Onnistunut sähkönlataus matkalla! WOOO!!!

2020-07-23

Ajoaika: 2h 24 min
Sähkökilometrit: 74 km
Keskikulutus: 3.9 l/100 km
Kokonaiskilometrit: 636 km

Heräsimme seitsemän aikaan. Ulkona satoi. Eilisillasta tiesimme, että ulkona on hyttysiä. Juha tiesi, että sateella ei ole hyttysiä. Silti, sateessa aamupalan väkertäminen ei kuulostanut hauskalta. Lähellä, vain 15 kilometrin päässä, oli ilmeisesti legendaarinen Liikennekeidas Jari-Pekka. Krista tiesi sen. Olisi väärin olla käymättä tällä legendaarisella paikalla, joten päätimme ajaa sinne aamiaiselle. Tarvittaessa tekisimme aamiaisen parkkipaikalla, sitä on tehty ulkomailla runsaasti.  Hyttysten syhteen Juha oli synkästi väärässä. Täällä Kuopion ja Jyväskylän välissä, koivuhalkopinojen karussa maassa hyttyset eivät ole sokerista. Ne pikku perkeleet oli odottanut koko yön sateessa aamupalaansa. Ovien avautuessa ne näkivät mahdollisuuteensa. Ne myös nerokkaasti pelasi pitkää peliä. Sen sijaan, että käydään aamiaisen kimppuun kun se häsää ja siirtää kamojat, mennään autoon ja koitetaan syödä aamiainen kun se ajaa autoa eikä voi huitoa. Pääsimme yhteisymmärrykseen luonnon kanssa. Jos ehti saamaan aamiaista ja oli täynnä verta, pääsi ovesta vapauteen. Kuolema seurasi, jos ei ollut syönyt tai jäi kiinni syömisestä.Jari-Pekan keidas oli lämmin ja kuiva. Siellä oli posliinivessa. Aamiaista söi ennen kuin kökki sateessa, mutta ei kovin isolla marginaalilla. “Munakasta” katsoessani tiesin, että omatekemäni olisi parempi. Kehon mukavuus, voitti ruuan syötävyyden. 😄 Jari-Pekan keitaalla tapahtui ihme! Ensimmäistä kertaa ikinä onnistuimme lataamaan autoa kaupallisella latausasemalla. Kaikki aikaisemmat kokemukset ovat olleet negatiivisia. Ongelmana on joko
A) JÄRJETTÖMÄN kallis hinta
B) Rikkinäinen latausasema
C) Auton kanssa epäyhteensopiva latausasema
Täällä hinta oli siedettävä, 30senttiä per kWh, eli sähkö tulee vielä bensaa halvemmaksi ja – mikä kummallisempaa – lataus toimi! Tämän jälkeen 50% yrityksistämme ladata auto onnistui.Kuopiossa edessä oli kauppahalli ja Juhan (!) etukäteen valitsema Ortodoksisen kirkon museo. Kauppahallista ei tullut mukaan mitään, mutta torilta tuli pikku muikkukukko sekä salaattia. Mitään, ei yhtään mitään, ollut saatavissa roskatta. Olimme pettyneitä sateiseen toriin roskaisuuden suhteen, muuten kovin kiva tori ja halli :). Läheinen kauppakeskus tuli myös koluttua. Juhan olkalaukkuun piti vielä saada tarvikkeita, jotka katosivat edellisen laukun katoamisen myötä.Onnistuneen sähkölatauksen jälkeen olimme koukussa. Autoa piti saada ladattua uudestaan. Seuraava latauspiste löytyi Olvi Areenan sisältä. Sähkön hinta 20senttiä per kWh. Jätimme auton sinne lataukseen ja suuntasimme museoon. Ortodoksisen kirkon museo on ihan näkemisen arvoinen, moista kokoelmaa ja tietopläjäystä ortodokseista tuskin muualta saa. Samalla saimme yhden uuden reittikohteen ja reissumme reitti alkaa selvitä. Kolin kautta Valamon luostariin (VISKIÄ!) ja sitä kautta Helsinkiin, josta Turkuun. Siinä karkea reittikuvio.Museon jälkeen vedimme napaamme minimuikkukukon. Uusi Leatherman sai käyttökasteen. Ensimmäinen asia mitä sillä tehtiin oli minimuikkukukon jakaminen kahtia. Hyvin täyttävän kukon jälkeen ajoimme Saaristokaupungin läpi ja siirryimme illan majapaikkaan. Hemmottelemme itseämme pari päivää Kunnonpaikassa. Puolihoito, savusauna, vettä millä lutrata ja kuntosali. Täällä vietämme hyvin rentouttavaa aikaa hetken verran ennen kuin jatkamme matkaa Kolille.
Savusaunan jälkeen on hyvä rentoutua kevyen omatoimi viskimaistelun, blogaamisen, töllön ja konffaamisen kanssa.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.