Month: May 2017

2017-05-30

Faktat
Ajoaika: N/A  
Keskikulutus: N/A  
Keskinopeus: N/A  
Kokonaiskilometrit: 1972.1 km

5:17 … hyvää huomenta kukko, uusi arkkiviholliseni. Minua on informoitu Lucan, Epin ja parin muunkin henkilön toimesta, että kukko ei ole pakollinen kanojen munatuotannossa. Kristan ohjeistuksen mukaan en saa tehdä kukolle mitään, mutta jos teen sen itsepuolustustilanteessa? Toinen aamun ideoista on sen pikku pirun myrkyttäminen. Myrkyttämistäsuunnitelmista on tulossa myöhemmin yksityiskohtia. Yksi vaihtoehto on tietenkin oppia elämään tuon eläimen kanssa, mutta pitää sitä miehellä unelmia olla.

Nyt kun on dataa ja vauhtia työelämä on normaalia. Ainut poikkeama on, että katkaisen palomuurilla koko verkon, sen sijaan, että laittaisin Outlookin offline tilaan. Näin estän tahattoman datan käytön.

Lounaan syömme keittiössä, yllätys yllätys! Täällä keittiö on ihanan haasteellinen laskutilojen suhteen, joten saamme hyvää perspektiiviä siitä mitä haluamme omaan keittiöömme. Samalla paljastuu myös kuinka ihanaa on kun huolettuja ja hyviä työkaluja. Talon veitsi on tylsähkö, joten tomaatin leikkaaminen tapahtuu minun reissuveitsellä. Talon veitsen terottaminen on huomisen™ ongelma.

Heti työpäivän jälkeen on luvassa iltapäivän ruokailu, joka tehdään kuistilla. Tähän mennessä iltapäivän ruokailu on aina pitänyt sisällään myös viiniä, mutta se  pääsi loppumaan tänään. Jotta viinielämä olisi mielenkiintoisempaa suunnittelemme arvioivamme alta kahden tai kolmen euron viinejä. Toisin kuin viskeihin, tähän litkuun ei kannata hassata rahaa .

Illan ohjelma Juhalle on Krav Magaa Torinon keskustassa. Jännyyttä hommaan tuo muunmuassa Torinon keskusta ja sinne autolla meneminen. Vuoro on luonnollisesti lepakkovuoro joten kukon kosto aamutuimaan saa extrapontta lyhyestä yöstä!

2017-05-29

Faktat
Ajoaika: N/A  
Keskikulutus: N/A  
Keskinopeus: N/A  
Kokonaiskilometrit: 1972.1 km

Istun kuistilla sirkkojen siritystä kuuntelemassa, italiainen olut pöydällä ja alan kirjoittamaan blogia. Ilta on merkittävästi erilainen kuin se olisi Suomessa tässä kohtaa. Voisinko tehdä tätä samaa Suomessa? Voisin. Tekisinkö? En. Miksi en? Siihen metsästetään vastausta täältä.Se filosofoinnista!

Olen aamuvirkku jamppa, vaan arvatkaas mitä? Täällä on aamuvirkumpi kukko. Se pikku per***le kiekuu kuvitteellisesta auringonnoususta eteenpäin tasaisen epätaisesti 30 sekunnin – 5 minuutin välein. Stressitekijät oli jo ilman kukkoa ihan tapissa, joten siinä koettaessani nukkua vielä jotenkin pohdin kukon kohtaloa ja sitä onko kukko tarpeellinen munia varten?  Syön aamiaisella talon kanojen munia, kunhan nousen niitä klo 6 paistamaan,

Aamiainen oli vakio, kananmunia + pekonia ja kaistapihisti uutisten lukemista. Soneran liittymä antaa minulle 10 GB dataa normaaliin kuukausihintaan käyttöön, mutta se tarkoittaa 300 MB per päivä ja pelkään sen olevan liian vähän työkäytössä. Kristan lenkkeillessä minä rakensin IT pesän. Työpisteeni tuplanäytölillä, ergohiirellä ja –näppiksellä. Näppiksen patterit tosin loppuivat autoreissun aikana, joten ei sitä tänään siis.

Natsitin työkoneen palomuurin kunnolla tiukaksi ja päätin tarkistaa sähköpostit tunnin välein. Ensimmäisen 30 minuutin jälkeen tajusin Timin tekemän jekun. Ulkomaalaiset saavat EU lakien vuoksi siirtää sen 10 GB dataa veloituksella, jos ne saa sen “mehupillin” läpi imettyä! Pastanpurijat ovat rajoittaneet kaistan täysin kohtuulliseen 0.5 megatavuun ja QoS:n sen verta passiliksi, että latenssi on vähintään 200ms. Siinä saa ulkomaalainen imeä, se 10 GB ilmaista bittiä on työn ja tuskan takana.

Selvisin työpäivästä hyvin. Sähköpostit tuli imettyä, raportteja tuli kirjoitettua, sähköposteja tuli lähetettyä ja harppu soi taustalla koko ajan. Palaverikin tuli vedettyä Skypen yli. Harpisti piti soittotauon ja luki takapihalla teoriaa (tai sitten otti aurinkoa, mene ja tiedä, ruskettunut hän jo on). Dataa tiukalla kontrollilla tuli siirrettyä 180 megaa sisältäen Skype puhelun. Nettiä ei selattu, mitään ei tutkittu. Työpäivä oli poikkeuksellisen paljon valmiin materiaalin käsittelyä, joten verkosta ei tarvinnut hakea mitään => 300 MB per päivä ei ole realistinen datakatto.

Illan ensimmäinen, jo eilen sovittu homma, oli Lucan avulla paikaillisen kaistan ostaminen lähimmästä kaupungista. Tim 4G ulkomaalaisdiili, 25 euroa aktivointi 14.99 € 30 GB dataa ilman nopeusrajoituksia – tosin nopeutesi saattaa olla mitä on, olet Italiassa, täällä ei ole takuita. Luca, talomme omistaja, tulkkasi ja minä kyselin

Juha: “Mitä tapahtuu kun 30GB loppuu kesken?”
Myyjä: “Yhteys lakkaa toimimasta.”
Juha: “Saako sitä jatkettua jotenkin? Voiko ostaa lisää dataa?”
Myyjä:”Ei, se on ulkomaalaisten 30päivän diili liittymä”
Myyjä:”Mutta ei se lopu kesken, se on 30 GB dataa”
Juha: “Ostan samantein toisen SIM-kortin, kiitos”
Myyjä:”….”
Luca:”Toinen SIM-kortti vielä”
Myyjä:”Se on 30 GB"
Luca:”<italiaa>”
Myyjä:”<italiaa>” *olan kohautus*
Luca: “toinen SIM-korti tulossa”

Majapaikassa testasin ensimäistä liittymää 4Mbps/4Mbps ja 20-40 ms lantessit. Tällä voidaan tehdä töitä.

Kävelimme illalla Kristan kanssa lähikylään kauppaan ostamaan seuraavien päivien ruuat. Arvio kävelystä oli noin 30 minuuttia suuntaasa. Krista oli aamulenkillä käynyt tarkistamassa asian. Kauppairessun kokonaisaika oli karvan yli 2 tuntia, sillä eka kauppa oli vääränlainen, toista ei ollutkaan enää olemassa, kolmas oli mennyt kiinni. Neljäs kauppa oli sitä mitä haluttiinkin.

Myöhemmin on luvassa kuvia ja infoa paikasta. Nyt on aika mennä nukkumaan, se pirun kukko ei anna aamulla armoa.

2017-05-28

Faktat
Ajoaika: 8h 11 min
Keskikulutus: 12.9l/100km
Keskinopeus: 87 km/h
Kokonaiskilometrit: 1972.1 km
Huippunopeus: 220km (auto menisi, mutta kaistaa vaan ei saa )

Heräsimme aikaisin aamulla ja lähdimme lenkille. Krista juoksi puoli nukuksissa ja hitaasti, mutta juoksi kuitenkin. Herättävän aamulenkin jälkeen pakkasimme auton ja siirryimme aamiaiselle. Aamiaisen erikoisuutena oli hyvin hajamielisesti toimiva hotellin emäntä. Eilenkin hän toimi hajamielisesti, mutta ajattelimme sen olevan poikkeama. Tänään sama toistui, joten lienee ominaisuus. Hajamielisyydellä tarkoitan sitä, että hän unohtaa tilauksista puolet (toinen sai paistettuja munia, toinen ei) tai unohtaa palata takaisin vaikka hetki sitten sanoi tulevansa takaisin . Noh, mitäs pienistä!

Viimeinen väli on pisin väli ajaa, joten lähdimme heti 8.30 ajamaan. Ajattelimme, että olemme perillä seitsemän – kahdeksan aikaan, vaikka Here WeGO:n ehdotelma oli puoli viisi. Tuo olettaa todella hyvää keskivauhtia sekä tauottomuutta. Tauottomuus ei tule kyseeseen ja jos käytössä ei ole Saksan baanat pääosaa ajasta todennäköisesti emme pysty ajamaan ohjelman olettamassa keskinopeudessa.

Ensimmäinen tunti Saksan baanalla menikin hyvin raikkaaseen tahtiin, keskinopeus oli 129 km/h ja polttoaineen kulutus 15 litran paremmalla (pahemmalla?) puolen. Sitten liikenne pysähti. Ilmeisesti oli sattunut lievä liikenneonnettomuus. joten odottelimme yli 45 min. Istuimme väliillä kaistanjakalla ja kiipeilimme äänivallilla. Ihmiset viettivät aikaa aurinkoa ottaen ja seurustellen keskellä tietä. Pelattuamme hetken Viskitriviapeliä (jossa toinen joukkue oli järjettömän ylivoimainen – lähinnä sattumalta saatujen helppojen kysymysten vuoksi) päädyimme seikkailemaan tiellä. Kävimme silittämässä toisen koiraa sekä seisomassa läheisellä äänivallilla. Koiran omistajalta Krista sai selville, että tässä voi mennä parikin tuntia. Onneksi hyvin pian tämän reissuhenkeä ylentävän informaation jälkeen jono lähti liikkeelle.

Sveitsiin saavuttaessa Juhan aamulla päin pe***ttä tekemä pakkaus paljasti heikkoutensa. Sveitsin rajalla viranomainen halusi nähdä passin. Juha ei löytänyt passiaan kovin näppärästi, joten auto tien sivuun – saatte rauhassa etsiä. Sitten etsittiin… Passi löytyi kohtalaisen kaivamisen jälkeen. Heikko selitys, punaiset posket ja passi kourassa nöyränä viranomaisen eteen – kyllä, kyllä, rajan ylittäessä pitää olla passi hmm… mmm… kyllä, kiitos. Toki odotamme autossa kun tarkistatte passit, mihis tässä olisi kiire? Paperit OK ja taas tielle! Alppien keskellä ajaminen oli näyttävää. Vauhti oli tosin puuduttavan hiljainen. Siinä missä Saksassa oli kainalot märät, eikä kuskia väsyttänyt yhtään adrenaliinin hissukseen palaessa veressä, Sveitsissä sai taistella mielenkiinnon ylläpitämisen kanssa. Pelkääjän penkillä jopa nukahdettiin! Virkistystä ja yllätystä tarjosi Sveitsin viranomaiset pysäyttämällä ja tarkistamalla paperit. Tällä kertaa pelimiehellä oli passi oven sivulokerossa ja tilanne meni sivistyneen nopeasti ohi.

Italian rajan ylitys oli italialaisille tyypillinen. Kukaan ei ollut miehittämässä rajaa, joten sakki ajoi läpi rajapisteen mitä mielenkiintoisimmilla koukkauksilla. Me menimme muiden perässä ja katsoimme koittaako kukaan pysäyttää meitä – ei koittanut. Italiassa kuskin kainalot kastuivat taas kun seurasi autojen ajamista. Kaistanvaihto voidaan tehdä, tai ehkä ei, vilkutetaan tai sitten ei. Kaistalle voidaan koittaa valua, mutta jos ei vaikuta hyvältä tai oliiviöljy on päässyt happanemaan valutaankin takaisin omalle kaistalle.

Päästyämme Volpianoon kävimme kaupassa ostamassa aamiaistarpeet ja halvinta mahdollista viiniä. Sen jälkeen menimme pitsalle – Italia nähty – kaikki tehty, voi mennä nukkumaan. Löysimme majapaikan noin kahdeksan aikaan illalla. Kamat ovat nyt sisällä, osittain levitettynä. Allekirjoittanut jännää huomista työpäivää, toimiiko netti ja toimiiko koneet? Pitääkö tulla maitojunalla kotiin? Mitä jos ei halua?

2017-05-27
Faktat
Keskinopeus: N/A
Etäisyys: ? km
Polttoaineen kulutus: N/A
Huippunopeus: 160 km/h (oleellisia asioita seurataan välipäivinäkin )

Herättyämme aamulla lähdimme lenkille. Lenkin tavoitteena oli löytää iltapäivän / illan mahdollisen vaellusreitin alku. Liki tunnin mittaisen lenkin kääntöpisteeltä löytyi metsään vievä vaellusreitti. Näiden vaellusreitit on auton mentäviä “polkuja”, jossa ei autolla saa ajaa.

Aamiaisen jälkeen lähdimme Röttenbachiin, jossa oli harppuvalmistajan liike nimeltä Glissando. Elin vielä hetki sitten virheellisessä käsityksessä, että kyseessä on kaupunki nimeltä Glissando, mutta kyseessä onkin liike.

Kaikki osapuolet yllättyvät liikkeen koosta ja noin 50% seurueesta väsähti kahden tunnin kohtaalla kuuntelemaan eri harppujen äänten eroja. Samainen osa seureesta päätti lähteä metsästämään kahvia. Noin puolen tunnin tarpomisen jälkeen paljastui, että Glissando on keskellä asuinaluetta. Lähimpään kahvilaan on kilometrien matka. Niinpä päädyin lukemaan kirjaa pankin haarakonttorin penkillä. Kun kolme ja puoli tuntia oli kulunut, aloin olemaan melko varma että Kristan luurissa on vikaa ja siksi hän ei ole soittanut minulle.Valitettavasti olin väärässä. Soittaminen oli ohi, mutta nuottien kahlaaminen oli vasta alkanut. Kommunikointini oli suoraviivasta ja selkeää, joten harppuliikkeen edustajalle annettiin lista halutuista nuoteista, joita hän etsi Kristan selatessa nuotteja. Harppuliikkeessä tuli kulutettua siis täysin kohtuulliset NELJÄ tuntia.

Todella uuvuttavan harppuepisodin jälkeen minä nukuin ja Krista ajoi meidät kaupan kautta takaisin majapaikalle syömään itse tehtyä salaattia. Saalaatin jälkeen oli luvassa iltapäivän torkut, sillä meidän pitää hissukseen opetella Italian tavoille. Torkkujen ja Iron fist –episodin jälkeen lähdimme vaeltelemaan. Vaihtoehdot olivat joko aamulla bongaamamme metsä tai läheinen järvi. Järvi voitti 2-0 äänestyksen, joten ajoimme sinne.

Toimintasuunnitelmaksi muodostui järven kiertäminen vastapäivään. Käveltyämme 40 minuuttia noin 50% seurueesta alkoi menettämään uskoaan käveltävään määrään. Sikäli spekulaatiomme aloituspisteestä piti paikkaansa kävelyreittimme olisi liki 3h luokkaa. Keskustelu jatkamisesta eteni suurinpiirtein näin:

K: “Mulla on hyvä fiilis, rento meno, eikä kiire, jatketaan eteenpäin”
J: “Me ollaan kävelty yli 40 minuuttia, jos meidän alkupiste on siellä missä me luultiin, tässä menee vielä yli pari tuntia.”
K: “Edessäpäin on se oluttarha – sieltä saa olutta Jos sä haluat kääntyä takaisin sekin on mahdollista.”
J: “OK. Jatketaan”

Puolen tunnin kävelyn jälkeen olimme virkistävän oluen äärellä. Jätskiä, olutta sekä paikallista limonaadia virkisti koko seuruetta niin paljon, että matkaa jatkettiin iloisin mielin. Onneksemme aloituspisteemme oli arvioitu väärin ja se odotti meitä sillan toisella puolella, alta vartin kävelyn päässä.

Huomenna ajetaan varsinaiseen kesän majapaikkaan.

Faktat
Keskinopeus: 99 km/h
Etäisyys: 1195.8 km
Polttoaineen kulutus: 13.8l/l100 km
Huippunopeus: 220 km/h (kierrokset 6100, punaraja 7000)

Heräsimme hyvissä ajoin ennen herätyskellon soittoa hyvin levänneenä. Ensimmäinen hyvin ja pitkään nukuttu yö moneen, moneen yöhön. Juhan aamiaisen jälkeen hytissä alkoi jooga ja kuntoilu. Alaspäin katsova koira ja punnerruksia. Eri henkilöt, eri mieltymykset .

Vastoin merkittävästi kokeneempien ohjeita me valitsimme tälle päivälle ajettavaksi noin 700 kilometriä. Sikäli ajonopeus olisi eilisen luokkaa olisimme perillä iltakymmeneltä. Pitkän ajomatkan vuoksi päätimme lounastaa liikkeessä – vaihdamme kuskia, jotta kumpikin voi syödä.

Autolle mentiin vauhdilla ja odottaessamme ulospääsyä ehdin jatkamaan aamiaisen syömistä. Valiettavasti ilo jäi lyhyemmäksi kuin oletimme. Puolet kanawrapista oli syömättä kun piti lähteä liikkeelle. Kristan aamiaista liike ei sensijaan haitannut. Hän ehti jopa tutustumaan paikalliseen lehteen, joka tosin oli pari päivää vanha.

V8:n murina ei ole ehkä koskaan aikaisemmin kuulostanut niin hyvältä minun korvaan kuin se tänä aamuna Saksan maalla kuulosti. Autoseurueen fiilikset oli ihan katossa heti laivasta ulospäästyä. GPS osoittamaan kohti Hannoveria ja tielle!

Päästyämme moottoritielle liimaannuimme heti kättelyyn paikallisen Audi S6:n perään. Paikallisen ajokäyttäytyminen vakuutti meidät. Niinpä ekan tunnin sisään nopeutemme kävi 210 km/h. Tämän opettavaisen pätkän jälkeen osasimme tulkita paikallisia liikennemerkkejä.

Tarkoittaa, että nopeusrajoitukset eivät enää päde. .

Alun mieltä ylentävän nopeuden jälkeen köröttelimme 30-80 kilometriä ainakin puoli tuntia läpi erinäisten työmaiden ja kuskin tunnelma laski kuin Audin kierrosmittarin viisari. Tällä tahdilla olemme kymmenen aikaan illalla perillä. Onneksi noin pitkä ja noin hidas työmaa tuli vastaan vain kerran. Matkalla oli toinen massiivinen liikenteen pysähdys, ehkä kolari tai jotain. Toinen puoli tuntia madeltiin 0-20 km/h eteenpäin.

Mutta sitten se muu aika! Ajoin lähes koko seitsemän ajotuntia. Kahden tunnin välein pidimme tauon. Noista seitsemästä tunnista vähän alta kuusi tuntia oli vapaata kaasuttelua, jos ei nyt suoranaisen luvan kanssa, niin ainakin pelkääjän penkin hiljaisella suostumuksella. Fiilis oli käsittämättömän hieno, ajokulttuuri upea – hitaat väistävät nopeiden alta.

Kuskista lähti naurua irti ja kuski yllättyi enemmän kuin kerran kun 180-200 kilometrin tuntinopeuksissa joku toinen auto viuhahtaa ohi tai tulee peräpeiliin käsittämättömän nopeasti – jolloin annettiin latua menemällä keskikaistalle. Oli kerrassaan RIEMU ajaa ja päästellä autolla menemään. Kolmesti matkan aikana aukesi turvallinen tilanne hakea maksiminopeuksia, mutta millään kertaa ei lopulta ollut riittävästi tilaa kiihdyttää niin kauan kun auto jaksaa.

Lopulta, ehkä ennen viimeistä tunnin pätkää Krista pyysi että rajoittaisin ajamiseni maksimissaan 140 km/h, jossa vaiheessa luonnollisesti rajoitin nopeudet “normaalimmiksi”. Oli kerrassaan hienoa päästä huudattamaan autoa ja kokemaan todellista vauhdin hurmaa niin monta tuntia. Ajopätkää voisi hehkuttaa loputtomiin .

Olemme nyt kuitenkin Allersbergissä melko naattina päivän siirtymästä. Auto purettiin tyhjäksi, sillä täällä vietämme välipäivän. Nyt oli ensimmäinen mahdollisuus tarkistaa arvomatkustajan tilanne. Horngacherista on yksi kieli katkennut – mikä oli vähemmän kuin kumpikaan veikkasi sekä vire laskenut – mikä oli täysin odotettua. Alla todistusaineistoa kännykällä nauhoitettuna matkan jälkeisessä vireessä olevasta harpusta.

Pakkaamisessa on kaksi haastetta

1. Tarvittavan pakkaaminen auton
2. Talon pakkaaminen tyhjäksi

Tarvittavan pakkaaminen autoon

Mikä on tarvittavaa? – Harppu, harppu on tarvittavaa. Pakkaus pyörii harpun ympärillä – kirjaimellisesti. Jotta Kristan opiskelu etelässä on mahdollista harppu, soittotuoli ja harpo (harppukärry) tulee ottaa mukaan. Jotta minun työskentely on mahdollista työläppäri ja matkanäyttö tulee ottaa mukaan. Krav Magaa varten tarvitaan treenikassillinen varusteita. Tältä pohjalta lähdimme suunnittelemaan.

Jos Kristalla on harppu, soittotuoli ja se harpo, niin on mulla – p***ele – ainakin palvelin mukana.

Mahdollistaakseni “täysipainoisen” IT työskentelyn otin mukaan

• Työläppärin
• Varatyöläppärin
• W520 läppärin ESX-palvelimeksi
• Jarnon pöytäkoneen pelaamista varten
• Matkanäytön
• Jämä “matkakytkimen”
• Näppis,hiiri, kuulokkeet, jabra yms

Kaiken tämän pakollisen jälkeen allokoimme rinkan verran henkilökohtaisia tarvikkeita per nenä (vaatteet yms. yms.) sekä yhden käsimatkatavaralaukun verran yhteisiä keittiötarvikkeita. Lopputulos on täyteen “ammuttu Audi”.

Talon pakkaaminen

Vuokraamme talon kesäksi. Talo vuokrataan kalustettuna, joten kaikki tavaramme pitää pakata kellariin tai viedä pois talosta. Kaman pakkaamista on tehty noin kuukausi ja viimeiset kaksi viikonloppua on painettu täyttä häkää, jotta kamat saadaan kellariin tungettua ja koti puunattua.

Kaman pakkaamisessa olemme törmänneet kahteen tai kolmeen kireään päivään. Näemmä kun pakkaamme jommalle kummalle tärkeää asiaa, alkaa pinna kiristymään ja suu käymään tavallista napakammin. Tällaisia tärkeitä asioita ovat olleet lautaset, jyrsijät (lähtivät hoitoon) ja nuotit. Ymmärrystä on kummaltakin löytynyt, mutta joka hetki pakkaamisesta ei ole ollut suurta iloa.

Talon pakkauksesta on opittu paljon – Krista (positiivista pitää löytää kaikesta 😉 toim.huom. )