juha

Viimeinen kokonainen päivämme Ischiassa oli hieman pilvinen. Tästä syystä Juha aamiaisen ja blogaamisen jälkeen uskaltautui rannalle Kristan seuraan ilman aurinkovarjoa suojanaan vain runsas kerros aurinkorasvaa. Rannalla pelasimme shakkia ja viimein uskaltauduimme testaamaan rannalla kiertäviä hierojia. 5 euron hieronta ei ole kovin pitkä ja heidän käyttämä hierontaöljy on kovin voimakasta. Myöhemmin meille paljastui siitä myös muita ominaisuuksia.
Vietimme koko päivän rannalla, sillä aurinko ei paistanut kovin voimakkaasti. Pelasimme shakkia, kävimme uimassa ja kävimme kevyellä lounaalla. Iltapäivällä uskaltauduimme testaamaan Grabbia. Olemme viikon seuranneet miestä joka menee pitkin rantaa ja huutaa Grabbi. Hän myy jotain syötävää. Nyt tiedämme että se on munkki ja se on hyvää. Aina kuuteen saakka illalla olimme rannalla. Siinä viiden jälkeen Juhan selkä alkoi tuntua hieman epämukavalta ja noin kahdeksan aikaan, kun pakkasimme rinkkoja, pystyimme helposti päättelemään sen palaneen. Ilmeisesti hierontaöljy oli poistanut kaiken aurinkorasvan, tarkoittaen että Juhan selkä oli täysin vailla suojaa keskipäivän auringossa (joka oli pilvien takana) muutaman tunnin. Ouch.
Illalla Krista keskusteli muiden majapaikalla olevien kanssa italiaksi Juhan antaessa taustatukea lausunnassa ja sanoissa. Krista edistyy hirvittävää tahtia italiansa kanssa. Illallisemme saimme lahjaksi isännältämme Peppeltä. Tahdomme kiittää Peppeä vielä kerran! Hyvän illallisen ja pitkän italiankielisen keskustelun jälkeen lähdimme kävelylle ja tulimme kävelleeksi Paradiselle saakka, jossa otimme lasit viiniä ja pitsan puoliksi.
Huominen kuluu taas lähes kokonaan matkustaessa.

Our last full day in Ischia was a little bit cloudy. Thats why Juha after the breakfast and blogging dared to go the beach with out the sun umbrella. The only protection againts the sun was good layer of sun lotion. On the beatch we played chess and finally dared to try the 5 euro massage. It wasn’t wery long and the oil they used was very strong.
We spend the whole day on the beach, because the sun wasn’t shining so hot. We played some more chess, went swimming, read about Pompey and went for a light lunch. On the afternoon we dared our selfs to test some ‘Grabbi’. For the entire week we have seen a man going around the beach yelling ‘Grabbi’. We knew he sold something eatable. Know we know that it was a familiar food to us (I don’t know it’s name in english). We were on the beach to six o’clock in the evening. It was around five that Juha’s back started to feel little bit uncomfortable and around eight we could definedly say that it was burned. Apparently the massage oil had removed the sun lotion from Juhas back which means that his back was without any protection under the sun few hours. Ouch.
In the evening Krista had long conversations in italian with the other residents. Juha gave her background support with pronanciation and words in general. Krista is making a lot of progress with her italian. Ouch dinner was a gift from our host Peppe. We want to thank him again for that! After a good dinner and a long italian conversation with another table, we headed for a walk and ended up walking all the way to Paradise where we had a glass of wine and a half of pizza per person.
Tomorrow we will travel almost all day.

[Best_Wordpress_Gallery id=”27″ gal_title=”26.08.2006″]

Aamut menevät täällä nopeasti. Aamiaisen jälkeen Krista meni rannalle ja Juha tuli blogaamaan. Hetken blogattuaan hän lähti
hakemaan pyykkejä. Pyykkien nouto vei yli tunnin, koska pesularouva tuli yli 20 minuuttia myöhässä :). Koska pyykkien noudossa meni niin kauan Juha ei koskaan lähtenyt rannalle vaan jäi majapaikalle.
Kahdentoista aikaan tapasimme ja lähdimme kohti Ischia Portoa, jossa oli tarkoitus hankkia liput lauantain laivaan. Lippumyymälän löytäminen oli oma operaationsa, sillä hyvä osa liikkeistä oli kiinni iltapäivän ajan. Löydettyämme oikea liike aloimme jonottaa. Tässä kohtaa näimme italialaisten jonotuksen. Jonojen ohi hiihti vasemmalta ja oikealta sakkia, joilla oli kova kiire veneeseen, joka lähti hyvin pian. Ihan viime minuuteille saakka sakki meni ohi jotta saisi liput. Tunnelma jonossa oli hyvin kireä. Monta kertaa ääntä korotettiin ja pari kertaa lasiakin hakattiin. Erästä italialaista piti kahden miehen rauhotella, hän olisi tapellut lipunmyyjän kanssa jos välissä ei olisi ollut lasi :). Jonotimme 7 hengen jonossa yli tunnin. Jonoja oli kaksi, mutta toinen lippukassa veti luukut kiinni kesken kaiken. Kassahenkilön vaihdonajan (15 minuuttia) kassa on kiinni.
Kun olimme saaneet liput olimme itse hieman kireitä jonotuksen vuoksi. Kasasimme lounaan kahdesta eri putiikista, jotka olivat ainoat liikkeet jotka myivät ruokaa tähän aikaan ja lähdimme bussilla takaisin Marontiin. Marontissa vaihdoimme varusteet rantavarusteisiin ja lähdimme metsästämään vesitaksia. Halusimme Seregetoon kuumille / kylmille lähteille. Vesitaksin löytäminen ei ollut täysin ongelmatonta, mutta kun hokasimme järjestelmän saimme lopulta taksin.
Alue jolle päädyimme oli kivinen ja täynnä kuumia lähteitä. Ihmiset makasivat kivien seassa ja nauttivat vuoroin kuumista, vuoroin kylmistä virtauksista. Kelluimme siellä oman aikamme ja lopulta poistuimme takaisin majapaikalle.
Majapaikalla otimme illalliseksi Ischian erikoisuuden kaniinin. Kaniparka oli paloiteltu muutamaan osaan, mutta oli muuten kokonainen. Tarjoittimella oli siis pää, keskiruumis, jalat ja takaruumis hieman tulisessa marinaadissa. Ruoka oli hyvää, mutta se katseli takaisin. 🙂

The mornings in here go by so fast. After the breakfast Krista went for the beach and Juha stayed behind to blog. After blogging he went to get the laundry. It took over an hour because the laundry lady was late over 20 minutes. Since the laundry trip took so long Juha skipped the beach totally.
We met again at noon and headed to Ischia Porto to buy our boat tickers for saturday. It took us some time to find an open ticket store, because most of them were closed for the afternoon. Once we found out one we got to see the italian line. People passed us from left and right to buy tickets to boat that was leaving soon. To the last minutes people tried to buy tickets. This caused a lot of tension. Voices were raised many times and there was some banging of the glass. One of the italian had to be calmed down by two others, this one would have fight the sales person if there wouldn’t have been the glass between them. It took us over an hour to get the tickets even the line was only 7 persons long. There were two lines, but the other ticket stand closed suddenly for an quater of an hour to change sales person.
When we finally got our tickets we were little tense. We build our lunch from two different places which were the only ones open and selling food. We took a bus back to Maronti, changed our clothes and headed to Sergeto for some hot and cold fountains.
It wasn’t easy to catch a water taxi, but after we figured out the system we got one. The area were we ended was rocky and full of hot fountains. People lied in the water between the stones and enjoyed hot and cold flows of water. Eventually we left the place and returned to Sant Angelo, from where we walked to Maronti.
In the evening we had Ischian speciality for dinner, a rabbit.  This poor rabbit was cut in to pieces. The pieces were head, middle body, end of the body and feet. It was all marined with a little bit spicy sauce. It was good, but it kept looking back at us.

[Best_Wordpress_Gallery id=”26″ gal_title=”24.08.2006″]

Päivä alkoi kohtuu aikaisin kun koitimme mennä aamiaiselle 8.30. Sen sijaan, että Peppe olisi tarjonnut meille aamiaista hän saattoi meidät rantaan pienelle veneelle. Peppe kertoi meille, että tämä on meidän häälahja italialaisilta. Tämä pieni vene vei meidät isommalle veneelle, pienelle jahdille.
Jahdilla pääsimme nauttimaan aamiaisesta aamuauringossa jahdin kannella. Kuohuviini ja mansikat olivat aamiaisen (aikaisemmasta tuttu) kohokohta. Meille oli luvassa päivä tällä jahdilla. Pienimuotoisen paikkojen esittelyn jälkeen lähdimme kohti avoimempia vesiä ja aamupäivän Krista otti aurinkoa ja Juha käväisi auringossa :). Pääasiassa allekirjoittanut oli sisällä tai yläkannella varjon alla katselemassa.
Kun olimme avoimemmilla vesillä meitä alettiin opettamaan tandemriippuliitoon (?). Kyseessä siis on operaatio jossa olemme toisen ihmisen kanssa ilmassa riippuliitimen kanssa ja vene vetää meitä pitkin merta. Vaikka lämpötila meren pinnalla on yli kolmenkymmentä astetta, niin joitakin metrejä ilmassa meren yläpuolella on muuten hämmästyttävän viileää. Tämän toimintahetken jälkeen lämmittelimme kotvasen veneen kannella polttavassa auringossa. Lounas oli upea esitys meriruokaa, joita minä en osaa edes listata. Lounaan jälkeen oli mahdollisuus polttaa itseään lisää auringossa, mutta Juha oli jo nyt saanut kevyen punoituksen muutamaan kohtaan, joten hän passasi tämän mahdollisuuden.
Iltapäivällä kävimme pulahtamassa meressä ja harjoittelimme vesiskootterin käyttöä. Vehje on yllättävän ärhäkkä, ärhäkämpi kuin Juhannuksena koittamamme mopo. 🙂
Ennen paluuta arkeen oli vielä luvassa illan kohokohta, illallinen. Meidät vietiin saarelle, jonka lähelle olimme pysähtyneet vesiskootterin käyttöä harjoittelemaan. Saarelle oli katettu kahden hengen pöytä kynttilöineen. Söimme upeaa meriruokaillallista laivan miehistön (3 henkeä) soittaessa serenadia kahdella kitaralla ja viululla samalla kun katselimme orastavaa auringon laskua, jota kohti lensi kaksi koulutettua kyyhkystä kannatten sydämmen muotoista silkkinauhaa. Tilanne olisi ollut mitä taianomaisin, jos rannalla ei olisi ilmestynyt vesikauhuinen orava.
Tätä kaikkea kuvittelimme kun aamulla makasimme rannalla paahtavassa auringonpaisteessa. Meillä oli aurinkovarjo mukana, mutta Juha ei käyttänyt sitä. Myöhemmin myös selvisi, että Juha vain hieman ylimielisesti levitti aurinkorasvaa. Vatsassa on nyt vinkeän muotoinen punaisempi alue. Aamupäivän makasimme siis rannalla, tai Krista makasi, Juha kävi noutamassa pyyhkeet, siihen meni yli puoli tuntia. Iltapäivän pelasimme shakkia ulkoilmassa, tällä kertaa varjossa. Pienten tirsojen jälkeen kävimme vielä rannalla köllittelemässä. Tässä kohtaa myös Juhan aurinkorasvan epätasainen levitys kävi ilmi.
Illalla kävimme Sant Angelossa syömässä kalaruokaa. Odotuksemme ravintolan tasosta ei aivan kohdannut todellisuutta. Siitä huolimatta ruoka oli hyvää. Paluureissun takaisin teimme tällä kertaa taskulampun valossa :).

Today we started fairly early, but when we tried to get breakfast at 8.30 Peppe took us to the shore, where a small boat waiting. Peppe told us that this was our wedding gift from the italians. This little boat took us to a bigger boat which was a small yach.
At the Yach we got our breakfast. The highlight of the breakfast was sparkling wine and strawberries (we’ve done this before). We were facing a day on the yach. After a small introduction to the boat we headed towards open waters. During this Krista took sun on the deck of the ship, while Juha breafly visited the deck for a quick tan. Mainly he stayed inside or on the second deck under a shade.
When we arrived to enough open waters we got small training on tandem glaiding. This is a operation where we are up in the air (with another person) and the boat drags us along the sea. Even though the temperature was over thirdy degrees it was supricingly cool up in the air.
After this cooling session we warmed our selfs up on the deck of the ship under the burning sun. Lunch was a fabilous display of different seafood, which I can’t even name. After the lunch we had another opportunity to burn our selfs under the sun, which Juha passed because he was starting to show red color.
During the wafernoon we practiced using a waterscooter. They are surpricingly strong and fast. 🙂
Before we returned back to the bed and breakfast we had our last (but not least) surprice. The surprice was a romantic dinner on an island (we were near it all the time we practiced with the scooter). On the beach of the island was a table for two with candles. We ate magnificent seafood and watched the early sun set while the crew of the ship (3 persons) played a serenade with two guitars and a violin. Towards the sun set flew two trained pigeons holding a heart shaped silk ribbon. It would have been a magical moment, but at the magical moment a squirrel with rabies arrived.
We imagined all this while lying on the beach in the heat of the morning sun. We had our sun umbrella with us but Juha choose not to use it. Later on we found out that Juha wasn’t so carefull when he spread the sun lotion. He now has on his tummy a red area. The morning we were on the beach or Krista was, Juha went to get the towels which took atleast 30 minutes. The afternoon we played chess outside, but in shadows. After a small afternoon nap we went to the beach again. It was at this point when we noticed that Juha had mild sun burns. In the evening we went to Sant Angelo for fish dinner. Our expectations didn’t quite meet the reality of the restaurant. Dispite of this the food was good. This time we did the return jorney with a flash light.

Aamu alkoi sateella, joten muutimme alkuperäistä suunnitelmaamme herätä aikaisin ja mennä rannalle ajoissa. Niinpä nukuimme myöhään ja jakaannuimme vielä kahtiakin. Krista lähti sadetta uhmaten rannalle aurinkoa ottamaan ja Juha jäi majapaikalle lukemaan. Ruoka-aikaan yhdistyimme taas, tällä kertaa rannalla. Ei kestänyt kovin kauaa kun juoksimme sateelta suojaan läheiseen ravintolaan. Ei sade muuten olisi haitannut, mutta kirjoilla ja sanomalehdellä ei ollut mitään suojaa. Sateet olivat lyhyitä, joten palasimme niiden välillä rantaan, kunnes tuli hieman nälkä.
Syötyämme palasimme takaisin majapaikalle pelaamaan shakkia, jonka jälkeen otimme torkut. Myöhäisiltapäivä meni Juhalla majapaikalla ja Kristalla taas rannalla. Tällä kertaa hän kellotti koska rannalta loppuu aurinko ja kartoitti paikan jossa aurinko on mahdollisimman pitkään 🙂
Illalla kävimme matkamme romanttisimmalla illallisella. Romanttisuusaste muodostui lähinnä upeasta maisemasta ja öljykynttilästä pöydässämme. Ruokana meillä oli todella hyvää pitsaa :).

This day started out with a rain so we changed our original plan to wake up early and go to the beach. We slept late and divided in two. Krista went to the beach and Juha stayed at the bed & breakfast to read. During lunch time we joined again and it didn’t take long for the rain to start. We ran for cover to the nearest restaurant. The rain wouldn’t have been a problem but we had books and a magazine which didn’t have any cover. The rains were short so we returned to the beach until we got little hungry.
After we ate we returned to the bed & breakfast for few games of chess. After that we took a nap. Late afternoon Juha stayed again in the bed & breakfast and Krista went to the beach. This time she checked which part of the beach gets sun the longest and at what time the sun is really gone :).
In the evening we had the most romantic dinner so far. The romantic part was a beautiful scenery and oil candle on our table. We ate really good pizza 🙂

[Best_Wordpress_Gallery id=”24″ gal_title=”21.08.2006″]

Täällä päivien on pakko alkaa myöhemmin kuin mihin olemme “tottuneet”.  Aamiainen on saatavilla 8.30 – 10.30. Niinpä heräsimme myöhään ja menimme aamiaiselle ennen kymmentä. Rannalle ehdimme ennen yhtätoista tunniksi paahtumaan. Rantareissun jälkeen lähdimme tutkimaan lähdettä joka pitäisi olla hyväksi vaikka mille elimelle. Krista metsästi mutaa. Lähde ei ollut kummoinen löytö, se oli putki jonka päällä luki lähteen nimi. Krista innoistui tekemään itselleen kokovartalo savinaamion, jonka kuivumista odotimme tunnin verran. Tämän tunnin pääviiteenä oli Juhan ääneenlukema Maailmojen sota -kirja. Juha luki kirjaa ääneen, koska Krista haisi niin pahalle että Juha ei päästänyt sitä lähelle.
Savien pesun jälkeen kävimme lounaalla ja sitten pulahdimme paikan altaaseen.
Illan ohjelmaksi valitsimme siirtymisen rantaa pitkin toiseen kylään nimelta Saint Angelo ja siellä kirkasvetisemmälle rannalle. Ranta siellä ei ollut sen kummoisempi kuin täällä, mutta vesi oli kirkkaampaa. Illan ateriana oli paikallisen tavan mukaan pitsaa. Paluumatka rantaa pitkin tehtiin pimeässä ja omalla vastuulla. Rannalla on yksi kohta jonne ei kai pitäisi mennä, ainakaan kylttien mukaan. 🙂
Opettelemme kumpikin Italiaa paikan omistajan Peppen kanssa. Meidän on hieman pakko, sillä Peppe ei juurikaan puhu englantia emmekä me juurikaan puhu italiaa. Viikon jälkeen olemme varmasti taitavia italiassa.

In Ischia the days start later that what we are “used to”. Breakfast is available from 8.30 to 10.30. So we woke up late and went for a breakfast before ten. We made it to the beach before eleven, which ment atleast one full hour under the burning sun. After the beach we went to a fountain which should be good for this and that organ. Krista was hunting mud. The fountain was much to look at, just a pipe on a wall of a house and name on top of it. Krista made her self a full body mud cover. We had to wait an hour to dry it out. During this hour Juha read out loud the book War of the worlds. The reason for this was that Krista smelled so bad that Juha wouldn’t let her near him.
In the evening we went along the beach to another village. That village had more clearer water on the beach. For dinner we had pizza. We had to walk back in darkness in a slightly dangerous part of the beach. Apparently one should wander in there according to the warning signs… 🙂
We are learning to speak italian with the owner of the place Peppe. We sort of have to, because Peppe doesn’t speak so good english and we don’t speak so good italian. After a week of this we’ll surely be excelent in italian.

[Best_Wordpress_Gallery id=”23″ gal_title=”20.08.2006″]

Saavuimme junalla kymmenen aikaan Napoliin (tämä myös tarkoittaa että heräsimme myöhään!). Tällä kertaa ei tullut aamiaista eikä muutakaan kummallista. Olimme saaneet sähköpostilla ohjeet italialaisilta kuinka päästä Napolista Ischiaan. Ensimmäinen vaihe oli ottaa taksi jolla matkasimme lauttojen / laivojen luo. Taksikuski ei puhunut englantia, mutta karkealla italialla pääsimme helposti satamalle. Satama ei ollutkaan niin helppo. Meidän piti ottaa lautta tai vene kohti Ischiaa, mutta epähuomiossa ostimme liput lautalle tai laivalle joka lähti liikkeelle vasta 13.55. Tämän erehdyksen jälkeen ostimme liput lautalle joka lähti 10.55. Krista onnuistui myymään vain pienellä tappiolla ensin ostamamme väärät liput. Lautta lähti sopivasti 25 minuuttia myöhässä. Saavuttuamme Ischiaan meidän piti hankkia bussiliput ja mennä bussilla nro 5 viimeiselle pysäkille, jossa meitä olisi vastassa italialaiset.
Bussiliput allekirjoittanut osti liput todella huonolla italialla ja samaan aikaan kaunis blondi hankki saaren karttaa. Kun kumpikin oli hankittu lähdimme bussilla kohti Marontia. Onneksi bussipysäkki oli viimeinen pysäkki sillä muita pysäkkejä oli mahdoton tunnistaa edes pysäkin kohdalla. Marontissa tapasimme iloiset italialaiset jotka saattoivat meidät majapaikalle. Majapaikalla meille oli luvassa tervetuliaismalja. Saimme kannullisen vastapuristettua sitruunamehua. Meidät istutettiin varjoon ja ystävät ympärille. Kuvaaja sanoi italiaksi (tämän saimme tietää myöhemmin) useita kertoja veljelleen nyt! nyt!, mutta viileä vesisuihku ei tahtonut tulla. Lopulta vesisuihku tuli ja Juha kastui täysin märäksi, Krista vain hieman. Tästä on kaksi kuvaa todisteena.
Meille esiteltiin paikka, joka on upea, kerrassaan upea, sekä ranta. Ranta on pitkä ja vain osittain ilmainen. Näkymät täällä ovat upeat, varmasti niin naisten kuin miesten mieleen. 😉
Italialaiset hyvästeltyämme menimme aurinko piiloon huoneistoomme. Täällä aurinko on murhaavan kuuma keskipäivästä iltapäivään.
Illemmalla menimme rannalle, tutuistuimme koko ranta-alueeseen ja kävimme toistaiseksi halvimmalla ravintola-illallisella (5 euroa). Toki illallinen oli pienin tähän mennessä, mutta tällä kuumuudella ei juuri huvitakaan syödä. Huomenna paahdamme itseämme rannalla.

We arrived to Napoli at 10 o’clock, which means that we slept late. This time we did’t get any breakfast in the train. We had gotten an email from the italians which contained the information on how to get to Ischia. First we had to take a taxi to the port. This was easy. Next we had to buy tickets to a boat or a ferry to Ischia. At first we mistakenly bought tickets to a boat (or ferry…) which left at 13.55. After this mistake we managed to buy tickets to a ferry which left at 10.55. Krista managed to sell the incorrect tickets with only small loss of money. In Ischia we had to buy tickets to a bus and get of the bus at the last stop. Juha bought the tickets with bad italy and the beautifull blond got the map of the island. With the tickets and the map we headed to Maronti. It was our luck that the busstop were we had to get of was the last one, because it was impossible to recognize the busstops even at the busstop.
In Maronti we met the italians. They showed us the way to the hotel were we’ll be staying for a week. At the hotel we got a welcoming surprise. This surprise contained fleshly squised citron juice and a water shower surprise (look at the pictures). Juha got completely wet and Krista just a little bit.
The place is very beautiful. The beach is long but only partly free of charge. The views are magnificent. After we sayed goodbuy the the italians we went to hide from the sun in our room. The sun in here is extremely hot during the day.
In the evening we went to the beach and walked around the entire beach. We went for the cheapest restaurant dinner so far (only 5 euros). It was also the lightest ever, with this heat one doesn’t want to eat so much. Tomorrow we’ll burn ourselfs in the beach.

[Best_Wordpress_Gallery id=”22″ gal_title=”19.08.2006″]

Heräsimme Venetsiassa kuuden jälkeen. Junaherätyksessä oli tällä kertaa jotain poikkeuksellista. Saimme juna-aamiaisen. Se oli paketti, jonka sisältä paljastui 2 kroisattia (toisessa oli hilloa sisällä), mehu ja “virkistävä pyyhe” (paperipyyhe). Tämän lisäksi saimme kupin kahvia (ja Krista teetä). Tämä oli todella positiivinen yllätys allekirjoittaneelle, jonka ensimmäinen huoli Venetsiassa olisi ollut aamiainen.
Venetsia on mukavan rauhallinen kaupunki seitsemän aikaan aamulla. Turistit ovat poissa, kauppiaat ovat poissa ja suurin osa liikkeistä on kiinni. Aamu olikin ehkä parasta aikaa Venetsiassa. Kanaalien kaupunki on sitä mitä leffoissa ja kuvissa on näytetty. Kaupunki jossa ei ole pyöriä, autoja, skoottereita tai muitakaan maakulkupelejä. Eteneminen tapahtuu vain jalan tai veneillä.
Aamulla kuljeksimme pitkin katuja. Menimme pitkin poikin katuja ja palasimme välillä takaisin juna-asemallekin. Löysimme torin jolla myytiin hedelmiä ja kaloja. Krista pällisteli mereneläviä pitkän tovin ihastuksissaan. Ostimme itsellemme hedelmä lounaan ja siirryimme syömään sitä. Tämän jälkeen kuljeksimme vielä tovin kunnes kello oli yli keskipäivän ja aurinko alkoi paahtaa armottomasti. Etsimme varjoisen sivukujan ja otimme parin tunnin torkut varjossa kanaalin äärellä.
Torkkujemme jälkeen lähdimme San Marcon aukiolle ja menimme San Marcon Basilikaan ihmettelemään.
Kirkon jälkeen lähdimme vesibussilla Lidoon rannalle ihmettelemään. Lidosta ostimme myös päivän luonaan, jota sitten mussuttillimme onnessamme aurinkorannalla. (Jätkät huomio kuvien suhteen!)
Rannalta palasimme takaisin pääsaarten puolelle kuljeksimaan taas pitkä tovi. Kuljeksittuamme oman aikamme menimme syömään illallista. Illallinen osoittautui mielenkiintoiseksi operaatioksi. Menimme Kirjamme (Europe on a shoestring) suosittelemaan ravintolaan syömään. Tavoitteena oli syödä hyvin ja juoda pullo punaviiniä. Lopputulos oli että Kristalla oli pienehkö lautasellinen täynnä jotain mereneläviä ja minulla oli pienehköllä lautasella kolme pihviä. Ei mitään lisukkeita ellei leipää lasketa siksi ja sitten tietenkin se pullo punaviiniä. Onneksemme päivä oli yhä kuuma, joten tulimme tästäkin määrästä ruokaa täyteen.
Aivan illan päätteeksi päätimme vielä lähteä käymään Huokausten sillalla, jolle jäi päivällä pysähtymättä. Aikaahan meillä oli kuitenkin runsaat puolitoista tuntia mennä niin kauas juna-asemista kuin mahdollista. Kun aikaa oli jäljellä tunti lähdimme suunnistamaan takaisin. Valitettavasti eksyimme pahan kerran. Lopulta kysyimme apua poliisilta, joka saattoi meidät yhden kadun päähän ja sanoi että tätä pitkin pääsee juna-asemalle. Hän näytti että aikaa kuluu 50 minuuttia. Meillä oli aikaa jäljellä 55 minuuttia ja tavaroiden noutoon oli aikaa 50 minuuttia. Emme yhä tienneet missä olimme kartalla sillä kadut eivät sopineet siihen kohtaan karttaa missä poliisi oli näyttänyt meidän olevan. Lähdimme puoliksi juosten puoliksi kävellen ja karttaa vilkuillen eteenpäin. Epätoivon hetkellä nappasimme käyttöön viimeisen oljenkorren eli GPS:n. Sen avulla löysimme yhä osittain juosten juna-aseman ja aikaakin jäi 25 minuuttia. Juna-asemalla hajaannuimme niin että minä noudin tavarat ja Krista huolehti itsestään. Tavaroiden nouto vie oletettua kauemmin sillä työntekijät katselivat jotain (ehkäpä jalkapalloa) eivätkä alkuun halunneet palvella. Hetken päästä, hitaasti ja yhä jotain katsellen he hakivat laukut ja rahastivat. Kahta rinkkaa kantaen allekirjoittanut vääntäytyi junallemme, jonne Krista saapui lähes samaan aikaan. Edessä on taas yksi yö junassa nukkuen, tällä kertaa “comfort” -vaunussa. Se muuten tarkoittaa sitä että huoneessa nukkuu vain neljä kuuden sijasta.

We woke up in Veniz after six in the morning. This time we got breakfast in the train. The breakfast was two croisants, a juice and “a refreshing towel” (a papertowel). We also received a cup of coffee / tee. This breakfast was a positive surprise for Juha, whose first concerne in Veniz would have been breakfast.
Veniz is a beacefull city at seven in the morning. All the tourists and shopkeepers are gone. Most of the stores are closed. The city is like it is in the movies and in the pictures. A city without bikes, cars, motocycles or any other land vehicles.
In the morning we walked along the streets and once returned back to the train station. We found a market which had seafood and fruits. We bought our lunch and moved on to eat it along one of the canals. After our lunch (or late breakfast) we walked until it was noon and the sun started to burn. We found a small cool street and went to sleep for an hour or two in shades near a canal. After our little nap we went to San Marcos squere and went to see the Basilica San Marco.
After the church we took a waterbus to Lido. In Lido we bought our dinner and went to a beach to eat it.
After two hours of beach we returned back to the main islands. There we walked until dark and went to eat our proper dinner with some wine. This time the dinner was a strange surprise. In the end Krista had a smallish plate full of some sort of seafood I had a smallish plate with three stakes in it. We also had a bottle of wine and some bread. That was it. Nothing green, no potatoes, no rice, nothing. Luckily we weren’t that hungry.
On our last thing in Veniz we went to see a Bridge of Sighs, because we “had plenty of time”. We got lost very badly on our way back to the trainstation and ended up asking help from a police officer. He showed us the way back to trainstation and told us that it takes 50 minutes to get there. We had 55 minutes left until the train leaves and 50 minutes time to get our luggage. The police had shown us where we are on the map, but we couldn’t get the streets and the place match, we still didn’t know were we were and we had only a direction where to go. We used as our last straw the GPS that I had with me. It showed us the way and after some running and walking we were in the trainstation with 25 minutes to spare. It took me a surprisingly long to get our luggage out because the persons in the luggage storage were watching something and weren’t eager to work. We got in time to the train and we are facing yet another night in a train, this time in a “comfort” cabin. Which means that there will be sleeping only four instead of six.

[Best_Wordpress_Gallery id=”21″ gal_title=”18.08.2006″]

Heräsimme aamulla aikaisin, kuten tapoihimme jo kuuluu ja suuntasimme kohti Carcassonnen juna-asemaa. Ensimmäinen junamatka meni postikortteja kirjoitellessa. Toinen junamatka meni kortteja viimeistellessä ja suunnitellessa taistelusuunnitelmaa Lyonin asemalle, jossa vaihtoaikaa on vain 12 minuuttia ja kortit pitäisi ehtiä tiputtamaan postilaatikkoon vielä Ranskan puolella.
Valitettavasti seisoimme käytävällä puoli tuntia turhaan, jonka jälkeen luovutimme ja menimme takaisin istumaan. Krista sai kuulla viereiseltä matkustajalta että juna on myöhässä vaivaiset 45 minuuttia. Ranskalaisiin juniin voi luottaa kuin kallioon. :I Lyonissa ensitöiksemme selvitimme uuden junamahdollisuuden Geneveen. Seuraava juna lähti vasta 17.20, joten päivä Genevessä muuttuikin päiväksi Lyonissa.
Koska Juha oli hirvittävän nälkäinen hän otti käyttöönsä viimeisen McDonalds käyntikertansa. (Rakkaan vaimon asettama sääntö, 3 McKertaa matkan aikana) Viimeinen McKerta osoittautui todelliseksi bonukseksi, sillä siltä McDonaldsilta löytyi se mitä Juha oli kovasti mainostanut McWi-Fi, ilmainen langaton nettiyhteys. Niinpä Juhan lounas muuttui puolitoista tuntikseksi nettisessioksi hampurilaisten kanssa.
Tämän nettisession jälkeen lähdimme viettämään Kristan puolitoista tuntista, mikä tarkoitti kävelyä Lyonin juna-aseman lähikortteleissa. Sen jälkeen kävi Krista syömässä upean ja ison salaatin. Sitten olikin jo aika lähteä kohti Geneveä.
Ensi yön vietämme taas makuuvaunussa nukkuen ja seuraavana aamuna heräämme iloisina ja latautuneina Venetsiassa!

We woke up early again, as we do every “train morning”. We were facing a full day of train travelling. In the first train we wrote some post carts, we continued writing them in the second. In the second train we also planned how we are going to drop them of in the following station because they need to be dropped of in France.
Unfortinately we stood half an hour on the hall way for nothing. We returned to our seat only to find out that the train was 45 minutes late. So we missed our next train by half an hour. First thing we did in Lyon was to find out a train to Geneve. The next train left 17.20, so the day in Geneve turned in to a day in Lyon.
Since Juha was starving he used his last McDonalds card (the dear wife has set a rule that Juha can use only three times the McDonalds during the trip). This McDonalds visit was golden. This McDonalds had the free wireless internet connection Juha had talked trough all the trip. So Juha’s lunch turned in to a one and a half hour long trip in the internet (with burgers).
After Juhas internet trip we went to spend Krista’s one and half hour, which ment a walking trip and a big salad for Krista. Now we are in Geneve and we are preparing to spend the next night in coucette.

[Best_Wordpress_Gallery id=”20″ gal_title=”17.08.2006″]