Torino2017

2017-06-10

Faktat
Ajoaika: 1 tuntia 44 minuuttia 
Keskikulutus: 14.3 l/100km    
Keskinopeus: 17 km/h
Kokonaiskilometrit: 2548 km

Aaaaahhhh… Leirintäalueen aamu, ei kukkoa, ei meteliä viideltä aamulla. Kömmimme ulos autosta kahdeksan jälkeen. Trangialla vesi kuumenemaan puuroa, kahvia ja teetä varten sekä ihmettelemään leirintäaluetta. Ensimmäisen yön pohjalta haluamme tuunata autoa. Pitää hankkia hyttysverkko kattoluukkuun tai peräluukkuun, jotta saamme pidettyä luukun auki ja taattua hyvä ilmanvaihto ja ennen kaikkea tilan jäähtyminen.

Alueella ei ole kännykäverkkoa ollenkaan, joten blogaaminen iltaisin on mahdotonta. Suunitelmamme oli ajaa ulos kuuluvusalueelle ja siellä katsoa mistäpäin saisimme ostettua

• Hyttysverkon
• Polkupyörän paikkaussarjan (Lucalta lainatussa pyörässä on edelleen kumissa reikä)
• Päivällistarvikkeet

Yllätyksemme minun puhelin nappasi verkon suihkutilojen vieressä, josta löytyi myös autopaikka. Vedimme siihen parkkiin ja aloimme käyttämään verkkoa. Krista tutki alueen liikkeeitä ja minä tuuppasin blogiviestiä verkkoon.

Tämä alue on ilmeisesti legendaarinen maastopyöräily ja vaellusalue. Leirintäalue on täynnä maastopyörillä varustettuja ryhmiä. Kaikilla muilla, myös pikkulapsilla, on maastopyörä mukana. Leirintäalue on noin 300 metriä meren pinnan yläpuolella, mutta koska meidän pitää käydä asioimassa, emme tänään seikkaileet alas rannalle jalan – se jääköön huomiseksi.

Kristan asiointiin valitsema pikku kylä oli Finalborgo. Kylä on pieni, idyllinen italiainen vuoristokylä täynnä maastopyöriä, pyöräilyliikkeitä, kiipeilytarvikeliikkeitä ja pyörävuokraamoja. Tämä kaupunki elää pyöräilystä ja merkittävästi vähemmässä määrin vaelluksesta. Ensimmäisestä kaupasta saimme paikkaussarjan ja ohjeet miten päästä kauppaan mistä saisimme hyttysverkon. Toisesta kaupasta (“hyttysverkkokaupasta”) saimme ohjeet loistopaikkoihin, missä syödä sekä missä käydä. Tänne pitää palata lomaosuudella vaeltelemaan ja nauttimaan rannasta. Paikka vaikuttaa loistavalta!

Syötyämme ja tutkittuamme kaupunkia, koitimme vaeltaa läheiselle linnalle. Se vaellus vei meidän hylätylle talolle, josta ei päässyt eteenpäin. Sen sijaan varastimme appelsiineja sen puusta. Varkaiden palkintona oli TODELLA kirpeitä appelsiineja. Veikkaamme, että ne väristä huolimatta eivät olleet ehkä riittävän kypsiä.

Lyhyen vaelluksen jälkeen ajoimme takaisin Varigottiin ja menimme rannalle. Aivan näin suoraviivaista toiminta ei ollut, sillä parkkipaikkaa ei meinannut löytyä mistään. Onnistuimme ajamaan auton pienelle kerrostalon piha-alueelle, eteenpäin ei enää päässyt, sillä auto ei mahtunut “tiellä” eteenpäin. Pakittamista, kieli keskellä ajoa ja auton mittoihin intiimisti tutustumista tapahtui paljon. Lopulta löysimme ei niin virallisen näköisen paikan johon auton sai parkkiin. Uskalsimme parkeerata siihen, koska näimme ympärillämme mitä kummallisimpia parkkitapoja. Vain puolet autoista oli mahtunut parkkeeraamaan virallisille paikoille ja puolet autoista oli mitä mielikuvituksellisimmissa koloissa parkeerattuna. Auton ikkunassa illalla löytynyt pysäköintisakko vahvistaa, että paikka ei ollut virallinen tai sallittu pysäköintipaikka. Noooh, tekevälle sattuu.

Ranta oli mahtava, joskin hieman karkealla hiekalla varustettu. Olut oli kylmää, aurinko kuumaa ja niin edelleen. Torkutkin tuli otettua.

Lähdimme lopulta auringonlaskun aikaan ajamaan takaisin leirintäalueelle. Tällä kertaa pakotin Googlen ottamaan eri reitin. Tavoittelin isoa tietä pitkin leirintäalueelle – ei haittaa vaikka kiertäisi. Meni hetki, että sain Google mapsin tottelemaan, mutta sain. Illan saldo on kuitenkin Google maps 1 – Juha 0. Reittiopastuksen viimeinen kilometri vei pikkuteille. Kääntyessämme pikkutielle  epäröimme hieman, mutta uskaltauduimme ajamaan sitä. Tie pieneni, heikkeni, pieneni, heikkeni ja lopulta 300 metrin päässä leirintäalueesta meni niin kapeaksi, että auto ei enää mahtunut menemään tietä. Sen jälkeen alkoi 400 metrin pakittamisoperaatio tiellä missä auto juuri ja juuri mahtui menemään. Autokouluna Italia on mahtava!

Saavuimme leirintäalueelle kymmenen jälkeen. Virittelimme takaluukun auki, hyttysverkon sen päälle ja menimme päivän seikkailusta väsähtäneenä nukkumaan. Huomenna jalan rannalle! WOO!?

2017-06-09

Faktat
Ajoaika: 3h 52 minuuttia
Keskikulutus: 11.7 l/100km
Keskinopeus: 57 km/h
Kokonaiskilometrit: 2518 km

Suunnitelma tälle viikonlopulle on “Italian Riviera” BEACHESS BITCHESS! Olemme valinneet rantakaupungin Varigotti rantamaaliksemme. Läheltä Varigottia löytyy leirintäalue, jossa yövymme autossamme. Se harpun alla ollut petauspatja ei ollut pelkästään harpulle!

Aamulla miehet nukkuivat pitkään, koska torstai-iltana oli ollut Giannin salin kevätkauden lopetusilallinen. Söimme ja joimme läheisessä irkkupubissa keskiyölle saakka. Aamianen syötiin sähköpostia vastaten. Työpäivä oli tiukka, niin tiukka jopa että lounas tarjoiltiin työntekijälle työpisteelle.

Iltapäivä töitä tehtiin autossa, skriptaten ja palaveeraten samalla kun Krista siirsi autoa kohti Salvin harppumuseota ja tehdasta. Kristan kiertäessä museota ja tehdasta Juha teki töitä parkkipaikalla autossa. Vähän yli neljä lakkasi työnteko, hattu siirtyi silmille ja tehokasta lepäämistä. Krista oli takaisin autossa puoli kuuden aikaan. Ilmeisesti myyjä muisti Kristan Atlantan harppukonfferenssista ja tästä seurasi pitkä jutustelu Krista soitteli tehtaalta juuri ulos tulleita harppuja ja myyjä hengaili Kristan kanssa puoli tuntia yli paikan sulkemisajan. Pitempäänkin olisi mennyt, mutta Krista pelkäsi minun hermostuvan parkkipaikalla odotttamiseen – eikä hän olisi ollut väärässä jos olisin ollut hereillä.

Kristan saavuttua autoon ajoimme parin tunnin pätkän Varigottiin. Matka muodostui pikku kylien läpi ajosta. Näissä paikoissa koeteltiin uskoa, siitä että täältä oikeasti saa ajaa. Moottoritien jälkeen, lähestyessämme rantaa nähtiin melkoisia vuoria ja ajeltiin melkoisilla vuoriteillä. Näkymät olivat todella kauniit.

Jos matka tänne oli nätti, niin on myös pikku kaupunkikin. Kiva ranta, kirkasta vettä ja kaksi päivää aikaa ruskettua(Krista)/olla varjossa(Juha) ja nauttia rannasta. Miniloma!

Edessä on siis eka yö autossa leirintäalueella Jänskättää kuinka homma toimii! Italialaiseen tyyliin leirintäalue ei ole vastannut englannin kieliseen viestiin, joten menimme alueelle tietämättä onko meille tilaa. Reissun jännitystä toi Googlen arpoma suorin reitti, joka oli todella pientä tietä, todella jyrkkää ajoa ylös.

2017-06-08

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 2126 km

Torstaiaamun torikierros meni näppärästi. Me tosin lähdimme torille klo 06.30 ja olimme siellä ennen seitsemää. Torimyyjät eivät näyttänyt lähellekään valmiilta. Ajattelin, että Itaaaaalia. Mennään kahville! Nautimme aamiaisen torin vieressä olevassa kahvilassa. Katselin kun myyjät hitaasti kasailivat itseään kasaan ja lopulta kysyin Kristalta, koska torin pitäisi avautua? Vastaus oli klo 08.00… Mutta viimeksikin teimme ostoksemme ennen klo 8, joten miksi ei tälläkin kertaa? Miksi ei? Tämä on Itaaaaalia. Torimyyjät myivät ihan ilolla meille (ja muille) jälkeen seitsemän sitä mitä he olivat ehtineet esille laittamaan.

Keskiviikkoillan pelisession ajaksi levensin työpöytää avaamalla pyödän laatikon ja laittamalla laatikon päälle kirjan, joka sattumalta oli saman värinen ja sopivan korkuinen. Tänään aamulla tajusin, että jos vekslaan työpöydää sopivasti saan korjattua pyödän ergonomia ongelmat kirjoilla. Pöytä ei ole riittävän syvä, jotta saisin näppäimistön riittävän kauas itsestäni. Hiiri on myös hieman tiukassa välissä ja sitä myöten hiirikäsi ei ollut rennosti. Näyttöjen korkeus on ollut tokasta päivästä saakka korjattuna läjällä kirjoja ja läppärihän on täysin auki, jolloin sen näyttö on kirjoilla korotettujen näyttöjen korkeudella. Pöydän ergonomia korjattiin täydelliseksi tekemällä seuraavaa

• Kumpikin ylin vetolaatikko ulos ja kirja vetolaatikon päälle.
• Kirja perseen alle, nostamaan minut sopivalle korkeudella suhteessa “pöydän tasoon”
• Läjä kirjoja lattialle jalkojen alle tukemaan jalat oikeaan kulmaan tuolin kanssa.

Lopputulos on hämmästyttävän ergonominen ja Kristan mielestä kuvan arvoinen. Krista esittää haasteen kaikille. Kuinka montaa kirjaa tarvitaan ergonomian muodostamiseen?

2017-06-07

Faktat
Ajoaika: N/A 
Keskikulutus: N/A 
Keskinopeus: N/A 
Kokonaiskilometrit: 2126 km

Nyt kun kahvinkeitin on saatu, netti pelittää ja kukkoon on totuttu näyttää siltä, että olemme onnistuneesti siirtäneet arjen Torinoon. Niin onnistuneesti, jopa että kopioimme  myös arjesta erikoisimman osan. Suurimman osan arkipäivistä työskentelemme vierekkäin, syömme lounaan yhdessä ja puhumme toisillemme kun näyttää siltä että jutteliminen ei toisen työtä häiritse. Juhannukseen saakka suurimpana osana arki-illoista minä olen treenaamassa ja Krista on asunnolla tai Leinissä/Volpianossa tekemässä jotain. Tietenkin ne päivät, milloin minä olen kotona, on ne päivät jolloin Kristalla on harpputunnit Torinossa, joten hän saapuu vasta illalla myöhään asunnolle. Tältä arki ainakin tämän viikon verran näyttää. Ensi viikolla koitamme päästä oravan pyörästä irti. Treenaan vain kahtena iltana ja pyrin olemaan opettamatta Krav Magaa treenaamisen sijaan.

Tänään lyötiin tulille viimeinenkin osa IT:stä. Testasin esimmäistä kertaa pelaamista Italiasta käsin. Tätä varten on se pöytäkone rontattu tänne saakka. Pelaaminen toimi odotetusti. Teamspeak toimi, pelinä oli Ghost Recon. Homma toimi ihan kuin harvinaisina peliarki-iltoina Turussa, mikään ei ole muuttunut 🙂
Arki on erilaista perjantai – sunnuntai. Silloin seikkailemme Italiassa. Mihin menemme ja mitä teemme se päätetään mahdollisimman hetkessä. Meillä on toki ideoita etukäteen minne haluamme mennä, niistä valitaan jotain. Ennustan tulevaan viikonloppuun harppuja ja hiekkarantaa

2017-06-06

Faktat
Ajoaika: N/A  
Keskikulutus: N/A  
Keskinopeus: N/A  
Kokonaiskilometrit: 2126 km

Juon kohtalaisen määrän kahvia päivässä. Aloitan aamuni kahvilla, sillä viskillä aloittaminen on hieman liian rajua (koitettu on – kerran). Otan välikahvit ennen luonasta, lounaalla ruokakahvit, iltapäivällä ihan vaan kahvit ja joskus iltaisin, jos siltä tuntuu, kupin kaksi kahvia. Ainut millä kahvin korvaisin olisi viski, tuo toinen elämän vesi, mutta se aiheuttaisi liikaa paheksuntaa. Kahvi on niin oleellinen osa menoani, että se huomioidaan erikseen reissatessamme. Juon kahvini suomalaisittain. Paahto on vaalea, valmistustapa on “Mokkamaster”. Italiainen musta myrkky on kaiken maailman hipsterian ja maidon avulla kikkailemalla levinnyt, joka pirun kolkkaan, mutta Italiassa erityisesti ei ole mitään muuta kuin espressoa tarjolla. Jos ei vielä ole selvää, en pidä espressopohjaisista kahveista

Italiassa kahvin tekeminen on ollut luovaa, sillä rakas Mokkamaster jäi Suomeen. Heräsin liian lähellä lähtöpäivää kahvinkeittämisen vaikeuteen Italiassa. Mieleen tuli “kahvitratin” hankkiminen (en tiedä mikä on oikea nimi, eikä kiinnosta!) – se juttu mihin kahvinpurut laitetaan. Se tuli mieleen kuitenkin liian myöhään, vanhemmilla ei ollut ylimääräistä enkä kauppaan enää ehtinyt. Anopilta tuli kiitettävä määrä kahvia mukaan reissua varten, mutta kahvin tekokeinot piti keksiä paikalla.

Matkalla koitin erinäisistä liikkeistä löytää tarvitsemaani osaa, mutta ei löytynyt – ei Ruotsista ekokaupasta, ei Saksasta harppukaupasta. Kahvia on saatava, joten olen tähän saakka tehnyt sitä ekana aamuna improvisoimallani tavalla. Musiikkia! Etsin talosta mitä tahansa esinettä mihin saisin kahvinpurut suodatinpaperissa sopimaan. Löysin lopulta sinisen vanhan tratin. Tratti on tappinsa kanssa niin syvä, että se ei sopinut mihinkään kattilaan, mutta se sopi termosmukiini. Niinpä tratti mukiin, trattiin suodatinpaperi ja kahvinpurut. Päälle kaadetaan kiehuvaa vettä erilaisilla ja mielikuvituksettomilla tavoilla. Vahvuus vaihtelee, lämpötila heittelee ja tratin muovi paukkuu aina kun kahvia tehdään. Siitä saattaa tulla sivumakuja… Joka ainut kauppareissu tähän mennessä on käytetty kahvinkeittimen tai kahvitratin löytämiseen. Tänään, tänään (!) treeneistä palatessani poikkesin isoon kauppakeskukseen tekemään tarvittavia ruokaostoksia. Sieltä löytyi pieni taivas, kahvinkeitin. Ostin sen, pesin sen ja huomenaamulla juon kunnon kahvia…. pienestä on elämän riemut tehty.

2017-06-05

Faktat
Ajoaika: N/A  
Keskikulutus: N/A  
Keskinopeus: N/A  
Kokonaiskilometrit: 2126 km

Uusi uljas työviikko! Kesä on kokeilujen aikaa, joten tämän viikon kokeilen aamun tiivistämistä. Koen, että aikaa hukkuu jonnekin, enkä ehdi tekemään mielenkiintoisia asioita töiden lisäksi. Pikainen arviointi päivän rakenteesta osoitti, että aamussa olisi korjattavaa. Tämän viikon verran menen merkittävästi tiukemmalla aamulla ja katson josko sen myötä olisi enemmän aikaa istua viinin äärellä ja pohtia maailman menoa.

Kelitiedotteena voidaan sanoa, että nyt on eka päivä kun sataa, ukkostaa kunnolla ja on viileää. Täällä on vain 17 astetta lämmintä. Melkein harmittaa tuo keli, mutta sitten lukee Suomen kelistä ja taas on helppo olla.

Asuntomme on sattumalta kierrättäjän unelma. Täällä on kaupungin puolesta kierrätys seuraavalla jaottelulla:

• Lasi & metalli
• Biojäte
• Pahvi ja paperi
• Muovi
• Sekajäte

Tämä mahdollistaa hyvin samantasoisen jätteenlajittelun kuin mitä teemme kotonakin. Sekajätettä syntyy todella, todella vähän – kotona menee vähintään kaksi kuukautta ja parhaillaan kuusi kuukautta ennen kuin sekajäteroskiksemme on täynnä (jos roskis ei ole täynnä, peruutamme tyhjennyksen eli meillä tyhjennetään vain silloin kun roskis on täynnä). Viimeisen viikon aikana sekajätettä syntyi puolikas karkkipussillinen. Talouden kierrättäjä on tästä valtavan tyytyväinen.

Paikasta johtuen biojäte ja muovi käsitellään eri tavalla. Muovin käsittelyn allekirjoittanut vielä ymmärtää, se menee siniseen jätesäkkiin joka kerätään erikseen meillä tiistaisin talon edestä – muille roskille on omat roskalaatikot. Joidenkin kauppojen pihoissa on myös muovinkeräyskontteja samaan tapaan kuin Suomessa.

Biojäte on oma pikku päänvaivansa. Biojätteen käsittelyssä on minun mahdollisuuteni murhata kukko, se biojäte kun jakautuu kolmeen eri luokkaan

1. Kanoille syötettävä ruokajäte (myös kananmunankuoret (!!!), kurkunpäät ja lihojen luut, mutta ei kahvinpurut esimerkiksi)
2. Tunkiolle nakattava materiaali (ilmeisesti kahvinpurut (?!), mutta ei missään nimessä ruoka, koska rotat (awwwwws!) )
3. Koirille syötettävä jäte (?!?, tähän mennessaä mun lihojen luut ovat olleet niin pieniä että arvoisa kananruokkijaisäntämme ei ole vielä mitään luistamme luokitellut koirille vaan kaikki meidän luut on menneet kanoille ja kukolle)
4. Loput jätteet (kuten sitruunan- ja banaaninkuoret, jotka ei mene kanoille)

Kuten listasta näkee, talon teknisellä osastolla on hankaluuksia lajittelussa. Vika on kuitenkin teknisessä osastossa, sillä se ei suostu edes koittamaan sisäistämään näitä rajoja. Biojäte, on biojäte, on biojäte. Kukko kiekuu kiusatakseen minua, vain ja erityisesti minua. Miksi sitä pitää vielä ruokkiakin?-)

2017-06-04

Faktat

Ajoaika: N/A  
Keskikulutus: N/A  
Keskinopeus: N/A  
Kokonaiskilometrit: 2126 km

Aamupäivä meni asunnolla teknisiä asioita tehden. Krista asensi luurista uudelleen ja minä työstin Linode palvelimen kanssa. Päivän Italiatavoitteena oli vierailu “Italian Versailessa” eli La Venaria Realessa. Kyseessä on iso puisto, jossa on massiivinen linna ja sitten pikkasen pienempiä linnoja.

Lounaan jälkeen työstimme lähestymissuunnitelman. Pyörillä ei jaksa mennä. Matkaa on 17 km – ei sinällään paha, mutta pyörät on … nähnyt Italiaa paljon ja ehkä parhaat kilometrit on takanapäin. Julkisilla matka veisi ehkäpä kolme tuntia per suunta, joten Maailmantuhoaja™ käynnistettiin. Taistelusuunnitelma oli seuraava:

1. Piknik, rentoa lukemista ja ajatusten ylös kirjoittelua nurtsilla
2. Museo/alueeseen tutustuminen

Juhan luurilla suunnistaminen on Torinoon saavuttuamme muuttunut haasteellisemmaksi. Joko luurin GPS antenni on menossa rikki tai Torinossa on huono GPS peitto. Torinoon saavuttuamme, joka käyttökerralla on tullut useita kertoja “GPS signal lost”. Toistaiseksi olemme löytäneet perille, vaikka reitti ei ole ollut suorin mahdollinen.

Parkkipaikan metsästämisen vuoksi pysähdyimme pysäköimään 1.5 kilometriä ennen La Venaria Realea. Olimme ajoreitin ensimmäisellä pysäköintialueella ja tyhjä, iso parkkipaikka löytyi sattumalta. Sen välittömässä läheisyydessä näytti olevan myös puisto, joka todennäköisesti sopisi taistelusuunnitelman osaan 1. Niinpä parkkeerasimme, toimme piknik kamat mukaan (kahvia, teetä ja meloninpalasia) ja siirryimme Parco La Mandriaan. 10 minuutin kävelyn jälkeen löysimme alueen, jossa natiivit näyttivät parveilevan nurmella. Heitimme oman perseemme parkkiin perheemme normaalilla toimintamallialla. 50% seurueesta on puun vajossa, 50% seurueesta grillaantuu hitaalla liekillä auringossa – kaikki on tyytyväisiä. Natiivit näyttivät auringonoton mallia. Naispuoliset bikineissä, miehet sortseissa ja ilmeisesti, kun pokka riitti, ihan alushousuillaan.

Piknikin jälkeen tutustuimme mäen päältä löytyvään Castello de La Mandrian museoon. Museo oli yllättävän pieni, ottaen huomioon rakennuksen koon. Mielenkiintoinen museo kuitenkin. Paljon, paljon metsästysmaalauksia ja täytettyjä eläimiä.

Olimme lukeneet, että La Venaria Realessa olisi illalla 18.30 “tanssiva suihkulähde”. Kaikki yksityiskohdat, kuten missä se on, miten sinne pääsee yms puuttuivat. Lähdimme kuitenkin La Venaria Realea kohti, tavoitteena syödä jotain ennen kuin pyrimme vähintään lähteille. Tässä vaiheessa iltapäivää (klo 17 jälkeen) paukkuja ei enää toiseen museokierrokseen löytynyt. Google maps:n avulla löysimme loistavat arvosanat saaneen pitserian hyvin läheltä La Venaria Realea. Suunnistimme sinne autolla. Italiassa kaikki on … mahdollista? Erilaista? Ei sitä mitä luulit? Liike aukesi viideltä, mutta heiltä ei saanut pitsaa (paikka on pitseria). Heillä oli valmiita … mennään vaikka termillä leipä, jonka sisään oli oli leivottu eri asioita. Hinta 2€ kappale, koko kohtuullisen iso. Otimme niitä neljä. Hinta halpa, määrä hyvä, osan mielestä makuelämys heikko, osan mielestä toimiva. Viikonlopun yllätysravintolat nollasiat toisensa ja päästään keskiarvoon “OK”. Syötyämme päivällisemme Krista urhoollisesti selvitti miten pääsemme näkemään tanssivia suihkulähteitä. Esitys oli ilmainen ja hieno.

Ilta tuli vietettyä asunnon parvekkeella lukien ja viiniä sekä viskiä maistellen. Ukkonen, sade ja salamat antoivat iltaan hieman ääntä ja poikkeuksellista näyttävyyttä. Tunnelma ei kuitenkaan ollut ihan kohdallaan, jotain puuttui. Korjasimme tunnelman siirtymällä autoon. Automme on varustettu patjalla. Harppu tarvitsi sitä tulomatkalla ja loppukesästä autossa on tarkoitus nukkua sillä kun lomailemme eteläeuroopassa. Ja niin me lopetimme illan istuen autossa lukien kirjoja, viskiä nauttien ja kuunnellen sateen ropinaa auton kattoa vasten.

2017-06-03

Faktat
Ajoaika: N/A  
Keskikulutus: N/A  
Keskinopeus: N/A  
Kokonaiskilometrit:2054.5 km

Digitaalinen kukko herätti vahingossa klo 06.00. Ilmeisesti oikeaan kukkoon on totuttu. Digitaalisen kukon ei ollut tarkoitus herättää 06.00, joten Juha käänsi kylkeä – viikko on ollut raskas. Krista nousi ja kävi ilmesesti lenkillä. Juhan aamiaisen jälkeen matka vei polkupyörillä kohti Leiniä ja markkinoita. Markkinaostosten lisäksi listalla oli teen, VGA kaapelin ja polkupyörän kumin hankkimista. Teekauppa muistutti tarjonnaltaan kovasti Turun kauppahallin tarjontaa. Omiin purkkeihin mitä vaan teetä. Krista työsti keikan Italiaksi, runsaalla sormien osoittelulla – myyjä tosin koitti sönköttää englantia jossain vaiheessa

.

Tori aamupäivällä toimii kovin eri nopeudella kuin aamulla. Koska asiakas saa kuitin, voidaan vain yhtä asiakasta kerrallaan palvella ja nämähän pyytää sitä myyjää kasaaman kaiken, eivätkä kasaa itse. Tästä johtuen torikauppiaan luona jonotetaan hartaudella. Välillä oli pakko ottaa lisävirtaa pitsatiskiltä. Aamupäivä kului siis Leinissä marketissa ja kaupassa ostamassa ruokaa. Polkupyöräkauppa oli kiinni, joten kumi jäi ostamatta.

Iltapäivän ohjelmana oli matka junalla Torinoon. Torinosta tavoite oli shoppailla mitä Leinistä ei saatu. Museokaupoissa tietenkin pitää käydä katsomassa mitä ihmeellisyyksiä niistä löytyy.Torinon ensimmäinen stoppi oli massiivinen kaduilla oleva kirpputorimarkkinat. Kaikkea vanhaa ja uutta, hyödyntä ja hyödyllistä, oli myynnissä. Mitään ei jäänyt taskuun – ei mitään lähtenyt taskusta

Torinon ensimmäinen energiatankkaus tehtiin järjettömän kalliilla pastalla. Krista oli bongannut Lonely planetin kirjasta kivan pikku pastamestan läheltä minun valitsemaani nähtävyyttä Piazzo Castelloa. Pastamesta oli saanut loistavat arvostelut ja annoshinta oli 6€. Eiku syömään! Vitriinissä oli hinta pastan kohdalla 3€ ja pienen englannin kielisen keskustelun jälkeen saimme ostettua itsellemme annokset. Annos oli hyvin pieni, tuli pahvilautasilla ja upposi yleisöön alta viiden minuutin. Pasta oli hyvää, mutta sitä oli auttamattomasti liian vähän. Hetken kuluttua tilasimme toisen annoksen – sama surkea koko, loistava maku. Emme syöneet siis muuta kuin pastaa kaksi lautasellista per naama – hinta 34 euroa – 8.5 € annos. Lonely planet kirjamme on vuodelta 2016, joten 2.5€ lisähintaa vuosien saatossa on OK, mutta se annoskoko oli niin surkea …Maksoimme irvistelimme, puhuimme suomea. Oppirahat on maksettu, kysy hinta, kysy koko ennen kuin ostat. Perusjuttuja, olisi pitänyt muistaa!

Törkeästä ylihinnasta virkistyneenä painoimme Piazza Castelolle museokauppoja bongaamaan. Huomasimme Juventus fanien määrän kasvavan. Niiden määrä kasvoi tasaiseen tahtiin ja pian bongasimmekin kyltin, että niillä on peli <TÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT> tänään. <TÖÖÖT TÖÖÖÖÖÖT> – Mitä vi<TÖÖÖT>. Aha, näillä on tööttejä, jotka eivät ole kiinteästi autossa kiinni. <TÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT><TÖÖÖÖÖT><TÖÖÖÖÖÖÖÖÖT> Tööttimeteli oli järjetön, sekä yllättävä. Myyjät tööttäsivät yllättäen ja pyytämättä, fanit tööttäsivät kun töötätti ja muut fanit vastasivat töötteihin töötilläb. Fanien laulaminen,, hyvä meno ja käsittämätön määrä ei haitannut <TÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT> yhtään, mutta ne töötit… ne olis vienyt <TÖÖÖÖÖÖT> hermot, jos olisi nopeasti suuttuvaa tyyliä. Talsimme fanien seassa kiitettävän määrän, kävimme lähinnä eri museokaupoissa, irtoruokakaupoissa ja ikkunashoppailemassa. Lopulta keräsimme voimia paluumatkaan varten “kahvilassa” viiniä ja olutta nauttien. Noin viiden tunnin jälkeen kumpikin oli ihan valmis lähtemään takaisin kämpille maalle nukkumaan. Huomenna mennään uudestaan, katsotaan jotain nähtävyyksiä vaikka

2017-06-02

Faktat
Ajoaika: N/A  
Keskikulutus: N/A  
Keskinopeus: N/A  
Kokonaiskilometrit:2054.5 km

Nyt on päästy näkemään sekin, että pari tekee ristinmerkin ennen kuin lähtee hyökkäämään minun päälle.

Eilen pääsin treenaaman Krav Magaa. Kunnon hikitreenit perustekniikkaa tehden. Meininki oli hyvä, treenaajien taso parempi kuin Torinon keskustassa olleella salilla. Vetäjä oli sama Gianni, hänellä näitä saleja on kolme. Oma kohokohtani illassa oli neljän hengen ryhmässä tehty treeni, missä tuo ristin merkki tehtiin. Olen treenannut ehkä 10 vuotta enemmän kuin kukaan muu eilisellä salilla treenaava, joten lyön jonkin verran häijymmin pädiin (lyöntityynyyn) kuin muut salilla harjoitelleet. Ja kun oli vielä pieni näyttämisen meininki, lyönneistä ja muista hyökkäyksistä löytyi pikkasen normaalia enemmän potkua. Tarvin rankkaa treeniä E1 leiriä varten, joten “annoin palaa”. Treeni meni näin. Henkilö A pitää tyynyä, johon henkilö B hyökkää vapaalla tyylillä. Henkilö C seisoo A:n vieressä. Kun ohjaaja huutaa, lopettaa B tyynyyn hyökkäämisen ja laittaa silmät kiinni. Tämän jälkeen C hyökkää B:n päälle ohjaajan näyttämällä hyökkäysellä tai uhalla. B reagoi heti kun tuntee hyökkäyksen. Tämän jälkeen B menee tauolle ja D tulee lyömään. Meidän ryhmässä minä olin D. B teki hyökkäyssarjansa ja vapautuksensa. Sen jälkeen minä paukutin tyynynpitäjän (A:n) vaikean näköiseksi antamalla palaa kunnolla. Ehdin näkemään tuon ristin merkin tehtävän B:n toimesta ennen kuin laitoin silmäni kiinni. Täytyy sanoa, että jonkin verran hymyilytti . Löin kevyesti hipaisten. Olin vain “sähäkkä” toimissani.

Se treenitarinoista, tältä erää.

Kun lähdimme asuntoa Italiasta metsästämään teimme itsellemme selväksi muutaman kriteerin

1. Vähintään kaksi huonetta, jotta minä voin tehdä töitä oven toisella puolella tarvittaessa
2. Erillinen asunto, jotta Krista voi soittaa päivässä 8h harppua kenenkään häiriintymättä
3. Hyvä internet yhteys
4. Ei eläimiä (allergiat)
5. Läheltä Torinoa

Erinäisten yritysten jälkeen päädyimme käyttämään AirBnB:tä majapaikkamme löytämiseen. Kriteerien avulla oli helppo rajata AirBnB:stä löytämiämme asuntoja. Lopulta rajasimme itsemme neljään. Näille neljälle lähetettiin tarkempi kysymyssarja. Tuon kysymyssarjan pohjalta teimme päätöksemme. Lucan tarjoamassa asunnossa oli erinomaiset arvostelut, edullinen hinta ja lupaus että Kristan soito ei häiritse ketään. Hän jopa teki erityistarjouksen muusikolle, eli laski hintaa listahinnasta ainoana isäntänä. Hän kertoi täällä olevan koiria, mutta koirat eivät ole asunnossa, joten ei ongelmaa sen suhteen. Häneltä löytyy internet yhteys, joka on 4G:n yli. Torino on 17 kilometrin päässä ja junayhteydet löytyy. Asunnossa on olohuone, makuuhuone, keittiö ja WC. Kaikki tämä + hinta sai meidät valitsemaan paikan.

Jännitimme tätä majoitusta etukäteen hirvittävästi. Mahdollisuuksia mennä vikaan oli vaikka kuinka paljon. Katsotaampa miten homma toteutui

1. Huoneita on kolme, mutta yhdenkään huoneen välissä ei ole ovea! (Vessassa on tietenkin ovi)
2. Asunto ei ole erillinen. Täällä asuu alla ja sivulla muita ihmisiä.
3. Lucan internet yhteys oli niin surkea, että ostin omani välittömästi ekana päivänä
4. Paikassa on useita eläimiä, yllätyksenä kissat ja kukko.
5. Olemme autolla 30 minuutin päässä Torinosta. Kristalla menee arviolta julkisilla puolitoista tuntia asunnolta Torinon keskustaan.

Menikö homma metsään? – Ei. Miksi ei?

1. Olemme Italiassa, Krista menee mielellään opiskelemaan (ilman harppua) terassille tai puutarhaan ja ovi menee perässä kiinni, joten yksityisyys palaverien aikana on taattu.
2. Krista on jo pitänyt lyhyen esityksen naapureille. Musiikkia , halutaan kuulla lisää, eikä harjoittelu haittaa ketään (tai ainakaan ketään ei myönnä sen haittaavan).
3. Internet yhteys oli rahalla (liittymä 2 x 30 GT & välttämättömät oheislaitteet olivat 89 €) korjattavissa. Toistaiseksi ongelmia ei ole ollut kaistan kanssa kuin ihan pienen hetken verran
4. Eläimet saatiin teljettyä ulos, asunto on puhdas – ongelma on hanskassa.
5. Etäisyys ei ole ongelma. Etäisyys oli tiedossa valitessamme tämän asunnon.

Miltä täällä näyttää? Tältä

Ei kovin suomalaista tai minimalistista, mutta nopeasti tähän tottui