Arjen rutiinit, kaipaan niitä kovasti. Yksin ollessa jokainen asia vaatii päätöksen ja se on kuluttavaa. Niinpä aamulla kun olin valmis hakemaan aamiaista kävelin taas Big Daddys ravintolaan. Ekalla kertaa tilasin pannareita, jotka totesin olevan liikaa, tokalla kertaa tilasin munakkaan – totesin sen olevan hyvä, mutta tänään kolmallenna kertaa tilasin taas pannareita (pekonipannareita) ja totesin sen olevan liikaa… Pannareita pitää koittaa vielä kerran ainakin.
Olen käsittänyt että Vapauden patsaalla vieraileminen on päivän mittainen reissu, joten ajattelin ostaa maista ruuan, enkä maksaa saarella olevaa varmasti törkyhintaista ruokaa. Matkan varrella Big Daddysta Union Squarelle on yksi pieni kauppa, jossa on itsepalvelukassoja – ei se mitään metsästetään myyjällä varustettu ksdds, ajattelin. Paitsi että moisia ei ollut. Näinollen piti opetella käyttämään sitä itsepalvelukassaa. Se toimi hämmästyttävän loogisesti, ainun kysymysmerkki oli osoitanko viivakoodit alas vai eteen. Oikea vastaus oli eteen. Tämän jälkeen maksaminen oli helppoa!
Rullasin vapauden patsaalla ainakin neljä tuntia, kävin läpi kaikki audioesitykset ja lepäsin kunnolla eri penkeillä, sillä jaloissa alkaa tuntua yli nelinkertainen kävelymäärä normaaliin verrattuna. Tultuani saarelta pois mietin minne mennä. Ensitöikseni pitäisi korvata kahvivaje ja samalla olisi hyvä jäähdytellä. Keli on murhaavan kuuma, patsaalla tuuli jonka vuoksi kuumuutta ei huomannut. Google maps + hakusana coffee toimitti Starbucksin läheltä sen hetken sijaintiani. Sinne siis.
En pidä itseäni kovin naisellesina, enkä ilmeisesti näytä siltä naisten mielestä – mikä on hyvä asia. Kun musta jääkahvi oli valmis Juliaa huudettiin noutamaan sitä. Aloin liikkumaan kohti tiskiä kun vieressä oleva sipsakka neiti totesi että en näytä Julialta. Totesin hänelle että en tunne olevani Julia, mutta toimitettu tilaus on sitä mitä halusin ja nimeni on hankala jenkeille – ja kyllä mukin kyljessä luki “Juha”.
Starbuckissaa muistelin nähneeni Wall streetin lähellä tätä aluetta. Se löytyi helposti ja kävin kävelemässä siellä mm. Trump towerin juurella.
Luen aamuisin päivän sääennusteen ja täytyy sanoa että nämä New Yorkin sadekelit on murhaavat. 86 farenhightia lämpöä eikä tippaakaan vettä. Päätin käyttää silti sadepäivän taktiikaani, liikkua sisätiloista toisiin ja käydä ulkona vain katsomassa nähtävyyksiä – ei turhaa tepastelua sateessa. 😉
Päivän viimeiseksi, huonosti nähdyksi, nähtävyydeksi jäi 9/11 muistomerkki. Vilaistuani mahtavan korkuisia rakennuksia siirryin säältä suojaan O’Haras baariin 3 dollarin oluen houkuttelemana.
Yksi asia mitä baareissa ei pidä tehdä on juoda shotteja, se on vaan huono idea. Menin baariin sisään klo 16 aikoihin ja lähdin 21 jälkeen. Tällä välin olin juonut useita oluita, jutellut vieressä olleen pörssikeinottelijan kanssa ja kohottanut olutta hänen kanssa. Tiedän että shotteihin ei pidä koskea, mutta kun vieressäoleva tarjoaa ja baarimikko tekee jotain mitä olen nähnyt vain leffoissa – kaataa myös itselleen shotin, on paha olla juomatta… jossain vaiheessa iltaa baarimikko heitti yhden olutpullon eteeni “on the house, I accidentally opened it” ja näin ilta jatkuu oluen ja shottien voimalla siihen saakka kunnes totean ettei kyvyt enää riitä. Käyntikortteja taskuun jäi kaksi, viinaa on veressä riittävästi ja matka kohti hotellia voi alkaa….
[Best_Wordpress_Gallery id=”36″ gal_title=”28.08.2013″]
juha
sadepäivän suunnitelmat ja Krav Maga
Aamulla sääennuste lupaa korkeaa ilmankostettua, korkeaa lämpötilaa ja sadetta keskipäivälle. Ottaen huomioon että mukana ei ole sadevarustusta juuri lainkaan, miten tulee päivä suunnitella? Kohteeksi otetaan helvetin iso silta ja tavoitellaan siellä olemista keskipäivällä – yes sir. Tänään illalla on myös luvassa Krav Magaa pari tuntia, joten ajattelin aamulla käydä katsomassa missä sali on – erityisesti kun se on kerran siltareissun varrella.
Aamiainen Big Daddyssä, koska halusin tuttua elämää edes hetkeksi + siellä on WIFI, joten päivän suunnittelu sujuu jouhevasti. Olin merkannut salin jo etukäteen kartalle kivasti tähdellä, jonka vuoksi reittisuunnittelu oli helppoa. Kävellessäni kohti oikeaa metroasemaa pohdiskelin, että miten tulen taklaamaan tästä syntyvän pyykkivuoren. En ole vielä selvittänyt pesulaa ja tämä päivä tulee väistämättä syömään kahden päivän vaatteet.
Washington square parkissa päätin ottaa pienen tauon ja miettiä päivän suunnitelmaa tarkemmin, laskea koska minun pitää olla takaisin hotellilla vaihtamassa repun sisältö treenivarusteisiini – hammassuojat ja verkkarit – ja koska minun pitää syödä että energia riittää. Samalla tajusin, että se tähti mitä tavoittelin Google kartalla ei olekaan sali, se on jokin ihan muu paikka, mutta en tiedä mikä, koska olen tallettunut vain katuosoitteen. Olin jo uhrannyt hyvän määrän aikaa sen lähelle pääsemiseen, joten päätin käydä katsomassa miksi olin sen merkannut kartalle. Ilokseni paikalta löytyi omatoimipesula \o/. Voin siellä pestä pyykkini halvalla hintaa, kunhan vain tajuan miten paikka toimii. Huomenna tai viimeistään keskiviikkona tuonne pitää mennä uudestaan pyykit pesemään.
Saavuin tavoitteen mukaisesti Brooklynin sillalle keskipäivällä – kaikkein kuumimpaan aikaan. Sain vain pari pisaraa niskaani vettä. Sade osoittautui Brooklynin puolella muutamaksi pisaraksi. Brooklynissä tuli hetki hengailtua ja taistelin tieni takaisin hotellille neljäksi. Matkalla metroon satuin törmäämään hyvin vedetty katuesitykseen, mistä nauhoitin pienen videon. Katsotaan onnistuuko sen jako täältä käsin jotenkin etäisesti fiksusti.
Illan Magatreenit osoittautui oikein mukavaksi, ensimmäinen tunti perusveitsitekniikkaa ja jälkimmäinen tunti lyönti/potkusarjoja mitseihin. Sain tietää myös D.C.ssä olevasta salista ja ensi torstaina viimeistään teemme järjestelyt minun treenaamiselle D.C:ssä. \o/ – näin se homma etenee. Treenien jälkeen siirryimme lähes kaikkien treenaajien kanssa läheiseen pitseriaan syömään ja juttelemaan. Nyt yhdetoista aikaan alkaa miehestä tehot loppumaan täysin joten kuvien käpistely saa jäädä huomiseen.
Huomenna, vapauden patsas ja illalla jotkin Couchsurfing bileet.
[Best_Wordpress_Gallery id=”34″ gal_title=”27.08.2013″]
eka päivä Nykissä
Neljästä aamuyöllä eteenpäin taistelin sängyssä nukkumisen puolesta ilman suunnatonta onnistumista. Nousin kuudelta aamutoimia tekemään ja valmistautumaan päivään. Ajattelin alkuun mennä jollain halvalla kivalla aamiaisella, jossain pienessä kahvilassa, mutta sitten Google suositteli Big Daddy’s ravintolaa. Siellä tilasin aamiaiseksi berry pancakes ja kylkeen pari pekonia, sekä kahvia.
Ensin ajattelin että pah(!) kolme pannaria, kolmannen kahvikupin täytön jälkeen ja puolitoista pannia myöhemmin olin sitä mieltä että kolme pannaria on hyvä määrä. Yli tuntia myöhemmin olin varma että 3 on enemmän kuin riittävästi… Nyt asiakaspalvelu oli sellaista kun sen pitääkin olla, riemulla moista tippaa. Ilokseni kahvia tuli sellaista tahtia että en koskaan päässyt kahvikupin pohjaa näkemään.
Ajatukseni oli aamiaisen jälkeen ottaa toinen kierros AT&T:n kanssa ja koittaa hankkia Lumia 1020:n. Sitten suunnata alas kohti laitureita ja Brooklynin siltaa. Nyt tiedän että Lumian hankkiminen on mahdotonta, sitä luuria ei liikkeestä saa ilman että tekee sopimuksen heidän kanssa tuntemattomaksi ajaksi. Noh, sinne jää se luuri. Korjaavana toimenpiteenä minulla oli ostaa normaali taskukamera. Lassen kommentista oppineena tarkistin Seven mainitseman B&H:n. Samalla korjasin päivän suunnitelman olemaan keskemmällä kaupunkia. B&H on kokemus, kannattaa käydä ainakin vilasemassa :). Kamera löytyi ja nyt saan kuviakin otettua. Luurin akku kuluu merkittävää vauhtia täällä, sillä se on kaupunginkarttani, metrokarttani ja toimintasuunnitelmani. Kuvienotossa luuri ei ole järin hyvä ja akkua säästääkseni varsinainen kamera on hyvä olla. 🙂
Nyt puuttuu enää veitsi ja hattu, mutta jotta homma ei menisi shoppailuksi lähdin seikkailemaan kohti Empire State buildingia. Siellä kun ei ollut mainittavia jonoja kävin samantein ylhäällä. Sieltä matka vei Time Squarelle ja sieltä Bryant Parkkiin syömään. Illan ohjelmaan otin apuihin Couchsurfingin foorumit. Ilta tuli vietettyä ranskalaisen ja marokkolaisen kanssa ravintolassa olutta siemaillen.
Sivuhuomatutus jenkeistä: Tänään olen kahdesti törmännyt siihen että tarjoilija/myyjä sanoo jotain pahaa (ilmeisesti) jostain muusta asiakkaasta ja kun reagoin siihen toteavat “sorry, didn’t mean you”. Outoja nuo amerikkalaiset. 🙂
[Best_Wordpress_Gallery id=”33″ gal_title=”26.08.2013″]
Ja matkaan… Yksin.
Matkalle aamulla aikaisin jännitys on ohi, tilalla kaipuu matkakumppanille. 3 viikon päästä nähdään Los Angelesissa.
Helsinki-Vantaa lentokentällä iski eka jännitys: itsekirjautuminen ei onnistu! Tarkistettuani tämän kahdella eri päätteellä hain kaikki sähköpostit liittyen reissuun ja tarkistin kahdesti liput. Kun check-in aukesi tilanne ratkesi ja matka jatkui ilman mitään draamaa.
Turvapisteellä olleen nuoren miehen tulisi harkita hierojan ammattia. Tietenkin piippasin metallintarkastimessa ja kun mitään ei ollut enää poistettavissa tuli kunnon läpikotainen taputtelutarkistus. Monta kertaa moisen olen käynyt läpi, mutta en kertaakaan ole näin varmoin ja voimakkain taputuksin tarkasteltu. Mies muisti tarkastaa vyötäröalueen hyvin läpikotaisesti, niin hyvin että melkein annoin puhelinnumeroni.
Heatrowilla puolitoista tuntia riitti rivakkaan lentokoneen vaihtoon. Siinä ei jäänyt aikaa ihmetellä Heatrowin tarjouksia.
Ihmiskontakteja tuli matkan aikana muodostettua hyvin: Heatrowin kentällä pääsin taas taputeltavaski, jos merkittävästi löysemmin. Lentokoneessa tuli sanottua useita sanoja vieressä istuneelle jenkin, joka tursusi yli tuolinsa niin että käsinoja lepäsi hänen reiden päällä tai tarkemminottaen käsinoja oli hänen käden ja reiden välissä jumissa. Tullitarkastukset kesti vain tunti kakskyt minuuttia mistä tunti seitsemäntoista minuuttia oli jonottamista. Se aika tuli käytettyä britin ja italiaanon kanssa puhellen. Kentältä hotellille pääsy vei kaksi tuntia, mistä likipitäen koko aika tuli juteltua kahden Itävaltalaisen tytön kanssa, jotka päätyivät seuraamaan minua metrojärjestelmässä. Minä tiesin varmuudella miten mennä (IT rulez!) ja heillä oli osittainen metrokartta… Metron pari viimeistä aseman väliä tuli juteltua jonkun paikallisen kanssa niitä näitä. Toivottavasti huomenna tulee yhtä paljon helppoja mahdollisuuksia puhua ihmisten kanssa.
Tämän päivän päätavoite oli Lumia 1020:n osto kameraksi ja 2 kpl SIM -kortteja. Olin tätä varten katsonut valmiiksi AT&T liikkeen ja selvittänyt että 1020:n saa irti AT&T:n kahleista kysymällä ja pyytämällä. Voi että kun minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa tästä asiakaspalvelun luvatun maan asiakaspalvelusta. AT&T liikkeen myyjä sanoi että mene Best buyhin ostamaan kortit ja luuri, he ei myy lukitsematonta eikä sitä saa lukitsemattomaksi. Muistelin että 1020 on rajattu vain AT&T:lle, mutta mitä sitä voi ulkomaalainen tietää – se muuten on vain AT&T:llä myynnissä. Best buy liikkeessä meni vain puolitoista tuntia odottelua kun avustaja naputteli ja ihmetteli SIM-korttin aktivointia päätyen lopulta perätilaan mistä ei päässyt pois. Hänen ohjeensa oli mennä johonkin toiseen Best buy liikkeeseen, sillä heidän IT on nyt rikki. Tässä vaiheessa olin ollut yli 24 tuntia hereillä ja aloin tuntemaan sen. Subwaysta ruokaa ja Best buy mobile liikkeeseen sisään, missä meni vain 45 minuuttia naputtelua ja odottelua. Nyt minulla on 2 kpl SIM-kortteja, mutta 1020:n en enää saanut sillä AT&T:n liikkeet on kiinni. Huomenna ostan joko 1020:n tai jostain best buysta pokkarikameran, kumpi vaan onnistuu vähemmällä tuskalla.
SIM-korttien jälkeen kohti hotellia, lähibaarissa yksi olut nassuun palkintona jaksamisesta ja nyt kun kello on 20:21 on syytä mennä nukkumaan. Huomenna alkaa kuvaaminen ja liikkuminen.
Viimeisen illan valmistelut
Nyt on talon IT sammutettu. Ylimääräiset serverit, huoltokoneet ja verkot on sammuttettu. Kristalle on annettu ohjeet mitä otetaan irti seinästä kun hän lähtee matkaan. Peruspalvelut ja verkkoyhteys jätettiin henkiin, jotta pääsen kotiin tekemään vaikka turvakopiointeja ja jotain pientä, ihan pientä, säätöä jos säätöhammasta kolottaa.
MatkaIT on käyty läpi ja Padfone sai kunnon putsauksen. Viimeisen parin viikon ajan luurin laittaminen näyttöön ei ole ollut kovin helppoa. Tänään viimein viitsin ottaa kompressorin ja pinsetit käyttöön. Nyt luurin liittimet on putsattu ja luuri toimii näyttönsä kanssa kuten pitää. Tämä blogaus tehdään luurin avulla, jotta saan varmistettua että blogaus toimii niin kuin sen pitäisikin toimia.
Kävin vielä kerran reissun pakkauksen läpi. Pieni muotoinen paniikki seurasi testeä. Painoa on 8.4 kiloa, maksimirajan ollessa 8 kg. – Kamaa taskuihin ja pitkähihainen päälle, ongelma korjattu. Isompi paniikki iski mitoista, leveys ja korkeus on ihan helposti OK, laukku ei ole niissä mitoissa liian iso, mutta syvyys 5 senttiä liikaa. Uudelleenpakkaus ja repun kiristyshihnat saivat repun menemään “helposti” 24 senttiin, 23 senttiä ollen raja. Saan sen tungettua siitä reiästä jos tarve tulee.
Ilta on mennyt viinin, juuston ja maailman parhaan seuran kanssa. Herätys on julman aikaisin aamulla. Olen valmis.
Ripaus Krav Magaa
Matkan ensimmäiset kolme viikkoa on majoitusten ja siirtymien suhteen kunnossa, pari yötä on vielä epäselvänä L.A.ssa, muuten alkupää on täysin selvä kriittisiltä osin. Kristan saavuttua homma on selvää taas, paitsi pieniltä osin Santiagossa. Enää pitää siis keksiä mitä sitä tekisi siellä rapakon takana, mitä kaikkea silmäilisi.
Pääosa päivästä on mennyt Nykiin saapumisen pohtimisessa. Nykissä on tarkoitus hankkia Lumia 1020 varapuhelimeksi ja reissun kameraksi. Tämän kanssa piti huomioida, että taajuudet on hieman erit kuin Suomessa, joten kotiin tultuani esimerkiksi LTE (4G) ei toimi tuolla luurilla. Sitten piti huomioida se että jenkkilässä luurit myydään operaattorilukittuna. Ilmeisesti 1020:n saa helposti pois lukituksesta, ainakin minulla on läjä linkkejä ja ajatuksia miten se tehdään. Näyttäisi siltä että reissun liittymä tulee maksamaan jotain 100$ kieppeilä.
Kristan on tarkoitus lenkkeillä reissun aikana. Itse hylkäsin lenkkeilyn asiana jota en vain viitsi tehdä. Sitten mietin asiaa tarkemmin. 7 viikon tauko Magaan on pitkä tauko. KMG:llä on saleja pisin maailmaa… Ja kappas, Nykistä melko läheltä majapaikkaani löytyy sali. L.A.:sta löytyy sali, Santiagosta löytyy sali. D.C., Buffalo ja Rio vaatii sen että menen toisen Magaliiton salille. Tahdon nähdä millaista treenaus on jenkkilässä, niinpä lisäsin hammassuojat ja verkkarit reppuuni. Ne mahtuu mukaan mittaamatta ja punnitsematta…
Varustelussani on takin mentävä aukko, todennäköisesti lähden matkaan takitta, varmasti lähden matkaan hatutta. Takin ja hatun hankin Nykistä, vähän pitää shoppailua saada reissuun mahtumaan 
.
Ensimmäinen täysi pakkaustesti
Reissun suunnitelma on muuttunut melkoisesti sitten tammikuun. Valmistautumisen ja suunnittelun piti alkaa maaliskuussa ja homma piti tässä kohtaa olla selväksi taputeltu. Matkan varrella Krista sai töitä ja reissun suunnitelmat muuttuivat. Alkupään reissusta, ensimmäiset 3 viikkoa, minä matkustan yksin. Krista liittyy mukaan vasta Los Angelesin kohdalla. Pääasiassa tästä takaiskusta johtuen reissun suunnittelu hyytyi ja sitä on käytännössä nyplätty eteenpäin vähä kerrallaan.
Nyt reissun alkuun on reilu viikko aikaa, on syytä tehdä todellisuustesti: Pakataan se mitä ajattelin kantaa mukana laukkuun ja katsoa onko paketti edes mahdollinen. Vastaus on: “helposti”
Painoraja: 8kg
Repun paino: 7.6kg
Kriittinen maksimitta, syvyys: 23cm
Repun syvyys: 23cm kun puristaa 🙂
Entäs reissun suunnittelu tässä kohtaa?
Majoitus on suurimmalta osin kohdillaan, mutta esimerkiksi D.C:ssä minulla ei ole majoitusta ollenkaan vielä. Pyynnöt on käynnissä Couchsurfingin kautta, uskon että ihan kohta tärppää, vaikka niin pirusti jännittää.
Lentoliput on kaikki kohdillaan.
Junaliput uupuu, mutta tiedän mitä pitäisi ostaa.
Kaupunkisuunnitelmat uupuu ja jännittää niin pirusti.
Nyt alkaa loppurutistus, kaikkien lippujen, majoitusten, suunnitelmien tarkistelu, varusteiden varmistelu, jännittäminen, odottaminen. 7 viikkoa irti arjesta, pelkkä selkäreppu mukana.
PXE ympäristö
Olen vuosia haaveillut PXE serverin rakentamisesta, mutta se on aina jäänyt vaiheeseen. Pari viikkoa sitten sain rakennettua tallennusverkkoni pystyyn ja sitä myöten VMware servereilleni tuli runsaasti lisää tallennuskapasiteettiä. Nyt hankaluuksia aiheuttaa boottimedioiden säätäminen kuntoon kun haluan palvelimen nopeasti käyntiin, joten syntyi vihdoin todellinen syy asentaa PXE ympäristö kuntoon. Samalla saisin konehuollot helpommaksi, koska voisin laittaa osan huoltotyökaluistani (Clonezilla, Spinrite, memtest86+) verkkobootin taakse.
Etsimisen jälkeen löysin Servan. Ohjelma on yksinkertainen binääri, jota voidaan jopa siirtää koneiden välillä tehden tästä täydellisen huoltotyökalun.
Servan asennus
- Pura zip sopivaan kansioon
- Tee Servalle sopiva data kansio
- Pura bootattavat binäärit paikalleen
- Testaa PXE boottia
- Korjaa TFPT asetuksia täsmäämään oman verkon kanssa
Servan asennusohjeet ovat ensiluokkaiset, joten en tule toistamaan niitä. Ohjeiden ulkopuolisia osia minun tapauksessa olivat Spinrite, memtest86+ sekä Clonezilla. Päädyin itse tukemaan vain Windows Vistasta/Server 2008 versiosta eteenpäin olevia medioita tuolla järjestelmällä. Windows XP:n kanssa ajureissa olisi jatkuvasti säätämistä ja sen toimivuuden takaamiseksi pitää puukottaa järjestelmän jakosuojauksia inan liikaa.
Spinriten asennus
- Osta Spinrite
- Tee Spinrite asennusohjelmalla diskettikuva levyllesi
- Siirrä diskettikuva Servan data hakemistoon NWA_PXE\Spinrite
- Tee hakemistoon ServaAsset.inf tiedosto sisällöllä
;-Serva v2.1 Non-Windows Asset Information File
;-Boot/Install:
; Spinrite
;-Tested on:
; Spinrite 6.0
;-Require:
; –
;-Notes:
; –
[PXESERVA_MENU_ENTRY]
asset = Spinrite 6.0
platform = x86
kernel = memdisk
append = initrd=NWA_PXE\$HEAD_DIR$\SpinRite.img
Memtest86+:n asennus
- Imuroi viimeisen CD-kuva
- Siirrä CD-kuva Servan data hakemistoon NWA_PXE\memtest
- Tee hakemistoon ServaAsset.inf tiedosto sisällöllä
;-Serva v2.1 Non-Windows Asset Information File
;-Boot/Install:
; Memtest 86+
;-Tested on:
; Memtest86-4.2.0
;-Require:
; –
;-Notes:
; –
[PXESERVA_MENU_ENTRY]
asset = Memtest 4.2
platform = x86
kernel = memdisk
append = iso initrd=NWA_PXE\$HEAD_DIR$\Memtest86-4.2.0.iso raw
Clonezillan asennus
- Imuroi viimeisen CD-kuva
- Siirrä CD-kuva Servan data hakemistoon NWA_PXE\Clonezilla
- Tee hakemistoon ServaAsset.inf tiedosto sisällöllä
;-Serva v2.1 Non-Windows Asset Information File
;-Boot/Install:
; Clonezilla
;-Tested on:
; Clonezilla 2.1.1
;-Require:
; –
;-Notes:
;
[PXESERVA_MENU_ENTRY]
asset = Clonezilla 2.1.1-25
platform = 686-pae
kernel = NWA_PXE\$HEAD_DIR$\live\vmlinuz
append = initrd=NWA_PXE/$HEAD_DIR$/live/initrd.img boot=live config noswap nolocales edd=on nomodeset ocs_live_run=”ocs-live-general” ocs_live_extra_param=”” keyboard-layouts=”” ocs_live_batch=”no” locales=”” vga=788 nosplash noprompt fetch=tftp://$IP_BSRV$/NWA_PXE/$HEAD_DIR$/live/filesystem.squashfs
Huoltoläppäri
Mahtavinta Servassa on sen yksinkertaisuus, kyseessä on täysin siirrettävissä oleva PXE ympäristö. Aion tehdä tikun, jonka sisällä on Truecrypt tiedosto, jonka sisällä on Serva ympäristöni. Tämä siksi että tikulla seikkailee minun kopioni Spinritestä, jota en halua jakaa maailmalle, jos tikku päätyisi hukkateille. Serva toimii DHCP proxyna, joten verkon omaa DHCP:tä ei tarvitse puukottaa, systeemin pitäisi vain toimia.
“NettiVisio”
Kaikenmaailman kotiverkkopiirrustukset ja töissä erinäiset kaaviot tulee tuherrettua kasaan Microsoft Visiolla. Loistotyökalu, mutta ei aina välttämättä mukana tai lisenssoituna. Apuihin tulee Diagrams Online.Linkki on syytä kuulua omaan työkalupakkiin 🙂
Google readerin korvaus
Olen vuosia käyttänyt Google readeria, suunnaton fani, aamurutiinini kuuluu uutisten luku jollain tabletilla. Tällä tarkoitan vuosien varrella rakkaudella rakennetun Google readerin RSS feed kokoelmaa. Googlen ilmoitus sulkea heidän reader palvelunsa voisi pahimmillaan johtaa henkilökohtaisella tasolla isoon muutokseen aamurutiineissa. Lähdin hitaasti metsästämään sille korvaajaa ja tänään osuin kultaan: Tiny Tiny RSS reader.
Tunnin asennuksen jälkeen minulla on oma webbipohjainen RSS aggregaattori ja nyt voin näppärästi siirtää rakkaan vaimonkin tähän uuteen lukijaan. Tässä pikasennusohjeet ja miten siirrytään Google readerista omaan:
Tiny Tiny RSS asennus
Kanta kuntoon
$ mysql –u root –p
> CREATE DATABASE ttrss;
> GRANT alter,create,delete,drop,insert,update,select,index ON ttrss.* TO ttrssdbuser IDENTIFIED BY ‘SikaMahtavaSalasana’;
> flush privileges;
> quit
Pura kama webihakemistoon
$ wget https://github.com/gothfox/Tiny-Tiny-RSS/archive/1.7.8.tar.gz
$ tar xzf 1.7.8.tar.gz
$ cd Tiny<tab> 
schema paikalleen
$ mysql –u ttrssdbuser –p < schema/ttrss_schema_mysql.sql
asetukset kohdalleen
$ mv config.php-dist config.php
$ vi config.php
define(‘DB_TYPE’, “mysql”);
define(‘DB_HOST’, “localhost”);
define(‘DB_USER’, “ttrssdbuser”);
define(‘DB_NAME’, “ttrss”);
define(‘DB_PASS’, “SikaMahtavaSalasana’”);
define(‘SELF_URL_PATH’, ‘http://reader.oma-domain.fi’);
Crontab kuntoon
tässä kohtaa voi pohtia tekeekö oman käyttäjän tälle, en suosittele roottia kuitenkaan 
$ crontab –e
$ */30 * * * * /usr/bin/php /www/reader.oma-domain.fi/update.php –feeds –quiet
Oikean käyttäjän luonti
Surffaa osoitteeseen reader.oma-domain.fi ja kirjaudu sisään “admin” –tunnuksella, salasana on “password”. Oikeasta ylänurkasta löytyy Actions – Preferences – valikko, sieltä Users tasku. Vaihda adminin tilin salasana heti ja luo uusi oma kiva käyttäjätunnus. Sitten kirjaudutaan ulos adminilla, sisään omalla uudella.
Google readerin sisällön dumppaus
Surffaa osoitteeseen https://www.google.com/takeout/?pli=1#custom:reader ja luo arkisto. Pura kopioimasi zip-tiedosto ja kaiva sieltä XML tiedosto ulos.
Google readerin sisällön imppaus
Omassa lukijassa, omalla tunnuksella actions – preferences – valikkoon taas. Sieltä Feeds – tasku ja sieltä alhaalta OPML. Selaa Googlesta dumppaamaasi XML tiedostoon ja klikkaa import my OPML.
ja tadaaa! Oma pieni RSS aggregaattori on luotu. EXTRA bonuksena tässä on, että tuosta saa vielä pihalle oman RSS syötteen mihin on yhdistetty kaikki RSS syötteet yhdeksi ja tämän saa vedettyä Flipboardiin kiinni.