LaRochelle2018

Viikko 28, elämää Ranskassa

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-13
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4577 km
Heräämme aamuisin säntillisesti kuudelta. Seitsemältä olemme juoksemassa joko kuntoilemaan ja sen jälkeen patonkikauppaan tai suoraan patonkikauppaan. Patonkikaupassa Krista vaihtaa lauseen tai kaksi kivan myyjän kanssa ja minä maksan hiljaa ostokset. Aamu on hyvin ranskalaista. Tämä osa kulttuurista on opittu.
Puhuttaessa ranskalaisesta kulttuurista pitää puhua (lisää) näiden aukioloajoista. Perjantaisin meillä on “pitsaperjantai”, eli perjantaina lounas on vuosia ollut pitsaa aina kun mahdollista. Kunnon suomalaiseen tapaan lounas syödään kello 11. Dompierre sur merin keskustassa on pitseria, se aukeaa kello 11.00. Riemuitsimme tiedosta, että pitseria aukeaa sopivasti lounasaikaamme, mutta unohdimme patonkikauppojen aamuista oppimamme asian. Liikkeen avausaika tarkoittaa kellonaikaa, jolloin työntekijät ilmestyvät paikalle ja samalla avaavat ovet. Se ei tarkoita, ei missään nimessä, että liikkeestä saisi mitään ruokaa pihalle vähän jälkeen yhdentoista. Eihän siihen aikaan ole pitsauuni edes päällä vielä! Höpsöt turistit! Pitsaa saa aikaisintaan kahdeltatoista, mutta sen tilata yhdentoista jälkeen. Pitsan saanti vaati siis kaksi käyntiä pitseriassa. Nyt luulen, että olemme sisäistäneet ranskalaiset aukioloajat. Peukkusääntö on “Älä mene liikkeeseen ensimmäisen aukiolotunnin aikana”
Pikku kaupungin pikku liikkeet on silkkaa mahtavuutta. Löysimme jo aikaa sitten tästä majapaikan läheltä ekologisen pastaliikkeen. Sen aukioloajat ovat hyvin rajatut, joten meillä kesti hyvä aika ennen kuin saimme ajat sopimaan. Asiakaspalvelu oli A-luokkaa, A.-.luokkaa. Saimme puhua rauhassa suomeksi, ihastella kaikkea samalla kun myyjä pysyi tiskin takana hiljaa. Vaihdoin hänen kanssa katseita ja hän oli hyvin iloinen sekä aidon hämmästynyt. Lopulta ostimme, omiin astioihimme, juustoa ja pastaa Kristan toimesta ranskaksi. Saimme kaupanpäälliseksi tiramisut per nenä. Hän jopa kyseli, onko meitä enemmän kuin me kaksi. Olisimme ilmeisesti saaneet koko sakille tiramisua. Meistä tuli välittömästi ja peruuttamattomasti vakioasiakkaita liikkeeseen. Palvelu on A-luokkaa.
Oikea käteni tuntuu kestävän yhdet Magatreenit viikossa hyvin. Voin käyttää kättä hyvällä nopeudella, voin tehdä joitakin punnerruksia. Padien pitäminen kirpaisee, jos toinen lyö lujaa, mutta tämäkin voidaan korjata elekommunikoinnilla – yhteistä kieltähän meillä ei ole. Treenaamista koitetaan tehdä hankalammaksi minulle. Ohjaaja ilmestyy aina välillä ohjeistamaan pariani hyökkäämään poikkeavalla tavalla. Tämä tekee hommasta mielenkiintoista. En missään nimessä ole “tasokoekunnossa”, tekniikoita puuttuu listalta läjä ja reaktiot on perusreaktiota – korkeampi kama vaatii miettimistä, mutta reagoin mielestäni aika hyvin uusiin haasteisiin. Ensiviikolla lisään treenimäärää kahteen treeniin viikossa.
Keskiviikkona tein ensimmäisen työpäiväni pelkästään seisten. En istunut työpäivän aikana muuta kuin syödessäni. Loppuviikko meni myös seisoen. Koitin tätä samaa viime kesänä Italiassa, mutta pääsin parhaimmillanikin vain 5 tuntiin. Keskiviikosta saakka olen tehnyt kaikki tietokonehommat, pois lukien tämän blogin kirjoittamisen, seisten. Tavoite on tehdä tästä pysyvä työasento. Jalkapohjat erityisesti huutaa hoosiannaa näin perjantai-iltana, mutta muuten seisominen on mennyt yllättävän kivutta.
Alamme olemaan saaneet riittävästi kämpällä latautumista. Iltaisin Krista on lukenut GTD kirjaa, minä olen tehnyt DR testejä kotilaitteistollani. Perjantaina oli  jo aitoa halua poistua kämpiltä, tutustua La Rochelleen. Perjantaina meidän piti mennä Bunkkeriin käymään, mutta joudumme lykkäämään sen ensi viikkoon. Bunkkeri on aito saksalainen toisen maailman sodan aikainen komennusbunkkeri. Vaihdoimme bunkkerin lennosta La Rochellen yhteen kolmesta tornista. Olimme jo käyneet yhdessä niistä, joten nyt oli aika käydä seuraavassa. Se ei osoittautunut niin helpoksi kuin luulimme. Täällä on jokin ulkoilmatapahtuma Francofolies. Festari? Leffatapahtuma? Jotain massiivista ja se esti pääsyn toiselle kolmesta tornista. Vaihdoimme suunnitelmia lennosta ja suuntasimme kolmannelle tornille, “Tower of lanter“. Majakkatorni oli onneksi Festari-alueen ulkopuolella ja saimme turisteltua siellä. La Rochelle vaan näyttää mahtavalta! Kerrassaan mahtavalta. Niin mahtavalta, että päätin polttaa keräämiäni liukumatunteja ja pitää tulevana maanantaina vapaapäivän.

[Best_Wordpress_Gallery id=”179″ gal_title=”La Rochelle, 2018-07-13″]

Versailles

LaRochelle2018 juha Comments

2018-07-08

Ajoaika: 4 h 56 minuuttia
Keskikulutus: 12.7 l/100km
Keskinopeus: 91 km/h
Kokonaiskilometrit: 4577 km

Herätys kuudelta, virkeänä kuin peippo vaikka toisin voisi luulla, sillä vastakkaisen puiston bileet lakkasivat vähän jälkeen viiden. Tiedän tämän, koska viideltä oli pakko käydä vessassa. Viime yönä Krista oli autoon päässeiden hyttysten uhri. Tänä yönä minä. Emme tiedä miten ne sisälle pääsi, mutta puremista päätelleen niitä pari täällä oli. Häiriöistä huolimatta yö oli hyvin leppoisa.

Teimme aamiaista kaikesta hiljaisuudessa. Seitsemän jälkeen paukutimme kaikki auton ovet kiinni poistuaksemme leirintäalueelta kohti Versaillesia. Versailles oli hämäävän lähellä. Olimme siellä todella hyvissä ajoin. Sunnuntaina ennen kahdeksaa ilmaisen parkkipaikan löytäminen ei ollut ongelma. Olimme jopa lippujonolla ennen kuin lippujono oli olemassa. Emme kuitenkaan olleet ensimmäisiä jonottamassa varsinaiseen Versaillesin palatsiin. Tässä vaiheessa, puoli tuntia ennen Versaillesin aukeamista, sinne jonotti jo neljä – viisi bussillista turisteja. Me kävimme pikaisesti katsomassa puistoa, jonka jälkeen myös lipunmyynnille oli muodostunut jono. Onneksi jono oli inhimillinen ja saimme liput kohtuullisella vartin jonotuksella. Tähän päättyi Versaillesin käynnin saksalainen säntillisyys. Tästä eteenpäin homma oli enemmän tai vähemmän sekoilua ja säätämistä.

Krista oli kuullut opastuksista. Lipunmyynnistä ei voi ostaa opastuskierrosten lippuja, niitä myydään toisella puolella aukiota. Opastettujen kierrosten lipunmyynnin löytäminen vaatikin jo vartin verran etsimistä ja tässä vaiheessa jo jono Versaillesiin on satoja ihmisiä. Opastetun kierroksen lipun ostaminen oli ihan yhtä sähläystä, ei meidän, vaan lipunmyyjien ja oppaiden toimesta. Saimme kuitenkin liput päivän ensimmäiseen, 10.30 alkavaan, opastettuun kirerokseen. Koska aikaa oli tässä vaiheessa vain 45 minuuttia, palasimme autolle päivän toiselle aamiaiselle ja pakollisille patonkiostoksille. Vaikka olemme turisteja, emme ole barbaareja. Osaamme ostaa patongin aamuulla, kuten natiivitkin.

Opastetulle kierrokselle pääseminen ei ollutkaan niin simppeliä kuin luulisi. Lipunmyyntihuoneessa meni pitkä tovi ennen kuin saimme jonkun kertomaan minne pitää mennä, että pääsee kierrokselle. Päästyämme varsinaiseen odotteluhuoneeseen huomasimme kaikkien muiden istuvan kuulokkeet korvilla. Ketään neuvovaa henkilöä ei löytynyt. Niinpä omatoimisesti otimme kuulokkeet, joita emme saaneet päälle. Lopulta löytyi joku henkilökuntaan kuuluva, jolta saimme uudet kuulokkeet (toinen oli oikeasti kuollut) ja ohjeet miten kuulokkeita käyttää. Juuri kun saimme kuulokkeet toimimaan, alkoi opastettu kierros. Enne varsinaista linnakierrosta oli vuorossa metallinpaljastin ja laukkujen läpivalaisu. Tähän tyssäsi Juhan seikkailu. Patongit olivat liikaa Versailesin turvajärjestelyille. Laukun kanssa ei voinut tulla läpi. Niinpä Juha juoksi äkkiä takaisin löytääkseen laukkuvaraston. Kun laukku oli onnistuneesti jätetty, piti ohittaa jonosta niin penteleesti ihmisiä ja tunkea taas metallinpaljastimelle. Leatherman Threat, känny ja vesipullo oli kovin tunnistettavia esineitä – minua tervehdettiin tuttavallisesti ja pääsin nopeasti palaamaan ryhmän luo.

Varsinainen kierros oli hyvin valaiseva. Versailles tuntui tässä vaiheessa hyvin tilavalta. Ihan niin kuin museokierrosten kuuluu olla. Kun ohjattu kierros oli ohi, olimme vapaita seikkailemaan palatsissa. Ohitimme siis sattumalta sen, nyt jo satoja henkilöitä, pitkän, auringonpaahteella murhaavan jonon. Versailles on yksi massiivinen jono. Myös sisällä. Tilat ovat eeppisiä, taulut jättimäisiä ja kattomaalaukset mahtavia. Ne on niin isoja, että niitä ei voi kännykkäkameralla kuvata. Ne ovat myös niin isoja, että niitä ei ehdi kunnolla sisäistämään väkijoukon viedessä jonoa eteenpäin. Pysähtyminen on liki mahdotonta. Eteenpäin on mentävä, halusit tai et. Vietimme Versaillesin parissa 8.15-15.45. Ainoat tauot välissä oli neljänkymmenen minuutin toinen aamiainen autolla, tunnin lounastauko ja kahdenkymmenen minuutin torkut varjossa – kyllä, olemme nyt nukkuneet myös Versaillesissa :). Ehdimme käymään kaikki palatsin tilat. Yhtään enempää ei olisi jaksanut. Katsomatta jäi siis puutarha kanaaleineen kaikkineen, pieni ja iso lisäpalatsi ja hevoset. Nuo loput on vähintään yhden toisen kokonaisen päivän mittainen tutkimusmatka.

Päästyämme ulos, hyppäsimme autoon ja lähdimme ajamaan takaisin La Rochelleen. Tällä kertaa kun ei ollut kiire, pysähdyimme syömään 2,5 tunnin ajon jälkeen. Blogi on poikkeuksellisesti saneltu. Mikä päästää blogaajan liki tunnin aikaisemmin nukkumaan.

[Best_Wordpress_Gallery id=”177″ gal_title=”Versailles, 2018-07-08″]

Pariisipyrähdys, osa 2

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-07
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  4129 km
Heräsin yksin minuuttia ennen kuutta. Otin kamani autosta ja lähdin aamutoimille ihanan rauhalliseen leirintäalueeseen. Kuudelta kaikki paikat on vapaana ja on mahtavan hiljaista. Kirjoittelin blogin kaikessa rauhassa ravintolan pöydän ääreltä ja seitsemältä hipsin autolle aamiaista tekemään.
Olimme leirintäalueen kaupalla kahdeksalta ostamassa patonkia. Patonkia mussuttaen lähdimme kävelemään metroasemalle. Metroasemalla jakaannuimme. Krista lähti kohti päivän ensimmäistä harppukauppaa ja minä kohti Notre Damen Katedraalin torneja.
Jonottaminen on tuskatonta. Katedraalilla DuckTheLine käyntiin ja se kertoo lähialueella olevat jonot. Pitää siis fyysisesti olla siellä minne jonottaa tai huijata GPS dataa, että on siellä minne haluaa jonottaa. Sitten valitaan sopiva aika ja poistutaan. Minä valitsin ensimmäisen vapaan ajan mikä oli tunnin päästä. Siirryin jonottamaan läheiseen kahvilaan, jossa kahvia hörpsien aloin työstämään HackTheBoxin yhtä konetta. Homma meni sen verta mielenkiintoiseksi, että tajusin olevani vain muutaman minuutin päässä varatusta ajanhetkestäni. Päädyin juoksemaan Damelle, mutta ehdin varaamaani ajankohtaan.
Jonopaikkani vei minut Notre Damen Katedraalin tornien “museokauppaan” ja varsinaiseen lipunmyyntiin tornikierrokselle. Aha! Tämä ei ollutkaan ilmaista! Sikamaista :). Ostin iloisena 10€ lipun ja lähdin seikkailemaan. Minulla paloi aikaa kierrokseen yksi tunti. Tuli mentyä todella, todella monta porrasta todella kapeissa portakoissa. Missään kohtaa rappustossa ei mahdu kaksi henkilöä menemään rinnakkain. Näkymät olivat mahtavat, kello todella vakuuttava läheltä katsottuna.
Damen jälkeen oli edessä Kristan tapaaminen ja lounastauko. Kummankin aamu oli ollut hyvin onnistunut. Kristalla oli hauskaa, minulla oli hauskaa. Lounaamme erikoinen osa oli alkupalat. Kristalle luuydintä, minulle linssi+kananmuna+pekoni “salaatti”.
Ravintolalounaan jälkeen siirryimme läheiseen puistoon ottamaan iltapäivätorkut. Torkkujen jälkeen oli kahvin ja teen aika. Menimme läheiseen Starbucksiin, koska sieltä saa Coffe Filtre – normaali kahvia. On aina mielenkiintoista nähdä mitä ne kirjoittaa nimen kohdalle kun sanoo “Juha”, tällä kertaa saimme Youa. Kristalla oli listalla seuraava harppukauppa ja Juhalla Katakombit.
Minun toimintasuunnitelma oli sama, Katakombeille, duck the line ja hakkeroimaan. Katakombeilla Duck the Line näytti: 1615 henkilöä jonossa. Joo-o, morjes! En ole pääsemässä tänään sisään. Niinpä vaihdoin kakkossuunnitelmaan. Alan liikkumaan kohti kello 18 tapaamispaikkaa ja pysähdyn johonkin kivaan kahvilaan hakkeroimaaan. Suunnitelma B toimi todella hyvin. Kristan iltapäivä oli samalla tapaa onnistunut. Toisessa harppuliikkeessä ei ollut mitään ostettavaa nuottia, eikä siellä jaksanut soittaa harppujakaan. Niinpä Krista tuli minun luo. Söimme siellä ravintolassa kivat salaatit ja lähdimme tarpomaan takaisin leirintäalueelle.
*puuuh* päivä on ollut pitkä ja Pariisissa on kuuma. Hyvin seikkailleena on hyvä sammahtaa autoon yöksi.

[Best_Wordpress_Gallery id=”175″ gal_title=”Pariisi, 2018-07-07″]

Pariisipyrähdys, osa 1

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-06
Ajoaika: 4h 14 min
Keskikulutus: 12.6 l/100km
Keskinopeus: 103 km/h
Kokonaiskilometrit:  4129 km
Viikon kohokohdat
Magatreenit, oikea käteni kestää treenit kun teen ne kevyesti. Ala-asteikäisen lapsen kanssa treenaaminen tällä kyvykkyydellä oli ihan OK. Oli mielenkiintoista koittaa kommunikoida muksulle korjauksia hänen lyöntitekniikkaan. Saimme lopulta ihan takajalan pysymään massa suurimman osan ajasta :).
Krista on hankkinut kirjoja täällä tekemällä book swappingia. Paikkoja löytyy runsaasti. Torstaina piti vaihtaa hänelle uusi kirja, mutta koko kirjahylly oli lähtenyt. Jäljellä oli vain betonijalka ja pari ruuvia.
Päivä 50: Tavoitteeni oppia Ranskan kulttuuri syömällä patonkia ei ollutkaan vitsi! Huomaan muuttuvani vääjäämättä ranskalaiseksi. Pidin suklaaleivetettä aikaisemmin hirvittävänä kamana. Tänään aamulla kokeilin ranskalaisten tapaa syödä patonkia sulkaalevitteen kanssa. Patonki+suklaalevite+kahvi on järjettömän hyvä kombo. Tämä löytö muuttaa kaiken.
Tänään yritimme lopettaa työt tehokkaasti kolmelta, jotta olisimme Pariisissa riittävän aikaisin. Kumpikin veti pitkäksi, minä tajusin lopettaa jo puoli neljä, siinä missä Kristaa piti repiä irti vielä lähempänä neljää. Lentävä lähtö muuttui hitaaksi valumiseksi. Ensin yksi asia, sitten toinen, lopulta pääsimme matkaan vähän yli viisi. Tämä aiheutti reissun ensimmäisen jännän osan. Pariisiin ajaa liki neljä ja puoli tuntia, leirintäalueen sisäänkirjautuminen pitää tehdä ennen kymmentä. Jos mitään ei satu, emmekä pysähdy, olisimme varttia ennen takarajaa pihalla.
Varsinainen jännä osuus tuli bensamittarista. Lähtiessämme bensamittari näytti tankin olen 3/4 täynnä. 160 kilometrin jälkeen mittari näytti vähän yli 1/4 täynnä. Mittarin ollessa 1/4 ja 2/4 puolivälissä Juha ilmoitti Kristalle, että bensaa katoaa epänormaalia vauhtia. Ehkä 10 minuuttia myöhemmin bensamittari oli 1/4 kohtaalla. Tässä kohtaa poikkesimme huoltoasemalle. Katsoin tankkauspäiväkirjaani ja huokaisin helpotuksesta. Matkaa edellisestä tankkauksesta oli oikeasti niin paljon, että tankin pitäisikin olla 1/4 kohdalla. Auto on pysäköitynä niin, että bensamittari näyttää rajusti väärin. Mielenkiintoista on tuo mittarin ajonaikainen käyttäytyminen. Se ei laskenut heti sinne oikeaan määrään, vaan tuon 160 kilometrin aikana se hitaasti valui osoittamaan oikeaa lukua. Efekti oli todella pelottava.
Viskitriviassa tuli ensimmäistä kertaa tasapeli. Pelin kysymykset on aina monivalintakysymyksiä, Juhalle ei anneta vaihtoehtoja vain kysymys, siinä missä Krista saa valita vastauksensa a,b,c tai d:stä. Peli muuttui mielenkiintoiseksi. Ainut haittapuoli pelissä on, että viskiä rupee tekemään mieli melkoisesti peliä pelattaessa 🙂
Söimme autossa ajaessamme kohti Pariisia. Ainut pysähdys oli tankkauspysähdys, jossa ei aikaa turhaan kulutettu. Olimme perillä puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Ajomatka oli ihanan tapahtumaköyhä. Ilta tuli istuttua auton perässä ja juteltua. Tuntuu kivalta taas majoittua autossa ja olla matkan päällä.

[Best_Wordpress_Gallery id=”173″ gal_title=”Pariisi, 2018-07-06″]

Täysin arkinen päivä

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-03
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3675 km
Aamulla keli oli vielä hieman inha, joten jätimme lenkin väliin. Ainut iso katastrofi oli patongin puute. Aloittelin työt hyvissä ajoin puoli kahdeksan aikaan.
Päivä on mennyt hyvin rauhallisesti töitä tehden. Töiden jälkeen kävin kaupassa hakemassa ruokaa ja Krista rentoutui kotosalla. Päivä on hyvin, hyvin arkinen :).
Käsi on hyvässä kunnossa, joten huomenna on luvassa Magaa. Lähestymme hetkeä, jolloin blogaaminen on hyvä siirtää “viikonloppumoodiin”. Nyt kun arki on tasoittunut elämästä ei ole niin kummallista kerrottavaa. Viikonloppuisin reissu jatkuu, jolloin blogauskin jatkuu.

Sateinen työpäivä

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-02
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3675 km
Yöllä tuli herättyä enemmän kuin kerran. Ukkonen ja salamointi herätti Kristan ja Juhan, joka kävi ensimmäisellä kierroksella irrottamassa kaikki omat IT-laitteet. Sitten taas sammui valot Juhan yläkerrasta ja nukkuminen jatkui onnellisesti. Ovikello soi myöhemmin yöllä ja taas herättiin tekemään asialle jotain. Juha käveli eteiseen ja veti ovikellon seinästä irti. Ovikellomme on sellainen langaton härdelli, minkä sisäyksikkö on pistorasiassa oleva mokkula. Sen jälkeen Juha kömpi takaisin sänkyyn ja melkein ehti nukahtaa siinä muutamassa sekunnissa, mutta sitten Krista kysyi oliko joku ovella. Ylös, ulko-ovelle ja pää myrskyyn. Piiskaava sade, ukkosta, mutta ei ketään ilmiselvää ovikellon soittajaa. Jos kyseessä oli pila naapurin kakaroiden toimesta, annan 10 pistettä ja jäätelöpaketin asenteesta ja ajankohdasta – sankarit saa ilmoittautua ovella palkintoa varten.
Aamulla koko kämpästä oli virrat poissa. Pistin kyselyä isännälle ja vein trangian keittiöön. Aamukaffeet ja aamiainen paistui trangialla kovin iloisesti. Kristan kammettua itsensä ylös kuuntelimme Ylen uutiset. “Jos myrsky on riittävän paha, siitä on Ylen uutisissa.” Vähemmän yllättäen uutisissa ei ollut mainintaa Dompierre Sur Merin sähkökatkosta. Isännältä saimme infoa kahdeksan aikaan: Koko kaupungista on virrat poikki ja tilannetta koitetaan korjata. Se on korjattuna viimeistään keskipäivään mennessä. Minulla ei töiden suhteen ollut suurta hätää. Kaikissa laitteissa oli akut täysissä, 4G toimii ja etätyöpiste La Rochellen keskustassa on testattu toimivaksi. Onneksi vähän jälkeen yhdeksän kaupunki sai virrat takaisin.
Krista avasi aamulla työhuoneensa ikkunan saadakseen raikasta ilmaa huoneeseen. Raikkaan ilman sijaan sisälle tuli tuoreen paskan kuvottava haju. Syytämme suorasta palautteesta naapurin kissaa. (ks pedon kesytystä)
Loppupäivä onkin mennyt sisällä sadetta pidellessä. Kumpikin on tehnyt töitä ja omia juttujaan. Nyt alkakoon se kohta reissusta, jolloin lomailemme, koitamme tylsistä ja nauttia olemisesta 🙂

Nantes, osa 2

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-01
Ajoaika: 1 h 30 min
Keskikulutus: 12.6 l / 100km
Keskinopeus: 78
Kokonaiskilometrit:  3675 km
Nousin ylös kuudelta. Vastakkaisessa rakennuksessa öinen biletys lakkasi noin varttia yli kuusi. Siellä oli koko yön hyvin äänekkäät bileet. Saimme biletyksestä huolimatta nukuttua. Majoittuessamme hotelliin muutimme alkuperäistä suunnitelmaa. Näinollen meillä ei ollut mukana repussa kaikkia aamutoimiin tarvittavia tarvikkeita. Krista jatkoi hotellissa nukkumista siinä missä minä otin repun selkään ja lähdin lenkille kohti autoa. Tämä kaikki oli suunniteltua, sillä aamiaiselle pääsee vasta seitsemältä aamulla.
Paikan aamiainen oli iloinen yllätys. Suurin riemu taidettiin repiä toffeekoneesta. Aamiaisella oli lättyäjä – luonnollisesti, mutta myös sellainen kone, mikä jatkuvasti vatkasi toffeeta. Sokerihumala kurkki koneen takaa uhkaavasti.
Norsu oli mielessä heti aamutuimaan, joten matkasimme ensitöiksemme norsulle. Lähestyessämme aluetta näiemme että norsu puuttuu parkkiruudustaan. Juhlimme! Norsu on liikkeellä. Lippujonossa näemme uuden lapun. Norsukyydit on peruttu tältä päivältä mekaanisten vikojen vuoksi. Norsu on varmaan viety jonnekin telakalle kunnolla korjattavaksi.
Merimaailma karuselli on toinen Le Machine -yrityksen nähtävyys siinä nurkalla. Menimme sinne. Peruslippuun kuuluu yksi kierros karusellissä. Me saimme bonuskierroksen ilmaiseksi! Wooo! Kaksi kierrosta! Karusellissä on kolme kerrosta. Niistä meille mielenkiintoisimmat oli alin ja ylin. Alimmassa kerroksessa kolme “ratsua” menee karusellin lattian alle. Se oli ihan pakko nähdä. Niimpä tunkeuduimme yhteen kaloista. En ole iso mies, mutta sen kalan sisällä olin jättiläinen. Pää katossa, mieli täynnä odotusta lähdimme kierrokselle. Hyvin nopeasti selvisi, että kala on kohtuullisen tiivis ja vailla ilmastointia. Nantes on tosi lähellä manalan portteja lämpötilasta päätellen. Se kala vei meidät pykälän lähemmäksi. Maisemat karusellin alla oli mahtavat, mutta niin oli lämpötilatkin. Hikiluukin jälkeen päätimme mennä karusellin yläkertaa virkistäytymään tuulen avulla. Valitsemamme ratsu oli lentokala, joka vei meidät mahdollisimman korkealle.
Karusellin jälkeen oli jo pirunmoinen nälkä. Valitettavasti nälkä oli ranskalaisesta näkökulmasta väärään aikaan, joten pienen hakemisen jälkeen Juha nälkäisenä kuin susi suunnisti lähimpään mäkkäriin ja veti burgeriaterian nassuun. Kristalla oli hieman enemmän kärsivällisyyttä ja hänelle etsittiin burgeriaterian sijaan paikallinen ravintola. Nyt törmäsimme huonoon palveluun. Olimme turistinurkalla, non-stop service ravintolassa ja palvelu oli sopivan tylyä. Non-stop service ravintolat ovat niitä paikkoja, joissa ruokaa saa myös 14-19 välillä. Noita turistimestoja pitää oikeasti varoa.
Päivän toinen päänähtävyys oli Château des ducs de Bretagne. Teimme kierroksen lyhemmän kaavan mukaan ja jätimme väliin modernin näyttelyn. Silti hommaan meni yli pari tuntia. Tämän jälkeen oli taas nälkä, mutta ranskalaisesta näkökulmasta väärään aikaan. Niinpä söimme leivokset kuumien juomien kera ja lähdimme autolle. Auto oli täynnä ruokaa, mitä emme ole syöneet, sillä emme yöpyneet leirintäalueella. Pidimme kunnon ruokatauon päästyämme ulos Nantesista. Maksullisilla tiellä on kohtuullisia taukopaikkoja. Valitettavasti meidän valitsema taukopaikka oli korjauksen alla, mutta siellä sai syötyä hyvin.
Ilta päätettiin Corriganssin sessioihin. Seuranamme oli magatuttavamme. Juttelimme mukavia yhteentoista saakka, jonka jälkeen kirmasimme kotiin. Ehdimme kotiin juuri ennen kuin alkoi sataa ja ukkostaa. Yöstä voi tulla mielenkiintoinen.

[Best_Wordpress_Gallery id=”171″ gal_title=”Nantes, 2018-07-01″]

Nantes

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-30
Ajoaika: 1h 40 min
Keskikulutus: 12.6 l/100km
Keskinopeus: 76
Kokonaiskilometrit: 3576km
Aamulla heräsimme rivakasti, pakkasimme auton ja lähdimme matkaan. Tavoitteenamme oli olla Nantesissa ennen kuin kaupunki kunnolla herää. Kävimme ostamassa patongin heti ensitöiksemme, ennen kuin poistuimme edes Dompier sur mer:stä. Auton tuulilasi oli eeppisessä kuollut ötökkä tahmassa. En ollut putsannut tuulilasia Le Mansista takaisin ajon jälkeen. JÖSSES siinä oli ötökkää ja paskaa. Onneksi auto piti tankata, joten pysähdyimme ensimmäisellä huoltoasemalla missä tuulilasin pesu oli mahdollista. Krista tankkasi, minä hinkkasin tuulilasia puhtaaksi. Minun maksaessa kassalle laskua Krista hinkkasi tuulilasia puhtaaksi. Pesuoperaation lopputulos oli mahtava, vastoin olettamuksiamme tuulilasi oli taas puhdas.
Nantesissa ensimmäinen stoppi oli kauppa, mistä ostimme sen mitä Juha jätti merkkaamatta kauppalistaan torstaina. Autolle löytyi näppärä parkkipaikka, joten kauppareissun jälkeen pakkasimme repun päivän riessua varten kuntoon ja lähdimme menemään. Juhan listalla oli Machines of the Isle of Nantes ja erityisesti norsulla meneminen. Paikalle päästyämme onnistuimme vahingossa menemään kiinniolevaan ravintolaan sisälle. Kävimme onnistuneesti vessassa ja pyrkiessämme (turhaan) ulos, nyt lukossa olevasta ovesta, ilmestyi paikalle mies joka kertoi paikan olevan kiinni ja osoitti hätäuloskäynnin. Hälytysten saattamana ja vartijan yllättäen poistuimme ravintolasta. Heti kättelyyn selvisi, että tänään ei norsulla mennä teknisten vikojen vuoksi. Tutustuimme silti paikalla olevaan La Galerie Des Machines -näyttelyyn. Saarelle rakennetaan siis eeppisiä mekaanisia juttuja. Niin eeppisiä että niiden rakentaminen vie vuosia. Sillä välin kun sitä kokonaisuutta rakennetaan sen osia on näytillä La Galerie Des Machines -osuudessa. Paikka on Steampunk taivas. Massiivisia mekaanisia tai hydraalisia koneita, jotka näyttävät erinäisiltä eläimillä tai ötököiltä – eeppistä.
Nantesissa oli tänään pirun kuuma ja kostea. Miehistö hyytyi alta-aikayksikön tässä kelissä. Mekaanisten eläinten jälkeen seurue oli sopivan kärttyisä ruokatauolle. Ruokatauon jälkeen nukuimme kauniissa maisemassa meren (?) äärellä. Torkkujen jälkeen oli luvassa kävely ja seikkailu Nantesin vanhassa osassa. Kävimme kääntymässä Galerie du Grand T:ssa. Paikka on nätti, mutta “meh”. Matka tämän jälkeen vie kahvilaan lukemaan kirjoja ja tekemään viikkokatselmointia.
Ranska vastaan Argentiina peli alkoi joskus neljän jälkeen. Kadulta kuuluvasta metelistä voimme päätellä koska Ranska teki maalin. Neljän jälkeen, ennen seitsemää illalla Ranskassa ei saa ruokaa ravintolasta. Sieltä saa juotavaa. Niinpä haimme täytetyt patongit ruuaksemme. Patogit söimme Saint-Pierre-et-Saint-Paulin katedraalin varjoisilla rappusilla. Kävimme samantein katsomassa kirkon ja sen kryptan. Samalla suunnittelimme iltaa. Päädyimme hotellimajoitukseen – kummankin ollessa hyvin väsyneitä. Yksi patonki ei riittänyt nälän taittamiseen, joten otimme vielä toisen patongin samasta liikkeestä matkalla hotellille.
Hotelilla suihku ja lysähtäminen sänkyyn. Päivän kuumuus ja kosteus oli imenyt kaiken mehun seikkailijoista.

[Best_Wordpress_Gallery id=”169″ gal_title=”Nantes, 2018-06-30″]

Ranskalaiset oppii englantia

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-29
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Talossa oli hyvin rauhallista aamulla. Unta urheimmalla herääjällä oli vyön alla vähän yli viisi tuntia. Ei aamulenkkiä tai aamukuntoilua, vain aamiaista ja uutisten tuijottamista. Päivä lähti käyntiin heti aamulla tilannetarkistuspalaverilla. Onneksi kahden tunnin aikana kahvi oli ehditty nauttimaan sen verta paljon, että mies oli täysin hereillä.
Tänään La Rochellessa oli Camacin myyntinäyttely. Se oli Kristan päivän ohjelma. Valitettavasti näyttelystä kertovalla webbisivuilla ei kerrottu mihin aikaan näyttely on auki. Sovimme päivän suunnitelmaksi seuraavaa: Krista lähtee kahdelta liikkeelle, käy tankkaamassa kaikki astiamme erinäisillä tuotteilla roskattomassa kaupassa ja sitten menee Camacin näyttelyyn. Me tapaamme klo 16.00 pitsaperjantai nimissä eilisellä ravintolalla, koska siellä oli mahtavat pitsat.
Noooh, Ranskassa kun ollaan, hommat menee just niin ku halutaan. Camac näyttely alkaa neljän jälkeen, sitä ennen on konsettia ja jotain häslinkiä. Krista kävi ostoksilla ja hengaili kaupungilla kunnes minä saavuin paikalle. Ranskassa ei syödä neljältä, koska ravintolat eivät ole auki – höpsöt turistit ei vaan tiedä tätä. Löysimme läheltä ravintolan jossa oli service non-stop, eli he palvelevat (hitaasti) koko päivän. \o/  Täällä on turistikausi alkamassa, se näkyy mm siinä että tarjoilijat sekä asiakaspalvelijat koittavat puhua englantia! Krista vieraillessa yhdessä ekolaukkuliikkeessä, kesäharjoittelija laitettiin käymään pitkät esittelyt liikkeen toimintaperiaatteista Kristan kanssa englanniksi. Kristan halukkuutta olla kuuntelemassa ei kysytty, se oletettiin. Ravintolassa taasen, tarjoilija hyvin nopeasti vaihtoi englantiin. Krista puhui ranskaa, tarjoilija vastasi hänelle ranskaksi sekä englanniksi ja puhui minun kanssa englantia. Täällä vanhemmat työntekijät pistävät nuoremmat työntekijät puhumaan englantia. Sitä oikein kannustetaan! Wooo! Lähtiessämme reissuun kaikkien saatesanat oli että englannilla ei pärjää. Me taisimme osua siihen ainoaan pikku kaupunkiin, jossa sillä pärjää tai sitten asenteet ja kielitaito on muuttumassa täällä.
Ruokailun jälkeen kävimme ostelemassa ruuat torilta. Juhan oli pitänyt päivittää kauppalista pitämään sisällä muunmuassa Nantesiin sovitut ostettavat ruuat. Juha ei ollut tehnyt sitä, eikä yhtään muistanut koko Nantensiin lähdön valmistautumista. Joten ostimme vakiolistan mukaan. Tässä kohtaa kumpikaan ei huomannut ongelmaa. Toriostosten jälkeen jakaannuimme taas. Krista meni takaisin Camacin myyntiesittelyyn ja Juha lähti ostamaan Bowmoren 9 vuotiasta viskiä.
Kristan saavuttua illalla kämpille alkoi auton pakkaus – tämänkin Juha oli unohtanut aivan täysin. Krista aloitti pakkaamisen, Juha pakkaamisen suunnittelemisen. Tässä kohtaa havaittiin mitä kaikkea jäi ostamatta torilta. Joku paikkaa huomenna Nantesissa virheensä. Tappiot eivät ole aivan mahdottomat, ei mitään mitä raaka käteinen ja hyvin suunniteltu kauppareissu ei pystyisi paikkaamaan 🙂
Yhdeksältä kumpikin on aivan valmiita nukkumaan. Koko päivä on mennyt unentokkurassa sähläten ja välillä tuiskien. Alamme tulla vanhoiksi, jos näin pieni unenpuute, lähes täysin vieraassa maassa, vie kummaltakin yhden päivän.

Sosialisointia La Rochellessa

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-28
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Ylös, aamianen, epäonnistunut patongin noutolenkki, töitä. Aamulla työt alkoivat niin aikaisin, että jouduimme aikaistamaan aamulenkkiä. Olimme leipomon luona seitsemältä, jolloin se aukeaa. Emme tarvinneet patonkia, tarvitsimme kahvipullaa! Valitettavasti, ranskalaiseen tyyliin, seitsemältä aloitettiin kaupan valmistaminen kaupankäyntiin. Tämä tarkoitti sitä, että varttia yli seitsemän, kun meidän oli aivan pakko lähteä juoksemaan takaisin, leivokset eivät olleet vielä tulleet hyllyyn. Niiden hyllyjä vasta putsattiin. Tyhjä purkki kädessä juokseminen edes takas on kovin raskasta sielulle, etenkin kun leivoskin oli jo valittuna etukäteen.
Työpäivä meni vauhdikkaasti ohi ja pitkäksi. Tänään piti lopettaa ajoissa ja mennä toisen maailmansodan aikaiseen bunkkeriin ennen illan uusien tuttavuuksien tapaamista. Valitettavasti työt muuttivat suunnitelmia niin että bunkkeri piti heittää listalta pois. Onneksi illan tapaamiseen ehdittiin ongelmitta. Odotellessamme tapaamispaikalla bongasimme Marimekko hameella varustetun naisen. Perheen menessä ohi tunnistimme tutun kielen – suomalainen perhe! Kunnon suomalaiseen tapaan annoimme heidän mennä ohi sanaakaan sanomatta, joten he eivät välttämättä tunnistaneet meitä. He ovat ensimmäiset tunnistamamme suomalaiset sitten kesän alun. Taisimme viimeksi kohdata muita suomalaisia Köpiksessä.
Vietimme illan kierrellen satama-aluetta, jutellen, syöden ja juoden magassa tutustumani henkilön kanssa. Aika lensi vauhdilla ja “vasta” yhdentoista aikaan tajusimme lopettaa ja lähteä takaisinpäin kämpille nukkumaan.
Pyöräily pimeässä ei ole mikään ongelma, sillä olen korjannut Kristan polkupyörän dynamon. No ei aivan näin. Se lamppu on valovoimaltaan mahdollisesti surullisin polkupyörän lamppu, minkä olen ikinä nähnyt. Pyöräilimme, keskiyön pimeydessä, kännykän ledin valaistessa tietämme. Pääsimme kotiin ongelmitta. Paluumatkalla tosin pysähdyimme viettämään iloisen hetken Lutra Lutria ihastellen. Perheellinen niitä oli poissa vedestä syömässä ruohikolta jotain. Olin parhaimmillaan alta metrin päässä nuoresta saukosta. Että se oli söpö! Melkein yhtä söpö kuin rotta 🙂.
– Lutra lutra lutraa.
– Lutraako lutra lutra?
– Lutraa.

[Best_Wordpress_Gallery id=”167″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-28″]