Sunday, 2024-07-14

Ajoaika: 3 h
Keskikulutus: 9.8 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4230 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Ihanan viileä yö autossa. Tuulinen ranta + puhallin vetämässä viileää ilmaan sisään. Nyt oltiin siellä mitä yön pitäisi olla. Pieni herra heräsi taas ennen kuutta ja koska on sunnuntai herra sai Netflixin käsiinsä. Vanhemmat jatkoivat torkkumistaan. Pieni herra vaihteli asentoja etupenkillä ja niistä yksi saatiin otettua kiinnikin. Luksusta on oma Fold 2, jolla saa katsella lastenohjelmia (italiaksi…)

Rauhallisen, mutta yllättävän nopeasti lämpiävän aamun jälkeen löntystelimme rannalle leikkimään vesisotaa, rakentamaan linnoja ja kellumaan vedessä. Eilen rannalta lähdettäessä Veikko sai vesipedon pureman ja uskaltautui mereen. Teimme uimakoulujuttuja, kävelimme ja leikimme vedessä. Tänään sama jatkui, muunmuassa vesisodan kanssa, äiti karkasi veteen karkuun ja miehet perässä. Sivullisia kastui vain vähän meidän vesisota operaatiossa. Päätimme, että on lounashetki katsottuamme pientä miestä, joka istui aivan kuittina silmät tapittaen hiekkalinnan vieressä.

Couscous salaattia autolla – se on jääkaappi viileää – ja pastaa. Pieni herra pyysi ruokailun päätteeksi päästä nukkumaan, joten auton taakse viriteltiin aurinkosuojaa ja USB-tuuletin puhaltelemaan edes vähän kärryn sisään. Sinne pieni herra nukahti Virgil sylissään. Vanhemmat jakaantuivat kahtia ja rauhallinen iltapäivähetki alkoi.

Kun perhe oli taas kasassa oli aika leikkiä autossa magneettipelillä. Jossain kohtaa magneettipelin säännöt unohdettiin ja osilla alettiin rakentamaan kotia, minkä kanssa sitten leikittiin. Leikeissä vanhemmat luki kirjoja, teki ruokaa ja lapset leikki tai nukkui. On mielenkiintoista havaita mistä kaikesta saa tehtyä leikkipaikan itselleen.

Illalla ennen kotiinpaluuta Krista ja Veikko meni vielä rannalle leikkimään ja isä karkasi läheisen ravintolan puun alle naputtelemaan omiaan pienen hetken verran. Paluumatka oli pitkä ja eleetön, perillä kesätalolla oltiin lähempänä kymmentä illalla. Auton osittain purku ja nukkumaan todella kosteaan Cagliariin. Tällaisessa kelissä se pieni tuuletin ei pelastaisi mitään autossa nukuttaessa…

Saturday, 2024-07-13

Ajoaika: 25 min
Keskikulutus: 15.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3976 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Yö oli KUUMA, joka aiheutti heräily, muuten nukkumapaikka oli hyvin rauhalinen. Nuorin meistä heräsi jälkeen viiden ja useiden yritysten jälkeen pääsimme lopputulokseen, jossa herra oli puolen tuntia kerrallaan hiljaa etupenkillä. Lopulta vanhemmat könysivät ylös seitsemän aikaan. Rauhallinen aamu, pallopelejä, aamiaista, kirjojen lukemista ja lopulta lähtö potkupyörän ja peräkärryn kera kohti Algheron vanhan kaupungin esittelykierrosta.

Krista on ollut täällä kaupungissa aikaisemmin ja koitti kovasti bongata missä kaikkialla sitä on tullut syötyä aikanaan. Lähtömme oli sen verta hidas ja valittu etenemistaktiikka rauhallinen, joten emme ehtineet tekemään aamulla omatoimista tutkimista ennen kuin ohjattu vanhan kaupungin tutustumisekävely alkoi.

Kaupungin esittelykierron meni hyvin ensimmäiset 30 minuuttia. Pieni mies juoksi ryhmän edellä ja leikki olevansa sen johtaja. Puolen tunnin jälkeen herran keskittymisvarat oli käytetty ja loppu tunti mentiin isän kanssa lähellä ohjattua ryhmää aina välilllä liittyen kuuntelemaan hetkeksi. Leikkiessämme mm. estämistä kehitin Veikkonikan – Veikko otetaan kiinni, toinen käsi jalkojen välistä ja toinen pään alta, sitten näppäillään sormilla vatsaa ja ollaa soittavinaan harmonikkaa. Pieni mies nauroi joka armas kerta ja vielä illallakin. – Onnistunut uusi temppu meille kahdelle.

Esittelykierroksen jälkeen menimme vanhaan kaupunkiin ruokailuun ja edellinen päiväuni-ihme toistui. Ruokailun jälkeen pieni herra ilmoitti olevansa valmis nukkumaan ja lähti äiidin kanssa kärrylle. Herran toiveesta kärry tuotiin takaisin ravintolaan ja hän nukkui sisällä ilmastoidussa tilassa. Me nautimme jälkiruuat ja kahvit. Arjen luksusta tämä. 🙂

Lähdimme ravintolasta herran vielä nukkuessa ja suuntasimme läheiselle puistolle, jotta isäkin voi ottaa pienet tirsat. Nukkujaa vaihdettiin läpystä, juuri kun pääsimme puistoon Veikko heräsi. Minä otin 20 minuutin päiväunet puiston penkillä kun Krista ja Veikko tutustui alueeseen. Virkistävien päiväunien jälkeen oli aika siirtyä rannalle ja pohtia mihin auto sijoitetaan täksi yöksi. Paluumatkalla autolle pysähdyttiin ostamaan Veikolle aurinkolasit, hän on pyytänyt niitä toistamiseen sekä autoon pieni 6″ USB:sta virran saava tuuletin. Tuulettimen tarkoitus on tehdä yöstä nukuttavia. Katsotaan auttaako se.

Krista onnistui keksimään retkeilyautoparkin läheltä erästä rantaa, joten päivän ajo oli siirtyä sinne ja ilta menikin rannalla jättimäistä kuoppaa kaivaessa. Illan päätteeksi miehet mahtuivat kuoppaan istumaan, niin että vain isommasta näkyi pää kuopan ulkopuolella. Ennen kuin rannalta piti poistua pieni mies sisuuntui kunnolla ja tuli isän kanssa uimaan. Kertailimme vauvauinnin oppeja ja nautimme kellukkeista. Huomenna jatketaan aamutuimaan täällä!

Illalla, pienen miehen nukahdettua, vanhemmat karkasi rantaravintolaan yksille ennen kuin oli aika simmahtaa…..

Friday, 2024-07-12

Ajoaika: 4h 01 min
Keskikulutus: 10.7 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3969 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Maanantai
Normi arkipäivä, paitsi että Veikon kanssa tullessa takaisin polkupyörän takarengas puhkesi – ehkä 200-300 metriä edellisen puhkeamispaikan jälkeen. Soitimme äidin apuihin. Krista taiteili auton pois tiukasta parkista ja saapui pelastamaan päivän. Toinen erikoisuus oli lpihassa sen päivän ja illan kilpikonna. Sen löytäminen miesten kesken oli vaikeaa, sillä se oli piilossa. Illalla se löytyi purkin takaa.
Auton takaluukusta on löytynyt ruuveja aina kun sitä on siivonnut. Nyt niitä oli irronnut sen verta, että oli selvää mistä niitä tippuu. Niitä tippuu oven pahvista. Tämä ovi ei ole edes se ovi mitä vasten suihku oli… Noh, kenttäkorjaus, sillä ruuvit ei pysy paikalla.

Tiistai
Kauppapäivä. Veikon silmät osuivat mustekalan lonkeroon. Soitimme kesätalolle äidille, osaatko kokata moisia? Ei – ei vielä, joten tänään ne jäivät hyllyyn, mutta äiti lupasi opetella, joten ihan lähiaikoina luvassa on mustekalaa?!

Keskiviikko
Tänään tapahtui se mitä olen vähän jännittänyt. Rengas puhkesi matkalla noutamaan Veikko. Sama alue, tällä kertaa tien toinen puoli. Takarengas tyhjä. Polkupyörä saman mainoskyltin juureen toisen kerran ja kävely/juoksua kohti päiväkotia. Isoin harmitus tässä on se, että tämä ilta oli tarkoitus käyttää hieman Cagliariin tutustumiseen. Teimme suunnitelman alkuosan, Veikon kanssa keskustan leikkipuistossa leikkimistä. Otin mukaan muutaman leegoukon, joten ne pääsi seikkailemaan samaisessa puistossa. Perheleikkiä ja poliisi&palokunta. Vankilassa oli paljon ja kauan sakkia.
Kristan saavuttua paikalle kävimme syömässä ja siinä kohtaa jouduimme toteamaan, että kävellen homma on liian hidasta. Emme tule pääsemään amfiteatterille ja takaisin talolle missään järkevässä ajassa. Niinpä peruimme illan ohjelman, Veikko peräkärryineen kiinnitettiin Kristan pyörään ja minä lähdin bussilla takaisin kohti kotia. Auton kanssa pyörälle ja … kappas eturengaskin on tyhjä. Tällä kertaa tyhjeni kummatkin renkaat! Nyt on neljä kertaa rengas puhjennut. Vedin autolla vakiopyöräkauppaani ja ostin uudet pistosuojatut päälikumit sekä geelitäytteiset “itsepaikkaavat” sisäkumit. Josko tän jälkeen ei renkaat puhkeisi?

Torstai
Kauan tavoiteltu täysin normaali, mitään sanomaton arki-ilta!

Perjantai
Aika lähteä tutkimaan saaren pohjoisosaa, “turistialuetta”. Polttoainetta ja aikaa kuuluu ylösajamiseen, mutta sitten vastineeksi pitäisi saada hienoa rantaa ja kaupunkia. Tällä kertaa pysähdyimme useamman kerran pitääksemme pienen herran hereillä ja viimeisen tunnin verran Krista istui takapenkillä pelaamassa ja juttelemassa Veikon kanssa! Suurmenestys, herra pysyi hereillä perille saakka. Kahdeksan aikaan olimme torilla parkissa. Tämä on tunnettu leirintäautoparkki, Kristan löytöjä, joten ajattelimme ottaa ilmaisen yön. Alue on riittävän siisti ja talot näyttävät hyvältä, mutta täällä näyttää asuvan perhe autossa. Heillä on paljon kamaa pihalla, enemmän kuin autoon voi mahtua ja auto on pakettiauto jossa on jonkinlaiset sängyt. Vaikuttavat rauhallisilta naapureilta, joten otetaan yö tässä, koska sijainti on murhaavan hyvä meidän huomisen ohjelmiin.
Pakkausvirhekin sattui, meiltä puuttuu taittotuolit… Täytyy elää ilman niitä

Sunday, 2024-07-07

Ajoaika: 2h 45 min
Keskikulutus: 8.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3697 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Heräsimme kuuden jälkeen, Veikko etunenässä. Tänään on sunnuntai, joten vanhemmat saivat hieman lisää lepoaikaa kun pieni mies sai viihdyttää itseään lasten ohjelmilla Netflixistä. Otimme aamun hyvin rennosti, lukemista, aamiaista, Netflixiä. Sitten oli edessä auton kastelu vesipyssyillä ja siirtyminen rannalle pyssyjen ja lelujen kanssa.

Vesisota on rakenteeltaan kohtuu selkeää. Veikko pyytää isää jahtamaan ja juoksee karkuun. Minä ruiskin herraa pikkasen ja hän välillä koittaa ampua takaisin. Toinen moodi on “äitilinnakkeeseen” hyökkäys. Krista pistää peffan alas jonnekin, ottaa vesipyssynsä ja sitten Veikko ja minä koitetaan vallata paikka. Veikon rooli on “rynniä sisään” ja vetää vesi puoleensa, kun minä suoritan taktisen kastelun. Koskaan linnaketta ei saada vallattua ja rynniä poikkeuksetta kastuu runsaasti – omaksi riemukseen. Vesileikkien lisäksi rakentui hiekka & kivirakenteita. Samalla todettiin, että heikkavarusteluun tarvitaan ukkeleita, jotka voivat sitten liikkua rakenteissa.

Lounasta autolla ja päiväunien aikana siirtymä läheiseen kaupunkiin nimeltä Santa Maria Navarrese. Tämä on yksi turistisista kaupungeista. Kaupunki oli hyvässä kunnossa, rappeutuneita tai hylättyjä rakennuksia ei näkynyt. Osa, erityisesti B&B ja hotellit, oli kirkkaassa uuden karheassa terässä.
Kävimme kahvilla erään resortin kahvilassa ja, ai että kirpaisi turistihinnat. Kahvi, tee, mehu, pullo vissyvettä + kaksi jäätelöä 27 €. Näkymät oli hienot ja sisäpuutarhasta (?) löytyi pingispöytä, missä pelattiin perheen voimin. Eka ottelusetti oli Krista vs allekirjoittanut Veikon toimiessa tuomarina. Punaista korttia tuli yllättävän paljon, palloa piti vaihtaa usein ja auta armias pelaaija jos ne koitti mennä noutamaan pallon joka oli maahan saakka päässyt. Toinen ottelusetti oli Kristan ja Veikon välillä. Valitettavasti en tajunnut kuvata onnistuneita lyöntipareja ja kun heräsin dokumentoimaan oli Veikon virta jo niin vähissä, että verkon yli ei enää pallo lentänyt.

Pingispelin jälkeen käytiin kävelemässä meren rannalla ja ihastelemassa tornia. Minä pääsin kiipeilemään meren ääreen ja viettämään pienen hetken rauhassa meren äärellä. Sitten löydettiin jättimäinen leikkipuisto, jossa kuluikin pitkä tovi – välillä piti käydä syömässä autolla – ja taas jatkui leikit. Illan päätteeksi käytiin vielä katsomassa satamaa, mistä löytyi runsaasti – liki pelkästään – kojuja joista voi ostaa erilaisia laivareissuja lähisaarille.

Seitsemän aikaan yllättävän väsynyt kuski päätti että tarvitaan runsaasti energiaa, että kuski pääsee turvallisesti perille. Kuski varustettiin sokerilla iltafestarien (?) karkkikojusta ja kahvilla rantabaarista. Veikolle muumipoppia takapenkille, aikuisille omaa musiikkia ja matka takaisin pystyi alkamaan. Kuskin energisointi onnistui ja kesätalolla oli vielä riittävästi paukkuja auton tyhjentämiseen, mutta ei blogaamiseen.

Kuski ei ollut ainut väsynyt henkilö kuuden ja seitsemän välissä. Myös Veikolta oli virta vähissä mikä näkyy mm. siinä että polvet on taas auki. Väsyneenä pieni mies kikkailee ja kompastuu, mikä shortsien kanssa tarkoittaa polvien hiomista.

Heijastellessamme viikonlopun onnistumista, voimme todeta että ainut haaste on nukkuminen. Pieni herra ei saa nukahtaa ajon aikana, sikäli emme aja “yötä vasten”. Auto pitää saada jäähdytettyä nukkumista varten. Tuuli on avaintekijä tässä kohtaa. Kaikki luukut auki kohti tuulta ja homma toimii. Ensi kesälle pitää pohtia takatilan ilmastointia?

Ensi viikonloppuna matkaan taas!

Saturday, 2024-07-06

Ajoaika: 2 min
Keskikulutus: ?? l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3532 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 3

Eilen pieni herra oli nukahtanut ajomatkalla, mutta heräsi leirintäalueella. Tästä seurasi haastava yö kaikille. Pieni herra nukahti joskus yhdentoista ja kahdentoista välillä. Aamu oli laiska, mutta pääasiassa huonon yön vuoksi. Aamupäivän suunnitelmasta pidettiin kiinni: lyhyt vaellus ja nuraghen vilasu.

Pyörillä paikalle melkein lähelle saakka. Ylämäen muuttuessa hyvin jyrkäksi löysimme pyörille parkkipaikan. Pyörät parkkiin, pieni mies hartialle ja ylämäkeen. Ennen vaelluspolkuja oli erittäin mukavia piknikpaikkoja, joista yhdessä söimme vähän salamia ennen varsinaista vaellusta. Matkaan päästyämme pieni mies varusti jokaisen kepillä – keppien hyödyllisyys oli heikko, poislukien herran oman joka oli sattumalta sopivan mittainen ja tukeva.

Vaeltelu poluilla oli erittäin mukavaa, menimme hitaasti ja rauhallisesti. Veikkokin kaatui vain useita kertoja, mutta ei kertaakaan niin että polvet aukesi. Nuraghe löytyi helposti, tällä kertaa polut ja reittioppaat olivat selkeät. Kävimme raunioiden päällä katsomassa maisemia ja nähdessämme rannat tuli seuraava suunnitelmien muutos. Mitä jos, jäisimme parkkiin tähän emmekä vaihtaisi paikkaa? Siellä on kuitenkin tarkoitus vain mennä rannalle. Suunnitelmia muutettiin ja autoa siirrettiin ehkä 40 metriä, alueen ulkolaidalta sisälaidalle, sillä tarvimme sähköä ollessamme parkissa pari yötä – lähinnä jääkaapin vuoksi.

Läheinen agriturismo oli ajateltu lounaspaikaksi, mutta kun sinne soitti selvisi, että he eivät ole vielä auki. Se aukeaa 13 päivä illalliselle… eli lounassuunnitelma ei siellä onnistu. Onneksi tässä leirintäalueen vieressä on kiva ravintola. Sinne lounaalle ja kappas, bonuksena siellä oli leikkipaikka. Leikkipaikan avulla jaksettiin odottaa ruokaa. Valitettavasti pari viikonloppua sitten nähty ihme, että herra menee itse nukkumaan, ei tapahtunut tällä kertaa. Edellinen yö vaati torkkuja kaikilta, joten Krista nukkui autossa, Veikko kävelytettiin uneen kärryissä ja minä torkuin pienen pätkän auton vieressä varjossa.

Iltapäivällä menimme rannalle, mikä on tien toisella puolella. Mukaan otettiin vain hiekkalelut ja vettä. Hiekkalinnoja ja aaltojen katsomista kunnes tuli nälkä. Takaisin autolle, päivällinen nassuun ja takaisin rannalle. Kuuden aikaan tuuli oli viileä. Uikkareissa linnojen rakentamista pystyi tekemään puoli seitsemään saakka.

Iltatoimet ja nyt kahdeksan aikaan rukoillaan ja toivotaan että herra nukahtaisi. Autosta kuuluu jatkuvalla syötöllä “mä en jaksa nukkua… mä en jaksa nukkua…”

Friday, 2024-07-05

Ajoaika: 2h 04 min
Keskikulutus: 9.4 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3532 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 2

Maanantaina oli hyvin kuumaa talolla, joten oli aika esitellä vesipyssyt myös Kristalle. Kristalla on itseasiassa 2 vesiasetta, joista toinen rikkoutui jo matkalla, joten on hyvä että aseita oli kaksi. Ehjänä ollut tosin tarvii vesiämpärin avukseen, koska se on ns. kertalaukauslaite, mutta kyllä sillä tehokkaasti kasteli pojat. Maanantain vesisodan jälkeen kävin vielä pesemässä auton. Esipesu oli tehty vesipyssyillä, mutta se jätti vielä pari kohtaa mitä piti hinkata pesupaikalla

Viikon aikana herra harjoitteli omatoimista sängyn petaamista heräämisen jälkeen ja omatoimisesta toiminnasta seurasi palkintoja. Uusi kirja sekä uusi peli, mikä on magneettipalasista muodostuva ja hyvin autoreissuyhteensopiva.
Pieni herra on myös onnistunut olemaan kaatumatta (asvaltille) jo niin monta päivää, että vihdoin hänen polvensa ovat vailla asvaltti-ihottumaa! Katsotaan tuleeko viikonloppuna korjausliikkeitä.

Perjantaina oli aika lähteä seikkailulle. Nyt on edessä ensimmäinen koko perheen tuplayöviikonloppu, sellaisia mitä teimme ennen koronaa. Heti töiden jälkeen pakkaus ja liikkeelle. Viikonlopun suunnitelmat eivät selvinneet kohtaamista todellisuuden kanssa edes ulko-ovea pitemmälle. Luomuviinitilasta ei ole kuulunut mitään, joten viinitilan sijaan menemme vaeltamaan – katsotaan kuinka se toimii tällä tiimillä. Edessä on yöpymistä autossa, rauhallisia iltoja ja aamuja, rantoja ja metsää. Tämä toivottavasti on loistavan heinäkuun aloitus ja näyttää miten loput heinäkuun viikonloput menee.

Sunday, 2024-06-30

Ajoaika: 1h 13 min
Keskikulutus: 9.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3422 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Herääminen, aamiainen, leikkejä auton sisällä – ulos ei voi mennä kuulemma liian kylmä kun tuulee. Ehkä yhdeksän aikaan autossa alkaa olla todella kuuma, vaikka ovi on auki ja ulkona vain kuuma. Potkupyörä esiin ja tutkimaan miten pääsee rannalle. Kun rantareitti oli selvä palattiin autolle ja varustauduttiin vakaviin rantaleikkeihin. Aurinkorasvat, uikkarit, vesipyssyt, hiekkalelut ja vettä, paljon vettä.

Rannalla rakenneltiin vesirajaan linnoja, jotka isot aallot aina hajoitti. Ammuttiin toisia vesipyssyillä, tällä kertaa ei ollut tuulta haitaksi asti. Kun nälkä kasvoi riittävän isoksi lähdettiin takaisin autolle. Autolla kokki linjasi, että ei hemmetissä kuumenneta mitään – pastan jämät kylmänä nassuu, vähän kylmää lihaa sinne lisää ja kylmä pillimehu sekä vesipullo. Lämpötila alkaa olemaan siellä hyvin yli 30 heittämällä ja esimerkiksi pelkääjän penkki on jo niin kuuma, että siinä ei voi istua. Onneksi “Veikon ikkuna” on tummettu ja sitä myöten Veikon penkki on vain lämmin.

Sitten alkoi paluumatka. Paluumatkalla aloin saamaan kiinni paikallisesta ajotavasta tai ainakin paikalliset pysyivät takanani – en ole ihan varma pysyivätkö he takana koska ajoin nyt oikeaa vauhtia vai siksi että minä rikoin lakeja. Salaisuuteni tähän ajon sulavuuteen oli se, että lakkasin seuraamasta nopeusrajoituksia ja vedin fiiliksen mukaan. Luurin nopeusrajoitteiden mukaan menin 30-50 km/h ylinopeutta kun en ollut moottoritiellä – siellä menin ihan nopeusrajoitusten puitteissa eli 90-110 km/h. Kuukauden köröttelyjen jälkeen 110km/h tuntui hurja nopealta vauhdilta – mielenkiinnolla odotan Saksan baanoja, uskallanko enää ajaa oikeasti lujaa?

Iltapäivällä kesätalolla auton ulkolämpömittari näytti 39 astetta ja siltä se tuntui. Koitin astua paljain jaloin asvaltille ja totesin, että en pysty. Maa poltaa niin paljon, että on pakko käyttää kenkiä. Kesätalo on miesten, joten luvassa oli reissu loppuhuipennus – Netflix iltapäivä ilmastoidussa talossa! Sipsiä, 2 pillimehua, pikku karkkipussit per mies ja rypäleitä sekä vapaa valinta Netflixin lasten puolelta. Veikolla Fold 2, minulla Fold 5 ja kuulokkeet. Istuimme vierekkäin, söimme, katsoimme. Välillä kiusasimme toisiamme ja katsoimme lisää. Sarjoja vaihdettiin, jaksoja vaihdettiin – iltapäivä kului talon sisällä kuumuutta vältellen.

Kuuden jälkeen oli aika lopettaa viihdykset ja lähteä illalliselle. Krista oli selvittänyt meille muutamia pitserioita, joista saisi myös gluteenitonta pitsaa ja nyt oli sen hetki. Pikku protestien jälkeen jälkikasvu oli peräkärryssä. Pitseriassa minä selvitin miten tilataan ja Veikko hepuloi. Hepuloidessaan oviaukossa hän huomasi ÄIDIN! Hän onnistui huutamaan niin lujaa, että äiti tien toisella puolen pyöräilleessään kuulokkeet päässä huomasi pojan. Krista liittyi pitsa ryhmään ja hulinat jatkuivat kolmestaan. Pitsojen saamisessa meni yli puoli tuntia, josta jonkin ajan olimme kävelemässä kaduilla. Uunissa ei oltu vielä poltettu puita….

Kello on yhdeksän illalla ja olen aivan kuitti. Juhannusseikkailu on nyt takana ja arki jatkuu huomenna. Suihkuun ja nukkumaan.

Piirrustelusta sen verta, kun nyt pystyn synkkaamaan kuvat. Piirsin Remarkablella Veikon ohjeistuksella asioita ja lopputulos on tällainen piirrustus, jonka haluan tallettaa blogiin

Saturday, 2024-06-29

Ajoaika: 3 h 48 min
Keskikulutus: 10.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3342
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Herätys ennen kuutta pienen miehen toimesta. Normaalikärry aamu, vesi on nyt liki loppu – siitä tulee aamupäivän tehtävä. Ennen kuin lähdimme vettä noutamaan rakensimme taas talon auton sisälle, pieni mies kokkasi ruokaa pihalla isälle syötäväksi. Pikkuauto olivat riisiä, perunoita, gnotcheja – mitä milloinkin, heinä ollen aina lihaa ja vihreä rikkaruoho salaattia. Eilisillan aikana parkkiin tulleen auton matkustajat poikkesivat meidän auton luona ja vaihdoimme kuulumisia. Heiltä kuulin kylästä, jonka läpi menee vesiputouksia ja monta muuta mielenkiintoista kohdetta.

Lopulta oli aika lähteä tutkimaan lähialuetta vesi mielessä. Heti parkkipaikan vierestä löytyi puisto, josta löytyi vesipiste. 25 litraa vettä kantoon (suihku 10L, vesikanisteri 15L) ja rock and roll. Päivän suunnitelma oli selkeä, aamupäivällä visiitti Su Nuraxi di Baruminille. Paikka oli mahtava, Veikko todella nälkäinen ja kun alueelta aletitin poistumaan hän juoksi ryhmän edellä – vasta ulkoportti pysäytti miehen. Turistien laskenta ja juosten autolle, jossa pastaa tuutin täydeltä.

Nuraxin jälkeen oli aika lähteä kohti rantaa, mutta ensin yksi ylimääräinen pysähdys. Kaupunki, jonka läpi menee vesiputouksia on matkan varrella! Kunhan vähän korjaa reittiä menemään sisämaan kautta. Ajo sisämaassa oli sitä mitä Italiasta odotin, kiemuraisia teitä vuorenrinnettä ylös ja alas, keskinopeus hyvin maltillisena. Tämä osoitautui myös suunnitelman akilleen kantapääksi. Google näemmä laski, että 90 km/h on ajonopeus ja lähellekään sitä ei pysty todellisuudessa menemään – ei ainakaan retkeilyauton kanssa. Olimme vesiputouskylässä siihen aikaan kun olin alunperin suunnitellut meidän olevan meren äärellä. Noh! maisemat oli upeita ja kaupungit olivat vihdoin italialaisia – kapeita teitä, vanhoja, vanhoja taloja, rappeumaa! Kerrassaan upeaa. Tutkimme kylää vain pikkasen, se oli ison vuoren rinteellä ja siellä kulkeminen vaati paljon ylä-alamäki menemistä, mikä ei huvittanut pientä herraa ollenkaan.

Otimme pienen snäksin ennen kuin aloimme ajamaan kohti rantaa. Viihdykettä takapenkille, sillä päiväuniaika oli ohi ja ajomatkaa oli vielä toiset 1.5 h edessä… jos ajaa 90 km/h? Ajoimme, pysähdyimme tien viereen kun kumpikin voi pahoin mutkaisissa mäissä ajoista, piirtelimme, söimme sipsejä ja ajoimme taas. Tauko, piirtelyä, vettä, ajoa. Piirtelyä on kahta tyyliä: 1) herra tuhertaa jotain ja kysyy mikä tämä on 2) herra ohjeistaa isää piirtämään asioita.

Lähdimme liikkeelle ennen klo 13 ja olimme rantaleirintäalueella jälkeen kuuden. 1.5 h ajomatka oli venynyt pikkasen yliajalle. RUOKAAAAAAAA ja sitten vähän leikkejä. Leirintäalueen suihkua ja vessoja… On ne paremmat kuin omat, ei siitä pääse mihinkään 🙂

Lopulta nukkumaan ja rauhoittumaan. Lämpötila on aika korkea, vaikka ollaan taas rannalla. Suihku on oikeasti pakollinen joka päivä. Auton offroad kyvyt 3 yötä, 3 päivää – onnistuu. WC:ssä on yhä tilaa, vettä saatiin kadulta, roskat saatii kaupan roskiin – lämpötilasta selviää kun tuuletta ja käyttää suikua. Rock rock!

Friday, 2024-06-28

Ajoaika: 2h 13 min
Keskikulutus: 9.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3196 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Täydellinen yö, joten normaali herääminen. Minä heräsin kuudelta ja Veikosta kuului “joko saa nousta” vähän jälkeen kuuden. Ajattelin että vedämme rauhallisen aamun, koska leirintäalue on maksettu. Checkout on varmaan 11 tai 12 ja mä tähtään klo 12sta. Aamiaisen jälkeen autossa rakenneltiin koti ja leikittiin kotia sekä piirreltiin. Lopulta patistin meidän tutkimaan rannan suuntaan. Herralle potkupyörä alle, vesipyssyt reppuun ja menoksi. Kun ranta oli näkyvissä tiesimme, että tämä on hyvä, potkuttelimme takaisin autolle hakemaan koko varustelun. Aurinkorasva ja kaikki hiekkalelut pyssyjen lisäksi ja rannalle mars. Potkutteluun saatiin runsaasti puhtia parilla yllätyskarkilla – kyllä “juhannuksena” kuuluu vähän irrotella.

Rannan hiekka oli hienointa mitä olen ikinä kokenut ja kun sanon kokenut, tarkoitan joka-aistikokovartalokokenut. Rannalla tuuli jatkuvasti ja lujaa, joten sää oli petollisen mukava. Tuuli + hyvin hieno hiekka tarkoitti että sitä hiekkaa oli silmissä, suussa, työmiehen vaossa, repussa, välipaloissa sekä todennäköisesti potkupyörän kuulalaakerien sisällä. Hiekkalinnat hajosivat silmissä kuin pieru saharaan, sillä hiekka vain lensi pois ja tasoittui rannaksi. Siirryimme lähemmäs vesirajaa jolloin hiekkarakennelmat onnistuivat paremmin. Vesipyssysodassa oli tosi iso merkitys sillä millä puolen tuulta olit, edes iso mies ei saanut ammuttua vastatuuleen onneksi vesi virkisti.

Kun kumpikin oli riittävän märkä, nälkäinen ja hiekoitettu pistimme pelin poikki ja lähdimme autolle. Kenttäsuihku oli tarpeen hiekan hallinnassa, niin tarpeen, että tankkasin ruokajuomavettä lisää suihkuun, jotta pesut onnistuvat kunnolla. Lounas nassuun ja matkaan minuutteja ennen kahtatoista. Poistuessamme alueelta paljastui alueen hinnoitteluaikataulu. Parkkialue on maksullinen 8-22 … eli yö on ilmainen, mutta klo 8 alkaa uusi laskutus…. Ei siinä mitään, itse valitsin olla tarkistamatta sitä lähtöaikaa. Maksetaan kor…. korttimaksu ei toimi ja minä käytin eilen kaiken käteisen… Minä puhuin englantia, rouva italiaa ja pääsimme yhteisymmärrykseen, ajoin pois paikalta hakemaan rahoja. Palasin, ehkä rouvan yllätykseksi, maksamaan 12 e pysäköintimaksua. Samalla käänsin takapenkin tuolin uniasentoon, sillä takapenkin matkustaja oli simmahtanut.

Ajoimme sisämaahan päiväunien aikana. Kohteena dinosaurukset ja “Parco Sardegna in Miniatura“. Olin selvittänyt, että siellä on dinosauruksia, se on auki ja lapsiystävällinen. Dinosauruksista oli kerrottu takapenkille ja takapenkki odotti kovasti dinosauruksia. Puistossa oli meidän lisäksi koululaisia … koululaisia? Kesäkausi ei ole oikeasti alkanut? … ja kaksi muuta perhettä. Juna tai paatit eivät liikkuneet, niissä ei ollut edes kuskia. Ilmeisesti ei ole riittävästi asiakkaita. Wow! Täällä alkaa kesäkausi myöhään.

OK. OK. Pienoismallikylä! Veikko selvästi tiesi mistä on kyse, Legolandia opit hyvin muistissa, kävelimme, katsoimme, osoittelimme. Sitten yritys päästä tornille – ei onnistu – tornista puuttuu koko alaosa. Harmi, sieltä olisi nähnyt todella hyvin puiston. Nuragic -kylä… PELOTTAVA. Kun astut huonosti valaistuun kivitaloon sisään animoitu nukke käynnistyy ja alkaa puhumaan. OOOOOO HELL NO. Siirryimme eteenpäin. Kasvitieteellinen osuus? – Ei. Kasvitieteellisessä on käyty riittävästi. Leikkikenttä ja taukoalue – kyllä! Liukumäki? OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO HELLLL NO! Jokainen mäki on polttavan kuuma. Pikkasen kiipeilyä, tutkimista ja seuraava kohde. Dinosaurus-osuus? – Kyllä. Hetkonen. NE LIIKKUU JA ÄÄNTELEE?! – EI, EI MISSÄÄN NIMESSÄ. Papagalli? – Si! SI! Papukaijoja katsomaan siis! Papukaijojen jälken olikin kello jo sen verta, että piti mennä ohjatulle akvaario & luonto-osuudelle. Jännä oli pienemmässä seikkailijassa syvällä tässä kohtaa, joten kun liskot tuotiin esiin ja niitä sai silittää isän kainalo oli todella mielenkiintoinen tutkittava. Jossain gekon kohtaalla pieni seikkailija alkoi hahmottaa mikä oli homman nimi. Nainen puhuu italiaa, ottaa liskon/gekon/olennon käteensä, kertoo siitä paljon sitten sitä saa silittää. Pieni mies ei aio silittää, mutta isän homma on toimia välikätenä ja silittää. Kaikki muutkin silittää, joten isä silittää myös. Akvaarion kohdalla, 20 minuuttia myöhemmin, pieni mies kävelee omatoimisesti, on naama kiinni erinäisten liskojen asuin paikoissa ja rohkea kuin Chiuahua kunhan verkko/portti/lasi pysyy kiinni. Kun se aukeaa, lakkaa temppuilu ja siirrytään äkkiä isän takamaastoon. Akvaariossa pystyttiin jo pällistelemään kaloja estoitta. Tämän rohkaistumisen jälkeen koitettiin dinoja uudestaan. Alueen reunalla voitiin olla ja ihmetellä dinoja sekä mammutteja, mutta sisemmälle ei voinut mennä. Niinpä noin puolet alueesta, eli kaikki dinot, jäi tarkistamatta – ehkä tänne palataan? Poistuimme jätskien kautta autolle.

Auto siirrettiin lähikaupungissa olevalle camper paikalle. Se tosin osoittautui olevan täysin avoin parkkitila, jossa WC palvelut ei toimi, joten emme menneet sinne. Parkkeerasimme viereiselle tielle. Vekslasin autoa useamman kerran, että saimme auton perän lopulta niin, että puut peittävät näkymän kaupunkiin ja takaovet kadulle. Miksi? Koska on pakko käydä suihkussa. Herran sukkafunk on mieletön, isän hikihajut järjettömät. 34 astetta varjossa puun alla. Eikä täällä tuule. Yöstä tulee lämmin, mutta nukkumaan mennään puhtaana. Olen nyt käynyt pienen kylän laidalla suihkussa auton takana, ovien suojaamana. Kokemus mistä jälkikäteen voi olla tyytyväinen, mutta tämä ei myöskään ole kaikille, se on aika … jännittävä, sanotaan niin. Nyt on tarkoitus testata puskaparkkikyvykkyyttä, joten sitä testataan.

Illan aikana olen nähnyt kahden muun retkeilyauton käyneen tossa parkkipaikalla ja lähteneen pois. Tässä kymmenen aikaan sinne meni sisään yksi sakki, mikä ilmeisesti aikoo yöpyä siellä. Nyt on aika laittaa pakettiin ja mennä nukkumaan Veikon viereen.