Räpellys

image

Aamu oli upea, joten Krista lähti rannalle paahtumaan puoleksitoistatunniksi. Sillä välin Juha ja Kata heräili aamiaisen äärellä. Kyseessä ei ollut kovin aikaien aamiainen :). Hostelissa on papukaija ja kissa. Koko ajan Juhalla on ollut sellainen fiilis että papukaija on paha, kissä hyvä. Tänään papukaija paljasti todelliset höyhenensä. Se hyökkäsi yhden työntekijän kimppuun. Kiljuntaa ja siipien räpistelyä seurasi. Omistaja tuli pelastamaan papukaijan ja selvittämään mitä tapahtui. Kaikki se tapahtui kielellä, jota emme ymmärrä, joten hyökkäyksen syy pitää päätelä. Syy selvästi on että papukaija on aidosti pahansuopa ja ilkeä pieni eläin, joka hyökkäsi ilman mitään parempaa syytä kuin ilkeys. Se on yksinkertaisin ja loogisin selitys hyökkäykselle.
Päivän päätavoitteena oli toimintapuisto ja varasuunnitelmana kukkatarha. Koska internet ei enää tahtonut toimia Juhan luurissa, annettiin suunnistusvastuu naisille ja perskartoille. Noin kahdentoistamaissa lähdettiin liikkeelle. Viimeinen google maps vilaisu kertoo että kävellen aikaa menee vähän yli tunti.
Metro nopeuttaa hommaa selvästi ja koska metrossa ei tarvi arpoa milloin noustaan pois, valitsimme metron kulkuvälineeksi vaikka sen lisäksi pitää kävellä runsaasti. Matka on 2 pysäkkiä eteenpäin, joten metrossa ei tarvi kauaa kykkiä. Metrot maailmassa toimii niin että yksi väylä menee toiseen suuntaan ja toinen toiseen suuntaan. Valitettavasti Rio on oma planeettansa. Heti seuraavalla asemalla metro lähti takaisin, teimme yhden aseman kierroksen. Hieman hämmentyneenä kiersimme takaisin oikealle puolelle metroa ja odotimme pitkän seuraavaa. Nousimme pois seuraavalla asemalla, seurasimme kylttejä ja kiersimme toiselle radalle, sille mikä menee takaisin. Se matkasi sen seuraavan pysäkin verran eteenpäin ja sitten varmaan menee takaisin edelliselle, sillä jäimme pois viimeisellä toimivalla asemalla…
Perinteinen kartta suunnistus, sekä random bussi vei meidät Ipanemalle, josta juostiin takaisin metroasemalle päin. Tästä eteenpäin suunnistus meni hieman paremmin, mutta ei kauheasti. Laguuni löytyi, henkilöstö oli nälkäinen, harva paikka oli auki. Löysimme yhden paikan joka oli auki, joten sieltä tilattiin pitsat – mitä ei juuri nyt voinut saada, joten vaihdoimme tilauksen erinäisiin fisuruokiin. Syötyämme jatkoimme matkaa laguunan reunaa pitkin eteenpäin, mikä oli taas väärin. Takaisin runsaasti, jo ruokapaikka oli ohi maalin, ja lopulta löysimme puiston. Puisto oli 2 työntekijää vaille autio ja paketissa. Päivän radat oli kiinni, kellohan oli jo neljä. Pääsimme kuitenkin vaeltelmaan luonnonpuistossa, vaikka radat jäivät väliin. Puiston huipulta näimme kukkapuiston, joka oli toisella puolen laguunia. Yhteispäätöksellä jätimme senkin väliin, liian kaukana. Siirryimme rannalle kastelemaan jalat auringon laskiessa. Rannalta sisälle katselemaan Leblonin liikkeitä ja ottamaan yhdet juotavat jossain ravintolassa. Illan show tuli kun naisten happy hourilla tilaamat Caipivodkat eivät menneetkään niin kuin he ajattelivat. Kaksi yhden hinnalla, tarkoitti että saat toisen ilmaiseksi, mutta se on henkilökohtainen juttu – tämä ei uponnut naisille. Kata puhui espanjaa, tarjoilijat portugalia ja väänsivät asiaa useita minuutteja, useita minuutteja. Lopputulos oli se mitä tytöt halusivat, Caipivodka puoleen hintaan per nenä.
Illan paluu hostellille meni Juhan navigoinnilla ja se oli tapahtumaköyhä paluumatka…

Päivän kuvat

Leave a Reply