Lindos ja Akropolis

2022-07-12

Ensimmäinen tutkimusreissu!

Akropoliksen rauniot oli valittu kohteeksi jo hieman aikaisemmin. Krista oli tehnyt kaikki järjestelyt ja pakkaukset, minun hommanani oli suunnistaa ja toimia (Veikon) muulina.

Heti aamiaisen jälkeen tiukasti liikkeelle, tavoitteena olla Akropoliksella ennen ruuhkia ja paahtavaa hellettä, eli kahdeksan jälkeen. Energisen vauhdikkaasti respaan ja taksia tilaamaan. Vain 20 minuuttia myöhemmin olimme taksin kyydissä, kellon ollessa tässä kohtaa jo yli kahdeksan😄 Onneksi olemme lomalla ja voimme olla rentoja aikataulun suhteen.

Lindos on vanha kaupunki, niinkust oikeasti vanha kaupunki. Aikaisemmat vanhat kaupungit, missä olemme enemmän seikkaileet, ovat kuitenkin viime vuosituhannella rakennettuja, kuten rakas Turkumme. Tämä kaupunki on rakennettu ennen kristillistä ajanlaskua (?), kaikki vuosiluvut on varustettu BC:llä ja pienenee vuosien edetessä: Kolossusta alettiin rakentamaan 292 BC, valmista tuli 280 BC ja se kaatui 226 BC tjsp. No okei, joo, Roomassa ollaan oltu ja se on ollut olemassa BC, samoin Torino… mikäs tässä kaupungissa on sitten aidosti vanhempaa kuin mitä aikaisemmin olemme kohdanneet…

Anyhoooo! Akropolis!

Googlen  avustamana menimme vain pikkasen eri reittiä kuin massa, menimme sitä tietä pitkin mitä menee aasit (*tirsk*). Kärryt mukana niin pitkälle, että tuli rappusia vastaan, sitten piiskasin esiin Minimeissin ja nostin pienen miehen olalle. Tällä paketilla mentiin tunti- tunti puolitoista mäkeä ylös, alas sekä käveltiin Akropolissa. Ei tuntunut missään! Lienee sukupuolijuttu, miehet olivat ylipirteitä, eivät juurikaan rasittuneita – ei edes pienempi, kaikesta siitä kiipeilystä huolimatta. Ylhäällä oli mahtavat näkymät, mutta itse Akropolis temppeleineen oli vähän tylsä, mitään sanomaton. Vanha kuin taivas, mutta “meh”.

Akropolis visiitin jälkeen kävimme mainiossa kahvilassa syömässä lounasta ja sammuttamassa Veikon lyhdyn. Sitten jatkoimme kaupungin pienten katujen kiertelyä, poikkesimme kirkossa sekä katsoimme vanhaa amfiteatteria. Aloimme olla valmiita paahdosta yhden aikaan, joten tilasimme taksin. Taksilla kesti yli tunti tulla paikalle. Hänen piti tulla 30 minuutissa, mutta ensin piti viedä joku poika kiireellä sairaalaan parsittavaksi, sitten piti viedä itkevä nainen poliisiasemalle, hänen lentonsa oli lähdössä 4 tunnin kuluttua ja kaikki hänen paperinsa oli kadonneet. Viimeinen asiakas ilmoitti perille päästyä ettei hänellä ole rahaa ja pitää löytää poikaystävä Lindosista. Kun meidät vihdoin saatiin kyytiin, kuskilla oli vielä isosti menovaihde päällä ja vauhtia riitti. Pyysimme häntä hidastamaan, jolloin hänkin tajusi menevänsä lujaa ja alkoi rauhoittumaan. Hän naureskeli ja pahoittelu ja kertoi tarinaansa, syitä miksi hän oli myöhässä ja ajoi niin vauhdikkaasti.

Hotellilla me miehet siirryimme pikapikaa altaalle nauttimaan vesialtaassa kävelystä ja vedellä lutrailusta. Täällä on tapana viimeisenä iltana tai päivänä jättää lelut jollekulle, joka voisi niitä arvostaa. Meillä oli ensimmäisestä tällaisesta kohtaamisesta käsissämme ämpäri, pallo, pari lapiota ja iso rantapallo. Nyt osuimme kultasuoneen parin päivää vanhojen tuttujen kroatialaisten kanssa. Heidän paluunsa oli tänä iltana ja he lahjoittivat meille tavaransa. Mahtavin on muovinen auto, minkä kanssa voi päristellä altaan reunaa pitkin menemään. Isoa miestä ilahdutti vesipyssy sekä jättimäinen ankkarengas, jonka kanssa voi kellua vedessä. Lisää ämpäreitä, joku keltainen iljetys (naisten mielestä) ja muita hiekka/vesileluja. Nämä dumpataan altaaseen huomenna kommuunileluiksi, jotka keräämme aina poistuessamme talteen.

Lindos reissu oli hyvä mitta meidän kestävyydelle. 2-3 tuntia kohteessa on aikalailla maksimit. Ruokailun kanssa pitää olla tarkkana ja vettä pitää kitata kuin tapajuoppo olutta. Kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut päivä

Urheilullisempi päivä

Unohdetaan listaus, työstetään tunnelmaa!

Lähdetään kelistä. Huoneen ilmalämpöpumppu on laitettu jäähdyttämään huone 24 asteeseen, silloin on mukavaa. Se kertoo siitä minkälainen lämpötila täällä on. Ennen kuin lähdimme reissuun pienimatkamies oli blondi, nyt hän on varustettu valkoisilla hiuksilla, keltainen on vain muisto JA HÄNELLÄ ON HATTU PÄÄSSÄ KOKO AJAN. Hän itse pitää siitä huolen, ulkona on hattu päässä.

“Unko siellä kuuma?” “Ei”…”Täällä on helvetin kuuma”.

Toimiko idea urheilusta? Hell ya! Kevyt aamiainen, kevyt lenkki, kevyt ruokailu, aqua fitness ja tadaa(!) ainut, seurueesta joka ei nuku on se joka juoksi ja urheili. Okei, rehellisyyden nimissä mainitsin, että Krista kävi Veikon kanssa liki tunnin mittaisella kärrylenkillä ennen lounasta. Yritin nukkua päikkäreitä Veikon päikkärien aikaan – ei onnistunut. Kello on nyt liki kymmenen illalla… ja ainut joka juoksi, urheili ja kantoi pienintä miestä on yhä rock an roll menofiiliksissä. Urheilu ja kevyt ruokailu toimii!

Päivän erikoisuuksia: Tänään oli vanhempien oma ilta. Anoppi vahtii pienen miehen unta. Illallisen jälkeen alas kreikkalaiselle alueella kuohareille! Tunnelmaa kohottaa 20 vuotta sitten hymyn nähnyt vanhempi palveleva naishenkilö.

“Kaksi kuohuviiniä kiitos”

“mmmmm”

Ottaa viimeisen kuohuviinilasin ja kaataa siihen pullosta reilun lasin. Etsii toista, ei löydy, ottaa normaalin vesilasin. Kaataan pullon jämät siihen, pullo pois ja toinen pullo jäistä, siinä on vielä surullisemmat jämät, jotka kaadetaan vesilasiin, joka on nyt kolmasosan verran täynnä.

“There”

:-O. Ei voi kuin nauraa, palvelun tason muutos kerrosten välillä on järjettömän iso. Yläkerrassa tarjoilijat vitsailivat, kaatoivat lisää viiniä, toivat lisää viiniä, kaatoivat viiniä ja kun kielisit kaamatasta “Oh, you are the driver I see!” ja fist bump!

“kuohuviinien” ja naurun jälkeen siirryimme allasbaarille nauttimaan drinksuja. Paljastui, että tarjolla on myös viskiä all-inclusiven hintaan. Tässä kohtaa kokenutkin viskin juoja tietää, että kyseessä ei voi olla kovin arvokasta viskiä. Baaritiskillä mies kuitenkin toteaa

cerveza grande loro no, una pina colada

Pina coladan jälkeen on aika koittaa viskiä…

Vislkiä, kiitos

“John Barr whisky” – Kyllä, kiitos.

“Jäitä?” – En ehtinyt vastaaamaan…

“Cokista?” -” Ei!”

“Kerro kun lakkaan kaatamasta.” – desin kohdalla “Hep!”

Olen juonut viskejä 14 vuotta, matkan varrella olen kurlannut huonoja. Olen juonut romanialaista kotipolttoista luumuviinaa ja analysoinut sen makuja. Koskaan ei ole viski maistunut näin järkyttävältä. Edes jäät eivät vaimentaneet sitä järkyttävyyttä, joka tämä viski oli. En ole varma miten lujaa mestaritislaajaa on lyöty, että tämä on hyväksytty viskiksi ja mitä ihmettä markkinointiosasto on vetänyt todetessaan

“John Barr Reserve Blend unites Highland malt and grain whiskies, for structure and richness, and Speyside varieties, for a mellow finish.

Each component whisky is carefully selected and expertly blended by a 3rd generation master blender, whose time-honored approach to whisky making delivers a reserve blend with a distinctive, rewarding taste profile.

John Barr Reserve Blend is characterized by rich aromas of chocolate, baked sweet apple, and freshly baked bread, followed by notes of ripe apricot, gingerbread, and hazelnuts on the palate, and a lingering maple finish.”

Toisaalta, makuhermojani kuritti elämäni sokerisin Pina colada, joka väistämättä koitti sokerilla peittää jotain hyvin halpaa viinaa. Annan viskille arvosanan “4, koittaisin uudestaan”.

Ei tunnu missään…

Okei, joo. Kuntoilu on jäänyt vähiin viimeisen kahden vuoden aikana, mutta ei silti pitäisi peruspäivä olla näin rankka :D, kello on 20.35 ja kaikki aikuiset taistelevat viimeisillä tahdon rippeillä unta vastaan. Kirjoitan blogin silkalla raa’alla tahdonvoimalla.

Herätys – läpi yön tunnin – kahden välein, uusi paikka, levoton uni. Lopullinen herätys 6:15 pirteänä kuin levosta lähtenyt rusakko. Lelut lattialle, sängylle ja meno päälle. Seitsemältä aamiaiselle. Aaamiaisen jälkeen jakaudutaan kahtia: allekirjoittaneelle tunti omaa aikaa, joka käytettiin softan konfigurointiin. Vuoden tauon jälkeen haluan, ja saan, taas säätää koneillani. Sitten läpystä vaihto, pieni mies isän ja anopin kanssa leikkipuistoon. Siellä aktiivista sekoilua kunnes on ruoka-aika. Leikkipuistossa pääsin taas toteuttamaan itseäni parhaalla mahdollisella tavalla, kas yhdestä keinusta on ruuvi liki kokonaan irti. Se kiristyy kiinni näppärästi Leatherman Treadin, räikkäpalan ja bits kuusiokolon avulla. \o/ Leikkikentän jälkeen kokos sakki kasaan ja syömään ja torkuille. Pienin sammui kuin kivi, samoin vanhemmat.
Ylös, ruokaa nassuun ja rannalle.. Rannalla miehet aloittavat miehisen operaation: kuopan kaivuu. Raakatyön tekee isompi, pienempi on keskittynyt arkeologisiin tarkkaavaisuutta kaipaaviin erikoiskaivaintoihin. Niistä löytyykin poikkeuksellisen hienoja kiviä. Kivet eivät maistu hyvältä ja jostain syystä isompi ei arvosta jos niitä koittaa syödä. Kuoppa on lähdettäessä kolmen naperon kokoinen sivusuunnassa ja ehkä 50 cm syvä syvimmältä kohdin. Tästä on hyvä lähteä isompaa rakentamaan.
Rannalta syömään ja takaisin rannalle… Rannalta ylös, huoneeseen pesulle ja leikkejä ja … syömään. Sitten kun on syöty, onkin luvassa pienen miehen nukutus ja hän nukahtaakin liki välittömästi. Sitten … syömään. Taas? – Joo.
Syömisen jälkeen kello onkin jo kahdeksan ja aikuiset on valmiita sammumaan. Illan viimeisenä toimena käydään katsomassa huomisia ohjelmia. Ajatus menee näin: koska virtaa tuntuu riittävän

  1. Juha starttaa aamulla heti Veikon herättyä aamulenkille.
  2. Veikon mennessä nukkumaan Juha menee jonhonkin vesijumppaan
  3. Näistä hyvin energisoituneena loppupäivä meneekin pojan kanssa ja illalla on vanhempien laatuaikaa kahden kesken

Nyt kun tätä suunnitelmaa katsoo toinen silmä jo kiinni ja puolet päästä unessa, tulee väistämättä mieleen, että huomenna energiaa on ihan eri tavalla käytössä kunhan vain viitsii urheilla.

zzzz*bum* reissublogi on hengissä taas

Liki kaksi vuotta vailla blogipäivitystä! Liki kaksi vuotta reissaamatta. Nyt on edessä uusi uljas reissaus, tällä kertaa uutta testaten. Reissuihin mukaan, pysyvänä reissaajana, on liittynyt pieni matkamies Veikko!

Tavoite on saada reissaus taas osaksi arkea. Tällä kertaa kohteena on Rhodos saari Kreikassa. Koska matkaamme tuntemattomaan pienen miehen kanssa olemme valinneet jotain täysin uutta meille: all-inclusive pakettimatka. Ajatus takana on, että perusasiat arjessa on hoidossa ilman mitään suunnittelua, voimme keskittyä reissaamisen riemuun. Reissaamisen myötä on minun aika taas totutella blogaamaan 🙂 joten joten… mites tämä menikään?

The White Rabbit put on his spectacles. “Where shall I begin, please your Majesty?” he asked. “Begin at the beginning,” the King said gravely, “and go on till you come to the end: then stop.”

Aamun herätys aikuisille tapahtui klo 3:30 Hiltonisa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kohtuu hiljaisesti pakkasimme ja 3:50 pieni mieskin rääkäisi. Hän liittyi menoon mukaan hyvin pienellä protestilla. Kun kengät oli jalassa ja hattu päässä, hän oli valmis valtaamaan maailman.

Reissun erityisen jännä palanen on pakkaus. Matkaamme käsimatkatavaroilla, poislukien kärry mikä menee ruumaan. Pienellä herralla on oma käsimatkatavaransa, missä on kaikki hänen tarvikkeensa.

Lentokenttäosuus meni surutta, mies piippaa nykyään metallinpaljastimessa, eikä kukaan usko että on tekolonkka. 🙂 Lisää valaisuja ja taputuksia – sitä lentäminen on tästä eteenpäin. Lentokentällä pääsin myös toteuttamaan itseäni heti. Lasten hoitohuoneen laskutason kahvan kiinnitys oli irti. Ruuvit löytyivät vielä sisältä, joten sain ruuvattua kahvan takaisin kunnolla kiinni Leatherman treadin kanssa samantein :).

Lento itsessään meni kiitettävän mukavasti, siellä oli pari heikkoa hetkeä, pääasiassa homma meni kiitettävästi puikkoihin. Ruokailun jälkeen ryhmä onnistui nukkumaankin 45 minuuttia.

Rhodoksella poika olalle, sormi sojoittamaan eteenpäin ja bussimatka voi alkaa. Bussimatka meni täysin mallikkaasti ja hotellilla oli luvassa nukutusoperaatio seuran pienimmälle. Ensimmäinen päivä on mennyt paikkaan tutustuen ja kasilta allekirjoittanut on valmis sammumaan pienemmän miehen viereen.

Koronasta voi sanoa sen verta, että täällä on tiukka koronakuri. Päivää ennen tulin infot, että buffetissa ruoka haetaan kertakäyttöhanskojen kera, maskia pidetään ruokaa haettaessa yms. Hotellin tiskillä respa kertoi että täällä on tiukat koronatoimet, tiedot löytyy lapusta tärkeintä on että checkout on lähtöpäivänä klo 11…. Ei ole näkynyt maskeja, ei kertakäyttöhanskoja, ei mitään tietoa koronasta ellei huomioida ruokatarjoilijoiden (muilla tarjoilijoilla, baarimikoilla yms ei ole) maskeja. Jos nämä on tiukkoja toimia, lisää tätä mulle.