nähnyt laitteita missä 9 on maksimi, joten aloittelin kolmosella. Pannu lämpimäksi kananmunia varten. Kolmosella pannu ei tuntunut lämmittävän edes öljyä notkeaksi. Tajusin testata mikä on täpöt. 19 on täpöt! Testatakseni, että pannu toimii induktion kanssa annoin laitteen laulaa täysillä. Öljy notkeentui, mutta ei vakuuttavan nopeasti. Päädyin paistamaan kananmunat täydellä teholla, mikä kotona tarkoittaa ehkä paria minuuttia – yli sen ja munat on palaneet. Täällä Ranskassa meidän retkitrangia tekee munat nopeammin kuin tuo induktiolevy täysillä. Mental note: lue ohjeet illalla, ehkä en osaa käyttää tätä.

Työpäivä meni iloisesti, palaverit toimi. Kärsin keskimäärin 7% pakettihukasta, joka ilmenee konferenssissa niin, että saatan olla muutaman sekunnin hiljaa yllättäen. Ei mahdoton, mutta ei optimaalinenkaan. Pitää ihmetellä mitä asialle voi tehdä, jos yhtään mitään. Talo on hyvin pelkistetty, paljon paljasta kivilaattaa ja suoraa pintaa. Krista soittaa toisessa päässä taloa ja meidän välissä on kaksi ovea. Ovista huolimatta palaverikumppanini kuulevat harppumusiikka palaverin taustalla. Se harppu soi läpi talon hyvin iloisesti aina Suomeen saakka. Onneksi puhe ei kanna vastaavasti läpi ovien.

Iltapäivällä keitin perunoita ja samalla kun ihmettelin induktiolieden tehottomuutta luin sen ohjeita – jotka on tietenkin ranskaksi. Microsoft translator on silkkaa kultaa, silkkaa kultaa. Käytän liettä täysin oikein, mikä ei ollut yllättävää. Ei näissä niin montaa nappia ole. Jossain malleissa on turbonamiska, mutta ei kaikissa ja meillä on malli missä moista ei ole. Se on siis vaan tussu induktioliesi. Sen kanssa vaan pitää elää.

Illalla kumpikin oli hyvin väsyneitä. Kävimme rautakaupassa ja ruokakaupassa, koska pakko oli. Minä vietin iltaa vähemmän iloisena peiton alla täysissä vaatteissa hytisemässä. C-vitamiinia nassuun ja unta kuulaan, minulla on neljä arkipäivää aikaa parantua, sitten on edessä viikonloppu.

2018-06-03

Ajoaika: N/A

Keskikulutus:  N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit: 2698 km

Mitäs hittoa?! En herännytkään aamulla ennen hälytystäni, en herännyt edes hälytykseeni! Nukuin onnillisesti ohi Fitbitin kello kuuden värinän. Heräsin seitsemän aikaan ja hipsin keittiöömme. Isäntämme oli antanut meille paahtoleipää, joten tein paahdin paahtoleipää ja levitin sen päälle avocadoa, koska voita ei ole. Talossa on “normaali” kahvinkeitin, eli voin tehdä kahvia tiputtamalla vettä suodattimen läpi! Aamu on lähes suomalainen.

Kristan noustua päivän agendassa oli aamulenkki – luonnollisesti. Tällä kertaa aamulenkki vei meidät torille. Torilla oli luvassa aito ranskankielen testi. Torireissu meni mahtavasti – todella mahtavasti! Kristan ranska toimi ja lihatiskillä puhuttiin todella sujuvaa englantia. Kesätyöntekijä joutui koville, (oletettu) omistaja totesi pojalle, että nyt on sun hetki treenata englantia. Minä kerroin (oletettulle) omistajalle, että Krista treenaa ranskaa, johon hän totesi “Perfect. She speaks french, he responds in english – lets begin!”. Heti kättelyyn Krista heitti kurvipallon pelikentälle – metalliastia pojan käteen. (oletettu) omistaja totesi “Interesting!”. Krista puhui ranskaa ja osoitti ja kesäpoika koitti toimia ohjeistuksen mukaan sekä leikkiä mykkää. Minä ja (oletettu) omistaja kommentoimme englanniksi toisillemme myyntitapahtuman etenemistä. Tilaus onnistui ja lisämyyntiäkin onnistuttiin tekemään! Otimme perunoita purkin tyhjät osat täyteen :). (oletettu) omistaja kertoi kesätyöntekijälle, että hän pääsee jatkoon! WOOO! Lupasin palata takaisin tiskille tulevinakin sunnuntaiaamuina 😄

Torishoppailu toimi todella hyvin. Krista puhui, minä maksan ja sanon koko operaation lopuksi “Merci” sekä poistuessani “Au revoir”. Saamme bonuksina salaatin yhdestä tiskistä, kirsikoita toisesta ja paljon hymyä jokaiselta, jonka kanssa teemme kauppaa.

Torin jälkeen menimme kauppaan ostamaan tarpeellisia tarvikkeita kuten

Iltapäivällä minä stressasin WLAN-verkon rakentamisen suhteen. Huomenna tekniikan pitää toimia 100%- enemmän kuin 100%. Talon verkko toimii, latenssi on kohtuullinen (30-40ms), mutta kärsimme systemaattisesta noin 10% pakettihukasta. Paketit katoavat omistajan talon ja internet yhteyden toimittajan välillä. Langattomat verkot ovat virheettömiä ja 1 ms latenssin päässä toisistaan. 150% varmistus tapahtuu 4G:n avulla. WLAN-purkkimme saa 4G signaalin lasiin kiinnitettynä (ks aikaisemmat imukuppikoukut), ja sen kautta lantessit ovat 40-100 ms + kaista riittävä. Siellä on tosin vastassa 15 GB datakatto. 200% varmistus tapahtuu La Rochellesta löytyvällä etätyöskentelypisteellä.  ~170€ pyötään per kk ja 24/7 pääsyoikeus tiloihin + omaan työhuoneeseen on taattu. Tämä viimeisin varmistus oli Kristan löytämä.

Stressailun ja säädön jälkeen oli luvassa Kristan suunnittelema iltaohjelma: La Rochellen irkkubaariin iltaa viettämään. Saimme vuokranantajalta polkupyörät lainaan kesäksi! Polkupyörien kanssa La Rochelleen polkeminen vie vain 40 minuuttia. Tutustuimme hyvin ohuesti La Rochellen maisemiin pyöräillessämme irkkubaariin. Kaupunki näyttää loistavalta! Irkkubaarissa hengailimme tiskillä ja kuuntelimme muusikoiden sessiota. Sessio on juttu, missä muusikot saapuvat baariin ja soittelevat irkkubiisejä lennosta. Erittäin kivan kuuloista! Palaamme paikkaan varmasti toistamiseen. Baarista löytyi myös kohtuullinen irkkuviskivalikoima (pari skottiakin oli sekaan joutunut). Juttelimme baarimikon (omistaja) kanssa jonkin verran viskeistä ja illan päätteeksi tapahtui jotain mielenkiintoista. Maksettuamme laskun baarimikko kaatoi talon viimeisen Taliskerin 10 vuotiaan loput meidän kolmen kesken tasan. Joimme baarimikon kanssa viskiä ja pahoittelimme sitä että 10-vuotiasta ei enää saa, saatavilla on vain Taliskerin NAS-viskejä.

Huomenna on edessä työpäivä ja kesäreissun tositesti voi alkaa 🙂

2018-06-02

Ajoaika: 5 tuntia 24 minuuttia

Keskikulutus:  12.6 l/100km

Keskinopeus: 83 km/h

Kokonaiskilometrit: 2698 km

Herääminen 5:50. Hiivin salakavalasti ulos autosta ja PYHÄ LEPAKON PASKA, BATMAN! Mitä mun rakkaalle autolle on tapahtunut yön aikana?! Lintuparvi on kuoruttanut koko auton PASKALLA! Ne yksilöt, joilla tankki oli tyhjä on vetänyt ruikulipaskat, kun parempaan ei ole pystynyt. Paskaa on joka lasissa etu-,sivu sekä kattoluukun lasissa! Sitä on nokkapellillä, sitä on kaaaaaikkalla. Missä se ei ole kunnon löntsy se on ruskea ruikuliraita… ja sitä on maassa…. Miksi?!

Syön aamiaisen, herätän Kristan ja lähdemme lenkille. Tänään pitää olla tehokas aamulla. Edessä on ehkä stressaavin vaihe koko keikassa. Menemme autolla Pariisin keskustaan noutamaan harpun ja sitten siirrymme La Rochelleen katsomaan minkälaisen talon vuokrasimme kesäksi. Kumpikin on hermoja repivää hommaa. Aamulenkkimme reitti on kokonaan uusi ja reitin varrella tehdään uusia mielenkiintoisia löytöjä! Aamulenkillä juoksimme läpi mielenkiintoisen alueen. Siellä oli naispuolista personal traineria polun varrella. Nämä PT:t ovat erikoistuneet vaakavalssiin. Osalla oli enemmän meriittejä kuin toisilla, mutta kukin osaa hommansa. Jätimme kuitenkin heidät omaan rauhaansa.

Ennen kuin autolla pysyti ajamaan piti sen tuulilasista pestä paskaa pois kunnolla. Maasta löytyi juuriharja, jonka joku oli sinne hylännyt – sitä on todennäköisesti käytetty juuri tähän tarkoitukseen. Jätimme juuriharjan seuraavalle. Krista kaatoi vettä ja minä jynssäsin. Aikaa meni varmaan 10 minuuttia pelkän tuulilasin pesemiseen. Se hinkkaaminen riitti minulle, olin jo katsonut pesupaikan valmiiksi. Pariisissa ajaminen on hyvin, hyvin hermoja raastavaa. Pääsimme kuitenkin kohtuullisella pelkäämisellä harppuliikkeen eteen, jossa teimme kunnon sikaparkin lastaamisen ajaksi. Harpun pakkaamisen jälkeen edessä oli lähimmälle pesupaikalle ajo. Autopesula oli parkkihallin sisällä. Se oli hyvin kompaktin kokoinen, joten tällä autolla sai kikkailla oikein kunnolla ja ajaa hyvin hyvin hyvin varovaisesti parista mutkasta, että sen sai läpi koko pesulan. Tämä on esimmäinen kohta Kristan elämässä, jolloin hän karehti kaverin sinistä naisellista Mini Cooperia. Pesutulos oli hyvä, autolla kelpasi ajaa taas. Sitten palasimme Pariisin kaduille…. hermoja raastavan tunnin jälkeen olimme ulkona Pariisista ja poikkesimme heti lähimmälle pysäkille syömään, juomaan, tankkaamaan ja käymään vessassa. Edesssä oli varsinainen siirtymä, eli neljä tuntia ajoa La Rochelleen.

Saavuimme La Rochelleen hieman ennen kuutta. Omistajat olivat jättäneet avaimen paikalle, joten pääsimme järjestelemään paikan omassa rauhassa. Täällä on kaikki todella hyvin, paremmin kuin viime kesänä! Täällä on sisäovia! USEITA sisäovia! Kristalla on nyt oma huone harppua varten toisessa päässä taloa. Minä voin työskennellä toisessa päässä taloa (makuuhuoneessa), kunhan saamme isomman pöydän sinne. Internet toimii hieman virittäen. Internet saadaan WLAN:lla päätalolta, joka on tuossa ihan vieressä. Signaali on hyvä tasan yhdessä kohtaa taloa. Siellä on tällä hetkellä meidän matkaWLAN verkon toistajana. Pino muodostuu tänä iltana tuolista, muovilaatikosta ja harjasta. Harjan päässä on pussi, jossa on WLAN-purkki. Tällä järjestelyllä saamme 8 MB/1 MB nettiyhteyden tähän taloon. WOOO! Parempi kuin Italiassa. Illan ajan olemme purkaneet kamojamme paikalleen. Lopetimme illan luonnollisesti Suomessa saatuun ranskalaiseen punaviiniin takapihallamme.

Muita huomioita

Päivä 13. Krista on havainnut minun systemaattisesti kiristävän vessan kahvoja, jos kohtaan löysän kahvan. En tiedä kuinka kauan pystyn jatkamaan toimiani ilman huomautuksia.

[Best_Wordpress_Gallery id=”129″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-02″]

2018-06-01

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit: 2248 km

Noudatimme aikaisemmin sopimaamme heräämisprotokollaa. Juha herää kuudelta ja herättää Kristan kun Krista vaikuttaa herätettävältä. Aamulla ehtii hyvin tekemään aamutoimet, syömään ja säätämään omia palvelimia Turussa. Aamulenkille lähdettiin jälkeen kahdeksan. Otimme itsellemme kirimispupun, eli toisen lenkkeilijän vetämään vauhtia. Viaton lenkkeilijä ei ole tietoinen tästä tehtävästä. Valitsemamme jänis juoksi melkoista vauhtia! Juoksimme sen perässä ja nautimme jokaisesta liikennevalotauosta. Jäniksemme veti pitempää lenkkiä kuin me, joten 20 minuutin jälkeen käännyimme takaisin ja Juha piti vauhtia yllä paluumatkan. Lenkki päättyi lasten leikkipuistossa kuntoiluun :).

Päivän, ja reissun, iso juttu oli harpun vuokraaminen. Kuukausia sitten Krista järkkäsi itselleen harpun vuokralle yhdestä pariisilaisesta liikkeestä – siitä ainoasta mikä vastasi takaisin. Kommunikointi on ollut hyvin hidasta, joten jännitystä oli ilmassa ihan kohtuullisesti. Menimme yhdessä liikkeeseen ja tutkimme yhdessä harpun mekaanisen kunnon sekä vuokrasopimuksen. Microsoft Translate on silkkaa kultaa. Harpun soittokunnon tutki Krista. Lopppuajalla Juha koitti käyttää läppäriä, mutta apua tarvittiin sopimuksen kääntämiseen.  DNAn kanssa on ollut ongelmia jonkin verran täällä Ranskassa ja nytkin Kristan piti käyttää Juhan puhelinta ostaakseen vakuutus harppuun. Juhalle jäi tässä vaiheessa käteen nukkumiskortti, joten hän veti torkut liikkeen sohvalla.

Harpun vuokraamisen jälkeen, kun kaikki olivat rauhoittuneet siirryimme läheiseen puistoon syömään ja puistosta Starbucksiin juomaan kahvia sekä chai lattea. ‘Bucksissa Krista koitti ottaa lyhyet torkut…

Päivän toissijainen kohde oli katakombit. Olimme selvittäneet netistä etukäteen, että liput kannattaisi ostaa netistä, mutta nettisivuja selatessa tuli vastaan varoitus, joka viittasi sosiaalisiin häiriöihin, joiden vuoksi suositellaan ostettujen liput siirrettäisiin elokuulle. Tämän oudon tekstin vuoksi emme ostaneet lippuja etukäteen vaan varauduimme parin tunnin jonotukseen. Katakombiin sisäänmenon löytäminen osoittautui hankalaksi. Pyörimme ympyrää hyvän pätkän ennen kuin löysimme sen – Juha oli jo alentunut kysymään neuvoja suunnaasta, kun hän havaitsi sisäänmenon. Sisäänmenon edessä ei ollut yhtään jonoa. Sieltä löytyi samainen teksti

“Because of a current social movement, major disruptions are foreseen. We suggest you postpone your visit.

Visitors with Tickets who are unable to access the catacombs are requested to postpone their visit to the day of their choice; postponement can be made up to August 31, 2018.”

Ovelta löytyi myös selvempi teksti “olemme lakossa”. Ei siis katakombeja. Jakaannuimme kahtia. Krista kohti museota, Juha kohti vanhoja hittejä. Sovimme tapaavamme Sherry Butt -ravintolassa kun se aukeaa. Krista valitsi kuivemman kulttuuripläjäyksen. Juha matkasi, ilman sateenvarjoa, kevyessä tihkusateessa aina välillä. Sateen yltyessä kunnon sateeksi Juha hyppäsi kuppiloihin sisään. BTW Turistialueilla kuppiloiden palvelu oli penseää tässä vaiheessa päivää (17-18 aikaan).

Sherry butt ravintola on keskittynyt drinkkeihin, mutta heillä on erittäin iso valikoima viskejä. Heiltä löytyi myös suurin näkemämme valikoima Cambeltownin viskiejä – omistaja pitää erityisesti alueen viskeistä. Yksien jälkeen palasimme takaisin majapaikalle, jonka ravintolassa vedimme iltapalan nassuun. Sen jälkeen askeleet + kello painoi jo niin paljon, että reissaajat siirtyivät suoraan nukkumaan.

[Best_Wordpress_Gallery id=”127″ gal_title=”Pariisi, 2018-06-02″]

2018-05-31

Ajoaika: 2 h 30min

Keskikulutus:  12.9 l/100km

Keskinopeus: 63 km/h

Kokonaiskilometrit: 2248 km

Vauhdikkaampi aamu, mutta ei missän nimessä vauhdikkain aamu. 🙂 Aamulenkki muuttui aamunilkutteluksi. Eilinen kävelymäärä näkyi Juhan jaloissa. Päivän aikana tilanne on tasaantunut, joten huomisesta lenkistä ollaan toivokkaita. Nilkutuksen vuoksi aamulenkkiselfie jäi ottamatta!

Pakkasimme kamat, söimme ja suunnittelimme hieman Pariisiosuutta. Tavoite tälle päivälle oli vain siirtyä Pariisiin. Matkaahan ei ole kuin 170 kilometriä, mutta tällä reissulla on tuntunut olevan kauheasti tietöitä ja kaikenmaailman hidasteita. Niin tälläkin kertaa. Tie meni Googlen mukaan poikki kesken matkan ja saimme uuden reitityksen, joka kiersi hieman pienempien teiden kautta. Matkalla otettiin yksi ruokatauko. Huoltoaseman nurtsilla kokkailtiin safkat muurahaispesän vieressä.

Saavuimme Pariisiin kolmen aikaan iltapäivällä. Leirintäalue vaikuttaa kovin näppärältä. Leiriydyttyämme katselimme mitä voimme tehdä Pariisissa loppupäivällä. Krista halusi lähteä roskattomille ostoksille tiettyyn kauppaan. Sinne meneminen ja sieltä palaaminen vie tunnin per suunta. Juha totesi “No” – kuubalaiseen tyyliin. Näinollen jakaannuimme kahtia. Krista lähti shoppailemaan ja Juha lähti toistamaan vanhoja hittejä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olemme Pariisissa. Vanhoja muistellen Juha meni Riemukaarelle ottamaan selfien itsestään ja filosofoimaan puiston penkille. Tätä riittävästi tehtyään Juha siirtyi Starbucksiin konffailemaan palvelimiaan.

Yksi riemuistani on kikkailla erinäisten vapaiden Wi-Fi -verkkojen kanssa. Jos pitää rekisteröityä, Don Huan rekisteröityy tai mahdollisesti Mikki Hiiri. Täälläpäin tuntuu olevan juttuna se, että sähköposti varmistetaan. Saat sähköpostiviestin, jossa olevaan linkkiin pitää klikata, että yhteys pysyy hengissä. Jotta voit lukea sähköpostin, netti toimii noin 10-15 minuuttia ennen kuin se alkaa estämään uusia yhteyksiä. Taikasana on “uusia” (yhteyksiä)! Olemassaolevaa TCP-yhteyttä ei katkaista. Oma TLS VPN-yhteyteni on siis mahdollista avata ensimmäisen 10-15 minuutin aikana, jonka jälkeen se pysyy auki niin kauan on sen kautta kulkee liikennettä => tarpeeton Wi-Fi spammi kierretty. Hieman harmittaa sen henkilön puolesta joka omistaa sähköpostiosoitteen don.huan@gmail.com. Se saa aina mun reissatessa sähköpostia eri puolilta maailmaa…

Joskus kahdeksan aikaan tapasimme japanilaisen ravintolan luona, jossa söimme. Kummankaan ruoka ei ollut erityistä millään tapaa, lievää pettymystä oli havaittavissa ruuan suhteen – Hankosushi antaa parempaa vastinetta :D. Huomisen suunnittelu jäi hieman vähälle, sillä saavuimme leirintäalueelle lähempänä kymmentä illalla.

[Best_Wordpress_Gallery id=”125″ gal_title=”Pariisi, 2018-05-31″]

• Kävellään puistoon
• Syödään eväät ja juodaan shampanjaa (Suomesta tuotu, paikalliseen kuraan ei voi luottaa)
• Kävellään lisää ja katsotaan eri juttuja
• Krista menee museoon ja Juha kahvilaan
• Syödään jotain pikaisesti
• Mennään G. H. Mummsin shampanjakierrokselle.

Ajoaika: 1h 53 minuuttia

Keskikulutus: 13.4 l/100km

Keskinopeus: 73 km/h

Kokonaiskilometrit: 2089 km

Ensimmäinen päivä Ranskassa… Eilen illalla Krista onnistui puhumaan meidät sisään leirintäalueelle ranskaksi! Toki se on rujoa, mutta se toimi! Ranska-aamut ovat samanlaisia aamuja kuin muutkin aamut. Ylös, ulos, aamiaiselle ja sitten lenkille. Okei, nousin laiskasti, koska huvitti, mutta silti. Lenkki ei ollut pisin, eikä vauhdikkain, koska lenkkeilijöitä ei huvittanut. Lenkki päättyi paikalliseen liikkeeseen, josta sai ostettua tuoretta leipää. Krista osti – ranskaksi – leivän ja kaksi kroisanttia. Meidän tiimityöskentely tällaisissa tilanteissa on seuraavan kaltaista:

Blogasin aamulla, jonka jälkeen lähdimme kaupan kautta kohti Reimsiä. Kaupan parkkiksella oli pakko virittää safkat ennen kuin lähdimme ajamaan. Emme päässeet Reimssiin saakka kerta heitolla, vaikka matkaa oli vain pari tuntia. 20 minuuttia ennen Reimssiä kuskin oli pakko vetää taukopaikalle ja ottaa pienet torkut. Otimme tehokkaat 20 minuutin torkut autossa, jonka jälkeen ajoimme Reimssiin parkkiin.

Reims on tunnettu 1) shampanjasta 2) katedraalistaan. Koska olemme sivistyneitä aloitimme Reimssiin tutustuminen poikkeamalla katedraaliin, vasta huomenna tutustumme shampanjaan. Katedraali oli vakuuttava näky. Tuomikirkon jälkeen ajatus oli, että Krista menee museoon ja Juha kahvilaan naputtelemaan läppärillä. Valitettavasti museo on tiistaisin kiinni, joten päädyimme menemään yhdessä syömään.

Löysimme kivan (halvan) mestan missä syödä. Menu oli luonnollisesti ranskaksi. Osa sanoista on ymmärrettäviä englannin avulla, osa auttavan italian avulla. Krista luonnollisesti ymmärtää enemmän kuin Juha, mutta Juha huijaa joka hetki Microsoftin ja Googlen kääntäjän avulla. Katsoimme menua ja totesimme haluavamme galettea. Googlasimme miltä se näyttää. Kyllä, galettea haluamme. Krista tilasi meidän ruuat ranskaksi. Googlatkaapas mitä galette on. Me saimme letun, jonka päällä oli se mitä listassa oli. Tulos yllätti meidät melkoisesti, odotimme piirasta. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja täyttävää, joten emme valittaneet. Kielestä vielä sen verta, että Juha automaattisesti koittaa vetää italiaa kun tarjoilija pölähtää paikalle höpöttämään jotain – “hei hei” tulee kuitenkin useimmiten saksaksi, anteeksi italiaksi. Ranskaa tulee pihalle loppukesästä viimeistään.

Toistaiseksi ranskalaiset ovat olleet mukavia ja ymmärtäviä. Voin iloisesti puhua heille englantia, he vastaavat takaisin ranskaksi, sitten koitamme ymmärtää toisiamme ja toistakseksi olemme päässeet yhteisymmärrykseen. Illalla majapaikalla aukesi mahdollisuus testata Microsoft translaten puheominaisuutta – se toimii! Sen avulla voi käydä hidasta tulkattua keskustelua ranskalaisten kanssa ilman että osaa sanaakaan ranskaa! WOOOT WOOOT! Krista menee yhä sen pidemmän ja oikeamman tien kautta, hän opettelee puhumaan ranskaa alkeellisella tasolla – ja onnistuu siinä jo nyt!

Päivän aamulenkkiselfie epäonnistui! Siitä tuli pikimusta…. 🙁

[Best_Wordpress_Gallery id=”121″ gal_title=”Reims, 2018-05-29″]

Ajoaika: 5 tuntia

Keskikulutus:  12.9 l/100km

Keskinopeus: 62 km/h

Kokonaiskilometrit: 1951 km

Heräsimme kunnon ihmisten aikaan ja aamiaisen jälkeen lähdimme lenkille. Heti lenkin alkupäässä löysimme pienen seikkailupuiston! Siellä kului rattoisasti kiva hetki mm. vesiesteitä ylittäessä. Puistosta piristyneenä jatkoimme hevonen jätöksiä väistellen lenkkeilyämme.

Lenkin jälkeen pakkasimme ja siirryimme semirivakasti KANOOTTIIMESTAAN! Krista oli varannut meille kajakin, Juhalla oli unelmoinut kaupungin kanaaleissa melomisesta. Jaoimme kajakin. Krista oli kevyempänä nokassa ja minä takana. Valitsimme kahden tunnin mittaisen kaupunkilenkin. Meidän vauhdilla sitä melottiin kahvitaukoineen noin kaksi ja puoli tuntia. Kumpikin oli melomisen jälkeen aivan valmis nukkumaan.

Melomisreitti, vaikka olikin kaupunkireitti, piti sisällään harmittavan vähän kaupunkia. Pääasiassa mentiin isojen rakennusten ohi etäältä. Sitä elävässä keskustassa melomista oli ehkä puoli tuntia. Sen puolen tunnin aikana pysähdyimme ravintolan lauturiin, jotta saimme vesipullon taas täytettyä. Juha piti kiinni lauturista ja Krista juoksi täyttämään vesipullon. Viimeisellä mahdollisella kaupungin sisällä olevalla rantautumislaiturilla nousimme vedestä ja kävimme kahvilla keräämässä voimia loppusoutua varten. Ensimmäinen ja viimeinen 30 minuuttia on “vain matkan tekoa” kohti kaupunkia/kanoottimestaa.

Kanoottimestan parkkipaikalla söimme liki kaiken syömäkelpoisen autosta, otimme lyhyet torkut ja aloitimme siirtymisen kesän kohdemaahan Ranskaan. Navigointi ilmoitti ajoajaksi yli 5 tuntia. Matkalla oli kaksi kolaria, ainakin viisi tien sivuun hyytynyttä autoa. Seisoimme ruuhkissa ainakin tunnin tai kaksi matelemassa eteenpäin. Kahdeksalta illalla Krista alkoi metsästämään leirintäaluetta ja puoli yhdeksän olimme Cambraissa leirintäalueella valmiina nukkumaan. Kuski oli niin valmista kauraa, että ei jaksanut edes blogata. Nostimme (viski)maljan Ranskaan saapumisen kunniaksi jonka jälkeen kuski hyytyi lopullisesti. Yöllä oli pientä sateen ja ukkosen aiheuttamaan aktiviteettia. Krista heräsi ensipisaroihin ja herätti Juhan paketoimaan auto vesitiiviiksi. Olimme nukkuneet peräluukku auki (hyttysverkolla suojattuna) lämpötilan laskemiseksi. Pysyimme rivakan toiminnan ansiosta täysin kuivana!

Auton pakkauksesta:

Automme toimii kahdessa eri moodissa. Majoitus/yö sekä matkamoodissa. Kummankin koko kesän omaisuus on pakattu yhteen reppuun ja yhteen laukkuun. Ne ovat penkkien takana, takaosan jalkatilassa. Juhan tapauksessa tämä antaa kriittisen 10 senttiä lisää pituutta takatilan makuutilalle, jolloin nukkuminen takana on mukavampaa. Meillä on erikoistarvikkeena mukana Kristan soittotuoli sekä pyöräilykypärät. Yöpymiseen tarvittavat tavarat (ja pyöräilykypärät) on viime kesän tapaan kiinnitetty vasten takaluukun sivuikkunoita. Nyt kiinnitys on mietytty ja toimiva, toisin kuin viime kesänä :D. Ajomoodissa takaluukussa on Kristan soittotuoli, kiinnitettynä kuormataljalla kuormapisteisiin, sekä keittiölaatikko ja vesikanisteri, kiinnitettynä kuormaverkolla kuormapisteisiin. Yömoodissa tuo tarvikkeet siirtyvät kuskin jalkatilaan ja penkille, niin että pelkääjän penkki on käytettävissä vaikkapa blogaamiseen tai säätämiseen tietokoneen kanssa.

[Best_Wordpress_Gallery id=”119″ gal_title=”Utrecht, 2018-05-28″]

Ajoaika: N/A

Keskikulutus:  N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit: N/A

Herätys klo 06:00. Aamiaista lerintäalueella ja sitten alkoi juoksulenkki kohti uimahallia. Uimahalli sijaitsi yli viiden kilometrin päässä, mikä juostaessa juoksupolulla ei ole edes etäisesti paha. Tuntemattomissa kaupungiolosuhteissa 5km lenkki reppu selässä on jo merkittävästi eri peto. Suunnistus oli rento, joten lyhyitä korjaavia siirtymiä piti suorittaa aina välillä. Kaupunki oli kovin ihailtava, joten ylimääräisiä kuvauspysähdyksiäkin tuli tehtyä.

Uimahalli Hollannissa… Saksassa oli jaetut pukuhuoneet, mutta erilliset suihku- ja saunatilat. Hollannissa on jaettuna kaikki, eli suihkussa käydään uikkarit päällä, jos ei halua lentää ulos nopeasti. Naisosasto saa yhä uimahalleista sen uimisosuuden, mutta miesosasto ei ole saunaa nähnyt sitten Köpiksen ja nyt meni kunnon suihkumahiskin. Tällä menolla Ranskassa uimahallit on pelkät seinät vesikuopan päällä. Noin puolet äänioikeutetusta on uimahalleja vastaan viimeisimmän kyselyn mukaan.

Uimahallin jälkeen oli luvassa lounastelua Seafood ravintolassa. Ravintola oli hyvin tasokas, ruoka hyvää ja yllättäen riittoisaa. Lounaan jälkeen kävimme viereisessä ostoskeskuksessa ostamassa rannekkeen Juhan Fitbittiin. Tämän jälkeen listalla oli kanootteilua kanaaleissa, mutta keli oli muuttunut radikaalisti. Taivaalta tuli vettä oikein kunnolla. Hylkäsimme siltä seisomalta uimisen ja pohdimme The Malt vaultiin palaamista tai auton tarkistamista (katto luukku oli tietyllä tapaa auki). Päädyimme odottamaan sateen loppumista, sitten liikuimme kohti The Malt Vaultia, mutta väsähdimme matkalla. Niinpä päädyimme nukkumaan laiturille, kuivalle osuudelle, jossa onnistuneesti torkuimme 15 minuuttia kunnes alkoi taas sataa. Vetäydyimme laiturin vieressä olleeseen kahvilaan, jossa otimme iltapäivä kaffeet. Sateen taas helpotettua poikkesimme The Malt Vaultiin. jossa teimme kompromissin emmekä jääneet maistelemaan viskejä vaan menimme takaisin autolle syömään, torkkumaa ja katsomaan mahdolliset vesivahingot.

Vessoista täytyy antaa pieni huomio. Minä en ole ehkä se maailman pisin mies, mutta en nyt ihan totaalinen hukkapätkäkään. Täällä Hollannissa olen aikalailla minimimittaa pisuaareille. Jos olisi lyhyempi pitäisi varmistaa kun koittaa käydä asioillaan tai alentua vessanpönttöön. Moinen vessakokemus on jotenkin nöyrentävä, sitä osaa olla kiitollinen tolkun korkeudelle asennetuista pisuaareista kun niitä seuraavan kerran pääsee käyttämään.

Autolla Krista luki kirjaa ja torkkui, siinä missä Juha asenteleli VMwaren VSphere serveriä kotilabraansa. Napsimme illalliseksi kaikkea mitä ruokalaatikosta löytyi: tomaatteja, juustoa, salamia, banaaneja, avocadoja sekä sharoneita. Tämän virkistävän tauon jälkeen palasimme takaisin The Malt Vaultiin (sinne kävelee 30 minuuttia!) viettämään loppuiltaa viskien parissa. Kumpikin nautti sopivan määrän viskejä, löysi hyviä uusia makuja, sai maistella pieniä määriä viskejä ilmaiseksi. Paikkaa ei voi riittävästi kehua. Asiantuntevaa henkilökunta sekä loistava valikoima ja ennenkaikkea höveli asenne viskin tarjoiluun.

Seurue hortoili takaisin autolle buritopikaruokalan kautta ja on nyt aivan valmis nukkumaan. Fitbitin mukaan 28000 askelta on tullut käveltyä tänään. Muunmuassa sen Malt vaultin ohi on menty neljä kertaa! *puuuh*

[Best_Wordpress_Gallery id=”117″ gal_title=”Utrecht, 2018-05-27″]