Päivän suunnitelma oli Niagara ja koko päivä tähän kului. Niagaraa katsottiin kahdesta eri suunnasta, useissa eri valaistuksissa ja tekniikkahammasta tyydyttääksemme tehtiin pieni visiitti Niagaran voimalaitoksella. Päivän aikana tuli otettua runsaasti kuvia ja opeteltua kameran eri asetuksia ja kykyjä ottaa kuvia mm. vähäisessä valossa.
Kun kerran veden ääressä ollaan pitää miehen kastua, valitsin Cave of the Winds nähtävyyden kasteluvaihtoehdokseni. Kyseessä on kävely ihan putouksen äärelle, jossa pääsee kokemaan veden voiman kun se osuu läheiselle kivelle ja siitä roiskuu päällesi. Suosittelen ja kameralla olisi hyvä olla vesisuojaus :). Virkistävän kastelun jälkeen siirryimme käymään voimalaitoksella, jossa tuli ihasteltua vähän jumalattoman kokoista voimalaitosta. Siitä matka jatkui eteenpäin ja tyssäsi lähes 45 minuutiksi kun puristimme itsemme Canadan puolelle, minä jouduin myös jaloittelemaan läheiseen konttoriin hakemaan leiman passiini. \o/ taas yksi leimattu sivu lisää.
Kanadan puolella oli aika poiketa syömään ja syömisen yhteydessä pääsin näkemään jotain käsittämättömän hienoa: MUSTA ORAVA. Linssilude suostui myös kuvaankin :). Ruokailun jälkeen menimme Canadan puolelle putouksia jossa pääsimme katsomaan paikan hämärtymisen, pimenemisen ja lopulta valaistumisen. Putoukset ovat todella hienon näköiset yöllä. BTW, Kanadan puoli on melkoinen turistiloukku, miniVegas yöllä. Siellä voisi viettää yön neon valojen loisteessa :).

[ngg_images source=”galleries” container_ids=”19″ display_type=”photocrati-nextgen_basic_thumbnails” override_thumbnail_settings=”0″ thumbnail_width=”240″ thumbnail_height=”160″ thumbnail_crop=”1″ images_per_page=”20″ number_of_columns=”0″ ajax_pagination=”1″ show_all_in_lightbox=”0″ use_imagebrowser_effect=”0″ show_slideshow_link=”1″ slideshow_link_text=”[Show slideshow]” template=”/www/juha.leivo.org/wp-content/plugins/nextgen-gallery/products/photocrati_nextgen/modules/ngglegacy/view/gallery.php” order_by=”sortorder” order_direction=”ASC” returns=”included” maximum_entity_count=”500″]

Lauantaiaamu alkoi rauhallisesti, ainakin vanhempien henkilöiden toimesta. Kaikilla oli syystä tai toisesta lyhyt yö takana ja aamiaisoptioita ihmetellessä päädyimme baageleihin. Miehet lähtivät ruuan noutoon siis. Neljä taloa alaspäin ja kadun yli ravintolaan baagelia tilaamaan. Baageli näyttää viattomalta ja pieneltä verrattuna esimerkiksi vohveleihin, joita koitin voittaa NYkissä kolme kertaa. Baagel kuitenkin pakkaa penteleesti syötävää pekonin, kananmunien, juuston ja pinaakin avulla. Onneksi baagel oli niin viattoman kokoinen kuin se oli, sen jälkeen ei muuta tarvitse syödäkään muutamaan tuntiin.
Minun piti käydä parturissa juuri ennen matkaan lähtöäni, mutta en lopulta sitten mennyt. Niinpä nyt oli tilanteessa, jossa tukka alkaa olemaan tarpeettoman pitkän. Arvelin että Lasse käy joskus parturissa, joten täällä Buffalossa olisi hyvä käydä parturissa. On parempi käydä parturilla, jota kaveri suosittelee jotta on joku jolle valittaa jos parturi vetelee kampauksen hirveäksi ;). Luottoa kasvatti se, että Lasse lähti itsekin parturoitavaksi. Lassen suosittelema parturi oli miehekäs, miesten parturi. Yksi leikkuutuoli, yksi mies, muutama tuoli seinän vieressä hiljaista jonotusta varten. Hinnasto kattaa kolme kohtaa: leikkuu, leikkuu pesulla ja parran trimmaus. Lähes koko ajan paikassa oli neljä henkeä jonossa, silti tilassa ainoat puhujat olivat minä ja Lasse, kaikki muut lukivat miehisiä lehtiä. Kun vuorosi tulee toiminta on yksinkertaista. Parturille sanotaan hiljaa mitä halutaan, parturi vahvistaa lopuksi hiljaa oliko tämä hyvä ja muun ajan lätty on kiinni. Aikaa tähän toimenpiteeseen ei myöskään kulu liikaa. Lopulta maksetaan ja poistutaan eleettömästi.
Iltapäivä vietettiin ihaillen omaa lyhennettyä tukkaa ja opiskellen CISSP:n ylläpitoa varten. Pihalla satoi, joten etniset karnevaalit jätettiin väliin :), pihalla olisi voinut tanssia salsaa ja kaikkea muuta kivaa sateessa. Illan ohjelmana oli komediaa. Ensiyritys vei improvisaatio-ohjelman luo, mutta paikka oli täysi, joten lähdimme katsomaan standuppia paikallisessa standup mestassa. Ennen liikkeellelähtöä piti ottaa mukaan vähän käteistä. Mikä olisi jenkkimäisin tapa ottaa käteistä mukaan? DRIVE THROUGH ATM. Näiltä löytyy sellainenkin ihmetys ja sen käyttäminen on melkein yhtä näppärää kuin ylipäätään asioiden tekeminen auton ikkunan kautta. Ulottuminen eli oikealle etäisyydelle ajaminen on kriittinen tekijä. Me käytimme tuollaista, enkä silti ole vakuuttunut idean toimivuudesta. Illan standup setti oli hyvä ja pääesiintyjä oli John Heffron.

[Best_Wordpress_Gallery id=”53″ gal_title=”07.09.2013″]

Ensimmäinen päivä Buffalossa alkoi kiertämällä lähialueita ympäri ja tutustuen Buffalon ilmeeseen. Buffalo on täynnä viktoriaaniasia talo ja näemmä hyvin jakautunut. Liikuimme tänään vain hyvillä alueilla :). Miehitykseen kuului 2 vuotias August joka määräsi hieman tahtia. Lähiötarkastelumme kääntöpisteenä oli lasten leikkikenttä, jossa pääsin seuraamaan muunmuassa kersantti Kittyn toimintaa. Lauma pikku lapsia leikki sotaleikkejä ja ainakin yhdellä heistä oli sotilasarvo ja tämä oli pikku tyttö, jolla oli pehmolevy kissa.
Päivän nähtävyytenä oli modernin taiteen museo, jossa myös lounasteltiin. Taidemuseo oli kuten muutkin taide museot, mutta tämän museon mielenkiintoinen yksityiskohta oli että sen vastuullinen henkilö on suomalainen Janne Siren. Paluumatkalla August sammahti, joten me poikkesimme läheiseen kahvilaan. Koska kahvit oli jo juotu modernissa taidemuseossa välitön tarve nesteille oli korvattu, mutta pikku miehen nukahtaminen piti kapitalisoida, joten olutta ja rauhallista keskustelua :).
Illalla tutustuin Lassen ja polkupyörän avulla alueen baareihin. Useita baareja, paaaaljon hipstereitä, musiikki kovemmalla kuin Suomessa ja hyvää olutta tai kuten eräässä paikassa Margaritoja tuopeittain – siellä ei voinut viipyä liian pitkään. Mahtui väliin viskiäkin, mutta alueen tarjonta olis perusbaaritasoa. Eräässä baarissa pyöri myös elokuva tanssilattialla, illan leffana oli from dusk till dawn.

[Best_Wordpress_Gallery id=”52″ gal_title=”06.09.2013″]

Aamulla aikaisin liikkeelle Jukan luota, jotta vältämme aamuruuhkan. Kiitos Jukalle vielä kerran kuskaamisesta! DC:n juna-asemalta ostin itselleni täysmittaisen Subway leivän minimimäärällä nesteitä, näin siksi että eilen valmistaudun reissuun ostamalla pussin pähkinöitä ja pullon viskiä. Minua neuvottiin Christinan ja Lassen toimesta varustautumaan matkaan ruualla, sillä junan tarjoilut ovat heikot, siksi ostin pussin pähkinöitä. Matkustan yli 12 tuntia junassa ja aamulla olin sitä mieltä että pähkinät saattaa olla vähän liian vähän :).
Junamatkan aikana on tullut työstettyä CPE pisteitä CISSP tutkintoa varten ja kuunneltua paljon musiikkia. Maisemiakin on tullut katsottua jossain vaiheessa, mutta mitään kummallista siellä ei ollut ellei huomioida sitä että olen käynyt nyt Amsterdamissa ja Roomassa matkalla Buffaloon… Istuminen on ollut hyväksi jaloille, keho pääsee lepäämään samalla kun nukun huonosti istuen :).
Istuessa on ollut helppo miettiä DC:n ja NY:n eroja. Käynti kummankin juna-asemalla vahvisti näkemystäni. DC on siisti, turvallinen kuin mikä tahansa Euroopan kaupunkin, kuin Helsinki. Kaikkialla elämä on hyvää ja kaunista. NY:n juna-asema on rapistunut, pimeä, haiseva, siellä on kodittomia ja se tuntuu jumalattoman isolta. Siellä alkoi jännittämään 5 minuutin jälkeen, koska en vielä ollut löytänyt tietäni takaisin Amtrakin lähtöpisteille. Seikkailin jossain ihmepaikassa, jonkun toisen junafirman tiloissa, luulisin. NY on jännittävä, pelottava, haiseva, epälooginen siinä missä DC on kaunis, hajuton ja siisti. Nykissä Magatekniikatkin oli epäpuhtaita ;). Nykiin tulen vielä palaamaan toistamiseenkin.

Aamun uutiset oli melko mielenkiintoiset: Microsoft osti Nokian luuripuolen. Median huuto kuului tänne asti, jopa niin hyvin että isäntäni Jukka tiesi kutsua minua Microsoftin työntekijäksi heti aamutuimaan :). Noh, en anna tämän vaikuttaa sentin vertaa menooni täällä.
Päivän suunnitelmana oli Segway turistikierros D.C.:ssä. Sitä ennen otimme sisätilavierailuna Kongressin kirjaston. Sen paikan koristusten kanssa ei ole säästelty, keskiverto italialainen kirkkokin kalpenee kaiken sen koristelun, marmorin ja kattokirjoitusten rinnalla. Löytyi sieltä kirjojakin ja ilmeisesti siellä on myös mahdollista lukea niitä, sillä lukutilassa oli muutama ihminen lukemassa.
Lounas hankittiin autosta ja syötiin ulkoilmassa puun juurella. Lounasseurana toimi myös orava, joka tuli melkein silitysetäisyydelle. Hän kierteli, kaarteli, odotteli ja katseli meitä hyvän aikaa. Meiltä ei kuitenkaan herunut ruokaa hänelle. Tosi lähellä kyllä oli etten antanut :).
Päivän kohokohta Segway rullaus alkoi mielenkiintoisesti, nimenhuudossa ensimmäinen huudettu henkilö on Julia. Minä arvasin sen välittömästi olevan Jukka ja pienen selvittelyn jälkeen selvisi että Jukkaahan sillä haettiin. Jukan ulkomuodosta opas päätteli että hän luki ja lausui nimen väärin… Segwaylla rullaaminen on sikasiistiä, mutta yllättävän raskasta, erityisesti jalkapohjille. Segwaylla näet seisot koko ajan jalkojesi päällä ja se alkaa vähän ajankuluttua tuntumaan. Opas kutsui tätä tunnetta Segfeetiksi. Suosittelen kovasti lenkkiä, lähinnä Segwayllä ajelun vuoksi :). Muuten lenkki on se standardi turistinähtävyyskierros: Mennään kohteelle, kuunnellaan hyvä esitys siitä, otetaan kuva (jos Segwayn päältä uskalsi) ja siirrytään seuraavaan paikkaan.
Illan ohjelmana oli Krav Magaa paikallisen KMG salin kanssa. Vaikka olimme käyneet syömässä Segway ajelun jälkeen ja levänneet istumalla mahtavassa ruuhkassa tunnin verran olin ilmeisen vähillä virroilla liikkeellä salin kohdalla. Tällä salilla onnistui hyvin minun ohjaajastatuksen piilottaminen ja koska nuppi ei toiminut ihan täysillä kierroksilla. Alkulämmöissä tein hassuja juttuja, kuten väärinpäin asioita tai väärään suuntaan. Minua neuvoi tekemään asioita oikein yksi P1 tason kaveri, joka selvästi halusi ottaa minut siipiensä suojaan. Lyöntiharjoittelussa hän huomasi että ehkä hänellä ei olekaan annettavaa alkulämpöjen korjauksia enempää :). Riemukseni varsinaisessa tekniikkaosuudessa minua tultiin korjaamaan tekniikkavirheestä ja ihan syystä. Syyllistyin kyseiseen virheeseen, koitin oikaista tekniikassa saadakseni paremman nopeuden. Liika nopeus on ollut ongelmanani koko reissun ajan.
Ilta oli nopeasti ohi, sillä treenien jälkeen minulla ei ollut suuremmin virtaa. Niin vähäinen oli virran taso, että jätin hattuni salille. Tajusin sen Jukan pihassa. Teimme järjestelyjä ja huomenna illalla saan hattuni takaisin.

[Best_Wordpress_Gallery id=”46″ gal_title=”03.09.2013″]

ps. otsikko viittaa elokuvaan UP.

Olen itseasiassa Leesburgissa, idyllisessä pikku kaupungissa. Lähiö jossa Jukka asuu on klassinen jenkkilähiö. Leesburigin keskustassa on yhä paljon vanhoja rakennuksia, joten kävimme vilaisemassa sitä. Voin sanoa että kontrasti tämän paikan ja New Yorkin välillä ei voisi olla suurempi.
Päivän pääkohteena oli Lentomuseo. Kävi säkä ja osuimme juuri sopivasti esittelykierroksen alkuun. Pari tuntinen esitys vei läpi koko museon ja piti sisällään hyvät esitykset merkittävimmistä koneista. Täytyy sanoa että Black bird, SR-71, ei pelkästään ollut teknisesti hieno vempain vaan se vehje vielä näyttikin pirun tyylikkäältä. Todella tyylikkäältä. Museon kruununjalokivi lienee Discover sukkula. Se oli hieno nähdä läheltä. Valitettavasti tässä museossa ei pääse minkään lentokoneen sisälle, jotta ne eivät kulu puhki. Ymmärrettävää, mutta harmittavaa :). Esittelykierroksen jälkeen latasimme virtaa pienellä kahvitauolla ja otimme toisen kierroksen omaan tahtiin ihaillen mm. Concordea :).
Illalla opiskelin vähän CISSP:tä varten. Olen muutaman pisteen vajaa tarvittavan 120 pisteen rajan, jotta voin uusia tutkintoni kolmeksi vuodeksi ilman tenttimistä. On syytä laittaa lomasta tarvittava määrä aikaa tämän kuukauden aikana pisterajan ylittämiseen.
Ihan illan lopuksi katselimme mainoksia tunnin verran. Olin tunnistavanani mainosten välistä Big Bang theory -TV sarjan pätkiä. Ilmeisesti ne muodosti koherentin jakson. Kuinka paljon mainoksia oikein tuli? Noh, mainosten välissä oli pieni muistutus siitä että Big Bang Theory on se tämän hetken ohjelma. Tämä tapahtui kahdesti. Jos mainosten välissä tarvii muistuttaa siitä mitä tällä hetkellä katsoo, saattaa olla että mainoksia on liikaa…

[Best_Wordpress_Gallery id=”45″ gal_title=”02.09.2013″]

Aamulla tikkana ylös, suihkuun ja viimeiset puhtaat vaatteet päälle. Suunnitelmani oli siirtyä nopeasti Penn Stationin luo, syödä aamiaiseni jossain siinä lähellä ja sen jälkeen mennä takaisin juna-asemalle odottamaan. Aamiaispaikaksi tuli valittua joku paagelpiste, jossa kaikki työntekijät ja hyvä osa asiakkaista olivat italiaisia. Pekoni ja kananmuna pelastaa minkä tahansa paagelin 🙂
Juna-asemalla oli tarjolla ilmainen netti ja erilainen järjestely junaan pääsemiseen. Asemmalla on taulu, joka kertoo mikä on junam numero, koska se lähtee, mikä on päämäärä. Se ei kerro raidetietoja. Asemalla mennään istuskelemaan odotusalueelle, jossa kuuluu kuulutus 10-20 minuuttia ennen junan lähtöä millä raiteella se juna on, sitten liikutaan!  Junassa oli nopein netti mitä siihen mennessä minulla on ollut mahdollisuus käyttää. Onneksi olin käyttänyt 15 minuuttia asemalla kopioiden uutisartikkeleita offline tilaan luuriini.
D.C.ssä minua vastassa oli Jukka, vanha työkaverini.  Otimme Jukan kanssa ensimaistit National Mallista kävelemällä se lähes päästä päähän murhaavassa kuumuudessa. Ilalla suihkussa tuli todettua että näemmä aurinko oli meidän vasemmalla puolella, sillä sen puolen kaula hälyttää punaisena liiasta auringonvalosta. Sitä luulisi että minunkaltainen valkonaama kantaisi mukana aurinkorasvaa ja käyttäisi sitä, mutta yllättäen näin ei ole. National Mall:n alueelle pitää palata vielä kerran tai kaksi ja yksi tavoite on kiskasta kahvit valkoisen talon edessä nurmikolla. Tänään ja maanantaina se ei ole mahdollinen, tiistai tai keskiviikko…
D.C.ssä voi tutustua maisemiin joko omatoimisesti tai ohjatusti. Ohjatut osuudet vaikuttavat mielenkiintoisilta. Omaan silmään pisti Segway kierros, haluan käyttää moista vempainta, joten miksei samantein tutustuisi D.C:hen? Nähtyäni veneen autojen seassa liikenteessä, aloin pohtimaan josko noiden D.C:n esittelykierros olisi makeampi kuin Segwaylla tehty…
Jukka on ystävällisesti tarjoutunut majoittamaan minut täällä D.C:ssä, joten olen iltaisin kaaaukana D.C.n metelistä aidolla jenkkiasuinalueella. Nöyrimmät kiitokset tästä Jukalle. Täällä luonto on lähellä, jopa niinkin lähellä kuin ulkoikkunassa – puusammakot näemmä kiipeävät ikkunaan metsästämään valon houkuttelemia perhosia ja muita yön pikku lentäjiä. Jukalta saamani majoitus on parempi kuin New Yorkissa ollut hotellini. Huone on isompi ja tähän vierashuoneeseen kuuluu oma suihku ja vessa.
Ilta kuluikin kotikutoisen burgerin, oluen ja viskin voimin jutellen viskeistä 🙂

[Best_Wordpress_Gallery id=”44″ gal_title=”01.09.2013″]