Päivä täynnä yllätyksiä

Heräsimme aikaisin aamulla lämpimään auringonpaisteeseen. Tehokkaasti tehty & syöty aamiainen takasi meille lentävän lähdön. Ensimmäinen kohteemme oli Lintulan luostari, mutta matkalla sinne pysähdyimme tankkaamaan ja kävimme läpi kyläpahasen pikku toritapahtuman, siihen kului noin 2 minuuttia.
Lintulan luostarin luona Krista valaisi minua korrektista vaatetuksesta ja muusta huomioonotettavasta asiasta, jotka lopulta nuristen hyväksyin. Luostari oli pienimuotoinen, mutta koin matkamuistomyymälän paikkaa “alentavaksi”. Jätimme paikallisen luontopolun väliin ja lähdimme kohti Rontopuistoa. Rontopuisto oli pieni alue kosken vieressä, jossa oli jonkun sepän tekemiä hahmoja. Hahmot on tehty kettingistä. Otin kuvan jokaisesta, ne olivat todella hienoja. Sieltä suuntasimme kohti Valamon luostaria, joka paljastui todelliseksi turistirysäksi. Koska näin usean miespuolisen henkilön hiihtävän sisään shortsit jalassa vaihdoin itsellenikin moiset, ilma oli todella lämmin. Kun pääsimme portille nunna-vaatteissa oleva vanha naishenkilö pyysi minua pistämään päälleni vaatteita jotka olisivat yli polven… Palasin takaisin autolle vaihtamaan housut jalkaan ja mutisin autolla asiallisen määrän asiallista tekstiä. Valaman luostari oli aikaimoinen pytinki, mutta siitä jäi kovin kaupallinen mielikuva. Poistuimme kohtalaisen kierroksen jälkeen paikalta ja etenimme muutaman satametriä pistääksemme trangian pystyyn. Pikaruokatauon jälkeen lähdimme etenemään kohti Konneveden luonnonsuojelualuetta tavoitteenamme itse alue ja sieltä löytyvät luolamaalauksen.
Paikanpäällä paljastui että alueella on todella tyylikäs (suosittelemme) luontopolku ja aloitustaulut neuvoivat varusteiksi myös kumisaappaat (10 pistettä taulujen tekijöille). Ehdimme matkata polkua alle kilometrin kun kohtasimme miehen joka kysyi meiltä aiommeko leiriytyä alueella. Vastasimme, että emme. Hän sanoi hakevansa leirikamppeita ja heitti, että jos meitä huvittaa voimme auttaa. Kieltäydyimme auttamasta häntä hyvässä hengessä. Matkasimme jonkin verran eteenpäin ja tulimme poikenneeksi leirintäalueelle. Alue näytti niin hyvältä, että päätimme yöpyä siellä ja lähteä auttamaan miestä tavaroidensa kannossa. Hän oli kovin yllättynyt kun saavuimme takaisin parkkipaikalle ja ilmoitimme auttavamme häntä. Siinä kun me pakkasimme omia tarvikkeitamme ilmestyi paikalle pariskunta, joka oli matkalla lukitun portin takana oleville maille. Mies jota olimme tulleet auttamaan, meni juttelemaan heille hetkeksi ja sai järjestettyä meille ja meidän tarvikkeille soutuvenekyydin tänne leirintäalueelle. Otimme kyydin vastaan kiitollisina. Vene paljastui sen verta raskaaksi, että lopulta sitä souti yhteistyössä minä ja mies (joka tästä eteenpäin on Jukka).
Olemme nyt täällä leirintäalueella, keskellä luonnonsuojelualuetta ja valmiina nukkumaan. Huomenna menemme Savonlinnaan ja etenemme sieltä jonnekin.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.