juha

2022-07-22

Viimeinen päivä… Samanlainen kuin muutkin päivät? – Jep, ja juuri se tekee tästä niin penteleen rentouttavaa.

Taapero ihastuttaa tarjoilijoita juosten ja huutaen. Hän on kovin näkyvä persoona, ilmeisesti positiivisella tavalla, ja blondi pieni poika lätsä päässä on vaan söpö.

Päivän tutkimusjuttu oli käydä rannan toisessa reunassa olevilla kalliolla. Miehet kiipesi ylös, naiset meni maata pitkin. Näkymät oli hyvät, keskustelut loistavat ja pieni mies oli hartioilla hyvin tyytyväisenä mukana.

Altaalta poistuessamme jätimme liki kaikki matkalla saamamme allastarvikkeet seuraaville. Tänään tänne on ilmestynyt paljon suomalaisia. Niinpä pääsimme välittämään saamamme lelut seuraavalle lapsiperheelle, joka sattui olemaan suomalainen. Lopun kokoelma oli ihan kiitettävä, pari isoa kelluntavälinettä ja läjä hiekkaväleinä + poikia kietovan “limaisen” keltaisen … Jutun 😀 (tuotenimi oli Slime), auto siellä oli… Yksi pallo meni jo aikoja sitten.

Päivän viimeisenä aktiviteettina pieni poika päätti kesken drinksujen lähteä juoksemaan. Tämä on normaalia toimintaa ja siitä seuraa vain, että aikuinen lähtee perään. Tänä iltana pieni mies meni monta rappusta ja juoksi pitkän pätkän suoraan, vain pari kertaa pysähtymällä ihmettelemään jotain, leikkikentälle. Vietimme siellä miesten kesken hyvän 20 minuuttia kiipeillen, juosten ja palloa potkien. Sitten olikin jo korkea aika siirtyä syömään ja sitä myöten pienen miehen yöpuulle.

Pienimmän tuhistessa sängyssä pakkasimme kamat kasaan ja lähdimme drinkeille. Huomenaamulla on aikainen lähtö ja paluu takaisin Suomeen. Ensi yö vietetään taas omassa sängyssä.

2022-07-21

Toiseksi viimeinen päivä täysihoidossa. Emme viitsineet lähteä tutkimaan minnekään, joten hotellille jäimme. Täällä elämä on niin helppoa. Päivässä on kolme hetkeä aikuisille ja kun kummankaan ei tarvi kokata tai järjestellä mitään, voimme keskittyä lukemiseen, asioiden pohtimiseen ja arjen sulavoittamiseen. Aamulla tunti omaa aikaa per vanhempi, taaperon päiväunet ja taaperon iltaunien jälkeen hetki ennen omia unta.

Aamulla lähdimme pojan kanssa rannalle rakentamaan kuoppaa ja kävelemään meressä, sillä taaperoaltaalla ei ollut ketään. Veikko on viimeiset pari päivää halunnut taaperoseuraa kovasti vanhempien kanssa leikkimisen sijaan. Rannalla oli onneksi muita pieniä, joiden lähellä saattoi häsätä omia asioita.

Päiväunien aikaan aikuisilla oli aquagymiä ja punttisalia. Jommankumman pitää pitää itkuhälytintä välittömässä läheisyydessä ja aquagymissä se ei onnistu, joten punttisalilla päivystettiin itkuhälytintä. Punttisalin jälkeen allekirjoittaunut kävi rentoutumassa tunnin mittaisessa hieronnassa, jonka voimin jaksoinkin iltapäivän taaperon tahdissa.

Iltapäivällä, ruokailun jälkeen, lähdimme hakemaan miesten kesken kahvia. Matkalla törmäsimme pariin italialaiseen poikaan, jotka potkivat palloa. Pienin miehistä innostui suunnattomasti pallosta ja italialaiset pojat ottivat riemulla pikku blodin peliin mukaan. (Italiaiaset pitävät ihan julmetusti blondeista, ne ovat harvinaisia ja kauniita ihmisiä ihan vaan tukan värin vuoksi). Yli puoli tuntia meni palloa potkiessa ja taaperoidessa (keskittyminen petti, tossa on asia X) ja taas palloa potkiessa. Jossain kohtaa leikkimistä isäkin sai kahvinsa.

Iltapäivän uintiosuus tehtiin taaperoaltaassa, joka oli piukassa muita pieniä ihmisiä. Ennen viittä taapero nousi tomerasti ylös altaasta, näytti isälle isän “pieni hetki merkkiä” (etusormi pystyyn) ja lähti menemään. Äiti lähetettiin perään ohjeistuksella “seuraa poikaa, sillä on agenda”. Poika juoksi allasravintolaan osoittelemaan ruokaa. Oli ruokatauon aika.

Viiden ja kuuden välissä alkoi taaperon rajaton energia loppua. Tämä ilmenee muunmuassa kaatumisina altaaseen, joista päästään ylös vain jos vanhempi nostaa jaloilleen.

Illan ruokailun jälkeen vähän vajaa seitsemän taapero juoksee itse omaan sänkyynsä nukkumaan. Ei tarvi maanitella, ei tarvi nukuttaa, poika on valmis.