2019-07-06

Ajoaika: 1 tuntia, 13 minuuttia
Sähkökilometrit: 37 km  (77%)
Keskikulutus: 1.7 l / 11,4  kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 6084 km 

Rivakka herääminen Bad Saulgaussa, joogausta, rauhallinen aamiainen ja matkaan! Tänään on vaelluspäivä! WOO WOO! Ensimmäinen pysähdys piti olla roskattomassa kaupassa, mutta ajaessamme läpi jonkun pikku kylääkin pienemmän kylän Krista bongasi tosi siistin kaupan, joten pysähdyimme. Kauppa paljastuikin kahvilaksi. Ainut tapa selvitä tästä virheestä oli ostaa kahvi ja juusto&tomaattipretseli – koska sellaisiakin on, sekä teetä ja croisantti siemenillä.

Virkistävän toisen aamiaisen jälkeen olimme viikonloppureissujen pyhiinvaelluspaikalla – roskattomassa kaupassa. Tällä kertaa meidän piti muunmuassa täyttää mukanamme tuoma käsinpesutiskiainepullo. Pumppu vaati kaksi kättä, joten ainut vaihtoehto oli pitää pulloa reisien välissä, sillä apua ei pyydetä – eikä sitä anneta. Mitä sen sijaan pyydetään ja annetaan on valokuva typerästä tilanteesta 😉

Vaeltajat olivat käyneet runsaasti keskustelua siitä tarvitaanko täällä vaelluskarttoja. Näkemykset olivat jakautuneet aikalailla 50 – 50 tiimin jäsenten kesken. Olimme kuitenkin saavuttaneet kompromissin ja tehneet niin kuin toinen halusi – meillä ei ollut (tarpeettomia) karttoja. Tästä seurasi vaellus, jossa lähes heti kättelyssä, lähdettiin väärälle polulle. Väistelimme sähkömaastopyöräilijöitä, sillä olimme pyöräreitillä. Onneksi joukkueen viisaampi tajusi virheen ja korjasi reitin takaisin oikealle osuudelle. Tulkitsimme monessa eri kohtaa reittimerkintöjä, google mapsia, puita, käpyjä ja muita maamerkkejä koittaen päätellä missä kohtaa reittiä olimme. Hetkeäkään emme epäilleet ettemmekö olisi reitillä – okei, rehellisyyden nimissä parikin kertaa epäilimme olevamme jossain muualla kuin missä meidän piti olla. Noin puolentoista tunnin kohdalla alkoi aueta, että emme ole reitillä, mutta olemme sielläpäin missä me haluamme olla. Olemme vahingossa tehneet pienen oikaisun. Kahden tunnin kohdalla olimme takaisin reitillä, ihan niin kuin pitikin.

Vaellus kesti kolmisen tuntia. Reittiopastuksen mukaan meidän vaellus, ilman oikaisua, olisi pitänyt kestää kaksi ja puoli tuntia. Se tehtiin Five fingerseillä, eikä vaelluskengillä, sillä selvästi Googlen mukaan kävelemme pääasiassa tiellä. Eikä Google väärässä ollut, teillä mentiin, mutta pikku teillä, sellaisilla mitkä on täynnä pieniä ja isompia kiviä. Five fingersit toimii, jalkapohjat ja luonne vahvistuu – huomenna ehkä vaelluskenkien kanssa. Kolmen tunnin jälkeen olo oli hyvin raikas, eikä reissu selvästi ollut rasittanut ketään. Kun pääsimme auton viereen penkille istumaan alkoi pohkeet värisemään. Tästä pääteltiin, että reissu oli aikalailla sopivan mittainen. Perjantaina tehdyt vaelluseväsleivät olivat aivan taivaallisia – luksusta, pieni pala taivasta.

Illalla oli edessä ensimmäinen yöpyminen leirintäalueella. Ykkösvaihtoehto oli täynnä, mutta onneksi Krista oli katsonut pari vaihtoehtoa valmiiksi. Emme koskaan menneet toiselle, sillä se oli kauempana kuin siinä hetkessä löytämämme kolmas leirintäalue. Leirintäalueella pääsimme tutustumaan auton kytkemiseen sähköihin, sekä uuteen mittatilauksena tehtyyn hyttysverkkoon. Opimme uusia asioita. Leirintäalueella pistokkeet on karavaanipistokkeita. Tämä pikku ihmeet eivät ole minkään maan standardin mukaisia, vaan ne ovat ihan omia täysin erilaisia liittimiä. Onneksi ainakin täältä sai panttia vastaan adapterin. Auton takaluukun hyttysverkko on täydellinen. Kristakin ylisti sitä. Tätä hetkeä ennen hän ei ollut nähnyt sitä. Se mahdollistaa muunmuassa takaluukussa hengaamisen, silleen kun Juha haluaa.

Leirintäalueella piti myös vastata entisen työkaverin Whatsapin kautta lähettämään videoon. Ilmeisesti pullot pitää avata takakiertopotkulla. Potku ei ole se yleinen potku Krav Magassa, mutta kyllä sekin onnistuu 😄

Ilta kului Bodenseen rannoilla tepsutellen ja alppeja ihastellen.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-07-05

Ajoaika: 51 minuuttia
Sähkökilometrit: 18 km (35 % matkasta)
Keskikulutus 6.1l / 1.1 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 6024 km

Uuurrrgghhh. Nousu vasta klo 7. Ylös, ulos ja autolle. Matkalla autolle bongasimme leipomon. Krista kävi sieltä äkkiseltään hakemassa itselleen pretselin. Hän on otti sellaisen kivan vaaleamman pretselin. Yllätyyyyyyyys! Vaaleat pretselit on pullaa pretselimuodossa. Päällä ei olekaan suolaa vaan sokeria! Se on makea, makea pikku leivos! Autolla siirryimme lähimpään kauppaan, josta ostimme kahvin ja kuuman veden mukaan. Myyjä oli vielä pirteämpi kuin minä, hän oli täynnä energiaa ja hymyä. Hän ryhtyi oikein juttelemaan Kristan kanssa.

Myyjä: Oletko nähnyt sänkyä koko yönä?
Krista: Joo näin sängyn, mutta aivan liian vähän aikaa.
Myyjä: Minä näin runsaasti sänkyä viime yönä. Selvästi enemmän kuin sinä! 😄

Myyjä oli ihanan piristävä. Sokerisen pretselin ja teen jälkeen toinen puoli autosta oli 100% valmis aamuzombie. Kahvi, banaani ja erinäiset makkarat antoivat merkittävästi paremman startin, sillä toinen puoli autosta oli lähes samalla energiatasolla kuin edeltänyt myyjä – lähes. 🙂

Päivä meni arkisen nopeasti ja pitkäksi, koska perkule on kivaa tekemistä ja työpäivä niin lyhyt. Otimme kuitenkin tiukan tauon ja aloimme valmistautumaan seuraavaan juttuun. Viikonloppuna on edessä ensimmäinen vaellus. Näitä on odotettu jo pitkän aikaa. Auton kamat käytävälle, odottamaan autoon viemistä. Kämppä näyttää taas siltä että viikonloppu on tulossa. Samalla varasimme hieman kauempana tulevaisuudessa olevia juttuja. Tämän kesän repäisy tulee olemaan SCOOTERIN keikka Ulmissa. Rave the TOWEEEEEEEEEEEER! Puolet joukkueesta on jo suu vaahdossa valmiina sekoilemaan, toinen puoli on hyvin, hyvin epäilevä koko keikasta – siksi se tehdään.

2019-07-04

Ajoaika: 52 minuuttia
Sähkökilometrit: 42 km (81 % matkasta)
Keskikulutus: 1.3l / 11.8 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 5970 km

Olin jo pari viikkoa sitten saanut Stefanielta kutsun Laupheimin kesäbileisiin, jotka alkoivat tänään torstaina ja jatkuvat aina maanantaihin saakka. Torstai oli viikonlopun ainut päivä, joka sopi kaikille osapuolille, joten torstai-illan ohjelma oli selvä!
Arkisen aamun ja päivän jälkeen lähdimme vauhdikkaasti pikkasen vajaa kolme talolta. Stefanie oli ystävällisesti järjestänyt meille paikan missä yöpyä, jotta ei tarvitse yöllä ajaa takaisin Bad Saulgauhun. Illan ohjelma oli suunnitelmaltaan nerokkaan yksinkertainen. Ensin olutta Stefanien talolla, joka on tapahtuma-alueen sisäpuolella ja sitten olutta oluttarhassa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! 😀

Meitä kertyi 6, pääosin Krav Maga treenaajaa, paikalle Stefanien talolle. Varsinainen toteutus seurasi hyvin vahvasti suunnitelmaa.  Paransimme suunnitelmaa vain lisäämällä siihen ruokailun. Stefanien talolta poistuttaessa edessä oli ruokailu varsinaisella tapahtuma-alueella. Nyt saksalaiset yllätti iloisesti roskattomuutta tavoittelevat seikkailijat. Täällä ruoka tulee lautasella, josta maksetaan pantti. Saat pantin takaisin kun palautat lautasen. Ruoka oli luonnollisesti paikallista erikoisuutta, vähän niin kuin mac and cheese, mutta ei mitään sinnepäinkään. Kamaa saa kasvis- ja lihaversiona. Kukaan ei kertonut, että lihaversiossa on myös hapankaalia. Hapankaali aiheutti ison janon, mikä piti tyydyttää jollain tapaa. Puolet joukkueesta palautti lautasensa heti ja toinen puoli piti kiinni omastaan koko illan nauttien siitä muitakin ruokalajeja, kuten crepen ja yöpitsan.

Kun saimme koko lössin ravittua siirryimme oluttelttaan. Olimme hieman myöhässä, joten paikkojen löytäminen tälle sakille vaati vähän yrittämistä. Onneksi lopulta saimme kokonaisen pöydän haltuun. Vaikka olimme myöhässä startista, emme olleet liian myöhään paikalla. Happy hourin loppumiseen oli vielä runsas puoli tuntia aikaa. Happy hourin aikana Maß Bier maksaa vain 6,5 8,5 sijaan. Hapankaalia maistelleet henkilöt tilasivat Maß bierin. Yhteiskuvasta voi laskea moniko meni syömään hapankaalia.  Maß Bier auttoi myös alueelta löytyneen torvisoittokunnan energisesti soittaman musiikin hallitsemiseen. Keskustelu pöydässä oli rajoittunut vierustovereihin ja sekin vaati vähän huutamista.

Illan aikana kiersimme paikan läpi. Täältä löytyy tivolia, kojuja, kaikkea mitä löytyy meidän kesäjuhlista. Sitten täältä löytyi oluttelttoja, joista löytyy pöydiltä tanssimassa sakkia modernin pop musiikin tahtiin. Löytyipähän sieltä teltta missä soitettiin perinteistä torvimusiikkia ja se on kovassa suosiossa sekin, esimerkiksi niiden henkilöiden piirissä, joita ei huvita yhtään mikään eikä haittaa voimakasääninen taustamusiikki.

Ilta päättyi meidän osalta jossain keskiyön jälkeen illan viimeisiin drinkkeihin lähellä Stefanien taloa. Nämä myy pääasiassa olutta ja sitten löytyy pari pistettä mistä saa halpoja nopeasti kasaan lätkäistyjä drinkkejä. Drinkit maksoi 6,5 euroa, mutta sait 2 euroa takaisin kun toit lasin takaisin. Siinä missä toinen kantoi mukanaan lautasta, jonka hän palautti juuri ennen lähtöä, toisella oli jäänyt käteen kiinni litran oluttuoppi. Se ei irronnut millään ja uhkasi tulla mukana yöpymispaikkaan. Valitettavasti alueen reunoilla oli järkkäreitä ja he auttoivat avuliaasti kaikkia, joilla oli sama ongelma tuopin kanssa. Vastineeksi tästä avusta he pitivät tuopin itsellään. Niinpä se potentiaalinen matkamuisto jäi keskellä yötä ventovieraiden saksalaisten haltuun 🙂

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-07-03

Ajoaika: 1 tuntia, 44 minuuttia
Sähkökilometrit: 61 km ( 59% matkasta)
Keskikulutus 3.2l / 6.3 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 5918 km

Aaaaaahhhhh….. Aamujoogana taas ashtanga joogavideon seuraamista omatoimisesti. Se on mukavan herättävää, vaikka teemme sitä vain puoli tuntia. Harkitsen kovasti tämän tuomista pysyvästi arkeen, sen verta virkistävää se on aamutuimaan.

Keskiviikko on toripäivä, joten joogan ja aamiaisen jälkeen oli luvassa torikierros. Torilla olemme jo tunnettuja. Jonotellessamme kuulee ihan selkeästi kun he huomaavat meidät “finnisch” tai muuta vastaavaa kuuluu ja kohta joku tulee meitä palvelemaan. 🙂 Torilta tarttui mukaan myös “Maultascheja” 10 kappaletta pitemmän keskenäisen neuvottelun jälkeen. Jouduimme tiedustelemaan miten niitä valmistetaan. Ohjeistus oli “veteen kunnes vesi kiehuu, sen jälkeen pannulle kunnes ne ovat ruskistuneet.

Torin jälkeen halusimme käydä kaupungin ekokaupassa ja sitten siinä Kristan löytämässä viskikaupassa. Ekokauppa oli kohtuullinen, sieltä saa jonkin verran kamaa roskatta, mutta viskikauppa….. hohohohoooooo, pojat pentele, nyt löytyi kauppa! Okei, se liike pääasiassa myy jotain hapanta mehua, mutta heillä on sivuosasto, missä on sellaiset 80 erilaista viskiä ja hinnat on kohdallaan! Bowmore 12v 34 euroa (Alkon hinta on eri). Siellä oli myös minulle täysin uusi tuttavuus, Bowmoren 9 vuotias. Kaupassa paloi yllättävän pitkä aika myyjän kanssa jutellessa. Sovimme, että paluumatkamme Suomeen alkaa tämän liikkeen kautta lauantai aamuna. Pysähdymme tänne ja pakkaan auton täyteen viskiä. Tässä vaiheessa mukaan tarttui Bowmore 12 v ja 9 v kesän ajaksi ihmeteltäväksi.

Aamun tori&kauppareissussa kului niin paljon aikaa, että söimme vain vähän aikaisemman lounaan kuin normaalisti. Lounaaksi valmistimme Maultascheja. Ne ovat OK ruokaa. Kyllä niitä syö, ehkä ostaa yhden tai kaksi lisää. Ei ne kuitenkaan ole läheskään yhtä hyviä kuin fleischkäsweck, mikä on vaan mahtava ruoka.
Tänään työpäivä jäi siis vajaaksi, mutta se lienee ihan OK. On tullut tehtyä kuitenkin pitkää päivää aikaisemmin viikolla ja tuntipankissa on tunteja millä paikata hieman lyhyeksi jäänyt päivä.

Illan operaatioita oli Krav Maga treenit Stephanien kanssa Lauphaimissa. Valitettavasti meillä oli tullut väärinkäsitys ja tästä syystä Stephanie ei ollut valmiina treenaamaan, kun minä olin. Minä herätin hänet pieniltä iltapäivätorkuilta puhelimella. Ehdimme kuitenkin treenaamaan puoli tuntia ennen kuin vakkaritreenit alkoivat. Ne jätin väliin kyljen ongelmien vuoksi. Reitti Lauphaimiin alkaa olemaan hyvin tuttu. Tämä näkyy auton polttoaineen kulutuksessa. Reitti on täynnä pieniä kyliä kilometrin välein. Kylien välissä saa vetää 100km/h. Usein kukaan ei ehdi edes kiihdyttämään siihen nopeuteen kun seuraava kaupunkiraja tulee vastaan ja 50km/h tulee rajaksi. Niinpä en enää suotta kiihdytä muutaman kaupungin välissä, ero polttoaineen kulutuksessa näkyy. Ihan ekoilla kerroilla kului 3.8 litraa sadalla, nyt kuluu enää 3.2 litraa sadalla. Matkan pituus ajallisesti ei juurikaan muutu. Toisina päivinä olen ollut pari minuuttia nopeampi, toisina 10 minuuttia hitaampi. Se riippuu enemmän muusta liikenteestä.

Talolle on ilmestynyt pieniä sammakoita maanantain sateen jälkeen. Niitä on tipahtanut meidän oven eteenkin pomppimaan. Epäilemme niiden kuolevan koska ne ei pysty hyppäämään pois. Koitimme ojentaa niille edes jonkinlaisen mahiksen pois pomppimista varten, mutta mitään sopivan kokoista keppiä ei löytynyt. Saivat luultavasti liian ison kepin pompittavaksi – isosti hyppäävät jäävät henkiin.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-07-02

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 5814 km

Alan taas heräilemään merkittävästi ennen herätyskelloa. Tänään viideltä. En kuitenkaan noussut, koska en keksinyt mitä tekisin ylimääräisellä tunnilla, sillä kaikki IT on täällä makuuhuoneessa. Tänään oli toistaiseksi viimeinen aamu istuvaltaan tehtyä joogaa. Tämä on omalla tavallaan kivaa, mutta siinä joogassa, mitä me ollaan tehty juoksuvirheeseen saakka, tulee hiki ja se on parempaa se.

Työpäivä meni koko päivän kehitystyötä tehden. Koitin tuoda liian montaa palasta yhteen liian tiukassa aikataulussa. Työpäivä loppui kesken ja homma oli vielä kesken. Jossain neljän ja viiden välissä oli pakko syödä ja säätää vähän lisää. Onneksi Kristalla meni konttoritunti myös pitkäksi, joten oli samanlaista tekevää seuraa tarjolla. Syömisen jälkeen sain sen kokonaisuuden toimimaan. Ai että sitä fiilistä – onnistuminen!

Onnistuneen työpäivän jälkeen edessä oli grilliruuan valmistaminen. Grillihiiliähän täällä ei ole. Täällä on “kuivia” risuja. Pienelle pyromaanille tämä oli tervetullut haaste. Kävin hakemassa paperiroskiksesta sanomalehden, laukusta leathermanin ja aloin veistelemään. Paperi osoittautui turhaksi, se hädintuskin paloi itsekseen. Puumateriaalin heikkouden vuoksi jouduin tekemään tulen pitkän kaavan mukaan ja aloittamaan tulitikun paksuisista paloista ja työstämään tieni sieltä “kunnon” risuihin. Noin vartin tekemisen jälkeen tuli alkoi olemaan sen verta vahva, että uskalsin kipata siihen isomman läjän oksia palamaan. Hiillosta odotellessa pistin haravan heilumaan takapihalla.

Tämä päivä oli siis silkkaa työvoitolla onnistumista. Ribsit kypsyivät juuri oikeanlaisesti ja eilen parjaamamme valkoviini toimi todella hyvin ribsien kanssa. Ruokailun jälkeen oli tarkoitus käydä kävelyllä, sillä päkiät ovat parantuneet (WOOOT WOOT!), mutta ribsit tekivät tehvänsä ja joukkue väsähti. Kävimme kuitenkin kävelemässä, koska näin oli sovittu, kävelimme ehkä 5 minuuttia kokonaisuudessaan. Ribsien ja kävelyn uuvuttamana loppuilta menikin leffaa katsoessa. 

2019-07-01

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 5814 km

Aamu meni jotenkin jännästi pieleen. Torkku – herääminen – torkku – herääminen – eikö Kristan kello jo herätä – torkku – herääminen. KAH Se on seitsemän!  Istumajoogaa päivän starttiin. Aamurutiinit hieman tiukemmin ja onnistuneesti kasilta työkone käynnissä ja asioita tapahtumassa.

Työpäivä meni, kuten tähän kesään on sopinut, vauhdilla läpi. Minun kehitystyöt oli vielä pahasti vaiheessa neljän aikaan joten naputtelin menemistäni, kunnes Krista viiden aikaan sanoi että tarttee tehdä ruokaa. Ajatukseni tälle päivälle oli grillatut ribsit meidän juuri saamassa grillissä! Niinpä hyppäsin äkkiä pyörän selkään ja poljin lihakauppaan. Paluumatkalla ihastelin kaupungin maskotteja. 5 haikaraa oli pellolla. Niistä kuvan saaminen on todella vaikeaa 😞

Tällä välin Krista oli tehnyt välipalat meille, sillä grillin valmistelussa ja grillauksessa menee hetki. Välipalojen voimalla jatkoin töitä hetken, sillä grillaus oli niinkust illan homman. Jossain vaiheessa iltaa herään siihen, että ukkostaa ja sataa! Pihalle juosten, kaikki kastuvat kamat äkkiä suojaan ja grilli katoksen alle myös. Emme siis grillaa tänään. Positiivisella puolella, ei ollut mikään ongelma juosta. Päkiät voivat hyvin. Olenkohan kohta päässyt yli tuon virheen? Ihanan nopeasti on aika lentänyt tuonkin suhteen.

Grillauksen jäätyä väliin paiston pihvit pannulla illalliseksi. Sen jälkeen nauttiin valkoviiniä, luomua tietenkin, ulkopuolella ja katseltiin sadetta. Viini ei pääse jatkoon, se on jotenkin vinkeä ja hapan. Kun pihvit oli valmiina, ajattelin vielä vähän tuunata koodiani… Näin yhdeksän aikaan on hyvä blogata hetki ja sitten taas jatkaa, tämä ongelma on kuitenkin ihan kohta ratkottu… 🙂

2019-06-30

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 5814 km

Aaaahhhhh.. Siunattu hiljaisuus ja yksinäisyys. Aamutiimi heräsin kuudenmaissa ja hipsi ulos makuuhuoneesta. Sunnuntaisin ei joogata, joten edessä oli rauhallinen omatoimiaamu. Neljä tuntia sai puuhata yksin ennen kuin talon muut asujat alkoivat heräämään. Tässä kohtaa vaihdoin kiipesin pihan puuhun lukemaan kirjaa. Eilisen bileiden vieraita oli yöpynyt ylätalossa. He tulivat puhumaan minulle puun juurelle. Heillä oli veikkauksia siitä mitä teen, toinen veikkasi että olin menossa nukkumaan ja toinen veikkasi, että olin menossa lukemaan. Syy nukkumisepäilyyn oli selvä, minulla oli tyyny mukana :D. En kuitenkaan kiivennyt puuhun nukkumaan vaan lukemaan. Tyyny on mukana, koska tyynyyn on kivempi nojata kuin puuhun. 🙂 Juttelimme pienen hetken ja he jättivät minut nauttimaan puusta.

Noin puolitoista tuntia myöhemmin kyseiset vieraat päättivät poistua. He ovat sukua talon omistajille, joten he tulevat käymään täällä kesän aikana. He toivottelivat minulle hyvää puuta ja kesää sekä kertoivat palaavansa vielä ennen kuin poistumme. Heidän viimeinen kysymys hieman yllätti minut “Onko vaimosi asunnossa?” – Vastasin kyllä ja ennen kuin ehdin enempiä sanomaan he menivät oveen koputtaen sisään. Krista oli viettämässä aamua sängyssä peiton olla lukien blogeja ja juoden teetä. Heidän hyvästit tapahtuivat sängyn äärellä 😄 Käsittääkseni poskipusut jäi väliin – lähtijät olivat italialaisia alkuperältään.

Iltapäivällä taloelämämme koki merkittävän päivityksen. Keskustelimme omistajan kanssa auton laataamisesta, uima-altaasta ja tulostamisesta. Kerroimme lataavamme autoa ja maksavamme aina 2€ joka latauskerta. Emme tiedä onko tämä riittävästi, mutta olemme valmiita maksamaan sen mitä lataus maksaa. AirBnB vastuulliselle tyttärelle tuli nakki selvittää mitä sähkö maksaa :). Eilen illalla olimme onnistuneet rikkomaan jään niin hyvin, että meille jäi käyttöön grilli (! YES! KUNNON PIHVEJÄ!), pihakalustieta, ylätasanteelle aurinkovarjo, täytettävä istumauima-allas kesän kuumuutta taklaamaan sekä tulostin! Grilli ja aurinkovarjo ovat niiiiiiiiiiiiiin tervetulleita että oksat pois. Huomenna aamiaisen jälkeen poljen lihakauppaan hakemaan LIHAA. Nyt alkaa grillikausi! Saimme heiltä myös ihan läheltä löytyvästä uimapaikasta, jonne siirsimme perseemme välittömästi.

Illan suu tuli vietettyä järven rannalla ja järvessä. Järvessä hengailu virkisti melkoisesti. Uimapaikka on vartin pyöräilyn päässä meistä, joten tulemme palaamaan tänne uudestaan ja uudestaan tämän kesän aikana. Kuumin osahan on vasta edessä.

Ilta on vietty hengailemalla asunnolla. Aurinko on sulattanut aivot, joten paljon muuta toimintaa ei henkilöstöstä lähde irti.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-06-29

Ajoaika: 2 tunti 36 minuuttia
Sähkökilometrit: 64 km (39%)
Keskikulutus: 3.8 l / 3.3 kWh / 100km
Kokonaiskilometrit: 5814 km

Aamulla taas joogaa istuvaltaan. Edistymistä tässä tyylissä ei ollut havaittavissa, ehkä kaksi kertaa ei tee kauheasti? Pakkasimme auton ja lähdimme matkaan, tavoitteena olla Ulmissa tai ainakin ensimmäisissä kaupoissa juuri ennen kuin ne aukeaa. Tänään oli luvassa shoppailupäivä, joka pitää sisällään runsaasti kävelyä. Vasen päkiä on jo ihan OK kävelylle. oikealla päkijällä kävelee, mutta se ei ole vielä normaali. En ajatellut antaa sen estää menoa ja meininkiä.

Ensimmäinen pysähdys meillä oli, kuten täällä viikonloppureissuihimme kuuluu, ROSKATON KAUPPA. Krista tuntuu löytävän näitä joka suunnasta minne menemme. Meille on kehittynyt jo kauppaprosessi: Ensin vaeltelemme läpi koko liikkeen ihmetellen mitä täältä löytyy, ihastelemme erinäisiä outoja asioita, sitten punnitaan astiat ja alkaa varsinainen shoppailu.

Ulmissa ensimmäinen pysähdyspiste oli MediaMarkt. MediaMarkt on selvästi pyhiinvaellusmesta. Olimme paikalla 10 minuuttia ennen kuin se aukesi, emmekä missään nimessää olleet ainoat. Paikalla oli jo runsaasti ihmisiä. Minuuttia vaille tasa alkoi oven testailu, miksi se ei jo aukea? Mummot ovat kärsimättömiä. Niillä on kiire jonnekin seuraavaan paikkaan :D. Tavoitteena oli ostaa verkkovirta -> tupakansytytin konvertteri. Sellainen löytyi hyvin nopeasti, mutta laite osoittautui yhtä nopeasti pettymykseksi. Adapteri kykeni sylkemään pihalle 1 ampeerin verran virtaa, mutta meidän pikku jääkaappi tarvii 2-3 ampeeria virtaa. Edessä on selvitettävä, mitä tapahtuu, jos peltierlevylle antaa vähemmän virtaa. Se jäähdyttää vähemmän, se on ainakin selvää. Jääkaapin tuuletin ei pyöri, joten kuuma puoli peltier levystä ei saa tuuletusta. Onko se ongelma? En tiedä, pitää testata.

MediaMarkt auto-ostoskeskuskompleksin jälkeen oli edessä Ulmin vanha kaupunki ja sen välittömässä läheisyydessä tapahtuvat päivän pääshoppailut. Heitimme auton parkkiin, varustauduimme ja lähdimme kaupungille. Seikkailtuamme hyvin lyhyen hetken, tajusin että en ole laittanut aurinkorasvaa. Ei se mitään! Rasvaamme kun palaamme autolle. Ahaa, emme palaa autolle kuin vasta lenkin lopuksi? Siinä hetkessä päätin kääntyä pimeälle puolelle. Ninjasin koko päivän varjosta toiseen, seuraten kaunista naista päivän valossa voimatta kuitenkaan koskaan lähestyä. Kas ennen päivänlaskua en voi, milloinkaan olla päällä maan.

Keskipäivän aikaan seikkailin vielä pidemmäs valosta. Poikkesin käymään vessassa jossain kahvilassa. Vessa oli puolitoista kerrosta maan alla kellarissa. Siisti paikka, mutta yksi ongelma. En parin minuutin etsimisenkään jälkeen keksinyt miten saan sinne valot. Asiasta kysyminen ei tietenkään tule kyseeseen, joten lopulta käytin kännykän “salamaa” valaisemaan vessaa.

Kahden aikaan iltapäivällä ostoslista alkoi olemaan lopussa ja samoin alkoi olemaan shoppaajat. Istahdimme ekologisen kahvilan terassille varjoon. Ihastelimme menua ja päädyin pitkään smoothieen. Tarjoilija tarjoili pienen yllätyksen. Hän kertoi, että nyt on ollut todella, todella kiireinen aamu, heitä on smoothiet loppu. Hän alkoi käymään listaa läpi, nämä on loppu, nämä on loppu… Itseasiassa heiltä on aikalailla kaikki loppu. Heillä on vielä jäljellä jääteetä, kahvia, limsoja ja jotain kakkua. Tilasin ohrapirtelön. Koitin olla terveellinen, mutta pitää mukautua haasteellisiin tilanteisiin. 😀

Koska olimme Ulmissa, ajattelimme nähdä pari nähtävyyttä. Kävimme tarkistamassa Ulmin mahtavaa kirkkoa,  Ulmer Münsteria. Haluan kiivetä ne portaat ylös torniin, mutta valitettavasti päkiät eivät ole siinä kunnossa, että pääsisin sieltä alas, joten se jää toiseen kertaan. Kävimme myös katsomassa maailman vinointa taloa. Sen vieressä oli hyvä istua hetki kahvilla. Kahvilassa tarjoilijat olivat ammattilaisia. He onnistuivat 100% siinä, missä minä epäonnistuin armeijassa. Armeijassa koitimme useasti imeä hymy naamalta perseeseen, jotta saamme naaman happamalle peruslukemalle. Yleensä tämä ei onnistunut. Täällä taasen, nämä tarjoilijat, he eleettä imivät hymyn perseeseen ja liikkuivat vaivatta. Onnistuimme näkemään toisen hymyilevän kerran, mutta ne hymy aiheutti lähinnä järkytystä, sen verta luonnoton se oli.

Olimme eilen saaneet kutsun liittyä synttäribileisiin, joita talon omistajat pitävät talolla. Meillä tuli eilen niin rento ja mukava fiilis omistajasta, että päätimme tarttua tähän tarjoukseen. Pistimme viestiä, että palaamme asunnolle ja tulemme mukaan juhliin. Kävimme hakemassa synttärisankarille kuohuvaa ja mansikoita – jompi kumpi pitäisi upota syntymäpäiväsankariin – joka siis on AirBnB osuutta pyörittävä omistajan tytät – ja palasimme takaisin Bad Saulgauhun. Täällä oli pihalle vedetty pitkä pöytä, jonka ääressä syötiin ja juotiin. Meille paljastui illan aikana, että sankareita on itseasiassa kaksi. Toinen oli vanhempi herrasmies. Juhlat olivat käytännössä piiiiiiiiiiiitkä syömis- ja juomissession pihalla. Lähes kaikki puhuivat englantia, joten ilta eteni erittäin mukavasti ja rennosti. Keskiyön aikaan meidän tiimin miespuoliset hyytyivät ja siirtyivät nukkumaan.

Illalla sängyssä, ennen nukahtamista, muistellessani meidän kulkemista Ulmissa – toinen varjoissa, toinen auringossa, mietin miksi toinen täällä valon lapsi on, ja toinen varjoja rakastaa. 

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}