Päivä Rhodoksen kaupungissa

2022-07-18

Normaali aamu ja rauhallinen lähtö kohti Rhodoksen kaupunkia. Ennakoimme, että pieni mies ottaa liki välittömästi aamunäpändeerit. 12 minuutta lähdön jälkeen takapenkillä katsottiin nahkaverhoja.

Päivän ensimmäinen etappi oli Jumbo, mikä on ilmeisesti liki legendaarinen ja iso lasten lelukauppa. Sieltä saa muutakin, mutta pääpaino on lasten leluissa. Liike oli rakennettu kuin Ikea, sieltä ei päässyt pois kuin kävelemällä koko lakfan läpi. Jossain 20 minuutin kohdalla silmiä alkoi särkeä se värien ihmemaa, mikä on ikuisuuteen jatkuva leluosasto. Lopulta pääsimme vesileluosastolle, jossa miesosasto oli vesipyssyjen perään kuolaamassa. Pyssyt jäivät kuitenkin hyllyyn, sillä perusteella, että pieni mies ei (vielä) pidä lainkaan vesisodasta. Kellukkeiden kohdalla kuitenkin käteen jäi jotain! Lahjana saatu kalakelluke sai reiän ja upposi altaan pohjaan iso mies mukanaan. Reikä ei ollut paikattavissa, joten kala päätyi roskikseen. Kala olisi ansainut viikinkihautajaiset, mutta roskiksen tuikkaaminen tuleen ja heittäminen altaaseen olisi vähimmilläänkin aiheuttanut isoa pahennusta. Anyhoo! Isolle miehelle löytyy taas kelluke, millä kellua lasten altaan syvänteen mahtavissa aalloissa.

Aikataulut olivat taas ilmeisen optimistiset alkuperäisessä suunnitelmassa. Lelukaupan jälkeen oltiin taas isosti aikataulusta jäljessä ja piti keksiä uusi lounaspaikka ASAP. Sellainen löydettiin 10 minuutin ajomatkan päästä. Istuimme pöydän ääreen valmiina tilaamaan kun pienen häsläyksen jälkeen selviää että paikalla ei ole sähköjä. Odottelimme hetken sähköjä tulevaksi, kun muut ruokailijat poistuivat ravintolasta. Sitten rakas vaimoni tajusi kysyä tarjoilijalta mitä voisi saada ilman sähköjä. Salaattia ja munakasta, kuului vastaus. Sellaista seurueelle! Kana-ja kasvissalaatin jälkeen aikuiset olivat täynnä. Pieni mies veti hyvällä halulla munakkaasta puolet, sekä isän salaatista keitetyn kananmunan.

Lounaalla otettiin myös suunniteltiin reitti vanhaan kaupunkiin. Samalla selvisi, että allekirjoittaneen SIM-kortti kuoli, sillä liittymä siirretiin yrityksen hallusta henkilökohtaiseen haltuun 18.7. klo 11:14. WOOO! Uusi SIM-kortti on hotellilla tunnin ajomatkan päässä. Adapt, improvise, overcome. Krav Maga ryn eSIM-kortilla on 11 GT tiedonsiirtokapasiteettia, joten siirsin datat menemään sen kortin läpi ja tilanne oli taas hallussa.

Rhodoksessa halusimme tutustua vanhaan kaupunkiin ja “Palace of the Grand Master of Knights” -museoon, joka on bysanttisen ajan museo. Ajatus oli, että Veikko nukkuisi museon viileässä ilmassa kärryssä ja me saisimme tutustua museoon rauhassa. Mikään suunnitelma ei selviä kolhuitta kohdaessaan todellisuuden ja kaikki taaperoon liittyvät suunnitelmat jäävät bussin alle kohdatessaan todellisuuden. Aikataulua ei oltu saatu kirittyä kiinni siinä kohtaa kun vihdoin saimme unelmaparkkipaikan aivan vanhan kaupungin vierestä.

Vanha kaupunki on ykkösluokan turistirysä. Kauppaa kadut täynnä ja siellä missä ei ole kauppoja on ravintoloita ja sisäänheittäjiä. Tungimme niistä läpi museolle ja koko tämän ajan taapero seurasi silmä kovana menoa. Museossa ei voi kulkea kärryn kanssa, joten ideamme kuoli heti portille. Siirryimme Kristan mahdollistamana ravintolaan syömään jätskiä ja nukuttamaan pienintä. Onneksemme pienen ähellyksen jälkeen hän suostui nukahtamaan.

Taaperon herättyä oli aika palata takaisin museoon ja lähteä sitä tutkimaan. Uusina vanhempina, emme heti sisäistäneet tämän idean haasteita. Taapero pieni haluaa koskea kaikkea ja jos mahdollista syödä niitä mihin on koskettu. Museot ovat erityisesti suunniteltu taaperoita varten. Mihinkään ei saa koskea, mitään ei saa syödä ja minnekään ei saa mennä. Museossa käytetiin 45 minuuttia, missä vuorotellen toinen vanhempi sai ihastella museon juttuja ja toinen ihasteli sekä vahvasti ohjasi taaperon toimintaa.

Illalla pienimmässä oli vielä runsaasti energiaa ja sängyssä kikkailtiin aika hyvä määrä ennen kuin simmahdettiin. Illalla oli klo 19 viinimaistelu, mihin aikuiset olivat suunnitelleet menevänsä vähän viinejä maistelemaan. 19:30 isä oli aika varma, että maistelut oli tässä kun hän pääsi huoneesta itkuhälytin käynnissä liikkeelle.

Vaan ei, maistelu ei ollut edes alkanut. Meidän ohjattiin sisään ravintolaan, missä ihmettelimme että mikä on homman nimi. Viinit on avaamattomina pöydällä, kukaan ei näytä kuuluvan viininmaisteluun. Päätimme että kasilta heitämme hanskat tiskiin, jos mitään ei ole tapahtunut. 19:50 eräs hotellin työntekijä availi pulloja ja rupesi kaatamaan. Hän toi lasit meille, jonka jälkeen pöydistä nousi lopulta 5 muuta henkeä hakemaan viiniä. Kuulemma viiniedustaja on myöhässä ja tämä ravintolatyöntekijä ei voinut odottaa enempää. 10 minuuttia myöhemmin itse edustaja saapui ja alkoi oudoin viininmaistelu, mitä olen nähnyt.  Istuimme pöydässä, joimme lasit tyhjäksi, samoin italialaispari. Heiltä haettiin tyhjöt lasit pois…. Mitään muuta ei tapahtunut, eikä ohjeistusta ilmeisesti tullut. Odotimme mielenkiinnolla, että lähestyvätkö he itse edustajaa vai lähestyykö edustaja heitä vai kuinka tässä tulisi toimia. Lopulta pitkän epäröinnin jälkeen he menivät edustajan luo, jolloin me pomppasimme perään. Sitten sai lisää viiniä ja hyvin lyhyttä juttelua. Tällä tapaa toimittiin parin, kolmen lasin verran. Viini oli hyvää, seura parasta ja ilta kaunis.  Kovin kiva tapa päättää päivä, vaikka emme päätyneet viiniä tilaamaan tai ottamaan lisää vaikka sitä kovasti tarjottiin.

Leave a Reply